5.9.2017

Hyvinkää XCO

Viikonloppuna oli XCO-cupissa vuorossa Hyvinkään kilpailu. Hyvinkää on parina edellisvuotena ollut itselle kauden viimeinen kisa tai ainakin kisa, johon vielä valmistautuu ja panostaa kunnolla. Toki sen jälkeen on saattannut joitain paikallisia kisoja vielä ajella fiiliksen mukaan. Tällä kertaa tulikin vähän yllätyksenä, että xco-cup jatkuu vielä 30.9. Kivikossa Helsingissä järjestettävällä XCE-kisalla. SM-kisojen perusteella XCE-kisoja on ihan kiva ajaa, mutta vähän joutuu miettimään kuuden tunnin ajomatkaa yhteen suuntaan ja muutamaa lyhyttä starttia. Toisaalta jotkut menee toiselle puolelle maata juoksemaan 100 metriäkin, että ei se kisan pituus siihen sinänsä vaikuta.

#waterproofsport

Hyvinkään kisarata on teknisesti helpompi ja aivan erilainen kuin vaikka viikko aikaisemmin Korson rata. Toisaalta ihan kiva oli ajaa vähän vauhdikkaampikin xco-kisa ja muutenkin hyvä, että radat on vähän erilaisia, vaikka xco on teknisempään suuntaan mennytkin. Ennen kisaa mietin, että lähtiskö jäykkäperällä kisaan, mutta saattoi täysjousto kuitenkin olla oikea valinta. Nopealla reitillä kun on pientä juurakkoa niin aika paljon se hakkaa kuitenkin selkää kisan aikana. Täysjoustolla saa ainakin vaan ajaa. Toki tämäkin on kuskista kiinni.

Kisan startissa oli vähän ahdasta ja meinas siinä tulla kolarikin kun ensimmäiselle polulle tuli pieni sumppu ja sarvet tais osua toisen kuskin kanssa yhteen. Selvittiin kuitenkin säikähdyksellä tuosta. Vähän oma sijoitus tuossa hässäkässä tippui. Edelleen noihin startteihin tarvis vähän enemmän röyhkeyttä, että menis vaan sinne sopiviin väleihin ja hakis sitä paikkaa ja hyvää peesiä. Ensimmäinen kierros meni aavistuksen rauhallisemmin, mitä olis voinut ajaa. Toisaalta "rauhallinen" aloitus saattoi olla hyväksikin, kun matkan aikana ei tullut sitä perinteistä tummumista missään vaiheessa ja porukka jossa ensimmäisen kierroksen ajoin piti kuitenkin ihan hyvää vauhtia. Jaksoin tällä kertaa aika tasaisesti ajaa 6 kierrosta. Toki kierrosajat vähän tippuivat kisan edetessä mutta oma tunne pysyi läpi kisan hyvänä ja viimeiselle kierrokselle asti jaksoi vääntää nousut. Kisassa oli yksi pitempi loiva polkunousu, jonka päällä sai kyllä joka kierroksella kunnon kannustusta. Onhan se aina hienoa, kun reitin varrella on ihmisiä kannustamassa. Kummasti sitä saa aina vähän lisää virtaa ja jaksaa ainakin vähän paremmin taas :) Lopputuloksissa M30 sarjassa seitsemäntenä.

#waterproofsport

Kisasta jäi itselle päällimmäisenä hyvä fiilis ja toki Arton ja Hannun hyvät ajot Elitessä oli myös hieno juttu. Vaikka kisoissa toki itse yrittää aina tosissaan ajaa ja itsestään kaikki saada irti, joskus hyvällä ja välillä huonommalla menestyksellä, niin kyllä kavereiden hyvät suoritukset on aina hienoa. Kiitokset Hypylle ja kisakavereille kisoista! On näitä vaan hienoa ajaa. Kuvista kiitos #waterproofsport

30.8.2017

Vierumäki XCO Etapit

Viikonloppuna Korson Kaiku järjesti Vierumäen XCO-radalla etappikisan. Aikaisemmin ei ole tullut etappikisaan osallistuttua ja vielä kun se järjestettiin maastopyöräilyssä mun suosikkiformaatissa eli xco-kisana niin tokihan paikalle menin. Lauantaina ajettiin lyhyellä 3,6 km radalla ensiksi XCT eli prologi, sitten myöhemmin lauantaina oli vuorossa normaalia lyhyempi XCC-kisa (noin tunnin kisa). Sunnuntaina ajettiin sitten vielä normaali tai vähän normaalia pidempi XCO. Näistä sitten ajat yhteen ja etappien kolme parasta sai hyvityssekunteja. Hieno kokonaisuus.

Lauantaina ehdin rataan tutustua ennen prologia ihan hyvin. Ainut vaan, että rataan tutustuessa se oli kuiva mutta lämmittelyn aikana alkoi sataa kaatamalla ja itse kisasuorituksessa rata olikin märkä ja kun radalla on paljon kivikkoa, juurakkoa ja kalliota niin radan luonne muuttui tuosta lämmittelystä aika paljon. Vähän jäi oma lämmittelykin vajaaksi tuosta sateesta johtuen mutta ihan ok suoritus prologissa. Muutama pikku virhe menee yliyrittämisen piikkiin :)

Kuva: #waterproofsport

Prologin jälkeen oli muutama tunti odottelua ennen illan kisaa. Tässä välissä oli siis juniorilähtöjä ja muita ikäluokkien lähtöjä. Jos jonkun parannusehdotuksen voi esittää niin oma startti olisi saanut myös olla vähän nopeammin tässä välissä. Mun mielestä M30, Elite ja M18 olis voinut ajaa samassa startissa M40/50 luokkien kanssa.

Illan kisassa siis ajettiin samaa reittiä kun prologissa. Reitti oli jo ehtinyt vähän kuivua tuosta aikaisemmasta. Toki siellä sai joissain juurakoissa edelleen tarkkana olla. Ja tulihan kisan aikanakin vielä sadekuuro. Nuo nyt kuitenkin kuuluu asiaan, että joskus sataa ja märälläkin pitää osata ajaa. Itse kyllä tykkäsin tuosta lyhyestä radasta. Siinä sai kierroksen aika nopeasti täyteen ja jatkuvasti tuli samat kohdat eteen. Pysyi jotenkin rytmi aika hyvänä kisassa kun ajettiin lyhyttä rataa. Ja yllättävän hyvin illan kisassa kuitenkin jaksoi ajaa ja sykkeet pysyi tasaisen korkeina koko suorituksen ajan. Eli mitään loppua kohti selvää laskua ei tullut.

Kuva: #waterproofsport

Lauantai-illan ohjelmassa oli kisan jälkeen lähinnä ruokaa, lepoa ja venyttelyä. Kisassa jalat toimi mutta kisan jälkeen illalla oli vähän krampin oireita takareisissä. Sunnuntaina startti oli 13.45 eli aamulla ei ollut kiire mihinkään. Henkilökohtaisesti mulle sopis paljon paremmin aikaisempi lähtö, mutta näin nämä yleensä XCO-kisoissa menee. Mun puolesta startti sais olla vaikka klo 11 tai 12 niin kotimatkallekin pääsis ajoissa. Toisaalta olipa kisa mihin aikaan tahansa niin yleensä sitä viivalla on niissä kisoissa, jotka itseä kiinnostaa. Sunnuntaina ajettiin pitempää 6,5 kilometrin reittiä, jossa oli myös enemmän teknistä haastetta kuin lauantain reitissä. Hyvä ja mielenkiintoinen reitti oli sunnuntaillekin keksitty. Sen verran oli reitillä pään kokoista kiveä, että kalusto joutuu kyllä koville tuolla radalla miehen lisäksi.

Sunnuntaina jaloissa kyllä painoi lauantain ajot. Sen huomasi heti ensimmäisellä kierroksella. Ajo olikin sen jälkeen vähän vaihtelevaa. Välillä ihan hyvää, mutta välillä meni kyllä lenkkeilyksi. Ei vaan paukut enää riittäny kovempaan vauhtiin. Kiva sunnuntainakin oli ajaa, vaikka oma ajo jättikin parantamisen varaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä kisaviikonloppu ja kun täältä asti kisoihin ajelee niin samallahan sitä ajaa muutaman startin sen yhden sijasta :) Toivottavasti jatkossakin järjestettäisiin XCO:ssa tällaisia etappiajoja.

Kuva: #waterproofsport

Kisailut jatkuu ens lauantaina Hyvinkää XCO:ssa ja ehkä vielä sen jäljkeen Pyssymäellä maratonin merkeissä. Pyssymäellä on hyvä maratonreitti niin sen takia siellä olis kiva käydä tavallaan päättämässä kisakausi. Voihan sitä joitain paikallisia kisoja vielä ajella sen jälkeen mutta kohta alkaa olla aika vetää vähän henkeä ja suunnitella tulevaa.

14.8.2017

Lähimetsän poluilla

On taas ollut vaihteeksi hiljaista blogissa, koska XCO:n SM-kisojen jälkeen en ole kisoja ajanut ja muutenkin aika on mennyt lomaillessa ja treenaillessa. Tänään käytiin Sannin kans ajelemassa lähinetsän polkuja. Niitä ei oo Sannin kans kovin paljoa vielä tullut ajettua, koska ne sattuu olemaan aika pitkälti tämän alueen teknisimmät polut eikä viitsi hyvin alkanutta harrastusta tai intoa siihen lopettaa viemällä liian vaikeisiin paikkoihin heti aluksi.

Toki kaikkea pitää kokeilla ja ajamalla oppii, joten pieninä annoksina näitä juurakoita ja kivikoita kun ottaa niin oppi menee perille je mieli pysyy iloisena. Ainakin tänään kotiin tuli taas voitonriemuinen tyttö, kun pienistäkin onnistumisista osaa iloita. Opittiin myös, ettei isikään ihan joka kerta pääse kaikkia paikkoja ajamalla, joten ei se maailma siihen kaadu, vaikka välillä joutuu jalkautumaan. Toki lenkiltä päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin kyykäärme :) Ajelun ohella siis luonnon tarkkailua ja ihmettelyä mahtuu mukaan.

video


video


26.7.2017

Mökkiträk

Eilen pääsin kokeilemaan kaverin mökkiträk-rataa. Kova työ on radan eteen tehty kun yksi mies sen on omin käsin kaivanut, tampannut ja muotoillut mökin pihalle. Ei ihan muutamassa tunnissa tuollaista tehdä, mutta kun intoa on niin hienoa jälkeä on syntynyt.

Kivaa siellä ajelu kyllä oli ja tekisi varmasti hyvää vähän useimminkin tuollaistakin ajaa. Monipuolisuutta ja pyöränhallintaa tuossa ainakin saa ja on tänään lihaksissakin tuntunut, että jotain uutta on eilen tehty. Aluksi tuo pumppaaminen tuntui reisissä eniten ja loppua kohti jalanpohjissa :) Tänään on sitten keskivartalon lihakset kipeenä.

video

Alkuun meno oli kyllä kankeaa eikä oikeen saanut pyörääkään aina mutkiin kääntymään ainakaan vauhdilla, mutta pikku hiljaa ajo alkoi kulkemaan paremmin ja paremmin ja vauhtiakin jo sai ajamiseen. Täysjoustopyörä nyt ei välttämättä ole se paras mahdollinen tuollaiseen ajoon mutta oma pyörä kuitenkin tuntui tuossakin omalta ja sillä ajo meni parhaiten. Tuossa huomas hyvin, että niin kauan vauhti pysyi kun jaksoi pumppailla mutta hyytyi samaan tahtiin voimien kanssa. Yllättävän raskasta hommaa oli, mutta samalla mukavaa palautumista SM-kisaviikonlopusta.



24.7.2017

XCE ja XCO SM Valkeakoskella

Viikonloppuna vietettiin todellista maastopyöräilyn juhlaa kun Valkeakoskella ajettiin XCE:n ja XCO:n Suomen mestaruuksista. ProMTB oli luonut hienot puitteet kisatapahtumalle Korkeakankaan urheilukeskukseen. Reitit olivat monipuolisia, haastavia ja erityisesti raastavia ja varmasti arvokisojen arvoiset.

Kisapaikalle mentiin jo perjantaina vähän tutustumaan reitteihin. Lauantaina oli vuorossa XCE. Koskaan ennen en ollut XCE-kisaa ajanut, joten siinä mielessä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toki nyt suunnilleen tiesin mitä tuleman pitää. XCE:ssä siis ajetaan ensiksi aika-ajot ja sen jälkeen erät, joiden paikat määriytyvät aika-ajojen perusteella. Sitten edetään vähän samaan tyyliin kuin sprinttihiihdossa 4 kuskin erissä, joista kaksi menee aina jatkoon. Hiihdosahan erissä on kuusi kilpailijaa ja XCE:ssä yleensä neljä, riippuen vähän osallistujamäärästä. Radan pituus oli noin 1,1 kilometriä eli täysiä mentiin koko matka. Radalla oli yksi jyrkkä nousu ja lasku ja sitten vähän loivempi serpentiininousu, joka ei kyllä sen kevyemmältä kisassa tuntunut.

Lauantain XCE-kisasta, Kuva: waterproofsport

Tuossa jos etenee eristä jatkoon niin palautumisen merkitys erien välillä korostuu. Koska yksi erä kestää noin 2-3 minuuttia radasta riippuen se mennään niin kovaa kuin jaloista pääsee. Ja kun ajaa useamman tällaisen maksimivedon putkeen niin se joka palautuu parhaiten ja saa itsestään eniten irti on vahvoilla.

Aika-ajon jälkeen samaan puolivälierään tuli kolminkertainen XCE-mestari Olli Miettinen, viime vuoden (ja myös tämän vuoden) Mestari Samuel Halme sekä Vaasan kovakuntoinen Markus Simelius. Kuten arvata saattaa niin kyyti oli kylmää ja omat ajot päättyi tuohon erään. Kaikkeni annoin ja täysiä menin, mutta kovempaa ei päässyt. Sanoinkin, että tuossa oli urheilu-uran huippuhetkiä, kun lähdössä pääsi kahden Mestarin viereen ja samaan erään ajamaan. Loppusijoitus 13.

XCE:ssä voittoon ajoi lopulta Samuel Halme, hopeaa otti Ville Tuppurainen ja pronssille ajoi seurakaveri André Haga, jonka ajoa olikin kiva seurata läpi kisan. Vahvaa ajoa ja ei se hopeakaan kaukana ollut :) XCE oli kyllä sen verran hieno kokemus, että mielellään näitä ajaisi useimminkin. Pitää katsoa, jos saatais joskus järjestettyä jonkun viikkokisan yhteydessä myös XCE. Varsinkin nuorille tuollainen kisa olisi tosi hyvää treeniä ja miksei vähän vanhemmillekin.

XCO, Kuva: Tarja Kivirinta

Sunnuntaina jatkettiin XCO:n merkeissä, jonka olin jo ennen kautta merkannut itselleni kauden pääkisaksi. XCO on mun mielestä maastopyörälajeista se hienoin ja omille ominaisuuksille ehkä sopivin. Tuossa Tahkoa ennen ja jälkeen sairastettu pitkittynyt flunssa vei vähän pohjaa suunnitellulta treenaamiselta näitä kisoja varten, mutta Cycli XCO:ssa ajossa oli paljon positiivista niin lähdin kisaan luottavaisena.

Tahmean alun jälkeen ajattelin, että kone kyllä käynnistyy parin ensimmäisen nousun jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi sitten ongelmat. Huomasin, että juomapullo oli tippunut, varmaan tuossa dh1 laskussa. Ja toki huomasin tämän vasta huoltopaikan jälkeen. Ensimmäinen kierros meni kuumassa kelissä ilman juotavaa ja muutenkin olo oli aavistuksen epävarma. Verensokeri tietysti lähti laskemaan kun ei voinut juoda ja geelin imeminen ei oikeen tuntunut verensokeria nostavan. Toisella kierroksella sain uuden pullon mutta ajo varsinkin poluilla oli hyvin epävarmaa, mietin jo, että pakko keskeyttää ajo mutta luonne ei antanut periksi. En mä nyt SM-kisaan oo keskeyttämään tullut.
Kuva: TarjaK 

Tuo verensokerin nopea laskeminen vaan vie jaloista voimat ja muutenkin kropasta kaiken tehon. Ja menee oma aikansa ennen kuin lähtee nousemaan ja siinäkin saa olla tarkkana, ettei nouse liikaa. Kolmannella kierroksella serpentiininousussa alkoi ajo taas kulkea vähän normaalin tuntuisesti. Ja kierroksen loppua kohti ajo alkoi olla sitä, mitä se oilisi pitänyt olla jo kisan alussa. Tämä nyt tuli vaan tällä kertaa liian myöhään ja Mestari Fantom kurvaili stadionilla ohi ja kisa oli sitä myöten selvä Ja sijoitus 10. Lopputulos on siis pettymys ja ajo oli pari kierrosta surkeaa. Toki tähän on syy, mille ei voi aina mitään, vaikka kuinka yrittäisi kaikki asiat tehdä oikein ja suunnitelmallisesti. Asian kanssa on vaan elettävä ja siirrettävä katse eteenpäin. Onneksi verensokerien heittelyjen takia täysin pilalle menneitä kisoja ei kuitenkaan kovin usein tule. Yleensä kuitenkin joka kesään mahtuu joku. Ja joskus se vaikuttaa enemmän ja joskus vähemmän. Eli aina ei kisa mene penkin alle, vaikka verensokeri pääsisikin laskemaan. Jälkeenpäin kun asiaa mietin niin saattoi tuo kuumuus ja auringossa pari tuntia ennen starttia pyöriminenkin vaikuttaa. Onneksi maastopyöräily on kuitenkin niin kivaa, että tämänkin jälkeen tulee lähdettyä aivan yhtä suurella innolla lenkille kuin ennenkin ja mikäs sen hienompaa kuin ajaa kisoja taas loppukesästä.

Kuva: Tarja Kivirinta
Hienoa oli kuitenkin seurata kisatapahtumia ja katsoa hienoja suorituksia kavereilta. Erityisesti mieltä lämmitti Aki Korpelan hopeamitali kotiradalta. Vaikka hopea tuli tiukan kirikamppailun jälkeen niin eiköhän se maistu. Hieno persoona johon olen saanut kisojen kautta tutustua ja kavereiden onnistumiset tuo itsellekin aina hienon fiiliksen.

Miesten ja naisten Elitessä voittajat olivat aika odotetut. Naisissa EM-kisoihin valmistautuva Noora Kanerva ja miehissä maailmancupissakin hienosti ajanut Sasu Halme. André ajoi tässäkin lähdössä hienosti sijalle 7. Myös Arton 8. sija oli hyvä saavutus ja takasi sen, että meillä oli tyytyväinen kuski kotimatkan :) Ja Arton kun tuntee hyvin ja viikottain pyöräilystä ja treenaamisesta keskustellaan niin onnistuminen tärkeässä kisassa saa omatkin suupielet ylöspäin.

Kokonaisuutena hienot kisat. Järjestelyt toimi ja radat oli hyvät ja selkeästi merkattu. Kisakuulutukset oli myös hyvät. Tiesi aina mitä tapahtuu ja ketkä ajavat. Onnea voittajile ja kiitos ProMTB järjestelyistä!

16.7.2017

Cycli XCO

Parin viikon flunssailun ja muutaman kevyen pk-lenkin jälkeen oli eilen taas aika laittaa numerolappu pyörään kiinni ja laittaa mies ahtaalle Joupiskan poluilla ja rinteissä. Seinäjoen xco-reitti on yks mun suosikeista. Reitti on siinä mielessä kiva, että se on kokonaan ajettavissa. Reitillä on haastavia kohtia, mutta mitään kohtaa ei tarvi erikseen jännittää, että selviääköhän siitä hengissä :)

Tälle vuodelle reittiä oli muutettu vähän. Nousua oli tullut vähän lisää ja vastaavasti yks polkupätkä jäänyt kokonaan pois. Perjantaina rataan tutustuessa kokeilinkin ajaa sekä täysjoustolla että jäykkäperällä ja päädyin lopulta starttaamaan kisaan jäykkäperällä. Yhdellä kivikko/juurakko polulla hävisin täysjoustolle omissa testeissä mutta vastaavasti ylämäet nousi jäykkäperällä paremmin. Kyllä se reilun 1,5 kilon painoero jossain näkyy kuitenkin. Tiesin toki, että koville voi ottaa kisan ajaminen tällä valinnalla mutta rohkeasti vaan kokeilemaan.

Kuva: Harri Kekola

Koska kaikki jää aina vähän viime tippaan ja nytkin Seinäjoelle lähtö viivästyi perjantaina kun piti saada ennen lomaa kaikki hommat töissä tehtyä niin ei kotona ehtinyt sen enempää katsoa onko pyörissä kaikki kunnossa. Perjantaina ajellessa jarrulevy vähän hinkkasi ja ajattelin, että ehdin sen illalla tai aamulla laittaa kuntoon. Aamulla sitten totesin, että se hinkkaakin pyörän runkoon eli kiekoissa oli väärä sovitin toisella puolella ja Trekin boost-kiekot ei taas Scaleen käy. Tuo väärä sovitin on sen takia mulla, että Sparkissa sitä taas tarvittiin ja silloin kaikki kiekot meni pyörien välillä ristiin. Ratkaisu oli hankkia jostain prikka siihen väliin ja onneksi Seinäjoen K-Rauta oli auki ja sieltä löytyi tähän ongelmaan ratkaisu.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisa starttasi oikeestaan suoraan ylämäkeen, mikä ei oo ihan paras vaihtoehto mulle mutta sain kuitenkin ihan hyvän startin. Tarkoitus oli päästä Mursun Jaakon ja Mustikkamaan Timon peesiin, mutta kummasti siihen jäi taas se muutama metri joka kasvoi sitten kymmeneksi ja sen jälkeen viideksikymmeneksi jne.

Oma ajo tuntui kuitenkin hyvältä ja vaikka sykkeet tuntui olevan tapissa niin vauhti pysyi kuitenkin ihan hyvänä. Radan nousut meni yllättävän hyvin, oikeestaan raskain osuus oli heti uudelle kierrokselle lähtiessä olevan nousu. Saattoi tietysti johtua siitäkin, että sitä ennen kierroksen lopulla oli jo noustu pariin kertaan Joupiskan rinteitä. Uus kallionousu mäkihyppymäen vieressä nousi taas kevyemmin ja oli muutenkin kivaa ajettavaa. Sen jälkeen olikin reitin itselle hankalin osuus tuo juurakko/kivikkopätkä. Tai ei siinä mitään hankalaa ollut mutta jäykkäperällä tuossa vähän hävisi, se tosin oli tiedossa jo ennen kisaa, että näin kävisi.

Kuva: Tarja Kivirinta

Neljä kierrosta eli vähän reilu tunti oli kauden parasta ajoa. Sen jälkeen viimeinen kierros olikin taistelua ja odottelua, että maali tulisi jo vastaan. Vielä viimeisessä laskussa ketjut tippui, mutta onneksi siinä vaiheessa pystyi vaan rullailemaan maaliin. Kisasta jäi kokonaisuutena kuitenkin hyvä fiilis. Tunnin ajan pystyi ajamaan hyvää ajoa ja sykkeetkin oli koko kisan ajan aika kovat. Keskisyke 179 ja maksimi 190, eikä niissäkään tullut mitään notkahdusta. Yleensä kun vauhti hiipuu niin sykkeet myös tippuu tai voihan siihenkin olla monta eri tekijää miksi niin käy. Nyt kuitenkin kaikki toimi ja verensokerit pysyi hyvällä tasolla läpi kisan, mikä antaa aina mahdollisuuden tavoitella sitä omaa parasta. Mikäli on liian matalalla tai korkealla niin se jo vie pohjaa siltä, että voisi kisassa hyvin ajaa.

Kuva: Harri Kekola

Lopputuloksissa olin M30 sarjan kymmenes. Tämä oli hyvä aloitus kesälomalle. Ja vaikka treenaaminen ja lenkkeilykin kivaa on niin onhan se ihan eri asia kun pääsee kilpailuun ja saa laittaa miehen todella ahtaalle. Tästä hommasta sitä nauttii. Ens viikolla sitten jatketaan kisailua Valkeakoskella. Kiitokset järjestäjille hyvästä kisasta ja reitistä ja Haran Petrille juomahuollosta. Oikea pullo käteen juuri silloin kun piti :) Kiitokset myös kuvista Harri Kekolalle ja Tarja Kivirinnalle!

Kuva: Harri Kekola

11.7.2017

Laajalahti XC reittivideo

Torstaina jatkuu taas Maasto-Cup ja tällä kertaa kisataan Laajalahdessa. Oheisesta videosta näkee miltä tuleva kisareitti näyttää. Tervetuloa ajamaan. Kisat alkavat klo 18 lasten lähdöllä ja vähän vanhemmat juniorit ja aikuiset starttaavat noin klo 18.30.