28.10.2014

Lankutushaaste

Tartuin viime viikolla Kohti Konaa facebook-ryhmässä tehtyyn lankutushaasteeseen. Ideana oli, että maanantaina minuutti, tiistaina 2, keskiviikkona 3 jne.. Oon kyllä lankkua tehnyt aina silloin tällöin 1-3 minuutin aikoja vähän fiiliksestä riippuen. Joten ajattelin, jos neljä tai maksimissaan viis päivää pysyis mukana. Toki sen verran helppo mut on yleensä mukaan haastaa, että haasteeseen tartuin.

Jos Facebookia käytät niin kannattaa tuohon ryhmään liittyä, Siellä seurataan Kai Söderdahlin valmistautumista ens vuoden Hawaijin Ironmaniin. Samalla kun pääsee vähän tutustumaan triathlonin harjoitteluun niin pääsee seuraamaan myös miten huippu-urheilija treenaa.


Joka tapauksessa 4 ensimmäistä päivää haasteessa meni yllättävän helposti. Viidentenä päivänä alkoi jo keskikropassa tuntua, että jotain on tehty. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös edellispäivän punttisalitreeni, joka sai paikat "mukavan kipeeksi" pitkän tauon jälkeen. Lauantai meni oikeestaan puhtaasti sisulla, lopussa alkoi jo kroppa täristä. Sunnuntaina sitten 7 minuuttia, joista ainakin viimeinen täysin tahdon voimalla. Suorituksen puhtaudesta voi sitten olla jo montaa mieltä, sen verran kroppa lopussa tärisi, mutta pysyi sen 7 minuuttia ylhäällä. Eilen loppui sitten mun haaste. Ei mitään saumoja enään. Haastavaksi tämän teki mun mielestä se, että joka päivä tehtiin aina pidempi sarja. Itse haasteen alullepanija edelleen haastetta jatkaa. Tsemppiä haasteeseen!

Täytyy pitää muutama päivä lepoa lankusta ja jaktaa sitten sen tekemistä ehkä vähän pidemmillä kuin niillä vanhoilla minuutin tai parin sarjoilla. Ei tuosta ainakaan haittaa ole, että keskikroppa vahvistuisi.

Välillä oli Sanni tsemppaamassa :)

25.10.2014

Kinesioteippaus

Oon vähän varauksella suhtautunut kinesioteippaukseen. Joskus sitä on tullut kokeiltuakin, mutta en ole koskaan täysin vakuuttunut sen vaikutuksesta. Nyt on tässä syksyn aikana polvi vihoitellut kuitenkin jo vähän pitempään ja ajattelin kokeilla siihen kinesioteippausta. Netistä lueskelin ohjeita ja katselin jonkun verran youtube-videoita aiheesta ja sitten kokeilemaan.

Yllätyin kyllä positiivisesti kun kipu ja vihlominen hävis tai ainakin väheni huomattavasti. Todennäköisesti kipu ainakin osittain johtuu kireistä lihaksista, jotka kiristää pakarasta lähtien reittä ja sitten polven lihaskalvoja. Tämä siis mielipide mikä ei perustu mihinkään tietoon lihaksista vaan omiin tuntemuksiin :)

Polvi teipattuna

Kokeilin torstaina ja tänään myös punttisalilla käyntiä ja vähän arvelutti esimerkiksi kyykyn tekeminen. Mutta siinä ei kyllä kipua tuntunut yhtään. Eikä ole pyöräillessäkään haitannut ainakaan suuremmin. Tosin aika vähän on tullut ajettua viime viikkojen aikana. Enemmän on tullut tehtyä kävelylenkkejä, Nyt on kuitenkin aikomus aloittaa taas kunnon treenaaminen. Täytyy toivoa, että polvikin kestää. Kokemus kinesioteippauksesta oli kuitenkin nyt erittäin positiivinen. Pitää tuohon jatkossa perehtyä vähän enemmän, jos siitä apua sais ajoittaisiin jumeihin tai muihin pikku vaivoihin mitä vastaan tulee.

13.10.2014

Kausi 2014

Nyt on aika vähän miettiä mennyttä kisakautta. Missä onnistuin, missä epäonnistuin ja missä asioissa jäi parannettavaa? Kausihan alkoi mulla lokakuun lopussa/marraskuun alussa, kun aloitin uuden treenikauden. Talven ja kevään treeneihin en nyt tässä sen enempää palaa, mutta kokonaisuudessaan talven treenikausi oli hyvä. Tuntui, että eteenpäin mentiin ja kehityin kuskina. Varsinkin keväällä kunto tuntui olevan ihan hyvällä tasolla.

Kisakausi alkoi Rajamäellä (Nurmijärvi Mtb) toukokuun alkupuolella. Kauden avausmaraton on aina tietyllä tapaa hankala, mutta tänä vuonna olin ajooni tyytyväinen. Kauden avauksessa huomasin, että ylämäet kulki suhteessa paremmin kuin aikaisemmin ja samoin tiepätkillä en jäänyt jalkoihin. Olin mielessäni kauden jakanut vähän kuin kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli Rajamäen kisasta Laajavuoren maratoniin ja sen jälkeen oli tulossa perheenlisäystä. Kauden toinen osa alkaisi sitten mahdollisuuksien (=perheen tilanteen) mukaan Joupiskalta ja jatkuisi Pyssymäen ja mahdollisten muiden maratonkisojen kautta SM-kisaan.

Nurmijärvi Mtb, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Rajamäen kisan jälkeen oli hyvin aikaa treenata ja kävin välissä ajamassa yhden paikallisen maantiekisan, PP-Runtin. Seuraavan kerran kisailin maastossa kesäkuun alussa Brahe Mtb:ssä Pietarsaaressa. Tämä olikin alkukauden paras kisa multa. Ajo kulki hyvin ja reittikin oli sopivan tekninen mun makuun. Tämä tiesi hyvää, kun viikko tästä Korson XCM-kisassa oli tarkoitus olla jo kunnossa. Korson reitti on mun yks suosikkireittejä maratoneilla. Tällä kertaa kisa vaan meni vähän pilalle verensokeriongelmien takia. Korsosta oli viikko Laajavuoren maratoniin, jonka oli tarkoitus "huipentaa" kevätkausi. Viikolla kävin vielä ajamassa Laihialla XCO-viikkokisan hyvänä treeninä.

Laajavuoren kisa jäi sitten väliin, kun tuleva vauva antoi vähän sellaisia merkkejä, että ei viitsi monen sadan kilometrin päähän lähteä. Ja muutenkin tilanne oli siinä vaiheessa se, että koin olevani kotona enemmän hyödyksi kuin kisareissulla. Tavallaan vähän harmitti tuo kun Korsossa ja Laajavuoressa piti olla kunnossa ja tuon Brahe Mtb:n perusteella kunto alkoi olla jo hyvä. Mutta verensokerit on aina vähintään pari kisaa pilannu kauden aikana ja tulee varmasti jatkossakin pilaamaan. Se pitää vaan hyväksyä. Toisaalta positiivista, että kunto alkoi olla jo kohdillaan silloin kun sen "pitikin olla".

Laihia XCO

Tämän jälkeen oli enemmän vauvanhoitoa kuin pyöräilyä ohjelmassa. Heinäkuussa tuli ajettua yks paikalliskisa, mutta sekin meni enemmän ja vähemmän univelkaisena vähän sinnepäin. Joupiska XCM oli tavallaan uus kauden aloitus ja jännityskin kova ennen kisaa. Kisa sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja olin tyytyväinen ajooni. Joupiska on edelleen yks mun suosikeista maratonreiteistä. Reitiltä löytyy helppoa kuntorataa ja hiekkatietä, mutta vastaavasti sitten pitkät pätkät huippua polkua. Paikoin ihan teknisiäkin pätkiä. Joupiskan jälkeen oli alunperin suunnitelmana ajaa Jämillä, mutta se jäi nyt väliin tyttären ristiäisten osuessa samalle päivälle.

Pyssymäki oli sitten elokuun puolessa välissä. Jälleen mun suosikkireittejä ja täällä ajokin on yleensä kulkenut ihan kohtuu mukavasti. Tälläkin kertaa olin ajooni tyytyväinen, vaikka selkä vähän jumiin kisan aikana menikin. Tulipa tuollakin mietittyä, että vois se täysjousto olla ihan hyvä tälläkin reitillä... Pyssymäen reitin eteen on tehty paljon töitä vuosien aikana ja mikäli oon oikeen ymmärtänyt niin työt reitin parantamiseksi jatkuvat edelleen. Mun mielestä tuolla vois ajaa joku vuosi vaikka SM-kisan. Sen verran hienosta reitistä on kyse.

Pyssymäki, XCM, Kuva Merja Kivirinta

Viikko Pyssymäen kisasta olin Rokualla ajamassa. Reitti ei ehkä ole ihan mun tyyppinen, mutta välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Ihan paras vire ei tänne osunut, mutta järjestelyiltään hieno tapahtuma. Kisan jälkeen uinti ja sauna kylpylässä ja päälle hotellin buffet-lounas. Kyllä kelpasi.

Seuraava kisa mulla olikin tarkoitus olla SM-kisa ja sitä ennen hyvänä treeninä Kirsta XCO Laihialla. Siellä saikin jumpata koko tunnin tosissaan, sen verran tekninen reitti kyseessä. Harjoituskisan reitiksi kuitenkin todella hyvä reitti ja toimiihan se Arton harjoittelupaikkana, joten siellä treenaamalla pärjää kyllä kisoissakin. Olisi varmasti ollut hyvää harjoitusta SM-kisaan. Se jäi tänäkin vuonna väliin, kuten aikaisemmin olen kertonut. Lasten terveys menee kuitenkin pyöräilyn edelle ja siinä vaiheessa perheen ajan käyttöä hallitsi 3 kertaa vuorokaudessa käynti sairaalassa antibioottoannosta hakemassa 3kk ikäiselle tytölle.

Tuossa loppukaudesta oli vielä suunnitelmissa ajaa lähialueen 7 Sjöar Mtb, mutta viikko ennen sitä meni flunssassa, joten jätin suosiolla väliin. Kisakauden päätti sitten Pirkka Mtb ja siitä tunnelmat edellisessä tekstissä.

Joupiska XCM

Kokonaisuudessaan vähän rikkonainen kausi, mutta kun tuloksia katsoo ja omaa ajoa miettii niin kohtuu hyvin kuitenkin meni. Silloin kun olin suunnitellut olevani kunnossa myös olin, etli Kesäkuun alku - puoliväli ja sitten elokuussa. Valitettavasti tuo ensimmäinen kunnossa oleminen kaatui kisojen osalta vähän, mutta turha sitä on murehtia. Harjotusmäärät pysyivät suunnilleen samoina kuin edellisenäkin vuotena. Tänä vuonna koitin laatuun panostaa enemmän ja pitää kovat ja kevyet treenit selvästi erillään toisistaan.

Missä sitten jäi parannettavaa? Edelleen se tasaisuus puuttuu. Koskaan kisaan lähtiessä ei voi olla aivan varma mikä on päivän kunto. Eli rutiini ja varmuus puuttuu. Nopeutta tulisi myös kehittää ja tietysti sitä, ettei ajaisi itseltään jalkoja alta kisan alkuvaiheessa. Voimapuolella pitäisi kans parannusta ens kauteen tulla. Nyt kun on voimaharjoittelua tullut tehtyä lähinnä talvisin niin väkisin kesällä voimatasot tippuu. Tähän onkin suunnitelmissa ensi kesäksi muutosta.

Yksi positiivinen asia mitä kesän aikana tuli diabeetikon näkökulmasta opittua oli, että Vitargo sopii mulle tankkausjuomaksi kisaan. Mulla on ollut noiden tankkausjuomien/jauheiden kanssa aikaisemmin suuriakin ongelmia. Yleensä ne on nostaneet verensokeria liikaa tai tavallaan hallitsemattomasti yllättäen. Tämä ei oo ainakaan ksiapäivänä mikään hyvä juttu. Vitargon kanssa testi onnistui alusta lähtien hyvin. Osin voi kyse olla sattumasta, että kaikki toimi ja osin varmasti siitä, että tämä toimii mun kropan kanssa. Oikeastaan tästä Vitargon "löytämisestä" pitää kiittää Tom Söderdahlia, joka siitä mulle alunperin taisi mainita. Myös urheilijuoman sekaan olen tuota "toisen kierroksen" pulloihin laittanut lisäenergian saamiseksi.

Pirkka Mtb, Kuva: Kari Mäkinen

Diabeteksen kannalta kesän kisat meni myös ihan kohtuu hyvin. Korso oli oikeastaan ainut mikä meni pahemmin penkin alle. Toki pieniä ongelmia kisojen aikana saattoi tulla. Varsinkin kun verensokeri ehtii laskea ja ja sitten saattaa nousta liikaakin. Ja toisaalta energiaa pitäisi saada kisan aikana myös muuten kuin vaan matalia verensokeriarvoja estääkseen. Tästä asiasta ensi viikolla pitäisikin mennä lääkärin kanssa neuvottelemaan. Täytyy toivoa, että lääkärillä olisi tietoa urheilusta, ettei ihan ummikolle tarvisi selittää näitä juttuja. Kuten kesällä yksi lääkäri totes: "meinaatko vielä montakin vuotta kilpailla, kun tuota ikääkin alkaa jo olla" :) Onhan sitä 34-vuotta, mutta ei se mun mielestä vielä niin paljoa ole, että kilpailemisen estäisi.

Kokonaisuudessaan siis postitiivinen kesä takana. Ja kyllähän tässä lajissa yksi hienoimpia asioita on kaverit ja tutut, joihin on kisojen yhteydessä tutustunut. Sen lisäksi, että ajamisesta pitää niin kyllä te kaverit teette tästä myös hienon harrastuksen.

Hopeinen XCM-cup mitali viidestä maaliin ajetusta kisasta


6.10.2014

Pirkka MTB

Eilen ajettiin XCM-cupin päätöskisa ja samalla mun kisakauden päättänyt Pirkka Mtb. Reitti oli mukavaa ja aika nopeaa polkuajelua höystettyinä muutamilla kovilla nousuilla ja joukolla pienempiä nousuja (jotka nekin oli rannikon asukille isoja), lisäksi poljuosuuksien välissä oli latupohjaa/kuntoreittiä. Hyvä maratonreitti mun mielestä.

Kisa alkoi vauhdikkaasti auton perässä ja jatkui alun nousuihin, jossa porukka saatiinkin aika mukavasti jonoon. Alussa jalat tuntui yllättävän vahvoilta ja lähdinkin aika reippaasti heti alussa. Välillä kävi mielessä, että tulikohan aloitettua liiankin kovaa, mutta ajattelin antaa mennä kun hyvältä tuntui. Jossain vaiheessa ensimmäisen kierroksen aikana vauhti sitten tasaantui, mutta ensimmäinen kierros meni kokonaisuudessaan ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen lopussa oli pari jyrkkää ja kovaa nousua ja toisen kierroksen alkuun nousut jatkui. Siinä alkoi vähän takareidet antamaan kramppioireita.

Joku lukuisista nousuista, Kuva: Petteri Pyrrö

Toisen kierroksen alun nousuissa jouduinkin vähän vauhtia hidastamaan ja ajamaan nousuja vähän pienemmällä vaihteella, ettei takareidet vetäisi kunnolla kramppiin. Tuon jälkeen ei jostain syystä enää vauhdin nostaminen onnistunutkaan. Toisesta kierroksesta tulikin todellinen kärsimysnäytelmä. Tuntui, että kun joku takaa tulleista sai mut kiinni ja meni ohi niin ei ollut mitään saumaa vastata vauhtiin eikä päästä peesiin. Ei helpolla osuudella eikä edes polulla. Geeliäkin koitin syödä riittävästi, ettei energiat pääsisi loppumaan, mutta vauhti oli kadonnut johonkin. Toisen kierroksen aikana kävi muutamaan kertaan mielessä, että pääsenköhän koskaan maaliin asti :) Kyllä se maali tuli lopulta vastaan ja viimeiset jyrkät nousut oli toisaalta helpottavia, kun tiesi, että niiden jälkeen on maali. Tulikin mieleen, että saattoi tietysti johtua kun koko kesänä on aika vähän pitkiä lenkkejä päässyt ajamaan. Mun pohjilla se näkyy varmasti jossain vaiheessa ja nyt tais tulla se raja vastaan. Ei meikäläisen kohdalla taida ihan onnistua joka kisaan kovat täsmätreenit Olli Miettisen tyyliin :)

Tässä vaiheessa löytyi vielä vähän vauhtia, Kuva: Kari Mäkinen

Toisella kierroksella tuli siis todellinen nitkahdus, mutta kai niitäkin pitää aina välillä kokea. Reitti oli kyllä fyysisesti kova, lähes 1300 nousumetriä tekivät tehtävänsä ja kisan jälkeen oli kyllä olo, että kaikki oli jätetty reitille. Ei ollut ihan kevyttä nousta parrkipaikalta miljoonaa porrasta suihku/saunatiloihin :) Vaikka toinen kierros vaikea olikin niin kisasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Tuonne oli mukava päättää kisakausi 2014. Nyt 2-3 viikon offseason ja sitten uudella innolla treenaamaan ens kesää kohti. Onnittelut kisassa pärjänneille ja XCM-cupin kokonaiskisan kolmelle parhaalle Kusti Kittilälle, Henri Ojalalle ja Iiro Sairaselle! Kokonaiskisassa pärjätäkseen pitää ajaa tasaisen vahvasti koko kausi, ei riitä pari hyvää kisaa.

4.10.2014

Viimeistä viedään

Huomenna on mun osalta tämän kauden päätöskisa Pirkka XCM, Lamminpäässä. Kulunut kausi on ollut erinäisistä syistä vähän rikkonainen, mutta täytyy koittaa huomenna ajaa hyvä kisa niin jää kaudesta positiivinen fiilis. Toisaalta suurin osa kisoista, jotka ajattelin ennen kautta tärkeiksi on mennyt kyllä ihan hyvin omaan tasoon nähden. Palataan näihin sitten tarkemmin ens viikon aikana, kun ehtii kisakautta käydä tarkemmin läpi.

Menneet pari viikkoa on kyllä tullut enemmän levättyä kuin ajettua. Ensiksi oli nuoremman tytön sairaalakeikka, jolloin meni viikko käytännössä ilman lenkkejä ja siihen perään viikko flunssassa. Tällä viikolla onkin virtaa riittänyt jaloissa. Toivotaan, että huomennakin on jotain jäljellä.

Lamminpäässä oon pari kertaa ollut ajamassa kisan ilmeisesti vähän eri reitillä kuitenkin, mitä huomenna ajetaan. Tai järjestäjä on ainakin ollut toinen tamperelaisseura silloin kun itse oon siellä kisaillut. Muutaman kerran tuolla on tullut myös lenkillä käytyä, joten periaatteessa maastot on "ttuttuja". Tai ainakin kisan aikana varmasti tulee tunne, että tästä on joskus tullut ajettua :) Reitti tulee kuitenkin olemaan varmasti hyvä ja nousumetrejäkin tulee rannikon asukille ihan riittävästi. Kyllähän tuolla mahtavat maastot on kisa järjestää.