16.12.2014

Voimaharjoittelu

Monesti tulee täällä blogissa tai Twitterissä mainittua, että on  tullut salilla käytyä tai jaloissa tuntuu edellispäivän voimatreenit yms. Ajattelin nyt vähän tarkemmin käydä läpi, mitä mä siellä salilla teen, ettei jää pelkäksi some-päivittelyksi tuo salitouhu. Pitää heti aluksi tehdä selväksi, että en koe olevani mikään auktoriteetti jakamaan voimaharjoitteluvinkkejä toisille. Lisäksi tähänkin löytyy niin paljon eri näkemyksiä ja kokemuksia, että ei kannata alkaa muita neuvomaan. Aina kannattaa kuitenkin keskustella, kuunnella muita ja oppia uutta.

Voimaharjoittelunkin voi jakaa useampaan osaan eli salilla tehtävään, kotona lenkin jälkeen tehtävään lihaskuntoiluun ja pyörällä ajettaviin voimaharjoituksiin. Pyörällä toki saa ajettua lajivoimaa, mutta pidän kuitenkin salitreeniä hyvänä vastapainona pyöräilylle ja muutenkin kropan vahvistamisesta ei nyt ainakaan haittaa ole.

Salitreeneissä mulla on ollut tällä uudella harjoituskaudella perusrunko mitä teen joka kerta ja sitten vähän vaihdelleen siihen "oheistoimintoja" ajan ja fiiliksen mukaan. Vaihtelua toki ihan senkin takia, että saa vähän erilaisia ärsykkeitä eikä homma mee tasapaksuksi puurtamiseksi. Perusohjelmaan mulla kuuluu aina etukyykky. Sitä en oo oikeestaan koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta tänä vuonna siitä on tullut mun pääliike. Etukyykky on vaatinut kyllä opettelua ja keskittymistä, mutta alkaa kyllä jo sujua. Tässä tulikin mainittua se keskittyminen. Se on tärkeää näissä liikkeissä ja sen olen pyrkinyt muutenkin pitämään treeneissä mukana. Keskityn, että hommat tulee tehtyä suunnitelman mukaan ja jokaisella harjoituksella on myös suunnitelma, koskien ihan lenkkejäkin.

Kyykkypaikka

Etukyykyn lisäksi tulee välillä tehtyä perinteistäkin kyykkyä, mutta olen kokenut etukyykyn itselleni tehokkaaksi liikkeeksi ja tälläkin hetkellä jaloissa on tunne, että eilinen treeni on mennyt perille.

Lisäksi teen askelkyykkyä yleensä joka kerta myös. Tykkään myös tästä liikkeestä ja se kuormittaa vähän eri lihaksia kuin etukyykky. Näiden kahden jälkeen onkin jalat jo sopivan hyytelöä :) Jalkaprässi kuuluu ohjelmaan suunilleen joka toinen kerta. Maastaveto on myös yks mun suosikkiliikkeistä. Mave ei aina niin mukavalta tunnu, mutta ei se tarvi salilla aina tuntuakaan :) Maastavetoa tulee tehtyä myös joka toinen kerta. Tässä on toinen liike joka kyllä vaatii erityistä keskittymistä multa. Viimeisenä jalkoihin kohdistuvana liikkeenä sitten pohkeiden vahvistamista.

Askelkyykystä on olemassa useampikin tekniikka, mutta itse teen sitä tällä tyylillä kuin alla olevassa videossa. Eli en ota askelta eteenpäin vaan teen liikkeen paikaltaan. Tässäkin on tietysti monta koulukuntaa, mutta itse olen vakuuttunut tästä tyylistä. Ja lisäksi tähänkin olen vinkkiä saanut, että pyöräilijän kannattaisi näin askelkyykky tehdä.


Lisäksi erilaisia vatsa- ja selkälihasliikkeitä joka kerta. Keskivartalon vahvistaminen kuuluu siihen osastoon, mitä teen joka kerta. Näissäkin vähän koitan liikkeitä aina vaihdella. Toki vatsa- ja selkälihaksia pystyy tekemään hyvin kotonakin lenkkien jälkeen. Kahvakuula ja vatsalihasrulla on kotona kovassa käytössä. Ja tietysti lankku, kun tuohon haasteeseenkin tuli osallistuttua. Perinteinen ja sitten kylkilankut.

Vaikka pyöräilyä harrastaakin niin käsiäkään ei kokonaan kannata inohtaa, ettei nekään ihan siimoiksi jää. Valitettavasti penkki on tänä vuonna jäänyt lähes kokonaan sivuun, koska syksyllä pyörällä loukattu olkapää ei siitä oikeen tykkää. Samoin ylätaljassa olkapää ilmoittelee itsestään, mutta sitä pystyy tekemään kevyillä painoilla. Leuanveto kuuluu myös mun suosikkeihin, mutta siinäkin tuo olkapää välillä vihloo. Käsillä tehtävät liikkeet on nyt menny tuon alkapään ehdoilla. Toki mun salitreenissä käsiliikkeillä ei muutenkaan niin suurta painoarvoa ole, mutta teen kuitenkin niitä sopivasti vaihdellen.
Vatsalihasrulla


Jaloissa siis perusliikkeet joka kerta ja käsiliikkeissä sitten enemmän vaihtelua. En kuitenkaan kovin suurta liikekavankaadia pidä vaan koitan tehdä perusasiat yksinkertaisesti ja pitää liikkeiden määrän kohtuullisena. Niin se pyörällä ajettava voimaharjoittelu. Sitä teen pääasiassa trainerilla. Riittävästi vastusta ja 2-5 minuutin vetoja 40-50 kadenssilla. Vastusta siis sen verran, että tuon jaksaa polkea. Sykkeet yleensä noissa vedoissa jotain VK1-tasoa. Niitä kun tekee riittävästi niin eiköhän siitäkin lajivoimaa tule. Pihalla noita ei tule pahemmin ajettua, koska vaatisi vähän pitempää mäkeä ja sellaisia ei täältä löydy.

Tässä siis mun tapa toimia. Olen kokenut sen itselleni hyväksi ja toimivaksi, mutta se ei toki ole mikään yleispätevä ohje kaikille, Aina kannattaa kuunnella muita, keskustella, oppia ja kehittää omaa toimintaa. Niin ainakin itse olen asioiden kanssa toiminut ja tällekin vuodelle tuli tuo etukyykky mukaan hyvän kaverin vinkkinä/ehdotuksena. Kiitokset siitä. Tuossa mielessä varsinkin maastopyöräilyssä on asiat hienosti, että harjoitusvinkkejä jaetaan yli seurarajojen ja kavereiden/tuttujen kanssa tulee asioista keskusteltuakin aika paljon.

24.11.2014

Treeniä, testiä ja pientä takapakkia

Hyvin alkanut treenikausi koki pientä takapakkia ensin oksennustaudin ja sitten kurkkukivun ja pienen flunssan takia. Tässä vaiheessa vuotta on kuitenkin vielä "helppo" olla ajamatta ja hoitaa itsensä kuntoon. Eikä nuo nyt kovin pahaa taukoa harjoitteluun tehneet.

Tämä treenikausi on tuonut mulla jonkun verran muutoksia aikaisempaan. Toki varsinaista treeniä ei vielä ole montaa viikkoa takana, mutta innostus on ainakin ollut kova ja uusi ohjelma on ainakin motivaatiota nostanut. Tässä vaiheessa suurin panostus on voimaharjoittelulla ja sitten viikonlopun pitkällä/pitkillä lenkeillä. Vauhdin oon koittanut pitää maltillisena. Se on kyllä välillä hankalaa kun menohaluja olisi, mutta ideana ajaa pk1-lenkkiä. Oon kuitenkin pitänyt joka treeneissä sen idean mukana ja koittanut tehdä hommat kunnolla ja ajatuksella. Aikaa kun on rajallisesti niin hommat pitää tehdä kunnolla silloin kun tekee.

Viime viikolla kävin Kuortaneen Urheiluopistolla pyöräergotestissäkin. Nyt on tämän hetken syke- ja tuhoalueet taas tiedossa. Ja samoin laktaattitasot. Pientä muutosta oli viime vuoteen tullut. Keväällä sitten mahdollisesti uus käynti siellä. Talven aikana on sitten säännöllisesti luvassa omia testejä. Ideana ajaa puoli tuntia niin kovaa kuin pääsee. Katsotaan sitten mitä tuo testi aikanaan kertoo. Tuun sen todennäköisesti trainerilla ajamaan niin olosuhteet pysyy samana ja vertailukelpoisina keskenään. Wattbikella kovat kuskit tuota testiä tekee, mutta sellaista mulla ei ole eikä taida Kokkolasta sellaista löytyä miltään saliltakaan.

Mitä nousta testeistä kaverin kans juttelin niin vähän eri systeemeillä eri paikoissa niitä tehdään. Tuolla Kuortaneella 2 minuutin välein tuli 25 wattia lisää ja lähtötaso oli 50 wattia. Jossain taas tehoa nostetaan 3 minuutin portailla ja lähtökin on 150 watista. Eli ihan vertailukelpoisia eri testit ei taida keskenään olla. Toisaalta itseään varten siellä käydään ja kun käy samassa paikassa niin näkee sen oman tason muutoksen kun testi tehdään aina samalla tavalla. Itse en oo muualla testissä käynyt kuin Kuortaneella, joten ei vertailupohjaa ole. Tyytyväinen oon kuitenkin paikkaan ja kattavaan palautteeseen mitä sieltä testistä saa.


17.11.2014

Insuliinipumppu

Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kokeilemaan insuliinipumppua. Itse tasapainon kanssa mulla ei oo ollut mitään ongelmaa ja lääkärikin oli vähän sitä mieltä, että mitään perusteita pumpun käyttöön ei olisi. Pitkä keskustelu kisoista ja niiden aikana ilmenneistä ongelmista kuitenkin käänsi vaakaa siihen, että sain pumpun. Viimeistään ens kesän kisoissa sitten nähdään, että onko siitä apua kisatilanteessa. Treenit on kuitenkin aina ihan eri asia kuin kisapäivä jännityksineen yms. On muuten suhteellisen haastavaa keskustella lääkärin kanssa asioista, joka ei kestävyysurheilusta välttämättä ihan niin hyvin ole perillä. Mutta onneksi löydettiin yhteisymmärrys minkälaisia ne pyöräkisat on.

Pumpuksi mulle tuli Medtronicin Paradigm Veo. Siinä on mahdollisuus myös jatkuvaan glukoosiseurantaan, mikä varsinkin kisatilanteessateessa on hyvä juttu. Ja onhan se pitkillä lenkilläkin mielenkiintoista. Jatkuvaan seurantaan mulla ei tarvetta ole, mutta ennenkaikkea kisatilanteessa tuo on hyvä ominaisuus. Lisäinsuliinin ottaminen myös esimerkiksi geelin oton yhteydessä on helppoa tämän pumpun myötä.

Glukoosiseurannan lähetin ja itse pumppu
Kyllähän pumppu tuo myös omat haasteensa. Mua on aikasemmin häirinnyt jo ajatus, että koko ajan pitää kuljettaa laitetta mukana ja olla kytkettynä siihen. Katsotaan nyt miten siihen tottuu. Ei ainakaan työpäivän aikana hirveästi häirinnyt, vaikka näin ensimmäisenä päivänä siihen varmasti kiinnitti normaalia enemmän huomiota. Toinen on sitten yö, mutta ei ainakaan nettikeskustelujen mukaan unta haittaa. Lenkikäytössä laite on myös vielä kokeilematta, mutta eiköhän se sielläkin mukana kulje. Tällä viikolla ainakin tarkoitus testata lenkillä ja punttisalilla.

Jonkun verran uutta tämä nyt alkuun tuo, mutta ainakin muilta kuullut kokemukset ovat olleet positiivisia. Ainut itseä vähän arveluttava asia on toimivan hoidon muuttaminen uudeksi. Toki tällä haetaan siihen kisatilanteeseen vielä parannusta, mutta muuten tuo monipistoshoito kyllä mulla hyvin toimi. Mielenkiintoista myös nähdä miten jalat reagoi kun niitä ei piikitetäkään enää useita kertoja päivässä, jos vaikka jumit vähän häviäis. Ja kyllähän tekninen laite aina mielenkiintoa herättää ja vielä kun koneelle saa tilastot niin sehän tilastoihmistä ainakin miellyttää. Ja ei uusia asioita pidä pelätä vaan ottaa haasteena.

14.11.2014

Diabetespäivä

Tänään vietetään maailman diabetespäivää. Mullakin on ollut täällä blogissa jonkun verran diabetekseen tai lähinnä kestävyysurheilua harrastavan diabeetikon mietteitä ja kokemuksia. Tässä hyvä englanninkielinen teksti aiheesta, missä ammattilaispyöräilijät kertovat kokemuksistaan:

Cycling and Type 1 Diabetes: how the pros manage

Tuo saattaa ehkä vähän avata näitä munkin juttuja, että aina se ei ole niin helppoa kuin teoriassa pitäisi asioiden olla. Mutta kuten oon aikasemminkin todennut niin kyllä diabeteksen kanssa pärjää eikä se ole este kestävyysurheilussakaan. Haasteita toki tulee muutenkin vaativaan harrastukseen, mutta haasteet on tehty voitettaviksi. 

1.11.2014

Verensokerit lenkin aikana

Mulla on nyt ollut muutaman päivän Medtronic Guardian verensokerien sensorointilaite. Ideana seurata 3-5 vuorokautta miten verensokerit päivän mittaan elää. Toki päivittäinen vaihtelukin kiinnostaa mua, mutta erityisen kiinnostavaa on seurata, miten lenkin aikana verensokerit käyttäytyy. Tänään ajettiin Juhan kans reilu 3 tunnin pk-lenkki. Alla olevassa kaaviossa kuvattu, miten verensokerit tuona aikana meni. Laite mittaa kymmenen minuutin välein verensokerin. Ensimmäinen geelin otto näkyy selvästi kaaviossa ja taisi siinä tulla energia/myslipatukkaakin otettua. Myöhemmin otin lisää energiapatukkaa, mutta se ei enää niin selvästi tässä näy. 

Loppumatkasta vielä lisää energiapatukkaa, että verensokerin lasku ei olisi niin voimakasta. Kotiin päästiin ja kotona sitten palautusjuomaa. Samalla näkee, että geeli vaikuttaa selvästi enemmän verensokeria nostavasti kuin patukka. Tosin en kokonaista patukkaa lenkin aikana kerrallaan syönyt vaan otin sitä muutamaan otteeseen pienemmissä paloissa. Juomaa meni tasaisesti lenkin aikana. 

Ja jos jotain kiinnostaa niin geelinä oli Gutzyn Cola, patukkana Gutzy Energy Bar mansikka ja urheilujuomana Fast Sports Drink Appelsiini/Workout Intra Appelsiini sekoitusta. 

Verensokerit lenkin aikana, alla kellonajat

Kokonaisuutena lenkki meni mun mielestä hyvin verensokerien puolesta (niin kyllä ajamisenkin). Ihan lopussa laski aika matalalle, mutta silloin oltiin jo niin lähellä kotia, että ei kannattanut enää geelillä verensokeria nostattaa, Tuo on siinä mielessä hyvä arvo lenkin lopussa, kun palautusjuoma verensokeria kuitenkin aina jonkun verran nostaa ja tänään oli ruokakin melko pian lenkiltä tullessa.

Tällainen laite hoitaa verensokerimittauksen

28.10.2014

Lankutushaaste

Tartuin viime viikolla Kohti Konaa facebook-ryhmässä tehtyyn lankutushaasteeseen. Ideana oli, että maanantaina minuutti, tiistaina 2, keskiviikkona 3 jne.. Oon kyllä lankkua tehnyt aina silloin tällöin 1-3 minuutin aikoja vähän fiiliksestä riippuen. Joten ajattelin, jos neljä tai maksimissaan viis päivää pysyis mukana. Toki sen verran helppo mut on yleensä mukaan haastaa, että haasteeseen tartuin.

Jos Facebookia käytät niin kannattaa tuohon ryhmään liittyä, Siellä seurataan Kai Söderdahlin valmistautumista ens vuoden Hawaijin Ironmaniin. Samalla kun pääsee vähän tutustumaan triathlonin harjoitteluun niin pääsee seuraamaan myös miten huippu-urheilija treenaa.


Joka tapauksessa 4 ensimmäistä päivää haasteessa meni yllättävän helposti. Viidentenä päivänä alkoi jo keskikropassa tuntua, että jotain on tehty. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös edellispäivän punttisalitreeni, joka sai paikat "mukavan kipeeksi" pitkän tauon jälkeen. Lauantai meni oikeestaan puhtaasti sisulla, lopussa alkoi jo kroppa täristä. Sunnuntaina sitten 7 minuuttia, joista ainakin viimeinen täysin tahdon voimalla. Suorituksen puhtaudesta voi sitten olla jo montaa mieltä, sen verran kroppa lopussa tärisi, mutta pysyi sen 7 minuuttia ylhäällä. Eilen loppui sitten mun haaste. Ei mitään saumoja enään. Haastavaksi tämän teki mun mielestä se, että joka päivä tehtiin aina pidempi sarja. Itse haasteen alullepanija edelleen haastetta jatkaa. Tsemppiä haasteeseen!

Täytyy pitää muutama päivä lepoa lankusta ja jaktaa sitten sen tekemistä ehkä vähän pidemmillä kuin niillä vanhoilla minuutin tai parin sarjoilla. Ei tuosta ainakaan haittaa ole, että keskikroppa vahvistuisi.

Välillä oli Sanni tsemppaamassa :)

25.10.2014

Kinesioteippaus

Oon vähän varauksella suhtautunut kinesioteippaukseen. Joskus sitä on tullut kokeiltuakin, mutta en ole koskaan täysin vakuuttunut sen vaikutuksesta. Nyt on tässä syksyn aikana polvi vihoitellut kuitenkin jo vähän pitempään ja ajattelin kokeilla siihen kinesioteippausta. Netistä lueskelin ohjeita ja katselin jonkun verran youtube-videoita aiheesta ja sitten kokeilemaan.

Yllätyin kyllä positiivisesti kun kipu ja vihlominen hävis tai ainakin väheni huomattavasti. Todennäköisesti kipu ainakin osittain johtuu kireistä lihaksista, jotka kiristää pakarasta lähtien reittä ja sitten polven lihaskalvoja. Tämä siis mielipide mikä ei perustu mihinkään tietoon lihaksista vaan omiin tuntemuksiin :)

Polvi teipattuna

Kokeilin torstaina ja tänään myös punttisalilla käyntiä ja vähän arvelutti esimerkiksi kyykyn tekeminen. Mutta siinä ei kyllä kipua tuntunut yhtään. Eikä ole pyöräillessäkään haitannut ainakaan suuremmin. Tosin aika vähän on tullut ajettua viime viikkojen aikana. Enemmän on tullut tehtyä kävelylenkkejä, Nyt on kuitenkin aikomus aloittaa taas kunnon treenaaminen. Täytyy toivoa, että polvikin kestää. Kokemus kinesioteippauksesta oli kuitenkin nyt erittäin positiivinen. Pitää tuohon jatkossa perehtyä vähän enemmän, jos siitä apua sais ajoittaisiin jumeihin tai muihin pikku vaivoihin mitä vastaan tulee.

13.10.2014

Kausi 2014

Nyt on aika vähän miettiä mennyttä kisakautta. Missä onnistuin, missä epäonnistuin ja missä asioissa jäi parannettavaa? Kausihan alkoi mulla lokakuun lopussa/marraskuun alussa, kun aloitin uuden treenikauden. Talven ja kevään treeneihin en nyt tässä sen enempää palaa, mutta kokonaisuudessaan talven treenikausi oli hyvä. Tuntui, että eteenpäin mentiin ja kehityin kuskina. Varsinkin keväällä kunto tuntui olevan ihan hyvällä tasolla.

Kisakausi alkoi Rajamäellä (Nurmijärvi Mtb) toukokuun alkupuolella. Kauden avausmaraton on aina tietyllä tapaa hankala, mutta tänä vuonna olin ajooni tyytyväinen. Kauden avauksessa huomasin, että ylämäet kulki suhteessa paremmin kuin aikaisemmin ja samoin tiepätkillä en jäänyt jalkoihin. Olin mielessäni kauden jakanut vähän kuin kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli Rajamäen kisasta Laajavuoren maratoniin ja sen jälkeen oli tulossa perheenlisäystä. Kauden toinen osa alkaisi sitten mahdollisuuksien (=perheen tilanteen) mukaan Joupiskalta ja jatkuisi Pyssymäen ja mahdollisten muiden maratonkisojen kautta SM-kisaan.

Nurmijärvi Mtb, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Rajamäen kisan jälkeen oli hyvin aikaa treenata ja kävin välissä ajamassa yhden paikallisen maantiekisan, PP-Runtin. Seuraavan kerran kisailin maastossa kesäkuun alussa Brahe Mtb:ssä Pietarsaaressa. Tämä olikin alkukauden paras kisa multa. Ajo kulki hyvin ja reittikin oli sopivan tekninen mun makuun. Tämä tiesi hyvää, kun viikko tästä Korson XCM-kisassa oli tarkoitus olla jo kunnossa. Korson reitti on mun yks suosikkireittejä maratoneilla. Tällä kertaa kisa vaan meni vähän pilalle verensokeriongelmien takia. Korsosta oli viikko Laajavuoren maratoniin, jonka oli tarkoitus "huipentaa" kevätkausi. Viikolla kävin vielä ajamassa Laihialla XCO-viikkokisan hyvänä treeninä.

Laajavuoren kisa jäi sitten väliin, kun tuleva vauva antoi vähän sellaisia merkkejä, että ei viitsi monen sadan kilometrin päähän lähteä. Ja muutenkin tilanne oli siinä vaiheessa se, että koin olevani kotona enemmän hyödyksi kuin kisareissulla. Tavallaan vähän harmitti tuo kun Korsossa ja Laajavuoressa piti olla kunnossa ja tuon Brahe Mtb:n perusteella kunto alkoi olla jo hyvä. Mutta verensokerit on aina vähintään pari kisaa pilannu kauden aikana ja tulee varmasti jatkossakin pilaamaan. Se pitää vaan hyväksyä. Toisaalta positiivista, että kunto alkoi olla jo kohdillaan silloin kun sen "pitikin olla".

Laihia XCO

Tämän jälkeen oli enemmän vauvanhoitoa kuin pyöräilyä ohjelmassa. Heinäkuussa tuli ajettua yks paikalliskisa, mutta sekin meni enemmän ja vähemmän univelkaisena vähän sinnepäin. Joupiska XCM oli tavallaan uus kauden aloitus ja jännityskin kova ennen kisaa. Kisa sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja olin tyytyväinen ajooni. Joupiska on edelleen yks mun suosikeista maratonreiteistä. Reitiltä löytyy helppoa kuntorataa ja hiekkatietä, mutta vastaavasti sitten pitkät pätkät huippua polkua. Paikoin ihan teknisiäkin pätkiä. Joupiskan jälkeen oli alunperin suunnitelmana ajaa Jämillä, mutta se jäi nyt väliin tyttären ristiäisten osuessa samalle päivälle.

Pyssymäki oli sitten elokuun puolessa välissä. Jälleen mun suosikkireittejä ja täällä ajokin on yleensä kulkenut ihan kohtuu mukavasti. Tälläkin kertaa olin ajooni tyytyväinen, vaikka selkä vähän jumiin kisan aikana menikin. Tulipa tuollakin mietittyä, että vois se täysjousto olla ihan hyvä tälläkin reitillä... Pyssymäen reitin eteen on tehty paljon töitä vuosien aikana ja mikäli oon oikeen ymmärtänyt niin työt reitin parantamiseksi jatkuvat edelleen. Mun mielestä tuolla vois ajaa joku vuosi vaikka SM-kisan. Sen verran hienosta reitistä on kyse.

Pyssymäki, XCM, Kuva Merja Kivirinta

Viikko Pyssymäen kisasta olin Rokualla ajamassa. Reitti ei ehkä ole ihan mun tyyppinen, mutta välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Ihan paras vire ei tänne osunut, mutta järjestelyiltään hieno tapahtuma. Kisan jälkeen uinti ja sauna kylpylässä ja päälle hotellin buffet-lounas. Kyllä kelpasi.

Seuraava kisa mulla olikin tarkoitus olla SM-kisa ja sitä ennen hyvänä treeninä Kirsta XCO Laihialla. Siellä saikin jumpata koko tunnin tosissaan, sen verran tekninen reitti kyseessä. Harjoituskisan reitiksi kuitenkin todella hyvä reitti ja toimiihan se Arton harjoittelupaikkana, joten siellä treenaamalla pärjää kyllä kisoissakin. Olisi varmasti ollut hyvää harjoitusta SM-kisaan. Se jäi tänäkin vuonna väliin, kuten aikaisemmin olen kertonut. Lasten terveys menee kuitenkin pyöräilyn edelle ja siinä vaiheessa perheen ajan käyttöä hallitsi 3 kertaa vuorokaudessa käynti sairaalassa antibioottoannosta hakemassa 3kk ikäiselle tytölle.

Tuossa loppukaudesta oli vielä suunnitelmissa ajaa lähialueen 7 Sjöar Mtb, mutta viikko ennen sitä meni flunssassa, joten jätin suosiolla väliin. Kisakauden päätti sitten Pirkka Mtb ja siitä tunnelmat edellisessä tekstissä.

Joupiska XCM

Kokonaisuudessaan vähän rikkonainen kausi, mutta kun tuloksia katsoo ja omaa ajoa miettii niin kohtuu hyvin kuitenkin meni. Silloin kun olin suunnitellut olevani kunnossa myös olin, etli Kesäkuun alku - puoliväli ja sitten elokuussa. Valitettavasti tuo ensimmäinen kunnossa oleminen kaatui kisojen osalta vähän, mutta turha sitä on murehtia. Harjotusmäärät pysyivät suunnilleen samoina kuin edellisenäkin vuotena. Tänä vuonna koitin laatuun panostaa enemmän ja pitää kovat ja kevyet treenit selvästi erillään toisistaan.

Missä sitten jäi parannettavaa? Edelleen se tasaisuus puuttuu. Koskaan kisaan lähtiessä ei voi olla aivan varma mikä on päivän kunto. Eli rutiini ja varmuus puuttuu. Nopeutta tulisi myös kehittää ja tietysti sitä, ettei ajaisi itseltään jalkoja alta kisan alkuvaiheessa. Voimapuolella pitäisi kans parannusta ens kauteen tulla. Nyt kun on voimaharjoittelua tullut tehtyä lähinnä talvisin niin väkisin kesällä voimatasot tippuu. Tähän onkin suunnitelmissa ensi kesäksi muutosta.

Yksi positiivinen asia mitä kesän aikana tuli diabeetikon näkökulmasta opittua oli, että Vitargo sopii mulle tankkausjuomaksi kisaan. Mulla on ollut noiden tankkausjuomien/jauheiden kanssa aikaisemmin suuriakin ongelmia. Yleensä ne on nostaneet verensokeria liikaa tai tavallaan hallitsemattomasti yllättäen. Tämä ei oo ainakaan ksiapäivänä mikään hyvä juttu. Vitargon kanssa testi onnistui alusta lähtien hyvin. Osin voi kyse olla sattumasta, että kaikki toimi ja osin varmasti siitä, että tämä toimii mun kropan kanssa. Oikeastaan tästä Vitargon "löytämisestä" pitää kiittää Tom Söderdahlia, joka siitä mulle alunperin taisi mainita. Myös urheilijuoman sekaan olen tuota "toisen kierroksen" pulloihin laittanut lisäenergian saamiseksi.

Pirkka Mtb, Kuva: Kari Mäkinen

Diabeteksen kannalta kesän kisat meni myös ihan kohtuu hyvin. Korso oli oikeastaan ainut mikä meni pahemmin penkin alle. Toki pieniä ongelmia kisojen aikana saattoi tulla. Varsinkin kun verensokeri ehtii laskea ja ja sitten saattaa nousta liikaakin. Ja toisaalta energiaa pitäisi saada kisan aikana myös muuten kuin vaan matalia verensokeriarvoja estääkseen. Tästä asiasta ensi viikolla pitäisikin mennä lääkärin kanssa neuvottelemaan. Täytyy toivoa, että lääkärillä olisi tietoa urheilusta, ettei ihan ummikolle tarvisi selittää näitä juttuja. Kuten kesällä yksi lääkäri totes: "meinaatko vielä montakin vuotta kilpailla, kun tuota ikääkin alkaa jo olla" :) Onhan sitä 34-vuotta, mutta ei se mun mielestä vielä niin paljoa ole, että kilpailemisen estäisi.

Kokonaisuudessaan siis postitiivinen kesä takana. Ja kyllähän tässä lajissa yksi hienoimpia asioita on kaverit ja tutut, joihin on kisojen yhteydessä tutustunut. Sen lisäksi, että ajamisesta pitää niin kyllä te kaverit teette tästä myös hienon harrastuksen.

Hopeinen XCM-cup mitali viidestä maaliin ajetusta kisasta


6.10.2014

Pirkka MTB

Eilen ajettiin XCM-cupin päätöskisa ja samalla mun kisakauden päättänyt Pirkka Mtb. Reitti oli mukavaa ja aika nopeaa polkuajelua höystettyinä muutamilla kovilla nousuilla ja joukolla pienempiä nousuja (jotka nekin oli rannikon asukille isoja), lisäksi poljuosuuksien välissä oli latupohjaa/kuntoreittiä. Hyvä maratonreitti mun mielestä.

Kisa alkoi vauhdikkaasti auton perässä ja jatkui alun nousuihin, jossa porukka saatiinkin aika mukavasti jonoon. Alussa jalat tuntui yllättävän vahvoilta ja lähdinkin aika reippaasti heti alussa. Välillä kävi mielessä, että tulikohan aloitettua liiankin kovaa, mutta ajattelin antaa mennä kun hyvältä tuntui. Jossain vaiheessa ensimmäisen kierroksen aikana vauhti sitten tasaantui, mutta ensimmäinen kierros meni kokonaisuudessaan ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen lopussa oli pari jyrkkää ja kovaa nousua ja toisen kierroksen alkuun nousut jatkui. Siinä alkoi vähän takareidet antamaan kramppioireita.

Joku lukuisista nousuista, Kuva: Petteri Pyrrö

Toisen kierroksen alun nousuissa jouduinkin vähän vauhtia hidastamaan ja ajamaan nousuja vähän pienemmällä vaihteella, ettei takareidet vetäisi kunnolla kramppiin. Tuon jälkeen ei jostain syystä enää vauhdin nostaminen onnistunutkaan. Toisesta kierroksesta tulikin todellinen kärsimysnäytelmä. Tuntui, että kun joku takaa tulleista sai mut kiinni ja meni ohi niin ei ollut mitään saumaa vastata vauhtiin eikä päästä peesiin. Ei helpolla osuudella eikä edes polulla. Geeliäkin koitin syödä riittävästi, ettei energiat pääsisi loppumaan, mutta vauhti oli kadonnut johonkin. Toisen kierroksen aikana kävi muutamaan kertaan mielessä, että pääsenköhän koskaan maaliin asti :) Kyllä se maali tuli lopulta vastaan ja viimeiset jyrkät nousut oli toisaalta helpottavia, kun tiesi, että niiden jälkeen on maali. Tulikin mieleen, että saattoi tietysti johtua kun koko kesänä on aika vähän pitkiä lenkkejä päässyt ajamaan. Mun pohjilla se näkyy varmasti jossain vaiheessa ja nyt tais tulla se raja vastaan. Ei meikäläisen kohdalla taida ihan onnistua joka kisaan kovat täsmätreenit Olli Miettisen tyyliin :)

Tässä vaiheessa löytyi vielä vähän vauhtia, Kuva: Kari Mäkinen

Toisella kierroksella tuli siis todellinen nitkahdus, mutta kai niitäkin pitää aina välillä kokea. Reitti oli kyllä fyysisesti kova, lähes 1300 nousumetriä tekivät tehtävänsä ja kisan jälkeen oli kyllä olo, että kaikki oli jätetty reitille. Ei ollut ihan kevyttä nousta parrkipaikalta miljoonaa porrasta suihku/saunatiloihin :) Vaikka toinen kierros vaikea olikin niin kisasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Tuonne oli mukava päättää kisakausi 2014. Nyt 2-3 viikon offseason ja sitten uudella innolla treenaamaan ens kesää kohti. Onnittelut kisassa pärjänneille ja XCM-cupin kokonaiskisan kolmelle parhaalle Kusti Kittilälle, Henri Ojalalle ja Iiro Sairaselle! Kokonaiskisassa pärjätäkseen pitää ajaa tasaisen vahvasti koko kausi, ei riitä pari hyvää kisaa.

4.10.2014

Viimeistä viedään

Huomenna on mun osalta tämän kauden päätöskisa Pirkka XCM, Lamminpäässä. Kulunut kausi on ollut erinäisistä syistä vähän rikkonainen, mutta täytyy koittaa huomenna ajaa hyvä kisa niin jää kaudesta positiivinen fiilis. Toisaalta suurin osa kisoista, jotka ajattelin ennen kautta tärkeiksi on mennyt kyllä ihan hyvin omaan tasoon nähden. Palataan näihin sitten tarkemmin ens viikon aikana, kun ehtii kisakautta käydä tarkemmin läpi.

Menneet pari viikkoa on kyllä tullut enemmän levättyä kuin ajettua. Ensiksi oli nuoremman tytön sairaalakeikka, jolloin meni viikko käytännössä ilman lenkkejä ja siihen perään viikko flunssassa. Tällä viikolla onkin virtaa riittänyt jaloissa. Toivotaan, että huomennakin on jotain jäljellä.

Lamminpäässä oon pari kertaa ollut ajamassa kisan ilmeisesti vähän eri reitillä kuitenkin, mitä huomenna ajetaan. Tai järjestäjä on ainakin ollut toinen tamperelaisseura silloin kun itse oon siellä kisaillut. Muutaman kerran tuolla on tullut myös lenkillä käytyä, joten periaatteessa maastot on "ttuttuja". Tai ainakin kisan aikana varmasti tulee tunne, että tästä on joskus tullut ajettua :) Reitti tulee kuitenkin olemaan varmasti hyvä ja nousumetrejäkin tulee rannikon asukille ihan riittävästi. Kyllähän tuolla mahtavat maastot on kisa järjestää.



25.9.2014

Rukan reissu

Pari viikkoa sitten lomailtiin vajaa viikko Rukalla. Alkulomasta oli pientä flunssaa, joten keskityin perheen kanssa retkeilyyn ja sitten flunssan parannuttua tuli ajettua pari lenkkiäkin. Mäkitreeniä ainakin sai hyvin ajettua, kun löytyi kunnolla nousua. Tässä vähän kuvasatoa reissulta.

Hienoja maisemia

Haastavia nousuja






Mukavia sorateitä

Kumpuvaaran maisemakahvila



Kumpuvaaran kahvila

Perheen nuorimpia kiinnosti porot

18.9.2014

Seitsemän veljeksen XCM, DNS

Valitettavasti jo tässä vaiheessa tulee tämä "perinteinen" DNS, kun kyseessä on XCM SM-kisa. Kahtena edellisenä vuotena oli syynä flunssa, mutta tällä kertaa kisan edelle menee lapsen terveys. Nuoremmalla tytöllä (2,5 kk ikäinen) nousi viikonloppuna kova kuume ja joutuikin muutamaksi päiväksi lastenosastolle. Nyt pääsi kotiin, mutta pitää kolme kertaa vuorokaudessa käydä hakemassa antibioottiannos sieltä sairaalasta suoraan suoneen, joten tällä hetkellä mua tarvitaan enemmän kotona kuin kisassa. Ja muutenkin keskittyminen kisaan olisi kyllä aika paljon kärsinyt tässä tilanteessa. Harmittaa kisan peruuntuminen, koska reitti olis ollu ennakkotietojen mukaan hieno ja haastava, mutta tuleehan näitä kisoja vielä. Toivotankin tässä vaiheessa onnea kaikille lauantain kisaan, Toivottavasti tulee hyvä ja tiukka kisa mitaleista ja muistakin sijoista!



14.9.2014

Kirsta XCO

Lauantaina kävin ajamassa Laihialla kaverini Arton tekemällä radalla ajetun Kirsta XCO:n. Reitti oli teknisesti aika vaativa ja koko rata käytännössä pelkkää polkua ja välillä vaativaakin kivikkoa. Haastava rata, mutta tuollaisen ajaminen kyllä kehittää. Jäykkäperällä ajaessa selkä joujtui kyllä koville, mutta ei se onneksi kisan aikana pahemmin haitannut. Kieltämättä kävi mielessä se täysjouston hankinta ens kesäksi :) Radalla ei oikein ollut mitään kohtia, missä olis päässy hetkeksi hengähtämään ja juomaankaan ei meinannut ehtiä. Töitä sai tehdä koko kropalla, että reitillä pysyi.

Kisa itsessään meni ihan hyvin multa. Sai kovatehoisen treenin samalla. Tuollaiseen reilun tunnin suoritukseen harjoituskisa on ehdottomasti paras paikka, jos haluaa itsestään kaiken irti. Yksin ajaessa ei onnistu yhtä hyvin. Tuloksellisestikin meni ihan hyvin, kun olin neljäs. Toki pari ennakkosuosikkia joutui keskeyttämään, mutta tuloksethan lasketaan sen mukaan ketkä maaliin pääsevät. Kolmanteenkin sijaan oli hyvät mahdollisuudet, mutta viimeisen kierroksen kivikossa tupelointi vei mahdollisuudet siihen. Ohituspaikat oli kortilla ja tuossa kun jäi niin en enää kiinni saanut. 

Tulosta tärkeämpänä oli kuitenkin hyvä kisa hyvällä radalla. Pitäis vastaavia kivikoita saada tänne Kokkolaankin tehtyä niin oppisi niitä paremmin ajamaan. Kiitokset vielä Artolle kisasta! 

7.9.2014

Vähän huonompi viikko

Viime viikonlopun jälkeen oli hyvä fiilis. Treenit oli menny hyvin ja tuntui muutenkin, että virtaa ajamiseen oli. Maanantain kevyen lenkin jälkeen tiistaina oli tarkoitus ajaa maastossa kovempia vetoja. Jalat tuntui heti lenkille lähtiessä hyviltä ja päätinkin heti lenkin alussa kokeilla tehdä uudet pihjat yhdelle tutulle Strava-pätkälle. Polku jota oon ajanut varmaan satoja kertoja. Reippaassa vauhdissa sitä innostuu aina ja tarkkaavaisuus hetkeksi herpaantui ja poljin osui kiveen. Sen jälkeen olikin varmasti hieno ilmalento. Maassa hetken aikaa sai keräillä itseään kun ilmatkin meni pihalle. Sitten totesin, että pyörä ainakin näyttää olevan ehjä ja sen, että olkapäähän sattuu nyt kunnolla. Oli hankalaa saada pidettyä pyörä pystyssä toisen käden varassa.

Siinä vaiheessa oli parasta kääntyä takaisin kotiin päin. Polvi ja kylki sai kans pieniä ruhjeita tuon olkapään lisäksi. Päivystyksessä sai käydä näyttämässä, ettei mitään pahemmin ollut rikki. Joku ac-jänne tai nivel oli tuosta olkapäästä ilmeisesti venähtänyt. Edelleen käden liikuttelu tiettyihin asentoihin on hankalaa. Esimerkiksi ajopaidan takataskuun ei käsi mene. No eiköhän se ajan kanssa palaudu. 

Pari päivää lepoa ja torstaina uskaltauduin maantielle ajamaan. Maantiellä tuo ei haitannut yhtään, joten perjantaina oli tarkoitus lähteä Arton xco-rataa koeajamaan Laihialle. Muu perhe sitten vähän sairasteli, joten jätioon tuon väliin ja totesin illalla, että itsellekin flunssa tullut. Onneksi tänään on jo vähän paremmalta tuntunut, joten toivottavasti menee muutaman päivän levolla ohi. Se hyvä puoli tässä flunssassa oli, että se tuli jo tässä vaiheessa. Parina viime syksynä kun se on ollut XCM SM-kisan aikaan. Jos nyt pääsisi Rajamäelle ajamaan. 

Nyt on kuitenkin auto pakattu ja huomenna lähdetään aamulla kohti Kuusamoa. Toivottavasti flunssa ei iske pahemmin niin pääsee siellä vähän lomailun ohessa lenkkeilemään. 

1.9.2014

Treeniä koneeseen

Nyt on ollut taas aikaa vähän treenailla enemmän ja suunnitelmallisesti kun ei pariin viikkoon ainakaan ole mitään kisoja. Maratonkisat ainakin mun kohdalla aina vähän rajoittaa tuota treeniä kun kisan jälkeen menee kuitenkin päivä tai pari palautellessa/rauhallisemmin ajellessa ja sitten jokunen kovempi treeni ja viikonlopun kisaan valmistautumista. Työt ja muu elämä tuo sitten vielä oman haasteensa soppaan.

Viime viikko oli kuitenkin treenimielessä hyvä ja viikonloppu oikeen hyvä. Tällä viikolla koitetaan jatkaa samaa tahtia. Viikonloppuna käytiin Vaasassa ja otin tarkoituksella vaan maantiepyörän mukaan. Ajattelin, että ihan kiva vaihtelun vuoksi ajella maantielenkkejä Vaasan suunnalla. Lauantaina Vaasan ympäristössä ja sunnuntaina ajelin Kurikkaan mökille saunomaan. Siihen päälle vielä hieronta niin jalkojen palautuminenkin varmasti nopeutuu.

En tiedä miksi ei oo tänä kesänä tullut kovin paljoa ajettua tuossa lähialueen Halkokari-Trullevi poluilla. Toki läpikulkuna, mutta aika vähän siellä on lenkkiä tullut ajettua. Toisaalta kun metsää kaadetaan ja rakennetaan taloja ja lenkkialue pienenee niin ei oikeen huvita ajellakaan siinä, kun pitkää lenkkiä ei saa, jos ei samoja polkuja ajele edestakaisin. Nyt on kuitenkin viime viikkojen aikana tullut ajettua siellä vähän enemmän. Onkin taas muistunut mieleen kuinka kivaa se kivikossa, kallioilla ja juurakossa ajaminen onkaan. Täällä kun ei oikeen teknistä maastoa ole tarjolla kuin tuossa metsässä, joka hupenee talojen alle lähes silmissä ja sitten kauempana Öjassa. Muuten on aika helppoa ja vauhdikasta polkua.

Loppukauden kisasuunnitelmissa olisi ajaa XCM SM-kisat Nurmijärvellä ja sitten Maraton cupin päätöskisa Tampereella/Ylöjärvellä lokakuun alussa. Tuohon SM-kisaan olisi kiva päästä ajamaan jo ihan sen takia, että ainakin kahtena viime vuotena oon ollut flunssassa sen aikaan. Oon kyllä kisaan ehtinyt ilmoittautua, mutta kisa on jäänyt väliin. Nyt on tavoitteena, että starttiviivalla ollaan. SM-mitaleista siellä kyllä taistelee ihan muut kuskit, mutta oon kyllä tuosta Rajamäen maratonista ainakin tykännyt ja mikäli oikein ymmärsin niin tässä mennään ainakin osittain samaa reittiä. Hyvä ja sopivan haastava reitti lienee luvassa. Ja ratamestarin tietäen tuskin ainakaan pelkkää latupohjaa ajellaan, vaan eiköhän siellä ole myös teknistä haastetta reitille löydetty.

Sitä ennen olis tarkoitus vielä lomailla Kuusamossa tai Rukalla ens viikolla ja varmasti tulee jokunen lenkki myös ajettua. Sieltä ainakin löytää niiyä ylämäkiä mitkä täältä puuttuu.

24.8.2014

Rokua MTB kisaraportti

Eilen kävin ajamassa Rokua Mtb:n. Kisa oli mulle ihan uus tuttavuus ja samoin Rokua kisapaikkana ja paikkana yleensäkin. Ennakkoon oli tiedossa, että teknisesti helppo mutta kovavauhtinen reitti. Eli ei tultaisi olemaan ainakaan mun vahvuusalueella, mutta tekee hyvää ajaa vähän erilaisia kisoja. Kaikesta voi ottaa opiksi ja kehittyä. Lauantaiaamuna klo 6:45 starttasin auton kohti Rokuaa ja autoillessa olikin muutama tunti aikaa jännittää kisaa.



Kisa alkoi odotetun vauhdikkaasti ja alkuruuhkasta kun selvittiin niin pääsinkin ihan hyvään porukkaan ajamaan. Välillä joutui tekemään kovempaa hommia, että porukassa pysyi, mutta ylämäissä tunnuin olevan yllättävän vahva. Valitettavasti kierroksen alkupuolella tein ajovirheen ja kolautin jalan kunnolla kantoon ja lensin siitä pyörän kans ympäri. Hetki meni, että sai itsensä taas tolpilleen ja pyörään ketjut paikalleen. Valitettavasti tässä meni sen aikaa, että porukkaa jossa ajoin oli jo kaukana. Ja kun oli vauhdikas kisa, missä oli myös paljon tieosuuksia niin porukan kiinniajaminen ei yksin onnistunutkaan enää. Sääri sai tuossa myös sen verran osumaa, että turposi aika reilusti. Onneksi turvotus kuitenkin kisan edetessä laski. Tänään on sit niskat ollu kipeenä, että jonkun verran tuossa tais iskua kuitenkin kroppaan tulla. Jonkun aikaa tuon kaatumisen jälkeen ajelin parin muun kuskin kanssa, jonka jälkeen tieosuudella tuli takaa isompi porukka ja jatkettiin siinä matkaa. 

Kierroksen lopulla oli vähän pitempi jyrkkä mäki, Stravan mukaan Koivuvaara. Siinä porukka sitten hajosi. Onneksi olin kärkipäässä menossa niin pääsin ajamaan mäen omaa vauhtia ja päästiinkin muutaman kuskin kanssa porukasta irti. Ei niin yllättävästi meidät ajettiin sitten tieosuudella taas kiinni. Ja jatkettiinkin tällä porukalla ensimmäisen kierroksen maaliin. 

Koivuvaaran nousussa

Toiselle kierrokselle pulloa vaihtaessa jäljellä ollut porukka hajosi ja jäinkin ajelemaan Kivirinnan Jukan kanssa. Välillä vedin mä ja välillä Jukka. Jäin jossain vaiheessa kierroksen alkupuolella kun piti jäädä geelejä kaivelemaan, kun alkoi tuntua, että verensokerit alkaa vähän laskea. Nopeasti sitä jäi kun vähän joutui vauhtia hidastamaan. Tuon jälkeen Jukka näkyi edellä ja ylämäissä yleensä sain vähän kiinni, mutta taisin alamäkiin vastaavasti jäädä. Tasasella tuntui välillä, että saavutan ja taas välillä, että selkä karkaa edessä :) Aika lailla tais vauhti olla samaa, kun etäisyys pysyi kuitenkin lähes samana. 

Toinen kierros oli kuitenkin aika tasaista vääntämistä. Lopussa vielä yritin laittaa kaikki peliin ja ajaa Jukkaa ja toista edellä mennyttä selkää kiinni, mutta onnistuin vielä yhdessä risteyksessä ajamaan ohi kääntöpaikasta. En toki varsinaisesti harhaan ajanut, mutta vauhdikkaan käännöksen sijasta tulikin äkkijarrutus ja nollavauhdista oikealle polulle lähteminen. Loppujen lopuksin ihan ok ajo multa. Ihan parasta en saanut missään vaiheessa irti ja tuntui, että ei ihan mun tyylinen reitti ollut. Lopputuloksissa taisin olla sijalla 18. Vähän jäin teknistä pätkää kaipaamaan, vaikka kyllä tälläkin reitillä nopein voittaa. Hyvää harjoitusta kuitenkin ja onkin hyvä välillä ajaa vähän "epämukavuusalueella" muutenkin kuin sykkeiden puolesta. 



Tapahtumana todella hieno. Reitti on varmasti kaikkien ajettavissa ja reitille haastetta tuo vauhti ja muutamat kovat nousut. Tällaisella reitillä korostuu porukassa ajamisen taito, varsinkin tieosuuksilla siitä on hyötyä. Kisan jälkeen pääsi kylpylään uimaan ja saunomaan ja päälle kunnon ruoka seisovasta pöydästä. Tämä oli kyllä luksusta. Mulle toki kaikkiruokaisena käy kaikki ruoka mitä kisapaikoilla on ollut tarjolla, mutta kyllä tämä oli aivan omassa luokassaa. Vaihtoehtoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon, kun kyseessä oli hotellin ravintola. Hienosti järjestetty tapahtuma ja muutenkin Rokua vaikutti viihtyisältä paikalta lomailuun näin pikaisella silmäyksellä. Ja kyllähän kuuluttajana toiminut Aki Tuovinen toi sen "virallisen pyöräkisaäänen" monen Tahkon ja muunkin pyöräkisan tuomalla kokemuksella. Kiitokset myös kuvaajalle kuvista! 

Kaikki kuvat: Tarja Kivirinta

17.8.2014

Pyssymäki XCM

Lauantaina ajettiin yks mun ehdottomia suosikkikisoja maratonkisoista Nivalan Pyssymäellä. Taisin olla jo viidettä kertaa mukana kilpailemassa täällä. Neljä viimeistä on tainnut olla maratoncupin kisoja ja olisko ollut vuosi 2009 kun olin ajamassa jo siellä järjestetyn kisan harrastesarjassa. Pyssymäen kisa on siinä mielessä myös harvinaisuus, että kotoa kisapaikalle on vain reilun tunnin ajomatka. Eli voi nukkua yön ihan rauhassa ja lähteä aamupäivästä kisapaikalle ajelemaan. Harvinaista herkkua esimerkiksi maratoncupia kiertävälle ja näillä leveyksillä asuvalle.

Numero 1 ennen kisaa

Kisa-aamuna tunne oli yllättäen jännittynyt. En tiedä minkä takia, mutta jännitän kisoja aina todella paljon. Kisoja on tullut nyt jonkun aikaa jo kierrettyä, mutta jännitys ei oo kyllä yhtään vähentynyt vuosien aikana. Kisapaikalla kun lämmittelin niin tuli kuitenkin ihan vahva tunne, että tänään vois ajo kulkea. Lähtö oli tapani mukaan vähän heikko, mutta muuten lähdin aika maltilla matkaan. Toki kun tuota lähtöä parantaisi niin saisi heti alkuun vähän paremmat paikat kisaan. Tässäkin mentiin aluksi aika pitkä pätkä tietä, missä porukassa ajosta on hyötyä. Ensimmäinen kierros oli mun mielestä aika hyvää ajoa. Varsinkin loppupuolella rataa on mukavia kivikkopolkuja niin niissä sai aika hyvän draivin päälle. Kiitokset ja terveiset myös miljoonan kiven polulla olleelle blogin lukijalle. Kuulin kyllä kommenttisi, vaikka en siinä ehtinyt/pystynyt siihen pahemmin reagoimaan. Mutta hienoa, jos nämä jutut kiinnostavat.

Geeliä naamariin niin taas jaksaa, Kuva: Merja Kivirinta

Reitin loppuosaa oli myös uudistettu ja tehty kivoja polkurännejä purulla ajamisen sijaan. Niitä oli kyllä joka kierros mukava päästellä. Toisella kierroksella selkä alkoi vetää aika pahasti jumiin. Selkä olikin mun ainut murhe ennen kisaa, kun se oli parina viime päivänä ennen kisaa lenkeillä jumiin mennyt. Kierroksen keskivaiheilla on pitkä ja osin haastavakin polkupätkä niin siinä ajaessa selkä meni kunnolla jumiin. Ja kun selkä vetää jumiin niin jaloistakin häviää voimaa. Pääsin tuossa polun alkuvaiheilla ajamaan kuitenkin ratamestarin takana, joten sai vähän omiinkin ajolinjoihin hyviä vinkkejä. Muutamassa kohdassa saattoi olla järkevämpikin linja, kuin mistä olin ensimmäisellä kierroksella mennyt. Valitettavasti Jukalla hajosi rengas ja joutui kisan keskeyttämään. Toisella kierroksella alkoi myös satamaan vettä, kierroksen loppuosan miljoonan kiven polulla tuo vähän hankaloitti menoa, kun kaikki kivet oli märkiä, muuta haittaa ei sateesta ollut.

Kuva: Merja Kivirinta

Toisen kierroksen lopussa sain uuden juomapullon, joka kuitenkin tippui kivikossa melkein heti ja kolmannelle kierrokselle jouduinkin lähtemään vain yhden vajaan pikkupullon kanssa. Onneksi ei ollut mikään hellekeli niin tuollakin pärjäsi. Kolmannen kierroksen alkuun pääsin tiepätkillä hyvään porukkaan ja tuossa selkäkin jotenkin aukesi. Polkuosuudet meni hyvin ja tiepätkillä jaksoin olla hyvin vetämässä porukkaa.

Lopun kivikkopoluilla sitten iskettiin OP-P:n Hannu Jänkälän kanssa isommasta porukasta karkuun, missä oltiin ajettu. Takaa tuli kommenttia, että nyt kannattaa iskeä, kun kivikkopätkät alkoi ja ajoin sen mitä jaloista lähti. Hyvää tsemppausta sain ja saatiinkin tehtyä hyvin eroa takana tuleviin. Tuo ero riittikin hyvin ja kierroksen loppuosuuden sai ajella aika rauhassa maaliin. Tosin siinä vaiheessa ei kovin kovaa enää olisi päässytkään ja Hannu sai tehtyä vielä lopun pururatanousuissa eroa muhun. Hyvää yhteistyötä kuitenkin ja itselle ainakin jäi hyvä mieli, kun kisan lopussa pystyi omalla ajolla tekemään ratkaisuja ja ajo oli vahvaa vielä tuossa vaiheessa kisaa.

Maalisuoralla, Kuva: Merja Kivirinta

Nyt jo toinen kisa peräkkäin mistä jäi hyvä fiilis ja pystyin tekemään niin hyvän suorituksen kuin eilen oli mahdollisuus. Toki parannettavaa jää aina, mutta suurimmat "uhkat" mun ajamiselle on kuitenkin verensokerien heittelyt, mitä ei eilen tullut. Eli niiden puolesta oli mahdollisuus tehdä hyvä suoritus ja tämän hetken kunto riitti tähän. Toisen kierroksen selkäjumit ehkä vähän hidastivat matkantekoa, mutta ei niilläkään suurta vaikutusta lopputulokseen ollut. Seuraavan kerran kisailen sitten viikon päästä Rokualla.

Kiitokset vielä kisakavereille ja järjestäjille hienoista kisoista. Kovasti on Nivalassa tehty töitä hyvän reitin eteen. Siitä täytyy antaa Jukalle ja kumppaneille kiitosta! Muutenkin reitti on todella monipuolinen ja moni eilen kehuikin parhaaksi XCM-reitiksi Suomessa. Reitin varrella oli myös hyvin kannustusta. Varsinkin siinä alun tieosuuden lopulla kun siirryttiin polulle niin oli kovaa kannustavia lapsia. Ainahan kannustuksesta vähän lisävirtaa saa ajamiseen.

13.8.2014

Treeniä ja kisavalmisteluja

Loman jälkeen tuli oltua pari viikkoa töissä ja nyt taas tämä viikko lomalla. Kuten arvata saattaa niin työpäivisin ei kovin paljoa aikaa treenaamiselle ole jäänyt. Olen kuitenkin koittanut ottaa kaiken irti silloin kun on lenkille ehtinyt. Kun ajaa suunnitelman mukaisesti lenkit ja suunnitelmassa on myös ideaa niin välttyy siltä tasapaksulta ajelulta, mihin oon vähä turhan usein sortunut ainakin aikaisempina vuosina. Määrät on olleet nyt vähäisiä, mutta toivottavasti laatu on ollut hyvää. Siihen oon ainakin pyrkinyt. Levätäkin oon uskaltanut kun siihen on tarvetta ollut. Mielenkiintoista toisaalta nähdä, mikä on taso tällä treeni- ja lepomäärällä.

Kuntokin tuntuu olevan välillä ihan hyvä, mutta sitten on päiviä, että ei saa itsestään mitään irti ja sykkeitä ei saa nousemaan millään. Liiasta treenistäkään nuo ei oikeen voi johtua. Pitää vaan toivoa, että kisapäiväksi ei osu tuollainen päivä vaan olis edes kohtuullista kulkua. Esimerkiksi sunnuntaina ja maanantaina ajo oli aika tehotonta vääntämistä, mutta tiistaina sitten todella hyvää menoa ja kaikki meni juuri kuin olin suunnitellutkin. Nyt pitäis tuo vire saada lauantaiksi Nivalaan kun käyn ajamassa Pyssymäen XCM-kisan.

Tällä tankataan kisaa varten

Nivalan reitti kuuluu mun suosikkeihin ja toivoisinkin sinne kuivaa keliä. Kyllähän tuo on tullut märällä kelilläkin useasti ajettua, mutta viime vuosi osoitti, että kuivana reitti on kyllä enemmän mun mieleen. Pyssymäen kisan erikoisuus on mun kannalta se, että matka kotoa kisapaikalle on reilun tunnin. Harvinaista herkkua. Nivalan jälkeen mun kisakalenteri on taas vähän auki, mutta kiinnostais käydä seuraavana viikonloppuna ajamassa Rokua Mtb. En ole siellä koskaan edes käynyt, mutta ennakkotietojen mukaan teknisesti helppo ja vauhdikas reitti siellä olisi tarjolla. Se olisi tässä kohtuuden etäisyyden päässä, että sinne pääsisi hyvin päiväseltään käymään. Sen jälkeen seuraavat kisat taitaa olla pitkästi syyskuulla.

8.8.2014

Testi: Missä Kokkolassa saa urheilujuomaa, geeliä, palautusjuomaa

Tulin mieleen tehdä tällainen pieni testi Kokkolan suurimmissa marketeissa, että mitä urheilujuomia, palautusjuomia ja geelejä niistä saa. Tiedän toki, että netistä saa kaikkea tilaamalla ja monesti tuleekin tilattua, mutta moni tavallinen kuntoilija varmasti ostaa sitä, mitä kaupassa on tarjolla ja mielellään vielä sillä samalla kerralla kun ruokaostoksetkin tehdään. Valitsin tietoisesti vaan urheilujuomat, palautusjuomat, energiageelit ja patukat. Eli ne mitä yleisimmin tulee itse käytettyä. Toki proteiinivalmisteita olis löytynyt vaikka millä mitalla, mutta koska olen niistä käyttänyt oikeastaan vain Hera80-jauhetta niin en ottanut niitä testiin mukaan, koska tietoa ei tuotteista sen enempää ole.

Kohteiksi valitsin Prisman, Citymarketin, Minimanin, K-Supermarketin ja ihan testimielessä markettien lisäksi paikallisen Intersportin ja pyöräliikkeen. Erityiseen tarkkailuun otin itsellekin tutut tuotteet ja mielestäni viime aikoina varsinkin sosiaalisessa mediassa ja kisapaikoilla eniten esillä olleet merkit. Lähdin siis etunenässä etsimään Fastin, Gutzyn, Hihgh5:n ja PowerBarin tuotteita.

Prismassa valikoima oili selvästi laajin. Varsinkin Fastin tuotteet olivat hyvin edustettuina ja hyvin esillä. Mutta näistä tuotteista, mitä varsinaisesti etsin niin löytyi Urheilujuomista Fastin Appelsiinin makuista juomajauhetta ja PowerBarin muistaakseni Sitruunan makuista juomaa. Lisäksi oli Dexalin urheilujuomaa. Prismassa on aikaisemmin ollut myös mun henkilökohtaista juomasuosikkia Gutzyn Tropicalia, mutta tämän kesän aikana sitä ei ole enää valikoimissa ollut. Palautusjuomajauheista tarjolla oli Fastin Reco2:sta mansikan ja suklaan makuisena, mitä mullakin käytössä on. Lisäksi oli sitten punttimiesten palautusjuomia, mutta niitä en nyt ollut etsimässä. Valikoimat siis kattavat, mutta aika lailla yhden merkin hallinnassa mentiin. Geelejä oli PowerBaria, Dexalia ja Maximia. Patukoita Fast, Dexal, Teho-Sport.

Prismassa oli suurin hyllytila tuotteille

Minimanista löytyi juomapuolelta Maximia ja Gatoradea. Geelejä oli Dexalia ja Maximia. Palautusjuomaa Maximilta. Patukoita löytyi Teho-Sport, Dexal. Maxim. Päältä päin katsottuna toiseksi laajin hylly tuotteille.

K-Supermaketissa oli urheilujuomana tarjolla Maxim, Gatorade ja Dexal. Palautusjuomajauheita en nähnyt. Toki proteiinijauheita oli useampaakin sorttia. Geelejä ei myöskään ollut. Patukoita oli Fastilta ja Teho-Sportilta.

Citymarket oli kyllä suurin pettymys. Iso kauppa, mutta urheiluravinnepuoli lähinnä vitsi. Varsinaisia urheilujuomia ei ollut yhtään mitään. Palautusjuomia löysin yhden purkin Maximia. Geelejä ei ollut yhtään ja patukoita oli Fastilta ja Teho-Sportilta. Nekin lähinnä proteiinipatukoita, mutta joku energiapatukkakin oli valikoimiin saatu.

Sitten urheiluliikkeet. Intersportissa valikoimat oli aika heikot. Jokunen pussi High5:n juomajauheita. Nekin irtopusseja eli yksi annos. High5:n geelejä oli myös jokunen tarjolla. Paikallisessa pyöräliikkeessä oli lähinnä PowerBarin tuotteita, urheilujuomaa, palautusjuomaa, geelejä ja energiapatukoita. Valikoimat tuon merkin suhteen laajat ja monipuoliset.

Tässä kun kävin nämä paikalliset marketit läpi niin heräsi mielenkiinto, kun suuresti urheilutapahtumissa ja sosiaalisessa mediassa näkyvät Gutzy ja High5 loistivat poissaolollaan Kokkolan markkinoilta. Intersportissa toki suppea valikoima High5:n tuotteita, mutta ei kyllä kovin aktiiviseen käyttöön sieltäkään varsinkaan urheilujuomaa löydy. Tai mä en ainakaan ostaisi irtopusseissa tuotetta mitä menee useampi pullo viikossa. Kyllä sitä pitää purkissa/isossa pussissa saada.

Ja en lähtenyt kiertämään luontaistuotekauppoja, vaikka niissäkin saattaa näitä tuotteita saada. Ideana oli nimenomaan tuo helppo saatavuus kauppaostosten yhteydessä. Parhaiten oli siis tarjolla Maximia ja varsinkin Fastin tuotteita, joita löytyi joka kaupasta ainakin proteiinivalmisteina. Heidänkään urheilujuomaa ei löytynyt kuin Prismasta. Yleisesti Prismassa selvästi suurimmat hyllytilat tuotteille varattuna ja Minimani yhtä selvä kakkonen. Jokainen sitten voi makunsa mukaan tuotteet valita, mitä täältä kaupoista saa. Itse en ole kaikkia näitä testännut, monia kyllä vuosien aikana ja päätynyt sitten joihinkin omien mieltymysten mukaan.

28.7.2014

Joupiska XCM

Lauantaina siis "paluu" kisakuvioihin puolentoistakuukauden tauon jälkeen Seinäjoella. Kuten ennakossakin mainitsin niin tämä on yks mun suosikkikisoista ja täällä ajokin on tavannut kulkea yleensä ihan mukavasti. Tämä vuosi oli jo kuudes kerta kun kisaan osallistun. Kisaan lähdin vähän epävarmoin fiiliksin ja kuumuus vielä lisäsi tuota epävarmuutta. Lisäksi oli vielä kipeytynyt hammas, joka ei varsinaisesti fiilistä nostanut. Ei onneksi kisan aikana häirinnytkään yhtään.

Kisan maltoin aloittaa rauhallisesti. Senkin virheen oon tehnyt, että alussa oon lähteny täysiä ja ollut sitten ihan piipussa loppumatkan. Ensimmäinen 12 km kierros meni siis vähän rauhallisemmin ja löytyikin sopiva porukka missä ajaa. Kierroksen lopulla kun noustiin Joupiskalle niin sain vielä edellä menevän vähän isomman porukan kiinni. Tällä kertaa mulla oli jopa huolto kisassa kun Juho oli juomahuoltajana. Kierroksen vaihtuessa hienosti uus pullo käteen ja vauhdilla uudelle kierrokselle.

Toinen ja kolmas kierros oli 24 km pituinen ja alku on täysin samaa kuin lyhyemmälläkin kierroksella. Viimeisillä polkupätkillä ennen vähän pitempää tieosuutta mulla takarengas tyhjeni. Äkkiä CO2 -patruuna taskusta ja rengas täyteen. Onneksi litkut hoiti loput, ei enää loppumatkan aikana rengas tyhjentynyt. Tuossa vaiheessa tipuin kuitenkin porukasta missä ajoin ja tieosuus meni yksin ajellessa. Siinähän aina häviää verrattuna tilanteeseen, että pääsisi ajamaan porukassa. Muutenkin tieosuudella ja sen jälkeisellä polulla meno oli vähän tahmeaa. Saattoi vähän ajorytmi kärsiä tuossa renkaan täytössä, vaikka ei siihen aikaa paljoa mennytkään.
Reitin alkuosan kividropissa

Reitin loppuosan pitkällä teiknisemmällä polkupätkällä alkoi ajo taas kulkea paremmin. On muuten tosi mahtava tuo polkuosuus, ratamestarille kiitosta siitä. Tosin täysjoustoa siinä tuli vähän ikävä, kun jäykkäperäisellä ajeli. Kierroksen vaihtuessa taas uudet pullot ja pari huikkaa jääkylmää Ediä. Ajattelin tuota kokeilla, että olisko sillä piristävä vaikutus tässä vaiheessa kisaa. Oli tai ei mutta kolmannelle kierroksella sain taas lisää virtaa. Tieosuudella oikeastaan toimin vetomiehenä, kun ajettiin edellä menevä porukka kiinni. Polulle kun päästiin niin menin porukasta ohi ja ajattelin, että ainakin muutama lähtee mukaan, mutta yllätykseksi huomasin hetken päästä, että kukaan ei ollutkaan lähtenyt mukaan vaan ajelin yksin.

Vähän huolestutti tiepätkä takaisinpäin kun olin taas yksin, mutta kun takaa ei ihan lähellä ketään näkynyt ja pääsin tälle reitin parhaalle poluosuudellekin yksin niin tiesin, ettei takaa taida enää kukaan ohi tulla. Edessäkään ei tosin ihan lähellä ketään näkynyt. Tiesosuudella näin jonkun menevän kauempana edessä, mutta etäisyyttä oli sen verra, että yksin ajaessa ei kiinni saanut. Lopun nousut meni ihan mukavasti ja olikin hienoa kääntyä vielä kerran lopun hissilinjan nousuun, kun tiesi, että kohta on maalissa.

Kokonaisuutena hyvä kisa ja olin tyytyväinen omaan ajooni. Toki aina vois kovempaakin ajaa ja siihen pitää pyrkiä, mutta tällä kertaa vauhtia oli tämän verran. Positiivista oli kuitenkin se, että sain kolmannelle kierrokselle nostettua vauhtia vielä ja tuntui virtaa riittävän. Myös verensokerit pysyivät tällä kertaa ihan kunnossa kisan ajan. Ei laskenut missään vaiheessa liian matalalle eikä myöskään noussu turhan korkealle. Ainut ihmetyksen aihe itselle oli suhteellisen matalat sykkeet. Keskisyke jäi 158, mikä on alle aerobisen kynnyksen ja maksimikin tais olla vaan 179. Tähän en osaa sanoa mikä vaikutti, en nyt mielestäni säästöliekilläkään ajanut. Joka tapauksessa hieno kilpailu hyvällä reitillä!

25.7.2014

Kisakauden toinen avaus

Huomenna Joupiskalla tulee mulle tavallaan kisakauden toinen avaus. Viimeinen maratonkisa oli kesäkuun alkupuolella Korsossa. Sen jälkeen oli tarkoitus ajaa vielä Laajavuoren maraton, mutta tuleva perheenlisäys meni siinä vaiheessa edelle. Toki pari viikkokisaa on tässä välissä ajettu tuntuman ylläpitämiseksi. Juhannuksen jälkeen meille syntyikin tyttö, joka sitten on määritellyt pitkälti heinäkuun lenkit. Lenkille oon päässyt loma-aikaan yllättävän hyvin, mutta täytyy sanoa, että välillä on ollut sellainen väsymys mukana, että ei oo aina ihan normaalisti jaksanut ajella.

Kyllä tähän lievän väsymyksen kanssa treenaamiseen kuitenkin on jo tottunut. Kisaaminen pitkän tauon jälkeen on kuitenkin pieni kysymysmerkki. Mulla aina kauden avausmaraton on tietyllä tapaa vaikea, mutta kun kisoihin saa tuntumaa ne alkaa kulkea paremmin. Nyt saattaa tuntuma olla vähän kadoksissa, mutta onhan tuossa 60 km aikaa hakea tuntumaa. Oman mausteensa huomiseen kisaan tuo paahtava helle. Mun mielestä optimaalinen keli olisi noin 20 astetta lämmintä, mutta ajetaan siinä kelissä mitä tarjolla on.

Pyörästä pesty pölyt pois kisaa varten. Kuva Instagramista tililtä @jaakkosuomu

Rata ainakin pitäis olla kuiva. Monena vuotena Joupiskalla on saanut ainakin osan matkasta ajaa kuraränneissä, viime vuosi oli mukava poikkeus ja nyt jatketaan tuota kuivien polkujen linjaa. Joupiskan kisareitti on kuulunut aina mun suosikkeihin. Oon jostain syystä siellä viihtynyt aina ja pitänyt reitin vaihtelevuudesta. Siellä on tarjolla oikeastaan kaikkea, nousua, latupohjaa, metsätietä, helppoa polkua ja vähän vaativampaa kivikkoa ja yksi mukava droppikin. Katsotaan mihin vauhti huomenna riittää. Toivottavasti ainakin saisin tasaisen vahvan suorituksen omalle tasolle, ettei mitään pahempia tummumisia ja hyytymisiä matkalla tulisi.

Tähän kisaan saatiin samalla yhdistettyä koko perheen mökkiviikonloppu. Mökiltä kisapaikalle ei olekaan kuin puolen tunnin autoilumatka. Ja kisan jälkeen pääsee vielä rentoutumaan hetkeksi ja nauttimaan kesästä ennen ens viikon töihin paluuta.

24.7.2014

Rullaustestiä

Perjantaina tehtiin vaasalaisen iskari- ja keulaprofessori Kettusen kanssa mielenkiintoinen renkaiden rullaustesti. Aluksi laskettiin metsätietä 3 laskua samoilla rengaspaineilla ja sitten pudotettiin paineita ja taas uudet laskut. Mittauslaitteisto antoi tarkan ajan jokaiselle laskulle ja näin pystyi hyvin vertaamaan renkaan rullaamista eri rengaspaineilla. Testilaskut tehtiin samaa reittiä/linjaa pitkin ja lähtö oli pysähdyksistä rullaamalla alamäkeen. Yhtään ei siis poljettu vaan lähtöpaikka oli valittu niin, että siitä pääsi helposti vauhtiin ilman polkemistakin. Mittauslaitteet olivat sitten jonkun matkan päässä lähtöpaikasta, kun vauhti oli kiihtynyt ja toinen mittauspiste oli sitten laskun lopussa. Laskuja tehtiin 3 sen takia, että saatiin vähän vertailupohjaa ajoille. Yksittäinen ajo saattaa kuitenkin poiketa merkittävästi yleisestä ajasta, mutta kolmen keskiarvolla päästään jo tarkempaan tulokseen.

Testireitti maastossa

Isoja mäkiähän täällä ei ole, mutta kyllä tuolla kuitenkin hyvän käsityksen saa kun laskee samaa reittiä monta kertaa. Vielä mielenkiintoisempi oli toinen mittaus, joka tehtiin kivikkoa ja kalliota sisältävään alamäkeen. Tämäkään mäki ei kovin pitkä ollut, mutta mittaustulokset sai hyvin tehtyä. Toisaalta mittauspätkä ei varmaan liian pitkä kannatakaan olla, koska siinä alkaa sitten olemaan muuttuvia tekijöitä matkassa.

Kaikki testilaskut tehtiin samalla kokoonpanolla. Renkaina oli edessä, Spessun Fast Trak S-Works 2,0" ja takana Renegade Control 1,95". Kiekkosettinä Notubesin ZTR Crestit, Funworksin navoilla ja DT Revolution pinnoilla. Tässähän olis ollut mielenkiintoista verrata myös eri renkaiden rullaavuutta, mutta tällä kertaa ei aika siihen riittänyt. Mielenkiintoista olis varsinkin tuohon maastolaskuun ajaa myös paljon ajamillani Geaxin Saguaroilla ja Metzcaleilla. Mutta ehkä sitten joku toinen kerta niiden kanssa. Toki mittaukset kannattaa tehdä samana päivänä niin vertailtavuus on parempi, kun kelikin on sama.

Mittauslaitteisto

Mittauslaitteistona toimi tällainen Ebaysta hankittu. Eli tuon toiminta oli lyhyesti niin, että varsinaiset mittakennot laitettiin maastoon ja pyörän sarviin tuli kiinni tuo "kierroslaskuri". Sitten vaan ajamaan ja laitehan mittasi sadasosasekunnin tarkkuudella ajat, että ihan riittävän tarkasti tähän testiin ainakin :) Sen verran mielenkiintoista tuo oli, että täytyy harkita tuollaisen laitteiston hankkimista itsellekin, kun hintakaan ei päätä huimaa.

Sitten niihin testituloksiin:

Hiekkatie:

Rengaspaineet edessä 1,5 bar ja takana 1,6 bar
9,59 sekuntia
9,47 sekuntia
9,39 sekuntia
Rengaspaineet edessä 1,3 bar ja takana 1,4 bar
9,54 sekuntia
9,58 sekuntia
9,59 sekuntia

Testikuski hiekkatiellä, mittauslaite kuvan vasemmassa alareunassa. 

Maasto:

Rengaspaineet edessä 1,85 bar ja takana 2 bar
12,02 sekuntia
12,07 sekuntia
11,86 sekuntia

Rengaspaineet edessä 1,6 bar ja takana 1,7 bar
11,36 sekuntia
11,38 sekuntia
11,47 sekuntia

Rengaspaineet edessä 1,3 bar ja takana 1,4 bar
11,11 sekuntia
10,81 sekuntia
10,98 sekuntia

Lopuksi vielä yksi ajo alkuperäisillä paineilla eli eteen 1,85 ja taakse 2 bar
11,83 sekuntia

Testikuski maastoreitillä

Tällä vielä testattiin, että jos lasku tulee tutuksi niin vaikuttaako se paljon aikoihin. Mutta suurta eroa ei näyttänyt olevan. Täytyy sanoa, että yllättävän suuri ero tuossa tulee varsinkin maasto-ososuhteissa eri rengaspaineilla. En mä tosin maastossa koskaan aja kahden barin paineilla, mutta tuohon testiin sekin oli hyvä ottaa mukaan. Ja tuntumassakin oli kyllä selvä ero kun ajoi noilla peräkkäin. Varsinkin kun oli ajanut matalilla paineilla ja sitten oli vielä yksi lasku alkuperäisillä korkeammilla paineilla niin eron ajotuntumassa huomasi selvästi.

Testipyöränä Scott Scale 9,6 kg ja kuski noin 70 kg