24.7.2018

Cycli XCO ja XCM

Viikonloppuna jatkui kisailu yli kuukauden tauon jälkeen Seinäjoella lauantaina Cycli XCO:n ja sunnuntaina XCM:n merkeissä. Jälleen kerran hieman arvoituksena oli oma kunto, miten kisan jaksaa ajaa ja hellekeli toi vielä omat haasteet matkaan. Olin käynyt edellisenä viikonloppuna ajamassa radat läpi, joten suurinpiirtein tiesin mitä on odotettavissa.

Lauantai alkoi ensiksi Sannin kans rataan tutustumisella ja pahojen paikkojen opettelulla ja sen jälkeen Sannin kisan seuraamisella. Tyttöjen sarjassa käytiinkin kova kisa Sannin ja Viitasen Veeran kesken. Tasaisesti tytöt ajoivat ja ohittelivat vuorotellen toisiaan. Ratkaisukin tapahtui vasta viimeisessä alamäessä ketjujen tippumiseen. Mutta se kuuluu lajiin, että joskus välineet ei kestä.

Kuv: Mikko Kallio

Omaa kisaa sai odotella klo 14 asti ja startin jälkeen tuntui olevan taas ylimääräistä virtaa mutta tällä kertaa oli malttia jäädä Mustikkamaan Timon perään jossain vaiheessa ensimmäistä kierrosta. Aika monta kertaa oon lähtenyt alussa kovaa ja sitten Timo on jossain vaiheessa kisaa mennyt ohi eikä mitään saumaa oo ollut perässä pysyä. Nytkin sai kyllä aika limiiteillä ajaa kun sykkeet pyöri koko ajan 180 tuntumassa tai paremmalla puolella. Samaan letkaan tuli pari muutakin M30 sarjan kuskia. Pääasiassa vetotyöt jäi kyllä sinne M40 sarjalaiselle ja me muut ajettiin perässä. Toki täytyy sanoa, että porukassa ajaminen varmasti ainakin mulla teki ajolle hyvää. Ajoin varmaan justiin niin kovaa kun pääsin ja hankalilla hetkillä tuo porukka auttoi ainakin hemkisesti sen verran, että mukana pysyi.

Viimeisellö kierroksella alkoi sitten tektikointi kun M30 sarjalaiset alkoivat hakea sijoituksia. Iskin joupiskan päälle nousevaan jyrkkään nousuun ja sainkin vähän eroa takana tuleviin. Mun kannalta harmittavasti kierrosta oli kuitenkin vielä yli puolet jäljellä, joten OTC:n mies ajoi ihan lopussa kiinni ja pääsi viimeisessä nousussa edelle. Yritin vielä mäen päällä päästä rinnalle ja ohi mutta suora loppui kesken ja alamäkeen ei enää ohitttamaan päässyt. Hyvä ja tasainen kisasuoritus kuitenkin tuli lopun tappiosta huolimatta. Lauantain ajo oli ehdottomasti kauden parasta tähän mennessä. Keskisyke kisassa oli 177 ja maksimi 190. Juomahuolto toimi hyvin kun Sanni hoiti sen. Joka kierros tuli urheilujuomapullo tai vesipullo käteen kun sitä tarvi ja kannustukset päälle. Lopputuloksissa M30 sarjan 6.

Kuva: Seppo Kekola

Sunnuntaina oli vuoroissa XCM. Olin ilmoittautunut puolikkaalle tai 2/3 matkalle. 40 km olisi lauantain jälkeen ihan riittävästi mulle. Vähän oli taas epävarmat fiilikset, miten lauantaista on palautunut ja miten toisen peräkkäisen hellekisan jaksaa. Toisaalta lauantain hyvä suoritus antoi myös itsevarmuutta tekemiseen.

Lähtö oli kamana. En saanut jalkoja liikkeelle kunnolla ja kun heti lähdettiin ylämäkeen niin sekin toi omat haasteensa. Kierroksen puolivälissä ajo alkoi kuitenkin maittaa kun päästiin kunnon polkuosuuksille. Eka kierros vähän alle tuntiin, mihin olin tyytyväinen. Toisen kierroksen alku oli taas hankalaa puurtamista mutta taas puolen välin paikkeilla ajo alkoi kulkea ja saatiin hyvä porukka kasaan missä vedettiin ainakin kahden miehen vuorovedolla tiepätkät ja onnistuttiin polulla ennen antimoania karistamaan takana tulevat matkasta. Tällä kertaa loppunousu Joupiskan päälle ei enää irronnut samalla tavalla kuin lauantaina mutta tuloksena kuitenkin neljäs sija kisasta.

Kokonaisuudessaan hyvä viikonloppu ja tästä on hyvä jatkaa kohti ens viikonlopun Liedon SM-kisoja. Radat on ihan erilaiset, mutta koitetaan pärjätä myös siellä.

16.7.2018

Alkukauden kisat

Blogi on viettänyt hiljaisuutta koko alkuvuoden. Kokeillaan nyt vielä jos tässä kesän aikana keksisi jotain kirjoitella sinne tai sitten jos ei tule kirjoiteltua niin saa jäädä. Kaikki muu sosiaalinen media on tavallaan vienyt tämän aseman ja samoja asioita ei viitsi moneen kertaan kirjoitella eri paikkoihin.

Kisakausi alkoi Hyvinkään keskustassa ajetulla XCE-kisalla toukokuun alussa ja jatkui heti seuraavana päivänä XCO:lla myöskin Hyvinkäällä. Kauden aloitus on aina jännä, kun ei yhtään tiedä miten kulkee ja kuinka paljon kaverit on talven aikana menneet eteenpäin. XCE oli mun osalta vähän hakemista. Aika-ajossa lähti ketjut ja varsinainen kisakaan ei mitään ihmeitä tarjonnut. Ehkä jalkojen avausta seuraavaa päivää varten. 

Lauantain XCO sen sijaan kulki yllättävän hyvin. Suhteellisen tasainen suoritus ja oma taso tuntui ainakin vähän nousseen edelliskaudesta. Tärkeimpänä pidin, että jaksoin koko kisan ajaa aika tasaisesti. Pieni notkahdus tuli kolmannella ja neljännellä kierroksella, mutta lopussa pystyin vielä tekemään ratkaisuja sijoituksen suhteen. Hyvä kauden avaus. 

Korkeakangas XCO, Kuva: Mikko Rantanen

Kisat jatkui parin viikon päästä Vaasassa, jossa vanhasta xco-reitistä oli tehty selvästi helpotettu versio. Mulle olis kyllä maistunut se vanhakin reitti tai ainakin vähän enemmän siitä mutta sitä ajetaan mitä järjestäjä on reitiksi merkannut. Taas aika hyvä kisa. Ensimmäistä kertaa varmaan ajoin ensimmäisen kierroksen kokonaan kärjessä ja tipuin siitä kun yhdessä mäessä alkoi takareisi vähän kramppailemaan. Sen jälkeenkin ajo oli vielä ihan hyvää loppukisan. Vähän vauhti hiipui, mutta kokonaisuudessaan hyvä kisa. Hyvä kisavire oli siis säilynyt. 

Seuraavaksi kilpailtiin paikallista Kokkolanseudun Maasto-Cupia Larsmossa. Ennakkovalmistelu viikkokisaan meni vähän pieleen monen asian summana ja hyvä kun ehdin paikalle. Olematon lämmittely ja startissa jalat ihan unessa. Ensimmäinen kierros oli kauhea, ein päässyt mihinkään ja miehet joiden mukana olisi pitänyt pysyä karkasivat heti startissa. Toisesta kierroksesta eteenpäin ymmärsin olevani kisassa ja ajokin alkoi jo näyttää vähän ajamiselta. Ihan kohtuu suoritus lähtökohtiin nähden. 

Larsmosta parin päivän päästä jatkettiin Valkeakoskella Korkeakangas XCO:n merkeissä. Valkeakosken rata on aina tarjonnut ylämäkeä, teknistä haastetta alamäkeä ja taas nousua. Niin tälläkin kertaa. Omassa sarjassa paikallisen VlkMTB:n kuskit menivät odotetusti menojaan. Eikä ajossa ollut tällä kertaa oikeen terävyyttä. Ajo oli teknisesti ihan ok mutta sellainen viimeinen isku puuttui koko päivän ajamisesta. 

Sanni Korkeakangas XCO:ssa. Kuva: Mikko Rantanen

Päivän parasta antia olikin Sannin ajaminen T10 sarjassa. Ensimmäinen xco-cupin kisa ja lapsillakin aika vaativa reitti. Hienosti kuitenkin ajoi reitin läpi, toki muutamat jalkautumiset tuli mutta se kuuluu lajiin. 

Valkeakosken jälkeen oli treeneissäkin jonkun aikaa nihkeää menoa. Ei vaan oikeen kulkenut. Sitten vielä juhannuksen jälkeen onnistuin telomaan lenkillä käden kaatuessa. Sen takia meni viikko ajamatta ja pari viikkoa kevyemmin. Nyt käsi ei enää onneksi ajamista estä enää.