24.8.2015

Korso XCO

Korsossa ajettiin XCO-cupin kisa, joka oli Elitelähtöjen osalta myös kansainvälinen UCI-luokiteltu kisa. Tällä kertaa tuli käytyä jo edellisenä päivänä tutustumassa rataan huolella, joten pahimmat paikat tiesi ja osasi niistä ajaa ainakin parhaimman mukaan. Itse ratahan oli mun makuun. Tykkäsin kun oli aika hyvin rytmitetty tekniset osuudet ja "palauttavat" ulkoilureittipätkät. Parilla pätkällä ehti jopa juomaan ja ottamaan geelinkin. Reitti oli myös kokonaisuudessaan ajettava eli tunkkauskohtia ei reitille tullut.

Itse kisa lähti käyntiin 1,4 kilometrin starttiloopilla jonka jälkeen siirryttiin varsinaisella radalle. Alussa jalat tuntui jotenkin tahmeilta ja ei tahtonut oikeen saada ajorytmistä kiinni. En tiedä mistä johtui, mutta vääntöä tuntui puuttuvan. Onneksi ajo parani pikku hiljaa kisan edetessä ja toinen ja kolmas kierros olikin hyviä. Neljännellä alkoi jo vähän vauhti hiipumaan, mutta loppukierroksella kyllä tuli jo vähän varmisteltua kun ihan lähellä takana ei tullut ketään ja eteenkin oli matkaa sen verran, että ajamalla ei enää kiinni saisi. Tuo varmistelu vaan ei oikeen sovi tuollaiselle radalle, koska silloin alkaa ajo kivikoissa tökkiä kun niitä yrittää varman päälle ottaa. Kierroksen loppuun (Canada-osio) sai taas normaalista ajorytmistä kiinni ja ihan loppu tulikin taas normaalisti.  

Kisasta jäi itselle hyvä fiilis ja tuntuu, että tässä on kesän aikana oppinut tuota XCO:ta ajamaan vähän paremmin. Vauhtia toki saisi edelleen olla lisää, mutta siihen ei auta kuin kova treeni. Tänään pyörä kesti, mies kesti ja verensokeritkin pysyi hyvin hallinnassa niin mikäs sitä oli ajaessa. Oman haasteensa kisaan toi helteinen keli. Tänä vuonna kun on tottunut ajamaan huomattavasti viileämmissä keleissä ja märemmillä radoilla. Oli hienoa ajaa täysin kuivalla radalla. Järjestäjille ja muille kilpailijoille taas kiitokset hyvästä kisasta. Ens kesänä tuolla radalla ajetaankin Suomen Mestaruuksista, joten siinäkin mielessä oli ihan hyvä käydä jo nyt radalla ajamassa niin tietää mitä on tulossa. Oma sijoitus M30-sarjassa oli viides. 

Kuvia ei tällä kertaa ole, koska Tarja Kivirinta ei ollut kuvaamassa :) 

12.8.2015

Pyssymäki XCM, DNF

Lauantaina ajettiin Pyssymäellä maratoncupin kisa, jossa sitten tuli kauden ensimmäinen keskeytys. Pyssymäen reitti on ollut jo vuosia yks mun suosikeista. Vaikka nousumetreillä ei siellä juhlitakaan niin kevyeksi kisaa ei voi sanoa. Reitillä on sopivasti polkua ja aina välissä tiepätkä, että ehtii vähän juoda ja geelin ottaa. Tälle vuodelle loppuun oli lisätty vähän nousua kun alueen ainoaa (?) mäkeä noustiin maksimaalisesti joka suunnasta ja ajettiin vielä kilometrikaupalla käsin kaivettua xco-reittiä. Ei ainakaan mikään kevyt loppuosa kierroksella, mutta hieno ajaa. 

Mulla oli koko alkuviikon Syötteen jäljiltä jalat jumissa ja tuntui, että ei oo palautunut kunnolla. Vasta perjantai-iltana kun kävin ajamassa kisaan valmistavan lenkin niin tuntui ensimmäisen kerran jalat taas ajokelpoisilta ja vedot meni kevyesti. Lauantaina ennen kisaa oli taas tuttu jumitus palannut, mutta siitä en niin välittänyt. Monesti ennen kisaa lämmitellessä jännittääkin jo niin kovaa, että jalatkin tuntuu voimattomilta. 

Kisa starttasi aika vauhdilla muutaman kilometrin tieosuudella, Välillä sai polkea ihan tosissaan, että pysyi joukossa mukana. Polkuosuudella meno vähän tasoittui ja pääsi ajamaan aika hyvin omaa vauhtia. Aika pian löytyikin sopiva porukkaa missä ajaa. Huomasin, että polkuosuudet kulki mulla aika hyvin. Siellä tuntui saavan aina edellä meneviä kiinni tai pääsi takaa tulevilta vähän karkuun. Toisaalta tilanne tasoittui sitten tiellä, jossa takana tulevat ajoivat vastaavasti mut kiinni, joten samalla porukalla edettiin kierros loppuun. 

Tässä vielä ajo kulki, Kuva: Tarja Kivirinta

Toisen kierroksen alussa tuntui jalat vähän ihmeen painavilta. Voimaa oli kyllä polkea, mutta tuntui, että paras vire oli jotenkin hävinnyt. Hetken tuota ihmettelin ja tulin siihen tulokseen, että verensokeri olisi noussut jostain syystä. Vähän kyllä ihmettelin, miten se on mahdollista mutta ei sitä kisassa ehdi asioita niin perusteellisesti miettiä. Edelleen kun letkassa mentiin niin en päässyt asialle oikeen mitään tekemään. Suunnittelinkin, että täytyy jollain pidemmällä tiepätkällä laittaa pumpusta lisäannos, siinä se voisi onnistua pysähtymättä. 

Sitten jollain polkuosuudella huomasin, että insuliinipumppu tai kanyyli/infuusiosetti onkin irronnut. Raapas se kanyylin ihon alla oleva "neula" mahaa jossain kohtaa ja siinä vaiheessa ei auttanut kun pysähtyä. En tiedä oliko hikoilu vai mikä aiheuttanut tuon liimauksen pettämisen ja tarra oli irronnut ja samalla kanyyli päässyt irti. Ei tuossa paljoa tehtävissä ollut. Puolet kierroksesta jäljellä ja uuden vaihtoonkin menee aikaa ja tuntemusten mukaan verensokeri nousussa. Ajofiiliskin siinä laski ja huoltopisteeltä kyselin sitten lyhintä reittiä maalialueelle. Ei auttanut kun keskeyttää kisa ja mennä mahdollisimman pikaisesti laittamaan pumppu taas toimintaan. 

Tuo kanyylin kiinnittäminen ei oikeen ilman sitä napsauttajaa onnistu eikä ainakaan kun vanhasta on teipit jo kuluneet. Eli siinä joutui laittamaan uuden kanyylin  yms kiinni, joten kisa oli mun osalta ohi. Ilmeisesti tuo oli irronnut jo ensimmäisen kierroksen aikana, mutta huomasin vasta tuossa toisella kierroksella asian kun mahaa raapaisi. Mietinkin, että kierroksen vaihtuessa olis ehkä vaihdon voinut autolla käydä tekemässä, mutta olis siinä silti aikaa kulunut ja kisasuoritus olis siitä kärsinyt. Valitettava tapahtuma, mutta eipä tuolle mitään voinut. Tähän asti pumppu on toiminut mulla todella hyvin ja ollut hyvä ratkaisu kisan aikana olleisiin ajoittaisiin ongelmiin, mutta eihän tämäkään tietysti 100% varma ratkaisu ole. 

Ja sen verran taustatietoa, että kyllä tuo pumppu voi irti olla jonkun aikaa. Eihän mulla sitä suihkussa tai saunassakaan ole mukana, mutta kisan aikana kun perusannos on muutenkin pienempi ja samalla tulee geeliä syötyä niin verensokeri kyllä nousee nopeasti jos pumppu irti pidempään on. Vähän erilaisen kisaraportin lopuksi täytyy sanoa, että reitti oli todella hieno ja raskas. Tuolla olisi tulevaisuudessa mun mielestä ehdottomasti edellytyksiä järjestää SM-kisatkin, mikäli järjestelyintoa niihin löytyy. 

Seuraavat kisat on Korsossa ajettava Vierumäki XCO ja sen jälkeen vielä Hyvinkää XCO ja todennäköisesti kauden päättävä XCM SM Valkeakoskella. Sen jälkeen taitaa mun kisakausi olla paketissa. Ehkä joku paikallinen kisa tuohon vielä mukaan sopii, mutta katsotaan.

2.8.2015

Syöte MTB

Muutaman vuoden on jo ollut suunnitelmissa ajaa Syöte MTB, mutta aina on ollut jotain muuta menoa tai estettä, mutta eilen pääsin tuon viimein toteuttamaan. Matkana 60 km ja sää oli sateinen ja märkä, Ei tuo pieni sade kuitenkaan kisassa mitään haitannut, mutta juuret ja kivet oli märkiä ja löytyihän reitiltä myös mutaa ja liukkaita pitkospuita. Täytyy nyt heti kehua reittiä, että oli paras mun tähän asti ajamista maratonreiteistä. Todella hieno jo maisemallisesti (ei vaan ehdi kisassa maisemia ihastella) ja myös maastollisesti haastava, kovin paljoa ei tieosuuksia reitillä ollut vaan pääosin mentiin poluilla.


Kisa-aamuna satoi vettä ja oli kylmä ilma, joten lähtöä odotellessa ei varsinaisesti lämmin ollut. Kisa alkoi lyhyellä tiesiirtymällä ennen kuin päästiin ensimmäiseen nousuun kohti Pikku-Syötettä. Viimeistään tuossa nousussa kuitenkin tuli jo lämmin eikä kylmästä tarvinnut kisan aikana kärsiä. Ajattelin aloittaa kisan rauhallisesti, mutta alussa tuntui, että tänään voisi jalkaa löytyä niin aika reipas aloitus tuli. Alkumatkasta ajo olikin todella vahvaa ja pääsin ajamaan ihan hyvässä porukassa. Aina välillä joku siitä saattoi päästä vähän karkuun ja sitten porukka oli taas kasassa. Vähän ennen puolenvälin omaa huoltoa ajoin yhden laskun vähän huolimattomasti ja meni mutka vähän pitkäksi. Siinä valitettavasti tipahdin sen verran porukasta, että piuan tuon jälkeen olleella tieosuudella en saanut enää porukkaa kiinni. Tuosta alkoikin sitten yksinäinen taivallus. Näin kyllä edessä menevät aina välillä, mujtta kiinni en saanut. Ihan perässä ei takanakaan ketään tullut. 

Pakko jaksaa kun katsojien kannustuskeinot vähän kovemmat, kuten kuvasta näkyy :) 

Tuossa vaiheessa selkä alkoi vetää vähän jumiin ja pahiten tuo selkäjumi iski Pytkynharjulle noustaessa. Siinä vaiheessa vaihtikin tippui vähän ja koitin vaan saada selkää taas toimimaan, että jalkoihin saisi voimaa. Jossain vaiheessa takaa tuli joku ja jatkettiin vähän vuorovedolla yhdes
sä matkaa, kunnes Pytkynharjun jälkeen kaveri tippui ja matka jatkui seuraavan juurakko-osuuden taas yksin. Tässä vaiheessa edellä näkyi selkä jota aloinkin jahtaamaan. Tuossa juurakossa sain kyllä selän niin jumiin, että matkanteko taisi taas hidastua ja vähän ennen kolmatta huoltoa Kivirinnan Jukka paineli ohi. Huollossa pullon täyttämisessä meni sen verran aikaa, että Jukka pääsi karkuun. 



Viimeisen huollon jälkeen alkoikin reitin ehkä haastavin osuus Pärjänjoen rantabulevardi. Ainakin 50 km matkan jälkeen väsyneenä tuo tuntui melko hitaasti etenevältä pätkältä. Tuntui, että kilometrilukema ei mittarissa kasva ollenkaan, vaikka miten yrittää. Luontokeskukselle kun päästiin niin tiesin, että enää olisi oikeastaan loppunousu edessä. 

Tuossa vaiheessa verensokerikin pääsi vähän laskemaan alas. Muuten kisa oli verensokerien puolesta mennyt hyvin, mutta nyt ei auttanut kun ottaa vielä yksi geeli. Valitettavasti samalla kun alkoi nousu ja verensokeri laski niin jaloista meni hetkellisesti voimat. Tuossa menee kuitenkin ainakin se 5 minuuttia, ennen kuin geeli alkaa vaikuttaa verensokeriin nostavasti, joten alkunousu meni tuon puolesta vähän mönkään, koska jalat ei vaan olleet ihan samalla tavalla mukana kuin pitäisi. Nousun edetessä kuitenkin tuo tilanne normalisoitui ja enää oli jäljellä vaan nousemisen tuska :) Tuntui, että nousu ei lopu koskaan, jatkui ja jatkui aina vaan. Lopulta koitti pieni lasku maalille. Sinne saapuikin kyllä tyytyväinen ja kaikkensa antanut maastopyöräilijä. Sijoitus miesten 60 km sarjassa oli 18. Joukkuekisassa oltiin seitsemänsiä. 

Loppunousu otti koville
Kokonaisuudessaan multa hyvä kisa. Ajo oli lähes koko kisan ajan vahvaa. Pienet selkävaivat ja tuo lopun verensokerin laskeminen nyt tietysti vähän kokonaisuutta laskevat, mutta eipä niillekään aina mitään voi. Vaikka kisassa oli 500 osallistujaa niin poluilta puuttui oikeastaan täysin jonot ja aika hyvin pääsi ajamaan omaa vauhtia. Samoin reitti oli todellista maastopyöräilyä. Kiitokset kisakavereille ja järjestäjille hienosta tapahtumasta! Varmasti tulen toistekin tänne kisailemaan niin hieno tapahtuma tämä oli. Tarja Kivirinnalle kiitos kuvista (kuvat siis Tarjan ottamia)!