XCE ja XCO SM Valkeakoskella

Viikonloppuna vietettiin todellista maastopyöräilyn juhlaa kun Valkeakoskella ajettiin XCE:n ja XCO:n Suomen mestaruuksista. ProMTB oli luonut hienot puitteet kisatapahtumalle Korkeakankaan urheilukeskukseen. Reitit olivat monipuolisia, haastavia ja erityisesti raastavia ja varmasti arvokisojen arvoiset.

Kisapaikalle mentiin jo perjantaina vähän tutustumaan reitteihin. Lauantaina oli vuorossa XCE. Koskaan ennen en ollut XCE-kisaa ajanut, joten siinä mielessä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toki nyt suunnilleen tiesin mitä tuleman pitää. XCE:ssä siis ajetaan ensiksi aika-ajot ja sen jälkeen erät, joiden paikat määriytyvät aika-ajojen perusteella. Sitten edetään vähän samaan tyyliin kuin sprinttihiihdossa 4 kuskin erissä, joista kaksi menee aina jatkoon. Hiihdosahan erissä on kuusi kilpailijaa ja XCE:ssä yleensä neljä, riippuen vähän osallistujamäärästä. Radan pituus oli noin 1,1 kilometriä eli täysiä mentiin koko matka. Radalla oli yksi jyrkkä nousu ja lasku ja sitten vähän loivempi serpentiininousu, joka ei kyllä sen kevyemmältä kisassa tuntunut.

Lauantain XCE-kisasta, Kuva: waterproofsport

Tuossa jos etenee eristä jatkoon niin palautumisen merkitys erien välillä korostuu. Koska yksi erä kestää noin 2-3 minuuttia radasta riippuen se mennään niin kovaa kuin jaloista pääsee. Ja kun ajaa useamman tällaisen maksimivedon putkeen niin se joka palautuu parhaiten ja saa itsestään eniten irti on vahvoilla.

Aika-ajon jälkeen samaan puolivälierään tuli kolminkertainen XCE-mestari Olli Miettinen, viime vuoden (ja myös tämän vuoden) Mestari Samuel Halme sekä Vaasan kovakuntoinen Markus Simelius. Kuten arvata saattaa niin kyyti oli kylmää ja omat ajot päättyi tuohon erään. Kaikkeni annoin ja täysiä menin, mutta kovempaa ei päässyt. Sanoinkin, että tuossa oli urheilu-uran huippuhetkiä, kun lähdössä pääsi kahden Mestarin viereen ja samaan erään ajamaan. Loppusijoitus 13.

XCE:ssä voittoon ajoi lopulta Samuel Halme, hopeaa otti Ville Tuppurainen ja pronssille ajoi seurakaveri André Haga, jonka ajoa olikin kiva seurata läpi kisan. Vahvaa ajoa ja ei se hopeakaan kaukana ollut :) XCE oli kyllä sen verran hieno kokemus, että mielellään näitä ajaisi useimminkin. Pitää katsoa, jos saatais joskus järjestettyä jonkun viikkokisan yhteydessä myös XCE. Varsinkin nuorille tuollainen kisa olisi tosi hyvää treeniä ja miksei vähän vanhemmillekin.

XCO, Kuva: Tarja Kivirinta

Sunnuntaina jatkettiin XCO:n merkeissä, jonka olin jo ennen kautta merkannut itselleni kauden pääkisaksi. XCO on mun mielestä maastopyörälajeista se hienoin ja omille ominaisuuksille ehkä sopivin. Tuossa Tahkoa ennen ja jälkeen sairastettu pitkittynyt flunssa vei vähän pohjaa suunnitellulta treenaamiselta näitä kisoja varten, mutta Cycli XCO:ssa ajossa oli paljon positiivista niin lähdin kisaan luottavaisena.

Tahmean alun jälkeen ajattelin, että kone kyllä käynnistyy parin ensimmäisen nousun jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi sitten ongelmat. Huomasin, että juomapullo oli tippunut, varmaan tuossa dh1 laskussa. Ja toki huomasin tämän vasta huoltopaikan jälkeen. Ensimmäinen kierros meni kuumassa kelissä ilman juotavaa ja muutenkin olo oli aavistuksen epävarma. Verensokeri tietysti lähti laskemaan kun ei voinut juoda ja geelin imeminen ei oikeen tuntunut verensokeria nostavan. Toisella kierroksella sain uuden pullon mutta ajo varsinkin poluilla oli hyvin epävarmaa, mietin jo, että pakko keskeyttää ajo mutta luonne ei antanut periksi. En mä nyt SM-kisaan oo keskeyttämään tullut.

Kuva: TarjaK 

Tuo verensokerin nopea laskeminen vaan vie jaloista voimat ja muutenkin kropasta kaiken tehon. Ja menee oma aikansa ennen kuin lähtee nousemaan ja siinäkin saa olla tarkkana, ettei nouse liikaa. Kolmannella kierroksella serpentiininousussa alkoi ajo taas kulkea vähän normaalin tuntuisesti. Ja kierroksen loppua kohti ajo alkoi olla sitä, mitä se oilisi pitänyt olla jo kisan alussa. Tämä nyt tuli vaan tällä kertaa liian myöhään ja Mestari Fantom kurvaili stadionilla ohi ja kisa oli sitä myöten selvä Ja sijoitus 10. Lopputulos on siis pettymys ja ajo oli pari kierrosta surkeaa. Toki tähän on syy, mille ei voi aina mitään, vaikka kuinka yrittäisi kaikki asiat tehdä oikein ja suunnitelmallisesti. Asian kanssa on vaan elettävä ja siirrettävä katse eteenpäin. Onneksi verensokerien heittelyjen takia täysin pilalle menneitä kisoja ei kuitenkaan kovin usein tule. Yleensä kuitenkin joka kesään mahtuu joku. Ja joskus se vaikuttaa enemmän ja joskus vähemmän. Eli aina ei kisa mene penkin alle, vaikka verensokeri pääsisikin laskemaan. Jälkeenpäin kun asiaa mietin niin saattoi tuo kuumuus ja auringossa pari tuntia ennen starttia pyöriminenkin vaikuttaa. Onneksi maastopyöräily on kuitenkin niin kivaa, että tämänkin jälkeen tulee lähdettyä aivan yhtä suurella innolla lenkille kuin ennenkin ja mikäs sen hienompaa kuin ajaa kisoja taas loppukesästä.

Kuva: Tarja Kivirinta

Hienoa oli kuitenkin seurata kisatapahtumia ja katsoa hienoja suorituksia kavereilta. Erityisesti mieltä lämmitti Aki Korpelan hopeamitali kotiradalta. Vaikka hopea tuli tiukan kirikamppailun jälkeen niin eiköhän se maistu. Hieno persoona johon olen saanut kisojen kautta tutustua ja kavereiden onnistumiset tuo itsellekin aina hienon fiiliksen.

Miesten ja naisten Elitessä voittajat olivat aika odotetut. Naisissa EM-kisoihin valmistautuva Noora Kanerva ja miehissä maailmancupissakin hienosti ajanut Sasu Halme. André ajoi tässäkin lähdössä hienosti sijalle 7. Myös Arton 8. sija oli hyvä saavutus ja takasi sen, että meillä oli tyytyväinen kuski kotimatkan :) Ja Arton kun tuntee hyvin ja viikottain pyöräilystä ja treenaamisesta keskustellaan niin onnistuminen tärkeässä kisassa saa omatkin suupielet ylöspäin.

Kokonaisuutena hienot kisat. Järjestelyt toimi ja radat oli hyvät ja selkeästi merkattu. Kisakuulutukset oli myös hyvät. Tiesi aina mitä tapahtuu ja ketkä ajavat. Onnea voittajile ja kiitos ProMTB järjestelyistä!