Vuosi vaihtuu

Flunssan ja pienen joulutauon jälkeen oon taas päässy treenaamisessa niin sanottuun normaaliin rytmiin. Tais tuo pieni tauko tehdä vaan hyvää, kun nyt on taas tuntunu, että on saanu kovemmissaki vedoissa itsestään paljon paremmin irti kuin mitä ennen flunssaa. Ja muutenki on lenkeillä nyt tuntunu riittävän virtaa. Ainut harmituksen aihe on ollut keli. Toki nyt pääsee pyöräilemään ihan ok olosuhteissa, mutta olis sitä kiva päästä välillä hiihtämäänkin. Hiihtokaudenhan oon ehtinyt aloittaa jo pariin kertaan. Ensiksi Rukalla, sitten pari viikkoa siitä pääsi täälläkin hiihtämään ja nyt on taas useamman viikon tauko. Toivottavasti kolmas hiihtokauden aloitus nyt tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. 

Tämä vuosi päättyi mun osalta punttitreeniin. Tänään työpäivän jälkeen vielä ylimääräset mehut salille ja sitten vuodenvaihdetta juhlistamaan. Juhlistaminen toki oli aika kevyt malli. Kello 19 lasten ilotulitus torilla ja sitten vähän perheen kanssa kevyttä herkuttelua. Lapsiperheessä vuosikin vaihtuu jo muutaman tunnin etuajassa :) Pääsee ainakin aamulla ajoissa lenkille hyvin nukutun yön jälkeen. 

Toivotankin kaikille lukijoille Hyvää ja urheilullista vuotta 2014! 

Hyvää ja rauhallista joulua!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Itse ajattelin nyt pari päivää ottaa rauhallisesti ja keskittyä lähinnä syömiseen je lepäilyyn. Joulun jälkeen sitten taas lenkille. Muutenkin tuli pienen flunssan takia vähän taukoa tähän ennen joulua. Siinä mielessä joulu tulee hyvään paikkaan kun tulee pari ylimääräistä lepopäivää, ettei ainakaan liian aikasin lähde lenkille. 

Pyöräilevä pukki, Kuva: www.keuruunlatu.net

Hiihtoa, talvilenkkejä ja hallipyöräilyä

Hetken jo näytti, että Kokkolaankin on tullut talvi. Edellisenä viikonloppuna pääsi jo hiihtämään täällä ihan kohtalaisen hyvillä laduilla. Olikin hyvä, kun pääsi aika nopeesti Rukan reissun jälkeen täälläkin hiihtämään niin tuntuma ei kokonaan ehtinyt kadota. Eipä tuota iloa sitten montaa päivää kestänytkään ennen kuin tuli taas vesisateet ja kurakelit. Harmittaa. Tuosta hiihdosta vielä sen verran, että ihmetyttää kaupungin toiminta. Kälviällä oli ladut huippukunnossa, myös perinteisen latu niin siellä ei oo illalla valot päällä. Yhtenä iltana tulikin siellä käytyä asiaa ihmettelemässä. Santahaassa taas on valot mutta ladut huomattavasti heikommassa kunnossa.

Noitten muutamien talvipäivien aikana ehdin ajella pari pitempää talvilenkkiä pyörälläkin. Kyllä se on vaan hienoa lähteä viikonloppuna aamusta lenkille auringon noustessa ja ajella muutama tunti nautiskellen pikkuteitä ja polkuja. Toki välillä voi vauhtia nostaa tuon nautiskelun yläpuolellekin, ettei liian helpolla pääse :)

Hevoskuuri juomavyö tuomaan uskottavuutta ladulle 

Nyt menneenä viikonloppuna kävin molempina päivinä aamusta Botniahallissa ajamassa. Siellä siis saa ajaa noin 3 tuntia 400 metrin rataa ympäri. Kuulostaa varmasti erittäin tylsältä, mutta yllättävän mukavaa puuhaa se on. Porukkaa on kuitenkin aika paljon, joten yksin ei tarvi ajella ja onhan tuo mukavaa vaihtelua talven kylmiin lenkkeihin, kun saa ajaa lämpimissä sisätiloissa. Vauhtia voi sitten säätää oman halunsa mukaan. Yleensä tuolla onkin eri vauhtisia porukoita, joiden mukana ajaa tai sitten voi ajaa omaa vauhtiansa, kuten pääasiassa lauantaina teinkin. Jonkun verran vk1 ja vk2 vetoja yms. Sunnuntaina sitten rauhallisemmin.

Tyytyväinen oon kuitenkin viikonlopun ajoihin tuolla. Ja onhan siinä sekin hyvä puoli kun pyöräilyvuoro alkaa klo 7 niin 10 aikaan on päivän lenkki ajettu. Vähän harmittaa, etten tajunnut ottaa rullasuksia mukaan, olis vielä 10 eteenpäin ollut mahdollista rullahiihto. Tunti tasatyöntöä olis tehnyt ihan hyvää nyt kun pihallakaan ei hiihtämään pääse. Harmi, ettei täällä Kokkolassa oo vastaavaa mahdollisuutta pyöräilyyn ja rullahiihtoon.

Punttitreenitkin on alkaneet pikku hiljaa vähän tuottaa tulosta. Alkuun meni muutama viikko lähinnä tuntumaa hakiessa, mutta esimerkiksi kyykky on alkanut nyt kulkemaan ihan hyvin. Vaikka mun tavoitteet ei olekaan ensisijaisesti tulosten parantaminen niin onhan se aina kivaa kun saa lisätä painoaja ja huomaa kehittyvänsä. Samoin maastaveto on alkanut pikkuhiljaa sujua paremmin ja paremmin, vaikka mitään isoja painoja mulla ei näissä liikkeissä olekaan. Oon yrittänyt oppia tekniikan ja sitten pikku hiljaa lisäillä painoja, ettei nyt ainakaan paikkoja hajota.

Riisuttu keula

Maastopyörän keulakin sai viikonloppuna uutta öljyä sisäänsä. Vaasan paikallinen keulaguru hoiti tuon homman mun seuratessa tarkkaavaisena vieressä :) Tuolla ylempänä kuvassa olleen Hevoskuuri juomavyön muuten saa, kun liittyy Hevoskuuri + palveluun. Jos kestävyysurheilu kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti. Todella hyviä juttuja pienellä vuosimaksulla, samoin on ollut valmennusseminaaria yms kiinnostavaa tarjolla.

Ruka

Viime viikonlopusta eiliseen tuli vietettyä Kuusamossa Rukalla työpaikan mökillä. Ohjelmaan kuului lähinnä hiihtoa, mutta myös pyöräilyä, punttisalia ja uimassakin käytiin. Olis ollu hienoo jäädä vielä viikonlopuksi sinne seuraamaan Ruka Nordic Open kisoja, mutta valitettavasti mökki oli jo aikasemmin varattu sille ajankohdalle niin meidän loma loppui eiliseen. Kesäloma loppui jo heinäkuun puolenvälin jälkeen niin oli ihan kiva pitää vähä lomaa ja samalla lenkkeillä oikeen ajan kanssa.

Rukalla pääsi avaamaan hiihtokaudenkin. Vähän oli taas aluksi hakemista ennen kuin tuntuma hiihtoon alkoi taas löytyä. Yllättäen perinteisen kans oli enemmän tekemistä. Yleisesti oon siinä ollu parempi kuin vapaassa. En oo itse asiassa omistanu luistelusukset kun vasta pari vuotta ja sitä ennen en oo luisteluhiihtoa tainnu edes kokeilla. Viime talvena perinteisen hiihtäminen jäi aika vähiin ja muutenkin hiihtoa tuli normaalitalvea vähemmän. Nyt pitää perinteiseenkin vähän panostaa, kun ilmoittauduin Jämi42 hiihtoon helmikuulle. Siellä olis ihan suotavaa, että perinteinenkin kulkis jo ihan mukavasti.

Sen huomasin, että perinteisellä pystyn paljon paremmin hiihtämään pk-sykkeillä kun luistellen. Luistellen meinaa varsinkin ylämäissä sykkeet nousta. Toisaalta sitten jos haluaa vk-vetoja tehdä niin se onnistuu luistellen paremmin. Voitelu on myäs perinteisellä vähän haastavampaa, mutta yllättävän hyvin siinä mielestäni onnistuin. Tosin kolmen tunnin lenkin loppupuolella alkoi kyllä sukset lipsumaan enemmän, joten voidetta sais ilmeisesti laittaa reilumminkin, mitä laitoin.

Oli myös hienoa seurata viikonlopun maailmancup kisoihin valmistautuvia oikeita hiihtäjiä. Kyllä oli helpon ja kevyen näköistä meno kun pääsi läheltä seuraamaan. Tokihan siitä aina itsellekin saa vähän ylimääräistä virtaa, kun esimerkiksi  Matias Strandvall menee ylämäessä ohi :)

Tuli taas huomattua tuo pakkaskelien ongelma. Vaikka hiihtäessä tai pyöräillessä periaatteessa tulee kuuma ja pysyy lämpimänä niin siinä parin tunnin kohdalla ja joskus aikasemminkin alkaa kyllä tulla kylmä. Ilmeisesti kun tarpeeksi hikoilee niin jossain vaiheessa sitten kylmyys iskee riittävän kovalla pakkasella. Liikaakaan ei viitti vaatetta pukea, että yleensä pystyy liikkumaan. Tuo on kyllä vielö suurempi "ongelma" pyöräillessä mutta hiihtäessäkin huomasin saman ilmiön. Saattoihan tuo toisaalta olla myös pakkaseen tottumattomuutta kun ei oo tähän mennessä pahemmin pakkasta täällä Kokkolassa vielä ollut. Ja tarkoitan tällä nyt niitä -10 astetta kylmempiä kelejä, pikkupakkaset ei menoa haittaa.

Mutta kyllä tällainen lyhytkin loma on tehokas lenkkien ja treenin kannalta. Aamupalan jälkeen voi lähteä heti lenkille ja liikkua sen aikaa kun tuntuu hyvältä. Sitten syömään ja lepäilyä ja muuta oleskelua esimerkiksi tytön kanssa hiihtoa tai muuta leikkimistä, illalla sitten mahdollisesti toinen lenkki tai punttisali.

Tehokkaasti pakattu auto. Sisältä löytyy sukset, pyörä, voiteluteline, pulkka, ja perheen muut matkatavarat

Näkymä mökkirannasta

Scott Speedster

Uus maantiepyörä talven traineriharjoituksiin ja ens kesäksi maantielenkeille tuli haettua eilen Maunumäen pyöräliikkeestä Kälviältä. Scott Speedster. Alumiinirunkonen ja osasarja on Shimanon 105. Eli ihan peruspyörä perusosasarjalla. Yks maantiellä enemmän ajava kaveri kommentoikin, että vähintään pitää olla Ultegran tasoset osat, mutta mun ajoihin tämä riittää ihan hyvin. Ja ainahan sitä voi halutessaan päivittää parempia osia, jos siltä tuntuu. Täällä Pohjanmaalla ei myöskään oo mitään isoja mäkiä, mihin tarvisin oikeen kevyen pyörän ja treenilenkit pystyn ajamaan hyvin tuollakin. Maastopyörässä voi sitten vähän enemmän panostaa siihen keveyteen, kun sillä tulee kuitenkin kilpailtuakin. Maantiepyöräily on mulle vaan hyvä harjoitusmuoto, eriasia jos kilpailis siellä tosissaan niin kannattais toki kalustoonkin eri tavalla panostaa. 

Scott Speedster

Pitää nyt joku viikonloppu suunnata Botniahalliin ajamaan ja testaamaan pyörää käytännössä. Siellä kuitenkin saa muutaman tunnin lenkin, joskin rataa kiertäen, mutta enemmän se oikeeta ajoa muistuttaa kuin pelkkä trainerilla tai rullilla ajaminen. Kiitokset vielä Maunumäen pyöräliikkeeseen, kun löytyi sopiva pyörä erittäin sopivalla hinnalla ja tällä hetkellä tallista löytyykin vaan Scottin pyöriä niin maastoon kuin maantiellekin. 

Uusi treenikausi

Viime viikolla aloitin uuden treenikauden. Tulihan siinä jo noin kuukausi lepäiltyä, joten motivaatio aloittaa taas kunnolla harjoittelemaan oli kohdallaan. Tällä kertaa tuun myös menemään aika tarkasti suunnitellun harjoitusohjelman mukaisesti. Viime vuonnakin se oli tarkoitus, mutta jossain vaiheessa sitten suunnitelmat muuttui. Nyt kuitenkin päätin kokeilla, että saako tällä miehestä enemmän irti ens kesänä. Ainakin on sitten kokeiltu.

Harjoitustunteja viime kauteen (Marraskuu 12-Lokakuu 13) mahtui reilu 500, joista 405 oli pyöräilyä. Loput sitten hiihtoa, punttisalia ja muita oheisharjoitteita. Kilometrejä pyörän päällä kertyi noin 8400, joista maastossa 5831. Harjoituskertoja oli noin 320. Tätä määrää ei paljoa enää pysty työssäkäyvänä perheellisenä miehenä nostamaan tai muuten on työssäkäyvä perheetön mies :) Laatuun voi kuitenkin panostaa ja sen aionkin nyt tehdä.

Viime viikolla tuli käytyä taas pitkästä aikaa punttisalillakin. Ja sen kyllä tunti. Muutaman päivän sai kävellä kuin ankka, mutta kyllä siihenkin hommaan lihakset pikku hiljaa tottuu. Tietysti olis parempi, että salilla kävisi jonkun verran myös kauden aikana, mutta jotenkin valinta metsässä ajelemisesta hienona kesäpäivänä tai salilla hikoilusta on kyllä aika helposti kääntynyt metsässä ajelun puoleen. Ehkä nämä on juuti niitä asioita, mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Toki lihaskuntoa voi ylläpitää ja kehittää ihan kotikonsteinkin pitkälti.

Kuortaneen testi pari viikkoa sitten antoi ihan mielenkiintoista tietoa. Sykekynnykset oli korkeemmat mitä odotin. Eli pk-lenkkejäkään ei tarvi ihan niin hiljaa ajaa kuin oon luullut. Toki sykkeet vähän voi päivittäin vaihdella. Muutenkin tuli hyvää tietoa tuosta testistä ja varmasti tulee keväälläkin käytyä uudelleen.

Syötteen reissu

Jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunut syksyinen pyöräilyviikonloppu Syötteellä oli tämän viikon ohjelmassa. Perjantaina aamulla lähtö Kokkolasta kohti Syötettä ja tarkoituksena oli vielä iltapäivästä/illasta ajella lenkki. Tällä kertaa säätila muodosti pienen epävarmuustekijän matkaan, kun oli luvattu sekä vesi- että lumisateita. Lisäksi polut oli kuulemma jäässä, joten nastarengaskin piti varmuuden vuoksi toisille kiekoille vaihtaa.

Perjantaina kun Syötteelle päästiin niin siellä satoi noin nyrkin kokoisia lumihiutaleita tai oikeesrtaan räntää. Ajokeli ei siis olut kaikista houkuttelevin, mutta aika nopeesti oltiin valmiina kokeilemaan onnistuisiko maastopyöräily noissa olosuhteissa. Perjantain lenkki ajettiin jokseenkin haastavissa olosuhteissa. Perjantai-illan hienompi hetki oli kuitenkin illan syöminen ja saunominen.

Pytkynharjun huippupolkua

Makkaranpaistotauko.

Lauantain pikku pakkanen ja mahtavassa kunnossa olleet polut tekivätkin päivästä hienon. Yllättävän hyväkuntosia polkuja oli varsinkin Pytkynharjulla. Ajettiin Syötteen kierros aluksi ja joutuhan siellä varsinkin letkan kärkipäässä tekemään tosissaan hommia välillä kun poluilla lunta oli aika reilusti. Mutta 8 kuskin letkassa kärkipaikkaa pystyi vaihtamaan, joten ei tarvinnut liian pitkään siellä kärjessä puskea.

Pytkynharju

Käytiin myäs Ahmatuvalla, jonne mennessä meinas yhdeltä jos toiselta välillä usko loppua. Polku ei ollut missään ihan huippukunnossa pyörällä ajettavaksi ja varsinkin alkumatka oli täynnä pitkoksia. Lähes koko matka oli lisäksi pientä nousua, jota ei kyllä niin sinne mennessä edes huomannut. Tuossa vaiheessa mulla jo vähän verensokeritkin laski ja ihan lopussa ajo oli kyllä melko hidasta. Ahmatuvalla pieni tauko ja kunnolla evästä naamariin niin takaisinpäin oli kiva lähteä hyvin tallattua polkua ja vielä alamäkeen. Oli muuten päivän hienoimpia pätkiä tuo osuus. Pääsi oikeen kunnolla nauttimaan ajosta ja ajoittain jopa vauhdista.

Lunta oli metsässä jo aika hyvin

Lopuksi käytiin vielä Iso-Syötteen päällä. Lauantaina tuli siis ulkoiltua pyörän kanssa noin 7 tuntia. Toki tehokasta ajoaikaa ei noin paljoa tullut kun välillä oli makkaranpaistotaukoa ja muutakin taukoja pidettiin. Lauantain lenkki oli kyllä yksi vuoden parhaista, kun pääsi kunnolla nauttimaan luontoon ja kelikin suosi. Kiitokset kaikille mukana olleille, hieno viikonloppu ja tavallaan päätös pyöräilykaudelle 2013. Loppuun vielä vähän kuvasatoa.

Maisemat kohdallaan

Kuusen juurelta löytyi Cännäri

Iso-Syötteen huipulta

Pilvisenäkin päivänä hienot maisemat

Offseason

Syyskuun lopussa olleen Hämeenkyrön maratonkisan jälkeen oon ottanut lokakuun aika rauhallisesti. Pyörän kanssa on tullut ulkoiltua lähinnä hyvillä keleillä. Lisäksi oon kokeillu esimerkiksi rullasuksilla hiihtämistä tai lähinnä tasatyöntöä on tullu harjoiteltua. Pari kertaa on tullut käytyä myös maastossa juoksemassa. Aika raskas askel kyllä ollu juoksulenkeillä. Juokseminen ei oo kyllä yhtään mun laji, mutta maastossa juokseminen on kyllä ihan kivaa vaihtelua. Ja hyvä välillä harrastaa muutakin kun pelkkää pyöräilyä. 

Rullasuksilla hiihtäminenki oli yllättävän mukavaa puuhaa. Varsinkin kun parin lenkin jälkeen alkoi siihenkin löytyä jo vähän tuntumaa ja varmuutta. Edelleen kyllä otan alamäet ja risteykset varovaisesti mutta varsinkin loivaan ylämäkeen on mahtava painaa oikeen kunnolla menemään. Kyllä siinä mielessä jo kävi tuleva hiihtokausi, ihan hyvää valmistautumista siihen. Tosin nyt kun lunta satoi ja tiet on jäässä niin ei oo paljoa rullasuksilla asiaa lenkille.

Tein päätöksen, että lokakuun otan rauhallisesti enkä edes mieti treenaamista. Treenannu en oo mutta miettinyt kyllä oon.. Välillä on tehnyt tiukkaa kun mieli tekis jo ajamaan pitkiä lenkkejä, mutta oon koittanut nyt antaa kropan palautua kunnolla. Toki muutamia nautiskelulenkkejä on tullut ajettua, kuten eilen loistavassa kelissä ajettu lenkki parin kaverin kanssa. 

Keskiviikkona meen Kuortaneen urheiluopistolle suoraan pyöräergotestiin, jossa on myös laktaattimittaus. Ihan mielenkiintoista käydä tuossa testissä. Oon sinne suunnitellut jo pitemmän aikaa meneväni, muta aina se on jäänyt ja joskus oon joutunut jo varatun ajan perumaan kun oon tullut kipeeksi. Nyt kuitenkin käydään testaamassa minkälaisia tuloksia sieltä saa. Siitä saa ainakin hyvää pohjaa tulevien treenien suunnitteluun. 

Viikonloppuna on luvassa maastopyöräilyäkin vähän enemmän, kun mennään Syötteelle Kammenkiertäjien porukalla "pyöräilykautta päättämään". Perjantaina aamusta lähtö ja iltapäivästä/illasta jonkun verran ajelua ja lauantaina sitten käytännössä koko päivä pitkin Syötteen polkuja. Tuo on ihan kiva joka syksyinen perinne. Mahtavaa ajella rauhallisessa tahdissa hienoissa maastoissa ja nauttia kunnon poluista. Toki sää muodostaa aina pienen riskin, kun tähän aikaan vuodesta pohjoiseen menee. Saattaa sataa vettä, räntää tai lunta tai sitten on reilusti pakkasta mutta eiköhän siitä selvitä. 

Kausi 2013

Pyöräilykausi 2013 ainakin kisojen osalta on mun kohdalla ohi. Lokakuu menee offseasonia pitäessä, eli varsinaista treenaamista ei ole ja lenkkejäkin vain hyvällä kelillä. Muutenkin on aika vähän palautua menneestä kaudesta ja ladata akkuja kohti seuraavaa treenikautta.

Viime kausi alkoi mun osalta marraskuun alkupuolella, jolloin tein itselleni jonkunlaisen treeniohjelman mitä noudattaa. Alkuun mentiinkin hyvin suunnitelmien mukaan, mutta talven mittaan suunnitelmat ehti moneen kertaan muuttua. Talven aikana panostin aika paljon voimaharjoitteluun ja mielestäni se tuottikin tulosta. Muuten talviharjoitteluun kuului hiihtoa, jonkun verran talvipyöräilyä, trainerilla ajoa ja muutaman kerran tuli käytyä Botniahallissakin ajamassa. Jos Botniahalli olis vähän lähempänä niin tuolla tulis varmasti käytyä useamminkin, mutta tällä etäisyydellä ei kovin usein viitsi sinne ajella.

Toukokuu

Kisakauden avasin Toukokuun alussa Liedossa XCO-kisassa. Seuraavana oli vuorossa maratonkauden avaus Rajamäellä. Nämä kaksi kisaa jättivät kyllä sellaisen mielen, että paljon on parannettavan varaa. Ajotuntuma varsinkin Liedossa oli vielä hukassa, suurelta osin johtui siitä, että aika vähän oli tuohon mennessä täällä päässyt maastoon ajamaan sulan maan aikana. Molemmat kisareitit oli kyllä hyviä, mutta ei sitä toukokuussa vielä tarvi ihan huippukunnossa ollakaan.

Liedossa, Kuva: Jarmo Katajisto

Tämän jälkeen kävin ajamassa kisan maantiellä, kun Pännäisissä ajettiin paikallinen klassikkokisa PP-Runt. Lähdin hakemaan tuosta hyvää treeniä ja sen sainkin. Maantiellä kisaaminen on vähän erilaista kuin maastossa ja pitäis osata roikkua peesissä ja samoin olla hereillä silloin kuin ratkaisuja tehdään.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa oli vuorossa Korson maraton. Korson radasta oon aina tykännyt ja nytkin kisa oli siihen mennessä kauden paras. Ajo tuntui tosi hyvältä ja vahvalta. Harmittavasti tuolla rengasrikot sotki kisaa mutta hyvä fiilis kisasta jäi.

Korso Mtb, Kuva: Jarkko Pohjola

Tämän jälkeen kun olin kuntoon päässyt niin tulikin flunssa. Kävin ajamassa Pietarsaaressa Brahe MTB:n ja Jyväskylän maratonin. Molemmissa meno oli vähän tahmeaa. Varsinkin Laajavuoressa, jossa maksimisykekin jäi matalammaksi kuin esimerkiksi joidenkin kisojen keskisyke. Maaliin kuitenkin molemmissa. Kesäkuun lopulla oli vuorossa Tahko. Varmasti tapahtumana Suomen hienoin ja suurin. Ajo siellä ei tänäkään vuonna oikeen kulkenut ja energiat ei imeytyneet. Maaliin kuitenkin ajoin. Jostain syystä Tahkolla tuntuu joku menevän pieleen joka vuosi..

Tahko

Heinäkuu

Tahkon jälkeen olikin kesälomaa ja sain hyvin ajettua pitkiä lenkkejä. Tuntuikin, että tässä vaiheessa kunto lähti taas nousuun. Tämän takia Joupiskan maratonille oli odotukset hyvään kisaan. Ja poikkeuksellisesti ennen kisaa olokin oli aika varma. Tuntui, että jos vaan kalusto kestää niin ajonkin pitäis kulkea. Ihan hyvin se kulkikin, tosin pieni notkahdus tapahtui mutta hyvää ajoa. Seuraavana päivänä oli Vaasa XCO. Siellä loppui potku sitten kesken. Selkä ei kestänyt toista kisaa viikonlopulle. Ei huonoa ajoa mutta ei hyvääkään. Heinäkuussa ei muita kisoja mulla ollutkaan. Toisaalta vähän erikoinen tilanne kun kesän paras kuukausi ja kisat on yhtenä viikonloppuna.

Elokuu

Jämillä tulikin kesän ainut verensokerikeskeytys. Eli verensokerit koko kisan liian matalalla, joten oli järkevää noin puolessa välissä keskeyttää kisa. Tuossa tilanteessa ei kannata terveydellä leikkiä. Elokuun puolessa välissä Nivalan Pyssymäelle. Tämä on myös yks mun suosikkikisoista. Olinkin jo heinäkuun aikana käynyt reitin ajamassa läpi Jukan kans, joten aika hyvin tiedossa oli mitä tuleman piti. Tämä olikin kesän paras kisa. Koko kisa oma ajo suhteelisen vahvaa omalla tasolla. Alun maltoin ottaa rauhallisesti, joten hyytymisiäkään ei kesken kisan pahemmin tullut. Tällaisia suorituksia kun saisi enemmän.

Loppukuusta ajoin vielä Kauhajoella aluemestaruuskisassa, jossa ajo oli ihan hyvää, mutta jotain viimeinen puristus ajosta puuttui.

Pyssymäellä ajo kulki, Kuva: Kaisa Kekola

Syyskuu

Sitten oli vuorossa Nykarleby MTB, jossa vähän samanlaista ajoa kuin edellisenä viikonloppuna Kauhajoella. Ihan hyvää mutta en saanut parasta irti. Samoin rengasrikko kisassa vähän harmitti, mutta maaliin kuitenkin pääsin. Sitten oli tarkoitus ajaa XCM-SM, mutta se jäi flunssan takia väliin. Kisakausi päättyi sitten Hämeenkyroon. Siellä hyvä ajo ja kausi sai hyvän päätöksen.

Hyvää ja huonoa

Mikä oli sitten hyvää? Ehdottomasti parhaat ksiat mulla oli Pyssymäki, Korso ja Joupiska. Näissä kisoissa tuntui, että pystyy ajamaan jo ihan hyvää vauhtia. Samoin hyvää on se, että selkä kesti jäykkäperäisellä ajon koko kesän. Toki oli tilanteita, joissa selkä selvästi väsyi, mutta kuitenkin huomasi, että oon onnistunut sitä vahvistamaan. Samoin yläkroppa muutenkin kesti paremmin, joten voimasta oli selvää hyötyä.

Hvää oli myös se, että verensokerit eivät pahemmin kesän aikana kisoja sotkeneet. Jämi oli poikkeus, jolloin koko kisa meni pilalle. Alkukaudesta varsinkin muutamassa kisassa oli vähän ongelmia kun verensokerit laskivat ja nousivat ja eihän tuota voi kokonaan välttää, ettei jossain kisassa olla liian matalissa arvoissa, mutta sen kanssa on oppinut jo elämään.

Hyväksi asiaksi täytyy myös mainita, että kisoja on tullut useampia tähän lähialueille. Pyssymäki, Joupiska, Vaasa, Uusikaarlepyy, Pietarsaari. Ei tarvitse puolta päivää ajaa kisapaikalle mikä on aina positiivista. Tähän ei tosin kovin paljoa pysty itse vaikuttamaan, mutta positiivinen asia kuitenkin.

Huonoja puolia on sitten vauhdin riittämättömyys. Ei vaan pääse kovempaa ja samoin rytminvaihdokset kisan sisällä on hankalia. Etenen kuin dieselveturi tasasta vauhtia, mutta jos pitäisi kiristää vauhtia niin se onkin hankalampaa. Tähän pitäisi kiinnittää jatkossa huomiota. Kehitettävää löytyy kyllä myös yleisen kestävyyden puolelta, keskivartalo on edelleen turhan heikko yms..

Miten eteenpäin?

Marraskuun alkupuolella sitten uusi treenikausi käyntiin. Nyt pitää suunnitella vähän mitä ja miten mun kannattais harjoitella. Tällä kertaa kun malttais pysyä siinä suunnitelmassa suhteellisen hyvin eikä jatkuvasti sitä muuttaa. Toisaalta talven harjoittelun perusteet tulevat varmasti oleman voiman hankinta salilta, hiihto kunhan lunta vaan tulee ja sitten pyöräily mahdollisuuksien mukaan. Tuohon pyöräilyosioon pitää vaan vähän miettiä tarkemmin, että miten ajaa ja millä teholla. Jos sitä ens kesäksi vaikka kehittyis vähän lisää. Pitää asettaa itselleen haasteeksi, että katsoo miten hyvin vielä voi työn ja perhe-elämän ohella pyöräilyssä kehittyä. 

Tähän kauteen oon loppujen lopuksi ihan tyytyväinen. Pitää muistaa oma taso ja siihen nähden ajoin hyvän kauden. Ens vuonna sitten paremmin. Kisoissa tuun varmasti panostamaan XCM-kisoihin, kuten tänäkin vuonna. Se taitaa kuitenkin olla se mun laji. XCO on ihan kivaa, mutta se ei oikeen tunnu mulle sopivalta tai en oo ainakaan siitä löytänyt oikeen sellasta juttua. Lähden liian hitaasti liikkeelle ja kisa vähän kuin loppuu kesken. Maratoncupin lisäksi sitten joitakin yksittäisiä tapahtumia tulee varmasti ajettua, mahdollisesti Tahko, Jämi, Korso yms. Nämä selviää varmasti sitten kevään ja kesän aikana.

Kisakauden finaali, Hämeenkyrö XCM

Eilen ajettiin Maratoncupin finaalikisa Kyröskoskella, joka samalla päätti mun kisakauden 2013. Edellisen kisan olin ajanut syyskuun alkupuolella Uudessakaarlepyyssä, jonka jälkeen on ollut lähinnä flunssaa. Toki yks hyvä harjotusviikonloppukin tuohon väliin mahtuu. Vähän oli kuitenkin jännittynyt olo, että mikä mahtaa kisakunto olla. Lähdin tavoittelemaan hyvää ajoa, joka jättäisi hyvän fiiliksen kaudesta.

Ennen kisaa joutui miettimään vaatetusta, koska lämpötila oli kisapaikalle ajellessa jossain 5 asteen tuntumassa. Kisan aikana tarkeni kuitenkin ihan hyvin. Ei siinä kylmä ehtiny tulla ku täysiä koitti ajaa. Reitti oli vähän erilainen, mitä suurimmassa osassa tämän kauden maratonkisoissa on ollut. Tietä, metsätietä ja kärrypolkua oli normaalia enemmän ja teknisiä kohtia oli oikeastaan vaan parissa paikkaa. Reitti oli kuitenkin nopea ja haastava vauhtinsa takia. Polkuosuudet oli hyviä. Ja mun mielestä on hyvä, että cupissa on vähän eri tyylisiä kisoja. Ei kaikkien tarvi olla kivikko/juurakkojumppaa, vaikka sellaistakin on välillä kiva ajaa.

5;stä maaliin ajetusta Maratoncupin kisasta sai hopeisen mitalin

Kisa alkoi siirtymällä auton perässä, jonka jälkeen vauhti kasvoi kun ajettiin tieosuutta ensimmäiselle nousulle asti. Jyrkän nousun jälkeen oli ensimmäinen tekninen osuus kun ajettiin kivikkoista laskua alas. Tässä kohtaa harmittavasti jäin vähän huonoon paikkaan kun parikin edellä menevää talutti laskussa. Tämä taas tiesi sitä, että letka katkesi ja edellä menevät karkasivat. Koska tämän jälkeen jatkettiin nopeaa tieosuutta letkasta jääminen oli vähän huono juttu. Toisaalta kun olisi alussa ajanut vähän kovempaa niin ei olis tätä ongelmaa tullut. Edellä menevät menivät näköetäisyydellä, mutta kiinni ei ainakaan koko porukkaa enää saatu.

Kisan aikana oli selvästi etua, jos pääsi sopivaan porukkaan ajamaan tieosuuksilla. Siinä pystyy kuitenkin pitämään kovempaa vauhtia kuin yksin ajellessa. Polkuosuudet aina vähän hajottivat porukkaa pienempiin osiin ja jonkun matkaa sai ajella melkein yksin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella pääsis kuitenkin hyvään porukkaan, jossa vetovuorot toimivat hyvin. Harmittavasti suurin osa tais olla puolen matkan kuskeja, joten pullojen vaihdon jälkeen sai toisen kierroksen aloittaa yksin. Kiitokset Pertulle kannustuksesta tässä vaiheessa.

Toisen kierroksen alkuun tuli sitten se perinteinen kisan musta hetki. Tuntui, että ei oikeen pääse mihinkään ja yksin ajellessa ei saanut oikeen vauhtia pidettyä. Joku kuski tuossa vaiheessa tulikin takaa ohi enkä perään päässyt. Oikeestaan vasta toisen kierroksen polkuosuudella ajorytmi löytyi taas kunnolla ja sainkin edellä meneviä kiinni. Loppua kohti ajo oli taas vahvaa. Loppuosan matkasta taisinkin toimia aika pitkälti letkan veturina. Loppujen lopuksi kisasta jäi ihan hyvä fiilis. Parannettavaa toki jäi, mutta tämä oli hyvä lopetus kaudelle.

Scott Scale on ollut hyvä kaveri kesän kisoissa

Kisareitistä vois vielä mainita, että se oli todella hyvin merkitty. Edes tällainen "laput silmillä" ajava ei onnistunut missään vaiheessa ajamaan harhaan. Reitti oli todella vauhdikas ja vauhti nimenomaan toi reittiin sen haasteen. Huomasi taas, että paljon pitää vauhtia saada lisää tai lähteä ainakin terävämmin liikkeelle, että pääsee sopivaan porukkaan. Yleensä maratonilla kun oon malttanut lähteä rauhallisemmin liikkeelle on tulos ollut hyvä, mutta ehkä tässä kisassa olisi vähän terävämmin pitänyt lähteä. Jossitteluahan tämä on, kovat ajaa kovaa ja mä vähä hiljempaa :)

Kiitokset vielä järjestäjille hyvästä kisasta ja hyvistä järjestelyistä. Samoin kiitos kaikille kilpailijoille ja kisajärjestäjille kesän aikana. Ilman teitä ei olisi kisojakaan. Nyt ajattelin vähän levätä jonkun aikaa ja suunnitella pikkuhiljaa, miten kannattaisi harjoitella ens kautta varten. Toki lenkillä voi käydä ainakin hyvillä ilmoilla silloin tällöin, mutta muuten mennään offseasonille.

Shimano M315

Toukokuun lopulla kirjoitin hankkineeni uudet maastokengät, Shimanon M315:t. Kommenteissa oli kysytty kenkien ja varsinkin hiilikuitupohjien kestävyydestä. Ajattelin ottaa kengistä muutaman kuvan malliksi, koska kuvathan kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa. Joka tapauksessa muutaman sanankin voin yhden kesän kokemuksella kengistäkertoa. Oon ollut niihin erittäin tyytyväinen. Hyvin on istuneet jalkaan ja kestäneetkin ainakin tämän ensimmäisen kesän hyvin. Käytössä kengät on olleet kaikilla lenkeillä ja kaikissa kisoissa mitä oon ajanut.

Kesän ajossa olleet kengät

Pohja on kestäny ajoittaiset jalkautumiset hyvin

Oikeestaan pahiten kegät tai vasen kenkä on kulunut kyljestä, joka on ilmeisesti hinkannut jonkun verran hampeen. Tuo tosin on aikaisemmissakin kengissä mulla toistunut, joten liittynee jalan asentoon. Oon joskus koittanut klossiakin kääntää, mutta joku taipumus jalalla on hinkata tuohon kampeen joka tapauksessa.

Vasemman kengän kylki on vähän kulunut

Vahvistetut kärjet on kestäneet hyvin

Toinen pohjakuva

Ensimmäisen kesän perusteella oon ainakin kenkiin tyytyväinen ja voin niitä suositella. Toki tämän hintaiset kengät saisivat kyllä kestää useammankin vuoden aktiivista ajamista, joten voidaan palata asiaan vielä myöhemminkin. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että kengät istuu hyvin eivätkä hinkkaa tai hierrä jalkaa.

Jämi84 - MTB 2013, tv-kooste

Jos joku ei ole vielä huomannut niin Jämi84:n tv-lähetyksen voi katsoa netistäkin. Mielestäni hyvä kooste päivän tapahtumasta. Toki itse maastopyöräilyä harrastavana olisin mielellään pidemmänkin koosteen kisasta katsonut. Toisaalta 30 minuutin lähetys on sopivan tiivis, niin sen jaksaa katsoa muutkin kuin innokkaat harrastajat. Tämä on lähetyksessä ideana ollutkin. Jälleen kerran hienoa toimintaa Jämin tapahtumajärjestäjiltä. Selostajana Toni Flink ja kommentaattorina Antti Hagqvist.

Pirkka MTB, XCM-SM Katsojan roolissa

Eilen oli tarkoitus osallistua Ylöjärvellä ajettuun Pirkka MTB:n, joka oli samalla maratonmatkojen SM-kisa. Matka oli noin 85 kilometriä ja ennakkotietojen mukaan nousuakin Suomen oloihin riittävästi. Vaikka en kärkisijoista olisi taistellutkaan niin olis ollu hienoa osallistua SM-kisaan, mutta torstai-iltana alkanut flunssa esti tuon suunnitelman. Viime vuonna muuten flunssa iski juurikin samaan aikaan ennen Hyvinkäällä ajettua SM-maratonia. Silloin tosin onnistuin pyöränkin rikkomaan ennen kisaa, joten jotain edistystä tälle vuodelle, nyt ei ollut enää kuin mies pois pelistä. Pyörä odotti kisaan pääsyä ja saa odotellakin vielä kuun lopulle maratoncupin finaaliin asti.

Harkitsin hetken, että jos ajaisin vaan puolimatkan tuolla, mutta aika pian tuo ajatus hautautui kun flunssa ei tuntunut paranevan. Hyvä vaan, että en lähtenyt puolikuntoisena ajamaan, ei se ainakaan parantumista olis edistänyt. Päätin kuitenkin mennä seuraamaan ksaa ja siinä ohessa ottamaan muutaman valokuvan. Kisapaikalla pääsin vielä muutamalle kaverille huoltajaksi. Mikäs siinä, ihan mukavaa hommaa eikä tarvinnu jännittää yhtään niinkuin kisoissa ajamista.

Voittajan tyylinäyte

Osa kuvista onnistuikin ihan hyvin, mutta täytyy kyllä sanoa, että mun on ehkä parempi kuitenkin pysyä ajohommissa ennemmin kuin kuvaamisessa. Kyllä se ajaminen silti paremmin onnistuu, vaikka tuloksia katsomalla ei aina uskoisikaan :)

Kisan seuraaminen oli ihan mielenkiintoista. Pääsin hyvälle paikalle Horhan mäkiin seuraamaan, miten tekijämiehet nousee mäkeä ja miten lasketaan alamäkeen. Täytyy sanoa, että mestariksi ajaneen Jukka Vastarannan ylämäkeen ajaminen oli kyllä melkosen vauhdikasta, jopa muihin kärkikuskeihin verrattuna. Muutama kärkipään kuski oli harmittavasti pois kisasta, osalla olis varmasti olli mitalitaisteluunkin asiaa mutta toisaalta kisa ajetaan niillä miehillä, jotka starttiviivalle pääsevät.

Alamäkeen hienoimman suorituksen teki mun mielestä Sohkasen Simo. Hieno hyppy kohtaan, josta suurin osa kuskeista ajoi varmenpaa linjaa alas. Toki en kaikkia tuossa paikassa nähnyt kun huollettavat tulivat tuolle kohtaa niin kiiruhdin huoltopaikalle. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä paikka seurata kisaa kun kuskit menivät useamman kerran läheltä ohi.

Kisan kakkonen Valtteri Repo

Vaikka katsominenkin ihan kivaa oli ja nuo huoltohommat ja pullon antamiset toivatkin vähän tekemistä mulle niin mielummin sitä kuitenkin ajaisi itse. Onneksi on vielä vajaan parin viikon päästä mahdollisuus cupin finaalissa Hämeenkyrössä päättää kisakausi. Enköhän mä siihen mennessä oo jo taas kunnossa. Nyt vaan pitäis löytyä sen verran malttia, että ei yhtään hätäile sinne lenkille lähtemisen kanssa vaan malttais parantua kunnolla. Onnea vielä mitalisteille ja itsensä voittaneille. Kunnioitettava suoritus ajaa tuo matka läpi.

Kolmas, Juha Kangaskokko

Nykarleby MTB Maraton

Eilen pääsi ajamaan melkein kotinurkilla kisan, kun kisapaikalle Uuteenkaarlepyyhyn ei ollut kuin noin 45 min ajomatka. Se on vähän kun on taas kesän aikana matkannu useammankin edestakaisin noin 1000 kilometrin kisareissun. Reitistä mulla ei ollut ennakkoon paljoakaan tietoa. Ehtiihän siihen kisan aikana tutustua.

Kisa lähti liikkeelle oikeestaan ärsyttävän pitkällä pururataosudella. Toisaalta ihan ymmärrettävää niin porukka saadaan hajalle ennen ensimmäisiä polkuosuuksia. Pururataa nyt ei vaan oo kovin kivaa ajaa. Ensimmäinen polkuosuus olikin sitten ihan hyvää kivikkopolkua ja taidettiin siinä jollain kalliollakin käydä. Sen jälkeen mentiin vähän tietä ja sitten alkoikin pitempi polkuosuus. Tämä pätkä oli reitin parhaimmistoa ja polkujen jälkeen ajettiin vielä jotain kuntoradan/hiihtoladun pohjaa ylös - alas, mutta pohja oli kova, joten vauhtia se ei syönyt. 

Sitten pätkä tietä ja sitten alkoi ehdottomasti paras osuus kun polku meni hienolla kalliopätkällä. Siinä sai vähän katella ajolinjojakin, että mistä parhaiten pääsi. Ei kuitenkaan liian hankalaa ollut, että koko kalliopätkä oli ajettavissa. Lopussa vielä tutuksi tullutta pururataa ja uudelle kierrokselle urheilukentän kautta. 

Oma ajo lähti vähän tukkoisesti liikkeelle. Monesti kun alkuun ajetaan pitempi osuus kovaa, kuten tässä tuota pururataa niin ensimmäisellä polulla sitä on jotenkin hukassa. Ei vaan löydy se oikea ajorytmi sinne polulle. Ensimmäinen kierros menikin vähän ajorytmiä hakiessa ja reittiin tutustuessa. Toisen kierroksen aikana ajo alkoikin kulkea jo paremmin. 

Kolmas kierros oli oikeastaan samanlaista menoa kuin toinenkin, mutta yllätyksekseni huomasin, että ei oo sitä väsymistä tullut, mikä yleensä joka kisassa tulee. Tosin kisan kokonaismatka oli 45 km, joten saattoi siitäkin johtua. Yleensä se vaan tapaa siinä 30-45 välillä tulla. Kolmannella kierroksella huomasin, että takarengas tyhjenee hitaasti ja täytinkin sen pitkällä polkuosuudella. Sain vielä edellä menevän kiinni ennen kalliopätkää mutta siinä vaiheessa oli rengas jo aika tyhjä. Tyhjeni siis uudestaan tuon ensimmäisen täyttökerran jälkeen. Hitaasti mutta varmasti. 

Mulla oli enää yks CO2 patruuna taskussa, joten jouduin vähän riskillä ajamaan puolityhjällä renkaalla. Ajattelin, että jos toisenkaan täytön jälkeen litkut ei rengasta paikkaa niin tavoitteena kuitenkin oli maaliin päästä. Sen takia viivyttelin tuon toisen täytön kanssa mahdollisimman myöhään. Tuolla kalliopätkällä piti rengas kuitenkin täyttää ja siinä pääsi sitten kaveri karkuun. Loppumatkan ajoin aika varmistellen, että maaliin pääsen. Maalissa rengas kuitenkin oli aika hyvin ilmat pitänyt, joten litkut oli toisen täytön jälkeen asiaan auttaneet. Ihan hyvä fiilis jäi kisasta itselle. Ajo parani kisan edetessä, yleensä tuntuu, että käy päinvastoin. 

Reitti oli sopivan haastava, mutta kuitenkin ajettava ja vauhdikas. Jos jotain haluaisin reitiltä parannettavan niin joissain kohdin merkkaukset oli vähän epäselvät. Ensimmäisellä kierroksella ensimmäiset polkuosuudet ja käännökset oli vähän hakusalla kun en aina huomannut minne reitti menee. Toinen kehitysehdotus olisi, että pururataa vois olla vähän vähemmän kierroksella, jos mahdollista. Kiitokset kuitenkin järjestäjille ja hienoa, että tässä lähialueilla viitsitään kisoja järjestää. Kisaan oli myös saatu mukaan lähes kaikki tämän alueen kärkikuskit. Voiton vei Arto Tikkala ennen Markus Parkkista ja Tony Stooria. Onnittelut voittajille! 

Jännittävin kisapäivän tapahtuma oli ehdottomasti vasta maaliintulon ja suihkussa käymisen jälkeen. Olin jo suihkussa käynyt ja pukemassa puhtaita vaatteita niin huomasin, että housut onkin jääny autoon. Vaihtoehtoina oli siis laittaa hikiset pyöräilyshortsit jalkaan tai juosta pihan poikki bokserit jalassa.. Takki vaan päälle ja pyyhe lanteille ja takaoven kautta suihkutiloista pääsikin melkein suoraan autolle. Olin varmasti hauska ilmestys, jos joku sattui näkemään. 

Nyt alkaa pikku hiljaa kisakausi lähenemään loppuaan. Vielä olis pari starttia jäljellä tälle syksylle. Ens viikonloppuna Lamminpäässä ja kuun lopulla Hämeenkyrössä. Sitten onkin aika miettiä, mikä tässä kaudessa on onnistunut ja mitä kaikkea voisi parantaa.

Loppuun vielä Janne Grahnin kuvaama video tuolta tekstissäkin mainitulta kalliopätkältä:

Aluemestaruuskisat Kauhajoella

En olekaan koskaan aikaisemmin ollut aluemestaruuskisoissa ja nyt kun siihen tuli tilaisuus niin starttasin auton lauantaiaamuna puoli yhdeksän aikaan kohti Kauhajokea. Kisat järjestettiin Sotkan talviurheilukeskuksessa, jossa oli noin 4 kilometrin rata, jota kierrettiin 5 kierrosta. Eli xco-kisa. Rata ei ollut mikään tekninen. Yks lyhyt kivikkopätkä siinä oli ja muuten oli aika kovapohjaista polkua. Pari nousua ja alussa vähän pehmeämpää polkua. Ihan hyvä kisareitti kuitenkin.

Mulla ei ollut mitään sijotuksellisia tavoitteita kisaan, koska en yhtään tiennyt onko sinne tulossa miten paljon porukkaa. Pari kaveria toki tiesin ja heidät laskinkin kisan ennakkosuosikkeihin. Mulle ei edelleenkään xco ole oikeen paras mahdollinen kisamuoto. Pitäis varmasti treenata enemmän täysiä ajamista ja kovia tehoja, että sais itsestään paremmin tehoa ja vauhtia irti tämän tyyppisessä kisassa. Mun kroppa toimii vähän kuin dieselmoottori. Lämpeää hitaasti ja siksi maratonit tuntuukin enemmän "omilta kisoilta". Toisaalta erittäin hyvää harjoitustahan tällainen xco-kisakin kyllä tarjoaa.

Kisan alku vähän viivästyi ja odottelu lähtöpaikalla ei ole mitään herkkua. Muutenkin jännittää niin toivoisi, että kilpailu starttaa mahdollisimman nopeasti. Tuossa odotellessa ehti vähän alkulämmöt ja kovin lataus jo haihtua, joten kova startti tuotti vähän vaikeuksia. Löysin kuitenkin sopivan paikan letkasta lähdön jälkeen ja alku mentiinkin ihan mukavaa vauhtia. Kovempaa ei olis oikeestaan päässytkään :)

Kuva: Xtremedia

Yks pieni polulta ohi ajaminen vähän katkaisi porukkaa missä ajoin ja jäin vähän jälkeen. Sen jälkeen sitten toisella tai kolmannella kierroksella vähän takareidessä alkoi tuntua kireyttä. Pelkäsin hetken kramppeja, mutta onneksi tuo ei kuitenkaan ajoa haitannut. Aavistuksen tais vauhti tippua, mutta siinä vaiheessa edellä menevät ajoivat jo sen verran kauempana edessä, etten heitä millään saisi enää kiinni ilman dramaattista vauhdin nousua tai heille tulevia ongelmia.

Takana ajeli yksi kilpailija, joka itseasiassa ajoi mun peesissä lähes 4 kierrosta. Välillä vähän jäi jollain polkuosuudella, mutta ajoi sitten taas tasaisemmalla osalla kiinni. Vetohaluja ei tuntunut löytyvän vaan ajettiin peräkkäin lähes 4 kierrosya. Ihan hyvää vauhtia kuitenkin saatiin pidettyä ja takana tuleva kilpailija takasi sen, että ei vauhti pääse ainakaan mukavuusalueelle tippumaan missään vaiheessa.

Yritin viimeisellä kierroksella pariin otteeseen ratkaisua ja tiputtaa kaveria kyydistä. Alun polkuosuudella tais vähän eroa tulla, mutta se ei kauaa kestänyt. Reitin loppuosalla viimeisellä kunnon polulla vielä yritin lisätä vauhtia, mutta jälleen mut ajettiin kiinni latupohjalla ja ratkaisu jäi loppusuoralle, jossa en koskaan mikään vahva ole ollut. Niin kävi tälläkin kertaa ja kaveri kuittasi peesistä ohi ja selvään loppukirivoittoon. Ihan hyvä kisa joka tapauksessa. Lopputuloksissa taisin olla neljäs M-30 sarjassa. Sain hyvin kropasta tehoa irti (vaikka vauhtia sais olla enemmänkin) ja keskisykekin oli koko tunnin kovalla tasolla. Eli ei mitään notkahduksia siinä mielessä tullut.

Kyllä tällaisia paikalliskisoja sais enemmänkin olla. Viikonloput tietysti alkaa olla aika täynnä kisoja, mutta kyllä nämä lyhyemmät kisat arki-iltoinakin toimisi mun mielestä. Onnea vielä Hannulle kisan voitosta ja aluemestaruudesta!

Strava

Strava on siis palvelu, jonne voi ladata lenkkien gps-jälkiä/tietoja. Tällaisia palveluitahan on netissä useita, kuten Garmin Connect, jonne oon jo useamman vuoden lenkkitiedot siirtänyt. Ja lukematon määrä muitakin, joista osaa onkin tullut jonkun aikaa kokeiltua ja sitten niiden käyttö on syystä tai toisesta jäänyt. Stravan erikoisuus on mahdollisuus tehdä omia segmenttejä lenkeiltä. Joka kerta kun ajat tuon pätkän ja lataat lenkin tiedot Stravaan niin lasketaan tuon pätkän aika. 

Segmenttejä voi tehdä julkisia ja yksityisiä. Julkisiin segmentteihin voi kuka tahansa tuon pätkän ajanut osallistua, jolloin listataan pätkäajat. Strava laittaa listaukseen aina henkilön parhaan ajan, mutta kaikki omat suoritukset tuolla pätkällä näet myös erikseen. Pätkän nopein saa arvonimen "King of Mountain". Jos siis ajat ihan normilenkin, jolle joku muukin on segmenttejä tehnyt niin lenkin gps-tiedot Stravaan siirtäessäsi aikasi lasketaan myös näille segmenteille. 

Mä oon varmaan vähän myöhäisherännäinen tähän palveluun. Kaverit sitä on käyttänyt ja linkittänyt tuloksia pitkin kesää niin päätin nyt itsekin sinne kirjautua. Huomasinkin sitten, että oon näköjään jo viime kesänä sinne ensimmäisen kerran rekisteröitynyt, mutta oli asia päässyt jo unohtumaan. Eli en mä vissiin niin myöhään tähän ollutkaan herännyt :) Nyt kuitenkin aktivoiduin asian suhteen ja oon jo muutamalle pätkälle ajan saanut ajettua. 

Tuossahan on kiva kisailla kavereitten kans, kuka saa milläkin pätkällä parhaan ajan. Toinen ja mua vielä enemmän kiinnostava asia on, että saan pätkäajat esimerkiksi ylämäkitreenistä. Näkeehän mittaristakin tietysti ajan, mitä mäkeen kuluu mutta tässä voi sitten lenkin jälkeen tarkemmin tarkastella esimerkiksi 10 mäkinousun aikahajontaa. Yllättävän pienellä erolla olin onnistunut paikallista Köykärin rinnettä nousemaan, ei ollut kovin suuria eroja reilun 2 minuutin pätkässä 5-10 sekuntin sisälle kaikki ajat mitä viimeksi ajoin. Ja toki tuossa on kiva yrittää rikkoa seuraavalla kerralla omaa ennätystä. Itsensä voittaminen kun tässä maastopyöräilyssä on se yksi suurimpia innoituksen kohteita mulle edelleen. 

Pikaisella tarkastelulla näitä pätkiä tässä Kokkolan lähiympäristössäkin oli jo useita. Aika paljon maantiellä ja jonkun verran myös maastossa. Maastopätkien "huono" puoli on siinä, että ei aina tarkasti tiedä mistä pätkä alkaa ja minne päättyy, jos sitä ei ole itse tehnyt. Kartasta ei aina niin tarkkaa kuvaa saa. No tuo nyt ei ole kovin vakava puute, kunhan ei lopeta täysiä ajamista liian aikasin :) 

Tässä esimerkkinä mun tekemä segmentti Köykärin takarinteen noususta. Toistaiseksi sitä ei oo kukaan muu ajanut niin olen listauksen kärjessä. Strava imoittaa myös keskinopeuden, keskisykkeen sekä keskitehon (W). Teho on laskennallinen perustuen ilmeisesti kuskin ja pyörän painoon eli ei sitä millään tehomittarilla ole kuitenkaan mitattu. 

Katsotaan nyt, miten pitkään tätä tulee käytettyä. Toisaalta nämä segmentit ja aikojen vertailu tekee tästä kyllä mielenkiintoista. Ainakin tästäsaa vähän lisää haastetta ja onhan se kiva verrata omienkin aikojen kehittymistä tai taantumista kesän mittaan. 

Pyssymäki XCM, kesän paras ja ehjin suoritus

Tänään tosiaan ajettiin Nivalassa Pyssymäellä kauden neljäs maratoncupin kisa. Odotin itseltäni hyvää ajoa, koska reitistä ainakin tykkään ja tämän päivän suoritukseen oonkin erittäin tyytyväinen. Oma ajo oli tasasen vahvaa ja ennenkaikkea ei tullut mitään kovin heikkoja hetkiä vaan kokonaisuutena ehjä suoritus, johon oon tyytyväinen. Sääennusteet oli lupaillu kisapäivälle vesisateita, mutta onneksi ennusteet ei tälläkään kertaa ihan osunu kohdalleen vaan kisa päästiin ajamaan hyvässä kelissä. Ainoastaan viimesellä kierroksella alkoi vähän tihkusadetta tulemaan, joka sopivasti kasteli kivikot vähän haastavammiksi väsyneille kuskeille :)

Reitti oli nopeassa kunnossa, kuten ratamestari lupaili. Viime vuotista mutarallia ei nähty vaan viime aikasista sateista huolimatta yllättävän kuivana koko reitti oli pysynyt. Yks tiepätkä oli vähä kurakkoinen mutta muuten maasto oli säästynyt pahemmilta vesiesteiltä. Radan erikoisuutena vois mainita metalliset sillat. Ei lähteny kuskien eikä veden mukana liikkeelle ja pitokin niissä oli loistava vähän märillä renkaillakin ajaessa. Eikä kyllä lahoakaan ainakaan meidän elinaikana metsään ne sillat.

Ennen kisaa Kustilta ja Jukalta vinkkejä kyselemässä päivän ajoon.  Kuva: Kaisa Kekola

Ensimmäisen kierroksen ajattelin alottaa rauhallisesti, että välttyisin siltä tutuksi tulleelta hyytymiseltä. Aika hyvin siinä onnistuinkin ja maltoin jopa jättäytyä yhdestä porukasta jälkeen, kun sykemittarista katselin, että loputtomasti ei pysty siinä vaiheessa kisaa sitä vauhtia ajamaan. Ensimmäisen kierroksen ihan lopulla tuli vähän mustempi hetki, kun loppunousuissa tuntu jaloista ja selästä katoavan voimat. Onneksi pääsin toisen kierroksen alussa Juntusen Uskon peesissä jonkun matkaa niin pääsi vähän palautumaan siinä ja sai taas ajorytmistä kiinni. Oli muutenkin Uskon kans hyvää yhteistyötä tiepätkillä läpi kisan. Ihan lopussa sitten kokemus puhui ja jäin vähän jälkeen enkä onnistunu enää lopun kivikoissa saavuttamaan. 

Toinen kierros oli ajallisesti vähän heikompi kuin ensimmäinen, mutta suurta eroa ei ollut. Kolmas tais olla vähän hitaampi, mutta ei missään vaiheessa tullut sellasta notkahdusta. Vähän tosiaan jäin siinä keskivaiheen pitkällä polulla, mikä tänään osoittautui mulle raskaaksi. Loppua kohti taas ajo parani. Siinä pitkän polkupätkän aikana vähän verensokerikin tuntui laskevan. Ei vielä mitenkään liian alhaiseksi, että olis ajoa haitannut. Geeli auttoi asiaan ja ehkä vähän joutui parilla tiepätkällä ajamaan rauhallisemmin, kunnes olo taas oli normalisoitunut. Tuo ei kuitenkaan lopputulokseen vaikuttanut mitenkään. Näin sen pitäisikin mennä, että geeli naamariin ja ajo jatkuu. 

Reitti oli kyllä mun mieleen. Oli sopivassa suhteessa polkua ja teknistäkin sellaista ja sitten "palauttavia" tiepätkiä. Eri asia sitten paljonko niillä pääsee palautumaan, mutta siinä mielessä hyvä reitti, että hitaampaa pätkääseurasi aina nopeampi yms. Ja reitti oli kyllä todellista maastopyöräilyä, poluilla sai tosissaan tehdä töitä.

Kyllä kulkee.. Kuva: Kaisa Kekola

Tänään verensokeritkin oli taas juuri niin kuin pitää. Ei tuota yhtä hetkeä lukuunottamatta tullut missään vaiheessa tunnetta, että olis laskenut/laskemassa liian alas eikä myöskään tuntunut, että olis liian korkeella. Keskisyke mulla oli päivän kisassa 170 ja maksimi 186. Ja muutenkin kun katsoo sykekäyrää niin tasasesti on koko kisan mennyt. Ei oo tullut missään vaiheessa selkeää pudotusta, mitä aina välillä käy. Tämänkin puolesta erittäin onnistunut suoritus. 

Pyssymäen kisassa positiivista on myös kisan jälkeinen mahdollisuus saunaan. Saunassahan sitä aina käydään parhaat spekulaatiot kisan kulusta. Ja kyllähän sitä tuollaisen suorituksen jälkeen on ihan kiva hetkeksi saunan lauteille istahtaa ennen kotimatkaa. Kuulutus oli kisassa myös asiantuntevaa, kummasti lisää kisafiilistä kun paikalla on kuuluttaja. 

Vaihteleva viikko

Tämä viikko oli tarkoitus Jämin epäonnen jälkeen ottaa alussa vähän rauhallisemmin ja sitten vauhtia kiristäen kohti loppuviikon pitkiä lenkkejä. Etukäteen jo tiesin, että "normaalista" viikkorytmistä poiketen lauantai tulisi olemaan tällä viikolla lepopäivä, koska silloin olisi Sannin 4-vuotis synttärit. En sitten tiedä paljoko tuossa ehti lepäämään, kun koko päivän oli vieraita vaahtosammuttimen kokosista 80-kymppisiin ja kakkuakin tuli syötyä vähintään riittävästi.

Alkuviikosta maanantai meni vielä suunnitelmien mukaan. Silloin oli käytännössä koko ilta aikaa ajella tulikin ajeltua noin 3,5 tunnin lenkki, mikä on työviikolla harvinaista. Aikaa kun on rajatusti. Maanantain lenkki oli hyvä. Tiistaina sitten suunniteltu välipäivä, kun oli paljon muuta tekemistä. Keskiviikkona tarkoitus oli ajella mäkitreeni ja kovimman sateen loputtua pääsinkin klo 19 jälkeen illalla raikkaaseen keliin ajelemaan. Tällä kertaa maltoin lämmitelläkin kunnolla ja mäkivedot lähti kulkemaan hyvin. Kymmenen vedon jälkeen pieni palauttelutauko ja kiersin sopivan lenkin ympäri ja sitten yhdestoista kerta mäen päälle ja alas, siinä meni sit naula takarenkaasta läpi.

Just lähtiessä mietin, että kun meen ajamaan helppoon maastoon niin oi jättää kaiken turhan kotia, eli hiilidioksidipatruunat ja varasisurin yms. Ihmettelinkin tuossa naulan huomattuani, että rengas meni samantien ihan tyhjäksi. Yleensä litkut auttaa sen verran, että koko rengas ei tyhjene. Ilmaakaan ei oikeen pikkupumpulla alkanu renkaaseen menee niin ei auttanu ku soittaa kyyti kotia. Vähän söi kyllä miestä, kun oli hyvä treeni menossa ja tuntui, että saa itsestään tällä kertaa hyvin irti. Tarkemmin kun tutkin seuraavana päivänä kiekkoa niin huomasin naulan repineen vanneteippiin muutaman reiän niin siitä johtuen rengas sitten samantien tyhjeni.

Torstaina oli tarkoitus lähtee lenkille, mutta töitten jälkeen kova väsymys muutti suunnitelmia. Päätin viettää illan kotona perheen kans kun ajattelin, ettei näin väsyneenä saa lenkistä kuitenkaan mitään irti. Perjantaina oli heti aamusta kuumeinen olo. Kuumetta ei tietenkään ollut, mutta olo oli kuumeinen ja kurkkukin vähän kipee. Lauantai meni synttäreitä juhliessa ja tänään sitten oli nuo kuumeiset olot ja muut historiaa ja hyvä lenkki heti aamusta. Toki ketjut sain katkastua tämänkin päivän lenkillä, onneksi Juhalla oli ketjuliittimet (vai mikähän noitten powerlinkien suomenkielinen nimi mahtaa olla?) mukana. Eli suunniteltuun viikko-ohjelmaan ei tullut, kun tuo keskeytynyt mäkitreeni ja sitten tämän päivän lenkki.

Toivotaan ens viikolle vähän parempaa onnea lenkkien suhteen, koska lauantaina olis Pyssymäellä maratoncupin neljäs kisa. Silloin pitäis olla taas hyvä ajovire ja toivottavasti nyt ei ainakaan mitään flunssaa tuu sotkemaan enää tätä viikkoa. Kesällä kun kävin reitin ajamassa niin sai ajella kuivalla reitillä, mutta nyt on taas viikolle luvattu sateita, joten mielenkiintoista nähdä on reitti taas yhtä märkä kuin vuosi sitten vai päästäisiinkö ennusteista huolimatta ajamaan kuivassa kelissä.

BV Sport pyöräilyhousut

Tuli ajankohtaiseksi hommata uudet pyöräilyshortsit ja hetken eri vaihtoehtoja mietittyäni päädyin kokeilemaan itselle ihan uutta merkkiä BV Sportia, jotka ostin 24hSportin verkkokaupasta. Oon muutamalta juoksua harrastavalta kaverilta kuullut positiivisia kommentteja BV Sportin kompressiotuotteista niin ajattelin kokeilla, minkälaisia varusteita siellä pyöräilypuolelle valmistetaan.

Shortsit oli reisien kohdasta aika jämäkän oloset. Mä kyllä haluankin, että pyöräilyshortsit on sopivan tiukat ja istuu hyvin päälle. Ensimmäinen lenkki meni vähän uusiin housuihin totutellessa. Kyllä se aina lenkin tai pari vaatii, että housut tuntuu "omalta". Nyt muutaman lenkin jälkeen täytyy sanoa, että oon kyllä hankintaani tyytyväinen. Kompressionhan sanotaan vähentävän happoja jaloista yms, mutta en osaa siihen vielä ottaa kantaa. Jos ylämäkitreenin ajaa niin kyllä ne jalat joka tapauksessa hapoilla on, mutta muuten kyllä hyvän oloiset housut. Varsinkin kovassa väännössä huomaa, että reidet on puristuksessa ja tuntuu, että jalasta saa kaiken voiman irti.

Ettei mee pelkäksi kehumikseksi niin parannettavaakin toki löytyy. Mä oon ollut aika tarkka pehmusteen mallista ja istuvuudesta mun hanurille. Mun mielestä pehmuste vois olla näissä vähän isompikin, mutta nämähän on maku- ja tottumiskysymyksiä. Jotain toista tuo ei varmasti haittaa yhtään. Kestävyys tulee sitten ajan kanssa testattua. Maastossa kun pääasiassa ajelen niin housut joutuu väistämättä kuran ja hiekan kanssa tekemisiin ja nehän myös kuluttaa housujen pintaa. Kulutuskestävyydestä voi kertoa paremmin vasta kun ajotunteja alkaa olla riittävästi takana. Toivotaan, että kestävyys on hyvällä tasolla.

Jämi84 - taistelu matalia verensokereita vastaan

Lauantaina ajettiin Jämi84 Mtb. Koska kisa starttasi jo klo 10 niin ajelin perjantai-iltana Kurikkaan mökille yöksi. Säästää reilu pari tuntia aamusta, mikä on ihan kiva juttu. Tässäkin tapauksessa sai jo kuuden jälkeen herätä ja klo 7 auto starttasi kohti Jämiä, kuskin ollessa yllättävänkin virkeä siinä vaiheessa. Matkalla tein pakollisen vessapysähdyksen Parkanon Shellillä. Samalla mittasin verensokerin, joka oli vähän turhan alhaalla tässä vaiheessa. Joten ei muuta kun banaania naamariin samalla.

Jämille saapuessa kasasin pyörän ja lähdin hakemaan numerolappuja. Edelleen huolta aiheutti turhan matalalla oleva verensokeri. Ennen kisaa saisi arviot olla vähän korkeammat kuin 3-4 mmol/l. Edelleen lisää syömistä ja sainkin verensokerit tuosta nousemaan. Tässä on toki se riski, että kisan alkaessa verensokeri nousee sitten liian korkealle, joka taas tekee jaloille saman kuin raahaisi lyijypuntteja mukanaan.

Kisa starttasikin todella kovalla vauhdilla Jämin lentokentältä. Se täytyy heti alkuun sanoa, että kun startti tapahtui lentokentälle ja senkin jälkeen jatkettiin pitkään tietä/leveää latupohjaa niin perinteistä ensimmäisen polun ruuhkaa ei päässyt syntymään vaan kokoajan sai ajaa ihan tosissaan. Huomasinkin heti alkumatkasta, että tällä reitillä tulisi ryhmässä pysyminen olemaan tärkeää. Yksin jos joutuisi ajamaan pitkiä tieosuuksia niin siinä häviäisi huomattavasti verrattuna hyvässä ryhmässä ajamiseen.

Yritin aloittaa kisaa rauhallisesti mutta se tais jäädä yritykseksi. Ensimmäisen tunnin keskisyke näytti olevan 178. Yllättävän hyvin kuitenkin ajo kulki alusta lähtien. Sopiva porukka löytyi ja välillä ajettiin edellä meneviä kiinni ja välillä joku tuli takaa kovempaa mutta ajo tuntui hyvältä tässä vaiheessa. Jossain noin 20 km kohdalla sitten alkoi tuntua, että verensokeri laskee. Ei muuta kun geeliä taskusta suuhun. Tässä samalla onnistuin vähän jäämään porukasta, missä olin ajanut. Geelin ottamisen jälkeenkään ei ajo oikeen palautunut normaaliksi ja seuraavat 5 kilometriä menikin tuskallisen hidasta vauhtia. Sitten alkoi taas tuntua paremmalta, kunnes taas jossain 30 km jälkeen tuli tuttu tunne ja voimat hävis jaloista.

Jälleen geeliä ja energiapatukkaa, mutta eipä edelleenkään tuntunut auttavan asiaa. Jouduin tässä vaiheessa hidastamaan matkan tekoa huomattavasti, kun oletin verensokerien pian palautuvan ennalleen. Samalla alkoi porukkaa mennä ohi. En enää saanutkaan jaloista mitään irti vaan oma ajo meni todella tahmeaksi. Jossain 40 km kohdalla kun tuntui, että polkukin kapenee silmissä ja polulla pysyminen tuotti ongelmia tein päätöksen, että ajelen seuraavalle huoltopisteelle ja keskeytän ajon sinne. Harmitti vietävästi, mutta joskus pitää ymmärtää puhaltaa peli poikki ja laittaa terveys erusijalle.

Herättelin vielä toiveita, että jospa olo kohenis ennen huoltopistettä, mutta eipä se oikeen muuksi enää muuttunut. Sellainen päivä sitten tällä kertaa. Harmittaa todella paljon, kun ihan alkukauden kisoja lukuunottamatta verensokerien kanssa ei ole pahemmin ongelmia ollut. Näköjään joka kesä kuitenkin tulee ainakin se yksi kisa, jossa kaikki menee sitten pieleen. Tätä voi olla "tavallisten" ihmisten hankala käsittää, mutta tällaista se välillä diabeetikolla on. Aina on olemassa riski tällaiseen verensokerien heittelyyn ja nyt se toteutui. Tavallisella lenkillä tällainen ei niin haittaisi mutta kisatilanne on erilainen ja elimistö varmaan reagoikin eri tavalla kovassa rasituksessa, joten tulos voi olla sitten tällainen.

Huoltopaikalta järjestyi kyyditys kisakeskukseen järjestäjien puolesta mikä oli hieno juttu. Järjestäjien puolesta hienoa toimintaa tässä tapauksessa, kun keskeyttämään jouduin. Samoin huoltopisteellä kyllä tiedusteltiin useampaankin otteeseen kuntoa kyytiä odotellessa. Tämä jätti ainakin itselle hyvän kuvan järjestäjien toiminnasta.

Näyttää tuskaselta, Kuva: Onevision.fi

Sitten vielä itse kisaan ja reittiin. Vaikka reitti oli teknisesti helppo ja poikkesi tämän puolesta kisoista, mitä oon aikaisemmin ajanut niin vauhti toi kisaan haastetta. Ei tuo missään nimessä helppoa ollut. Ja vaikka foorumeilla monesti saa sellaisen käsityksen, että maastopyöräkisassa pitää olla mahdollisimman paljon kivikkoa, juurakkoa ja muuten vaan mörköpolkua niin kyllä tällaiselle tapahtumalle selvästi on tilausta kun osallistujia oli nytkin yli 700 kpl. Kisa järjestettiin vasta toista kertaa, joten kasvupotentiaalia varmasti on. Muutenkin hienosti järjestetty tapahtuma hienossa paikassa. Itsekin kylläpidän enemmän vähän teknisemmistä reiteistä, mutta kyllä tällaisellekin kisalle paikkansa on. Markkinoinnista pitää antaa myös positiivista palautetta. Toisin kuin eräässä toisessa isossa Mtb-tapahtumassa niin Jämillä on panostettu tiedottamiseen. Sivuilla on säännöllisesti ollut uutisia, treenivinkkejä ja kilpailijoiden haastatteluja (kuntopuntarit). Jämi on kokoajan näkynyt netissä, facebookissa, twitterissä yms.

Tästä jäi keskeytyksestä huolimatta niin hyvä mieli itselle, että pitää tosissaan harkita ensi talven Jämin hiihtotapahtumaa. Jos järjestäjä hoitaa hommansa näin hyvin niin mielellään heidän tapahtumiinsa osallistuu jatkossakin. Juoksutapahtuman kyllä taidan toistaiseksi jättää muille, sen verran raskailla jaloilla oon varustettu :) Onnittelut vielä kisan voittajille ja itsensä voittaneille, sekä muuten hyvin pärjänneille!

Flunssaa ja vähän lenkkejäkin

Vaasan kisan jälkeen mentiin pariksi päiväksi mökille vielä rentoutumaan. Maanantaina kevyt palauttava lenkki ja tiistaina päätin käydä vielä ajamas Seinäjoen maratonreittiä uudestaan. Kiersinkin pitemmän kierroksen ja sitten päälle vähän muitakin polkuja, mitä sieltä suunnalta löytyi. Hyvin tuntui olevan ajettavaa siellä.

Tämän jälkeen kun tuntui, että kunto alkaa olla kohdillaan ja kisatkin menneet hyvin niin tottakai tuli kurkku kipeeksi ja sitä seuraa mulla lähes 100% varmuudella nuha. Niin tälläkin kertaa. Loppuviikko menikin sitten flunssaa parannellessa. Maanantaina olo oli jo parempi ja kävin kevyellä lenkillä. Sen jälkeen tuntui taas tukkosemmalta ja tämäkin viikko on mennyt enemmän ja vähemmän palautellessa. Torstaina kuitenkin kävin tekemässä punttitreenin ja perjantaina sitten reipas maantielenkki. Samoin viikonloppuna on nyt voinut ajaa lenkit normaalisti. Eilen vähän tehoja aamusta ja tänään pitempi lenkki. Olikin ensimmäinen pitkä lenkki sitten Joupiskan maratonin.

Tänään kyllä tuntu taas ajo hyvältä ja vahvalta. Loppulenkistäkin oli vielä jaloissa voimia iskeä. Oikeen yllätyin itsekin, että kuumuus ja ajamattomuus ei vaikuttanu ajoon vaan päinvastoin virtaa tuntui olevan. Ens lauantaina on Jämi84, joten ainakin loppuviikko menee sinne valmistautuessa. Katsotaan miten ajo kuljee. Täytyy toivoa, että se Joupiskan vire löytyisi Jämilläkin.

Vaasa XCO

Eilen ajettiin viikonlopun toinen kisa Vaasa XCO. Lähdin kisaan vähän jännityksellä, että miten oon lauantain maratonista palautunut. Rauhalliset lämmittelyt ja sitten vaan jännittämistä ja startin odottelua. On se kumma, kun joka kisaa ennen joutuu jännittämään. Luulis, että niihinkin pikku hiljaa jo tottuis kun kisoissa on kuitenkin jonkun verran jo tullut käytyä.

Otin startin taas vähän turhan varovaisesti. XCO:ssa sais startissa olla huomattavasti terävämpi kuin maratoneilla. Siellä on 60 km aikaa hakea se oma paikka ja ohituspaikkojakin on riittävästi. Tässä taas se hyvä lähtö olis aika tärkeä. Nopeasti kuitenkin löytyi itselle sopiva vauhti ja samalla totesin, että jalat on yllättävän hyvin palautuneet. Ei painanu edes eturinteen serpentiinin nouseminen jaloissa. Ensimmäinen kierros menikin ihan hyvin. Huomasin kyllä, että vähän tuli liikaa varottua kivikoissa, harjoitellessa meni ne jotenkin paljon rennommin. Toisella kierroksella sitten selkä meni takarinteen pitkässä nousussa aivan jumiin. Tais olla Joupiskan kivikot ja kisa ja nyt tämän kisan nousut vähän liikaa. Samalla kun selkä menee jumiin niin jaloista häviää kyllä voimaa.

Reitti oli kyllä todella fyysinen kun nousua oli paljon ja silloin kun ei nousta niin ajettiin kovaa tasasella tai sitten kivikoissa. Hyvä rata ehdottomasti ja paljon oli radan eteen nähty vaivaa. Sitä täytyy aina arvostaa, kun radan eteen tehdään työtä eikä vaan viedä reittiä siitä mistä helpoiten onnistuu. Laskut oli myös hienoja, eturinteen kivikkolasku ja sitten lopussa oli myös hyvä vauhdikas lasku muutamalla mutkalla ja hyppyrillä maustettuna. Kyllä Arto ja kumppanit oli paljon hyvää työtä radan eteen tehneet. Toivottavasti Vaasassa kisailtaisiin jatkossakin.

Loppukisa meni sitten ajellessa vähän suunniteltua hitaampaa selkäjumien takia, mutta ihan tyytyväinen oon päivän tulokseen. Ajoin niin kovaa kun pystyin ja parempaan ei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia. Vähän harmittaa se, että loppukierroksilla tuli muutamissa kivikoissa vähän töpeksittyä. Siinä huomasin kun keskikroppa väsyy niin ajokin alkaa hajoamaan ja tökkimään. Tästä päästäänkin ikuiseen kehittämiskohteeseen, eli keskivartaloon ja varsinkin selkään lisää voimaa. Onneksi löytyy kehittämiskohteita..

Eturinteen serpentiiniä

Jos jotain negatiivista jäi mieleen niin se, että kierroksella ohitetut otettiin sivuun jo sen kierroksen jälkeen kun ohitus tapahtui. Yleensä kaiketi XCO:ssa on kaikki ajaneet niin kauan kunnes voittaja on maalissa ja sitten sen jälkeen kaikki otetaan maaliin oli kierroksia ajettuna 1 tai 10. Nyt esimerkiksi jos ohitus tapahtui kolmannen kierroksen loppuvaiheessa niin neljäs jäi ajamatta, vaikka "normaalioloissa" sen olisi päässyt ajamaankin. No tämä ei ollut järjestäjien vika, joten heidän piikkiin en tätä laita. Jos kuitenkin XCO:n suosiota halutaan kasvattaa niin tämä ei sitä ainakaan tee, vaikka sääntökirjan mukaan mentiinkin kaiketi. Ymmärrän tällaisen ratkaisun arvokisoissa (sm-kisat esimerkiksi), mutta tavallisessa cup-kisassa en. Tämä herätti paikan päälläkin jonkun verran keskustelua. Tai ainakin olisi hyvä, jos kaikissa saman sarjan kisoissa olisi sama linja.

Kokonaisuutena kuitenkin oon tyytyväinen viikonloppuun. Viikonlopun aikana tuli kesän paras ajo, eikä sunnuntaikaan huonoa ajoa ollut. Nyt vaan lisää harjoitusta ja pyörään lisää vauhtia tuleviin kisoihin. Onnittelut myös sarjansa voittajille Olmi, Arto ja Mustikka. Kovaa kulki pyörät pojilla taas kerran ja toivotaan heille onnea myös ensi viikonlopun SM-kisoihin.

Joupiska XCM

Tänään ajettiin Seinäjoella Joupiska XCM. Oon aina tykänny Seinäjoen reitistä ja tänään reitti olikin ennätysnopeassa kunnossa, kun koko reitiltä ei märkiä kohtia tainnut muutamaa enempää löytyä ja niihinkin oli tehty sillat. Voi sanoa ratamestarin jälleen onnistuneen työssään hienosti. Oma ajokin oli kesän parasta. Pari ensimmäistä kierrosta meni todella hyvin ja välillä joutui porukassa ajaessa jopa himmailemaan vauhtia, kun tuntui menohaluja olevan enemmän. Ajattelin kuitenkin pitää sen verran malttia hommassa mukana, ettei noutaja tulisi kovin aikaisessa vaiheessa liian suuren alkuvauhdin takia.

Joupiskan rata on mun mielestä aika monipuolinen. Alkuun noustaa ylös ja ajetaan alas vuorotelleen ulkoilureittiä/latupohjaa pitkin ja saadaan porukka hajoamaan. Sitten ajetaan polkuja, osa vähän teknisempiäkin ja taas välillä ulkoilureittiä. Aika hyvin rytmittyy ajo reitillä. Toki pitkille hiekkatieosuuksille ei kannata yksin jäädä, porukassa ajaminen niillä on kuitenkin huomattavasti helpompaa.

Tänään varsinkin toisella kierroksella ajettiin hyvällä porukalla ja tieosuuksilla vuoroveto toimi hyvin. Kiitokset vaan muille porukassa ajaneille (Matti ja Usko ainakin, muita en nimeltä tiennyt). Samoin poluilla vauhti oli hyvää. Tuollaisessa tilanteessa kun porukassa ajaa saa itsestäänkin huomattavasti enemmän irti kuin yksin edetessä.

Kolmannen kierroksen alkuun kun vaihdoin huoltopöydältä uuden pullot tipahdin vähän ryhmästä, jossa olin ajanut. Ajattelin, että saan kyllä porukan vielä kiinni mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Ensimmäisissä nousuissa tuntui, ettäjalat on ihan jumissa ja porukka pääsi karkaamaan. Ei auttanut vaikka miten yritti ajaa. Sitten alkoikin pitkä yksinajelu. Välillä jossain kauempana edessä näkyi joku paita, mutta liian kaukana, että kiinni saisi. Takanakaan ei ketään näkynyt, joten se helposti mun kohdalla tietää vauhdin putoamista. Poluillakin ajo vähän tökki ja tieosuudet meni hitaammin kun edellisellä kierroksella.

Tuskaa tuskaa.. Kuva: Kaisa Kekola

Vasta jossain kierroksen puolivälin tienoilla takaa tuli kuski ja sainkin huomattavasti lisää virtaa ajamiseeni. Tämän jälkeen polkuosuudella ajo kulki taas hyvin ja tieosuudella taisin vetää loppupätkät käytännössä yksin, muiden tullessa peesissä. Loppunousut oli yhtä tuskasia kun aikaisemminkin ja viimeisessä nousussa takaa pääsi joku vielä kuittaamaan ohi. Ei vaan löytyny enää voimia vastata tuohon.

Kuva: Kaisa Kekola

Kokonaisuudessaan oon kisaan erittäin tyytyväinen. Kaikkeni annoin ja ajo oli pääosin hyvää. Tuo kolmannen kierroksen heikko hetki nyt tuli, mutta ei se tyytyväisyttä päivän ajoon vähennä. Hyvä kuitenkin, että jää parannettavaa ja kehittämistä tuleviinkin kisoihin. Myös verensokerit pysyi koko kisan hyvällä tasolla. Ei ollu liian matalia eikä korkeita arvoja, vaan koko kisa mentiin kuin elokuvissa verensokerien osalta. Se on jo iso juttu onnistuneeseen ajoon, kun ei tuu ylimääräsiä ongelmia tuolta puolelta ajoa haittaamaan. Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille hienosta kisasta!

Huomenna sitten ajetaan Vaasa XCO. Saa nähdä, miten jaksaa ajaa melko fyysisellä radalla. Huomennahan se nähdään, miten ajo kulkee. Illalla tuli vielä ajettua lyhyt palauttelulenkki ja päälle kevyt hieronta eli kaikki on ainaki tehty, että jalat tämän päivän kisasta palautuis.