Seitsemän veljeksen XCM, DNS

Valitettavasti jo tässä vaiheessa tulee tämä "perinteinen" DNS, kun kyseessä on XCM SM-kisa. Kahtena edellisenä vuotena oli syynä flunssa, mutta tällä kertaa kisan edelle menee lapsen terveys. Nuoremmalla tytöllä (2,5 kk ikäinen) nousi viikonloppuna kova kuume ja joutuikin muutamaksi päiväksi lastenosastolle. Nyt pääsi kotiin, mutta pitää kolme kertaa vuorokaudessa käydä hakemassa antibioottiannos sieltä sairaalasta suoraan suoneen, joten tällä hetkellä mua tarvitaan enemmän kotona kuin kisassa. Ja muutenkin keskittyminen kisaan olisi kyllä aika paljon kärsinyt tässä tilanteessa. Harmittaa kisan peruuntuminen, koska reitti olis ollu ennakkotietojen mukaan hieno ja haastava, mutta tuleehan näitä kisoja vielä. Toivotankin tässä vaiheessa onnea kaikille lauantain kisaan, Toivottavasti tulee hyvä ja tiukka kisa mitaleista ja muistakin sijoista!

Kirsta XCO

Lauantaina kävin ajamassa Laihialla kaverini Arton tekemällä radalla ajetun Kirsta XCO:n. Reitti oli teknisesti aika vaativa ja koko rata käytännössä pelkkää polkua ja välillä vaativaakin kivikkoa. Haastava rata, mutta tuollaisen ajaminen kyllä kehittää. Jäykkäperällä ajaessa selkä joujtui kyllä koville, mutta ei se onneksi kisan aikana pahemmin haitannut. Kieltämättä kävi mielessä se täysjouston hankinta ens kesäksi :) Radalla ei oikein ollut mitään kohtia, missä olis päässy hetkeksi hengähtämään ja juomaankaan ei meinannut ehtiä. Töitä sai tehdä koko kropalla, että reitillä pysyi.

Kisa itsessään meni ihan hyvin multa. Sai kovatehoisen treenin samalla. Tuollaiseen reilun tunnin suoritukseen harjoituskisa on ehdottomasti paras paikka, jos haluaa itsestään kaiken irti. Yksin ajaessa ei onnistu yhtä hyvin. Tuloksellisestikin meni ihan hyvin, kun olin neljäs. Toki pari ennakkosuosikkia joutui keskeyttämään, mutta tuloksethan lasketaan sen mukaan ketkä maaliin pääsevät. Kolmanteenkin sijaan oli hyvät mahdollisuudet, mutta viimeisen kierroksen kivikossa tupelointi vei mahdollisuudet siihen. Ohituspaikat oli kortilla ja tuossa kun jäi niin en enää kiinni saanut. 

Tulosta tärkeämpänä oli kuitenkin hyvä kisa hyvällä radalla. Pitäis vastaavia kivikoita saada tänne Kokkolaankin tehtyä niin oppisi niitä paremmin ajamaan. Kiitokset vielä Artolle kisasta! 

Rokua MTB kisaraportti

Eilen kävin ajamassa Rokua Mtb:n. Kisa oli mulle ihan uus tuttavuus ja samoin Rokua kisapaikkana ja paikkana yleensäkin. Ennakkoon oli tiedossa, että teknisesti helppo mutta kovavauhtinen reitti. Eli ei tultaisi olemaan ainakaan mun vahvuusalueella, mutta tekee hyvää ajaa vähän erilaisia kisoja. Kaikesta voi ottaa opiksi ja kehittyä. Lauantaiaamuna klo 6:45 starttasin auton kohti Rokuaa ja autoillessa olikin muutama tunti aikaa jännittää kisaa.

Kisa alkoi odotetun vauhdikkaasti ja alkuruuhkasta kun selvittiin niin pääsinkin ihan hyvään porukkaan ajamaan. Välillä joutui tekemään kovempaa hommia, että porukassa pysyi, mutta ylämäissä tunnuin olevan yllättävän vahva. Valitettavasti kierroksen alkupuolella tein ajovirheen ja kolautin jalan kunnolla kantoon ja lensin siitä pyörän kans ympäri. Hetki meni, että sai itsensä taas tolpilleen ja pyörään ketjut paikalleen. Valitettavasti tässä meni sen aikaa, että porukkaa jossa ajoin oli jo kaukana. Ja kun oli vauhdikas kisa, missä oli myös paljon tieosuuksia niin porukan kiinniajaminen ei yksin onnistunutkaan enää. Sääri sai tuossa myös sen verran osumaa, että turposi aika reilusti. Onneksi turvotus kuitenkin kisan edetessä laski. Tänään on sit niskat ollu kipeenä, että jonkun verran tuossa tais iskua kuitenkin kroppaan tulla. Jonkun aikaa tuon kaatumisen jälkeen ajelin parin muun kuskin kanssa, jonka jälkeen tieosuudella tuli takaa isompi porukka ja jatkettiin siinä matkaa. 

Kierroksen lopulla oli vähän pitempi jyrkkä mäki, Stravan mukaan Koivuvaara. Siinä porukka sitten hajosi. Onneksi olin kärkipäässä menossa niin pääsin ajamaan mäen omaa vauhtia ja päästiinkin muutaman kuskin kanssa porukasta irti. Ei niin yllättävästi meidät ajettiin sitten tieosuudella taas kiinni. Ja jatkettiinkin tällä porukalla ensimmäisen kierroksen maaliin. 

Koivuvaaran nousussa

Toiselle kierrokselle pulloa vaihtaessa jäljellä ollut porukka hajosi ja jäinkin ajelemaan Kivirinnan Jukan kanssa. Välillä vedin mä ja välillä Jukka. Jäin jossain vaiheessa kierroksen alkupuolella kun piti jäädä geelejä kaivelemaan, kun alkoi tuntua, että verensokerit alkaa vähän laskea. Nopeasti sitä jäi kun vähän joutui vauhtia hidastamaan. Tuon jälkeen Jukka näkyi edellä ja ylämäissä yleensä sain vähän kiinni, mutta taisin alamäkiin vastaavasti jäädä. Tasasella tuntui välillä, että saavutan ja taas välillä, että selkä karkaa edessä :) Aika lailla tais vauhti olla samaa, kun etäisyys pysyi kuitenkin lähes samana. 

Toinen kierros oli kuitenkin aika tasaista vääntämistä. Lopussa vielä yritin laittaa kaikki peliin ja ajaa Jukkaa ja toista edellä mennyttä selkää kiinni, mutta onnistuin vielä yhdessä risteyksessä ajamaan ohi kääntöpaikasta. En toki varsinaisesti harhaan ajanut, mutta vauhdikkaan käännöksen sijasta tulikin äkkijarrutus ja nollavauhdista oikealle polulle lähteminen. Loppujen lopuksin ihan ok ajo multa. Ihan parasta en saanut missään vaiheessa irti ja tuntui, että ei ihan mun tyylinen reitti ollut. Lopputuloksissa taisin olla sijalla 18. Vähän jäin teknistä pätkää kaipaamaan, vaikka kyllä tälläkin reitillä nopein voittaa. Hyvää harjoitusta kuitenkin ja onkin hyvä välillä ajaa vähän "epämukavuusalueella" muutenkin kuin sykkeiden puolesta. 

Tapahtumana todella hieno. Reitti on varmasti kaikkien ajettavissa ja reitille haastetta tuo vauhti ja muutamat kovat nousut. Tällaisella reitillä korostuu porukassa ajamisen taito, varsinkin tieosuuksilla siitä on hyötyä. Kisan jälkeen pääsi kylpylään uimaan ja saunomaan ja päälle kunnon ruoka seisovasta pöydästä. Tämä oli kyllä luksusta. Mulle toki kaikkiruokaisena käy kaikki ruoka mitä kisapaikoilla on ollut tarjolla, mutta kyllä tämä oli aivan omassa luokassaa. Vaihtoehtoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon, kun kyseessä oli hotellin ravintola. Hienosti järjestetty tapahtuma ja muutenkin Rokua vaikutti viihtyisältä paikalta lomailuun näin pikaisella silmäyksellä. Ja kyllähän kuuluttajana toiminut Aki Tuovinen toi sen "virallisen pyöräkisaäänen" monen Tahkon ja muunkin pyöräkisan tuomalla kokemuksella. Kiitokset myös kuvaajalle kuvista! 

Kaikki kuvat: Tarja Kivirinta

Pyssymäki XCM

Lauantaina ajettiin yks mun ehdottomia suosikkikisoja maratonkisoista Nivalan Pyssymäellä. Taisin olla jo viidettä kertaa mukana kilpailemassa täällä. Neljä viimeistä on tainnut olla maratoncupin kisoja ja olisko ollut vuosi 2009 kun olin ajamassa jo siellä järjestetyn kisan harrastesarjassa. Pyssymäen kisa on siinä mielessä myös harvinaisuus, että kotoa kisapaikalle on vain reilun tunnin ajomatka. Eli voi nukkua yön ihan rauhassa ja lähteä aamupäivästä kisapaikalle ajelemaan. Harvinaista herkkua esimerkiksi maratoncupia kiertävälle ja näillä leveyksillä asuvalle.

Numero 1 ennen kisaa

Kisa-aamuna tunne oli yllättäen jännittynyt. En tiedä minkä takia, mutta jännitän kisoja aina todella paljon. Kisoja on tullut nyt jonkun aikaa jo kierrettyä, mutta jännitys ei oo kyllä yhtään vähentynyt vuosien aikana. Kisapaikalla kun lämmittelin niin tuli kuitenkin ihan vahva tunne, että tänään vois ajo kulkea. Lähtö oli tapani mukaan vähän heikko, mutta muuten lähdin aika maltilla matkaan. Toki kun tuota lähtöä parantaisi niin saisi heti alkuun vähän paremmat paikat kisaan. Tässäkin mentiin aluksi aika pitkä pätkä tietä, missä porukassa ajosta on hyötyä. Ensimmäinen kierros oli mun mielestä aika hyvää ajoa. Varsinkin loppupuolella rataa on mukavia kivikkopolkuja niin niissä sai aika hyvän draivin päälle. Kiitokset ja terveiset myös miljoonan kiven polulla olleelle blogin lukijalle. Kuulin kyllä kommenttisi, vaikka en siinä ehtinyt/pystynyt siihen pahemmin reagoimaan. Mutta hienoa, jos nämä jutut kiinnostavat.

Geeliä naamariin niin taas jaksaa, Kuva: Merja Kivirinta

Reitin loppuosaa oli myös uudistettu ja tehty kivoja polkurännejä purulla ajamisen sijaan. Niitä oli kyllä joka kierros mukava päästellä. Toisella kierroksella selkä alkoi vetää aika pahasti jumiin. Selkä olikin mun ainut murhe ennen kisaa, kun se oli parina viime päivänä ennen kisaa lenkeillä jumiin mennyt. Kierroksen keskivaiheilla on pitkä ja osin haastavakin polkupätkä niin siinä ajaessa selkä meni kunnolla jumiin. Ja kun selkä vetää jumiin niin jaloistakin häviää voimaa. Pääsin tuossa polun alkuvaiheilla ajamaan kuitenkin ratamestarin takana, joten sai vähän omiinkin ajolinjoihin hyviä vinkkejä. Muutamassa kohdassa saattoi olla järkevämpikin linja, kuin mistä olin ensimmäisellä kierroksella mennyt. Valitettavasti Jukalla hajosi rengas ja joutui kisan keskeyttämään. Toisella kierroksella alkoi myös satamaan vettä, kierroksen loppuosan miljoonan kiven polulla tuo vähän hankaloitti menoa, kun kaikki kivet oli märkiä, muuta haittaa ei sateesta ollut.

Kuva: Merja Kivirinta

Toisen kierroksen lopussa sain uuden juomapullon, joka kuitenkin tippui kivikossa melkein heti ja kolmannelle kierrokselle jouduinkin lähtemään vain yhden vajaan pikkupullon kanssa. Onneksi ei ollut mikään hellekeli niin tuollakin pärjäsi. Kolmannen kierroksen alkuun pääsin tiepätkillä hyvään porukkaan ja tuossa selkäkin jotenkin aukesi. Polkuosuudet meni hyvin ja tiepätkillä jaksoin olla hyvin vetämässä porukkaa.

Lopun kivikkopoluilla sitten iskettiin OP-P:n Hannu Jänkälän kanssa isommasta porukasta karkuun, missä oltiin ajettu. Takaa tuli kommenttia, että nyt kannattaa iskeä, kun kivikkopätkät alkoi ja ajoin sen mitä jaloista lähti. Hyvää tsemppausta sain ja saatiinkin tehtyä hyvin eroa takana tuleviin. Tuo ero riittikin hyvin ja kierroksen loppuosuuden sai ajella aika rauhassa maaliin. Tosin siinä vaiheessa ei kovin kovaa enää olisi päässytkään ja Hannu sai tehtyä vielä lopun pururatanousuissa eroa muhun. Hyvää yhteistyötä kuitenkin ja itselle ainakin jäi hyvä mieli, kun kisan lopussa pystyi omalla ajolla tekemään ratkaisuja ja ajo oli vahvaa vielä tuossa vaiheessa kisaa.

Maalisuoralla, Kuva: Merja Kivirinta

Nyt jo toinen kisa peräkkäin mistä jäi hyvä fiilis ja pystyin tekemään niin hyvän suorituksen kuin eilen oli mahdollisuus. Toki parannettavaa jää aina, mutta suurimmat "uhkat" mun ajamiselle on kuitenkin verensokerien heittelyt, mitä ei eilen tullut. Eli niiden puolesta oli mahdollisuus tehdä hyvä suoritus ja tämän hetken kunto riitti tähän. Toisen kierroksen selkäjumit ehkä vähän hidastivat matkantekoa, mutta ei niilläkään suurta vaikutusta lopputulokseen ollut. Seuraavan kerran kisailen sitten viikon päästä Rokualla.

Kiitokset vielä kisakavereille ja järjestäjille hienoista kisoista. Kovasti on Nivalassa tehty töitä hyvän reitin eteen. Siitä täytyy antaa Jukalle ja kumppaneille kiitosta! Muutenkin reitti on todella monipuolinen ja moni eilen kehuikin parhaaksi XCM-reitiksi Suomessa. Reitin varrella oli myös hyvin kannustusta. Varsinkin siinä alun tieosuuden lopulla kun siirryttiin polulle niin oli kovaa kannustavia lapsia. Ainahan kannustuksesta vähän lisävirtaa saa ajamiseen.

Treeniä ja kisavalmisteluja

Loman jälkeen tuli oltua pari viikkoa töissä ja nyt taas tämä viikko lomalla. Kuten arvata saattaa niin työpäivisin ei kovin paljoa aikaa treenaamiselle ole jäänyt. Olen kuitenkin koittanut ottaa kaiken irti silloin kun on lenkille ehtinyt. Kun ajaa suunnitelman mukaisesti lenkit ja suunnitelmassa on myös ideaa niin välttyy siltä tasapaksulta ajelulta, mihin oon vähä turhan usein sortunut ainakin aikaisempina vuosina. Määrät on olleet nyt vähäisiä, mutta toivottavasti laatu on ollut hyvää. Siihen oon ainakin pyrkinyt. Levätäkin oon uskaltanut kun siihen on tarvetta ollut. Mielenkiintoista toisaalta nähdä, mikä on taso tällä treeni- ja lepomäärällä.

Kuntokin tuntuu olevan välillä ihan hyvä, mutta sitten on päiviä, että ei saa itsestään mitään irti ja sykkeitä ei saa nousemaan millään. Liiasta treenistäkään nuo ei oikeen voi johtua. Pitää vaan toivoa, että kisapäiväksi ei osu tuollainen päivä vaan olis edes kohtuullista kulkua. Esimerkiksi sunnuntaina ja maanantaina ajo oli aika tehotonta vääntämistä, mutta tiistaina sitten todella hyvää menoa ja kaikki meni juuri kuin olin suunnitellutkin. Nyt pitäis tuo vire saada lauantaiksi Nivalaan kun käyn ajamassa Pyssymäen XCM-kisan.

Tällä tankataan kisaa varten

Nivalan reitti kuuluu mun suosikkeihin ja toivoisinkin sinne kuivaa keliä. Kyllähän tuo on tullut märällä kelilläkin useasti ajettua, mutta viime vuosi osoitti, että kuivana reitti on kyllä enemmän mun mieleen. Pyssymäen kisan erikoisuus on mun kannalta se, että matka kotoa kisapaikalle on reilun tunnin. Harvinaista herkkua. Nivalan jälkeen mun kisakalenteri on taas vähän auki, mutta kiinnostais käydä seuraavana viikonloppuna ajamassa Rokua Mtb. En ole siellä koskaan edes käynyt, mutta ennakkotietojen mukaan teknisesti helppo ja vauhdikas reitti siellä olisi tarjolla. Se olisi tässä kohtuuden etäisyyden päässä, että sinne pääsisi hyvin päiväseltään käymään. Sen jälkeen seuraavat kisat taitaa olla pitkästi syyskuulla.

Joupiska XCM

Lauantaina siis "paluu" kisakuvioihin puolentoistakuukauden tauon jälkeen Seinäjoella. Kuten ennakossakin mainitsin niin tämä on yks mun suosikkikisoista ja täällä ajokin on tavannut kulkea yleensä ihan mukavasti. Tämä vuosi oli jo kuudes kerta kun kisaan osallistun. Kisaan lähdin vähän epävarmoin fiiliksin ja kuumuus vielä lisäsi tuota epävarmuutta. Lisäksi oli vielä kipeytynyt hammas, joka ei varsinaisesti fiilistä nostanut. Ei onneksi kisan aikana häirinnytkään yhtään.

Kisan maltoin aloittaa rauhallisesti. Senkin virheen oon tehnyt, että alussa oon lähteny täysiä ja ollut sitten ihan piipussa loppumatkan. Ensimmäinen 12 km kierros meni siis vähän rauhallisemmin ja löytyikin sopiva porukka missä ajaa. Kierroksen lopulla kun noustiin Joupiskalle niin sain vielä edellä menevän vähän isomman porukan kiinni. Tällä kertaa mulla oli jopa huolto kisassa kun Juho oli juomahuoltajana. Kierroksen vaihtuessa hienosti uus pullo käteen ja vauhdilla uudelle kierrokselle.

Toinen ja kolmas kierros oli 24 km pituinen ja alku on täysin samaa kuin lyhyemmälläkin kierroksella. Viimeisillä polkupätkillä ennen vähän pitempää tieosuutta mulla takarengas tyhjeni. Äkkiä CO2 -patruuna taskusta ja rengas täyteen. Onneksi litkut hoiti loput, ei enää loppumatkan aikana rengas tyhjentynyt. Tuossa vaiheessa tipuin kuitenkin porukasta missä ajoin ja tieosuus meni yksin ajellessa. Siinähän aina häviää verrattuna tilanteeseen, että pääsisi ajamaan porukassa. Muutenkin tieosuudella ja sen jälkeisellä polulla meno oli vähän tahmeaa. Saattoi vähän ajorytmi kärsiä tuossa renkaan täytössä, vaikka ei siihen aikaa paljoa mennytkään.

Reitin alkuosan kividropissa

Reitin loppuosan pitkällä teiknisemmällä polkupätkällä alkoi ajo taas kulkea paremmin. On muuten tosi mahtava tuo polkuosuus, ratamestarille kiitosta siitä. Tosin täysjoustoa siinä tuli vähän ikävä, kun jäykkäperäisellä ajeli. Kierroksen vaihtuessa taas uudet pullot ja pari huikkaa jääkylmää Ediä. Ajattelin tuota kokeilla, että olisko sillä piristävä vaikutus tässä vaiheessa kisaa. Oli tai ei mutta kolmannelle kierroksella sain taas lisää virtaa. Tieosuudella oikeastaan toimin vetomiehenä, kun ajettiin edellä menevä porukka kiinni. Polulle kun päästiin niin menin porukasta ohi ja ajattelin, että ainakin muutama lähtee mukaan, mutta yllätykseksi huomasin hetken päästä, että kukaan ei ollutkaan lähtenyt mukaan vaan ajelin yksin.

Vähän huolestutti tiepätkä takaisinpäin kun olin taas yksin, mutta kun takaa ei ihan lähellä ketään näkynyt ja pääsin tälle reitin parhaalle poluosuudellekin yksin niin tiesin, ettei takaa taida enää kukaan ohi tulla. Edessäkään ei tosin ihan lähellä ketään näkynyt. Tiesosuudella näin jonkun menevän kauempana edessä, mutta etäisyyttä oli sen verra, että yksin ajaessa ei kiinni saanut. Lopun nousut meni ihan mukavasti ja olikin hienoa kääntyä vielä kerran lopun hissilinjan nousuun, kun tiesi, että kohta on maalissa.

Kokonaisuutena hyvä kisa ja olin tyytyväinen omaan ajooni. Toki aina vois kovempaakin ajaa ja siihen pitää pyrkiä, mutta tällä kertaa vauhtia oli tämän verran. Positiivista oli kuitenkin se, että sain kolmannelle kierrokselle nostettua vauhtia vielä ja tuntui virtaa riittävän. Myös verensokerit pysyivät tällä kertaa ihan kunnossa kisan ajan. Ei laskenut missään vaiheessa liian matalalle eikä myöskään noussu turhan korkealle. Ainut ihmetyksen aihe itselle oli suhteellisen matalat sykkeet. Keskisyke jäi 158, mikä on alle aerobisen kynnyksen ja maksimikin tais olla vaan 179. Tähän en osaa sanoa mikä vaikutti, en nyt mielestäni säästöliekilläkään ajanut. Joka tapauksessa hieno kilpailu hyvällä reitillä!

Kisakauden toinen avaus

Huomenna Joupiskalla tulee mulle tavallaan kisakauden toinen avaus. Viimeinen maratonkisa oli kesäkuun alkupuolella Korsossa. Sen jälkeen oli tarkoitus ajaa vielä Laajavuoren maraton, mutta tuleva perheenlisäys meni siinä vaiheessa edelle. Toki pari viikkokisaa on tässä välissä ajettu tuntuman ylläpitämiseksi. Juhannuksen jälkeen meille syntyikin tyttö, joka sitten on määritellyt pitkälti heinäkuun lenkit. Lenkille oon päässyt loma-aikaan yllättävän hyvin, mutta täytyy sanoa, että välillä on ollut sellainen väsymys mukana, että ei oo aina ihan normaalisti jaksanut ajella.

Kyllä tähän lievän väsymyksen kanssa treenaamiseen kuitenkin on jo tottunut. Kisaaminen pitkän tauon jälkeen on kuitenkin pieni kysymysmerkki. Mulla aina kauden avausmaraton on tietyllä tapaa vaikea, mutta kun kisoihin saa tuntumaa ne alkaa kulkea paremmin. Nyt saattaa tuntuma olla vähän kadoksissa, mutta onhan tuossa 60 km aikaa hakea tuntumaa. Oman mausteensa huomiseen kisaan tuo paahtava helle. Mun mielestä optimaalinen keli olisi noin 20 astetta lämmintä, mutta ajetaan siinä kelissä mitä tarjolla on.

Pyörästä pesty pölyt pois kisaa varten. Kuva Instagramista tililtä @jaakkosuomu

Rata ainakin pitäis olla kuiva. Monena vuotena Joupiskalla on saanut ainakin osan matkasta ajaa kuraränneissä, viime vuosi oli mukava poikkeus ja nyt jatketaan tuota kuivien polkujen linjaa. Joupiskan kisareitti on kuulunut aina mun suosikkeihin. Oon jostain syystä siellä viihtynyt aina ja pitänyt reitin vaihtelevuudesta. Siellä on tarjolla oikeastaan kaikkea, nousua, latupohjaa, metsätietä, helppoa polkua ja vähän vaativampaa kivikkoa ja yksi mukava droppikin. Katsotaan mihin vauhti huomenna riittää. Toivottavasti ainakin saisin tasaisen vahvan suorituksen omalle tasolle, ettei mitään pahempia tummumisia ja hyytymisiä matkalla tulisi.

Tähän kisaan saatiin samalla yhdistettyä koko perheen mökkiviikonloppu. Mökiltä kisapaikalle ei olekaan kuin puolen tunnin autoilumatka. Ja kisan jälkeen pääsee vielä rentoutumaan hetkeksi ja nauttimaan kesästä ennen ens viikon töihin paluuta.

Laajalahti XCO

Eilen paikalliset viikkokisat sai jatkoa kun tällä kertaa Anders ja Janne järjesti Laajalahdessa vastaavan kisan kuin minä viikko sitten. Tällä kertaa kun ei ollut järjestelyvastuuta niin pääsin itsekin ajamaan. Reitti oli teknisesti helppo. Ulkoilureittiä/latupohjaa ja jonkun verran polkuja, lisäksi oli muutamia teräviä lyhyitä nousuja ja luonnollisesti vastaavasti sitten laskua. Hyvä ja nopea reitti viikkokisaksi.

Itse en kisaan sen kummemmin valmistunut vaan tein edeltävinä päivinä kovat harjoitukset ihan suunnitelman mukaisesti ja kisaankin lähdin hakemaan vielä kovaa treeniä. Näin pienen vauvan isänä en vaan ottanut huomioon, että unet saattaa jäädä vähän suunniteltua vähemmälle, joka mulla kyllä näkyy heti yleisessä vireystilassa. Muutama yö vähän katkonaista unta ja kisa-aamuna herätys joskus viiden aikaan niin olo kisaan lähtiessä oli aika voimaton. Kisapaikalle ajellessa sain kuitenkin muutamalla vedolla kroppaa heräteltyä.

Pari ekaa kierrosta menikin kisasta ihan mukavasti, mutta kolmannella tuli sitten stoppi. Ei vaan enää saanut ylämäkiin oikeen voimaa jalkoihin ja pari viimeistä kierrosta menikin vähän ajellessa. Hyvä treeni kuitenkin kisasta tuli. Ja hyvin tuli kisaan taas porukkaa. Toki lisääkin porukkaa vielä mukaan mahtuu.

Hienosti on saanut tämä viikkokisaidea nyt tuulta siipiensä alle. Tällaista juttua mä mielessäni hainkin kun lähdin kyselemään kiinnostusta näihin kisoihin ja ensimmäistä järjestämään. Eli kisojen järjestäminen ei jäisi pelkästään yhden ihmisen harteille vaan järjestäjä voi aina vaihtua kisakohtaisesti, näin ei kukaan jää pelkästään järjestelypuolelle vaan kaikki pääsee välillä ajamaankin.

Patamäki XCO järjestäjän roolissa

Paikallinen viikkokisa tai harjoituskisa ihan miten vaan, mutta tällä kertaa en ollut ajamassa vaan järjestämässä kisan. Meillä on täällä Kokkolassa ollut jo useamman vuoden puhetta, että pitäis järjestää jotkut kisat, mutta aina se on jäänyt puheen asteelle. Ei oo ollu "aikaa" eikä löytynyt tarpeeksi innostusta järjestää kisoja. Nyt tänä kesänä Vaasassa on järjestetty onnistuneesti paritkin viikkokisat ja itsekin olin Laihialla kesäkuussa ajamassa. Totesin, että tuolla tyylillä saisi kisat Kokkolaankin järjestettyä kohtuu "helposti". Muistui myös mieleen Ovaskan Kimmon sanat, että ei niitä kisoja tuu jos ei joku oo välillä järjestäjänäkin. Sen verran monissa kisoissa on itse tullut nautittua järjestäjien tarjoamasta reitistä, että päätin kokeilla saisinko kisat järjestettyä. Ja jos joku ihmettelee, että miksi järjestää kisat yksin niin ajattelin, että kaikki muut saisivat ajaa ja selviytyisin tällaisestä pienemmästä kisasta lähes omin voimin.

Kyselin aluksi vähän kiinnostusta ja kun sitä tuntui jonkun verran olevan niin ei muuta kuin suunnittelemaan Patamäkeen sopiva xc-reitti. Reitin suunnittelua heelpotti se, että oon siellä harjoitusmielessä ajellut jo useampana kesänä "omaa rataa", josta pikku muokkauksella sai kisaankin sopivan radan tehtyä. Ideana oli myöskin, että rata ei olisi teknisesti vaativa vaan kuka tahansa voisi tulla ajamaan. Reitti oli polkupainotteinen, muutama pätkä ulkoilureittiä, pari pienempää nousua ja yksi vaativampi nousu. Ja tuo vaativuus tuli oikeastaan nousun jyrkkyydestä. Kyllä se raskaaksi käy kun sitä 6 kertaa nousee kisan aikana. Reittinä tuo oli kohtuu nopea. Vauhtihan aina lisää vähän haastetta. Mielessä kyllä kävi, että onko nousu aloittelijoille liiankin raskas, mutta toisaalta maastopyöräkisaan kuuluu kyllä, että pitää olla myös raskasta. Olis tuohon pienellä muutoksella saanut parikin nousua, mutta ehkä näin oli sopiva. 

Kisaan saatiin ihan mukavasti osanottajia kun paikalle tuli 17 osallistujaa. Muutama paikallinen kuski, joka olisi varmasti osallistunut muuten oli reissussa. Ja ikinähän aikatauluja ei saa kaikille sopimaan. Mutta todella tyytyväinen oon osallistujamäärään. Kisaan saatiin vielä kansallisestikin muutama kova kuski mukaan. Yllättävän mielenkiintoista kisan kulkua oli seurata sivustakin, vaikka ainahan sitä mielellään itsekin ajaisi. Mutta pitää kokeilla myös tätä järjestelypuolta niin osaa entistä enemmän arvostaa sitä työtä mitä kisojen järjestäjät esimerkiksi radan merkkaamiseksi tekevät. Tällaiseen viikkokisaanhan riitti vähän kevyempi merkkaus. 

Toivotaan nyt, että saataisiin tänne lisääkin kisoja. Kyllä mun mielestä kesään mahtuisi hyvin 3-4 paikallista viikkokisaa. Paikkoja tämän mittakaavan kisalle kuitenkin täältä löytyy useampiakin. Kiitokset vielä kaikille osallistujille! Ratamestarikin sai kiitosta, mikä on tietysti mukavaa kun ainahan sitä jännittää, että mitä porukka reitistä tykkää. Lisäksi haluan kiittää Tommia, Andersia ja Samulia, jotka olivat käyneet rataa ajamassa läpi alustavan merkkauksen jälkeen ja sain vielä parannusehdotuksia merkkaukseen ja apua polkujen sulkemiseen yms. 

Lopputulokset: 

1. Arto Tikkala WVC 47:21:05
2. Samuli Saarela PKK/Team Sportax +0.02,00
3: Mattias Stenmark NCK +2.44,07
4. Anders Holmberg Kammenkiertäjät +05.33,12
5. Kai Väänänen NCK +6.26,16
6. Marko Kuoppala Pietarsaari +6.27,16
7. Tommi Hassinen +6.41,16
8. Miikka Ketonen +7.01,23
9. Hannu Anttila WVC +7.01,24
10. Dan Fors NCK +12.39,29
11. Marko Ahopelto Pietarsaaren Sisu +13.32,37
12. Kari Mursu Kammenkiertäjät +18.52,37
13. Marko Joensuu Pietarsaari +23.24,46
14. Jarkko Orjala LoVe +25.31,47
15. Joona Kupila ajoi 4 kierrosta
16. Ruska Saarela ajoi 3 kierrosta
17. Arttu Palola ajoi 2 kierrosta

Laihia XCO ja keskikesän kisatauko

Viime keskiviikkona kävin ajamassa Laihialla Wasa Vélocityn järjestämän viikkokisan. Hienoa, että tällaisia viikkokisoja järjestetään ja tässä täytyy vielä erikseen mainita, että mitään osallistumismaksua kisaan ei ollut. Tällaiset viikkokisat on kuitenkin hyvää treeniä ja mukavahan sitä on kilpailla melkein kotinurkilla välillä. Loppujen lopuksi tuollaisen viikkokisan järjestäminen ei kovin paljoa vaivaa vaatisi. Toki radan suunnittelu ja merkkaaminen vie aikaa, mutta ei viikkokisoissa tarvitse radan olla mitään maailmanluokkaa kuitenkaan. Ja hyvä reitti Laihiallekin oli saatu tehtyä.

Kisa itsessään meni ihan mukavasti. Kisan sykkeet 179/189 kertoo jo, että aika kovilla on oltu. Reitti oli ainakin hapottava. Hyviä polkupätkiä ja muutama kalliopätkä ja sitten erittäin hapottavaa pururatanousua. Hannu oli suvereeni voittaja tässä kisassa ja itse olin neljäs. Kakkossija karkas parin heikomman kierroksen aikana ja kolmossijan hävisin ihan lopussa. Niin ja muistetaan toki, että kisan ennakkosuosikki kärsi rengasrikon ja ilman sitä olis ollu sijoilla 1-2 varmasti, että siinä minäkin yhden sijan voitin. Mutta sijoitusta tärkeämpää, mulle oli omasta mielestä hyvä ja aika tasainen ajo. Ja muutenkin kun Korson kisa meni mun osalta miten meni niin oli tärkeää saada hyvä suoritus tästä kisasta. Kiitokset vielä järjestäjille kisasta. Pitää toistekin tulla ajamaan, kunhan vaan aikatauluihin sopii.

Kuva: Jarkko Laine 

Viikonloppuna oli vielä tarkoitus ajaa Laajavuoren XCM kisa Jyväskylässä. Nyt meni kuitenkin perheen etu kisan edelle ja jäin kotiin. Meille on tässä lähiaikoina/viikkoina tulossa perheenlisäystä, joten katsoin paremmaksi olla kotona auttamassa, kuin olla koko päivä kisareissussa. Kisoja ehtii ajaa vielä loppukesästäkin ihan riittävästi. Nyt tuleekin kisataukoa mahdollisesti Joupiskan XCM-kisaan asti. Katsotaan, jos noita viikkokisoja on siinä välissä, jos sellaiseen ehtisi ajamaan. Mutta muuten pääpaino tulee olemaan lähiviikot kotona ja sen verran treenaamisessa, mitä ehtii/jaksaa.

Korso Mtb, tällä kertaa epäonnea

Viime sunnuntaina ajettiin Vantaalla Korso Mtb. Kisaraportti on vähän venynyt muiden kiireiden takia, mutta kerrotaan nyt kisasta jotain mielipidettä. Korson kisasta on tullut yks mun suosikeista, hyvän reitin ansiosta. Mun mielestä siellä on onnistuttu tekemään monipuolinen ja nopea reitti. Reitti tuntuu siis nopealta vähän hitaammankin kuskin mielestä, mikä on aina positiivinen asia. Tälle vuodelle oli vielä löydetty uutta polkua ja alun ja lopun polkuosuudet xco-reitillä oli hyvä lisä kisaan.

Lähtöruuhka oli tällä kertaa todella kova ja mun edessä pari kuskia kaatuikin heti lähdössä. Jotenkin mä tunnun aina jäävän noiden kasojen taakse, jolloin oma paikka lähdössä heikkenee huomattavasti. Tiesiirtymä auton perässä oli myös aika epävarman oloista kun porukkaa tunkee väkisin ohi ja hakee paikkoja. Sitten kun alkaa vapaa vauhti ja ajetaan hetki ulkoilureittiä ja siirrytään ensimmäiselle polulle niin ruuhka on taas valmis. Onneksi noista alkuruuhkista kuitenkin selvittiin aika hyvin ja oma paikka löytyi.

Alku kisasta sujuikin ihan mukavasti ja sain huomata taas, että varsinkin tieosuuksilla jaksoin vetää hyvin porukkaa. Noihin tieosuuksien ajamiseen on tullut kyllä viime kesästä selvä parannus. Hyvän alkun jälkeen sitten tuli lunta tupaan kun verensokerit laski. Vähän joutui vauhtia siinä vaiheessa hidastamaan, mutta tuossa vaiheessa en vielä huolestunut. Siinä vaiheessa kun ajo alkoi tuntua todella tukkoiselta ja huomasin, ettei sykkeitäkään saa enää nousemaan normaalisti arvasin, että verensokeritaso onkin noussut liian ylös. Tästä alkoikin mun osalta tuskien taival ja toinen kierros varsinkin meni pelkäksi pk-ajeluksi. Ei vaan saanut kropasta mitään irti. Ikävä tilanne, kun ajohaluja olisi mutta korkealle noussut verensokeri tavallaan pitää käsijarrun päällä kokoajan.

Kuva: Ari Alanko

Loppujen lopuksi ihan ok suoritus, vaikka toisen kierroksen aikana tuli mietittyä, että onko tässä kilpailemisessa mitään järkeä kun diabetes saattaa pilata koko kisan. Tavallaan sitä antaa aika paljon tasoitusta asioissa, mille ei aina mitään mahda. Maalissa pettymys kuitenkin pikku hiljaa hälveni ja kyllä mä tuun vielä kisoja ajamaan. Pitää vaan uskoa omaan tekemiseen ja toivoa, että seuraavalla kerralla ei vastaavaa tule. Näitäkin päiviä vaan mahtuu kisakauteen aina jokunen, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään.

Kiitokset vielä järjestäjille hienosta kisasta ja tapahtumasta. Eiköhän taas ens kesänä olla viivalla mukana.

Brahe Mtb

Eilen oli pienen tauon jälkeen taas kisapäivä, kun Pietarsaaressa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut Brahe Mtb. Kisa on xco-tyyppinen, eli noin 7 km rataa kierretään kolme kierrosta. Reitti oli pääosin hyvää ja mutkittelevaa singletrackia, alussa oli vähän pitempi pätkä ulkoilureittiä ja kahdessa kohtaa muuten reitin aikana oli pätkä leveämpää baanaa tai tietä muutama sata metriä. Eli erittäin hyvä reitti. Polut oli pääosin kovapohjaisia, muutamaa märkää kohtaa lukuunottamatta. Lisäksi hyviä kalliopätkiä ja pieniä nousuja ja laskuja. Hyvää suhteellisen nopeaa polkua. Ohituspaikat tosin oli aika harvassa reitillä ja parhaiten ohittaminen onnistuikin noilla muutamalla leveämmällä pätkällä.

Kovaa vääntöä :) Kuva: Yngve Sandström

Itse kisaan lähdin vähän epävarmoin fiiliksin, kun viime aikoina on astmaoireet ja yskä vaivanneet enemmän tai vähemmän kun kovempaa on ajanut. Ajattelin kuitenkin kokeilla mitä saan itsestäni irti tuollaisessa nopeassa noin tunnin kisassa, hyvää treeniä se ainakin on. Kisa menikin hyvin, eikä yskittänytkään kun vasta maalissa. Sykkeet oli 175/185 eli aika kovaa sai kokoajan ajaa. Lähtö mulla oli perinteisesti vähän huono, mutta aika pian löytyi oma paikka ja porukka missä ajettiin lähes koko kisa. Lähes koko kisan ajoin poerukassa sijoilla 4-8 ja viimeiselle kierrokselle saatiin myös sijalla 3 ajanut kiinni. Eli siinä vaiheessa oli hyvät mahdollisuudet, vaikka nousta kolmanneksi. Suunnitelmana olikin yrittää iskua viimeisellä tiepätkällä ennen viimeisiä polkuja. Niiden jälkeen oli enää lyhyt maalisuora ja siinä ei helposti enää ohi pääsisi.

Suunnitelmat vähän muuttui viimeisen kierroksen aikana kun edellä menevät päästivät vähän rakoa eteenpäin ja sitten tuli itse töpättyä yhdessä pienessä nousussa mutkaan. Vähän huolimattomasti siihen ajoin ja jouduin jalkautumaan ja siinä pääsi kaksi edellä menevää karkuun. Sijalle kolme ajanut meni vähän näiden edellä, joten jäin itse ajamaan sijoista 6-7. Tuon kuudennen sijan onnistuin pitämään ja olin kyllä tyytyväinen ajooni. Hyvä vahva suoritus ja vauhti oli sitä mitä eilen miehestä sai irti.

Maalisuoralla, Kuva: Yngve Sandström

Jos paremmin haluaisi sijoittua niin lähdössä pitäisi olla paremmin hereillä ja sitten se viimeisen kierroksen pieni virhe maksoi taistelun paremmista sijoista. Positiivista oli kuitenkin, ettei kärkikaksikkokaan hirveän kaukana edellä mennyt. Eteenpäin on siinä mielessä menty viime kesästä. Toki kärkikaksikon vauhti edelleen kovaa on, mutta kovia on kuskitkin.

Hyvä kisa ja hienoa, että tällaisia järjestetään ihan tässä lähiseudulla. Kiitokset järjestäjille hienosta reitistä ja hyvästä kisasta, samoin muille kisaajille hyvästä taistelusta. Ehdottomasti kannatti lähteä ajamaan.

PP-Runt 2014

Lauantaina kävin ajamassa paikallisen maantiepyöräilyn kevätklassikon PP-Runtin Pännäisissä. Pääasiallisenaa tarkoituksena oli saada hyvä ja vauhdikas treeni tehtyä. Ja onhan se aina kiva käydä kokeilemassa, miten sitä pärjää maantiellä muitten joukossa. Ja on myös hienoa kun tässä lähialueella joku kisoja järjestää niin mielellään niihin osallistuu.

Kisa alkoikin aika vauhdikkaasti ja välillä ajettiin 40-45 km/h ja paikoin jopa yli 50 km/h. Vaikka vauhti alussa oli kovaa niin jalat tuntui olevan yllättävän hyvin mukana, edellispäivän voimatreenistä huolimatta. Ajattelinkin ajaa kärkiporukassa niin pitkään kuin vaan jaksan. Sitten iski kramppi takareieteen ja jouduin jättäytymään porukassa vähän taaksepäin. Yritin heti takaa tulevien peesiin mutta takareisi ei suostunut yhteistyöhön. Ajelin hetken hiljempaa ja päätin yrittää sitten pääjoukon perälle, mutta reilun 40 km/h vauhdissa se ei onnistunut kun takareittä kiristi heti kun yritti vähän kovempaa polkea.

Lähdön jälkeen

Varsinainen kisa oli siis ohi jo ennen 15 kilometrin kohtaa. Onneksi perässä tuli pari muutakin krampeista kärsinyttä, joten lähdettiin kolmen miehen porukalla ja lyhyillä vuorovedoilla ajamaan lenkkiä loppuun. Tässä vaiheessa ajattelin, että vaikka vauhti tippuikin reilusti niin saa ainakin sen lenkin ajettua. Rauhallisesti pyöritellen pystyi hyvin ajamaan, mutta putkelta esimerkiksi ylämäkeen ajaminen ei oikeen luonnistunut. Myöhemmin saatiin kuitenkin kiinni lisää porukkaa ja päästiin ajamaan isommassa porukassa vastatuuliosuuksia. Tässä vaiheessa huomasi, että loppujen lopuksi vain muutamalla kuskilla oli haluja olla vetomiehenä, vaikka periaatteessa vuorovedolla mentiinkin.

Kramppijuna etenee. Kuvat: Marko Kuoppala

Itsellä alkoi tuossa vaiheessa takareisi olla taas kunnossa ja jaksoin hoitaa mielestäni ihan hyvin omat veto-osuudet. Ja loppumatkasta onnistui ajokin taas ihan kohtuudella ja päästiinkin parin muun kanssa ajamaan ihan reipasta vauhtia viimeinen osuus Purmosta Pännäisiin. Loppujen lopuksi siis sain sen mitä hainkin eli kovavauhtisen lenkin. Toki tässä lenkissä kovaa vauhtia trarjos alku ja loppu ja keskellä sitten palauttelua :) Krampeille ei voinut kuitenkaan mitään ja onneksi tuon lopun pääsi ajamaan vauhdikkaasti niin jäi ihan positiivinen mieli kisasta.

Kisaraportti: Nurmijärvi MTB

Lauantaina tosiaan avasin kisakauden Nurmijärven Rajamäellä XCM-cupin avauskisassa. Kuten ennen kisaa kirjoittelin niin avauskisaan lähtiessä kunto ja ajovire on aina vähän arvoituksia. Siihen päälle vielä kunnon jännitys niin tulos voi olla melkein mitä vaan. Verensokerit pysyi kuitenkin suhteellisen hyvällä tasolla koko aamupäivän ennen kisaa. Vähän ehkä turhan matalia olivat, mutta tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin syönyt liikaa ennen lähtöä. Maltoin mieleni ja 15 min ennen kisaa otettu verensokeri oli vaan 5,4. Tiesin kuitenkin, että vähän aikaa sitten syöty banaani nostaa verensokeria väkisinkin, joten lähdin sillä liikkeelle.

Kisa alkoi aika vauhdikkaalla asfalttisiirtymällä, jonka jälkeen siirryttiin metsän puolella. Jäin lähdössä ehkä vähän turhan taakse ja jo tiepätkällä jouduin ajamaan "pääjoukkoa" kiinni. Poluille tultaessa meno kuitenkin aina rauhottuu. Toki siellä alkupäässä nähdään niitä mun mielestä typeriä ohituksia, kun jonkun on aivan pakko tunkea jostain pienestä välistä, vaikka sillä ei siinä tilanteessa mitään voitakaan. Alussa olisikin hyvä löytää se oman tasoinen porukka. Poluilla huomasin hieman yllättäenkin, että ylämäissä mulla ajo kulki yllättävän hyvin ainakin samassa porukassa polkeneisiin nähden. Yleensä oon ollu ylämäissä aika heikko, mutta ilmeisesti harjoittelu on tähän tuonut parannusta. Eli ylämäissä pääsin varsinkin alkuvaiheessa kisaa hyvin porukasta ohi.

Vähän tuskaisen näköistä oli meno välillä, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Reitti oli mun mielestä todella hyvä, löytyi sopivasti haastaviakin paikkoja mutta sopivassa suhteessa myös nopeampaa pätkää. Ja vaikka muutamassa kohdassa joutui jalkautumaan niin tuli siellä myös onnistumisen tunteita kun jostain hankalasta kohdasta pääsikin ajamalla. Toki suurin osa varmasti menisi ajamalla kun tuntisi kohdat ja pääsisi muutaman kerran ajamaan. Kisatilanne on aina vähän erilainen ja hankalissa paikoissa ei aina ehdi ajolinjoja liikaa miettimään vaan siitä mennään mikä ensimmäisenä mieleen tulee tai toisen perässä ajaessa mahdollisesti samaa linjaa edellä menevän kanssa.

Tiepätkillä ja helpommilla osuuksilla tuli myös huomattua, että jaksoin ajaa yllättävän hyvin. Siinä sai monesti edellä meneviä kiinni. Tuossakin kohtaa on siis kehitystä viime vuoteen tullut. Ensimmäinen kierros meni mun mielestä ihan hyvin. Putosin tosin kierroksen lopulla hyvästä porukasta kun jäin pulloja vaihtamaan. Toisen kierroksen teknisillä osuuksilla tuli sitten se perinteinen "musta 10 km". Tuntui, että seinä tulee vastaan eikä oikeen saanut ajorytmistä enää kiinni. En tiedä oliko energiat vähissä vai muuten vaan väsyminen. Tuokin tunne meni kuitenkin ohi ja loppuosa kierroksesta meni taas vahvemmin ja kisa päättyikin loppukirikamppailuun.

Kisan jälkeen jo nauratti, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Oli hienoa nähdä, että siihenkin riitti vielä potkua ja saatiinkin hyvä kirikamppailu aikaiseksi Korson kaverin kanssa. Itsehän en tietenkään huomannut, että maali oli tieltä vasemmalle vaan odotin sen olevan siinä tiellä, missä vielä kierrosten vaihtuessakin "Maali" kyltit oli ja jossa oli maantiekisan maalikin ollut. No tuolla nyt ei ollut suurta merkitystä, kun ei kärkisijoista taisteltu. Tyytyväinen voin olla kisakauden avaukseen, seuraavassa kisassa sitten taas vähän paremmin.

Nyt on kisakausi avattu ja oli hienoa nähdä taas tuttuja kisakavereita ja huomata myös, että osalla kavereista vauhtikin oli loistavaa heti kauden avauksessa. Kovat on kovia ja todella kovaa siellä kärkipäässä ajetaan. Yksi todella hieno asia näitä kisoja kiertäessä on ehdottomasti tutut ja kaverit joihin on näissä kisakuvioissa tutustunut. Tälläkin kertaa tunnelma kisapaikalla oli oikein hieno ja positiivinen. Kiitokset järjestäjille ja ratamestarille hienosta kisasta ja reitistä!

Kisakauden avaus

Lauantaina Rajamäellä olis tarkoitus avata tämän kevään/kesän kisakausi. Ensimmäinen kisa ja varsainkin maratonkisa on aina pieni arvoitus itselle. Vaikka kunto on viime aikoina tuntunut olevan ihan hyvä niin on kuitenkin eri asia ajaa kisa kuin treeneissä. Tuollainen muutaman tunnin kova rasitus ensimmäisessä kisassa on aina vähän arvoitus verensokerienkin osalta. Joskus menee ihan hyvin, mutta on myös kokemuksia, että kova jännitys ja rasitus yhdessä ovat saaneet verensokerit joko aivan liian mataliksi tai sitten heittelemään. Lauantaina tuo sitten nähdään, miten tällä kertaa käy. Kiva kuitenkin päästä jo ajamaan kisaa, onhan sitä tullut odotettuakin jo ja kun kisakausi on avattu niin ei tarvitse ainakaan sitä kauden avauksen jännitystä enää uudelleen kokea.

Viimeksi tuli kirjoitettua noista flunssa- ja astmaoireista. Oikeestaan kun niistä pääsi niin on tuntunut, että ajo on kulkenut ihan mukavasti. Viime viikko oli varmaan pitkään aikaan paras harjoitusviikko oman tunteen perusteella. Raskaat harjoitukset oli raskaita, mutta onnistuneita ja pitkillä lenkeillä riitti potkua ja tuntui kevyeltä ajaa. Nyt tämä tunne vaan lauantaille niin voi olla omaan ajoonsa tyytyväinen.

Ennusteiden mukaan ei ainakaan liian kuivalla reitillä tarvitse ajaa. Tällä hetkellä ennuste tosin näyttää, että kisapäivänä ei sataisi, mikä on hyvä juttu. Mutta mikäli kisapaikalla nyt pari päivää sataa ennen kisaa niin pyörää varmaan saa kisan jälkeen pestä. Muuten tämä kesä todennäköisesti tulee menemään jonkun verran viime kesää vähemmällä kisaamisella. Pitää vaan koittaa olla kunnossa silloin kun viivalle lähtee.

Ja tottakai pitää kokeilla aina jotain uutta juuri ennen kisaa. Tällä kertaa ajattelin tehdä ihmiskokeen itselläni ja testata miten Pro Carbs Vitargo sopii diabeetikolle tankkaukseen. Yleensä noista tankkausjauheista on mennyt verensokeri enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta tässä oli hyvänä puolena, että otetaan 2-3 päivää ennen kisaa. Eli tänään enää ei. Ainakin toistaiseksi oon onnistunut pitämään verensokerit ihan hyvällä tasolla. aikaisempien kokemusten perusteella nämä vaan saattavat nostaa sitä vasta seuraavanakin päivänä yllättävästi. Jos tällä välipäivällä ehkäistäisiin se, että tuo nousu tapahtuu kisan aikana. Toki voi olla montaa mieltä, että tarviiko tavalliseen maratonkisaan tankata, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole ja tulee ainakin testattua tuo miten toimii diabeteksen kanssa, joka muutenkin asettaa vähän lisähaasteita. Haasteet on toki tehty voitettaviksi ja siksi tätä testaankin.

Toivotaan kaikille kisaan osallistuville hyvää kisaa ja onnistuneita suorituksia! Tästä se taas lähtee.

ABSA Cape Epic 2014

Nyt on taas menossa maastopyöräilyn ehkä suurin pari-etappikilpailu Cape Epic. Maailmanmestari Christoph Sauser on verrannut kisaa maastopyöräilyn Tour de France:ksi. Itsekin olen joskus miettinyt, että olisi hienoa osallistua tuollaiseen parin kanssa ajettavaan etappikisaan. Mulle toki kelpaa joku vähän helpompi ja lähempänäkin ajettava kuin Cape Epic :) Useampi etappi parin kanssa kuitenkin toisi ajamiseen mielenkiintoa, mikäli molemmat on suunnilleen saman tasoisia.

2014 ABSA Cape Epic Route