20.9.2015

Polkujuoksua

Nyt kun on kisakauden jälkeinen offseason, niin on tullut pariin kertaan kokeiltua polkujuoksua. Ihan vaan ulkoilun ja metsässä liikkumisen ilosta oon käynyt lähimetsän poluilla juoksemassa. Kivaa vaihtelua. Muutenkin viikolla on nyt ollu sen verran tekemistä, että pyöräkin on vielä viime viikonlopun kisareissun jäljiltä varastossa kasaamatta. Kyllä tässä on pyörälläkin tarkoitus ajaa, mutta oon nyt ihan tarkoituksella levännyt ja liikunta on ollut ihan jotain muuta kuin pyöräilyä.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi

14.9.2015

Kisakausi päätökseen: Hyvinkää XCO ja 7 Veljeksen XCM

Hyvinkää XCO

Viikonlopun kisat ajettiin molemmat Hyvinkäällä, joten siellä meni kisakauden viimeinen viikonloppu. Lauantain kisa oli mulle näistä se tärkeämpi ja siihen olin viikon treeneillä tähdännyt. Sunnuntain maraton piti olla sitten enää se kauden huipennus.

Lauantain kisarataan käytiin jo perjantaina tutustumassa ja ajamassa se muutamaan kertaan läpi. Rata osoittautui erittäin nopeaksi, ei niin tekniseksi radaksi, jossa oli jyrkkiä laskuja ja teräviä nousuja. Vauhti toisi rataan haastetta. Radalla oli myös kiviä ja juurakkoa vähän menoa hidastamassa ja kovassa vauhdissa niiden kanssa sai olla tarkkana. Teknisesti kuitenkin selvästi helpompi kuin vaikka Korson rata. 

Mä oon nyt tällä kaudella innostunut tuota XCO-cupia kiertämään niin mulle oli tarjolla jopa cupin voitto. Tässä tapauksessa ahkera kisaaminen kannatti, kun kiersi riittävästi kisoja ja niistä sai pisteitä riitti se lopulta cupissakin ykkössijaan. Toki muutamat kovat kuskit ajoivat selvästi vähemmän kisoja, joten cupin loppupisteissä eivät niin korkealle päässeet. Ihan kiva bonus kuitenkin kisakauteen tämä.
Kuva: kunnonkuvaaja.fi

Kisa lähti liikkeelle ylämäkeen, jossa porukka saatiinkiin heti jonoksi. Samassa lähdössä ajoivat Elite, M30, M40, naiset ja harrastesarja. Eli selkää mitä seurata oli tarjolla muistakin luokista tällä kertaa. Tuntuu vaan nuo setämiesten (M40) selät menevän aika kovaa vauhtia, että perässä pysyisi :) Itse lähdin kisaan sillä asenteella, että tosissaan yritetään ja kaikki koitetaan saada irti. Neljännellä kierroksella alkoi jalat hetkellisesti olemaan aika valmiit, mutta viidennellä sain taas jostain lisäboostia menoon ja kuudes meni jo ajamisen ilosta kun tiesi, että kohta pääsee maaliin. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa maalissa oli kaikkensa antanut mies. Hetken joutui puhallella, että pääsi matkaa jatkamaan. Tuloksena oli oman luokan voitto, mikä olikin ensimmäinen voitto pyöräilyssä ikinä. 

Tuun kyllä ens kaudella myäs panostamaan näihin XCO-kisoihin. Jotenkin ne on nyt tuntunut omimmalta tällä hetkellä. Maratonejakin on välillä kiva ajaa, mutta kyllä XCO on ajanut mulla edelle. Ja kannattaisi monen, joka maratoncupin kisoja kiertää kokeilla XCO-kisoja. Kyllä siellä pärjää eikä ne sen pahempia ole. Samaa rataa kun ajetaan useampi kierros niin pahat paikat kyllä oppii kisan aikana ja nopeutta noista varmasti saa myös maratoneille. Kehittää sekä teknistä osaamista, että nopeutta ainakin. Ja jos ei halua lisenssiä hankkia niin siellä on harrastesarja, jossa voi ilman lisenssiä ajaa. 
XCO-cup M30-sarjan voitto

7 Veljeksen XCM

Sunnuntaina oli vuorossa kauden päätöskisa. Vähän jännitti, mitä jaloissa on jäljellä edellispäivän kisan jäljiltä. Koitin lämmitellä huolellisesti ja startissa ajo tuntuikin yllättävän kevyueltä. Hetkellisesti kävi jopa mielessä, että yllättävän rauhallisesti kärki starttasi. Yleensä kun ei maratoneilla ihan siellä kärjessä tule lähdössä oltua. No kyllä se kärkikuskien vauhti siitä kiihtyi niin, että itse tippui letkasta ja löysin oman paikkani. 

Alun starttiloopin ja hiekkatieosuuden jälkeen lähdettiin jo oikeille poluille, jotka osoittautuivatkin heti ehkä normimarakisaa vähän teknisemmiksi. Ei niissä vielä tässä vaiheessa mitään sen erikoisempaa ollut, mutta ehkä normaalia enemmän jumppaamista kuitenkin. Ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti, kunnes yhtäkkiä takareisi kramppasi oikeen kunnolla ja jouduin hetkeksi pysähtymään. Pääsin jatkamaan matkaa, kunnes krampit tulivat uudelleen ja helpottivat taas. Tämän jälkeen ajo muuttui kyllä varovaiseksi. Ei oikeen uskaltanut enää tosissaan vääntää, vaan vähän pintakaasulla joutui ajamaan. 



Reitti sisälsi myös useita kallioita ja nousuja joissa ei vaan voinut ajaa, ainakaan ylöspäin, Nämä kohdat myös tekivät vähän huonoa tuolle kramppaavalle jalalle kun joutui jalkautumaan. Reitti itsessään oli hieno ja teknistä polkua riitti, mutta tosiaan muutamat kohdat oli kyllä aika lailla ajamattomia, mikä ei mun mielestä ole ehkä maratonreitin idea. Toki makuasioita nämä ja suurin osa reitistä oli kuitenkin ajettavaa polkua. Ennakkoon reittiin tutustumalla olisi tietysti osan kohdista päässyt ajamaan kun olisi tiennyt mistä sopiva ajolinja menee. Ja onhan se hyvä, että kisoja on eri tyylisiä, melkoinen taistelu tämä kisa ainakin oli. Loppuosa kierroksesta mulla menikin siiten tuon jalan kanssa tuskaillessa ja valitettavasti ajo jäi tällä kertaa yhteen kierrokseen. 

Mikä sitten aiheutti nuo krampit? 450 kilometrin kotimatkan aikana ehti asioita miettiä ja tulin siihen tulokseen, että viime viikot tuli vedettyä ehkä liikaakin tehopainotteisia treenejä. Lähinnä tuo xco silmälläpitäen ja muista menoista/ajanpuutteesta johtuen pitkät rauhalliset lenkit jäi aika vähiin viime viikkoina. Jalat on olleetkin aika jumissa jonkun aikaa, joten siinä mielessä kisakauden päätös tuli varmasti oikeaan paikkaan. Eiköhän ne tästä levolla ja kevyillä hyvän kelin lenkeillä taas palaudu ennen seuraavan harjoituskauden alkua. 

7.9.2015

Fäbodaloppet

Sunnuntaina Pietarsaaressa ajettiin Fäbodaloppet Mtb. Osittain Brahe Mtb:stä tutuilla poluilla, mutta nyt matkana oli 30 km (2x15 km). Yleensä nuo Pietarsaaren kisat kerää tämän alueen kovimmat kuskit, moni alueen kuskeista, jotka ei muuten paljoa kisoissa käy on Pietarsaaren kisoissa aina kovassa kunnossa. Pärjätäkseen pitää ajaa siis hyvin.

Eilen saikin ajaa taas todellisessa kurakelissä. Kisan aikanakin satoi välillä kaatamalla vettä ja reitti oli aika lailla märkä. Varsinkin hiekkatieosuudet oli melkoista kuraa. Lasit olikin varmaan parin kilometrin ajon jälkeen jo niin sotkussa, että ei meinannut polkua nähdä kunnolla. Ilman laseja ajaessa taas silmät oli täynnä kuraa ja hiekkaa. Jota siellä on muuten vieläkin. 

Keskimääräistä kuraisempi keli

Kisa alkoi moottoripyörän perässä aika vauhdikkaasti. Itse tuli vähän ehkä innostuttua liikaakin tuossa alkukiihdytyksessä ja takareisi veti heti kramppiin. Varmaan johtui viileästä kelistä ja ehkä vähän heikosta lämmittelystä. Ja muutenkin kun takareidet on olleet aika kireät niin sitten tuollainen kova kiihdytys ja sitten saikin ajella vähän varovaisemmin. Onneksi ekan kierroksen loppupuoliskolla ja toisella kierroksella jalat oli lämmenneet ja kramppioireita ei enää esiintynyt. 

Mä lähdin kisaan ennen kaikkea tekemään kovan harjoituksen kovan treeniviikon päätteeksi. Tuossa aika hyvin onnistuinkin. Vähän ajossa oli hakemista ja täysin tyytyväinen en siihen ole. Ei oikeen löytynyt sellaista kunnon iskua missään vaiheessa. Toki keli oli haastava, mutta ei se silti kaikkea selitä. Ja kelihän oli kaikille sama. Jospa sen puuttuvan iskun sais ens viikonlopuksi kaivettua esiin. Toisaalta mulla on kyllä monesti syksyisin paras vauhti alkanut hiipumaan. Elokuussa pyörä on saatanut kulkea kauden parasta vauhtia, mutta syyskuussa on ollut vauhdista enää hyvät muistot jäljellä. Toivotaan nyt, että ens viikonloppuna sais vielä puristettua miehestä loputkin irti. 

1.9.2015

Loppukauden kisasuunnitelmat

Niin se vaan alkaa tämäkin kisakausi lähestyä loppuaan. Mulla on tarkoitus ajaa enää kolme kisaa ja sitten voikin jonkun aikaa lenkkeillä ilman treenaamistarkoitusta ennen uuden harjoituskauden alkua. Loppukauden kisat tulee mulla olemaan sunnuntaina Fäbodaloppet Pietarsaaressa ja seuraavan viikonlopun Hyvinkää XCO ja Seitsemän veljeksen XCM. Siihen on hyvä päättää kisakausi. Tarkoitus oli ajaa myös Valkeakoskella järjestettävä XCM SM-kisa, mutta tällä kertaa menee päällekkäin kaverien häiden kanssa niin pitkän harkinnan jälkeen jätän kisan väliin.

Tämän viikon sunnuntaina ajettavasta Fäbodaloppetista mulla ei ole oikeastaan mitään tietoa. Sen verran tunnen järjestäjiä/ratamestareita, että varmasti hyvä ja polkupainotteinen reitti on luvassa. Muuta tietoa ei siitä olekaan. Käy kuitenkin hyvästä kovasta treenistä tuo kisa. Seuraavan viikon Hyvinkään XCO-kisaan tulikin tänään iso kasa paineita, kun ahkeran kisoissa kiertämisen johdosta oon M30-sarjan cupin kärjessä. Toisaalta kun pistetilannetta katsoo niin eiköhän siellä muutama mies tule ainakin ohi menemään, koska 4 parhaan kisan pisteet lasketaan lopullisiin pisteisiin ja mulla on jo 4 kisaa ajettuna. Toki voin aina parantaa pistetilannetta ajamalla paremmin kuin tähän mennessä huonoimmassa kisassa.

Kuva: Tarja Kivirinta 

Todellisuudessa noilla pisteillä ei nyt suurta merkitystä ole. Ihan kiva juttuhan niitä on seurata, mutta tärkeintä on ainakin itselle, että kisassa ajo tuntuisi kulkevan ja oppii taas jotain uutta. Oikeesti tuo XCO-cupin kiertäminen on ollut kyllä siinä mielessä mukavaa hommaa, että kaikki kisat on erilaisia ja tykkään tuosta kisaformaatista, että ajetaan vajaa 1,5h täysiä ajotaitoa vaativilla radoilla. Ja kyllä noista kisoista varmasti maratoneillekin hyötyä on. Ainakin ajotekniikka ja nopeus kehittyy. Toivottavasti ens kaudella XCO:ssa olis suuremmat osanottajamäärät lähtöviivalla. Näillä näkymin tuun kuitenkin ens kaudella siirtämään entistä enemmän painoa XCO:n puolelle. Toki maratonkisoja ja tapahtumia (Tahko, Syöte yms) tulee varmasti myös ajettua. 

Kauden päätöskisa on Seitsemän Veljeksen XCM. Viime vuonna tuolla ajettiin Suomen mestaruuksista ja silloin en valitettavasti paikalle päässyt, kun nuorempi tyttö oli sairaalassa ja sairaana. Nyt täytyy käydä tuokin kisa ja kehuttu reitti kokeilemassa. Reitti on ilmeisesti viime vuodesta muuttunut jonkun verran, mutta siellä on tarkoitus ottaa kaikki irti mitä saa. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten jaksaa lauantain xco-kisan jälkeen sunnuntaina ajaa maratonia. Pari vuotta sitten kokeilin toisinpäin kun lauantaina oli Sienäjoella maraton ja sunnuntaina Vaasassa xco. Silloin ainakin sunnuntaina oli ekan kierroksen jälkeen mies aivan puhki, mutta koitetaan miten näin päin onnistuu. 

Toki loppukaudesta vielä olis kiinnostavia kisoja jäljellä ja pitää pieni takaportti jättää, jos johonkin innostuu lähtemään. Mutta toisaalta onhan tässä taas kesä istuttu autossa ympäri Suomea ajellen niin pieni hengähdystauko on siinä mielessä varmasti paikallaan. Ja vaikka ei tapana olekaan etäisyyksistä valittaa niin kyllä se 1000 km autoilua/kisa jossain vaiheessa vähän alkaa kyllästyttää, mutta on se kuitenkin sen arvoista, että kisoja tulee kierrettyä aika aktiivisesti.

Kuva: Vesa Laapas