12.6.2017

Laajavuori

Lauantaina Jyväskylässä ajettiin suomalaisessa maastopyöräilyssä jo legendaariseksi noussut Laajavuoren maratonkisa. Itse lähdin tällä kertaa lyhyelle matkalle hakemaan jalkoihin nopeutta, kun tuntuu vähän siltä, että nopeus on vakio tai tasaisesti kisan mittaan hidastuva matkasta riippumatta :) Lisäksi tuollainen lyhyempi kisa palvelee xco-ajoa ja viime aikojen kisailu alkaa jaloissa jo jonkun verran painaa, joten siinäkin mielessä lyhyt kisa suunnitelmiin sopi.

Tavoitteena oli lähteä alusta asti haastamaan nopeampia. Viime viikkoisen loistavan lähdön jälkeen nyt startti oli vähän heikompi. Heti liikkeelle lähdön jälkeen edellä jarrutettiin ja joutui ikäänkuin starttaamaan uudelleen. Tuossa meni porukkaa ohi ja tuntui, että jalat jäi starttipaikalle enkä oikeen saanut alun nousuun kunnon iskua päälle. Lähtö tuolla tapahtuu loivaan nousuun. joka jossain vaiheessa jyrkkenee, joten porukka saadaan kyllä jonoksi tuolla ennen ensimmäistä laskua.

Kuva: Touho Häkkinen
Muutenkin heti reitin alussa noustaan ihan kiitettävän paljon näin rannikon tasamailla ajamaan tottuneelle :) Nousua nousun perään. Reittinähän Laajavuori on teknisesti helppo, mutta fyysisesti raskas. Kyllähän tuollainen treenimaasto olisi ihan kiva tännekin saada niin saattaisi mäet nousta vähän eri malliin. Alun lähtöhässäköiden jälkeen löytyy yleensä porukka missä edetä. Niin kävi nytkin kun Mustikkamaan Timo tuli eteen, ei muuta kun koukkua selkään ja peesiin. Ajattelin, että jos tuossa vauhdissa pysyy niin voi olla tyytyväinen. Tasaisella ja ylämäissä pysyin hyvin mukana, mutta varsinkin alamäissä oli vähän ongelmia ja eroa meinasi tulla. Tuossa tietysti tulee se ero kun edessä lasketaan täpärillä ja mä olin jäykkäperällä matkassa. Toisaalta ylämäkeen pitäisi etu olla sitten jäykkäperälle vastaava.

Kuva: Vesa Saarikoski

Jossain vaiheessa vauhti ei kuitenkaan enää riittänyt roikkumaan tuossa ja koukkua oli heitettävä seuraaviin ohi meneviin selkiin. Tässä vaiheessa tuntui kuitenkin, että ei oikeen missään porukassa kauaa pysynyt. Hetken olo oli kuin keilalla radalla, mutta sitten sai taas ajorytmistä kiinni ja edellä meneviä selkiä sai taas kiinni ja porukassakin pysyi. Lopun todella jyrkkä ja pitkä nousu meni hyvin ja sitten vaan tykitystä maaliin. Lopputuloksissa olin viides. Jos olisin siinä Timon peesissä pysynyt niin olis ollu sarjan voitto lähellä, mutta tällä kertaa jalat ei siihen riittäneet. Tulokseen voi olla tyytyväinen, mutta vauhtia jalat edelleen kaipaa. Samoin joka kisassa tuntuu tulevan tuollainen musta hetki matkasta riippumatta. Toki tässä nyt pitää ottaa huomioon jatkuvat nousut, joissa oon perinteisesti saanut itseni aika loppuun ajettua.

Kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen kisapäivä, omia puutteita pitää pyrkiä kehittämään ja onhan tämä kuitenkin kivaa hommaa. Ja oli hienoa, että meillä oli GIF:stä tällä kertaa neljä kuskia kisoissa. Tähän asti kun alkukauden kisat ollaan menty 1-2 kuskilla/kisa. Torstaina sitten Patamäessä Kokkolan Maasto-Cupin kisa ja luvassa on paikallisesti mukavasti nousua kun paikalla sattuu olemaan yksi alueen kolmesta jätemäestä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti