30.8.2017

Vierumäki XCO Etapit

Viikonloppuna Korson Kaiku järjesti Vierumäen XCO-radalla etappikisan. Aikaisemmin ei ole tullut etappikisaan osallistuttua ja vielä kun se järjestettiin maastopyöräilyssä mun suosikkiformaatissa eli xco-kisana niin tokihan paikalle menin. Lauantaina ajettiin lyhyellä 3,6 km radalla ensiksi XCT eli prologi, sitten myöhemmin lauantaina oli vuorossa normaalia lyhyempi XCC-kisa (noin tunnin kisa). Sunnuntaina ajettiin sitten vielä normaali tai vähän normaalia pidempi XCO. Näistä sitten ajat yhteen ja etappien kolme parasta sai hyvityssekunteja. Hieno kokonaisuus.

Lauantaina ehdin rataan tutustua ennen prologia ihan hyvin. Ainut vaan, että rataan tutustuessa se oli kuiva mutta lämmittelyn aikana alkoi sataa kaatamalla ja itse kisasuorituksessa rata olikin märkä ja kun radalla on paljon kivikkoa, juurakkoa ja kalliota niin radan luonne muuttui tuosta lämmittelystä aika paljon. Vähän jäi oma lämmittelykin vajaaksi tuosta sateesta johtuen mutta ihan ok suoritus prologissa. Muutama pikku virhe menee yliyrittämisen piikkiin :)

Kuva: #waterproofsport

Prologin jälkeen oli muutama tunti odottelua ennen illan kisaa. Tässä välissä oli siis juniorilähtöjä ja muita ikäluokkien lähtöjä. Jos jonkun parannusehdotuksen voi esittää niin oma startti olisi saanut myös olla vähän nopeammin tässä välissä. Mun mielestä M30, Elite ja M18 olis voinut ajaa samassa startissa M40/50 luokkien kanssa.

Illan kisassa siis ajettiin samaa reittiä kun prologissa. Reitti oli jo ehtinyt vähän kuivua tuosta aikaisemmasta. Toki siellä sai joissain juurakoissa edelleen tarkkana olla. Ja tulihan kisan aikanakin vielä sadekuuro. Nuo nyt kuitenkin kuuluu asiaan, että joskus sataa ja märälläkin pitää osata ajaa. Itse kyllä tykkäsin tuosta lyhyestä radasta. Siinä sai kierroksen aika nopeasti täyteen ja jatkuvasti tuli samat kohdat eteen. Pysyi jotenkin rytmi aika hyvänä kisassa kun ajettiin lyhyttä rataa. Ja yllättävän hyvin illan kisassa kuitenkin jaksoi ajaa ja sykkeet pysyi tasaisen korkeina koko suorituksen ajan. Eli mitään loppua kohti selvää laskua ei tullut.

Kuva: #waterproofsport

Lauantai-illan ohjelmassa oli kisan jälkeen lähinnä ruokaa, lepoa ja venyttelyä. Kisassa jalat toimi mutta kisan jälkeen illalla oli vähän krampin oireita takareisissä. Sunnuntaina startti oli 13.45 eli aamulla ei ollut kiire mihinkään. Henkilökohtaisesti mulle sopis paljon paremmin aikaisempi lähtö, mutta näin nämä yleensä XCO-kisoissa menee. Mun puolesta startti sais olla vaikka klo 11 tai 12 niin kotimatkallekin pääsis ajoissa. Toisaalta olipa kisa mihin aikaan tahansa niin yleensä sitä viivalla on niissä kisoissa, jotka itseä kiinnostaa. Sunnuntaina ajettiin pitempää 6,5 kilometrin reittiä, jossa oli myös enemmän teknistä haastetta kuin lauantain reitissä. Hyvä ja mielenkiintoinen reitti oli sunnuntaillekin keksitty. Sen verran oli reitillä pään kokoista kiveä, että kalusto joutuu kyllä koville tuolla radalla miehen lisäksi.

Sunnuntaina jaloissa kyllä painoi lauantain ajot. Sen huomasi heti ensimmäisellä kierroksella. Ajo olikin sen jälkeen vähän vaihtelevaa. Välillä ihan hyvää, mutta välillä meni kyllä lenkkeilyksi. Ei vaan paukut enää riittäny kovempaan vauhtiin. Kiva sunnuntainakin oli ajaa, vaikka oma ajo jättikin parantamisen varaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä kisaviikonloppu ja kun täältä asti kisoihin ajelee niin samallahan sitä ajaa muutaman startin sen yhden sijasta :) Toivottavasti jatkossakin järjestettäisiin XCO:ssa tällaisia etappiajoja.

Kuva: #waterproofsport

Kisailut jatkuu ens lauantaina Hyvinkää XCO:ssa ja ehkä vielä sen jäljkeen Pyssymäellä maratonin merkeissä. Pyssymäellä on hyvä maratonreitti niin sen takia siellä olis kiva käydä tavallaan päättämässä kisakausi. Voihan sitä joitain paikallisia kisoja vielä ajella sen jälkeen mutta kohta alkaa olla aika vetää vähän henkeä ja suunnitella tulevaa.

14.8.2017

Lähimetsän poluilla

On taas ollut vaihteeksi hiljaista blogissa, koska XCO:n SM-kisojen jälkeen en ole kisoja ajanut ja muutenkin aika on mennyt lomaillessa ja treenaillessa. Tänään käytiin Sannin kans ajelemassa lähinetsän polkuja. Niitä ei oo Sannin kans kovin paljoa vielä tullut ajettua, koska ne sattuu olemaan aika pitkälti tämän alueen teknisimmät polut eikä viitsi hyvin alkanutta harrastusta tai intoa siihen lopettaa viemällä liian vaikeisiin paikkoihin heti aluksi.

Toki kaikkea pitää kokeilla ja ajamalla oppii, joten pieninä annoksina näitä juurakoita ja kivikoita kun ottaa niin oppi menee perille je mieli pysyy iloisena. Ainakin tänään kotiin tuli taas voitonriemuinen tyttö, kun pienistäkin onnistumisista osaa iloita. Opittiin myös, ettei isikään ihan joka kerta pääse kaikkia paikkoja ajamalla, joten ei se maailma siihen kaadu, vaikka välillä joutuu jalkautumaan. Toki lenkiltä päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin kyykäärme :) Ajelun ohella siis luonnon tarkkailua ja ihmettelyä mahtuu mukaan.