12.6.2017

Laajavuori

Lauantaina Jyväskylässä ajettiin suomalaisessa maastopyöräilyssä jo legendaariseksi noussut Laajavuoren maratonkisa. Itse lähdin tällä kertaa lyhyelle matkalle hakemaan jalkoihin nopeutta, kun tuntuu vähän siltä, että nopeus on vakio tai tasaisesti kisan mittaan hidastuva matkasta riippumatta :) Lisäksi tuollainen lyhyempi kisa palvelee xco-ajoa ja viime aikojen kisailu alkaa jaloissa jo jonkun verran painaa, joten siinäkin mielessä lyhyt kisa suunnitelmiin sopi.

Tavoitteena oli lähteä alusta asti haastamaan nopeampia. Viime viikkoisen loistavan lähdön jälkeen nyt startti oli vähän heikompi. Heti liikkeelle lähdön jälkeen edellä jarrutettiin ja joutui ikäänkuin starttaamaan uudelleen. Tuossa meni porukkaa ohi ja tuntui, että jalat jäi starttipaikalle enkä oikeen saanut alun nousuun kunnon iskua päälle. Lähtö tuolla tapahtuu loivaan nousuun. joka jossain vaiheessa jyrkkenee, joten porukka saadaan kyllä jonoksi tuolla ennen ensimmäistä laskua.

Kuva: Touho Häkkinen
Muutenkin heti reitin alussa noustaan ihan kiitettävän paljon näin rannikon tasamailla ajamaan tottuneelle :) Nousua nousun perään. Reittinähän Laajavuori on teknisesti helppo, mutta fyysisesti raskas. Kyllähän tuollainen treenimaasto olisi ihan kiva tännekin saada niin saattaisi mäet nousta vähän eri malliin. Alun lähtöhässäköiden jälkeen löytyy yleensä porukka missä edetä. Niin kävi nytkin kun Mustikkamaan Timo tuli eteen, ei muuta kun koukkua selkään ja peesiin. Ajattelin, että jos tuossa vauhdissa pysyy niin voi olla tyytyväinen. Tasaisella ja ylämäissä pysyin hyvin mukana, mutta varsinkin alamäissä oli vähän ongelmia ja eroa meinasi tulla. Tuossa tietysti tulee se ero kun edessä lasketaan täpärillä ja mä olin jäykkäperällä matkassa. Toisaalta ylämäkeen pitäisi etu olla sitten jäykkäperälle vastaava.

Kuva: Vesa Saarikoski

Jossain vaiheessa vauhti ei kuitenkaan enää riittänyt roikkumaan tuossa ja koukkua oli heitettävä seuraaviin ohi meneviin selkiin. Tässä vaiheessa tuntui kuitenkin, että ei oikeen missään porukassa kauaa pysynyt. Hetken olo oli kuin keilalla radalla, mutta sitten sai taas ajorytmistä kiinni ja edellä meneviä selkiä sai taas kiinni ja porukassakin pysyi. Lopun todella jyrkkä ja pitkä nousu meni hyvin ja sitten vaan tykitystä maaliin. Lopputuloksissa olin viides. Jos olisin siinä Timon peesissä pysynyt niin olis ollu sarjan voitto lähellä, mutta tällä kertaa jalat ei siihen riittäneet. Tulokseen voi olla tyytyväinen, mutta vauhtia jalat edelleen kaipaa. Samoin joka kisassa tuntuu tulevan tuollainen musta hetki matkasta riippumatta. Toki tässä nyt pitää ottaa huomioon jatkuvat nousut, joissa oon perinteisesti saanut itseni aika loppuun ajettua.

Kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen kisapäivä, omia puutteita pitää pyrkiä kehittämään ja onhan tämä kuitenkin kivaa hommaa. Ja oli hienoa, että meillä oli GIF:stä tällä kertaa neljä kuskia kisoissa. Tähän asti kun alkukauden kisat ollaan menty 1-2 kuskilla/kisa. Torstaina sitten Patamäessä Kokkolan Maasto-Cupin kisa ja luvassa on paikallisesti mukavasti nousua kun paikalla sattuu olemaan yksi alueen kolmesta jätemäestä :)

5.6.2017

Korso MTB

Viikonlopun ohjelmassa oli "etelän reissu" kun Korsossa ajettiin maratoncupin kisa. Rata on kyllä yks mun suosikkeja maratonradoista ja tällä radalla kyllä Top Fuel pääsee oikeuksiinsa. Pyörä sopi radalle kuin nyrkki silmään. Loput jää sitten kuskista kiinni ja valitettavasti se on yleensä se heikoin lenkki tässä yhtälössä.

Kisan alku oli mun osalta tällä kertaa loistava. Yleensä kun starteissa nukun ja lähdöt on surkeita niin nyt lähdin Jurvan Voiman kovimman maastomiehen takaa starttiin ja päästiin hyville paikoille letkaan, joka eteni auton perässä tietä pitkin. Jossain vaiheessa kun polut alkoi niin vähän jouduin antamaan periksi. Ei vaan oikeen oo mun tyylistä rynniä väkisin sinne poluille toisten eteen, mutta pahimmat ruuhkat kyllä onnistuin välttämään, että siinä mielessä paras startti varmaan koskaan ja hyvissä asemissa pääsi ajamaan kun varsinaiset polkuosuudet alkoivat.


Kuva: Tarja Kivirinta

Pääsin hyvässä porukassa etenemään. Vetovastuu vaihteli mutta porukka eteni aika hyvää vauhtia pitkän aikaa. Välillä tuntui, että olin vähän jojossa, mutta varsinkin nousuissa tuntui taas vahvemmalta. Polkuajokin sujui kohtalaisen hyvin. Tai poluilla ajo oli kyllä tiepätkiä vahvempaa. Jossain vaiheessa porukka sitten vähän hajosi pitemmällä polkuosuudella. Kärkiletka karkasi ja itse olin siinä vaiheessa letkan perällä niin ei oillut oikeen mitään tehtävissä. Tieosuudella ei saanut enää kiinni. 

Ekan kierroksen loppupuolella alkoi sitten jaloissa vähän painaa ja tuntui, että vauhti tippui reilusti ainakin hetkellisesti. Kierroksen loppupuolella taas pääsin hyvään porukkaan, missä ajo lähti taas sujumaan. Toisen kierroksen alussa sitten pudotin juomapullon ja tuo porukka karkasi samantien kun pulloa maasta keräilin. Toinen kierros oli muutenkin vähän epätasaista taistelua. Välillä tuntui, että ei päässyt mihinkään ja välillä taas jotkut polkupätkät meni hienosti. Mikkosen Ari ajeli jossain vaiheessa ohi ja tarjolla olisi ollut loistavan juttuseuran lisäksi hyvää peesiapua. Pari polkupätkää meni hyvin mutta sitten Arin selkä karkas. Jäi jutut kuulematta ja hyvä vetoapu meni samalla :) Vaikka maastossa ei varsinaisesta peesistä niin hyötyä olekaan niin jonkun edessä ajaessa saa monesti itsestään vähän enemmän irti.

Pullon vaihto ja toiselle kierrokselle, Kuva: Jari Hassinen

Kierroksen loppua kohti taas vauhti vähitellen löytyi. Ja lopussa tulikin muutaman kuskin kesken pieni lopputaistelu. Rata itsessään oli loistava. Oikeestaan on ihmeellistä, miten noin pienelle alueelle on saatu 32 kilometrin kierros. Järjestelyt toimivat mun mielestä hienosti ja on aina hienoa nähdä kavereita kisan ohella. Kelikin oli tälle keväälle/kesälle siinä mielessä erikoinen, että tuli jopa kuuma eikä ajolasit jäätyny :)

Loppuun vielä video reitiltä. Tuosta näkee hyvin eron mitä kärkikuskien ja tavallisten tallaajien ero alamäessä on. Vaikka pätkä ei kovin pitkä olekaan niin kyllä tuossakin saa eroja tehtyä. Videon kuvannut ThePosankka.





27.5.2017

PieHi Mtb ja PP-runt

PieHi Mtb

Tulee nyt pari kisaraporttia samalla kun kisatkin oli parin päivän välein. Torstaina Pietarsaaressa järjestettiin PieHi Mtb. Kisassa ajettiin 3 kertaa 6,6 kilometrin kierros. Vaikka Pietarsaaren seudulla on tullut jonkun verran ajettua niin trämä oli mulle aivan outo paikka. Sen verran olin kuullut radasta, että tutustuminen ennakkoon kannattaa. Ehdinkin ennen kisaa lämmitellessä ajella radan kerran läpi. Olis voinu ajaa useammankin kierroksen, mutta enempää ei nyt ehtinyt.

Alkuun mentiin jonkun matkaa pururataa ja sitten tietä ja kun porukka oli saatu jonoon niin siirryttiin poluille. Tällä kertaa olikin sopivan haastavia polkuja. Ei mitään tasaista kangaspolkua vaan juurakkoa ja kivikkoa riitti. Eli täysjousto pääsi oikeuksiinsa. Ensimmäisten polkupätkien jälkeen noustiin reitin korkein ja jyrkin nousu jonkun jätemäen päälle. Mäen päällä jatkettiin jonkun aikaa ja sitten alas. Alastulossa sai olla tarkkana, ettei mennyt ojaan asti kun tultiin vauhdilla käännökseen irtosoralle. Sen jälkeen vähän metsätietä ja sitten alkoi reitin paras osuus. Teknistä polkua vajaa kolme kilometriä. Oli kalliota, kivikkoa, juurakkoa, lyhyitä teräviä nousuja ja muutama jyrkkä lasku/pudotus. Todella hieno reitti. Lopussa ajeltiin sitten taas vähän matkaa pururataa maalialueelle ja uudelle kierrokselle.

Top Fuel tositoimissa

Oma ajo oli vähän kaksijakoista. Mäet nousi yllättävän hyvin ja varsinkin polkunousuissa pystyi jättämään takana tulevia tai sitten jos edessä meni joku niin tuntui, että paljon kovempaakin olis nousuun päässyt. Tasasemmilla pätkillä oli sitten vähän ongelmia. Jotenkin tuntui, että reitin alkuosa ja mäen jälkeinen polkuosuuden alku oli mulla vähän heikompaa ajoa ja sitten tuon pitkän polkuosuuden loppu taas vahvempaa. Lopputuloksissa 13. sija. Parannettavaa siis jäi mutta onneksi ajosta löytyi hyvääkin tällä kertaa. Täytyy käydä tuolla ajelemassa joskus lenkkiä, sen verran hyvää maastoa ja pääosin ihan erilaista kuin Kokkolassa.

Yleisesti radasta voisi sanoa, että tuo kelpaisi pienillä viilauksilla hyvin vaikka XCO-cup radaksi. Teknisyyttä löytyy riittävästi ja nousuakin tais olla noin 75 metriä kierros. Toki täällä rannikolla nousut jää aina vähiin mutta polkujen osalta todella hyvä reitti. Polkuja oli myös rakennettu ja parannettu monesta kohtaa. Hienoa kun reitin eteen nähdään selvästi vaivaa. Toivottavasti täällä kisataan jatkossakin.



PP-runt

Tänään sitten oli vuorossa paikallinen maantieklassikko PP-runt. Sää ei kyllä aamulla ollut paras mahdollinen. Lähtiessä kotoa lämpötila oli 4 astetta ja vettä tuli kaatamalla. Mietin jo, että kannattaako ajaa ollenkaan, ettei nyt flunssaa saa mutta sade vähän lakkas siinä ennen lähtöä ja lämpötilakin nousi 5 asteeseen niin kisaan lähdettiin. Täytyy sanoa, että sää varmasti karsi osallistujajoukkoa, mutta ajettiin sillä mitä oli viivalla.

Ensimmäisenä jäätyi sormet mutta muuten oli ihan kiva ajaa. Jossain vaiheessa joku lähti irtiottoyritykseen ja minä perään. No ei se kauaa kestänyt kun ajettiin kiinni. Sitten mentiin vähän vaihtelevaa vauihtia. Välillä reippaammin mutta yleisesti aika rauhallisesti. Jossain kohdassa sana kaveri lähti uudelleen irtiottoon ja ennen kuin ehdin oikeen reagoida asiaan oli pari muutakin mukana. Yritin jonkun aikaa ajaa yksin porukkaa kiinni, mutta kiinni en saanut. Lähemmäs pääsi, mutta olis tarvinnut siinä vähän vertoapua, että olis porukan kiinni saanut. Jäätiin sitten ajamaan parin muun kanssa ja jonkun ajan kuluttua yksi mies vielä tippui kärkiporukasta meidän ryhmään.

Maalissa vähän kastuneena

Edettiin aika hyvällä työnjaolla vuorovedolla. Jossain Ähtävän jälkeen ei tahtonut enää vaihteiden vaihdosta tulla mitään kun sormet ja kädet oli niin jäässä. Samoin geelin ottaminen takataskusta oli melkoisen työn takana. Porukasta tippui vielä yksi mies ja ajettiin sitten ihan reippaasti kolmen porukassa maalia kohti. Loppukiri ei oikeen enää irronnut ja tuloksena viides sija. No enemmän tuo oli kova treeni kuin kisa mulle. Tosin vähän lämpöisemmät olosuhteet niin olis ajokin ollut vähän reippaampaa kokonaisuudessaan.

Päivän paras lisävaruste

Jälikätreen ajatellen hanskat olis tietysti voinu olla vähän enemmän vettä pitävämmät niin ei olis koko matkaa tarvinnu sormet jäässä ajella. Kypärässä sen sijaan Spiukin Aero-ulkokuori oli tälle kelille loistava. Vesi vaan ropisi kuoreen eikä pää kastunut ollenkaan. Pysyi pää ainakin lämpöisenä, Todella hyvä lisävaruste tällaiselle kylmälle ja märälle kelille.

22.5.2017

Trek Top Fuel

Pitkän odotuksen ja muutaman mutkan ja uudelleentilauksen jälkeen perjantaina tuli tieto, että uus pyörä on saapunut. Lauantaina auto kohti Seinäjokea ja Cyclistä löytyi uutuuttaan hohtava Top Fuel. Vielä ei oo liikaa kilometrejä alle tullut, mutta ajoasennon säätöä ja tuntuman hakua on nyt muutaman tunnin edestä tullut. Vähän on erilainen ajaa kuin jäykkäperä tai edellinen täysjousto, mutta naama on ollut leveessä hymyssä koko viikonlopun :)

Trek Top Fuel 9.8 SL ProjectOne

Pyörähän on Project One versio Top Fuel 9.8 sl:stä. Eli värin lisäksi keula ja iskari päivittyi parempaan versioon. Pientä päivitystä pyörään on varmasti kesän aikana vielä luvassa, mutta tarkoitus on kuitenkin keskittyä tällä kertaa enemmän olennaiseen kuin pyörän keventelyyn. Kyllähän tuo Sparkin painolle häviää reilusti mutta uskon, että ajo-ominaisuudet on mulle sopivat. Laitetaan pyörästä lisää tietoa kun kilometrejä keretyy alle vähän enemmän. 


Ja ettei nyt jää vaan pyörämn päivitykseen niin Rajamäen reissulta tuli ostettua Spiukin Dharma kypärä ja Arqus ajolasit. Ajolasit vielä Lumiris-linssillä, joka on mun mielestä huippuvalinta. Kirkkaalla kelillä lasi tummuu ja pilvisemmällä vaalenee automaattisesti. Mulla ainakin tuo helpottaa varsinkin maastossa ajamista kun ei tarvi ajaa pilvisessä kelissä "pimeenä" ja vastaavasti auringon paistaessa lasit on hommassa mukana. 



En ollut ennen viime kevättä oikeestaan edes kuullut Spiukista tai kiinnittämnyt siihen sen enempää huomiota ainakaan ennen kuin Jere Hara tuotteita alkoi käyttää. Nyt on maasto- ja maantiekengät, kypärä ja lasit Spiukilta. Hyviä ja laadukkaita tuotteita ja hintakin on mun mielestä näissä sopivalla tasolla. 

18.5.2017

Tempomies

En oo koskaan oikeestaan edes ajatellut kokeilevaniu tempoa. Oon mieltänyt sen enemmän wattimiesten hommaksi, jossa pitää olla kunnon välineet (tempopyörä, puku, kypärä). Ja varsinkin kun mun maantiepyöräö taitaa painaa enemmän kuin jäykkäperä maastopyörä niin eipä oo tullut koskaan lähdettyä kokeilemaan. Niille jotka ei tiedä niin kyseessä on siis aika-ajo kelloa vastaan. Kilpailijat lähtee minuutin välein matkaan ja toisen peesaaminen on kiellettyä, mikäli joku jälkeenpäin lähtenyt ohi menee. Eli puhtaasti oma suoritus ja se jolla on eniten voimaa menee kovinta vauhtia.

Viime viikolla Pettsson oli treeniohjelmaan laittanut seuran viikkotempon niin ei auttanut muuta kuin lähteä kokeilemaan. Kieltämättä nyt oli ensimmäinen treeni, mikä vähän jännitti etukäteen, että mitä tästä tulee. Oksennushan siitä meinas suorituksen jälkeen tulla, mutta muuten kyllä oli ihan kiva treeni. Ainakin tuntui, että kaiken sai irti mitä oli otettavissa. Ja aina sitä saa enemmän itsestä irti kun ajaa kelloa vastaan vs. että yksin tempoilisi Lahnakosken tiellä.

Eilen oli sitten vuoroissa Peltokorventien Tempo-Cupin osakilpailu. Samalla asenteella lähdin, eli kovaa treeniä tekemään ja kaikki mitä irti saa oli tarkoitus Peltokorven tien nousuihin jättää. Vähän oli eilen tukkoisempi olo kuin viikko sitten. Ainakin tuntui, että jalat meni nopeammin happoille, mutta ihan tyytyväinen oon omaan ajooni. Eihän sitä kannata oikeiden tempomiesten aikoihin verrata, mutta nyt on aika mistä parantaa. Ja tällä kertaa ajoin kuitenkin ehkä vähän fiksummin kuin viikko sitten. Silloin oli kova aloitus ja jossain vaiheessa totesin, että niillä wateilla ei kauaa ajeta. Nyt yritin lähteä vähän maltillisemmin liikkeelle, vaikka hyytyminen meinas nytkin tulla viimeisiin nousuihin. Lenkki vielä itse suorituksen päälle niin illalla kyllä jaloissa tuntui, että on ajettu.

Joka tapauksessa kahden kokeilun perusteella tuosta hommasta alkaa kuitenkin vähän jo tykätä. Ja vaikka kyseessä kilpailu onkin niin tähän kilpailuun oon asennoitunut puhtaasti omana treeninä ja kovin vastus katselee ennen suoritusta reippaana peilistä ja suorituksen jälkeen makailee tien penkalla, Hyvää vaihtelua maastoajolle ja monipuolisuus tekee varmasti hyvää pyörätreeneissäkin. Ja eiköhän tässäkin vauhti kehity kesän aikana, jos useamman kerran käy ajamassa.

14.5.2017

Evoc XCM

Eilen maratoncupin avauskisa Evoc XCM Rajamäellä. Kisapäivälle osui mukavan keväinen keli niin mikäs siellä oli hienoa rataa kiertäessä. Järjestelyt tapahtumassa oli kyllä onnistuneet. Samaan aikaan maastokisan kanssa oli polkujuoksu, maastopyöräilyn ja polkujuoksun yhdistelmä sekä maantiekisa. Paikalla oli siis todellista urheilujuhlan tuntua. Tällaisissa tapahtumissa on aina hienoa nähdä kavereita ja kun oltiin hyvissä ajoin paikalla niin ehdittiin tutustua myös paikalla olleiden myyjien ja esittelijöiden tarjontaan.

Spiukilta uus kypärä ja ajolasit

Kisan startin jälkeen huomasin, että sykkeet oli ihmeellisen korkealla koko ajan. Jaloissa ei tuntunut pahalta mutta sykkeiden puolesta näytti vähän pahemmalta. Mutta kun pyörä liikkui niin antoi mennä vaan. Tekniset osuudet tuotti vähän ongelmia, mutta pääosin rata oli noopeaa ja hienoa polkua höystettynä mukavilla kivikoilla ja jumppapätkillä. Jossain ensimmäisen kierroksen puolenvälin paikkeilla huomasin, että toinen klossi on päässyt aika pahasti löystymään. Taskussa kulkee aina työkalu, joten ajattelin, että äkkiä vaan kirtistys ja matkan pääsee jatkumaan. No sew työkaluhan ei sitten ollut taskussa.. Taiteilin sitten toinen kenkä poilkimessa heiluen menemään. Vähän piti varoa, ettei tuu tilannetta, jossa sen joutuisi nopeasti irrottamaan. Sain kuitenkin lainattua työkalua ja klossin kiinni ja matka jatkui.



Toisen kierroksen alussa olo oli vielä vahva kunnes sitten yhtäkkiä sykkeetr tippui 20-25 pykälää alemmas ja hetken ajeltuani totesin, että verensokeri laskee ja nopeasti. Geeliä naamaan, mutta tuossa vaiheessa jalat oli jo aivan löysät/voimattomat. Joten kierroksen tekninen osuus oli melkoista rämpimistä. Piti vaan odotella, että verensokeri tasoittuu ja jalkoihin palaa voimat. Onneksi se tapahtui ja loppuosa oli taas mukavan vahvaa ajoa ja sykkeetkin palasi normaalitasolle. Kisasta jäi pienistä ongelmista huolimatta aika hyvä fiilis. Ei ajo mitään loistavaa ollut, mutta parempaan suuntaan menossa kuitenkin. Ja onhan tämä kilpaileminen kuitenkin aina yhtä hienoa.

Team Evocille kiitokset hienosti järjestetystä kisasta ja ratamestarille hyvästä reitistä! Kuvat totutusti Tarja Kivirinnan kamerasta. Kiitos!

5.5.2017

Kokkola Maasto-Cup, Santahaka XC

Käytiin tänään suunnittelemassa Maasto Cupin avauskisan reitti valmiiksi. Toki aina on pieni varaus muutoksille, jos säiden haltija tekee reitille tuhojaan mutta hyvin suurella todennäköisyydellä ajetaan tällä reitillä. Reittihän on todella nopeaa polkua, muutama vähän hitaampi paikka, missä taitava kuski voi tehdä eroja. Muuten sitten kyllä taitaa watit jyllätä reitillä. Reitti on pääosin polkua ja jonkun verran on ulkoilureittiä mukana. Ja säästä riippuen saattaa olla vähän luntakin vielä jossainpäin reittiä. Tosin ne kohdat oli ainakin tänään hyvin ajettavissa ja eiköhän se lumi vielä ehdi sulaa tässä vajaan viikon aikana. 

Stravasta löytyy kisareitti. alkuun voi tulla jonkunlainen starttilooppi, mutta muuten kierretään tätä rataa. Bonuksena laitetaan reitille joku sopiva Strava-segmetti jonka kisassa nopeiten ajava saa Cupin pisteisiin bonuspisteitä. Tehdään tuo tarkistus vaikka seuraavana päivänä niin kaikki Stravaa käyttävät ehtivät ladata kisadatat rauhassa. Lisäksi tuo Strava segmetti merkitään vielä metsään, niin kilpailijat tietävät koska tuolla kyseisellä pätkällä ovat.