Kisakausi 2015 - Maratonmiehestä xco-mieheksi

Tässä vielä vähän mietteitä menneestä kisakaudesta. Otsikko kertookin oikeastaan olennaisen tästä kisakaudesta. Lähdin kauteen tavoitteet matatonkisoissa ja xcm-cupissa ja päätin kauden xco-cupin voittoon M30-luokassa. Kausihan alkoi mun osalta Peurungasta toukokuun alkupuolella. Tuohon kisaan lähteminen oli vielä reilu viikko ennen kisaa hyvin epävarmaa, kun olin huhti-toukokuun vaihteessa puolitoista viikkoa kuumeessa ja influenssassa. Täytyy sanoa, että tästä lähtien otan kyllä influenssarokotuksen sen verran voimattomaksi tuo sairastelu olon veti. Varmasti diabetes vielä vaikutti tuohon palautumiseen sairastelusta. Joka taspauksessa Peurunkaan tuli lähdettyä ja melkoisen taistelun jälkeen maaliinkin selvittiin. Todella raskas kisa, mikä oli kyllä odotettavissakin.

Tämän jälkeen keskityin treenaamiseen ja kadotetun kunnon etsimiseen. Korson maraton oli seuraava kisa ja siellä ajo sujui alussa ihan mukavasti mutta toisella kierroksella tuli seinä vastaan. Tässä vaiheessa totesin, että kestävyyspohja ei ole sillä tasolla millä pitäisi, varmasti tuolla sairastelulla oli vielä tähän vaikutusta. Tämän jälkeen pari xco-kisaa Brahe Mtb Pietarsaaressa ja Vaasa XCO. Vaasan XCO-kisa oikeestaan käänsi kesän kulun. Siellä ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti ja jotenkin tuo XCO kisamuotona avautui mulle tuolla. Joku tuossa vaan oli, että xco tuntui tuon jälkeen omalta jutulta ja päätinkin jatkaa xco-kisailua heinäkuussa Valkeakoskella ja myöhemmin tuli vielä ilmoittauduttua myös SM-kisaan Lietoon.

XCO SM Lieto, Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavaksi oli tarkoitus ajaa Laajavuoren maraton Jyväskylässä, mutta päätin taas keskittyä treeniin tässä välissä ja seuraavan kerran kisailin Tahkolla. Tahkolla suurin jännityksen aihe oli, että pääsisikö ajamaan koko kisan ilman täydellistä hyytymistä. Tässä onnistuinkin ja kisa oli muutenkin ihan mukiinmenevä suoritus.

Tämän jälkeen alkoikin oikeastaan kauden "parempi puolikas". Alkukaudesta oli toki hyviäkin suorituksia, mutta vasta heinäkuulla alkoi ajo kulkea niin kuin pitikin. Heinäkuussa ajoin pari kisaa xco:ta Valkeakoskella ja Liedossa. Valkeakosken kisa vaan vahvisti mun kääntymistä xco:n puolelle. Ensimmäisen kierroksen kaatumisesta huolimatta nautin tuosta radasta ja kisasta täysin. Viikko tästä Liedossa ajoin ensimmäiset SM-kisani. Tulos nyt ei ollut kovin hyvä (9. sija), mutta onpa nyt ensimmäiset SM-kisat koettu ja ens kaudella lähdetään tuosta parantamaan.

Korso MTB, Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavana ajoin Syöte MTB:n joka oli yks kesän hienoimpia kisoja niin reitin kuin järjestelyjenkin puolesta. Tuolla sattui vielä hyvä ajopäiväkin niin mikäs sitä oli huippuja reittejä ajellessa ja nautiskellessa. Tätä kisaa suosittelen ehdottomasti kokeiltavaksi jos haluaa ajaa maratonin, jossa suurin osa reitistä on polkua höystettynä reiluilla nousumetrillä, tuskaisella loppunousulla ja viimeisen 10 kilometrin juurakkohelvetillä. Ja tuo viimeinenkin ihan positiivisessa mielessä :) Syötteellä ei myöskään ollut edes lähdön jälkeen jonoja vaan ajamaan pääsi kokoajan, mikä on aina hieno asia.

Syötteen jälkeen ajoin vielä Pyssymäen XCM-kisan, Korson ja Hyvinkään XCO:t, Fäbodaloppetin Pietarsaaressa sekä kauden päätöksen 7 veljeksen maratonin. Kaksijakoisesti meni nuokin. Xco:ssa ajo kulki, mutta maratoneilla meinas vähän jäädä jalkoihin.

Syöte MTB, kuva: Tarja Kivirinta

Kauden ehdottomat kohokohdat on kyllä Syöte, Valkeakoski, Korso ja eiköhän Hyvinkään xco kuulu myös joukkoon kun sieltä tuli uran ensimmäinen voitto. Jos kaudesta jotain jäi hampaankoloon niin ehkä tuo alkukauden sairastelun jälkeinen huono kunto, joka tuntui yllättävän pitkälle jatkuvan. Hyvää oli ehdottomasti xco-kisat ja tietysti mahtavat kisakaverit ympäri Suomen. Ilman teitä kisoissa joutuisi ajamaan yksin :) Vaikka kisoissa tosissaan otetaankin niin kyllä tuo kisapaikkojen rento fiilis ja hyvät kaverit on suuri syy miksi jaksaa kisoja kiertää ympäri Suomen koko kesän ajan. Kiitos myös Tarja Kivirinnalle kuvista, joita lähes jokaisesta mun ajamasta kisasta löytyy! Lisäksi vielä kiitokset Timolle treenivinkeistä, oli suuri apu talvikaudesta lähtien. Ja Kälviän Tarmolle kiitos tuesta.

Loppuun vielä haastaisin vuosia maratoneita kiertäneitä kokeilemaan ensi kaudella xco:ta. Sieltä voi tarttua mukaan vaikka saada nopeutta ja teknistä osaamista maratoneillekin. Eikä ne reitit ainakaan liian vaikeita ole olleet kun minäkin niistä oon selvinnyt. Kannattaa ainakin kokeilla, saatat ehkä yllättyä.

Loppuun vielä kesän paras loppukiri Ari Mikkosen kanssa :) Kuva: Vesa Laapas

Ens kauteen harjoittelu onkin jo käynnistynyt oikeastaan tänään. Traineria ja punttia alkuun. Ens kauden tavoitteita sitten myöhemmin, vaikka kyllä ne taitaa itsellä jo aika selvästi olla mielessä mihin panostetaan ja koska pitäis olla kunnossa. Parannettavaa löytyy varmasti jokaiselta osa-alueelta ja heikkouksia pyrin parantamaan, että Toukokuussa 2016 olis kisoissa taas vähän nopeampi ja taitavampi kuski haastamassa muita. 

Uusia haasteita XCO:sta

Tuli alkukesästä innostuttua XCO:sta jostain syystä. Ehkä siihen vaikutti alkukauden vähän heikommin menneet maratonit ja sitten kesäkuun alussa samalla viikolla kaksi xco-kisaa, joissa ajo kulki. Päätin jatkaa XCO-kokeiluja ainakin parin kisan verran. Tulevana viikonloppuna Valkeakoskella ja seuraavana viikonloppuna Liedossa.

Valkeskoskella en oo ollut vuoden 2012 maratonkisan jälkeen, joten rata on mulle täysin uusi. Oon kuitenkin kuullut kehuja siitä niin päätin lähteä kokeilemaan, miten ajo siellä kulkee. Tuo kisahan on samalla UCI C2-kategorian kisa Eliten ja 18-vuotiaiden osalta, joten kovatasoinen kilpailu kisan päälähdössä luvassa. Tuossa on se hyvä puoli kun M30 starttaa jo aikaisemmin niin pääsee itse seuraamaan tuon Eliten kisan. 

Itse kisaa kohtaa ei ole suurempia odotuksia. Tavoitteena on pyrkiä ajamaan omalla tasolla vahva kisa. Viime aikojen lenkit on antaneet suuntaa, että oikealle päivälle osuessaan kisassakin saattaa kulkea. Tosin vähän tuo taso on ailahdellut, että jonain päivänä ei pääse mihinkään ja parin päivän päästä saattaa olla "uudet jalat". Pitää lähteä haastamaan oman sarjan kovempia kuskeja ja itseä, ajaa niin kovaa kuin jaksaa ja ennenkaikkea nauttia kisasta. 

Seuraavalle viikonlopulle mulla oli vaihtoehtona Seinäjoella ajettava maratonkisa tai sitten Liedon XCO. Koska Seinäjoen kisa ei tänä vuonna kuulu maratoncupiin niin päätin lähteä Lietoon, joka on samalla XCO:n SM-kisa. Tuolla tavoitteena on selviytyä radasta, kun vuonna 2013 jäi vähän sellainen tunne, että rata vei miestä. Silloin tosin kyseessä oli kauden avauskisa ja maastoajotuntuma muutenkin vähäistä. Katsotaan miten tuosta selvitään, mutta haasteita pitää ainakin ottaa niin kehittyy myös ajotaidot. Ja koska renkailla voi aina spekuloida niin lähden kisaan 2,1" Rocket Ron Snakeskin renkailla. Snakeskin sen takia, että kestää kyljet ainakin vähän paremmin eikä noissa nyt niin valtavaa painoeroa ole normiversioihin verrattuna. 

Peurunka MTB 400

Lauantaina avasin kisakauden Peurungalla XCM-cupin avauskisassa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin lähdin kisaan vähän epävarmoin fiiliksin. En tiedä johtuiko siitä vai alkaako kisakokemusta olla jo sen verran, mutta yllättävän vähän jännitti koko aamupäivän ennen kisaa. Oikeastaan vasta lähdossä alkoi olla tavallista jännitystä ilmassa.

Maltoin ottaa lähdön rauhallisesti ja tunnustelin alkumatkasta, että mihin olisi rahkeita kropan puolesta päivän kisassa. Muutamat nousut meni ihan mukavasti, mutta kyllä se aika pian selväksi tuli, että ylämäet koituu tänään kompastuskiveksi. Tai ensimmäisen kierroksen lopulla selkä meni kunnolla jumiin ja toisella kierroksella kävi jo mielessä, että selviytyyköhän sitä maaliin asti. Siinä tuli kuitenkin ajettua ihan hyvässä porukassa niin en tiedä sainko siitä lisää virtaa vai turtuiko tuohon selkäkipuun, mutta kolmas kierros meni mun mielestä taas paljon paremmin. Tuo selkä kyllä tahtoo aina vaivata kisoissa, joissa on paljon nousua. En tiedä johtuuko sitten vähäisistä mäkiajoista normaalisti vai mistä. Keskivartalon lihaksistoon oon nyt pari talvea kiinnittänyt erityistä huomiota.

Nousee nousee.. Kuva: Tarja Kivirinta

Kisahan sisälsi nousuja nousujen perään ja reilusti mutaa sitten välissä :) Reittinä kyllä hyvä maratonreitti ja varmasti fyysisesti yks raskaimmista kisoista missä oon ajanut. Välillä kävi mielessä vuoden 2012 Valkeskosken kisa, joka oli todella raskas. Siellä tosin oli teknisyyttäkin huomattavasti enemmän kuin nyt. Teknisesti reitti ei siis ollut mikään paha. Enemän mentiin kärrypolkuja ja metsäteitä höystettynä muutamalla hienolla polkupätkällä. Tosin aika kivikkoisia ne kärrypolut tuntui olevan. Huomas kyllä kisan jälkeen, että koko kropalla oli saanut tehdä töitä. Jalkojen lisäksi kädet otti kyllä sen verran iskua vastaan. Kisan jälkeen pyörän pesukin tuotti vähän haasteita. Sen verran oli kuraa tarttunut matkalta mukaan.

Kuraa tarttui matkaan reitiltä

Vähän pestävää

Verensokeritkin pysyi koko kisan ajan hyvällä tasolla. Ei laskenut missään vaiheessa liiaan alhaalle eikä myöskään käynyt liian korkealla. Tässä mielessä tuo insuliinipumppu on kyllä onnistunut muutos. Geeliäkin sai nyt syödä huomattavasti enemmän energiankulutuksen mukaan eikä tarvinnut keskittyä vain siihen, että verensokerit pysyisivät halutulla tasolla. Pitää kauden mittaan tuosta pumpusta vielä lisää juttua laittaa, kun kokemuksia kisakäytössä kertyy lisää. Mutta nyt vajaan puolen vuoden kokemuksella on kyllä urheiluun mulle tosi hyvä valinta tämä. Pitkään ajattelin, etten missään tapauksessa halua pumppua käyttöön kun homma toimi ilman sitäkin tavallisessa elämässä hyvin, mutta nimenomaan urheilussa tuo on ollut todella hyvä.

Oma suoritus oli varmasti tämän hetken kunnon mukainen. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja keskittyä taas muutama viikko hyvään treeniin ennen seuraavia kisoja. Tämä kisahan tuli sairasteluiden jälkeen vähän "yllättäen" kun olin jo päättänyt jättää kisan väliin mutta mieli teki kuitenkin mukaan kun tuntui, että ajamaan pystyy. Toivottavasti seuraavassa kisassa saa taas vähän enemmän miehestä irti. Joka tapauksessa oli hienoa avata kisakausi ja nähdä taas tuttuja kavereita pitkästä aikaa kisatunnelmissa.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisakauden aloitus

Lauantaina olisi tarkoitus Peurungassa avata tämä kisakausi maratonkisalla. En ole tuolla aikaisemmin ollut ajamassa, mutta ilmeisesti ainakin nousuja on tarjolla ihan riittävästi. Kisakauden aloitus jännittää joka vuosi ja niin se varmasti tulee tänäkin vuonna jännittämään. Aina on vähän epävarma olo mikä on kisakunto ja miten kausi lähtee liikkeelle. Ensimmäisen kisan jälkeen yleensä aina vähän helpottaa. Ja onhan tuota kisaa odotettukin. Viimeksi oon kisaa ajanut lokakuun alussa niin kyllähän se on hienoa päästä taas viivalle.

Nyt varsinkin tuo viime viikkojen sairastelu luo vähän epävarmuutta kunnon suhteen. Ennen sairastelua olin treenannut hyvin ja omien testien mukaan hyvässä kunnossa (nyhthän on helppo sanoa, että paremmassa kuin koskaan aikaisemmin), mutta nyt on vähän toinen tilanne. Lähinnä arveluttaa, että miten kroppaa kestää yli kolmen tunnin kisasuorituksen. Vai tuleeko jossain vaiheessa seinä vastaan. Pitkään mietin, että kannattaako tähän kisaan vielä lähteä, mutta kai se into kisaamaan on sen verran kova, että päätin lähteä. Ja kuten sanoin niin ensimmäinen kisa on aina vähän vaikea ja sen jälkeen on kisakausi avattu niin samahan se on avata jo nyt.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 7. 05ta 2015 klo 12.33 PDT

Periaatteessa kunto pitäis olla ihan hyvällä tasolla. Ainakin nyt viime aikojen lenkeillä on kulkenut ajo ihan mukavasti. Ainut epävarmuus on tuossa koko kisan jaksamisessa, mutta kokeilemallahan se selviää. Toinen epävarmuus mun kisoissa on tietysti verensokerit tai niiden mahdollinen laskeminen. Toisaalta nyt on pumpun käyttöönoton jälkeen mun mielestä kovemmillakin lenkeillä pysynyt verensokeritaso hyvänä. Kisa on tietysti eri asia ja jännitys ja kaikki vaikuttaa verensokereihinkin, mutta uskon, että ne pysyy kunnossa nyt tällä nykyisellä systeemillä. Ja tämän kisan jälkeen ehtii sitten hyvin treenata seuraavaa kisaa varten. Sen verran on viime vuosina tullut varsinkin maratonkisoja kierrettyä, että uus kisa tuo kyllä omanlaista jännitystä. Ei tiedä yhtään mitä odottaa ja mitä on tulossa (paitsi tietysti niitä nousuja).

Toivottavasti tulee hyvät kisat ja onhan se hienoa myös nähdä kavereita ja tuttuja pitkästä aikaa taas kisamerkeissä.

Kausi 2014

Nyt on aika vähän miettiä mennyttä kisakautta. Missä onnistuin, missä epäonnistuin ja missä asioissa jäi parannettavaa? Kausihan alkoi mulla lokakuun lopussa/marraskuun alussa, kun aloitin uuden treenikauden. Talven ja kevään treeneihin en nyt tässä sen enempää palaa, mutta kokonaisuudessaan talven treenikausi oli hyvä. Tuntui, että eteenpäin mentiin ja kehityin kuskina. Varsinkin keväällä kunto tuntui olevan ihan hyvällä tasolla.

Kisakausi alkoi Rajamäellä (Nurmijärvi Mtb) toukokuun alkupuolella. Kauden avausmaraton on aina tietyllä tapaa hankala, mutta tänä vuonna olin ajooni tyytyväinen. Kauden avauksessa huomasin, että ylämäet kulki suhteessa paremmin kuin aikaisemmin ja samoin tiepätkillä en jäänyt jalkoihin. Olin mielessäni kauden jakanut vähän kuin kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli Rajamäen kisasta Laajavuoren maratoniin ja sen jälkeen oli tulossa perheenlisäystä. Kauden toinen osa alkaisi sitten mahdollisuuksien (=perheen tilanteen) mukaan Joupiskalta ja jatkuisi Pyssymäen ja mahdollisten muiden maratonkisojen kautta SM-kisaan.

Nurmijärvi Mtb, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Rajamäen kisan jälkeen oli hyvin aikaa treenata ja kävin välissä ajamassa yhden paikallisen maantiekisan, PP-Runtin. Seuraavan kerran kisailin maastossa kesäkuun alussa Brahe Mtb:ssä Pietarsaaressa. Tämä olikin alkukauden paras kisa multa. Ajo kulki hyvin ja reittikin oli sopivan tekninen mun makuun. Tämä tiesi hyvää, kun viikko tästä Korson XCM-kisassa oli tarkoitus olla jo kunnossa. Korson reitti on mun yks suosikkireittejä maratoneilla. Tällä kertaa kisa vaan meni vähän pilalle verensokeriongelmien takia. Korsosta oli viikko Laajavuoren maratoniin, jonka oli tarkoitus "huipentaa" kevätkausi. Viikolla kävin vielä ajamassa Laihialla XCO-viikkokisan hyvänä treeninä.

Laajavuoren kisa jäi sitten väliin, kun tuleva vauva antoi vähän sellaisia merkkejä, että ei viitsi monen sadan kilometrin päähän lähteä. Ja muutenkin tilanne oli siinä vaiheessa se, että koin olevani kotona enemmän hyödyksi kuin kisareissulla. Tavallaan vähän harmitti tuo kun Korsossa ja Laajavuoressa piti olla kunnossa ja tuon Brahe Mtb:n perusteella kunto alkoi olla jo hyvä. Mutta verensokerit on aina vähintään pari kisaa pilannu kauden aikana ja tulee varmasti jatkossakin pilaamaan. Se pitää vaan hyväksyä. Toisaalta positiivista, että kunto alkoi olla jo kohdillaan silloin kun sen "pitikin olla".

Laihia XCO

Tämän jälkeen oli enemmän vauvanhoitoa kuin pyöräilyä ohjelmassa. Heinäkuussa tuli ajettua yks paikalliskisa, mutta sekin meni enemmän ja vähemmän univelkaisena vähän sinnepäin. Joupiska XCM oli tavallaan uus kauden aloitus ja jännityskin kova ennen kisaa. Kisa sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja olin tyytyväinen ajooni. Joupiska on edelleen yks mun suosikeista maratonreiteistä. Reitiltä löytyy helppoa kuntorataa ja hiekkatietä, mutta vastaavasti sitten pitkät pätkät huippua polkua. Paikoin ihan teknisiäkin pätkiä. Joupiskan jälkeen oli alunperin suunnitelmana ajaa Jämillä, mutta se jäi nyt väliin tyttären ristiäisten osuessa samalle päivälle.

Pyssymäki oli sitten elokuun puolessa välissä. Jälleen mun suosikkireittejä ja täällä ajokin on yleensä kulkenut ihan kohtuu mukavasti. Tälläkin kertaa olin ajooni tyytyväinen, vaikka selkä vähän jumiin kisan aikana menikin. Tulipa tuollakin mietittyä, että vois se täysjousto olla ihan hyvä tälläkin reitillä... Pyssymäen reitin eteen on tehty paljon töitä vuosien aikana ja mikäli oon oikeen ymmärtänyt niin työt reitin parantamiseksi jatkuvat edelleen. Mun mielestä tuolla vois ajaa joku vuosi vaikka SM-kisan. Sen verran hienosta reitistä on kyse.

Pyssymäki, XCM, Kuva Merja Kivirinta

Viikko Pyssymäen kisasta olin Rokualla ajamassa. Reitti ei ehkä ole ihan mun tyyppinen, mutta välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Ihan paras vire ei tänne osunut, mutta järjestelyiltään hieno tapahtuma. Kisan jälkeen uinti ja sauna kylpylässä ja päälle hotellin buffet-lounas. Kyllä kelpasi.

Seuraava kisa mulla olikin tarkoitus olla SM-kisa ja sitä ennen hyvänä treeninä Kirsta XCO Laihialla. Siellä saikin jumpata koko tunnin tosissaan, sen verran tekninen reitti kyseessä. Harjoituskisan reitiksi kuitenkin todella hyvä reitti ja toimiihan se Arton harjoittelupaikkana, joten siellä treenaamalla pärjää kyllä kisoissakin. Olisi varmasti ollut hyvää harjoitusta SM-kisaan. Se jäi tänäkin vuonna väliin, kuten aikaisemmin olen kertonut. Lasten terveys menee kuitenkin pyöräilyn edelle ja siinä vaiheessa perheen ajan käyttöä hallitsi 3 kertaa vuorokaudessa käynti sairaalassa antibioottoannosta hakemassa 3kk ikäiselle tytölle.

Tuossa loppukaudesta oli vielä suunnitelmissa ajaa lähialueen 7 Sjöar Mtb, mutta viikko ennen sitä meni flunssassa, joten jätin suosiolla väliin. Kisakauden päätti sitten Pirkka Mtb ja siitä tunnelmat edellisessä tekstissä.

Joupiska XCM

Kokonaisuudessaan vähän rikkonainen kausi, mutta kun tuloksia katsoo ja omaa ajoa miettii niin kohtuu hyvin kuitenkin meni. Silloin kun olin suunnitellut olevani kunnossa myös olin, etli Kesäkuun alku - puoliväli ja sitten elokuussa. Valitettavasti tuo ensimmäinen kunnossa oleminen kaatui kisojen osalta vähän, mutta turha sitä on murehtia. Harjotusmäärät pysyivät suunnilleen samoina kuin edellisenäkin vuotena. Tänä vuonna koitin laatuun panostaa enemmän ja pitää kovat ja kevyet treenit selvästi erillään toisistaan.

Missä sitten jäi parannettavaa? Edelleen se tasaisuus puuttuu. Koskaan kisaan lähtiessä ei voi olla aivan varma mikä on päivän kunto. Eli rutiini ja varmuus puuttuu. Nopeutta tulisi myös kehittää ja tietysti sitä, ettei ajaisi itseltään jalkoja alta kisan alkuvaiheessa. Voimapuolella pitäisi kans parannusta ens kauteen tulla. Nyt kun on voimaharjoittelua tullut tehtyä lähinnä talvisin niin väkisin kesällä voimatasot tippuu. Tähän onkin suunnitelmissa ensi kesäksi muutosta.

Yksi positiivinen asia mitä kesän aikana tuli diabeetikon näkökulmasta opittua oli, että Vitargo sopii mulle tankkausjuomaksi kisaan. Mulla on ollut noiden tankkausjuomien/jauheiden kanssa aikaisemmin suuriakin ongelmia. Yleensä ne on nostaneet verensokeria liikaa tai tavallaan hallitsemattomasti yllättäen. Tämä ei oo ainakaan ksiapäivänä mikään hyvä juttu. Vitargon kanssa testi onnistui alusta lähtien hyvin. Osin voi kyse olla sattumasta, että kaikki toimi ja osin varmasti siitä, että tämä toimii mun kropan kanssa. Oikeastaan tästä Vitargon "löytämisestä" pitää kiittää Tom Söderdahlia, joka siitä mulle alunperin taisi mainita. Myös urheilijuoman sekaan olen tuota "toisen kierroksen" pulloihin laittanut lisäenergian saamiseksi.

Pirkka Mtb, Kuva: Kari Mäkinen

Diabeteksen kannalta kesän kisat meni myös ihan kohtuu hyvin. Korso oli oikeastaan ainut mikä meni pahemmin penkin alle. Toki pieniä ongelmia kisojen aikana saattoi tulla. Varsinkin kun verensokeri ehtii laskea ja ja sitten saattaa nousta liikaakin. Ja toisaalta energiaa pitäisi saada kisan aikana myös muuten kuin vaan matalia verensokeriarvoja estääkseen. Tästä asiasta ensi viikolla pitäisikin mennä lääkärin kanssa neuvottelemaan. Täytyy toivoa, että lääkärillä olisi tietoa urheilusta, ettei ihan ummikolle tarvisi selittää näitä juttuja. Kuten kesällä yksi lääkäri totes: "meinaatko vielä montakin vuotta kilpailla, kun tuota ikääkin alkaa jo olla" :) Onhan sitä 34-vuotta, mutta ei se mun mielestä vielä niin paljoa ole, että kilpailemisen estäisi.

Kokonaisuudessaan siis postitiivinen kesä takana. Ja kyllähän tässä lajissa yksi hienoimpia asioita on kaverit ja tutut, joihin on kisojen yhteydessä tutustunut. Sen lisäksi, että ajamisesta pitää niin kyllä te kaverit teette tästä myös hienon harrastuksen.

Hopeinen XCM-cup mitali viidestä maaliin ajetusta kisasta

Kisakauden avaus

Lauantaina Rajamäellä olis tarkoitus avata tämän kevään/kesän kisakausi. Ensimmäinen kisa ja varsainkin maratonkisa on aina pieni arvoitus itselle. Vaikka kunto on viime aikoina tuntunut olevan ihan hyvä niin on kuitenkin eri asia ajaa kisa kuin treeneissä. Tuollainen muutaman tunnin kova rasitus ensimmäisessä kisassa on aina vähän arvoitus verensokerienkin osalta. Joskus menee ihan hyvin, mutta on myös kokemuksia, että kova jännitys ja rasitus yhdessä ovat saaneet verensokerit joko aivan liian mataliksi tai sitten heittelemään. Lauantaina tuo sitten nähdään, miten tällä kertaa käy. Kiva kuitenkin päästä jo ajamaan kisaa, onhan sitä tullut odotettuakin jo ja kun kisakausi on avattu niin ei tarvitse ainakaan sitä kauden avauksen jännitystä enää uudelleen kokea.

Viimeksi tuli kirjoitettua noista flunssa- ja astmaoireista. Oikeestaan kun niistä pääsi niin on tuntunut, että ajo on kulkenut ihan mukavasti. Viime viikko oli varmaan pitkään aikaan paras harjoitusviikko oman tunteen perusteella. Raskaat harjoitukset oli raskaita, mutta onnistuneita ja pitkillä lenkeillä riitti potkua ja tuntui kevyeltä ajaa. Nyt tämä tunne vaan lauantaille niin voi olla omaan ajoonsa tyytyväinen.

Ennusteiden mukaan ei ainakaan liian kuivalla reitillä tarvitse ajaa. Tällä hetkellä ennuste tosin näyttää, että kisapäivänä ei sataisi, mikä on hyvä juttu. Mutta mikäli kisapaikalla nyt pari päivää sataa ennen kisaa niin pyörää varmaan saa kisan jälkeen pestä. Muuten tämä kesä todennäköisesti tulee menemään jonkun verran viime kesää vähemmällä kisaamisella. Pitää vaan koittaa olla kunnossa silloin kun viivalle lähtee.

Ja tottakai pitää kokeilla aina jotain uutta juuri ennen kisaa. Tällä kertaa ajattelin tehdä ihmiskokeen itselläni ja testata miten Pro Carbs Vitargo sopii diabeetikolle tankkaukseen. Yleensä noista tankkausjauheista on mennyt verensokeri enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta tässä oli hyvänä puolena, että otetaan 2-3 päivää ennen kisaa. Eli tänään enää ei. Ainakin toistaiseksi oon onnistunut pitämään verensokerit ihan hyvällä tasolla. aikaisempien kokemusten perusteella nämä vaan saattavat nostaa sitä vasta seuraavanakin päivänä yllättävästi. Jos tällä välipäivällä ehkäistäisiin se, että tuo nousu tapahtuu kisan aikana. Toki voi olla montaa mieltä, että tarviiko tavalliseen maratonkisaan tankata, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole ja tulee ainakin testattua tuo miten toimii diabeteksen kanssa, joka muutenkin asettaa vähän lisähaasteita. Haasteet on toki tehty voitettaviksi ja siksi tätä testaankin.

Toivotaan kaikille kisaan osallistuville hyvää kisaa ja onnistuneita suorituksia! Tästä se taas lähtee.

Flunssaa ja lievää ylirasitusta

Koko talvi ja kevätkin viime viikkoihin asti on mennyt siinä mielessä hyvin, että en oo tainnu kertaakaan olla kunnolla flunssassa. Jotain pientä kurkkukipua on talven aikana ollut, mutta ne on meneet ohi yleensä päivän levolla. Pari viikkoa sitten yhtenä lepopäivän iltana alkoi kuitenkin tuntua, että syke on poikkeuksellisen korkealla. Ja lisäksi tuntui, että syke vaihtelee jotenkin epänormaalisti. Ajattelin, että kyllä se aamuun mennessä normalisoituu mutta aamulla sama jatkui. Mittasin leposykkeet ja oli noin 25 lyöntiä normaalia korkeampi.

Koko päivä meni samaa rataa kunnes sitten joskus illalla syke normalisoitui. Otin varmuudeksi vielä pari päivää rauhassa. Sen jälkeen syke on pysynyt normaalilukemissa. Toki mulla kovien lenkkien jälkeen illalla saattaa syke olla normaalia korkeempi, mutta tuo tuli tosiaan lepopäivän iltana. Epäilen, että taisi olla jonkunlaista lievää ylirasitusta ja yöunien vähyyttä yms.

Pääsin palaamaan normaaliin harjoittelurytmiin taas joksikin aikaa. Seuraava ongelma oli, että keuhkoissa/keuhkoputkessa on outo tunne. Tunne on siis suunnilleen samanlainen kuin kovan kisan jälkeen saattaa olla. Nyt se vaan on ihan ilman lenkkiäkin. Viime keväänä muistaakseni oli vastaava tilanne ja silloin johtui astmasta tai sen hetkellisestä pahentumisesta (en nyt oikeaa lääketieteellistä termiä tähän keksi). No tämä ongelma on nyt pysynyt reilun viikon. Välillä parempi ja välillä huonompi. Lenkkeily ei sinänsä asiaan vaikuta. Toki normaalia rauhallisemmin oon nyt ottanut.

Pieni muutaman päivän flunssakin tuossa loppuviikosta oli. Kurkkukipua ja nuhaa. Se meni onneksi ohi lähes yhtä nopeasti kuin tulikin. Muutama päivä rauhallisemmin ja sunnuntaina taas normaalia ajoa. Kunhan tämä keuhko-ongelma nyt saisi jonkun ratkaisun tässä, että pääsisi kunnolla valmistautumaan puolentoistaviikon päästä alkavaan kisakauteen. Jotenkin tuttu tilanne, että koko kevät suhteellisen terveenä ja sitten juuri kisakauden kynnyksellä jotain flunssaa tai muuta sairastelua.

Muuten kunto on kuitenkin tuntunut olevan ihan hyvä tähän aikaan keväästä. Nyt on päässyt maastossakin ajamaan kunnolla ennen kauden avausta, joten siinä mielessä ihan kiva päästä aloittamaan kisakausi ens viikolla.