31.5.2013

Uudet maastokengät

Mä oon tähän astisen pyöräilyurani ajanu yksillä (kesä)kengillä. Talveksi ja huonoille keleille on toki erikseen Shimanon goretex kengät mutta suurin osa ajoista on ajettu näillä kesäkengillä. Nyt niistä alkaa kuitenkin aika jättää. Toisesta kengästä on jo pohja haljennut ja toisessa on edessä halkeama. Tulikin aiheelliseksi katsella uusia kenkiä maastoajoon. Aluksi ajattelin Shimanon xc60 mallia, mutta sitä ei ollut saatavilla, kun vasta heinäkuussa niin sain sitten hyvän tarjouksen Shimanon M315 -kengästä Maunumäeltä, joten päädyin siihen.

Jälleen kerran nähtiin ns. lähikaupan etu nettikauppaan nähden. Kengät tilattiin mua varten kauppaan ja sain rauhassa kokeilla ja sovittaa ja vasta sitten tehdä lopullisen ostopäätöksen. Hintakin oli kilpailukykyinen minkä tahansa liikkeen kanssa, joten kannatti asioida tutussa kaupassa. Myös kengän lämpömuokkaus hoidettiin liikkeessä.

Shimano M315 

Ainakin pitäis olla hyvä kenkä, joten ei pitäis vauhdin jäädä lengistäkään kiinni. Oli muuten hauska operaatio tuo kenkien lämpömuokkaus. Pitäs olla ainaki nyt omille jaloille sopivat. Viikonloppuna Korsossa olis tarkotus ajaa kengät sisään. Toki ajattelin huomenna käydä vähän kokeilemassa, miltä kengät kunnon ajossa tuntuu. Ei viitsi heti uusilla kengillä suoraan kisaan hypätä.

Ilmoittauduin tänään myös Jämi84:een. Mietin pitkään ajanko Botniapyöräilyn Vöyrilla vai Jämin. Lopullinen päätös syntyi kun Botniapyöräilyn yhteydessä ei tänä vuonna järjestetty Botnia Mtb:tä. Olisin voinut ajaa molemmat mutta nyt Jämi vie voiton. Mielenkiinnolla odotan tuota tapahtumaa, reitiltään kuulemma helpompi ja vauhdikkaampi, mitä Suomen kisat yleensä.

26.5.2013

Ratatalkoissa Vaasassa

Torstai-iltana olin Vaasassa tulevan XCO-kisan ratatalkoissa. Sattui olemaan perjantaina lomapäivä niin tuo torstai-ilta sopi mulle hyvin ja mielellään sitä käy auttamassa hyvässä asiassa, kun se mahdollista oli. Perjantaina sitten kävinkin rataa vähän testaamassa lenkillä. Sen verran voin tuosta heinäkuussa ajettavasta kisasta paljastaa, että tulee olemaan fyysisesti raskas rata. Nousua on suhteellisen paljon ja nousut on aika jyrkkiä. Samoin jyrkän nousun perään lasketaan heti vaativa kivikko, joten loppukierroksilla varsinkin saa olla tarkkana tuossa paikassa. Muutenkin reitti tulee toissavuoden kisasta jonkun verran muuttumaan. Lisää polkua on luvassa.

Vaasa XCO kisakeskus Öjbergillä

Tuollainen xc-rata pitäis saada tänne Kokkolaankin, joka olis aina ajettavissa. No kyllähän sellaisen saa tietysti metsään tehtyä, kun ajaa samaa reittiä, jota voi sitten halutessaan kellottaa. Tuollaisessa radassa on se hyvä puoli, että voi ajaa hyvän treenin samalla radalla ja juurikin tuo oman kunnon/ajovireen testaaminen onnistuu kun reitti on aina sama.

Lauantaina ajettiin maastossa yhteislenkki, jonka päälle oli Köykärillä sauna. Ikäänkuin pyöräilykauden avajaisia vietettiin. Porukkaa oli myös lähtenyt hyvin mukaan. Harvoin on aikasempina vuosina yhteislenkeilläkään yli 10 kuskia kerralla ollu ja nyt oli matkassa nopeesti laskettuna ainakin 13.

Vaasa XCO kisareittiä

Scale kisareitillä

Tänään oli sitten vuorossa tänä kesänä "perinteiseksi" muodostunut sunnuntain maantiesatanen. 115 kilometriä Kannus - Ullava - Kälviä reitillä. Tuuli vaan tuntu olevan vastanen melkein joka suuntaan, mutta hyvä lenkki joka tapauksessa. Ens viikonloppuna oliski sit taas kisailujen vuoro kun sunnuntaina ajattelin mennä Korsoon ajamaan. Se onkin ollut yks mun suosikkireittejä maratoneissa. Harmittavasti kisa ei kuulu tänä vuonna maratoncupiin, mutta kannattaa se silti käydä ajamassa.

18.5.2013

PP Runt

Kävin tänään ajamassa Pännäisissä järjestetyn PP Runt maantiekisan. Kisa on paikallinen alkukesän klassikko tai näin mulle ainakin kisaa kuvailtiin. En ookaan ajanu maantiekisaa sitten Botniapyöräilyn 2010 jälkeen. Oli ihan kiva kokemus. Lähdin hakemaan tuolta kovaa treeniä. Tuollainen reilu 60 km matka kun yleensä ajetaan aika kovaa vauhtia niin ajattelin, että siinä saa itselleen samalla hyvän harjoituksen. Ja kyllähän sitä mielellään lähialueen kisoihin osallistuu.

Töitä porukan kärjessä, Kuva: Patrik Karlström

Melkosta kyttäilyä tuo ajaminen kyllä oli. Välillä mentiin todella reipasta vauhtia ja välillä sitten madeltiin kuin sunnuntaipyöräilijät. Sitten aina välillä kovempia nykäyksiä. Noin 37 km/h oli kuitenkin keskinopeus mulla tuolla, että kyllä siellä ajettiinkin. Alkumatkasta pyrin olemaan aktiivisesti kärkiporukassa mukana mutta myös tietyllä tapaa varovainen ajamisessani kun ei oo pahemmin tullu isossa ryhmässä ajettua. Ajattelin, että on varmempi ajaa varman päälle, ettei mitään kolareita ainakaan oman ajon takia tule.

Valitettavasti kolareilta ei tuollakaan vältytty, kun pari kilpailijaa oli viety sairaalaan. En tuota kolaria itse nähnyt, sattui mun takana mutta valitettavia tapahtumia nuo aina ovat. Pahaa jälkeähän sitä tulee kun kovasta vauhtista alkaa porukkaa kaatumaan. Välillä tuolla huomaskin, että osa kuskeista ajoi aika levottomasti ja vaihtoi jatkuvasti paikkaa. Sellaisessa tilanteessa ei oikeen lähellä takana uskalla ajaa.


Kisan ratkasut käytiin viimesen reilun 20 kilometrin aikana. Silloin käännyttiin vastatuuliosuudelta sivulle ja samantien ryhmä katkes ja 7 ajajan joukko pääsi karkuun. Tuossa kohtaa maksettiin oppirahoja vähäisestä maantiekokemuksesta, kun jäin pussiin eikä ollu paljo tehtävissä kun ryhmä katkes. Hetken ajan yritettiin ajaa kiinni, mutta eipä se parilla vetomiehellä onnistunut. Samalla tuossa sitten syntyi toinenkin porukka, jossa sitten ajelin maaliin. Sijotus tais olla noin 12. Eipä sillä sijotuksellä niin väliä oo. Enemmän oon tyytyväinen siihen, että sain mielestäni hyvän ajon ajettua. Jalat kesti niin kauan kun pitikin ja maalissa tuntui, että aika hyvin olin onnistunu ne tyhjäksi ajamaan.

Jos maantiekisoja meinaa enemmän ajaa niin sen ainakin huomioin, että hereillä pitää ratkaisupaikoissa kokoajan olla, eikä ajaa itseään pussiin. Toisaalta kun en reittiä ennalta tuntenut niin en oikeen osannut varautua tuohon ratkaisuun. Lisäksi voi ehkä vähän järkevämmin miettiä paljonko kannattaa kärjessä vetohommissa olla. Maastossa kun pääosin ajelee niin tuo peesaamisen taito ei ehkä oo paras mahdollinen. Hieno kokemus ja pitää katella jos tänä kesänä jonkun muunkin maantiestartin kävisin ajamassa, mikäli aikatauluihin sopii.

Tämä kuva eiliseltä maastolenkiltä, ei liity maantiekisaan mitenkään

15.5.2013

Nenähuuhtelulla hengitystiet auki

Kokeilin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa nenähuuhtelukannu sarvikuonoa, jolla hengitystiet puhdistetaan kaatamalla toisesta sieraimesta lämmintä vähäsuolaista vettä sisään ja pään ollessa vinossa vesi valuu toisesta sieraimesta ulos. Hengitys tapahtuu operaation ajan suun kautta. Kuulostaa epäilyttävälle, mutta tällä toimenpiteellä ainakin itse olen saanut nenän auki. En edes muista koska hengitys nenän kautta olis näin hyvin kulkenut. Tuntuu, että mulla on aina nenä tukkonen, vaikka mitään flunssaa tai nuhaa ei olisikaan ja samoin pyöräillessä limaa tulee kurkkuun jatkuvasti. Tällä operaatiolla sekin on vähentynyt huomattavasti.

Nenähuuhtelukannu sarvikuono

Jos siis on ollut vastaavia ongelmia niin kannattaa ainakin kokeilla, ei tuossa ainakaan paljoa häviä jos ei toimikaan. Suolan määrässä kannattaa sitten olla tarkkana, jos laittaa liikaa suolaa niin sen kyllä huomaa kun kirvelee ihan kunnolla. Ohjeissa suositellaan merisuolan käyttöä, mutta mä oon kyllä tavallisellakin suolalla tätä kokeillut kun ei merisuolaa ollut saatavilla. Hyvin on sekin toiminut. Tarkemmat ohjeet tulee nenäkannun mukana.

13.5.2013

Skins XCM Rajamäellä

Lauantaina kävin ajamassa maratonkauden avauksen Skins XCM:n Rajamäellä. Matkana oli noin 70 km hyvällä ja haastavalla reitillä. Ilmakin suosi tällä kertaa kun päästiin ajamaan reilun 20 asteen lämpötilassa. Kisaan lähdin hieman epävarmoin fiiliksin, kun maastoajoa on edelleen aika vähän tälle vuodelle ja noinkin pitkä lenkki "täysillä" tulisi olemaan raskas. Toisaalta enpä mä oo vielä koskaan kevyttä kisaa ajanutkaan.

Kisapaikalla oli ihan urheilujuhlan tuntua kun paikalla oli maastokisailijoiden lisäksi maantiepyöräilijöitä samaan aikaan ajettavasta Skins Road -kisasta. Hieno idea järjestää molemmat kisat samaan aikaan, sai ainakin porukkaa liikkeelle ja kyllähän tuollaisessa tilanteessa aina kisafiilis nousee. Aamun aikaisesta herätyksestä johtuen oli väsynyt olo, mutta kyllä siinä virkistyi kun porukkaa oli näin paljon koossa.

Kisa lähti liikkeelle auton perässä neutraalilähdöllä ja asvaltilta ulkoilureitille siirryttäessä alkoi varsinainen kisa. Itse nukahdin ensimmäisen kerran tässä vaiheessa ja jäin vähän turhankin taakse letkassa. Alkuosuudella kun ei paljoa ohitella vaan ajellaan jonossa peräkkäin. Yllättävän hyvin kuitenkin meni ensimmäiset kivikko-osuudet. Ei letka missään vaiheessa tainnut pysähtyä vaan kokoajan ajettiin eteenpäin ja aika pian niitä eroja alkaa maastossa tulla, jolloin se jonomaisuus häviää ja ajellaan enemmänkin muutaman kuskin porukoissa.

Rauhallisen lähdön jälkeen ajo lähti kulkemaan ihan hyvin ja pääsin hyvään porukkaan mukaan. Jossain kierroksen puolen välin jälkeen sitten alkoi tuntua, että verensokeri laskee.. Tuli heti mieleen viime vuosi tässä kisassa ja matalasta verensokerista johtunut keskeytys. Otinkin heti muutaman geelin ajatuksella, että nyt ei ainakaan keskeytetä. Vähempikin olis varmaan riittänyt, koska toinen kierros menikin sitten enemmän ja vähemmän korkealla verensokerilla, eikä itsestään saanut oikeen mitään irti. Tässä vaiheessa mielessä kävikin, että onko tässä kisaamisessa mitään järkeä. Ajella 500 kilometriä kisapaikalle, osallistua kisaan, jossa verensokerit sotkee ainakin osittain kisan ja ajella vielä väsyneenä 500 km kotiin. Harrastuksensa kullakin :)

Skins XCM, Kuva: Kaisa Kekola

Tuossa vaiheessa kun verensokeri nousee niin olo on tosiaan vetämätön, voimaton ja tuntuu, että mitään ei saa itsestä irti. Tässä vaiheessa taisinkin olla reitillä liikkuva keila, joka kierrettiin ohi oikealta ja vasemmalta. Lisätään nyt vielä sekin, että tuo verensokerin heilahtelu johtuu diabeteksestä, joka mulla on nyt reilu 26-vuotta ollut, että ihan uus juttu ei oo kysymyksessä, mutta välillä haasteellinen varsinkin näin kestävyysurheilussa. Toisen kierroksen lopussa alkoi taas tuntua paremmalta ja huollosta vähän vettä niin kolmannelle kierrokselle lähtiessä olikin taas hyvä tunne.

Kolmas kierros olikin varmasti parasta ajamista, mitä oon aikoihin ajanut. Toki väsymys tässä kohtaa verotti varmasti vauhtia, mutta ajo tuntui kuitenkin hyvältä ja kivikoissa ajamisesta nautti. Poluilla tulikin tällä kertaa selkiä vastaan eikä karannut. Kolmannen kierroksen hyvästä ajosta itselle jäi kisasta positiivinen olo ja eiköhän sitä taas kisailla jatkossakin. Selkä kesti 29" jäykkäperäsellä ajaessa täälläkin, mitä on positiivinen asia. Toki maalissa selässä tuntui, että jotain on tehty mutta ei kisan aikana ainakaan pahemmin. Sen sisjaan vatsalihakset oli kyllä tulessa kivikosta jumppailusta. Tai koko keskivartalo, mutta sitä perinteistä selän väsymistä ei tullut.

Hienosti järjestetty kisa ja hyvä reitti. Kyllähän tämä oli kunnon maastopyöräilyä. Kiitokset järjestäjille ja kisakumppaneille hienosta päivästä! Hieno juttu mun mielestä on myös, että kisan jälkeen pääsee saunaan ja halutessaan uimaankin.

5.5.2013

Kisakauden avaus Lieto XCO

Lauantaina kävin Liedossa avaamassa tämän kesän kisakauden. Olosuhteet oli huiput kun aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä. Ehdin ennen kisaa ajaa melkein koko reitin läpi. Yks osa jäi ajamatta ja se olikin ehkä pahin osio. Toisaalta kyllä tuonkin oppi sitten kisassa. Ekalla kierroksella joutu ehkä olemaan vähä normaalia tarkempi, kun ei yhtään tiennyt mitä on tulossa.

Itse kisa alkoi melko tahmeasti. Ajotuntuma oli ja on edelleen vähän huonoa ja sen kyllä huomas tällä radalla. Rata oli hyvä, haastava ja tekninen. Uskoisin, että vähän myöhemmin kesällä tämä reitti menis jo huomattavasti helpommin kun on saanut riittävästi ajoa alle. Toki tässä vaiheessa kautta tämä on varmasti monella sama juttu, että ei vielä tuntumaa maastoon riittävästi ole. Hyvän reitin joka tapauksessa olivat Lietoon saaneet ja pääsi ainakin heti kunnolla ajamisen makuun. Tuolla ei pahemmin mitään hengähdyspaikkoja ollu vaan kokoajan sai mennä sata lasissa ja tarkkana. 

Lieto XCO, kuva: Samu Laine

Ensimmäinen ja oikeastaan toinenki kierros meni vähä tuntuman hakemiseen. Sitten pikku hiljaa alkoi ajotuntuma jo löytyä ja samalla löytää sopivia ajolinjoja. Oli muuten hienoa, että monissa paikoissa oli jätetty reitti niin leveäksi, että pääsi vapaasti valitsemaan itselleen sopivaa ajolinjaa. Monilla kalliopätkillä oli valinnanvaraa mistä ajaa. Vatsalihakset joutu myös koville. Eipä oo vielä tänä keväänä normilenkeillä tollasta jumppaa vatsalihaksille saanu. 

Kisan hienoimmat hetket koin varmasti kun kisan voittanut Henri Ojala painoi ohi yhdessä hienossa kalliolaskussa. Vähän jäi siihen suu auki kattomaan, että tästä voi noinkin ajaa ja vielä tuolla vauhdilla. Oli kyllä mahtavan näköstä ajoa. Tulikin mietittyä, että pikkasen eri tavalla sen kohdan ajo ne jotka osaa ja sitten harrastelijat :) Tuossa samaisessa kohdassa näin kisan aikana parinkin pahan näköistä kaatumista. Ilmeisesti kuitenkin niistä selvittiin lähinnä säikähdyksillä. Ainakin toisessa tapauksessa kun jäin kaatujalta kysymään, että on varmasti kunnossa jatkamaan kisaa. Kun en kuitenkaan kärkisijoista aja niin kyllä sitä tuollaisessa tilanteessa ehtii hyvin pysähtyä ja varmistaa, että kisakumppanilla on kaikki kunnossa ennen kuin matkaansa jatkaa.
Kuva: Jarmo Katajisto

Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen ajooni tuolla. Paljon parantamisen varaa jäi mutta niinhän sitä pitää tässä vaiheessa vielä jäädäkin. Kalusto kesti, mikä oli ainakin positiivista. Uus pyörä tuntui myös hyvältä enkä ainakaan huomannut takajouston puuttumisen tuolla ajoa haitanneen. Selkä kesti ainakin tämän pituisen kisan hyvin ja 29" meni muutenkin hyvin kivikossa ja juurakossa. Joissain kohdissa ainakin kävi mielessä, että 26" pyörällä olis saattanu tulla ongelmia. Toisaalta pitää muistaa, että varmasti täysjoustosta hyötyäkin olis ollu teknisillä pätkillä, mutta ainakin tämän mittaisen kisan pystyi hyvin ajamaan jäykkäperälläkin. 

Sykkeitä en saanut vielä ihan huippuunsa eikä muutenkaan ajo ollut vielä kovin kovaa. Liian usein huomasin olevani mukavuusalueella. Vauhtia pitää treenata ja saada lisää kevään aikana. Kiitokset vielä järjestäjille ja kilpailijoille hienosta kisasta sekä kuvaajille kuvista. Seuraavan kerran olen starttiviivalla näillä näkymin jo ensi lauantaina Rajamäellä Maraton-cupin avauskisassa. Siellä onkin luvassa sitten huomattavasti pitempi kisa ajallisesti.

Kuva: Samu Laine

1.5.2013

Pitkiä lenkkejä

Viikonloppuna tuli ajettua kolme kohtalaisen pitkää maantielenkkiä. Perjantaina heti työpäivän päätteeksi reipas 80 km, lauantaina kovavauhtinen siirtymä Kannukseen Ullavan kautta, 75 km ja sunnuntaina sitten 126 km. Sunnuntain lenkki oli kyllä hyvä. Hyvässä porukassa pitkä ja sopivan vauhdikaskin lenkki. Loppumatkasta alkoi kyllä jo jaloissa tuntua, mutta niinhän se pitääkin, että tietää ajaneensa.

Maanantaina punttisalilla päätin jättää kaikki jalkaliikkeet väliin ja antaa jaloille lepoa. Käsiä ja keskivartaloa vaan ja illalla vielä jalkojen rullailua. Ei nyt tuon videon mukaan, mutta sama idea kuitenkin. Eilen illalla oli tarkoitus ajaa kovavauhtinen lyhyt lenkki maastossa, mutta rengasrikko vähän vesitti tuota suunnitelmaa. Ei oikeen tahtonut ilma pysyä renkaassa, joten lenkki jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Koitin sitten tänään uudestaan samalla idealla. Tänään pysyi ilmat renkaissa mutta vastaavasti miehestä ei saanu tehoja irti yhtään. En tiedä mistä johtui mutta koitetaan huomenna uudelleen.

Viikonloppuna olis kisakaudenkin avaus Liedossa. Vähän jo alkaa jännittää, että mitähän tuosta mahtaa tulla mutta joskus se kausi kuitenkin tulee avattua niin samahan se on tehdä jo nyt. Polkuajotuntumassa on vielä paljon parantamista, mutta se ei parane kun ajamalla. Toisaalta on kyllä hienoa päästä taas pitkästä aikaa ajamaan kisaa ja itselle täysin uuteen paikkaan vielä. Huomenna siis viimeistelylenkki ja illalla pyörä ja muut tavarat autoon ja perjantaina heti työpäivän jälkeen auton keula kohti Turkua. Lauantaina tai sunnuntaina sitten jonkunlaista raporttia kisasta mahdollisesti tulossa.