Tälle vuodelle reittiä oli muutettu vähän. Nousua oli tullut vähän lisää ja vastaavasti yks polkupätkä jäänyt kokonaan pois. Perjantaina rataan tutustuessa kokeilinkin ajaa sekä täysjoustolla että jäykkäperällä ja päädyin lopulta starttaamaan kisaan jäykkäperällä. Yhdellä kivikko/juurakko polulla hävisin täysjoustolle omissa testeissä mutta vastaavasti ylämäet nousi jäykkäperällä paremmin. Kyllä se reilun 1,5 kilon painoero jossain näkyy kuitenkin. Tiesin toki, että koville voi ottaa kisan ajaminen tällä valinnalla mutta rohkeasti vaan kokeilemaan.
 |
| Kuva: Harri Kekola |
Koska kaikki jää aina vähän viime tippaan ja nytkin Seinäjoelle lähtö viivästyi perjantaina kun piti saada ennen lomaa kaikki hommat töissä tehtyä niin ei kotona ehtinyt sen enempää katsoa onko pyörissä kaikki kunnossa. Perjantaina ajellessa jarrulevy vähän hinkkasi ja ajattelin, että ehdin sen illalla tai aamulla laittaa kuntoon. Aamulla sitten totesin, että se hinkkaakin pyörän runkoon eli kiekoissa oli väärä sovitin toisella puolella ja Trekin boost-kiekot ei taas Scaleen käy. Tuo väärä sovitin on sen takia mulla, että Sparkissa sitä taas tarvittiin ja silloin kaikki kiekot meni pyörien välillä ristiin. Ratkaisu oli hankkia jostain prikka siihen väliin ja onneksi Seinäjoen K-Rauta oli auki ja sieltä löytyi tähän ongelmaan ratkaisu.
 |
| Kuva: Tarja Kivirinta |
Kisa starttasi oikeestaan suoraan ylämäkeen, mikä ei oo ihan paras vaihtoehto mulle mutta sain kuitenkin ihan hyvän startin. Tarkoitus oli päästä Mursun Jaakon ja Mustikkamaan Timon peesiin, mutta kummasti siihen jäi taas se muutama metri joka kasvoi sitten kymmeneksi ja sen jälkeen viideksikymmeneksi jne.
Oma ajo tuntui kuitenkin hyvältä ja vaikka sykkeet tuntui olevan tapissa niin vauhti pysyi kuitenkin ihan hyvänä. Radan nousut meni yllättävän hyvin, oikeestaan raskain osuus oli heti uudelle kierrokselle lähtiessä olevan nousu. Saattoi tietysti johtua siitäkin, että sitä ennen kierroksen lopulla oli jo noustu pariin kertaan Joupiskan rinteitä. Uus kallionousu mäkihyppymäen vieressä nousi taas kevyemmin ja oli muutenkin kivaa ajettavaa. Sen jälkeen olikin reitin itselle hankalin osuus tuo juurakko/kivikkopätkä. Tai ei siinä mitään hankalaa ollut mutta jäykkäperällä tuossa vähän hävisi, se tosin oli tiedossa jo ennen kisaa, että näin kävisi.
 |
| Kuva: Tarja Kivirinta |
Neljä kierrosta eli vähän reilu tunti oli kauden parasta ajoa. Sen jälkeen viimeinen kierros olikin taistelua ja odottelua, että maali tulisi jo vastaan. Vielä viimeisessä laskussa ketjut tippui, mutta onneksi siinä vaiheessa pystyi vaan rullailemaan maaliin. Kisasta jäi kokonaisuutena kuitenkin hyvä fiilis. Tunnin ajan pystyi ajamaan hyvää ajoa ja sykkeetkin oli koko kisan ajan aika kovat. Keskisyke 179 ja maksimi 190, eikä niissäkään tullut mitään notkahdusta. Yleensä kun vauhti hiipuu niin sykkeet myös tippuu tai voihan siihenkin olla monta eri tekijää miksi niin käy. Nyt kuitenkin kaikki toimi ja verensokerit pysyi hyvällä tasolla läpi kisan, mikä antaa aina mahdollisuuden tavoitella sitä omaa parasta. Mikäli on liian matalalla tai korkealla niin se jo vie pohjaa siltä, että voisi kisassa hyvin ajaa.
 |
| Kuva: Harri Kekola |
Lopputuloksissa olin M30 sarjan kymmenes. Tämä oli hyvä aloitus kesälomalle. Ja vaikka treenaaminen ja lenkkeilykin kivaa on niin onhan se ihan eri asia kun pääsee kilpailuun ja saa laittaa miehen todella ahtaalle. Tästä hommasta sitä nauttii. Ens viikolla sitten jatketaan kisailua Valkeakoskella. Kiitokset järjestäjille hyvästä kisasta ja reitistä ja Haran Petrille juomahuollosta. Oikea pullo käteen juuri silloin kun piti :) Kiitokset myös kuvista Harri Kekolalle ja Tarja Kivirinnalle!
 |
| Kuva: Harri Kekola |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti