23.6.2016

Grammanviilausta

Oleellinen osa pyöräilyä (joillakin enemmän ja toisilla vähemmän) on grammanviilaus. Eli pyörää voidaan kevennellä uusilla kevyemmillä osilla ja osa punnitsee hyvinkin tarkkaan kaikki pultit yms joista voi grammoja säästellä. Omanlainen harrastus tämäkin. Mulla tämä homma on pysynyt ihan hyvin hallussa eli toistaiseksi ei ole tullut kovin paljoa pyörää kevennettyä ihan keventelyn ilosta. Osittain varmaan johtuu suhteellisen tiukasta budjetistakin harrastuksen suhteen. Sen verran kuitenkin on Sparkia kevennetty, että nyt meni "heittämällä" alle kymmenen kilon (9,94) vähän raskaammillakin renkailla (Maxxis Ikon). Viime kesänä päästiin alle Thunder Burteilla.

Pientä päivitystä on varmaan vielä jossain vaiheessa luvassa ja samalla voi sitten osia siirtää treenipyörään eli Scaleen. Sen paino taitaa tällä hetkellä olla siinä 9,3 kilon tuntumassa, riippuen vähän kiekoista ja renkaista. Eli halutessaan tuon varmasti saisi alle 9 kiloon tiputettua.


21.6.2016

Palautumisen seurantaa Omegawaven avulla

Kokeilin joskus pari vuotta sitten Omegawavea palautumisen seurantaan. Se vaikutti jo silloin kiinnostavalta, mutta käyttö jäi pikku hiljaa vähemmälle ja loppui jossain kohtaa kokonaan. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olis ehkä kannattanut jatkaa. Tämän kevään ja alkukesän aikana olis tuosta saattanut olla hyötyä kun ylirasitusta ilmeni. Virheistä viisastuneena otin sen nyt taas käyttöön (katsotaan nyt kauanko tulee käytettyä). Mulla on tuo edullisin paketti tuosta niin kuukausimaksu ei nouse muutamaa euroa suuremmaksi. Nykyisin näyttää olevan tarjolla monipuolisempiakin ja enemmän mittaustuloksia tarjoavia paketteja, mutta eiköhän tämä perusmittaus riitä tällaiselle kilpakuntoilijalle.

Omegawaven mittaus perustuu sykevälivaihteluun ja hermoston tilaan. Samalla saa sen hetkisen leposykkeen ja elimistön palautumisen tilan, stressitason yms. Pelkästään tuolla leposykkeen mittaamisella, palautumisen tasolla ja stressitasolla olis saattanut loppukeväästä huomata, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Np parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Omegawaven alkunäyttö kertoo mittauksen tuloksen
System readiness

Stress
Stressi/rasitustaso mulla ainakin vaihtelee päiän aikanakin. Illalla kun mittaa niin se on yleensä korkeammalla kun taas yöunien jälkeen palautunut vihreälle alueelle. Kuten kuvauksessa sanotaan niin se mittaa fyysistä ja henkistä kuormitusta ja pitkään jatkuneena elimistö on väsynyt. Tämä taas sopii siihen, että iltaisin ja treenien jälkeen  tuo taso on monesti koholla ja aamuisin levänneenä normaalilla tasolla.

Adaptation Reserves
Mitä korkeampi Adaptation reserves on sitä paremmat edellytykset kovalle treenille näin lyhyesti käännettynä.

Recovery pattern 
Tässä joitakin kohtia mitä tuo mittaa. Omegawaveen kuuluu siis mittari joka on kuin sykevyö ja sitten puhelimeen/padille asennettava sovellus. Saa ainakin Androidille ja IOS:aan tuon sovelluksen. Eihän tämäkään mikään satavarma palautumisen mittari ole. Edelleen kannattaa omia tuntemuksia kuunnella, mutta tällaiselle tilastonikkarille niin kuin mä tämä on ihan kiva lisä ja kyllähän tuo aina jotain kertoo. Ja toisaalta vaikka tässä on kuinka yrittänyt itseään kuunnella niin jotain meni kokonaiskuortmituksen kanssa kevään aikana pieleen. Jälkeenpäin voi tietysti aina viisastella, mutta virheistä pitää ottaa opiksi ja toimia jatkossa viisaammin.

Ja positiivisena juttuna, että reilun viikon täyslevon jälkeen sunnuntaina kevyt lenkki ja eilen vähän kovempi ja omat tuntemukset ainakin nyt paljon paremmat. Tänään toki varmuuden vuoksi taas täyslepo. Ei oo nyt vähään aikaan sydämen muljahduksiakaan tullut ainakaan merkittävän paljon, kun en oo asiaan kiinnittänyt huomiota. Toki varovaisesti on edelleen edettävä ja kisakunto taitaa olla aika kaukana, mutta jos tämä näin jatkuu niin eiköhän sitä heinäkuussa ainakin voi jo kilpailla ja toivottavasti ei ihan keilana tarvi silloin radalla pyöriä :)

13.6.2016

Laajavuori XCM

Lauantaina ajettiin Jyväskylässä perinteinen Laajavuoren maratonkisa. Laajavuopren reitti ei ole koskaan lukeutunut mun suosikkeihin. Siellä on liikaa mäkeä tasamaan asukille ja reitti on muutenkin ollut mun makuun liian ulkoilureitti/tiepainotteinen. Ja ettei teksti lähtisi heti liian negatiiviseksi niin reitti oli kyllä muuttunut vuodesta 2013 huomattavasti parempaan suuntaan. 2014 jäi väliin kun Saanan syntyminen alkoi olla niin lähellä, että maastopyöräily jäi taka-alalle ja viime vuonnakaan kisa ei oikeen mun suunnitelmiin sopinut. Nyt kyllä reitistä jäi huomattavasti positiivisempi kuva. Eikä ne mäetkään nyt niin pahoilta tuntuneet, Reitillä oli toki paljon vaihdikasta ulkoilureittiä, mutta nyt oli kyllä entistä enemmän polkujakin ja kyllähän ne ylämäet vauhdin aika tehokkaasti tappaa. Ensimmäistä kertaa tykkäsin reitistä. Tällaisen kun saisi meillekin päin treenikäyttöön niin alkais mäki nousta vähän paremmin. Kyllähän tämä maratonreittinä oli erittäin hyvä, tykkäsin.

Nousee se mäki hitaallakin vauhdilla, Kuva: Tarja Kivirinta

Itse kisaan keksin lähteä jäykkäperäisellä Scott Scalella, koska ajattelin, että tämä jos mikä on reitti missä täysjousto ei välttämättä ole tarpeellinen ja Scalellakin on mukava välillä ajaa. Ainut mikä pyörässä mietitytti oli 1x10 vaihteisto ja Kokkolan treeniolosuhteissa iahn sopiva 11-32 pakka ja 34-piikkinen etulehti. Mielessä kävi, että joissain ylämäissä saattaa joutua vähän tiukoille tuon kanssa. Mutta tuleepa ainakin testattua. Kisan jälkeen kotimatkalla päätin, että hankin tähänkin pyörään Sramin X01/XX1 takavaihtajan, että jos jollain on tarjota käytettynä olen kiinnostunut. Sen jälkeen

Vähän epävarmoin fiiliksin sai muutenkin kisaan lähteä. Kevät on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa eikä kovin montaa kunnon treeniä oo saanu peräkkäin tehtyä. Jotain häikkää kropassa on ollut ja tutkittukin (mahdollisesti ylirasitusta). Lisäksi on ollut välillä erikoisia sydämen muljahteluita ja sitten sydän saattaa hakata jonkun aikaa todella kovaa, kunnes rauhoittuu. Tämäkään ei ole mitään usein toistuvaa mutta aina välillä, joskus jopa lenkillä, joskus lenkin jälkeen yms. Ja kun asiaa on tutkittu niin silloin tuota ei esiinny. Joka tapauksessa tuo vähän mietityttää aina, että mitä jos kisassa käy noin.

Syke tiistain lenkiltä ja kyseessä ei ollut mittarin häiriö, sen kyllä tunsi. 

Kisan startti tapahtui vauhdikkaasti ulkoilureittiä loivaan nousuun. Vähän himmailin alussa ja sitten jossain vaiheessa iski vähän alitajuntaan pelko, että ei uskallakaan anna sykkeiden nousta kunnolla, ettei nyt tuota sydämen hakkaamista ainakaan sen takia tulisi. Vaikka se ei ole kyllä ollut yhteydessä korkeisiin sykkeisiin välttämättä. Ja kun alussa ei ole tarpeeksi terävänä niin sitten jää jonoihin kun aletaan nousemaan kapeampia uria ylös. Tässä oli hieman vaikeata kun mun pienin välitys oli 34-32. Eli kun jono ylämäkeen meni riittävän hiljaa niin itsellä oli tuolla välityksellä hankala ajaa niin hiljaa, kun niin pienellä kadenssilla ei oikeen voi enää ajaa. Eli tuossa vaiheessa olis ollu Sparkista tuttu 10-42 pakka hyvinkin käyttökelpoinen.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisa eteni mun osalta jotenkin vähän pintakaasulla. En saanut missään vaiheesta itsestä oikeen kisavirettä irti ja keskisykekin oli 152 mikä on kisaan todella matala. Pitää nyt seurata kisasta palautumista ja katsoa saako sitä tänä kesänä vielä jalkoihin vauhtia vai siirtääkö katseen suosiolla kesään 2017. Jotenkin kroppa ei vaan ole nyt kunnossa ja palautuminen tuntuu vievän aikaa. Täytyy nyt koittaa treenata maltilla ja levätä. Jos nyt heinäkuun xco-kisoihin löytyis vielä voimia ajaa muuallakin kun joukon jatkona ja haastaa muitakin kilpailijoita, niin ei ihan vielä tarvis ens kautta suunnitella. Pyssymäen kisa nyt varmaan jää väliin kuitenkin, vaikka yks mun ehdottomia suosikkeja onkin. Kun tuo kuitenkin melkein kotikisa on niin enköhän mä paikalle tuu ja jos joku tarvii innokasta huoltomiestä niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi.

Tarjalle kiitokset kuvista!

4.6.2016

Pikku hiljaa kohti kisakuntoa

Edellisessä tekstissä käsiteltiin sairaskertomus, mutta nyt on onneksi päässyt jo treenaamaan ihan mukavasti. Edelleen oon koittanut toki maltilla edetä ja ajaa vähän normaalia rauhallisemmin sekä pitää vähän enemmän lepopäiviä. Sen huomaa, että pitemmän ajotauon jälkeen kovissa vedoissa jalat jaksaa ensimmäisen vedon mutta hyytyy heti seuraavaan esimerkiksi mäkivedoissa. Eka saattaa olla vaikka oma ennätys Stravaan, mutta toiseen ei riitä enää paukkuja. Mutta eiköhän tuokin tilanne tuosta korjaannu pikkuhiljaa kesän edetessä.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi

Kisoihin paluuta olen miettinyt joko Laajavuoreen tai Pyssymäelle. Molempien ajaminen on vähän epävarmaa, mutta toiseen kiinnostaisi ainakin lähteä. Laajavuoresta sais ainakin nousumetrejä Tahkoa ajatellen ihan mukavasti. Samalla se olisi hyvänä testinä itselle, että mikä se kisakunto tällä hetkellä on. Toki jos oikeen hyvältä tuntuu tai kisasta palautuu normaalisti olis Pyssymäki heti seuraavalla viikolla. Se olis ainakin ratana mahtava maratonreitti ja sinne on kuulemma haettu 2017 SM-kisojakin. Täytyy nyt kuitenkin edetä maltilla, että heinäkuussa olis virtaa ja vauhtia ajaa eikä silloin tarvis enää palautella ylimääräsiä eikä ainakaan sairastella.