30.9.2013

Kisakauden finaali, Hämeenkyrö XCM

Eilen ajettiin Maratoncupin finaalikisa Kyröskoskella, joka samalla päätti mun kisakauden 2013. Edellisen kisan olin ajanut syyskuun alkupuolella Uudessakaarlepyyssä, jonka jälkeen on ollut lähinnä flunssaa. Toki yks hyvä harjotusviikonloppukin tuohon väliin mahtuu. Vähän oli kuitenkin jännittynyt olo, että mikä mahtaa kisakunto olla. Lähdin tavoittelemaan hyvää ajoa, joka jättäisi hyvän fiiliksen kaudesta.

Ennen kisaa joutui miettimään vaatetusta, koska lämpötila oli kisapaikalle ajellessa jossain 5 asteen tuntumassa. Kisan aikana tarkeni kuitenkin ihan hyvin. Ei siinä kylmä ehtiny tulla ku täysiä koitti ajaa. Reitti oli vähän erilainen, mitä suurimmassa osassa tämän kauden maratonkisoissa on ollut. Tietä, metsätietä ja kärrypolkua oli normaalia enemmän ja teknisiä kohtia oli oikeastaan vaan parissa paikkaa. Reitti oli kuitenkin nopea ja haastava vauhtinsa takia. Polkuosuudet oli hyviä. Ja mun mielestä on hyvä, että cupissa on vähän eri tyylisiä kisoja. Ei kaikkien tarvi olla kivikko/juurakkojumppaa, vaikka sellaistakin on välillä kiva ajaa.

5;stä maaliin ajetusta Maratoncupin kisasta sai hopeisen mitalin


Kisa alkoi siirtymällä auton perässä, jonka jälkeen vauhti kasvoi kun ajettiin tieosuutta ensimmäiselle nousulle asti. Jyrkän nousun jälkeen oli ensimmäinen tekninen osuus kun ajettiin kivikkoista laskua alas. Tässä kohtaa harmittavasti jäin vähän huonoon paikkaan kun parikin edellä menevää talutti laskussa. Tämä taas tiesi sitä, että letka katkesi ja edellä menevät karkasivat. Koska tämän jälkeen jatkettiin nopeaa tieosuutta letkasta jääminen oli vähän huono juttu. Toisaalta kun olisi alussa ajanut vähän kovempaa niin ei olis tätä ongelmaa tullut. Edellä menevät menivät näköetäisyydellä, mutta kiinni ei ainakaan koko porukkaa enää saatu.

Kisan aikana oli selvästi etua, jos pääsi sopivaan porukkaan ajamaan tieosuuksilla. Siinä pystyy kuitenkin pitämään kovempaa vauhtia kuin yksin ajellessa. Polkuosuudet aina vähän hajottivat porukkaa pienempiin osiin ja jonkun matkaa sai ajella melkein yksin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella pääsis kuitenkin hyvään porukkaan, jossa vetovuorot toimivat hyvin. Harmittavasti suurin osa tais olla puolen matkan kuskeja, joten pullojen vaihdon jälkeen sai toisen kierroksen aloittaa yksin. Kiitokset Pertulle kannustuksesta tässä vaiheessa.

Toisen kierroksen alkuun tuli sitten se perinteinen kisan musta hetki. Tuntui, että ei oikeen pääse mihinkään ja yksin ajellessa ei saanut oikeen vauhtia pidettyä. Joku kuski tuossa vaiheessa tulikin takaa ohi enkä perään päässyt. Oikeestaan vasta toisen kierroksen polkuosuudella ajorytmi löytyi taas kunnolla ja sainkin edellä meneviä kiinni. Loppua kohti ajo oli taas vahvaa. Loppuosan matkasta taisinkin toimia aika pitkälti letkan veturina. Loppujen lopuksi kisasta jäi ihan hyvä fiilis. Parannettavaa toki jäi, mutta tämä oli hyvä lopetus kaudelle.

Scott Scale on ollut hyvä kaveri kesän kisoissa

Kisareitistä vois vielä mainita, että se oli todella hyvin merkitty. Edes tällainen "laput silmillä" ajava ei onnistunut missään vaiheessa ajamaan harhaan. Reitti oli todella vauhdikas ja vauhti nimenomaan toi reittiin sen haasteen. Huomasi taas, että paljon pitää vauhtia saada lisää tai lähteä ainakin terävämmin liikkeelle, että pääsee sopivaan porukkaan. Yleensä maratonilla kun oon malttanut lähteä rauhallisemmin liikkeelle on tulos ollut hyvä, mutta ehkä tässä kisassa olisi vähän terävämmin pitänyt lähteä. Jossitteluahan tämä on, kovat ajaa kovaa ja mä vähä hiljempaa :)

Kiitokset vielä järjestäjille hyvästä kisasta ja hyvistä järjestelyistä. Samoin kiitos kaikille kilpailijoille ja kisajärjestäjille kesän aikana. Ilman teitä ei olisi kisojakaan. Nyt ajattelin vähän levätä jonkun aikaa ja suunnitella pikkuhiljaa, miten kannattaisi harjoitella ens kautta varten. Toki lenkillä voi käydä ainakin hyvillä ilmoilla silloin tällöin, mutta muuten mennään offseasonille.

25.9.2013

Shimano M315

Toukokuun lopulla kirjoitin hankkineeni uudet maastokengät, Shimanon M315:t. Kommenteissa oli kysytty kenkien ja varsinkin hiilikuitupohjien kestävyydestä. Ajattelin ottaa kengistä muutaman kuvan malliksi, koska kuvathan kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa. Joka tapauksessa muutaman sanankin voin yhden kesän kokemuksella kengistäkertoa. Oon ollut niihin erittäin tyytyväinen. Hyvin on istuneet jalkaan ja kestäneetkin ainakin tämän ensimmäisen kesän hyvin. Käytössä kengät on olleet kaikilla lenkeillä ja kaikissa kisoissa mitä oon ajanut.

Kesän ajossa olleet kengät

Pohja on kestäny ajoittaiset jalkautumiset hyvin
Oikeestaan pahiten kegät tai vasen kenkä on kulunut kyljestä, joka on ilmeisesti hinkannut jonkun verran hampeen. Tuo tosin on aikaisemmissakin kengissä mulla toistunut, joten liittynee jalan asentoon. Oon joskus koittanut klossiakin kääntää, mutta joku taipumus jalalla on hinkata tuohon kampeen joka tapauksessa.

Vasemman kengän kylki on vähän kulunut
Vahvistetut kärjet on kestäneet hyvin

Toinen pohjakuva
Ensimmäisen kesän perusteella oon ainakin kenkiin tyytyväinen ja voin niitä suositella. Toki tämän hintaiset kengät saisivat kyllä kestää useammankin vuoden aktiivista ajamista, joten voidaan palata asiaan vielä myöhemminkin. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että kengät istuu hyvin eivätkä hinkkaa tai hierrä jalkaa.

19.9.2013

Jämi84 - MTB 2013, tv-kooste

Jos joku ei ole vielä huomannut niin Jämi84:n tv-lähetyksen voi katsoa netistäkin. Mielestäni hyvä kooste päivän tapahtumasta. Toki itse maastopyöräilyä harrastavana olisin mielellään pidemmänkin koosteen kisasta katsonut. Toisaalta 30 minuutin lähetys on sopivan tiivis, niin sen jaksaa katsoa muutkin kuin innokkaat harrastajat. Tämä on lähetyksessä ideana ollutkin. Jälleen kerran hienoa toimintaa Jämin tapahtumajärjestäjiltä. Selostajana Toni Flink ja kommentaattorina Antti Hagqvist.


16.9.2013

Pirkka MTB, XCM-SM Katsojan roolissa

Eilen oli tarkoitus osallistua Ylöjärvellä ajettuun Pirkka MTB:n, joka oli samalla maratonmatkojen SM-kisa. Matka oli noin 85 kilometriä ja ennakkotietojen mukaan nousuakin Suomen oloihin riittävästi. Vaikka en kärkisijoista olisi taistellutkaan niin olis ollu hienoa osallistua SM-kisaan, mutta torstai-iltana alkanut flunssa esti tuon suunnitelman. Viime vuonna muuten flunssa iski juurikin samaan aikaan ennen Hyvinkäällä ajettua SM-maratonia. Silloin tosin onnistuin pyöränkin rikkomaan ennen kisaa, joten jotain edistystä tälle vuodelle, nyt ei ollut enää kuin mies pois pelistä. Pyörä odotti kisaan pääsyä ja saa odotellakin vielä kuun lopulle maratoncupin finaaliin asti.

Harkitsin hetken, että jos ajaisin vaan puolimatkan tuolla, mutta aika pian tuo ajatus hautautui kun flunssa ei tuntunut paranevan. Hyvä vaan, että en lähtenyt puolikuntoisena ajamaan, ei se ainakaan parantumista olis edistänyt. Päätin kuitenkin mennä seuraamaan ksaa ja siinä ohessa ottamaan muutaman valokuvan. Kisapaikalla pääsin vielä muutamalle kaverille huoltajaksi. Mikäs siinä, ihan mukavaa hommaa eikä tarvinnu jännittää yhtään niinkuin kisoissa ajamista.

Voittajan tyylinäyte

Osa kuvista onnistuikin ihan hyvin, mutta täytyy kyllä sanoa, että mun on ehkä parempi kuitenkin pysyä ajohommissa ennemmin kuin kuvaamisessa. Kyllä se ajaminen silti paremmin onnistuu, vaikka tuloksia katsomalla ei aina uskoisikaan :)

Kisan seuraaminen oli ihan mielenkiintoista. Pääsin hyvälle paikalle Horhan mäkiin seuraamaan, miten tekijämiehet nousee mäkeä ja miten lasketaan alamäkeen. Täytyy sanoa, että mestariksi ajaneen Jukka Vastarannan ylämäkeen ajaminen oli kyllä melkosen vauhdikasta, jopa muihin kärkikuskeihin verrattuna. Muutama kärkipään kuski oli harmittavasti pois kisasta, osalla olis varmasti olli mitalitaisteluunkin asiaa mutta toisaalta kisa ajetaan niillä miehillä, jotka starttiviivalle pääsevät.

Alamäkeen hienoimman suorituksen teki mun mielestä Sohkasen Simo. Hieno hyppy kohtaan, josta suurin osa kuskeista ajoi varmenpaa linjaa alas. Toki en kaikkia tuossa paikassa nähnyt kun huollettavat tulivat tuolle kohtaa niin kiiruhdin huoltopaikalle. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä paikka seurata kisaa kun kuskit menivät useamman kerran läheltä ohi.


Kisan kakkonen Valtteri Repo


Vaikka katsominenkin ihan kivaa oli ja nuo huoltohommat ja pullon antamiset toivatkin vähän tekemistä mulle niin mielummin sitä kuitenkin ajaisi itse. Onneksi on vielä vajaan parin viikon päästä mahdollisuus cupin finaalissa Hämeenkyrössä päättää kisakausi. Enköhän mä siihen mennessä oo jo taas kunnossa. Nyt vaan pitäis löytyä sen verran malttia, että ei yhtään hätäile sinne lenkille lähtemisen kanssa vaan malttais parantua kunnolla. Onnea vielä mitalisteille ja itsensä voittaneille. Kunnioitettava suoritus ajaa tuo matka läpi.

Kolmas, Juha Kangaskokko


8.9.2013

Nykarleby MTB Maraton

Eilen pääsi ajamaan melkein kotinurkilla kisan, kun kisapaikalle Uuteenkaarlepyyhyn ei ollut kuin noin 45 min ajomatka. Se on vähän kun on taas kesän aikana matkannu useammankin edestakaisin noin 1000 kilometrin kisareissun. Reitistä mulla ei ollut ennakkoon paljoakaan tietoa. Ehtiihän siihen kisan aikana tutustua.

Kisa lähti liikkeelle oikeestaan ärsyttävän pitkällä pururataosudella. Toisaalta ihan ymmärrettävää niin porukka saadaan hajalle ennen ensimmäisiä polkuosuuksia. Pururataa nyt ei vaan oo kovin kivaa ajaa. Ensimmäinen polkuosuus olikin sitten ihan hyvää kivikkopolkua ja taidettiin siinä jollain kalliollakin käydä. Sen jälkeen mentiin vähän tietä ja sitten alkoikin pitempi polkuosuus. Tämä pätkä oli reitin parhaimmistoa ja polkujen jälkeen ajettiin vielä jotain kuntoradan/hiihtoladun pohjaa ylös - alas, mutta pohja oli kova, joten vauhtia se ei syönyt. 

Sitten pätkä tietä ja sitten alkoi ehdottomasti paras osuus kun polku meni hienolla kalliopätkällä. Siinä sai vähän katella ajolinjojakin, että mistä parhaiten pääsi. Ei kuitenkaan liian hankalaa ollut, että koko kalliopätkä oli ajettavissa. Lopussa vielä tutuksi tullutta pururataa ja uudelle kierrokselle urheilukentän kautta. 

Oma ajo lähti vähän tukkoisesti liikkeelle. Monesti kun alkuun ajetaan pitempi osuus kovaa, kuten tässä tuota pururataa niin ensimmäisellä polulla sitä on jotenkin hukassa. Ei vaan löydy se oikea ajorytmi sinne polulle. Ensimmäinen kierros menikin vähän ajorytmiä hakiessa ja reittiin tutustuessa. Toisen kierroksen aikana ajo alkoikin kulkea jo paremmin. 

Kolmas kierros oli oikeastaan samanlaista menoa kuin toinenkin, mutta yllätyksekseni huomasin, että ei oo sitä väsymistä tullut, mikä yleensä joka kisassa tulee. Tosin kisan kokonaismatka oli 45 km, joten saattoi siitäkin johtua. Yleensä se vaan tapaa siinä 30-45 välillä tulla. Kolmannella kierroksella huomasin, että takarengas tyhjenee hitaasti ja täytinkin sen pitkällä polkuosuudella. Sain vielä edellä menevän kiinni ennen kalliopätkää mutta siinä vaiheessa oli rengas jo aika tyhjä. Tyhjeni siis uudestaan tuon ensimmäisen täyttökerran jälkeen. Hitaasti mutta varmasti. 

Mulla oli enää yks CO2 patruuna taskussa, joten jouduin vähän riskillä ajamaan puolityhjällä renkaalla. Ajattelin, että jos toisenkaan täytön jälkeen litkut ei rengasta paikkaa niin tavoitteena kuitenkin oli maaliin päästä. Sen takia viivyttelin tuon toisen täytön kanssa mahdollisimman myöhään. Tuolla kalliopätkällä piti rengas kuitenkin täyttää ja siinä pääsi sitten kaveri karkuun. Loppumatkan ajoin aika varmistellen, että maaliin pääsen. Maalissa rengas kuitenkin oli aika hyvin ilmat pitänyt, joten litkut oli toisen täytön jälkeen asiaan auttaneet. Ihan hyvä fiilis jäi kisasta itselle. Ajo parani kisan edetessä, yleensä tuntuu, että käy päinvastoin. 

Reitti oli sopivan haastava, mutta kuitenkin ajettava ja vauhdikas. Jos jotain haluaisin reitiltä parannettavan niin joissain kohdin merkkaukset oli vähän epäselvät. Ensimmäisellä kierroksella ensimmäiset polkuosuudet ja käännökset oli vähän hakusalla kun en aina huomannut minne reitti menee. Toinen kehitysehdotus olisi, että pururataa vois olla vähän vähemmän kierroksella, jos mahdollista. Kiitokset kuitenkin järjestäjille ja hienoa, että tässä lähialueilla viitsitään kisoja järjestää. Kisaan oli myös saatu mukaan lähes kaikki tämän alueen kärkikuskit. Voiton vei Arto Tikkala ennen Markus Parkkista ja Tony Stooria. Onnittelut voittajille! 

Jännittävin kisapäivän tapahtuma oli ehdottomasti vasta maaliintulon ja suihkussa käymisen jälkeen. Olin jo suihkussa käynyt ja pukemassa puhtaita vaatteita niin huomasin, että housut onkin jääny autoon. Vaihtoehtoina oli siis laittaa hikiset pyöräilyshortsit jalkaan tai juosta pihan poikki bokserit jalassa.. Takki vaan päälle ja pyyhe lanteille ja takaoven kautta suihkutiloista pääsikin melkein suoraan autolle. Olin varmasti hauska ilmestys, jos joku sattui näkemään. 

Nyt alkaa pikku hiljaa kisakausi lähenemään loppuaan. Vielä olis pari starttia jäljellä tälle syksylle. Ens viikonloppuna Lamminpäässä ja kuun lopulla Hämeenkyrössä. Sitten onkin aika miettiä, mikä tässä kaudessa on onnistunut ja mitä kaikkea voisi parantaa.

Loppuun vielä Janne Grahnin kuvaama video tuolta tekstissäkin mainitulta kalliopätkältä:

2.9.2013

Aluemestaruuskisat Kauhajoella

En olekaan koskaan aikaisemmin ollut aluemestaruuskisoissa ja nyt kun siihen tuli tilaisuus niin starttasin auton lauantaiaamuna puoli yhdeksän aikaan kohti Kauhajokea. Kisat järjestettiin Sotkan talviurheilukeskuksessa, jossa oli noin 4 kilometrin rata, jota kierrettiin 5 kierrosta. Eli xco-kisa. Rata ei ollut mikään tekninen. Yks lyhyt kivikkopätkä siinä oli ja muuten oli aika kovapohjaista polkua. Pari nousua ja alussa vähän pehmeämpää polkua. Ihan hyvä kisareitti kuitenkin.

Mulla ei ollut mitään sijotuksellisia tavoitteita kisaan, koska en yhtään tiennyt onko sinne tulossa miten paljon porukkaa. Pari kaveria toki tiesin ja heidät laskinkin kisan ennakkosuosikkeihin. Mulle ei edelleenkään xco ole oikeen paras mahdollinen kisamuoto. Pitäis varmasti treenata enemmän täysiä ajamista ja kovia tehoja, että sais itsestään paremmin tehoa ja vauhtia irti tämän tyyppisessä kisassa. Mun kroppa toimii vähän kuin dieselmoottori. Lämpeää hitaasti ja siksi maratonit tuntuukin enemmän "omilta kisoilta". Toisaalta erittäin hyvää harjoitustahan tällainen xco-kisakin kyllä tarjoaa.

Kisan alku vähän viivästyi ja odottelu lähtöpaikalla ei ole mitään herkkua. Muutenkin jännittää niin toivoisi, että kilpailu starttaa mahdollisimman nopeasti. Tuossa odotellessa ehti vähän alkulämmöt ja kovin lataus jo haihtua, joten kova startti tuotti vähän vaikeuksia. Löysin kuitenkin sopivan paikan letkasta lähdön jälkeen ja alku mentiinkin ihan mukavaa vauhtia. Kovempaa ei olis oikeestaan päässytkään :)

Kuva: Xtremedia

Yks pieni polulta ohi ajaminen vähän katkaisi porukkaa missä ajoin ja jäin vähän jälkeen. Sen jälkeen sitten toisella tai kolmannella kierroksella vähän takareidessä alkoi tuntua kireyttä. Pelkäsin hetken kramppeja, mutta onneksi tuo ei kuitenkaan ajoa haitannut. Aavistuksen tais vauhti tippua, mutta siinä vaiheessa edellä menevät ajoivat jo sen verran kauempana edessä, etten heitä millään saisi enää kiinni ilman dramaattista vauhdin nousua tai heille tulevia ongelmia.

Takana ajeli yksi kilpailija, joka itseasiassa ajoi mun peesissä lähes 4 kierrosta. Välillä vähän jäi jollain polkuosuudella, mutta ajoi sitten taas tasaisemmalla osalla kiinni. Vetohaluja ei tuntunut löytyvän vaan ajettiin peräkkäin lähes 4 kierrosya. Ihan hyvää vauhtia kuitenkin saatiin pidettyä ja takana tuleva kilpailija takasi sen, että ei vauhti pääse ainakaan mukavuusalueelle tippumaan missään vaiheessa.

Yritin viimeisellä kierroksella pariin otteeseen ratkaisua ja tiputtaa kaveria kyydistä. Alun polkuosuudella tais vähän eroa tulla, mutta se ei kauaa kestänyt. Reitin loppuosalla viimeisellä kunnon polulla vielä yritin lisätä vauhtia, mutta jälleen mut ajettiin kiinni latupohjalla ja ratkaisu jäi loppusuoralle, jossa en koskaan mikään vahva ole ollut. Niin kävi tälläkin kertaa ja kaveri kuittasi peesistä ohi ja selvään loppukirivoittoon. Ihan hyvä kisa joka tapauksessa. Lopputuloksissa taisin olla neljäs M-30 sarjassa. Sain hyvin kropasta tehoa irti (vaikka vauhtia sais olla enemmänkin) ja keskisykekin oli koko tunnin kovalla tasolla. Eli ei mitään notkahduksia siinä mielessä tullut.

Kyllä tällaisia paikalliskisoja sais enemmänkin olla. Viikonloput tietysti alkaa olla aika täynnä kisoja, mutta kyllä nämä lyhyemmät kisat arki-iltoinakin toimisi mun mielestä. Onnea vielä Hannulle kisan voitosta ja aluemestaruudesta!