14.8.2017

Lähimetsän poluilla

On taas ollut vaihteeksi hiljaista blogissa, koska XCO:n SM-kisojen jälkeen en ole kisoja ajanut ja muutenkin aika on mennyt lomaillessa ja treenaillessa. Tänään käytiin Sannin kans ajelemassa lähinetsän polkuja. Niitä ei oo Sannin kans kovin paljoa vielä tullut ajettua, koska ne sattuu olemaan aika pitkälti tämän alueen teknisimmät polut eikä viitsi hyvin alkanutta harrastusta tai intoa siihen lopettaa viemällä liian vaikeisiin paikkoihin heti aluksi.

Toki kaikkea pitää kokeilla ja ajamalla oppii, joten pieninä annoksina näitä juurakoita ja kivikoita kun ottaa niin oppi menee perille je mieli pysyy iloisena. Ainakin tänään kotiin tuli taas voitonriemuinen tyttö, kun pienistäkin onnistumisista osaa iloita. Opittiin myös, ettei isikään ihan joka kerta pääse kaikkia paikkoja ajamalla, joten ei se maailma siihen kaadu, vaikka välillä joutuu jalkautumaan. Toki lenkiltä päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin kyykäärme :) Ajelun ohella siis luonnon tarkkailua ja ihmettelyä mahtuu mukaan.

video


video


26.7.2017

Mökkiträk

Eilen pääsin kokeilemaan kaverin mökkiträk-rataa. Kova työ on radan eteen tehty kun yksi mies sen on omin käsin kaivanut, tampannut ja muotoillut mökin pihalle. Ei ihan muutamassa tunnissa tuollaista tehdä, mutta kun intoa on niin hienoa jälkeä on syntynyt.

Kivaa siellä ajelu kyllä oli ja tekisi varmasti hyvää vähän useimminkin tuollaistakin ajaa. Monipuolisuutta ja pyöränhallintaa tuossa ainakin saa ja on tänään lihaksissakin tuntunut, että jotain uutta on eilen tehty. Aluksi tuo pumppaaminen tuntui reisissä eniten ja loppua kohti jalanpohjissa :) Tänään on sitten keskivartalon lihakset kipeenä.

video

Alkuun meno oli kyllä kankeaa eikä oikeen saanut pyörääkään aina mutkiin kääntymään ainakaan vauhdilla, mutta pikku hiljaa ajo alkoi kulkemaan paremmin ja paremmin ja vauhtiakin jo sai ajamiseen. Täysjoustopyörä nyt ei välttämättä ole se paras mahdollinen tuollaiseen ajoon mutta oma pyörä kuitenkin tuntui tuossakin omalta ja sillä ajo meni parhaiten. Tuossa huomas hyvin, että niin kauan vauhti pysyi kun jaksoi pumppailla mutta hyytyi samaan tahtiin voimien kanssa. Yllättävän raskasta hommaa oli, mutta samalla mukavaa palautumista SM-kisaviikonlopusta.



24.7.2017

XCE ja XCO SM Valkeakoskella

Viikonloppuna vietettiin todellista maastopyöräilyn juhlaa kun Valkeakoskella ajettiin XCE:n ja XCO:n Suomen mestaruuksista. ProMTB oli luonut hienot puitteet kisatapahtumalle Korkeakankaan urheilukeskukseen. Reitit olivat monipuolisia, haastavia ja erityisesti raastavia ja varmasti arvokisojen arvoiset.

Kisapaikalle mentiin jo perjantaina vähän tutustumaan reitteihin. Lauantaina oli vuorossa XCE. Koskaan ennen en ollut XCE-kisaa ajanut, joten siinä mielessä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toki nyt suunnilleen tiesin mitä tuleman pitää. XCE:ssä siis ajetaan ensiksi aika-ajot ja sen jälkeen erät, joiden paikat määriytyvät aika-ajojen perusteella. Sitten edetään vähän samaan tyyliin kuin sprinttihiihdossa 4 kuskin erissä, joista kaksi menee aina jatkoon. Hiihdosahan erissä on kuusi kilpailijaa ja XCE:ssä yleensä neljä, riippuen vähän osallistujamäärästä. Radan pituus oli noin 1,1 kilometriä eli täysiä mentiin koko matka. Radalla oli yksi jyrkkä nousu ja lasku ja sitten vähän loivempi serpentiininousu, joka ei kyllä sen kevyemmältä kisassa tuntunut.

Lauantain XCE-kisasta, Kuva: waterproofsport

Tuossa jos etenee eristä jatkoon niin palautumisen merkitys erien välillä korostuu. Koska yksi erä kestää noin 2-3 minuuttia radasta riippuen se mennään niin kovaa kuin jaloista pääsee. Ja kun ajaa useamman tällaisen maksimivedon putkeen niin se joka palautuu parhaiten ja saa itsestään eniten irti on vahvoilla.

Aika-ajon jälkeen samaan puolivälierään tuli kolminkertainen XCE-mestari Olli Miettinen, viime vuoden (ja myös tämän vuoden) Mestari Samuel Halme sekä Vaasan kovakuntoinen Markus Simelius. Kuten arvata saattaa niin kyyti oli kylmää ja omat ajot päättyi tuohon erään. Kaikkeni annoin ja täysiä menin, mutta kovempaa ei päässyt. Sanoinkin, että tuossa oli urheilu-uran huippuhetkiä, kun lähdössä pääsi kahden Mestarin viereen ja samaan erään ajamaan. Loppusijoitus 13.

XCE:ssä voittoon ajoi lopulta Samuel Halme, hopeaa otti Ville Tuppurainen ja pronssille ajoi seurakaveri André Haga, jonka ajoa olikin kiva seurata läpi kisan. Vahvaa ajoa ja ei se hopeakaan kaukana ollut :) XCE oli kyllä sen verran hieno kokemus, että mielellään näitä ajaisi useimminkin. Pitää katsoa, jos saatais joskus järjestettyä jonkun viikkokisan yhteydessä myös XCE. Varsinkin nuorille tuollainen kisa olisi tosi hyvää treeniä ja miksei vähän vanhemmillekin.

XCO, Kuva: Tarja Kivirinta

Sunnuntaina jatkettiin XCO:n merkeissä, jonka olin jo ennen kautta merkannut itselleni kauden pääkisaksi. XCO on mun mielestä maastopyörälajeista se hienoin ja omille ominaisuuksille ehkä sopivin. Tuossa Tahkoa ennen ja jälkeen sairastettu pitkittynyt flunssa vei vähän pohjaa suunnitellulta treenaamiselta näitä kisoja varten, mutta Cycli XCO:ssa ajossa oli paljon positiivista niin lähdin kisaan luottavaisena.

Tahmean alun jälkeen ajattelin, että kone kyllä käynnistyy parin ensimmäisen nousun jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi sitten ongelmat. Huomasin, että juomapullo oli tippunut, varmaan tuossa dh1 laskussa. Ja toki huomasin tämän vasta huoltopaikan jälkeen. Ensimmäinen kierros meni kuumassa kelissä ilman juotavaa ja muutenkin olo oli aavistuksen epävarma. Verensokeri tietysti lähti laskemaan kun ei voinut juoda ja geelin imeminen ei oikeen tuntunut verensokeria nostavan. Toisella kierroksella sain uuden pullon mutta ajo varsinkin poluilla oli hyvin epävarmaa, mietin jo, että pakko keskeyttää ajo mutta luonne ei antanut periksi. En mä nyt SM-kisaan oo keskeyttämään tullut.
Kuva: TarjaK 

Tuo verensokerin nopea laskeminen vaan vie jaloista voimat ja muutenkin kropasta kaiken tehon. Ja menee oma aikansa ennen kuin lähtee nousemaan ja siinäkin saa olla tarkkana, ettei nouse liikaa. Kolmannella kierroksella serpentiininousussa alkoi ajo taas kulkea vähän normaalin tuntuisesti. Ja kierroksen loppua kohti ajo alkoi olla sitä, mitä se oilisi pitänyt olla jo kisan alussa. Tämä nyt tuli vaan tällä kertaa liian myöhään ja Mestari Fantom kurvaili stadionilla ohi ja kisa oli sitä myöten selvä Ja sijoitus 10. Lopputulos on siis pettymys ja ajo oli pari kierrosta surkeaa. Toki tähän on syy, mille ei voi aina mitään, vaikka kuinka yrittäisi kaikki asiat tehdä oikein ja suunnitelmallisesti. Asian kanssa on vaan elettävä ja siirrettävä katse eteenpäin. Onneksi verensokerien heittelyjen takia täysin pilalle menneitä kisoja ei kuitenkaan kovin usein tule. Yleensä kuitenkin joka kesään mahtuu joku. Ja joskus se vaikuttaa enemmän ja joskus vähemmän. Eli aina ei kisa mene penkin alle, vaikka verensokeri pääsisikin laskemaan. Jälkeenpäin kun asiaa mietin niin saattoi tuo kuumuus ja auringossa pari tuntia ennen starttia pyöriminenkin vaikuttaa. Onneksi maastopyöräily on kuitenkin niin kivaa, että tämänkin jälkeen tulee lähdettyä aivan yhtä suurella innolla lenkille kuin ennenkin ja mikäs sen hienompaa kuin ajaa kisoja taas loppukesästä.

Kuva: Tarja Kivirinta
Hienoa oli kuitenkin seurata kisatapahtumia ja katsoa hienoja suorituksia kavereilta. Erityisesti mieltä lämmitti Aki Korpelan hopeamitali kotiradalta. Vaikka hopea tuli tiukan kirikamppailun jälkeen niin eiköhän se maistu. Hieno persoona johon olen saanut kisojen kautta tutustua ja kavereiden onnistumiset tuo itsellekin aina hienon fiiliksen.

Miesten ja naisten Elitessä voittajat olivat aika odotetut. Naisissa EM-kisoihin valmistautuva Noora Kanerva ja miehissä maailmancupissakin hienosti ajanut Sasu Halme. André ajoi tässäkin lähdössä hienosti sijalle 7. Myös Arton 8. sija oli hyvä saavutus ja takasi sen, että meillä oli tyytyväinen kuski kotimatkan :) Ja Arton kun tuntee hyvin ja viikottain pyöräilystä ja treenaamisesta keskustellaan niin onnistuminen tärkeässä kisassa saa omatkin suupielet ylöspäin.

Kokonaisuutena hienot kisat. Järjestelyt toimi ja radat oli hyvät ja selkeästi merkattu. Kisakuulutukset oli myös hyvät. Tiesi aina mitä tapahtuu ja ketkä ajavat. Onnea voittajile ja kiitos ProMTB järjestelyistä!

16.7.2017

Cycli XCO

Parin viikon flunssailun ja muutaman kevyen pk-lenkin jälkeen oli eilen taas aika laittaa numerolappu pyörään kiinni ja laittaa mies ahtaalle Joupiskan poluilla ja rinteissä. Seinäjoen xco-reitti on yks mun suosikeista. Reitti on siinä mielessä kiva, että se on kokonaan ajettavissa. Reitillä on haastavia kohtia, mutta mitään kohtaa ei tarvi erikseen jännittää, että selviääköhän siitä hengissä :)

Tälle vuodelle reittiä oli muutettu vähän. Nousua oli tullut vähän lisää ja vastaavasti yks polkupätkä jäänyt kokonaan pois. Perjantaina rataan tutustuessa kokeilinkin ajaa sekä täysjoustolla että jäykkäperällä ja päädyin lopulta starttaamaan kisaan jäykkäperällä. Yhdellä kivikko/juurakko polulla hävisin täysjoustolle omissa testeissä mutta vastaavasti ylämäet nousi jäykkäperällä paremmin. Kyllä se reilun 1,5 kilon painoero jossain näkyy kuitenkin. Tiesin toki, että koville voi ottaa kisan ajaminen tällä valinnalla mutta rohkeasti vaan kokeilemaan.

Kuva: Harri Kekola

Koska kaikki jää aina vähän viime tippaan ja nytkin Seinäjoelle lähtö viivästyi perjantaina kun piti saada ennen lomaa kaikki hommat töissä tehtyä niin ei kotona ehtinyt sen enempää katsoa onko pyörissä kaikki kunnossa. Perjantaina ajellessa jarrulevy vähän hinkkasi ja ajattelin, että ehdin sen illalla tai aamulla laittaa kuntoon. Aamulla sitten totesin, että se hinkkaakin pyörän runkoon eli kiekoissa oli väärä sovitin toisella puolella ja Trekin boost-kiekot ei taas Scaleen käy. Tuo väärä sovitin on sen takia mulla, että Sparkissa sitä taas tarvittiin ja silloin kaikki kiekot meni pyörien välillä ristiin. Ratkaisu oli hankkia jostain prikka siihen väliin ja onneksi Seinäjoen K-Rauta oli auki ja sieltä löytyi tähän ongelmaan ratkaisu.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisa starttasi oikeestaan suoraan ylämäkeen, mikä ei oo ihan paras vaihtoehto mulle mutta sain kuitenkin ihan hyvän startin. Tarkoitus oli päästä Mursun Jaakon ja Mustikkamaan Timon peesiin, mutta kummasti siihen jäi taas se muutama metri joka kasvoi sitten kymmeneksi ja sen jälkeen viideksikymmeneksi jne.

Oma ajo tuntui kuitenkin hyvältä ja vaikka sykkeet tuntui olevan tapissa niin vauhti pysyi kuitenkin ihan hyvänä. Radan nousut meni yllättävän hyvin, oikeestaan raskain osuus oli heti uudelle kierrokselle lähtiessä olevan nousu. Saattoi tietysti johtua siitäkin, että sitä ennen kierroksen lopulla oli jo noustu pariin kertaan Joupiskan rinteitä. Uus kallionousu mäkihyppymäen vieressä nousi taas kevyemmin ja oli muutenkin kivaa ajettavaa. Sen jälkeen olikin reitin itselle hankalin osuus tuo juurakko/kivikkopätkä. Tai ei siinä mitään hankalaa ollut mutta jäykkäperällä tuossa vähän hävisi, se tosin oli tiedossa jo ennen kisaa, että näin kävisi.

Kuva: Tarja Kivirinta

Neljä kierrosta eli vähän reilu tunti oli kauden parasta ajoa. Sen jälkeen viimeinen kierros olikin taistelua ja odottelua, että maali tulisi jo vastaan. Vielä viimeisessä laskussa ketjut tippui, mutta onneksi siinä vaiheessa pystyi vaan rullailemaan maaliin. Kisasta jäi kokonaisuutena kuitenkin hyvä fiilis. Tunnin ajan pystyi ajamaan hyvää ajoa ja sykkeetkin oli koko kisan ajan aika kovat. Keskisyke 179 ja maksimi 190, eikä niissäkään tullut mitään notkahdusta. Yleensä kun vauhti hiipuu niin sykkeet myös tippuu tai voihan siihenkin olla monta eri tekijää miksi niin käy. Nyt kuitenkin kaikki toimi ja verensokerit pysyi hyvällä tasolla läpi kisan, mikä antaa aina mahdollisuuden tavoitella sitä omaa parasta. Mikäli on liian matalalla tai korkealla niin se jo vie pohjaa siltä, että voisi kisassa hyvin ajaa.

Kuva: Harri Kekola

Lopputuloksissa olin M30 sarjan kymmenes. Tämä oli hyvä aloitus kesälomalle. Ja vaikka treenaaminen ja lenkkeilykin kivaa on niin onhan se ihan eri asia kun pääsee kilpailuun ja saa laittaa miehen todella ahtaalle. Tästä hommasta sitä nauttii. Ens viikolla sitten jatketaan kisailua Valkeakoskella. Kiitokset järjestäjille hyvästä kisasta ja reitistä ja Haran Petrille juomahuollosta. Oikea pullo käteen juuri silloin kun piti :) Kiitokset myös kuvista Harri Kekolalle ja Tarja Kivirinnalle!

Kuva: Harri Kekola

11.7.2017

Laajalahti XC reittivideo

Torstaina jatkuu taas Maasto-Cup ja tällä kertaa kisataan Laajalahdessa. Oheisesta videosta näkee miltä tuleva kisareitti näyttää. Tervetuloa ajamaan. Kisat alkavat klo 18 lasten lähdöllä ja vähän vanhemmat juniorit ja aikuiset starttaavat noin klo 18.30.

4.7.2017

Vähän erilainen Tahko

Tämän vuoden Tahkosta tuli vähän erilainen kokemus, mitä alunperin oli suunniteltu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan 60 kilometrillä olisi ollut tavoitteena oma ennätysaika (niinkuin lähes joka vuosi :)). Alkuviikosta alkanut flunssa esti tämän suunnitelman ja oli estää koko ajamisen. Ratkaisu löytyi sitten yöajosta. Ajattelin, että sen voisi ajella vähän rauhallisempaan tahtiin läpi nauttien kesäyöstä. Monesti on tullut mietittyä, että yöajo olisi hieno joskus kokea. Mietin toki vielä tunti ennen lähtöä, että kannattaako lähteä matkaan ollenkaan tuon flunssan jäljiltä, päätin kuitenkin lopulta startata, muuten olis kyllä jäänyt jotain tärkeää Tahkokokemuksesta pois.

Vaikeudethan ei loppuneet tuohon flunssaan. Perille kun tultiin niin tuli testattua, että pyörä toimii ja samalla vähän pyöritellä matkasta jumiutuneita jalkoja. Kaikki siinä vaiheessa ok, sitten pyörä terassille ja syömään yms. Parin tunnin päästä eturengas oli tyhjä ja vaikka miten pumppas niin ei täyttynyt. Pienen tutkiskelun jälkeen totesin, että pyörän ollessa kuumalla terassilla auringonpaisteessa oli vanneteippi ilmeisesti kuumentunut ja lähtenyt irtoamaan sen verran, että rengas tyhjeni ja litkutkaan ei tuohon auttaneet. Äkkiä kisa-alueen myyntipisteitä kiertämään ja Ridemoren teltalta löytyi Stanin teippiä ja litkua. Näitähän olis molempia ollut kotona, mutta ei tietenkään mukana. Tästäkin siis opittiin, että älä jätä pyörää paahtavaan auringonpaisteeseen. No eipä oo ennen noin käynyt.

Kuva: Ivo Kraus

Renkaan sai pitämään ja Co2-patruunalla vielä nostettua vanteelle. Tuohan oli toinen jännityksen aihe, että millä Maxxis Aspenit saa nousemaan vanteelle, ei ainakaan tavallisella jalkapumpulla. Onneksi nyt vältyttiin huoltoasemakeikalta. Seuraavaksi sai jännittää muutaman tunnin, että tyhjeneekö rengas vai uskaaltaako lähteä ajamaan. Tässä välissä oli tarkoitus vähän levätä ennen yöajoa, kun aamulla oli kuitenkin ennen klo 8 jo herännyt, mutta ei nyt tällä kertaa ehtinyt, kun meni tuossa rengasoperaatiossa aika.

Starttipaikalle menin 23.30 jälkeen ja pikku hiljaa väkeä alkoi tulla enemmän ja ihan mukavan kokoinen porukka lopulta matkaan lähti. Siinä pari minuuttia ennen lähtöä kuuluttaja käski kaikkien laittaa valot päälle kuvaa varten. Tässä vaiheessa huomasin, että valo on mökillä :) Eipä enää ehtinyt lähteä hakemaan. Kyllähän sitä nyt kesäyössä ilman valoakin ajelee :) Onneksi sentään kypärä oli päässä ja juomat + geelit mukana. 

Startti lähti aika rauhalliseen tahtiin liikkelle ja pian muodostui porukka, jolla ajeltiin Kinahmille asti. Siinä hiekkatienousussa sykkeet nousee väkisinkin ja alkoi yskittää oikeen kunnolla niin rauhoitin vähän vauhtia. Ensimmäistä kertaa mun Tahko-historiassa sai Kinahmi ykkösen ajella lähes kokonaan ylös. Yhdessä kohtaa vähän jouduttiin kävelemään kun edellä menevällä loppui renkaasta pito ja takana ei tuossa vaiheessa ollut oikeen muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä. Lyhyen kävelyn jälkeen sai taas ajaa. Kinahmin päällä polulla ajelusta oikeen nautti kun ei ollut ruuhkaa. Sain vaan päästellä menemään. Vähän tuo hämärä joissain kohdissa haittasi menoa tai joutui ainakin tarkemmin katsomaan mihin ajaa ja miten. Tässä vaiheessa sitä valoa välillä kaipasi.

Kohti maalia, Kuva: Ivo Kraus
Kinahmin päällä ajellessa jossain kohtaa alkoi kuulua lehmänkellojen kilinää. Yhden aikaan yöllä siellä ei varmaan ole kukaan kannustamassakaan ja kelloja sooittamassa ja pian polulla oli lauma lehmiä. Vähän meinasivat säikähtää valotonta pyöräilijää, mutta sitkeimmät eivät suostuneet polulta siirtymään ihan heti. Eipä oo ennen pyöräkisoissa tai edes lenkeillä lehmät olleet poluilla. Hirviä, hevosia ja pohjoisessa poroja on kyllä poluille samaan aikaan osunut. Kokemus tuokin. Ja kyllä ne lehmätkin väistivät kun aikansa olivat ihmetelleet. 

Kinahmintiellä pari muuta kuskia ajoi mut kiinni ja jatkettiin sitten yhdessä matkaa. Seuraavilla polkuosuuksilla piti kuitenkin jättää vähän heihin väliä, kun heillä oli valot ja mulla ei. Ilman valoa pärjäsi kyllä, mutta jos ihan lähellä edessä tai takana joku ajeli valon kanssa niin se vähän haittasi omaa näkyvyyttä. Tämän jälkeen saikin aika rauhassa ajella loppumatkan. Yhdessä pitkässä suoralla takaa näkyi valoa, mutta ei koskaan saanut kiinni. Yhden kuskin sain vielä ennen Rahasmäkeä kiinni ja pääsin laskuosuudelle ajelemaan omia linjoja. Tässä vaiheessa alkoikin olla jo niin valoisaa, että näkyvyys poluilla oli hyvä. 

El Granden ajelin rauhassa ylös, ettei sykkeet enää nouse liian korkealle. Uusi loppulasku oli mun mielestä hyvä. Vielä kun sitä olisi käynyt ajamassa vähän ennakkoon niin olisi voinut vähän lujempaakin päästellä sen. Maalialueella hetken aikaa tuli keskusteltua muitten kuskien kanssa ja sitten vaan suihkuun ja nukkumaan muutamaksi tunniksi. 

Muutaman tunnin yöunien jälkeen aamupala ja sitten juomahuoltoon kavereille. Tässä pääsi taas vähän nauttimaan kisatunnelmasta, vaikka ajamaan ei tosissaan päässytkään. Sai kuitenkin ajella reitin läpi ja sitten huoltopisteillä seurata kaverien ja tuttujen ajamista ja kannustaa porukkaa juomapullojen antamisen ohella. Ainakin pääsi mukaan tahkofiilikseen tuossa kisaa seuratessakin. Kun koko perhe oli perinteisesti reissussa mukana niin Saanakin pääsi yhdelle huoltopaikalle ihmettelemään pyöräkisan menoa :) 

Loppupäivä menikin sitten aluella kierrellessä ja kavereitten kisatunnelmia kysellessä ja lasten kans leikkiessä. Eiköhän me ens vuonnakin taas paikalle tulla. 

12.6.2017

Laajavuori

Lauantaina Jyväskylässä ajettiin suomalaisessa maastopyöräilyssä jo legendaariseksi noussut Laajavuoren maratonkisa. Itse lähdin tällä kertaa lyhyelle matkalle hakemaan jalkoihin nopeutta, kun tuntuu vähän siltä, että nopeus on vakio tai tasaisesti kisan mittaan hidastuva matkasta riippumatta :) Lisäksi tuollainen lyhyempi kisa palvelee xco-ajoa ja viime aikojen kisailu alkaa jaloissa jo jonkun verran painaa, joten siinäkin mielessä lyhyt kisa suunnitelmiin sopi.

Tavoitteena oli lähteä alusta asti haastamaan nopeampia. Viime viikkoisen loistavan lähdön jälkeen nyt startti oli vähän heikompi. Heti liikkeelle lähdön jälkeen edellä jarrutettiin ja joutui ikäänkuin starttaamaan uudelleen. Tuossa meni porukkaa ohi ja tuntui, että jalat jäi starttipaikalle enkä oikeen saanut alun nousuun kunnon iskua päälle. Lähtö tuolla tapahtuu loivaan nousuun. joka jossain vaiheessa jyrkkenee, joten porukka saadaan kyllä jonoksi tuolla ennen ensimmäistä laskua.

Kuva: Touho Häkkinen
Muutenkin heti reitin alussa noustaan ihan kiitettävän paljon näin rannikon tasamailla ajamaan tottuneelle :) Nousua nousun perään. Reittinähän Laajavuori on teknisesti helppo, mutta fyysisesti raskas. Kyllähän tuollainen treenimaasto olisi ihan kiva tännekin saada niin saattaisi mäet nousta vähän eri malliin. Alun lähtöhässäköiden jälkeen löytyy yleensä porukka missä edetä. Niin kävi nytkin kun Mustikkamaan Timo tuli eteen, ei muuta kun koukkua selkään ja peesiin. Ajattelin, että jos tuossa vauhdissa pysyy niin voi olla tyytyväinen. Tasaisella ja ylämäissä pysyin hyvin mukana, mutta varsinkin alamäissä oli vähän ongelmia ja eroa meinasi tulla. Tuossa tietysti tulee se ero kun edessä lasketaan täpärillä ja mä olin jäykkäperällä matkassa. Toisaalta ylämäkeen pitäisi etu olla sitten jäykkäperälle vastaava.

Kuva: Vesa Saarikoski

Jossain vaiheessa vauhti ei kuitenkaan enää riittänyt roikkumaan tuossa ja koukkua oli heitettävä seuraaviin ohi meneviin selkiin. Tässä vaiheessa tuntui kuitenkin, että ei oikeen missään porukassa kauaa pysynyt. Hetken olo oli kuin keilalla radalla, mutta sitten sai taas ajorytmistä kiinni ja edellä meneviä selkiä sai taas kiinni ja porukassakin pysyi. Lopun todella jyrkkä ja pitkä nousu meni hyvin ja sitten vaan tykitystä maaliin. Lopputuloksissa olin viides. Jos olisin siinä Timon peesissä pysynyt niin olis ollu sarjan voitto lähellä, mutta tällä kertaa jalat ei siihen riittäneet. Tulokseen voi olla tyytyväinen, mutta vauhtia jalat edelleen kaipaa. Samoin joka kisassa tuntuu tulevan tuollainen musta hetki matkasta riippumatta. Toki tässä nyt pitää ottaa huomioon jatkuvat nousut, joissa oon perinteisesti saanut itseni aika loppuun ajettua.

Kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen kisapäivä, omia puutteita pitää pyrkiä kehittämään ja onhan tämä kuitenkin kivaa hommaa. Ja oli hienoa, että meillä oli GIF:stä tällä kertaa neljä kuskia kisoissa. Tähän asti kun alkukauden kisat ollaan menty 1-2 kuskilla/kisa. Torstaina sitten Patamäessä Kokkolan Maasto-Cupin kisa ja luvassa on paikallisesti mukavasti nousua kun paikalla sattuu olemaan yksi alueen kolmesta jätemäestä :)

5.6.2017

Korso MTB

Viikonlopun ohjelmassa oli "etelän reissu" kun Korsossa ajettiin maratoncupin kisa. Rata on kyllä yks mun suosikkeja maratonradoista ja tällä radalla kyllä Top Fuel pääsee oikeuksiinsa. Pyörä sopi radalle kuin nyrkki silmään. Loput jää sitten kuskista kiinni ja valitettavasti se on yleensä se heikoin lenkki tässä yhtälössä.

Kisan alku oli mun osalta tällä kertaa loistava. Yleensä kun starteissa nukun ja lähdöt on surkeita niin nyt lähdin Jurvan Voiman kovimman maastomiehen takaa starttiin ja päästiin hyville paikoille letkaan, joka eteni auton perässä tietä pitkin. Jossain vaiheessa kun polut alkoi niin vähän jouduin antamaan periksi. Ei vaan oikeen oo mun tyylistä rynniä väkisin sinne poluille toisten eteen, mutta pahimmat ruuhkat kyllä onnistuin välttämään, että siinä mielessä paras startti varmaan koskaan ja hyvissä asemissa pääsi ajamaan kun varsinaiset polkuosuudet alkoivat.


Kuva: Tarja Kivirinta

Pääsin hyvässä porukassa etenemään. Vetovastuu vaihteli mutta porukka eteni aika hyvää vauhtia pitkän aikaa. Välillä tuntui, että olin vähän jojossa, mutta varsinkin nousuissa tuntui taas vahvemmalta. Polkuajokin sujui kohtalaisen hyvin. Tai poluilla ajo oli kyllä tiepätkiä vahvempaa. Jossain vaiheessa porukka sitten vähän hajosi pitemmällä polkuosuudella. Kärkiletka karkasi ja itse olin siinä vaiheessa letkan perällä niin ei oillut oikeen mitään tehtävissä. Tieosuudella ei saanut enää kiinni. 

Ekan kierroksen loppupuolella alkoi sitten jaloissa vähän painaa ja tuntui, että vauhti tippui reilusti ainakin hetkellisesti. Kierroksen loppupuolella taas pääsin hyvään porukkaan, missä ajo lähti taas sujumaan. Toisen kierroksen alussa sitten pudotin juomapullon ja tuo porukka karkasi samantien kun pulloa maasta keräilin. Toinen kierros oli muutenkin vähän epätasaista taistelua. Välillä tuntui, että ei päässyt mihinkään ja välillä taas jotkut polkupätkät meni hienosti. Mikkosen Ari ajeli jossain vaiheessa ohi ja tarjolla olisi ollut loistavan juttuseuran lisäksi hyvää peesiapua. Pari polkupätkää meni hyvin mutta sitten Arin selkä karkas. Jäi jutut kuulematta ja hyvä vetoapu meni samalla :) Vaikka maastossa ei varsinaisesta peesistä niin hyötyä olekaan niin jonkun edessä ajaessa saa monesti itsestään vähän enemmän irti.

Pullon vaihto ja toiselle kierrokselle, Kuva: Jari Hassinen

Kierroksen loppua kohti taas vauhti vähitellen löytyi. Ja lopussa tulikin muutaman kuskin kesken pieni lopputaistelu. Rata itsessään oli loistava. Oikeestaan on ihmeellistä, miten noin pienelle alueelle on saatu 32 kilometrin kierros. Järjestelyt toimivat mun mielestä hienosti ja on aina hienoa nähdä kavereita kisan ohella. Kelikin oli tälle keväälle/kesälle siinä mielessä erikoinen, että tuli jopa kuuma eikä ajolasit jäätyny :)

Loppuun vielä video reitiltä. Tuosta näkee hyvin eron mitä kärkikuskien ja tavallisten tallaajien ero alamäessä on. Vaikka pätkä ei kovin pitkä olekaan niin kyllä tuossakin saa eroja tehtyä. Videon kuvannut ThePosankka.





27.5.2017

PieHi Mtb ja PP-runt

PieHi Mtb

Tulee nyt pari kisaraporttia samalla kun kisatkin oli parin päivän välein. Torstaina Pietarsaaressa järjestettiin PieHi Mtb. Kisassa ajettiin 3 kertaa 6,6 kilometrin kierros. Vaikka Pietarsaaren seudulla on tullut jonkun verran ajettua niin trämä oli mulle aivan outo paikka. Sen verran olin kuullut radasta, että tutustuminen ennakkoon kannattaa. Ehdinkin ennen kisaa lämmitellessä ajella radan kerran läpi. Olis voinu ajaa useammankin kierroksen, mutta enempää ei nyt ehtinyt.

Alkuun mentiin jonkun matkaa pururataa ja sitten tietä ja kun porukka oli saatu jonoon niin siirryttiin poluille. Tällä kertaa olikin sopivan haastavia polkuja. Ei mitään tasaista kangaspolkua vaan juurakkoa ja kivikkoa riitti. Eli täysjousto pääsi oikeuksiinsa. Ensimmäisten polkupätkien jälkeen noustiin reitin korkein ja jyrkin nousu jonkun jätemäen päälle. Mäen päällä jatkettiin jonkun aikaa ja sitten alas. Alastulossa sai olla tarkkana, ettei mennyt ojaan asti kun tultiin vauhdilla käännökseen irtosoralle. Sen jälkeen vähän metsätietä ja sitten alkoi reitin paras osuus. Teknistä polkua vajaa kolme kilometriä. Oli kalliota, kivikkoa, juurakkoa, lyhyitä teräviä nousuja ja muutama jyrkkä lasku/pudotus. Todella hieno reitti. Lopussa ajeltiin sitten taas vähän matkaa pururataa maalialueelle ja uudelle kierrokselle.

Top Fuel tositoimissa

Oma ajo oli vähän kaksijakoista. Mäet nousi yllättävän hyvin ja varsinkin polkunousuissa pystyi jättämään takana tulevia tai sitten jos edessä meni joku niin tuntui, että paljon kovempaakin olis nousuun päässyt. Tasasemmilla pätkillä oli sitten vähän ongelmia. Jotenkin tuntui, että reitin alkuosa ja mäen jälkeinen polkuosuuden alku oli mulla vähän heikompaa ajoa ja sitten tuon pitkän polkuosuuden loppu taas vahvempaa. Lopputuloksissa 13. sija. Parannettavaa siis jäi mutta onneksi ajosta löytyi hyvääkin tällä kertaa. Täytyy käydä tuolla ajelemassa joskus lenkkiä, sen verran hyvää maastoa ja pääosin ihan erilaista kuin Kokkolassa.

Yleisesti radasta voisi sanoa, että tuo kelpaisi pienillä viilauksilla hyvin vaikka XCO-cup radaksi. Teknisyyttä löytyy riittävästi ja nousuakin tais olla noin 75 metriä kierros. Toki täällä rannikolla nousut jää aina vähiin mutta polkujen osalta todella hyvä reitti. Polkuja oli myös rakennettu ja parannettu monesta kohtaa. Hienoa kun reitin eteen nähdään selvästi vaivaa. Toivottavasti täällä kisataan jatkossakin.



PP-runt

Tänään sitten oli vuorossa paikallinen maantieklassikko PP-runt. Sää ei kyllä aamulla ollut paras mahdollinen. Lähtiessä kotoa lämpötila oli 4 astetta ja vettä tuli kaatamalla. Mietin jo, että kannattaako ajaa ollenkaan, ettei nyt flunssaa saa mutta sade vähän lakkas siinä ennen lähtöä ja lämpötilakin nousi 5 asteeseen niin kisaan lähdettiin. Täytyy sanoa, että sää varmasti karsi osallistujajoukkoa, mutta ajettiin sillä mitä oli viivalla.

Ensimmäisenä jäätyi sormet mutta muuten oli ihan kiva ajaa. Jossain vaiheessa joku lähti irtiottoyritykseen ja minä perään. No ei se kauaa kestänyt kun ajettiin kiinni. Sitten mentiin vähän vaihtelevaa vauihtia. Välillä reippaammin mutta yleisesti aika rauhallisesti. Jossain kohdassa sana kaveri lähti uudelleen irtiottoon ja ennen kuin ehdin oikeen reagoida asiaan oli pari muutakin mukana. Yritin jonkun aikaa ajaa yksin porukkaa kiinni, mutta kiinni en saanut. Lähemmäs pääsi, mutta olis tarvinnut siinä vähän vertoapua, että olis porukan kiinni saanut. Jäätiin sitten ajamaan parin muun kanssa ja jonkun ajan kuluttua yksi mies vielä tippui kärkiporukasta meidän ryhmään.

Maalissa vähän kastuneena

Edettiin aika hyvällä työnjaolla vuorovedolla. Jossain Ähtävän jälkeen ei tahtonut enää vaihteiden vaihdosta tulla mitään kun sormet ja kädet oli niin jäässä. Samoin geelin ottaminen takataskusta oli melkoisen työn takana. Porukasta tippui vielä yksi mies ja ajettiin sitten ihan reippaasti kolmen porukassa maalia kohti. Loppukiri ei oikeen enää irronnut ja tuloksena viides sija. No enemmän tuo oli kova treeni kuin kisa mulle. Tosin vähän lämpöisemmät olosuhteet niin olis ajokin ollut vähän reippaampaa kokonaisuudessaan.

Päivän paras lisävaruste

Jälikätreen ajatellen hanskat olis tietysti voinu olla vähän enemmän vettä pitävämmät niin ei olis koko matkaa tarvinnu sormet jäässä ajella. Kypärässä sen sijaan Spiukin Aero-ulkokuori oli tälle kelille loistava. Vesi vaan ropisi kuoreen eikä pää kastunut ollenkaan. Pysyi pää ainakin lämpöisenä, Todella hyvä lisävaruste tällaiselle kylmälle ja märälle kelille.

22.5.2017

Trek Top Fuel

Pitkän odotuksen ja muutaman mutkan ja uudelleentilauksen jälkeen perjantaina tuli tieto, että uus pyörä on saapunut. Lauantaina auto kohti Seinäjokea ja Cyclistä löytyi uutuuttaan hohtava Top Fuel. Vielä ei oo liikaa kilometrejä alle tullut, mutta ajoasennon säätöä ja tuntuman hakua on nyt muutaman tunnin edestä tullut. Vähän on erilainen ajaa kuin jäykkäperä tai edellinen täysjousto, mutta naama on ollut leveessä hymyssä koko viikonlopun :)

Trek Top Fuel 9.8 SL ProjectOne

Pyörähän on Project One versio Top Fuel 9.8 sl:stä. Eli värin lisäksi keula ja iskari päivittyi parempaan versioon. Pientä päivitystä pyörään on varmasti kesän aikana vielä luvassa, mutta tarkoitus on kuitenkin keskittyä tällä kertaa enemmän olennaiseen kuin pyörän keventelyyn. Kyllähän tuo Sparkin painolle häviää reilusti mutta uskon, että ajo-ominaisuudet on mulle sopivat. Laitetaan pyörästä lisää tietoa kun kilometrejä keretyy alle vähän enemmän. 


Ja ettei nyt jää vaan pyörämn päivitykseen niin Rajamäen reissulta tuli ostettua Spiukin Dharma kypärä ja Arqus ajolasit. Ajolasit vielä Lumiris-linssillä, joka on mun mielestä huippuvalinta. Kirkkaalla kelillä lasi tummuu ja pilvisemmällä vaalenee automaattisesti. Mulla ainakin tuo helpottaa varsinkin maastossa ajamista kun ei tarvi ajaa pilvisessä kelissä "pimeenä" ja vastaavasti auringon paistaessa lasit on hommassa mukana. 



En ollut ennen viime kevättä oikeestaan edes kuullut Spiukista tai kiinnittämnyt siihen sen enempää huomiota ainakaan ennen kuin Jere Hara tuotteita alkoi käyttää. Nyt on maasto- ja maantiekengät, kypärä ja lasit Spiukilta. Hyviä ja laadukkaita tuotteita ja hintakin on mun mielestä näissä sopivalla tasolla. 

18.5.2017

Tempomies

En oo koskaan oikeestaan edes ajatellut kokeilevaniu tempoa. Oon mieltänyt sen enemmän wattimiesten hommaksi, jossa pitää olla kunnon välineet (tempopyörä, puku, kypärä). Ja varsinkin kun mun maantiepyöräö taitaa painaa enemmän kuin jäykkäperä maastopyörä niin eipä oo tullut koskaan lähdettyä kokeilemaan. Niille jotka ei tiedä niin kyseessä on siis aika-ajo kelloa vastaan. Kilpailijat lähtee minuutin välein matkaan ja toisen peesaaminen on kiellettyä, mikäli joku jälkeenpäin lähtenyt ohi menee. Eli puhtaasti oma suoritus ja se jolla on eniten voimaa menee kovinta vauhtia.

Viime viikolla Pettsson oli treeniohjelmaan laittanut seuran viikkotempon niin ei auttanut muuta kuin lähteä kokeilemaan. Kieltämättä nyt oli ensimmäinen treeni, mikä vähän jännitti etukäteen, että mitä tästä tulee. Oksennushan siitä meinas suorituksen jälkeen tulla, mutta muuten kyllä oli ihan kiva treeni. Ainakin tuntui, että kaiken sai irti mitä oli otettavissa. Ja aina sitä saa enemmän itsestä irti kun ajaa kelloa vastaan vs. että yksin tempoilisi Lahnakosken tiellä.

Eilen oli sitten vuoroissa Peltokorventien Tempo-Cupin osakilpailu. Samalla asenteella lähdin, eli kovaa treeniä tekemään ja kaikki mitä irti saa oli tarkoitus Peltokorven tien nousuihin jättää. Vähän oli eilen tukkoisempi olo kuin viikko sitten. Ainakin tuntui, että jalat meni nopeammin happoille, mutta ihan tyytyväinen oon omaan ajooni. Eihän sitä kannata oikeiden tempomiesten aikoihin verrata, mutta nyt on aika mistä parantaa. Ja tällä kertaa ajoin kuitenkin ehkä vähän fiksummin kuin viikko sitten. Silloin oli kova aloitus ja jossain vaiheessa totesin, että niillä wateilla ei kauaa ajeta. Nyt yritin lähteä vähän maltillisemmin liikkeelle, vaikka hyytyminen meinas nytkin tulla viimeisiin nousuihin. Lenkki vielä itse suorituksen päälle niin illalla kyllä jaloissa tuntui, että on ajettu.

Joka tapauksessa kahden kokeilun perusteella tuosta hommasta alkaa kuitenkin vähän jo tykätä. Ja vaikka kyseessä kilpailu onkin niin tähän kilpailuun oon asennoitunut puhtaasti omana treeninä ja kovin vastus katselee ennen suoritusta reippaana peilistä ja suorituksen jälkeen makailee tien penkalla, Hyvää vaihtelua maastoajolle ja monipuolisuus tekee varmasti hyvää pyörätreeneissäkin. Ja eiköhän tässäkin vauhti kehity kesän aikana, jos useamman kerran käy ajamassa.

14.5.2017

Evoc XCM

Eilen maratoncupin avauskisa Evoc XCM Rajamäellä. Kisapäivälle osui mukavan keväinen keli niin mikäs siellä oli hienoa rataa kiertäessä. Järjestelyt tapahtumassa oli kyllä onnistuneet. Samaan aikaan maastokisan kanssa oli polkujuoksu, maastopyöräilyn ja polkujuoksun yhdistelmä sekä maantiekisa. Paikalla oli siis todellista urheilujuhlan tuntua. Tällaisissa tapahtumissa on aina hienoa nähdä kavereita ja kun oltiin hyvissä ajoin paikalla niin ehdittiin tutustua myös paikalla olleiden myyjien ja esittelijöiden tarjontaan.

Spiukilta uus kypärä ja ajolasit

Kisan startin jälkeen huomasin, että sykkeet oli ihmeellisen korkealla koko ajan. Jaloissa ei tuntunut pahalta mutta sykkeiden puolesta näytti vähän pahemmalta. Mutta kun pyörä liikkui niin antoi mennä vaan. Tekniset osuudet tuotti vähän ongelmia, mutta pääosin rata oli noopeaa ja hienoa polkua höystettynä mukavilla kivikoilla ja jumppapätkillä. Jossain ensimmäisen kierroksen puolenvälin paikkeilla huomasin, että toinen klossi on päässyt aika pahasti löystymään. Taskussa kulkee aina työkalu, joten ajattelin, että äkkiä vaan kirtistys ja matkan pääsee jatkumaan. No sew työkaluhan ei sitten ollut taskussa.. Taiteilin sitten toinen kenkä poilkimessa heiluen menemään. Vähän piti varoa, ettei tuu tilannetta, jossa sen joutuisi nopeasti irrottamaan. Sain kuitenkin lainattua työkalua ja klossin kiinni ja matka jatkui.



Toisen kierroksen alussa olo oli vielä vahva kunnes sitten yhtäkkiä sykkeetr tippui 20-25 pykälää alemmas ja hetken ajeltuani totesin, että verensokeri laskee ja nopeasti. Geeliä naamaan, mutta tuossa vaiheessa jalat oli jo aivan löysät/voimattomat. Joten kierroksen tekninen osuus oli melkoista rämpimistä. Piti vaan odotella, että verensokeri tasoittuu ja jalkoihin palaa voimat. Onneksi se tapahtui ja loppuosa oli taas mukavan vahvaa ajoa ja sykkeetkin palasi normaalitasolle. Kisasta jäi pienistä ongelmista huolimatta aika hyvä fiilis. Ei ajo mitään loistavaa ollut, mutta parempaan suuntaan menossa kuitenkin. Ja onhan tämä kilpaileminen kuitenkin aina yhtä hienoa.

Team Evocille kiitokset hienosti järjestetystä kisasta ja ratamestarille hyvästä reitistä! Kuvat totutusti Tarja Kivirinnan kamerasta. Kiitos!

5.5.2017

Kokkola Maasto-Cup, Santahaka XC

Käytiin tänään suunnittelemassa Maasto Cupin avauskisan reitti valmiiksi. Toki aina on pieni varaus muutoksille, jos säiden haltija tekee reitille tuhojaan mutta hyvin suurella todennäköisyydellä ajetaan tällä reitillä. Reittihän on todella nopeaa polkua, muutama vähän hitaampi paikka, missä taitava kuski voi tehdä eroja. Muuten sitten kyllä taitaa watit jyllätä reitillä. Reitti on pääosin polkua ja jonkun verran on ulkoilureittiä mukana. Ja säästä riippuen saattaa olla vähän luntakin vielä jossainpäin reittiä. Tosin ne kohdat oli ainakin tänään hyvin ajettavissa ja eiköhän se lumi vielä ehdi sulaa tässä vajaan viikon aikana. 

Stravasta löytyy kisareitti. alkuun voi tulla jonkunlainen starttilooppi, mutta muuten kierretään tätä rataa. Bonuksena laitetaan reitille joku sopiva Strava-segmetti jonka kisassa nopeiten ajava saa Cupin pisteisiin bonuspisteitä. Tehdään tuo tarkistus vaikka seuraavana päivänä niin kaikki Stravaa käyttävät ehtivät ladata kisadatat rauhassa. Lisäksi tuo Strava segmetti merkitään vielä metsään, niin kilpailijat tietävät koska tuolla kyseisellä pätkällä ovat. 



4.5.2017

Lieto XCO

Viikonloppuna käynnistyi kansallinen XCO-cup Liedossa keväisessä lumi/räntä/rae/vesisateessa. Kaikkea mahdollista taivaalta tuli ennen kisaa ja kisan aikanakin. Enpä oo tainnu ennen ajaa virallista maastopyöräkisaa, jossa reitin varrella on lunta. Nyt tuli tuokin koettua.

Lähtökohdat kisaan oli vähän heikommat kuin viikkoa aikaisemmin. Kirstan kisan jälkeen meni useampi päivä flunssassa ja en päässyt koko viikolla ajamaan ollenkaan. Lauantaina rataan tutustuessa olo olikin ei niin yllättäen vetämätön ja löysä. Ei oikeen tahtonut löytyä minkäänlaista iskua ja kun ajotuntumakin oli jääny Kirstan metsiin niin pyöräkin tökki vähän turhan paljon. Lähtökohdat oli siis erittäin epävarmat itse kisaan.

Kisaan lämmitellessä sai muutaman minuutin välein päällensä sadetta, rakeita ja välillä aurinkoa. Koitin tehdä mahdollisimman hyvän lämmittelyn, että saisin jalkoihin jotain iskua itse kisaan. Kisa starttasi aika rauhallisesti raekuuroon. Ensimmäisellä polkupätkällä jäin tietysti sumppuun ja siinä joutui jalkautumaan. Ensimmäiset polkupätkät myös kertoi saman kuin edellispäivä. Poluilla ajo oli osaltani surkeaa. Kun ei kulje niin ei kulje.

Kisan aikana aina välillä tuntui, että nyt ajo lähtee kulkemaan mutta sitten taas ei. Ratahan oli olosuhteisiin nähden loistavassa kunnossa. Hienoa työtä on Liedossa tehty radan eteen. Ja edelleen oli parannuksia viime vuoteen tehty. Ja kyllähän siellä oli kiva ajaa, vaikka oma kulku tällä kertaa huonoa olikin. Toisaalta en oo kyllä koskaan Liedossa saanut itsestäni parasta irti. Rata on teknisesti vaativa, joten ehkä mulla menee tuolla energia siihen jumppaamiseen sen sijaan, että sais jalat kunnolla käyttöön. Kaikkea pitää osata ajaa ja tuokin kehittää.

Seuraavan kerran olis tarkoitus kisata Rajamäellä Evoc XCM:ssä ens viikon lauantaina. Sitä ennen torstaina Kokkolassa Santahaka XC paikalliskisa, jossa mun rooli taitaa tällä kertaa olla järjestelypuolella. Jonkun pitää aina järjestää, että toiset saa ajaa :)

24.4.2017

Kirsta XCO

Eilen avasin kisakauden Laihialla Kirstan xco-radalla. Samalla oli ensimmäinen kisa uuden seuran väreissä. Olipa kiva pitkästä aikaa päästä ajamaan kisaa ja kun tiesi, että vastus on maakunnan kärkeä niin mukava oli päästä testaamaan omaa vauihtiaan. Onhan näitä jo odotettukin. Ratakin oli yllättävän hyvässä kunnossa myöhäisestä keväästä huolimatta. Parissa kohtaa oli vähän jäätä ja muutama kurakko, mutta muuten jopa yllättävän kuivaa. Toki alusta oli vähän nihkeä, että ei siellä pyörä mihinkään itsestään liikkunut vaan jokaisen metrin eteen sai tehdä töitä tosissaan. Juodakin ehti kerran kisan aikana. Ei oikeen sopivia juomapaikkoja ollut.

Kuva: Oskari Keisala
Lähdöt on aina mulle vaikeita ja niin nytkin. Mutta ei nyt aivan katastrofi kuitenkaan. Ehkä talven treenit on tuonu vähän parannusta tähän, joten kärkiporukan täpärikuskit karkas vasta ensimmäisellä kivikko-osuudella eikä lähtösuoralla. Itsehän olin kisassa jäykkäperällä, jolla nyt menee alkukauden kisat muutenkin. Eli kalustolla on turha selitellä, sillä ajetaan mitä tallista löytyy. Sai ainakin ajaa putkelta ja viime viikolla telotun kyljen kestävyys tuli myös testattua. Kisan ainaka ei häirinnyt ajamista ollenkaan. Oikeestaan vasta kisan jälkeen siirryttäessä takaisin autolle alkoi kyljessä tuntua.

Kisa eteni aika samoissa merkeissä. Kärki karkasi ja kiinni ei saanut. Takaapäin Matti P saavutti mua aina radan loppuosalla. Kierroksen alkupuolella sain aina eroa tehtyä, mutta niin vaan joka kierroksen loppupuolella ilmestyi sininen paita näkyviin :) Olis ollu mielenkiintoista jos oltais päästy ajamaan koko kisa porukasssa. Olisko eroja tullut silloin suuntaan tai toiseen. Lopputuloksissa olin 5/14.

Kuva: Oskari Keisala

Vauhtia sais toki olla enemmän mutta kauden avaukseksi ja toiseksi lenkiksi ilman nastarenkaita tämä oli kuitenkin ihan positiivinen ajo. Parantamista on, mutta nyt on kisakausi avattu tämän kauden osalta ja jatketaan ens viikonloppuna Liedossa. Kiitos järjestäjille kisan järjestämisesta ja mun osalta tämän kevään parhaista ajo-olosuhteista. Oli hienoa!

Kuva: Oskari Keisala

20.4.2017

Kokkolan Maastro-Cup, Santahaka XC

Kuten aikaisemminkin olen maininnut niin GIF järjestää Kokkolassa ensi kesänä 5 osakilpailun Maasto-Cupin. Alla tietoa ensimmäisestä kisasta. Kisareitti tulee tarkentumaan lähempänä kisa-ajankohtaa kun päästään katsomaan mitkä polut on ajettavissa ja miten saadaan sinne toimiva reitti aikaiseksi. Alustavien suunnitelmien mukaan ei vielä reitistä tietoja ole laitettu. Nuorimpien ikäluokkien kohdalla matka tulee kuitenkin olemaan noin kilometrin luokkaa. Aikuisten kisa tulee kestämään kärjen osalta noin 50 minuuttia - tunnin. Vähän varmasti kelistäkin riippuen.

Alla vielä Facebook-tapahtumn tiedot. Ennakkoon voi ilmottautua sähköpostilla tai sitten paikan päällä kisapäivänä. Toki ennakkoilmoittautumiset helpottavat aina järjestäjiä niin osataan vähän varautua paljonko porukkaa on kisaan tulossa.

Kokkolan Maasto-Cupin 2017 ensimmäinen osakilpailu ajetaan Santahaassa 11.5.2017. Lähtö Santahaan ulkoilualueen parkkipaikan läheisyydestä. 

Sarjat: 
M/N: alle 10-vuotiaat
M/N: 12
M/N: 14
M/N: 16
Miehet ja naiset yleinen. 

Matkat ja reitit ilmoitetaan myöhemmin, mutta nuorimmat ajavat noin kilometrin reitin. 

Ilmoittautuminen tapahtuu paikan päällä tai ennakkoon sähköpostin kautta: gifmtbteam@gmail.com
Paikan päällä ilmoittautuminen alkaa klo 17.30.

Osallistumismaksu: Juniorit ilmaiseksi, miehet ja naiset 5 euroa. Maksu maksetaan paikan päällä.

Juniorisarjat ajetaan klo 18 lähtien ja miestan ja naisten startti noin 18.30-18.45 tilanteen mukaan.

Maasto-cupiin kuuluu 5 osakilpailua. Cupin yhteispisteisiin lasketaan kaikkien viiden osakilpailun pisteet yhteen.

Junioriluokissa kaikki osallistujat palkitaan. Kokonaiskisan palkinnot jaetaan viimeisen osakilpailun jälkeen. Kokonaiskilpailun (cupin) kolme parasta palkitaan kaikissa sarjoissa.

Kilpailijoilla kypäräpakko. Pyörävalinta vapaa. Kilpailuun osallistuminen ei edellytä lisenssiä, mutta jokainen vastaa omasta vakuutuksestaan. Alue ei ole suljettu muilta ulkoilijoilta, joten kilpailijat ovat velvollisia väistämään ja varomaan muita ulkoilijoita.

Kilpailun johtajina toimivat: Antti Tuukkanen ja Jaakko Suomu. Tiedustelut ja ennakkoilmoittautumiset: gifmtbteam@gmail.com


19.4.2017

Pääsiäisen viettoa

Pääsiäinen osui treenien kannalta hyvään saumaan. Pari viikkoa kisakauden avaukseen ja oli mahdollista treenata määrällisesti vähän enemmän ja myös vähän kovenpaa. Kyllä sitä nauttikin kun pääsi treenien jälkeen lepäämään (=touhuamaan lasten kanssa) eikä työpäivät häirinneet millään tavalla päivärytmiä. Oon kuitenkin enemmän aamuihminen ja virkeimmillään aamupäivästä jos lenkkejä ajatellaan. Ainakin itsestä tuntuu, että aamupäivisin saa paljon enemmän itsestä irti kuin jos odotuttaisi treeniä iltapäivään ja lähtisi sitten vasta ajamaan. Normaalitilanteessahan viikolla kaikki treenaaminen on illalla työpäivän jälkeen sopivissa väleissä perheen muihin aikatauluihin synkronoituna.



Pääsiäisen aikana ohjelmassa oli voimatreeniä salilla ja sitten pitempiä lenkkejä sisältäen erilaisia vetoja vähän eri tehoilla ja pikkaisen pitempää rauhallista lenkkiä. Pääosin treenit sujui hyvin. Yksi katkennut vaihtajan korvake ja loukattu kylki vähän häiritsivät mutta muuten kaikki meni lähes suunnitelmien mukaisesti. 

Ainut miinus on oikeestaan se, että vieläkään täällä ei ole päässyt ajamaan sulia polkuja vaan pääosin ne on edelleen jäässä ja lenkit tulee ajettua nastarenkailla. Oletan, että Lietton ei tarvi ainakaan nastarenkaita enää mukaan ottaa :) Toivottavasti täälläkin nyt kevät vähän etenisi ja lumet sulaisi. Toisaalta yöpakkaset teki kyllä pääsiäisen lenkkimaastoista hyvät ajettavat. Toki tuntuma on aina vähän eri kun ajetaan jäällä ja lumella verrattuna "oikeaan maastoon". No jospa sitä maastoajoa pääsisi sunnuntaina Laihialle Kirstan XCO-pyhättöön kokeilemaan. Siellä maastoissa on ennenkin tehty kuskeja kovempiinkin mittelöihin niin jos sieltä saisi vähän tuntumaa ja vauhtia jalkoihin ennen Lietoa.

Kisatilanne lähialueilla näyttää muutenkin hyvältä. Meidän oman cupin lisäksi Pietarsaaressa järjestetään 25.5. kisa ja Raahessa 20.5. Kaikkiin ei välttämättä aika riitä osallistua mutta katsotaan mitä näistä ohjelmaan sopii. Ainakin tuo Pietarsaaren kisa helatrorstaina tulee ajettua. Siellä on yleensä tavannut olla hyvät reitit ja hyvin järjestetyt kisat, mitä on tullut aikaisemmin käytyä.



7.4.2017

Trek Precaliber 24

Kevät saattaa aina tuoda tullessaan jotain uutta pyöräilyyn liittyvää ja tällä kertaa meille tuli (osdtettiin) uusi maastopyörä paikallisesta Pyöräpojat liikkeestä. Trek Precaliber 24 girls malli. Kuten arvata saattaakin niin onnellinen uusi omistaja en tällä kertaa ole minä vaan pyörä tulee tytön käyttöön. Katsotaan miten maastopyöräily Sannin kanssa lähtee sujumaan ja löytyykö siihen innostusta. Jonkun aikaa varmaan joudutaan odottelemaan, että päästään kunnolla maastoon ajamaan, kun aika jäässä täällä tällä hetkellä polut vielä on. Eli vielä ei ole kuskin kokemuksia maastoajosta, mutta eiköhän niitäkin kesän aikana saada. Ainakin yksi innokas kisailija sai nyt pyörän kesän Maasto-Cupiin :) 



3.4.2017

Kesää kohti..

Kisakausikin on avattu (toivottavasti) neljän viikon päästä ja kovaa vauhtia kesää kohti ollaan menossa. Eilen lenkillä ei kyllä siltä tuntunut. Lunta/sohjoa maassa ja reilu pari tuntia satoi räntää ja loppuaika vettä. Kunnon varusteissa kyllä lenkin tuossakin kelissä tekee, tosin loppumatka meni kyllä märillä jaloilla. Näiden kelien jälkeen sitä nauttii entistä enemmän kunnon keleistä kun ne joskus tänne tulee. Jokavuotinen kiire taas meinaa tulla, että pääsisi "kesäpoluilla" ajamaan ennen ensimmäistä kisaa. Polut kun on niin paksussa jäässä, että saa kelit aika paljon lämmetä ennen kun ne sulaa.

18.3.2017

MTB-Cup Kokkolassa

GIF järjestää Kokkolassa kesällä viiden kisan MTB-Cupin. Tavoitteena on kerätä lajista kiinnostuneita kilpailemaan ja saada myös lapsia/nuoria kiinnostumaan maastopyöräilystä. Kisat tulevat olemaan teknisyydeltään suhteellisen helppoja, ettö kuka tahansa voi ja uskaltaa tulla ajamaan. Lisäksi nuorten reitit ovat lyhyempiä ja helpompia kuin aikuisten radat. Kisat alkavat 4.5. Santahaasta ja jatkuvat sen jälkeen Patamäessä, Laajalahdessa sekä mahdollisesti Halkokarilla. Halkokari on vielä väöhän kysymysmerkki, jos koko kesän sataa ei tuolla kannata kisaa järjestää ja toinen muuttuva tekijä on alueelle rakennettava uusi asuinalue, että kuinka laajalle se ehtii levitä. Siinä saattaa kisareitti mennä mukana. Tuosta kuitenkin lähempänä lisää infoa sittem. Kausi päättyy syyskuussa Santahaassa.


6.3.2017

Kevättalven huippukelit

Nyt kyllä on ainakin viime viikon-ja viikonlopun aikana ollut talvikelit parhaimmillaan. Polut on hyvässä ja nopeassa kunnossa ajella ja keli on muutenkin ollut ihanteellinen ulkoiluun. Ei näitä kelejä liikaa ole, joten nautitaan nyt kun voi. 

Viikonloppuna huomasin myös, että kisakauden avaukseen (Lieto XCO) on kahdeksan viikkoa aikaa. Nyt kun on vielä täys talvi niin tulee joka keväinen huoli, että mahtaako sitä ehtiä ajamaan kunnolla maastossa ennen kisakauden avausta yhtään. Toki varmasati pääsee ainakin kurakkoon ajelemaan, mutta eri asia pääseekö kunnolla maastossa ajamaan. No eiköhän kuukauden päästä ole jo tilanne kevään suhteen vähän erilainen kuin nyt. 


Uus kisapyöräkin tuli tilattua ja Spark on lähtenyt uudelle omistajalle. Uudesta pyörästä sitten enemmän kun se tulee. Muuten treenit on sujuneet hyvin. Rytmitys on ollut edelleen sama ja toimiva, viikolla traineria ja punttia ja viikonloppuisin pitkää lenkkiä. Viime viikonloppuna kelitkin suosivat taas ja ulkoiliusta pääsi oikeen kunnolla nauttimaan. Ensiksi pitkä lenkki ja sitten hiihdon MM-kisojen seuraamista :) 

Aajankäytön kannalta tämä treenirytmitys on sopiva ja toisaalta kun itse tuntee menneensä eteenpäin ja testitkin näyttävät samaa niin silloin voi olla tyytyväinen. Toki tuo treenaaminen on välillä melkoista ajankäytön suunnittelua ja välillä taistelua väsymystä vastaan mutta samalla myös palkitsevaa. Oon kyllä koittanut myös panostaa kunnon yöuniin siinä määrin kuin se nyt on lapsiperheessä mahdollista. Tämä talvi on kyllä kokonaisuudessaan tuonut paljon omaan treeniin, toivottavasti saan siitä siirrettyä kesällä edes osan myös kisavauhtiin. Kesällä ei lähtöviivalla kysellä talven ftp-testin tuloksia tai kuinka hyvin on treenit omasta mielestä sujuneet. Voittaja kyllä on löytynyt tähänkin asti ja löytynee jatkossakin :) 


12.2.2017

Uuden tiimin juttuja

Viikonloppuna on ftp-testin lisäksi tullut puuhasteltua uuden maastotiimin ja seuran asioita jonkun verran. Sellaista taustajuttua, että saadaan homma pyörimään. Seuraavaksi olis tarkoitus suunnitella ens kesän viikokisacup. Eli kannattaa olla sen suhteen kuulolla, mikäli kiinnostaa tulla ajamaan joko treenimielessä tai sitten ihan hampaat irvessä verenmaku suussa. Kisoja tulee olemaan kesän aikana 5-6 kpl jakautuen varmaan aika tasaisesti koko kesälle. Ja radat pyritään pitämään teknisyydeltään sellaisina, että sinne uskaltaa tulla ajamaan. Samoin lapsille/nuorille tehdään lyhyemmät reitit kisoihin.

Ja siihen ftp-testiin voi palata sen verran, että oon tulokseen erittäin tyytyväinen. Oma ennätys ja vähän kovempi mitä paras ulkona ajettu testikin. Yleensä kun oon sisällä ollut parikymmentä wattia ainakin jäljessä sitä mitä ulkona oon ajanut. Tämä antaa ainakin uskoa treeniin, vaikka oma tunne onkin ollut, että kehitydstä tapahtuu mutta kun sen voi oisoittaa testissäkin niin kyllähän se itseluottamusta ja motivaatiota nostaa. Se on tietysti aivan eri asia tuoda tuo testivauhti kisaan ja vielä maastoon. Siellä kun ratkaisee moni muukin asia kuin ftp-testi. Enemmän tuo on kuitenkin itselle sellainen osoitus omasta kehittymisestä ja samalla saadaan päivitettyä treenitehot oikealle tasolle.

FTP-testin jälkeen ei liikaa naurattanut, vaikka tulos hyvä olikin, kuten alla olevasta kuivasta näkee: Nyt katseet kohti uutta treeniviikkoa.

10.2.2017

Kohti kevättä

Blogissa on ollut alkuvuosi (ja viime vuoden loppukin) melkoista hiljaiseloa. Ei ole ollut oikeen asiaa ja jos olis ollut asiaa niin ei ole ollut aikaa. Ikuinen ongelma kun vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Nyt voi kuitenkin jo katseet kääntää kohti kevättä, koska ens kuun jälkeen on jo huhtikuu ja silloin alkaa kisakausi Liedossa. 

Alkuvuosi on ollut töiden osalta todella kiireistä aikaa. Vähän uudistuneet työkuviot uuden työnmantajatn leivissä on vaatinut veronsa mutta toisaalta jos joskus pitää pitempää päivää tehdä niin mielemmin talvella. Keväällä voi tilanteen mukaan sitten välillä lähteä töistä aikaisemmin ja aloittaa treenit jo iltapäivällä. 



Treeni on maistunut Pettsson Coaching valmennuksessa erittäin hyvin. Oon kyllä omasta mielestäni hyötynyt tästä todella paljon. On hyväö kun joku seuraa tekemisiä ja treeneissä on ideaa ja keskustelut harjoittelusta vahvistavat vielä tunnetta. Ja toistaiseksi aika ehjiä harjoitusviikkoja oon pystynyt tekemään. Toki perheellisenä joutuu välillä joustamaan harjoittelusta, mutta flunssan takia ei ole tainnut jäädä kuin muutama päivä väliin. Tällaisena kuin saisi tilanteen pysymään kevääseen asti ja välttäisi sen joka keväisen parin viikon flunssan. 

Omat tuntemukset on ainakin olleet positiivisia ja itsestä tuntuu, että kehitystä on tullut. Huomenna olis ftp-testi, joten se kertoo tietysti ihan faktaakin asiasta. Mutta ftp-testiä tärkeämpänä pidän kuitenkin yleistä tunnetta, että treenit on tuntuneet tehoavan ja omat tuntemukset ohjelmasta on olleet hyvät. Sopivan vaihtelevaa mutta kuitenkin perusraamit joka viikolle samansuuntaiset. Eli selvä idea mitä ollaan tekemässä. Ens viikosta lähtien sitten ilmeisesti vähän muutosta taas tulossa. 

Pariin ensimmäiseen kisaankin on tullut jo ilmoittauduttua. Evoc MTB Rajamäellä toukokuun 13. päivä ja Tahko. Tahkoa mietin jo aika paljon, että lähdenkö vielä vai meenkö ajamaan Tampere MTB:n mutta tässä valinnassa painoi tällä kertaa lähinnä tytön mielipide, kun oli sopinut tapaavansa kaverin johon viime kesänä Tahkolla tutustui. Perhe joustaa aika paljon näissä kisajutuissa kesän aikana niin toki jos johonkin kisaan perheenjäsenet haluavat niin sinne mennään. 


1.1.2017

Vuoden 2017 aloitus

Koska tämä blogi käsittelee pääosin pyöräilyä tai ainakin urheilua niin siinä mielessä Vuosi 2017 alkoi kolmen tunnin lenkillä. Eli tavallaan se perus viikonlopun lenkki. Joskus vähän pitempi ja joskus vähän lyhyempi mutta noin kolme tuntia yleensä. Kun aamulla ajoissa lähtee niin tuon ehtii ajaa ja sen jälkeen on aikaa vielä perheellekin. Ilman perheen tukea ei harrastus tässäkään mittakaavssa olisi mahdollista. Välillä elämä tuntuu kyllä olevan melkoista aikatauluttamista työn, harrastusten yms kanssa mutta kun hommasta nauttii niin mikäs sen parempaa.

Ens kauden suunnitelmat kisojen suhteen on vielä vähän avoinna. Johtuu lähinnä siitä, että kisakalenteri kesäksi ei ole vielä valmiina. Pääpainotus tulee kuitenkin olemaan jälleen xco-kisoissa ja jokunen maraton siihen sekaan niin eiköhän siinä ole taas kesäksi ohjelmaa. Uusi tiimi tuo myös oman lisänsä ja vähän lisää treeni-intoa.

Viime ajat onkin saanut ajella tällaisissa keleissä niin tiellä kuin poluillakin. Ice Spiker Pro on tullut tarpeeseen. 

Päätin myös uudistaa treenaamista tai treenien suunnittelua siinä mielessä, että tein valmennussopimuksen Pettsson Coachingin kanssa. Jotenkin on tuntunut, että itse suunnittelemat treenit ovat turhan samanlaisia ja sitä helposti lähtee mukaan kaikenlaiseen kokeiluun kun lukee juttuja eri tyylisestä treenaamisesta. Nyt tuo suunnittelu on ulkoistettu asiantuntijalle ja itse tarvii vain treenata ohjeiden mukaan. Ja oon kyllä huomannut, että tuosta saa myös lisämotivaatiota. Ei jää vedot kesken tai treeni vajaaksi vähän huonompanakaan päivänä kun on ohjelma minkä mukaan menee. Samalla saa vähän ulkopuolista näkemystä omaan treeniin. Itse kun asiat kuitenkin näkee vain omalta kantilta ja voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuutta pitemmältä ajalta.

Katsotaan loppuvuodesta onko tulosta tullut. Itse toki asetin itselleni 3-4 vuoden tähtäimellä tavoitteet. Eli en odota mitään taikatemppuja, että yhtäkkiä vauhti nousisi huomattavasti tulevalle kesälle vaan pitemmällä aikavälillä olisi tarkoitus katsoa saako musta pyöräilijää :) Toki täytyy kuitenkin siinä mielessä edetä vuosi kerrallaan, kun työ ja perhetilanne vaikuttavat aika oleellisesti treenaamiseen. Tämän hetken tilanteessa tämän hetkinen panostus on mahdollista, mutta tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Joka tapauksessa ensi kesää kohti ainakin kovalla motivaatiolla.

Loppuun vielä Instagramin viime vuoden kuvakooste. Kyseessä siis 9 suosituinta kuvaa viime vuodelta. Kaikissa sama teema, pyöräily.