Kisakausi 2016

Nyt kun ensi kesän kisakalenteri alkaa olla julkaistu niin tein itsekin alustavaa kisakalenteria ens kesälle. Pääpaino tulee olemaan XCO-kisoissa, mutta tulen ajamaan myös joitain maratoneja sekä Tahkon ja Syötteen kisat. Toki muutokset on aina mahdollisia ja suunnitelmat voi aina muuttua. Joitain kisoja tuonne saattaa tulla vielä lisää, mutta katsotaan sitä sitten kesän aikana, miten ajo kulkee ja miten on intoa kisoissa kiertää. Varmasti ainakin paikalliskisoja tulee kalenteriin ja saattaa olla, että loppukesään/alkusyksyyn tulee joku/joitain XCM-kisoja vielä, mutta sen ehtii vielä kesän aikana miettiä.

Tässä vaiheessa voisi sanoa, että kauden päätavoite tulee olemaan XCO:n SM-kisa, silloin jos saisi sen kesän oman huippuajon ajettua niin olisi hienoa. Toki jokaiseen kisaan lähdetään taistelemaan täysillä ja ajamaan sen mitä miehestä irti saa. Kisakauden aloituskin on aika ajoissa, kun jo huhtikuun lopulla ajetaan Lahdessa ensimmäinen xco-kisa. Toivottavasti täälläkin on päässyt sitä ennen jo ajamaan kunnolla metsässä, ettei ihan kylmiltään tarvi kisaan lähteä.

Kisakausi 2015 - Maratonmiehestä xco-mieheksi

Tässä vielä vähän mietteitä menneestä kisakaudesta. Otsikko kertookin oikeastaan olennaisen tästä kisakaudesta. Lähdin kauteen tavoitteet matatonkisoissa ja xcm-cupissa ja päätin kauden xco-cupin voittoon M30-luokassa. Kausihan alkoi mun osalta Peurungasta toukokuun alkupuolella. Tuohon kisaan lähteminen oli vielä reilu viikko ennen kisaa hyvin epävarmaa, kun olin huhti-toukokuun vaihteessa puolitoista viikkoa kuumeessa ja influenssassa. Täytyy sanoa, että tästä lähtien otan kyllä influenssarokotuksen sen verran voimattomaksi tuo sairastelu olon veti. Varmasti diabetes vielä vaikutti tuohon palautumiseen sairastelusta. Joka taspauksessa Peurunkaan tuli lähdettyä ja melkoisen taistelun jälkeen maaliinkin selvittiin. Todella raskas kisa, mikä oli kyllä odotettavissakin.

Tämän jälkeen keskityin treenaamiseen ja kadotetun kunnon etsimiseen. Korson maraton oli seuraava kisa ja siellä ajo sujui alussa ihan mukavasti mutta toisella kierroksella tuli seinä vastaan. Tässä vaiheessa totesin, että kestävyyspohja ei ole sillä tasolla millä pitäisi, varmasti tuolla sairastelulla oli vielä tähän vaikutusta. Tämän jälkeen pari xco-kisaa Brahe Mtb Pietarsaaressa ja Vaasa XCO. Vaasan XCO-kisa oikeestaan käänsi kesän kulun. Siellä ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti ja jotenkin tuo XCO kisamuotona avautui mulle tuolla. Joku tuossa vaan oli, että xco tuntui tuon jälkeen omalta jutulta ja päätinkin jatkaa xco-kisailua heinäkuussa Valkeakoskella ja myöhemmin tuli vielä ilmoittauduttua myös SM-kisaan Lietoon.

XCO SM Lieto, Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavaksi oli tarkoitus ajaa Laajavuoren maraton Jyväskylässä, mutta päätin taas keskittyä treeniin tässä välissä ja seuraavan kerran kisailin Tahkolla. Tahkolla suurin jännityksen aihe oli, että pääsisikö ajamaan koko kisan ilman täydellistä hyytymistä. Tässä onnistuinkin ja kisa oli muutenkin ihan mukiinmenevä suoritus.

Tämän jälkeen alkoikin oikeastaan kauden "parempi puolikas". Alkukaudesta oli toki hyviäkin suorituksia, mutta vasta heinäkuulla alkoi ajo kulkea niin kuin pitikin. Heinäkuussa ajoin pari kisaa xco:ta Valkeakoskella ja Liedossa. Valkeakosken kisa vaan vahvisti mun kääntymistä xco:n puolelle. Ensimmäisen kierroksen kaatumisesta huolimatta nautin tuosta radasta ja kisasta täysin. Viikko tästä Liedossa ajoin ensimmäiset SM-kisani. Tulos nyt ei ollut kovin hyvä (9. sija), mutta onpa nyt ensimmäiset SM-kisat koettu ja ens kaudella lähdetään tuosta parantamaan.

Korso MTB, Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavana ajoin Syöte MTB:n joka oli yks kesän hienoimpia kisoja niin reitin kuin järjestelyjenkin puolesta. Tuolla sattui vielä hyvä ajopäiväkin niin mikäs sitä oli huippuja reittejä ajellessa ja nautiskellessa. Tätä kisaa suosittelen ehdottomasti kokeiltavaksi jos haluaa ajaa maratonin, jossa suurin osa reitistä on polkua höystettynä reiluilla nousumetrillä, tuskaisella loppunousulla ja viimeisen 10 kilometrin juurakkohelvetillä. Ja tuo viimeinenkin ihan positiivisessa mielessä :) Syötteellä ei myöskään ollut edes lähdön jälkeen jonoja vaan ajamaan pääsi kokoajan, mikä on aina hieno asia.

Syötteen jälkeen ajoin vielä Pyssymäen XCM-kisan, Korson ja Hyvinkään XCO:t, Fäbodaloppetin Pietarsaaressa sekä kauden päätöksen 7 veljeksen maratonin. Kaksijakoisesti meni nuokin. Xco:ssa ajo kulki, mutta maratoneilla meinas vähän jäädä jalkoihin.

Syöte MTB, kuva: Tarja Kivirinta

Kauden ehdottomat kohokohdat on kyllä Syöte, Valkeakoski, Korso ja eiköhän Hyvinkään xco kuulu myös joukkoon kun sieltä tuli uran ensimmäinen voitto. Jos kaudesta jotain jäi hampaankoloon niin ehkä tuo alkukauden sairastelun jälkeinen huono kunto, joka tuntui yllättävän pitkälle jatkuvan. Hyvää oli ehdottomasti xco-kisat ja tietysti mahtavat kisakaverit ympäri Suomen. Ilman teitä kisoissa joutuisi ajamaan yksin :) Vaikka kisoissa tosissaan otetaankin niin kyllä tuo kisapaikkojen rento fiilis ja hyvät kaverit on suuri syy miksi jaksaa kisoja kiertää ympäri Suomen koko kesän ajan. Kiitos myös Tarja Kivirinnalle kuvista, joita lähes jokaisesta mun ajamasta kisasta löytyy! Lisäksi vielä kiitokset Timolle treenivinkeistä, oli suuri apu talvikaudesta lähtien. Ja Kälviän Tarmolle kiitos tuesta.

Loppuun vielä haastaisin vuosia maratoneita kiertäneitä kokeilemaan ensi kaudella xco:ta. Sieltä voi tarttua mukaan vaikka saada nopeutta ja teknistä osaamista maratoneillekin. Eikä ne reitit ainakaan liian vaikeita ole olleet kun minäkin niistä oon selvinnyt. Kannattaa ainakin kokeilla, saatat ehkä yllättyä.

Loppuun vielä kesän paras loppukiri Ari Mikkosen kanssa :) Kuva: Vesa Laapas

Ens kauteen harjoittelu onkin jo käynnistynyt oikeastaan tänään. Traineria ja punttia alkuun. Ens kauden tavoitteita sitten myöhemmin, vaikka kyllä ne taitaa itsellä jo aika selvästi olla mielessä mihin panostetaan ja koska pitäis olla kunnossa. Parannettavaa löytyy varmasti jokaiselta osa-alueelta ja heikkouksia pyrin parantamaan, että Toukokuussa 2016 olis kisoissa taas vähän nopeampi ja taitavampi kuski haastamassa muita. 

Kisakausi päätökseen: Hyvinkää XCO ja 7 Veljeksen XCM

Hyvinkää XCO

Viikonlopun kisat ajettiin molemmat Hyvinkäällä, joten siellä meni kisakauden viimeinen viikonloppu. Lauantain kisa oli mulle näistä se tärkeämpi ja siihen olin viikon treeneillä tähdännyt. Sunnuntain maraton piti olla sitten enää se kauden huipennus.

Lauantain kisarataan käytiin jo perjantaina tutustumassa ja ajamassa se muutamaan kertaan läpi. Rata osoittautui erittäin nopeaksi, ei niin tekniseksi radaksi, jossa oli jyrkkiä laskuja ja teräviä nousuja. Vauhti toisi rataan haastetta. Radalla oli myös kiviä ja juurakkoa vähän menoa hidastamassa ja kovassa vauhdissa niiden kanssa sai olla tarkkana. Teknisesti kuitenkin selvästi helpompi kuin vaikka Korson rata. 

Mä oon nyt tällä kaudella innostunut tuota XCO-cupia kiertämään niin mulle oli tarjolla jopa cupin voitto. Tässä tapauksessa ahkera kisaaminen kannatti, kun kiersi riittävästi kisoja ja niistä sai pisteitä riitti se lopulta cupissakin ykkössijaan. Toki muutamat kovat kuskit ajoivat selvästi vähemmän kisoja, joten cupin loppupisteissä eivät niin korkealle päässeet. Ihan kiva bonus kuitenkin kisakauteen tämä.

Kuva: kunnonkuvaaja.fi

Kisa lähti liikkeelle ylämäkeen, jossa porukka saatiinkiin heti jonoksi. Samassa lähdössä ajoivat Elite, M30, M40, naiset ja harrastesarja. Eli selkää mitä seurata oli tarjolla muistakin luokista tällä kertaa. Tuntuu vaan nuo setämiesten (M40) selät menevän aika kovaa vauhtia, että perässä pysyisi :) Itse lähdin kisaan sillä asenteella, että tosissaan yritetään ja kaikki koitetaan saada irti. Neljännellä kierroksella alkoi jalat hetkellisesti olemaan aika valmiit, mutta viidennellä sain taas jostain lisäboostia menoon ja kuudes meni jo ajamisen ilosta kun tiesi, että kohta pääsee maaliin. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa maalissa oli kaikkensa antanut mies. Hetken joutui puhallella, että pääsi matkaa jatkamaan. Tuloksena oli oman luokan voitto, mikä olikin ensimmäinen voitto pyöräilyssä ikinä. 

Tuun kyllä ens kaudella myäs panostamaan näihin XCO-kisoihin. Jotenkin ne on nyt tuntunut omimmalta tällä hetkellä. Maratonejakin on välillä kiva ajaa, mutta kyllä XCO on ajanut mulla edelle. Ja kannattaisi monen, joka maratoncupin kisoja kiertää kokeilla XCO-kisoja. Kyllä siellä pärjää eikä ne sen pahempia ole. Samaa rataa kun ajetaan useampi kierros niin pahat paikat kyllä oppii kisan aikana ja nopeutta noista varmasti saa myös maratoneille. Kehittää sekä teknistä osaamista, että nopeutta ainakin. Ja jos ei halua lisenssiä hankkia niin siellä on harrastesarja, jossa voi ilman lisenssiä ajaa. 

XCO-cup M30-sarjan voitto

7 Veljeksen XCM

Sunnuntaina oli vuorossa kauden päätöskisa. Vähän jännitti, mitä jaloissa on jäljellä edellispäivän kisan jäljiltä. Koitin lämmitellä huolellisesti ja startissa ajo tuntuikin yllättävän kevyueltä. Hetkellisesti kävi jopa mielessä, että yllättävän rauhallisesti kärki starttasi. Yleensä kun ei maratoneilla ihan siellä kärjessä tule lähdössä oltua. No kyllä se kärkikuskien vauhti siitä kiihtyi niin, että itse tippui letkasta ja löysin oman paikkani. 

Alun starttiloopin ja hiekkatieosuuden jälkeen lähdettiin jo oikeille poluille, jotka osoittautuivatkin heti ehkä normimarakisaa vähän teknisemmiksi. Ei niissä vielä tässä vaiheessa mitään sen erikoisempaa ollut, mutta ehkä normaalia enemmän jumppaamista kuitenkin. Ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti, kunnes yhtäkkiä takareisi kramppasi oikeen kunnolla ja jouduin hetkeksi pysähtymään. Pääsin jatkamaan matkaa, kunnes krampit tulivat uudelleen ja helpottivat taas. Tämän jälkeen ajo muuttui kyllä varovaiseksi. Ei oikeen uskaltanut enää tosissaan vääntää, vaan vähän pintakaasulla joutui ajamaan. 

Reitti sisälsi myös useita kallioita ja nousuja joissa ei vaan voinut ajaa, ainakaan ylöspäin, Nämä kohdat myös tekivät vähän huonoa tuolle kramppaavalle jalalle kun joutui jalkautumaan. Reitti itsessään oli hieno ja teknistä polkua riitti, mutta tosiaan muutamat kohdat oli kyllä aika lailla ajamattomia, mikä ei mun mielestä ole ehkä maratonreitin idea. Toki makuasioita nämä ja suurin osa reitistä oli kuitenkin ajettavaa polkua. Ennakkoon reittiin tutustumalla olisi tietysti osan kohdista päässyt ajamaan kun olisi tiennyt mistä sopiva ajolinja menee. Ja onhan se hyvä, että kisoja on eri tyylisiä, melkoinen taistelu tämä kisa ainakin oli. Loppuosa kierroksesta mulla menikin siiten tuon jalan kanssa tuskaillessa ja valitettavasti ajo jäi tällä kertaa yhteen kierrokseen. 

Mikä sitten aiheutti nuo krampit? 450 kilometrin kotimatkan aikana ehti asioita miettiä ja tulin siihen tulokseen, että viime viikot tuli vedettyä ehkä liikaakin tehopainotteisia treenejä. Lähinnä tuo xco silmälläpitäen ja muista menoista/ajanpuutteesta johtuen pitkät rauhalliset lenkit jäi aika vähiin viime viikkoina. Jalat on olleetkin aika jumissa jonkun aikaa, joten siinä mielessä kisakauden päätös tuli varmasti oikeaan paikkaan. Eiköhän ne tästä levolla ja kevyillä hyvän kelin lenkeillä taas palaudu ennen seuraavan harjoituskauden alkua. 

Peurunka MTB 400

Lauantaina avasin kisakauden Peurungalla XCM-cupin avauskisassa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin lähdin kisaan vähän epävarmoin fiiliksin. En tiedä johtuiko siitä vai alkaako kisakokemusta olla jo sen verran, mutta yllättävän vähän jännitti koko aamupäivän ennen kisaa. Oikeastaan vasta lähdossä alkoi olla tavallista jännitystä ilmassa.

Maltoin ottaa lähdön rauhallisesti ja tunnustelin alkumatkasta, että mihin olisi rahkeita kropan puolesta päivän kisassa. Muutamat nousut meni ihan mukavasti, mutta kyllä se aika pian selväksi tuli, että ylämäet koituu tänään kompastuskiveksi. Tai ensimmäisen kierroksen lopulla selkä meni kunnolla jumiin ja toisella kierroksella kävi jo mielessä, että selviytyyköhän sitä maaliin asti. Siinä tuli kuitenkin ajettua ihan hyvässä porukassa niin en tiedä sainko siitä lisää virtaa vai turtuiko tuohon selkäkipuun, mutta kolmas kierros meni mun mielestä taas paljon paremmin. Tuo selkä kyllä tahtoo aina vaivata kisoissa, joissa on paljon nousua. En tiedä johtuuko sitten vähäisistä mäkiajoista normaalisti vai mistä. Keskivartalon lihaksistoon oon nyt pari talvea kiinnittänyt erityistä huomiota.

Nousee nousee.. Kuva: Tarja Kivirinta

Kisahan sisälsi nousuja nousujen perään ja reilusti mutaa sitten välissä :) Reittinä kyllä hyvä maratonreitti ja varmasti fyysisesti yks raskaimmista kisoista missä oon ajanut. Välillä kävi mielessä vuoden 2012 Valkeskosken kisa, joka oli todella raskas. Siellä tosin oli teknisyyttäkin huomattavasti enemmän kuin nyt. Teknisesti reitti ei siis ollut mikään paha. Enemän mentiin kärrypolkuja ja metsäteitä höystettynä muutamalla hienolla polkupätkällä. Tosin aika kivikkoisia ne kärrypolut tuntui olevan. Huomas kyllä kisan jälkeen, että koko kropalla oli saanut tehdä töitä. Jalkojen lisäksi kädet otti kyllä sen verran iskua vastaan. Kisan jälkeen pyörän pesukin tuotti vähän haasteita. Sen verran oli kuraa tarttunut matkalta mukaan.

Kuraa tarttui matkaan reitiltä

Vähän pestävää

Verensokeritkin pysyi koko kisan ajan hyvällä tasolla. Ei laskenut missään vaiheessa liiaan alhaalle eikä myöskään käynyt liian korkealla. Tässä mielessä tuo insuliinipumppu on kyllä onnistunut muutos. Geeliäkin sai nyt syödä huomattavasti enemmän energiankulutuksen mukaan eikä tarvinnut keskittyä vain siihen, että verensokerit pysyisivät halutulla tasolla. Pitää kauden mittaan tuosta pumpusta vielä lisää juttua laittaa, kun kokemuksia kisakäytössä kertyy lisää. Mutta nyt vajaan puolen vuoden kokemuksella on kyllä urheiluun mulle tosi hyvä valinta tämä. Pitkään ajattelin, etten missään tapauksessa halua pumppua käyttöön kun homma toimi ilman sitäkin tavallisessa elämässä hyvin, mutta nimenomaan urheilussa tuo on ollut todella hyvä.

Oma suoritus oli varmasti tämän hetken kunnon mukainen. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja keskittyä taas muutama viikko hyvään treeniin ennen seuraavia kisoja. Tämä kisahan tuli sairasteluiden jälkeen vähän "yllättäen" kun olin jo päättänyt jättää kisan väliin mutta mieli teki kuitenkin mukaan kun tuntui, että ajamaan pystyy. Toivottavasti seuraavassa kisassa saa taas vähän enemmän miehestä irti. Joka tapauksessa oli hienoa avata kisakausi ja nähdä taas tuttuja kavereita pitkästä aikaa kisatunnelmissa.

Kuva: Tarja Kivirinta

Hyvä treeniviikko

Viime viikon lopulla tuntui kurkussa vähän sellaisia kurkkukivun oireita. Kevensin viikonlopuksi vähän harjoittelua ja tunne menikin oli. Saattoi toki johtua loppuviikon aika kylmistä keleistä ja niissä ajetuista lenkeistä. Päätin kuitenkin ottaa varman päälle ja ilmeisesti onnistuin.

Tämä viikko olikin onnistunut treeniviikko sisältäen mm. pari punttitreeniä, seuran kuntopiirin, pari hiihtolenkkiä, pari traineriajoa ja pari kertaa ulkona pyöräilyä, joista lauantaina pitkästä aikaa kunnon pitkä pk-lenkki. Ei oo pariin viikkoon tuollaisia yli 3 tunnin lenkkejä päässyt ajamaankaan. Joko on ollut liian kylmä noin pitkille lenkeille tai sitten tuo kurkkukipu, joka esti suunnitelmat.

Eilen kuitenkin oli hyvä fiilis ajaa ja pitkästä aikaa ehdin mukaan porukkalenkille niin kyllähän se on porukassa aina mukavampi ajaa kuin yksin puurtaa. Tai molemmissa on omat etunsa, mutta varsinkin pitemmät lenkit on kyllä mukavampi ajaa porukassa, kuluu aikakin paljon nopeammin. Aikataulusyistä ne vaan meinaa jäädä välillä aika vähiin.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi 31. 01ta 2015 klo 3.17 PST

Ens kesän ensimmäiset kisailmottautumisetkin tein viikolla. Ensimmäistä kertaa tulee lähdettyä Syöte MTB ajamaan. Tuota on kaverit paljon kehuneet niin pitäähän sitä lähteä kokemaan mikä siellä on tunnelma. Reitithän varmasti on hienot, sen on päässyt kokemaan jo muutamana vuonna kun siellä ollaan käyty ajelemassa. Vähän harmittavasti menee Jämi84:n kanssa päällekkäin, mutta tällä kertaa valinta kallistui Syötteen kisaan.

Toinen ilmottautuminen lähti sitten Tahkolle. Vähän kyllä alkoi tuo hinta jo kirpaista. Mitä niin paljon parempaa Tahkolla on esimerkiksi Syötteeseen verrattuna, että maksaa lähes 30 euroa enemmän. Toki tapahtumana erittäin hieno ja maksaahan järjestelyt yms järjestäjillekin, mutta silti yllättävän suuri ero tapahtumien hinnassa. Joka tapauksessa Tahkolle lähdetään tekemään uutta ennätystä 60 km matkalle, mikäli reitti on suunnilleen sama kuin pari vuotta sitten kun siellä viimeksi ajoin.

Muuten kisakalenteri on avoin vielä ens kesän osalta. Täytyy odottaa, että XCM-cupin lopullinen kalenteri julkaistaan niin voi suunnitella tarkemmin, että mihin kisoihin tulee lähdettyä. Toivottavasti nyt ainakin Pyssymäki on ens kaudellakin cup-kisana, että saadaan tännekin päin edes yksi kisa. Joupiskan maratonia alustavassa kalenterissa ei oo näkynyt, joten jos sitä ei sinne tuu niin toinen "lähialueen" kisa on jo vähemmän.

Lisäys: Ja nythän tuonne SPU:n sivuille oli kilpailukalenteri tullutkin. En tiedä onko lopullinen, mutta tuosta voi jo ainakin suunnitella tulevan kesän kisoja. Avauskisa näyttää vaihtuneen Nurmijärveltä Peurunkaan. Elo- syyskuussa näyttäisi myös maratoneja olevan hyvin tarjolla, joten toivottavasti ens kesänä onnistuis se kunnon ylläpito sinne syyskuulle asti. Yleensä kun heinä-elokuussa on ollu parhaat kisat ja syksy sitten sellaista pyristelyä. 

Kausi 2014

Nyt on aika vähän miettiä mennyttä kisakautta. Missä onnistuin, missä epäonnistuin ja missä asioissa jäi parannettavaa? Kausihan alkoi mulla lokakuun lopussa/marraskuun alussa, kun aloitin uuden treenikauden. Talven ja kevään treeneihin en nyt tässä sen enempää palaa, mutta kokonaisuudessaan talven treenikausi oli hyvä. Tuntui, että eteenpäin mentiin ja kehityin kuskina. Varsinkin keväällä kunto tuntui olevan ihan hyvällä tasolla.

Kisakausi alkoi Rajamäellä (Nurmijärvi Mtb) toukokuun alkupuolella. Kauden avausmaraton on aina tietyllä tapaa hankala, mutta tänä vuonna olin ajooni tyytyväinen. Kauden avauksessa huomasin, että ylämäet kulki suhteessa paremmin kuin aikaisemmin ja samoin tiepätkillä en jäänyt jalkoihin. Olin mielessäni kauden jakanut vähän kuin kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli Rajamäen kisasta Laajavuoren maratoniin ja sen jälkeen oli tulossa perheenlisäystä. Kauden toinen osa alkaisi sitten mahdollisuuksien (=perheen tilanteen) mukaan Joupiskalta ja jatkuisi Pyssymäen ja mahdollisten muiden maratonkisojen kautta SM-kisaan.

Nurmijärvi Mtb, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Rajamäen kisan jälkeen oli hyvin aikaa treenata ja kävin välissä ajamassa yhden paikallisen maantiekisan, PP-Runtin. Seuraavan kerran kisailin maastossa kesäkuun alussa Brahe Mtb:ssä Pietarsaaressa. Tämä olikin alkukauden paras kisa multa. Ajo kulki hyvin ja reittikin oli sopivan tekninen mun makuun. Tämä tiesi hyvää, kun viikko tästä Korson XCM-kisassa oli tarkoitus olla jo kunnossa. Korson reitti on mun yks suosikkireittejä maratoneilla. Tällä kertaa kisa vaan meni vähän pilalle verensokeriongelmien takia. Korsosta oli viikko Laajavuoren maratoniin, jonka oli tarkoitus "huipentaa" kevätkausi. Viikolla kävin vielä ajamassa Laihialla XCO-viikkokisan hyvänä treeninä.

Laajavuoren kisa jäi sitten väliin, kun tuleva vauva antoi vähän sellaisia merkkejä, että ei viitsi monen sadan kilometrin päähän lähteä. Ja muutenkin tilanne oli siinä vaiheessa se, että koin olevani kotona enemmän hyödyksi kuin kisareissulla. Tavallaan vähän harmitti tuo kun Korsossa ja Laajavuoressa piti olla kunnossa ja tuon Brahe Mtb:n perusteella kunto alkoi olla jo hyvä. Mutta verensokerit on aina vähintään pari kisaa pilannu kauden aikana ja tulee varmasti jatkossakin pilaamaan. Se pitää vaan hyväksyä. Toisaalta positiivista, että kunto alkoi olla jo kohdillaan silloin kun sen "pitikin olla".

Laihia XCO

Tämän jälkeen oli enemmän vauvanhoitoa kuin pyöräilyä ohjelmassa. Heinäkuussa tuli ajettua yks paikalliskisa, mutta sekin meni enemmän ja vähemmän univelkaisena vähän sinnepäin. Joupiska XCM oli tavallaan uus kauden aloitus ja jännityskin kova ennen kisaa. Kisa sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja olin tyytyväinen ajooni. Joupiska on edelleen yks mun suosikeista maratonreiteistä. Reitiltä löytyy helppoa kuntorataa ja hiekkatietä, mutta vastaavasti sitten pitkät pätkät huippua polkua. Paikoin ihan teknisiäkin pätkiä. Joupiskan jälkeen oli alunperin suunnitelmana ajaa Jämillä, mutta se jäi nyt väliin tyttären ristiäisten osuessa samalle päivälle.

Pyssymäki oli sitten elokuun puolessa välissä. Jälleen mun suosikkireittejä ja täällä ajokin on yleensä kulkenut ihan kohtuu mukavasti. Tälläkin kertaa olin ajooni tyytyväinen, vaikka selkä vähän jumiin kisan aikana menikin. Tulipa tuollakin mietittyä, että vois se täysjousto olla ihan hyvä tälläkin reitillä... Pyssymäen reitin eteen on tehty paljon töitä vuosien aikana ja mikäli oon oikeen ymmärtänyt niin työt reitin parantamiseksi jatkuvat edelleen. Mun mielestä tuolla vois ajaa joku vuosi vaikka SM-kisan. Sen verran hienosta reitistä on kyse.

Pyssymäki, XCM, Kuva Merja Kivirinta

Viikko Pyssymäen kisasta olin Rokualla ajamassa. Reitti ei ehkä ole ihan mun tyyppinen, mutta välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Ihan paras vire ei tänne osunut, mutta järjestelyiltään hieno tapahtuma. Kisan jälkeen uinti ja sauna kylpylässä ja päälle hotellin buffet-lounas. Kyllä kelpasi.

Seuraava kisa mulla olikin tarkoitus olla SM-kisa ja sitä ennen hyvänä treeninä Kirsta XCO Laihialla. Siellä saikin jumpata koko tunnin tosissaan, sen verran tekninen reitti kyseessä. Harjoituskisan reitiksi kuitenkin todella hyvä reitti ja toimiihan se Arton harjoittelupaikkana, joten siellä treenaamalla pärjää kyllä kisoissakin. Olisi varmasti ollut hyvää harjoitusta SM-kisaan. Se jäi tänäkin vuonna väliin, kuten aikaisemmin olen kertonut. Lasten terveys menee kuitenkin pyöräilyn edelle ja siinä vaiheessa perheen ajan käyttöä hallitsi 3 kertaa vuorokaudessa käynti sairaalassa antibioottoannosta hakemassa 3kk ikäiselle tytölle.

Tuossa loppukaudesta oli vielä suunnitelmissa ajaa lähialueen 7 Sjöar Mtb, mutta viikko ennen sitä meni flunssassa, joten jätin suosiolla väliin. Kisakauden päätti sitten Pirkka Mtb ja siitä tunnelmat edellisessä tekstissä.

Joupiska XCM

Kokonaisuudessaan vähän rikkonainen kausi, mutta kun tuloksia katsoo ja omaa ajoa miettii niin kohtuu hyvin kuitenkin meni. Silloin kun olin suunnitellut olevani kunnossa myös olin, etli Kesäkuun alku - puoliväli ja sitten elokuussa. Valitettavasti tuo ensimmäinen kunnossa oleminen kaatui kisojen osalta vähän, mutta turha sitä on murehtia. Harjotusmäärät pysyivät suunnilleen samoina kuin edellisenäkin vuotena. Tänä vuonna koitin laatuun panostaa enemmän ja pitää kovat ja kevyet treenit selvästi erillään toisistaan.

Missä sitten jäi parannettavaa? Edelleen se tasaisuus puuttuu. Koskaan kisaan lähtiessä ei voi olla aivan varma mikä on päivän kunto. Eli rutiini ja varmuus puuttuu. Nopeutta tulisi myös kehittää ja tietysti sitä, ettei ajaisi itseltään jalkoja alta kisan alkuvaiheessa. Voimapuolella pitäisi kans parannusta ens kauteen tulla. Nyt kun on voimaharjoittelua tullut tehtyä lähinnä talvisin niin väkisin kesällä voimatasot tippuu. Tähän onkin suunnitelmissa ensi kesäksi muutosta.

Yksi positiivinen asia mitä kesän aikana tuli diabeetikon näkökulmasta opittua oli, että Vitargo sopii mulle tankkausjuomaksi kisaan. Mulla on ollut noiden tankkausjuomien/jauheiden kanssa aikaisemmin suuriakin ongelmia. Yleensä ne on nostaneet verensokeria liikaa tai tavallaan hallitsemattomasti yllättäen. Tämä ei oo ainakaan ksiapäivänä mikään hyvä juttu. Vitargon kanssa testi onnistui alusta lähtien hyvin. Osin voi kyse olla sattumasta, että kaikki toimi ja osin varmasti siitä, että tämä toimii mun kropan kanssa. Oikeastaan tästä Vitargon "löytämisestä" pitää kiittää Tom Söderdahlia, joka siitä mulle alunperin taisi mainita. Myös urheilijuoman sekaan olen tuota "toisen kierroksen" pulloihin laittanut lisäenergian saamiseksi.

Pirkka Mtb, Kuva: Kari Mäkinen

Diabeteksen kannalta kesän kisat meni myös ihan kohtuu hyvin. Korso oli oikeastaan ainut mikä meni pahemmin penkin alle. Toki pieniä ongelmia kisojen aikana saattoi tulla. Varsinkin kun verensokeri ehtii laskea ja ja sitten saattaa nousta liikaakin. Ja toisaalta energiaa pitäisi saada kisan aikana myös muuten kuin vaan matalia verensokeriarvoja estääkseen. Tästä asiasta ensi viikolla pitäisikin mennä lääkärin kanssa neuvottelemaan. Täytyy toivoa, että lääkärillä olisi tietoa urheilusta, ettei ihan ummikolle tarvisi selittää näitä juttuja. Kuten kesällä yksi lääkäri totes: "meinaatko vielä montakin vuotta kilpailla, kun tuota ikääkin alkaa jo olla" :) Onhan sitä 34-vuotta, mutta ei se mun mielestä vielä niin paljoa ole, että kilpailemisen estäisi.

Kokonaisuudessaan siis postitiivinen kesä takana. Ja kyllähän tässä lajissa yksi hienoimpia asioita on kaverit ja tutut, joihin on kisojen yhteydessä tutustunut. Sen lisäksi, että ajamisesta pitää niin kyllä te kaverit teette tästä myös hienon harrastuksen.

Hopeinen XCM-cup mitali viidestä maaliin ajetusta kisasta

Pirkka MTB

Eilen ajettiin XCM-cupin päätöskisa ja samalla mun kisakauden päättänyt Pirkka Mtb. Reitti oli mukavaa ja aika nopeaa polkuajelua höystettyinä muutamilla kovilla nousuilla ja joukolla pienempiä nousuja (jotka nekin oli rannikon asukille isoja), lisäksi poljuosuuksien välissä oli latupohjaa/kuntoreittiä. Hyvä maratonreitti mun mielestä.

Kisa alkoi vauhdikkaasti auton perässä ja jatkui alun nousuihin, jossa porukka saatiinkin aika mukavasti jonoon. Alussa jalat tuntui yllättävän vahvoilta ja lähdinkin aika reippaasti heti alussa. Välillä kävi mielessä, että tulikohan aloitettua liiankin kovaa, mutta ajattelin antaa mennä kun hyvältä tuntui. Jossain vaiheessa ensimmäisen kierroksen aikana vauhti sitten tasaantui, mutta ensimmäinen kierros meni kokonaisuudessaan ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen lopussa oli pari jyrkkää ja kovaa nousua ja toisen kierroksen alkuun nousut jatkui. Siinä alkoi vähän takareidet antamaan kramppioireita.

Joku lukuisista nousuista, Kuva: Petteri Pyrrö

Toisen kierroksen alun nousuissa jouduinkin vähän vauhtia hidastamaan ja ajamaan nousuja vähän pienemmällä vaihteella, ettei takareidet vetäisi kunnolla kramppiin. Tuon jälkeen ei jostain syystä enää vauhdin nostaminen onnistunutkaan. Toisesta kierroksesta tulikin todellinen kärsimysnäytelmä. Tuntui, että kun joku takaa tulleista sai mut kiinni ja meni ohi niin ei ollut mitään saumaa vastata vauhtiin eikä päästä peesiin. Ei helpolla osuudella eikä edes polulla. Geeliäkin koitin syödä riittävästi, ettei energiat pääsisi loppumaan, mutta vauhti oli kadonnut johonkin. Toisen kierroksen aikana kävi muutamaan kertaan mielessä, että pääsenköhän koskaan maaliin asti :) Kyllä se maali tuli lopulta vastaan ja viimeiset jyrkät nousut oli toisaalta helpottavia, kun tiesi, että niiden jälkeen on maali. Tulikin mieleen, että saattoi tietysti johtua kun koko kesänä on aika vähän pitkiä lenkkejä päässyt ajamaan. Mun pohjilla se näkyy varmasti jossain vaiheessa ja nyt tais tulla se raja vastaan. Ei meikäläisen kohdalla taida ihan onnistua joka kisaan kovat täsmätreenit Olli Miettisen tyyliin :)

Tässä vaiheessa löytyi vielä vähän vauhtia, Kuva: Kari Mäkinen

Toisella kierroksella tuli siis todellinen nitkahdus, mutta kai niitäkin pitää aina välillä kokea. Reitti oli kyllä fyysisesti kova, lähes 1300 nousumetriä tekivät tehtävänsä ja kisan jälkeen oli kyllä olo, että kaikki oli jätetty reitille. Ei ollut ihan kevyttä nousta parrkipaikalta miljoonaa porrasta suihku/saunatiloihin :) Vaikka toinen kierros vaikea olikin niin kisasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Tuonne oli mukava päättää kisakausi 2014. Nyt 2-3 viikon offseason ja sitten uudella innolla treenaamaan ens kesää kohti. Onnittelut kisassa pärjänneille ja XCM-cupin kokonaiskisan kolmelle parhaalle Kusti Kittilälle, Henri Ojalalle ja Iiro Sairaselle! Kokonaiskisassa pärjätäkseen pitää ajaa tasaisen vahvasti koko kausi, ei riitä pari hyvää kisaa.

Viimeistä viedään

Huomenna on mun osalta tämän kauden päätöskisa Pirkka XCM, Lamminpäässä. Kulunut kausi on ollut erinäisistä syistä vähän rikkonainen, mutta täytyy koittaa huomenna ajaa hyvä kisa niin jää kaudesta positiivinen fiilis. Toisaalta suurin osa kisoista, jotka ajattelin ennen kautta tärkeiksi on mennyt kyllä ihan hyvin omaan tasoon nähden. Palataan näihin sitten tarkemmin ens viikon aikana, kun ehtii kisakautta käydä tarkemmin läpi.

Menneet pari viikkoa on kyllä tullut enemmän levättyä kuin ajettua. Ensiksi oli nuoremman tytön sairaalakeikka, jolloin meni viikko käytännössä ilman lenkkejä ja siihen perään viikko flunssassa. Tällä viikolla onkin virtaa riittänyt jaloissa. Toivotaan, että huomennakin on jotain jäljellä.

Lamminpäässä oon pari kertaa ollut ajamassa kisan ilmeisesti vähän eri reitillä kuitenkin, mitä huomenna ajetaan. Tai järjestäjä on ainakin ollut toinen tamperelaisseura silloin kun itse oon siellä kisaillut. Muutaman kerran tuolla on tullut myös lenkillä käytyä, joten periaatteessa maastot on "ttuttuja". Tai ainakin kisan aikana varmasti tulee tunne, että tästä on joskus tullut ajettua :) Reitti tulee kuitenkin olemaan varmasti hyvä ja nousumetrejäkin tulee rannikon asukille ihan riittävästi. Kyllähän tuolla mahtavat maastot on kisa järjestää.

Seitsemän veljeksen XCM, DNS

Valitettavasti jo tässä vaiheessa tulee tämä "perinteinen" DNS, kun kyseessä on XCM SM-kisa. Kahtena edellisenä vuotena oli syynä flunssa, mutta tällä kertaa kisan edelle menee lapsen terveys. Nuoremmalla tytöllä (2,5 kk ikäinen) nousi viikonloppuna kova kuume ja joutuikin muutamaksi päiväksi lastenosastolle. Nyt pääsi kotiin, mutta pitää kolme kertaa vuorokaudessa käydä hakemassa antibioottiannos sieltä sairaalasta suoraan suoneen, joten tällä hetkellä mua tarvitaan enemmän kotona kuin kisassa. Ja muutenkin keskittyminen kisaan olisi kyllä aika paljon kärsinyt tässä tilanteessa. Harmittaa kisan peruuntuminen, koska reitti olis ollu ennakkotietojen mukaan hieno ja haastava, mutta tuleehan näitä kisoja vielä. Toivotankin tässä vaiheessa onnea kaikille lauantain kisaan, Toivottavasti tulee hyvä ja tiukka kisa mitaleista ja muistakin sijoista!

Treeniä koneeseen

Nyt on ollut taas aikaa vähän treenailla enemmän ja suunnitelmallisesti kun ei pariin viikkoon ainakaan ole mitään kisoja. Maratonkisat ainakin mun kohdalla aina vähän rajoittaa tuota treeniä kun kisan jälkeen menee kuitenkin päivä tai pari palautellessa/rauhallisemmin ajellessa ja sitten jokunen kovempi treeni ja viikonlopun kisaan valmistautumista. Työt ja muu elämä tuo sitten vielä oman haasteensa soppaan.

Viime viikko oli kuitenkin treenimielessä hyvä ja viikonloppu oikeen hyvä. Tällä viikolla koitetaan jatkaa samaa tahtia. Viikonloppuna käytiin Vaasassa ja otin tarkoituksella vaan maantiepyörän mukaan. Ajattelin, että ihan kiva vaihtelun vuoksi ajella maantielenkkejä Vaasan suunnalla. Lauantaina Vaasan ympäristössä ja sunnuntaina ajelin Kurikkaan mökille saunomaan. Siihen päälle vielä hieronta niin jalkojen palautuminenkin varmasti nopeutuu.

En tiedä miksi ei oo tänä kesänä tullut kovin paljoa ajettua tuossa lähialueen Halkokari-Trullevi poluilla. Toki läpikulkuna, mutta aika vähän siellä on lenkkiä tullut ajettua. Toisaalta kun metsää kaadetaan ja rakennetaan taloja ja lenkkialue pienenee niin ei oikeen huvita ajellakaan siinä, kun pitkää lenkkiä ei saa, jos ei samoja polkuja ajele edestakaisin. Nyt on kuitenkin viime viikkojen aikana tullut ajettua siellä vähän enemmän. Onkin taas muistunut mieleen kuinka kivaa se kivikossa, kallioilla ja juurakossa ajaminen onkaan. Täällä kun ei oikeen teknistä maastoa ole tarjolla kuin tuossa metsässä, joka hupenee talojen alle lähes silmissä ja sitten kauempana Öjassa. Muuten on aika helppoa ja vauhdikasta polkua.

Loppukauden kisasuunnitelmissa olisi ajaa XCM SM-kisat Nurmijärvellä ja sitten Maraton cupin päätöskisa Tampereella/Ylöjärvellä lokakuun alussa. Tuohon SM-kisaan olisi kiva päästä ajamaan jo ihan sen takia, että ainakin kahtena viime vuotena oon ollut flunssassa sen aikaan. Oon kyllä kisaan ehtinyt ilmoittautua, mutta kisa on jäänyt väliin. Nyt on tavoitteena, että starttiviivalla ollaan. SM-mitaleista siellä kyllä taistelee ihan muut kuskit, mutta oon kyllä tuosta Rajamäen maratonista ainakin tykännyt ja mikäli oikein ymmärsin niin tässä mennään ainakin osittain samaa reittiä. Hyvä ja sopivan haastava reitti lienee luvassa. Ja ratamestarin tietäen tuskin ainakaan pelkkää latupohjaa ajellaan, vaan eiköhän siellä ole myös teknistä haastetta reitille löydetty.

Sitä ennen olis tarkoitus vielä lomailla Kuusamossa tai Rukalla ens viikolla ja varmasti tulee jokunen lenkki myös ajettua. Sieltä ainakin löytää niiyä ylämäkiä mitkä täältä puuttuu.

Rokua MTB kisaraportti

Eilen kävin ajamassa Rokua Mtb:n. Kisa oli mulle ihan uus tuttavuus ja samoin Rokua kisapaikkana ja paikkana yleensäkin. Ennakkoon oli tiedossa, että teknisesti helppo mutta kovavauhtinen reitti. Eli ei tultaisi olemaan ainakaan mun vahvuusalueella, mutta tekee hyvää ajaa vähän erilaisia kisoja. Kaikesta voi ottaa opiksi ja kehittyä. Lauantaiaamuna klo 6:45 starttasin auton kohti Rokuaa ja autoillessa olikin muutama tunti aikaa jännittää kisaa.

Kisa alkoi odotetun vauhdikkaasti ja alkuruuhkasta kun selvittiin niin pääsinkin ihan hyvään porukkaan ajamaan. Välillä joutui tekemään kovempaa hommia, että porukassa pysyi, mutta ylämäissä tunnuin olevan yllättävän vahva. Valitettavasti kierroksen alkupuolella tein ajovirheen ja kolautin jalan kunnolla kantoon ja lensin siitä pyörän kans ympäri. Hetki meni, että sai itsensä taas tolpilleen ja pyörään ketjut paikalleen. Valitettavasti tässä meni sen aikaa, että porukkaa jossa ajoin oli jo kaukana. Ja kun oli vauhdikas kisa, missä oli myös paljon tieosuuksia niin porukan kiinniajaminen ei yksin onnistunutkaan enää. Sääri sai tuossa myös sen verran osumaa, että turposi aika reilusti. Onneksi turvotus kuitenkin kisan edetessä laski. Tänään on sit niskat ollu kipeenä, että jonkun verran tuossa tais iskua kuitenkin kroppaan tulla. Jonkun aikaa tuon kaatumisen jälkeen ajelin parin muun kuskin kanssa, jonka jälkeen tieosuudella tuli takaa isompi porukka ja jatkettiin siinä matkaa. 

Kierroksen lopulla oli vähän pitempi jyrkkä mäki, Stravan mukaan Koivuvaara. Siinä porukka sitten hajosi. Onneksi olin kärkipäässä menossa niin pääsin ajamaan mäen omaa vauhtia ja päästiinkin muutaman kuskin kanssa porukasta irti. Ei niin yllättävästi meidät ajettiin sitten tieosuudella taas kiinni. Ja jatkettiinkin tällä porukalla ensimmäisen kierroksen maaliin. 

Koivuvaaran nousussa

Toiselle kierrokselle pulloa vaihtaessa jäljellä ollut porukka hajosi ja jäinkin ajelemaan Kivirinnan Jukan kanssa. Välillä vedin mä ja välillä Jukka. Jäin jossain vaiheessa kierroksen alkupuolella kun piti jäädä geelejä kaivelemaan, kun alkoi tuntua, että verensokerit alkaa vähän laskea. Nopeasti sitä jäi kun vähän joutui vauhtia hidastamaan. Tuon jälkeen Jukka näkyi edellä ja ylämäissä yleensä sain vähän kiinni, mutta taisin alamäkiin vastaavasti jäädä. Tasasella tuntui välillä, että saavutan ja taas välillä, että selkä karkaa edessä :) Aika lailla tais vauhti olla samaa, kun etäisyys pysyi kuitenkin lähes samana. 

Toinen kierros oli kuitenkin aika tasaista vääntämistä. Lopussa vielä yritin laittaa kaikki peliin ja ajaa Jukkaa ja toista edellä mennyttä selkää kiinni, mutta onnistuin vielä yhdessä risteyksessä ajamaan ohi kääntöpaikasta. En toki varsinaisesti harhaan ajanut, mutta vauhdikkaan käännöksen sijasta tulikin äkkijarrutus ja nollavauhdista oikealle polulle lähteminen. Loppujen lopuksin ihan ok ajo multa. Ihan parasta en saanut missään vaiheessa irti ja tuntui, että ei ihan mun tyylinen reitti ollut. Lopputuloksissa taisin olla sijalla 18. Vähän jäin teknistä pätkää kaipaamaan, vaikka kyllä tälläkin reitillä nopein voittaa. Hyvää harjoitusta kuitenkin ja onkin hyvä välillä ajaa vähän "epämukavuusalueella" muutenkin kuin sykkeiden puolesta. 

Tapahtumana todella hieno. Reitti on varmasti kaikkien ajettavissa ja reitille haastetta tuo vauhti ja muutamat kovat nousut. Tällaisella reitillä korostuu porukassa ajamisen taito, varsinkin tieosuuksilla siitä on hyötyä. Kisan jälkeen pääsi kylpylään uimaan ja saunomaan ja päälle kunnon ruoka seisovasta pöydästä. Tämä oli kyllä luksusta. Mulle toki kaikkiruokaisena käy kaikki ruoka mitä kisapaikoilla on ollut tarjolla, mutta kyllä tämä oli aivan omassa luokassaa. Vaihtoehtoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon, kun kyseessä oli hotellin ravintola. Hienosti järjestetty tapahtuma ja muutenkin Rokua vaikutti viihtyisältä paikalta lomailuun näin pikaisella silmäyksellä. Ja kyllähän kuuluttajana toiminut Aki Tuovinen toi sen "virallisen pyöräkisaäänen" monen Tahkon ja muunkin pyöräkisan tuomalla kokemuksella. Kiitokset myös kuvaajalle kuvista! 

Kaikki kuvat: Tarja Kivirinta

Pyssymäki XCM

Lauantaina ajettiin yks mun ehdottomia suosikkikisoja maratonkisoista Nivalan Pyssymäellä. Taisin olla jo viidettä kertaa mukana kilpailemassa täällä. Neljä viimeistä on tainnut olla maratoncupin kisoja ja olisko ollut vuosi 2009 kun olin ajamassa jo siellä järjestetyn kisan harrastesarjassa. Pyssymäen kisa on siinä mielessä myös harvinaisuus, että kotoa kisapaikalle on vain reilun tunnin ajomatka. Eli voi nukkua yön ihan rauhassa ja lähteä aamupäivästä kisapaikalle ajelemaan. Harvinaista herkkua esimerkiksi maratoncupia kiertävälle ja näillä leveyksillä asuvalle.

Numero 1 ennen kisaa

Kisa-aamuna tunne oli yllättäen jännittynyt. En tiedä minkä takia, mutta jännitän kisoja aina todella paljon. Kisoja on tullut nyt jonkun aikaa jo kierrettyä, mutta jännitys ei oo kyllä yhtään vähentynyt vuosien aikana. Kisapaikalla kun lämmittelin niin tuli kuitenkin ihan vahva tunne, että tänään vois ajo kulkea. Lähtö oli tapani mukaan vähän heikko, mutta muuten lähdin aika maltilla matkaan. Toki kun tuota lähtöä parantaisi niin saisi heti alkuun vähän paremmat paikat kisaan. Tässäkin mentiin aluksi aika pitkä pätkä tietä, missä porukassa ajosta on hyötyä. Ensimmäinen kierros oli mun mielestä aika hyvää ajoa. Varsinkin loppupuolella rataa on mukavia kivikkopolkuja niin niissä sai aika hyvän draivin päälle. Kiitokset ja terveiset myös miljoonan kiven polulla olleelle blogin lukijalle. Kuulin kyllä kommenttisi, vaikka en siinä ehtinyt/pystynyt siihen pahemmin reagoimaan. Mutta hienoa, jos nämä jutut kiinnostavat.

Geeliä naamariin niin taas jaksaa, Kuva: Merja Kivirinta

Reitin loppuosaa oli myös uudistettu ja tehty kivoja polkurännejä purulla ajamisen sijaan. Niitä oli kyllä joka kierros mukava päästellä. Toisella kierroksella selkä alkoi vetää aika pahasti jumiin. Selkä olikin mun ainut murhe ennen kisaa, kun se oli parina viime päivänä ennen kisaa lenkeillä jumiin mennyt. Kierroksen keskivaiheilla on pitkä ja osin haastavakin polkupätkä niin siinä ajaessa selkä meni kunnolla jumiin. Ja kun selkä vetää jumiin niin jaloistakin häviää voimaa. Pääsin tuossa polun alkuvaiheilla ajamaan kuitenkin ratamestarin takana, joten sai vähän omiinkin ajolinjoihin hyviä vinkkejä. Muutamassa kohdassa saattoi olla järkevämpikin linja, kuin mistä olin ensimmäisellä kierroksella mennyt. Valitettavasti Jukalla hajosi rengas ja joutui kisan keskeyttämään. Toisella kierroksella alkoi myös satamaan vettä, kierroksen loppuosan miljoonan kiven polulla tuo vähän hankaloitti menoa, kun kaikki kivet oli märkiä, muuta haittaa ei sateesta ollut.

Kuva: Merja Kivirinta

Toisen kierroksen lopussa sain uuden juomapullon, joka kuitenkin tippui kivikossa melkein heti ja kolmannelle kierrokselle jouduinkin lähtemään vain yhden vajaan pikkupullon kanssa. Onneksi ei ollut mikään hellekeli niin tuollakin pärjäsi. Kolmannen kierroksen alkuun pääsin tiepätkillä hyvään porukkaan ja tuossa selkäkin jotenkin aukesi. Polkuosuudet meni hyvin ja tiepätkillä jaksoin olla hyvin vetämässä porukkaa.

Lopun kivikkopoluilla sitten iskettiin OP-P:n Hannu Jänkälän kanssa isommasta porukasta karkuun, missä oltiin ajettu. Takaa tuli kommenttia, että nyt kannattaa iskeä, kun kivikkopätkät alkoi ja ajoin sen mitä jaloista lähti. Hyvää tsemppausta sain ja saatiinkin tehtyä hyvin eroa takana tuleviin. Tuo ero riittikin hyvin ja kierroksen loppuosuuden sai ajella aika rauhassa maaliin. Tosin siinä vaiheessa ei kovin kovaa enää olisi päässytkään ja Hannu sai tehtyä vielä lopun pururatanousuissa eroa muhun. Hyvää yhteistyötä kuitenkin ja itselle ainakin jäi hyvä mieli, kun kisan lopussa pystyi omalla ajolla tekemään ratkaisuja ja ajo oli vahvaa vielä tuossa vaiheessa kisaa.

Maalisuoralla, Kuva: Merja Kivirinta

Nyt jo toinen kisa peräkkäin mistä jäi hyvä fiilis ja pystyin tekemään niin hyvän suorituksen kuin eilen oli mahdollisuus. Toki parannettavaa jää aina, mutta suurimmat "uhkat" mun ajamiselle on kuitenkin verensokerien heittelyt, mitä ei eilen tullut. Eli niiden puolesta oli mahdollisuus tehdä hyvä suoritus ja tämän hetken kunto riitti tähän. Toisen kierroksen selkäjumit ehkä vähän hidastivat matkantekoa, mutta ei niilläkään suurta vaikutusta lopputulokseen ollut. Seuraavan kerran kisailen sitten viikon päästä Rokualla.

Kiitokset vielä kisakavereille ja järjestäjille hienoista kisoista. Kovasti on Nivalassa tehty töitä hyvän reitin eteen. Siitä täytyy antaa Jukalle ja kumppaneille kiitosta! Muutenkin reitti on todella monipuolinen ja moni eilen kehuikin parhaaksi XCM-reitiksi Suomessa. Reitin varrella oli myös hyvin kannustusta. Varsinkin siinä alun tieosuuden lopulla kun siirryttiin polulle niin oli kovaa kannustavia lapsia. Ainahan kannustuksesta vähän lisävirtaa saa ajamiseen.

Joupiska XCM

Lauantaina siis "paluu" kisakuvioihin puolentoistakuukauden tauon jälkeen Seinäjoella. Kuten ennakossakin mainitsin niin tämä on yks mun suosikkikisoista ja täällä ajokin on tavannut kulkea yleensä ihan mukavasti. Tämä vuosi oli jo kuudes kerta kun kisaan osallistun. Kisaan lähdin vähän epävarmoin fiiliksin ja kuumuus vielä lisäsi tuota epävarmuutta. Lisäksi oli vielä kipeytynyt hammas, joka ei varsinaisesti fiilistä nostanut. Ei onneksi kisan aikana häirinnytkään yhtään.

Kisan maltoin aloittaa rauhallisesti. Senkin virheen oon tehnyt, että alussa oon lähteny täysiä ja ollut sitten ihan piipussa loppumatkan. Ensimmäinen 12 km kierros meni siis vähän rauhallisemmin ja löytyikin sopiva porukka missä ajaa. Kierroksen lopulla kun noustiin Joupiskalle niin sain vielä edellä menevän vähän isomman porukan kiinni. Tällä kertaa mulla oli jopa huolto kisassa kun Juho oli juomahuoltajana. Kierroksen vaihtuessa hienosti uus pullo käteen ja vauhdilla uudelle kierrokselle.

Toinen ja kolmas kierros oli 24 km pituinen ja alku on täysin samaa kuin lyhyemmälläkin kierroksella. Viimeisillä polkupätkillä ennen vähän pitempää tieosuutta mulla takarengas tyhjeni. Äkkiä CO2 -patruuna taskusta ja rengas täyteen. Onneksi litkut hoiti loput, ei enää loppumatkan aikana rengas tyhjentynyt. Tuossa vaiheessa tipuin kuitenkin porukasta missä ajoin ja tieosuus meni yksin ajellessa. Siinähän aina häviää verrattuna tilanteeseen, että pääsisi ajamaan porukassa. Muutenkin tieosuudella ja sen jälkeisellä polulla meno oli vähän tahmeaa. Saattoi vähän ajorytmi kärsiä tuossa renkaan täytössä, vaikka ei siihen aikaa paljoa mennytkään.

Reitin alkuosan kividropissa

Reitin loppuosan pitkällä teiknisemmällä polkupätkällä alkoi ajo taas kulkea paremmin. On muuten tosi mahtava tuo polkuosuus, ratamestarille kiitosta siitä. Tosin täysjoustoa siinä tuli vähän ikävä, kun jäykkäperäisellä ajeli. Kierroksen vaihtuessa taas uudet pullot ja pari huikkaa jääkylmää Ediä. Ajattelin tuota kokeilla, että olisko sillä piristävä vaikutus tässä vaiheessa kisaa. Oli tai ei mutta kolmannelle kierroksella sain taas lisää virtaa. Tieosuudella oikeastaan toimin vetomiehenä, kun ajettiin edellä menevä porukka kiinni. Polulle kun päästiin niin menin porukasta ohi ja ajattelin, että ainakin muutama lähtee mukaan, mutta yllätykseksi huomasin hetken päästä, että kukaan ei ollutkaan lähtenyt mukaan vaan ajelin yksin.

Vähän huolestutti tiepätkä takaisinpäin kun olin taas yksin, mutta kun takaa ei ihan lähellä ketään näkynyt ja pääsin tälle reitin parhaalle poluosuudellekin yksin niin tiesin, ettei takaa taida enää kukaan ohi tulla. Edessäkään ei tosin ihan lähellä ketään näkynyt. Tiesosuudella näin jonkun menevän kauempana edessä, mutta etäisyyttä oli sen verra, että yksin ajaessa ei kiinni saanut. Lopun nousut meni ihan mukavasti ja olikin hienoa kääntyä vielä kerran lopun hissilinjan nousuun, kun tiesi, että kohta on maalissa.

Kokonaisuutena hyvä kisa ja olin tyytyväinen omaan ajooni. Toki aina vois kovempaakin ajaa ja siihen pitää pyrkiä, mutta tällä kertaa vauhtia oli tämän verran. Positiivista oli kuitenkin se, että sain kolmannelle kierrokselle nostettua vauhtia vielä ja tuntui virtaa riittävän. Myös verensokerit pysyivät tällä kertaa ihan kunnossa kisan ajan. Ei laskenut missään vaiheessa liian matalalle eikä myöskään noussu turhan korkealle. Ainut ihmetyksen aihe itselle oli suhteellisen matalat sykkeet. Keskisyke jäi 158, mikä on alle aerobisen kynnyksen ja maksimikin tais olla vaan 179. Tähän en osaa sanoa mikä vaikutti, en nyt mielestäni säästöliekilläkään ajanut. Joka tapauksessa hieno kilpailu hyvällä reitillä!

Kisakauden toinen avaus

Huomenna Joupiskalla tulee mulle tavallaan kisakauden toinen avaus. Viimeinen maratonkisa oli kesäkuun alkupuolella Korsossa. Sen jälkeen oli tarkoitus ajaa vielä Laajavuoren maraton, mutta tuleva perheenlisäys meni siinä vaiheessa edelle. Toki pari viikkokisaa on tässä välissä ajettu tuntuman ylläpitämiseksi. Juhannuksen jälkeen meille syntyikin tyttö, joka sitten on määritellyt pitkälti heinäkuun lenkit. Lenkille oon päässyt loma-aikaan yllättävän hyvin, mutta täytyy sanoa, että välillä on ollut sellainen väsymys mukana, että ei oo aina ihan normaalisti jaksanut ajella.

Kyllä tähän lievän väsymyksen kanssa treenaamiseen kuitenkin on jo tottunut. Kisaaminen pitkän tauon jälkeen on kuitenkin pieni kysymysmerkki. Mulla aina kauden avausmaraton on tietyllä tapaa vaikea, mutta kun kisoihin saa tuntumaa ne alkaa kulkea paremmin. Nyt saattaa tuntuma olla vähän kadoksissa, mutta onhan tuossa 60 km aikaa hakea tuntumaa. Oman mausteensa huomiseen kisaan tuo paahtava helle. Mun mielestä optimaalinen keli olisi noin 20 astetta lämmintä, mutta ajetaan siinä kelissä mitä tarjolla on.

Pyörästä pesty pölyt pois kisaa varten. Kuva Instagramista tililtä @jaakkosuomu

Rata ainakin pitäis olla kuiva. Monena vuotena Joupiskalla on saanut ainakin osan matkasta ajaa kuraränneissä, viime vuosi oli mukava poikkeus ja nyt jatketaan tuota kuivien polkujen linjaa. Joupiskan kisareitti on kuulunut aina mun suosikkeihin. Oon jostain syystä siellä viihtynyt aina ja pitänyt reitin vaihtelevuudesta. Siellä on tarjolla oikeastaan kaikkea, nousua, latupohjaa, metsätietä, helppoa polkua ja vähän vaativampaa kivikkoa ja yksi mukava droppikin. Katsotaan mihin vauhti huomenna riittää. Toivottavasti ainakin saisin tasaisen vahvan suorituksen omalle tasolle, ettei mitään pahempia tummumisia ja hyytymisiä matkalla tulisi.

Tähän kisaan saatiin samalla yhdistettyä koko perheen mökkiviikonloppu. Mökiltä kisapaikalle ei olekaan kuin puolen tunnin autoilumatka. Ja kisan jälkeen pääsee vielä rentoutumaan hetkeksi ja nauttimaan kesästä ennen ens viikon töihin paluuta.

Laihia XCO ja keskikesän kisatauko

Viime keskiviikkona kävin ajamassa Laihialla Wasa Vélocityn järjestämän viikkokisan. Hienoa, että tällaisia viikkokisoja järjestetään ja tässä täytyy vielä erikseen mainita, että mitään osallistumismaksua kisaan ei ollut. Tällaiset viikkokisat on kuitenkin hyvää treeniä ja mukavahan sitä on kilpailla melkein kotinurkilla välillä. Loppujen lopuksi tuollaisen viikkokisan järjestäminen ei kovin paljoa vaivaa vaatisi. Toki radan suunnittelu ja merkkaaminen vie aikaa, mutta ei viikkokisoissa tarvitse radan olla mitään maailmanluokkaa kuitenkaan. Ja hyvä reitti Laihiallekin oli saatu tehtyä.

Kisa itsessään meni ihan mukavasti. Kisan sykkeet 179/189 kertoo jo, että aika kovilla on oltu. Reitti oli ainakin hapottava. Hyviä polkupätkiä ja muutama kalliopätkä ja sitten erittäin hapottavaa pururatanousua. Hannu oli suvereeni voittaja tässä kisassa ja itse olin neljäs. Kakkossija karkas parin heikomman kierroksen aikana ja kolmossijan hävisin ihan lopussa. Niin ja muistetaan toki, että kisan ennakkosuosikki kärsi rengasrikon ja ilman sitä olis ollu sijoilla 1-2 varmasti, että siinä minäkin yhden sijan voitin. Mutta sijoitusta tärkeämpää, mulle oli omasta mielestä hyvä ja aika tasainen ajo. Ja muutenkin kun Korson kisa meni mun osalta miten meni niin oli tärkeää saada hyvä suoritus tästä kisasta. Kiitokset vielä järjestäjille kisasta. Pitää toistekin tulla ajamaan, kunhan vaan aikatauluihin sopii.

Kuva: Jarkko Laine 

Viikonloppuna oli vielä tarkoitus ajaa Laajavuoren XCM kisa Jyväskylässä. Nyt meni kuitenkin perheen etu kisan edelle ja jäin kotiin. Meille on tässä lähiaikoina/viikkoina tulossa perheenlisäystä, joten katsoin paremmaksi olla kotona auttamassa, kuin olla koko päivä kisareissussa. Kisoja ehtii ajaa vielä loppukesästäkin ihan riittävästi. Nyt tuleekin kisataukoa mahdollisesti Joupiskan XCM-kisaan asti. Katsotaan, jos noita viikkokisoja on siinä välissä, jos sellaiseen ehtisi ajamaan. Mutta muuten pääpaino tulee olemaan lähiviikot kotona ja sen verran treenaamisessa, mitä ehtii/jaksaa.

Korso Mtb, tällä kertaa epäonnea

Viime sunnuntaina ajettiin Vantaalla Korso Mtb. Kisaraportti on vähän venynyt muiden kiireiden takia, mutta kerrotaan nyt kisasta jotain mielipidettä. Korson kisasta on tullut yks mun suosikeista, hyvän reitin ansiosta. Mun mielestä siellä on onnistuttu tekemään monipuolinen ja nopea reitti. Reitti tuntuu siis nopealta vähän hitaammankin kuskin mielestä, mikä on aina positiivinen asia. Tälle vuodelle oli vielä löydetty uutta polkua ja alun ja lopun polkuosuudet xco-reitillä oli hyvä lisä kisaan.

Lähtöruuhka oli tällä kertaa todella kova ja mun edessä pari kuskia kaatuikin heti lähdössä. Jotenkin mä tunnun aina jäävän noiden kasojen taakse, jolloin oma paikka lähdössä heikkenee huomattavasti. Tiesiirtymä auton perässä oli myös aika epävarman oloista kun porukkaa tunkee väkisin ohi ja hakee paikkoja. Sitten kun alkaa vapaa vauhti ja ajetaan hetki ulkoilureittiä ja siirrytään ensimmäiselle polulle niin ruuhka on taas valmis. Onneksi noista alkuruuhkista kuitenkin selvittiin aika hyvin ja oma paikka löytyi.

Alku kisasta sujuikin ihan mukavasti ja sain huomata taas, että varsinkin tieosuuksilla jaksoin vetää hyvin porukkaa. Noihin tieosuuksien ajamiseen on tullut kyllä viime kesästä selvä parannus. Hyvän alkun jälkeen sitten tuli lunta tupaan kun verensokerit laski. Vähän joutui vauhtia siinä vaiheessa hidastamaan, mutta tuossa vaiheessa en vielä huolestunut. Siinä vaiheessa kun ajo alkoi tuntua todella tukkoiselta ja huomasin, ettei sykkeitäkään saa enää nousemaan normaalisti arvasin, että verensokeritaso onkin noussut liian ylös. Tästä alkoikin mun osalta tuskien taival ja toinen kierros varsinkin meni pelkäksi pk-ajeluksi. Ei vaan saanut kropasta mitään irti. Ikävä tilanne, kun ajohaluja olisi mutta korkealle noussut verensokeri tavallaan pitää käsijarrun päällä kokoajan.

Kuva: Ari Alanko

Loppujen lopuksi ihan ok suoritus, vaikka toisen kierroksen aikana tuli mietittyä, että onko tässä kilpailemisessa mitään järkeä kun diabetes saattaa pilata koko kisan. Tavallaan sitä antaa aika paljon tasoitusta asioissa, mille ei aina mitään mahda. Maalissa pettymys kuitenkin pikku hiljaa hälveni ja kyllä mä tuun vielä kisoja ajamaan. Pitää vaan uskoa omaan tekemiseen ja toivoa, että seuraavalla kerralla ei vastaavaa tule. Näitäkin päiviä vaan mahtuu kisakauteen aina jokunen, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään.

Kiitokset vielä järjestäjille hienosta kisasta ja tapahtumasta. Eiköhän taas ens kesänä olla viivalla mukana.

Kisaraportti: Nurmijärvi MTB

Lauantaina tosiaan avasin kisakauden Nurmijärven Rajamäellä XCM-cupin avauskisassa. Kuten ennen kisaa kirjoittelin niin avauskisaan lähtiessä kunto ja ajovire on aina vähän arvoituksia. Siihen päälle vielä kunnon jännitys niin tulos voi olla melkein mitä vaan. Verensokerit pysyi kuitenkin suhteellisen hyvällä tasolla koko aamupäivän ennen kisaa. Vähän ehkä turhan matalia olivat, mutta tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin syönyt liikaa ennen lähtöä. Maltoin mieleni ja 15 min ennen kisaa otettu verensokeri oli vaan 5,4. Tiesin kuitenkin, että vähän aikaa sitten syöty banaani nostaa verensokeria väkisinkin, joten lähdin sillä liikkeelle.

Kisa alkoi aika vauhdikkaalla asfalttisiirtymällä, jonka jälkeen siirryttiin metsän puolella. Jäin lähdössä ehkä vähän turhan taakse ja jo tiepätkällä jouduin ajamaan "pääjoukkoa" kiinni. Poluille tultaessa meno kuitenkin aina rauhottuu. Toki siellä alkupäässä nähdään niitä mun mielestä typeriä ohituksia, kun jonkun on aivan pakko tunkea jostain pienestä välistä, vaikka sillä ei siinä tilanteessa mitään voitakaan. Alussa olisikin hyvä löytää se oman tasoinen porukka. Poluilla huomasin hieman yllättäenkin, että ylämäissä mulla ajo kulki yllättävän hyvin ainakin samassa porukassa polkeneisiin nähden. Yleensä oon ollu ylämäissä aika heikko, mutta ilmeisesti harjoittelu on tähän tuonut parannusta. Eli ylämäissä pääsin varsinkin alkuvaiheessa kisaa hyvin porukasta ohi.

Vähän tuskaisen näköistä oli meno välillä, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Reitti oli mun mielestä todella hyvä, löytyi sopivasti haastaviakin paikkoja mutta sopivassa suhteessa myös nopeampaa pätkää. Ja vaikka muutamassa kohdassa joutui jalkautumaan niin tuli siellä myös onnistumisen tunteita kun jostain hankalasta kohdasta pääsikin ajamalla. Toki suurin osa varmasti menisi ajamalla kun tuntisi kohdat ja pääsisi muutaman kerran ajamaan. Kisatilanne on aina vähän erilainen ja hankalissa paikoissa ei aina ehdi ajolinjoja liikaa miettimään vaan siitä mennään mikä ensimmäisenä mieleen tulee tai toisen perässä ajaessa mahdollisesti samaa linjaa edellä menevän kanssa.

Tiepätkillä ja helpommilla osuuksilla tuli myös huomattua, että jaksoin ajaa yllättävän hyvin. Siinä sai monesti edellä meneviä kiinni. Tuossakin kohtaa on siis kehitystä viime vuoteen tullut. Ensimmäinen kierros meni mun mielestä ihan hyvin. Putosin tosin kierroksen lopulla hyvästä porukasta kun jäin pulloja vaihtamaan. Toisen kierroksen teknisillä osuuksilla tuli sitten se perinteinen "musta 10 km". Tuntui, että seinä tulee vastaan eikä oikeen saanut ajorytmistä enää kiinni. En tiedä oliko energiat vähissä vai muuten vaan väsyminen. Tuokin tunne meni kuitenkin ohi ja loppuosa kierroksesta meni taas vahvemmin ja kisa päättyikin loppukirikamppailuun.

Kisan jälkeen jo nauratti, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Oli hienoa nähdä, että siihenkin riitti vielä potkua ja saatiinkin hyvä kirikamppailu aikaiseksi Korson kaverin kanssa. Itsehän en tietenkään huomannut, että maali oli tieltä vasemmalle vaan odotin sen olevan siinä tiellä, missä vielä kierrosten vaihtuessakin "Maali" kyltit oli ja jossa oli maantiekisan maalikin ollut. No tuolla nyt ei ollut suurta merkitystä, kun ei kärkisijoista taisteltu. Tyytyväinen voin olla kisakauden avaukseen, seuraavassa kisassa sitten taas vähän paremmin.

Nyt on kisakausi avattu ja oli hienoa nähdä taas tuttuja kisakavereita ja huomata myös, että osalla kavereista vauhtikin oli loistavaa heti kauden avauksessa. Kovat on kovia ja todella kovaa siellä kärkipäässä ajetaan. Yksi todella hieno asia näitä kisoja kiertäessä on ehdottomasti tutut ja kaverit joihin on näissä kisakuvioissa tutustunut. Tälläkin kertaa tunnelma kisapaikalla oli oikein hieno ja positiivinen. Kiitokset järjestäjille ja ratamestarille hienosta kisasta ja reitistä!

Kisakauden avaus

Lauantaina Rajamäellä olis tarkoitus avata tämän kevään/kesän kisakausi. Ensimmäinen kisa ja varsainkin maratonkisa on aina pieni arvoitus itselle. Vaikka kunto on viime aikoina tuntunut olevan ihan hyvä niin on kuitenkin eri asia ajaa kisa kuin treeneissä. Tuollainen muutaman tunnin kova rasitus ensimmäisessä kisassa on aina vähän arvoitus verensokerienkin osalta. Joskus menee ihan hyvin, mutta on myös kokemuksia, että kova jännitys ja rasitus yhdessä ovat saaneet verensokerit joko aivan liian mataliksi tai sitten heittelemään. Lauantaina tuo sitten nähdään, miten tällä kertaa käy. Kiva kuitenkin päästä jo ajamaan kisaa, onhan sitä tullut odotettuakin jo ja kun kisakausi on avattu niin ei tarvitse ainakaan sitä kauden avauksen jännitystä enää uudelleen kokea.

Viimeksi tuli kirjoitettua noista flunssa- ja astmaoireista. Oikeestaan kun niistä pääsi niin on tuntunut, että ajo on kulkenut ihan mukavasti. Viime viikko oli varmaan pitkään aikaan paras harjoitusviikko oman tunteen perusteella. Raskaat harjoitukset oli raskaita, mutta onnistuneita ja pitkillä lenkeillä riitti potkua ja tuntui kevyeltä ajaa. Nyt tämä tunne vaan lauantaille niin voi olla omaan ajoonsa tyytyväinen.

Ennusteiden mukaan ei ainakaan liian kuivalla reitillä tarvitse ajaa. Tällä hetkellä ennuste tosin näyttää, että kisapäivänä ei sataisi, mikä on hyvä juttu. Mutta mikäli kisapaikalla nyt pari päivää sataa ennen kisaa niin pyörää varmaan saa kisan jälkeen pestä. Muuten tämä kesä todennäköisesti tulee menemään jonkun verran viime kesää vähemmällä kisaamisella. Pitää vaan koittaa olla kunnossa silloin kun viivalle lähtee.

Ja tottakai pitää kokeilla aina jotain uutta juuri ennen kisaa. Tällä kertaa ajattelin tehdä ihmiskokeen itselläni ja testata miten Pro Carbs Vitargo sopii diabeetikolle tankkaukseen. Yleensä noista tankkausjauheista on mennyt verensokeri enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta tässä oli hyvänä puolena, että otetaan 2-3 päivää ennen kisaa. Eli tänään enää ei. Ainakin toistaiseksi oon onnistunut pitämään verensokerit ihan hyvällä tasolla. aikaisempien kokemusten perusteella nämä vaan saattavat nostaa sitä vasta seuraavanakin päivänä yllättävästi. Jos tällä välipäivällä ehkäistäisiin se, että tuo nousu tapahtuu kisan aikana. Toki voi olla montaa mieltä, että tarviiko tavalliseen maratonkisaan tankata, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole ja tulee ainakin testattua tuo miten toimii diabeteksen kanssa, joka muutenkin asettaa vähän lisähaasteita. Haasteet on toki tehty voitettaviksi ja siksi tätä testaankin.

Toivotaan kaikille kisaan osallistuville hyvää kisaa ja onnistuneita suorituksia! Tästä se taas lähtee.

Flunssaa ja lievää ylirasitusta

Koko talvi ja kevätkin viime viikkoihin asti on mennyt siinä mielessä hyvin, että en oo tainnu kertaakaan olla kunnolla flunssassa. Jotain pientä kurkkukipua on talven aikana ollut, mutta ne on meneet ohi yleensä päivän levolla. Pari viikkoa sitten yhtenä lepopäivän iltana alkoi kuitenkin tuntua, että syke on poikkeuksellisen korkealla. Ja lisäksi tuntui, että syke vaihtelee jotenkin epänormaalisti. Ajattelin, että kyllä se aamuun mennessä normalisoituu mutta aamulla sama jatkui. Mittasin leposykkeet ja oli noin 25 lyöntiä normaalia korkeampi.

Koko päivä meni samaa rataa kunnes sitten joskus illalla syke normalisoitui. Otin varmuudeksi vielä pari päivää rauhassa. Sen jälkeen syke on pysynyt normaalilukemissa. Toki mulla kovien lenkkien jälkeen illalla saattaa syke olla normaalia korkeempi, mutta tuo tuli tosiaan lepopäivän iltana. Epäilen, että taisi olla jonkunlaista lievää ylirasitusta ja yöunien vähyyttä yms.

Pääsin palaamaan normaaliin harjoittelurytmiin taas joksikin aikaa. Seuraava ongelma oli, että keuhkoissa/keuhkoputkessa on outo tunne. Tunne on siis suunnilleen samanlainen kuin kovan kisan jälkeen saattaa olla. Nyt se vaan on ihan ilman lenkkiäkin. Viime keväänä muistaakseni oli vastaava tilanne ja silloin johtui astmasta tai sen hetkellisestä pahentumisesta (en nyt oikeaa lääketieteellistä termiä tähän keksi). No tämä ongelma on nyt pysynyt reilun viikon. Välillä parempi ja välillä huonompi. Lenkkeily ei sinänsä asiaan vaikuta. Toki normaalia rauhallisemmin oon nyt ottanut.

Pieni muutaman päivän flunssakin tuossa loppuviikosta oli. Kurkkukipua ja nuhaa. Se meni onneksi ohi lähes yhtä nopeasti kuin tulikin. Muutama päivä rauhallisemmin ja sunnuntaina taas normaalia ajoa. Kunhan tämä keuhko-ongelma nyt saisi jonkun ratkaisun tässä, että pääsisi kunnolla valmistautumaan puolentoistaviikon päästä alkavaan kisakauteen. Jotenkin tuttu tilanne, että koko kevät suhteellisen terveenä ja sitten juuri kisakauden kynnyksellä jotain flunssaa tai muuta sairastelua.

Muuten kunto on kuitenkin tuntunut olevan ihan hyvä tähän aikaan keväästä. Nyt on päässyt maastossakin ajamaan kunnolla ennen kauden avausta, joten siinä mielessä ihan kiva päästä aloittamaan kisakausi ens viikolla.

Kohti kevättä

Kirjoittelu tänne blogiin on ollut aika satunnaista talven kuukausina. Mutta jos nyt kevään tullen tahti vähän kiristyisi ja asiaa olisi vähän enemmän. Viime viikot on tullut ajettua aika hyvin lenkkejä. Katsoin, että maaliskuun treenitunnit pyörällä oli 48 tuntia ja 48 minuuttia. Kilometrejäkin tuli melkein 1200. Siihen päälle sitten joitakin tunteja voimaharjoittelua ja venyttelyä niin yllättävän kovan tuntimäärä on tullut kerättyä. Siitä erikoinen maaliskuu, että maantiepyörälläkin on tullut jo lenkkejä ajettua useampia.

Toki tässä vaiheessa kautta ajot on suuntautunu enemmän vielä tielle kuin poluille. Talvipolut tai oikeastaan "talvipolut" on tämän talven osalta mennyttä ja viime viikot on tuntunu, että polut on paikoin aika jäässä. Oonkin huomannut, että tehokkaammin saan ajettua tiellä, toki maastoajoa ei ole täysin unohdettu. Ajan ollessa kuitenkin rajallinen niin pitää koittaa ne harjoitustunnit käyttää varsinkin viikolla mahdollisimman tehokkaasti. Viikonloppuisin ehtii sitten nautiskella pitemmistä lenkeistä.

Scale talvilenkillä

Loppusyksystä hankin uuden maantiepyörän Scott Speedsterin. Nyt kun sillä on trainerin tai Botniahallin lisäksi päässyt ajamaan tiellekin niin on saanut vähän enemmän tuntumaa siihen. Trainerilla ajaessa ei kuitenkaan se ajoasento välttämättä koko aikaa ole samanlainen mitä tiellä. Vähän on vielä säätämistä, että saan siitä mieleisen, mutta hyvä sillä on ollut ajaa.

Kesän kisakausikin lähestyy ja reilun kuukauden päästä olis kausi tarkoitus avata Nurmijärvellä XCM-cupin avauksessa. Seuraavaa kisaa en ole päättänyt, mutta Korsossa tuun ainakin ajamaan 8.6. Katsotaan sitten tuleeko tuohon väliin jotain kisaa/kisoja. Kisakautta varten tuli hommattua uus kypärä, Met Estro Maunumäeltä. Edellinen kypärä alkoi jo olla parhaat päivänsä nähnyt ja joitakin lommojakin kaatumisista tullut niin oli myös asiansa ajanut. Kypärässä mulle on tärkeintä, että se "istuu päähän" hyvin. Eli on mukavantuntuinen käyttää.

Uus kypärä, Met Estro

Nyt tuleva viikonloppu menee Tampereella. Lauantaina Varalassa järjestetään Kestävyysurheilijan Eväät tilaisuus, jonne osallistun. Ja varmaan tulee käytyä ajelemassa paikallisia maastojakin, kun sinne asti tulee lähdettyä.

Suomen pisimmällä sillalla Raippaluodossakin tuli käytyä yks viikonloppu