Kestävyysurheilijan eväät

Tänään olin Tampereella Varalan urheiluopistossa Kestävyysurheilijan eväät seminaarissa. Tällä kertaa luennoitsijoina olivat viime vuotiseen tapaan Jaakko Mursu, joka kertoi urheilijan ravinnosta. Olli Miettisen aiheena oli kisavireen rakentaminen ja kokonaisuus, mitä se vaatii. Erittäin mielenkiintoisia esityksiä ja herätti ihan mukavasti keskustelua ja ainakin meikäläisessä myös paljon ajatuksia.

Ravintopuolella Jaakko kertoi yleisesti syömisestä, hiilareista, proteiineista, uskomuksista ja lopuksi faktoista. Ei kuitenkaan mitään paatosta, että näin pitää toimia ja syödä vaan kertoi mikä on järkevää ja herätti ajatuksia. Mun mielestä tuollainen tyyli, missä ei kielletä mitään on paljon parempi kuin tyyli, jossa sanellaan, että tämä on oikein ja tämä väärin. Perusasiat kun on kunnossa niin jokainen voi sitten hifistellä haluamallaan tavalla. Toki jos joku ruoka tai ruoka-aine ei sovi tuottaa se aina omat haasteensa. Suurimpia virheitä kestävyysurheilijoilla on, että hiilareita saadaan liian vähän. Kun kulutus on päivästä toiseen kovaa niin syödäkin saa ja pitää reilusti. Viime aikoina kovasti pinnalla olleet proteiinit ovat toki tärkeitä, mutta urheilijan moottori toimii hiilareilla pääosin kasviksia ja hedelmiä unohtamatta.

Olli taas kertoi kokonaisuudesta, miten saavutetaan huipputulos siinä halutussa kisassa. Ollin treeninetodit ovat varmasti erilaiset kuin monella muulla. Toisaalta tulosta tulee ja mies on aina huippukunnossa silloin kun pitää. Olli korosti ennen kaikkea positiivisuutta sekä sitä, ettei kannata murehtia tekemättä jäänyttä tai jostain syystä epäonnistunutta harjoitusta vaan keskittyä siihen seuraavaan. Ja vaikka vuodessa treenaus miten paljon niin sitä jää reilu 8000 tuntia kaikkeen muuhun. Paljon ajatuksia herätti ja kyllä tuosta varmasti voi itselleenkin oppia ottaa. Asenteesta sekä treenien rytmittämisestä. Tärkein treeni silloin kun on paras vire eikä välttämättä sinä päivänä kuin etukäteen sen suunnitteli.

Lisäksi käytiin läpi treenit ennen Cyclocrossin SM-kultaa. Tai miten se huippukunto kaivettiin esille siihen kisaan. Sen verran täytyy sanoa, että tuota pitää kokeilla itsekin. Tähän mennessä valmistautuminen on itsellä ainakin ollut huomattavasti varovaisempaa. Ja kuten Olli korosti nin kaikille tuo ei sovi, mutta kokeilla saa varmaan omalla vastuulla :)

Lisäksi Olli korosti ennemmin urheilijoiden yhteistyötä kuin omaan napaan tuijottamista ja treenien salailua. Yhteistyöllä muiden pyöräilijöiden kanssa voi jokainen kehittyä ja oppia uusia asioita toiselta. Ja onhan tuo totta, että monesti kaverin kanssa saa tehokkaamman treenin kuin yksin. Vaikka itsekin pääosin yksin treenaan lähinnä aikataulusyistä, mutta kyllä toisten kanssa tekeminen aina lisää virtaa antaa. Onnekseni tunnen myös ihmisiä, joiden kanssa treeneistä tulee keskusteltua ja opittua uusia juttuja.

Kiitos ProMTB ja Medilaser MTB-Team tilaisuudesta! Sekä tietysti kiitokset myös Jaakko ja Olli mielenkiintoisista aiheista.

Kestävyysurheilijan eväät

Team Medilaser/ProMTB ry järjesti Tampereella Varalan urheiluopistolla Kestävyysurheilijan eväät seminaarin. Tapahtuman aihe oli mielenkiintoinen, joten päätin osallistua kun reissu muutenkin sopi aikatauluihin. Aamulla vaan aikaisin auton keula kohti Tamperetta.

Aluksi puhujana oli FT, ravitsemustutkija Jaakko Mursu, joka on maastopyöräilyssäkin kova tekijä. Asia oli pääpiirteittään tuttua, mutta toki siellä oli itselle uusiakin asioita ja herätti ainakin paljon ajatuksia. Varsinkin näin jälkeenpäin on tullut mieleen kysymyksiä aiheeseen liittyen. Luennossa käsiteltiin ravinto harjoituspäivänä ja vielä erikseen kovan/pitkän harjoituksen ja kevyen harjoituksen päivänä. Lisäksi kisapäivän ravintoasiat käytiin myös läpi. Lisäksi käytiin läpi yleisesti, mitä kannattaa syödä ja mitä välttämättä ei. Kuitenkin sopivan rennon oloinen esitys, eli ei mitään pakkosyöttöä, että nyt syöt näin tai tämä on täysin väärää. Tervettä järkeä saa ja pitää käyttää, mutta hyvin tuolta löytyi ne tärkeimmät pointit.

Itsellä tietysti pitää esimerkiksi harjoituksen ja kisan aikana ottaa huomioon verensokerit. Eli keskimääräistä enemmän tulee varmaan geelejä syötyä. Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut, niin toki muukin ravinto/energia lenkillä kävisi mutta geelit on helppo pitää mukana ja olen niiden kanssa tottunut toimimaan eli homma toimii. Juomista lenkin aikana ja varsinkin ennen kisoja pidettiin tärkeänä. Tuo kisa-aamujen juominen kyllä mulla saattaa jäädä aika vähiin. Ei vaan kisapaikalle autolla ajellessa hirveesti tuu juotua, mutta pitää siihen panostaa enemmän. Tai, että juo muutakin kuin tölkillisen Pepsi Maxia :)

Toisena puhujana oli ex-triathlonisti Tom Söderdahl, joka puhui kestävyysurheilijan henkisistä eväistä. Paljon oli mukana esimerkkejä omalta kisauralta ja hyviä juttuja myös kisakavereista. Tämäkin herätti ajatuksia tuosta kokonaisuudesta. Toki kokonaisuus huippu-urheilijalla ja (kilpa)kuntoilijalla on vähän erilainen, mutta omana parhaaseen on pyrittävä. Silloin kun kokonaisuus on kunnossa tai mahdollisimman hyvällä tasolla niin tulosta tulee urheilussakin. Tuohon kokonaisuuteen vaikuttaa kuitenkin yllättävän moni asia. Ja huomaahan sen itsekin, että yleensä viikonloppuisin on paljon virkeämpi lenkeillä kuin viikolla työpäivän jälkeen.

Tästäkin oli hyviä esimerkkejä, että tulosta voi tulla aivan erilaisilla toimintatavoilla. Jokainen kun löytää ne itselleen sopivat. Eli ei ole tiettyä muottia, minkälainen ihminen urheilussa pärjää. Toki intohimo ja aito innostus urheilua kohtaan pitää löytyä. Silloin kun sitä ei ole homma menee väkisin tekemiseksi ja mikään ei toimi. Eli kun hommasta tykkää ja nauttii niin silloin jaksaa tehdä niitä  joskus "vähän ikävämpiäkin" anakynnyksen vetoja ja kiusata kivaa miestä :)

"Oman polun löytäminen on tavoittelemisen arvoinen asia urheilussa tasosta riippumatta", Tom Söderdahl

Mulla varmaan yks suurimmista asioista on liian vähäinen unen määrä. Toki välillä siihen tulee panostettua ja ehtii ajoissa nukkumaan, mutta vähän liian usein unen määrä jää turhan vähäiseksi. Toki pienen lapsen isänä tuo vielä korostuu, mutta niin se on muillakin vanhemmilla. Ja siihenkin tottuu. Voisi siis aikaisemminkin nukkumaan iltaisin mennä. Uni kuitenkin nopeuttaa palautumista oikean ravinnon lisäksi.

Kokonaisuutena oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen tilaisuus. Kannatti osallistua ja hienoa, että tällainen järjestettiin. En nyt tähän tekstiin saanu millään kaikkea asiaa tiivistettyä, mutta jotain kuitenkin. Kiitokset järjestäjille ja esiintyjille!