28.7.2013

Flunssaa ja vähän lenkkejäkin

Vaasan kisan jälkeen mentiin pariksi päiväksi mökille vielä rentoutumaan. Maanantaina kevyt palauttava lenkki ja tiistaina päätin käydä vielä ajamas Seinäjoen maratonreittiä uudestaan. Kiersinkin pitemmän kierroksen ja sitten päälle vähän muitakin polkuja, mitä sieltä suunnalta löytyi. Hyvin tuntui olevan ajettavaa siellä.

Tämän jälkeen kun tuntui, että kunto alkaa olla kohdillaan ja kisatkin menneet hyvin niin tottakai tuli kurkku kipeeksi ja sitä seuraa mulla lähes 100% varmuudella nuha. Niin tälläkin kertaa. Loppuviikko menikin sitten flunssaa parannellessa. Maanantaina olo oli jo parempi ja kävin kevyellä lenkillä. Sen jälkeen tuntui taas tukkosemmalta ja tämäkin viikko on mennyt enemmän ja vähemmän palautellessa. Torstaina kuitenkin kävin tekemässä punttitreenin ja perjantaina sitten reipas maantielenkki. Samoin viikonloppuna on nyt voinut ajaa lenkit normaalisti. Eilen vähän tehoja aamusta ja tänään pitempi lenkki. Olikin ensimmäinen pitkä lenkki sitten Joupiskan maratonin.

Tänään kyllä tuntu taas ajo hyvältä ja vahvalta. Loppulenkistäkin oli vielä jaloissa voimia iskeä. Oikeen yllätyin itsekin, että kuumuus ja ajamattomuus ei vaikuttanu ajoon vaan päinvastoin virtaa tuntui olevan. Ens lauantaina on Jämi84, joten ainakin loppuviikko menee sinne valmistautuessa. Katsotaan miten ajo kuljee. Täytyy toivoa, että se Joupiskan vire löytyisi Jämilläkin.

16.7.2013

Vaasa XCO

Eilen ajettiin viikonlopun toinen kisa Vaasa XCO. Lähdin kisaan vähän jännityksellä, että miten oon lauantain maratonista palautunut. Rauhalliset lämmittelyt ja sitten vaan jännittämistä ja startin odottelua. On se kumma, kun joka kisaa ennen joutuu jännittämään. Luulis, että niihinkin pikku hiljaa jo tottuis kun kisoissa on kuitenkin jonkun verran jo tullut käytyä.

Otin startin taas vähän turhan varovaisesti. XCO:ssa sais startissa olla huomattavasti terävämpi kuin maratoneilla. Siellä on 60 km aikaa hakea se oma paikka ja ohituspaikkojakin on riittävästi. Tässä taas se hyvä lähtö olis aika tärkeä. Nopeasti kuitenkin löytyi itselle sopiva vauhti ja samalla totesin, että jalat on yllättävän hyvin palautuneet. Ei painanu edes eturinteen serpentiinin nouseminen jaloissa. Ensimmäinen kierros menikin ihan hyvin. Huomasin kyllä, että vähän tuli liikaa varottua kivikoissa, harjoitellessa meni ne jotenkin paljon rennommin. Toisella kierroksella sitten selkä meni takarinteen pitkässä nousussa aivan jumiin. Tais olla Joupiskan kivikot ja kisa ja nyt tämän kisan nousut vähän liikaa. Samalla kun selkä menee jumiin niin jaloista häviää kyllä voimaa.


Reitti oli kyllä todella fyysinen kun nousua oli paljon ja silloin kun ei nousta niin ajettiin kovaa tasasella tai sitten kivikoissa. Hyvä rata ehdottomasti ja paljon oli radan eteen nähty vaivaa. Sitä täytyy aina arvostaa, kun radan eteen tehdään työtä eikä vaan viedä reittiä siitä mistä helpoiten onnistuu. Laskut oli myös hienoja, eturinteen kivikkolasku ja sitten lopussa oli myös hyvä vauhdikas lasku muutamalla mutkalla ja hyppyrillä maustettuna. Kyllä Arto ja kumppanit oli paljon hyvää työtä radan eteen tehneet. Toivottavasti Vaasassa kisailtaisiin jatkossakin.

Loppukisa meni sitten ajellessa vähän suunniteltua hitaampaa selkäjumien takia, mutta ihan tyytyväinen oon päivän tulokseen. Ajoin niin kovaa kun pystyin ja parempaan ei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia. Vähän harmittaa se, että loppukierroksilla tuli muutamissa kivikoissa vähän töpeksittyä. Siinä huomasin kun keskikroppa väsyy niin ajokin alkaa hajoamaan ja tökkimään. Tästä päästäänkin ikuiseen kehittämiskohteeseen, eli keskivartaloon ja varsinkin selkään lisää voimaa. Onneksi löytyy kehittämiskohteita..

Eturinteen serpentiiniä
Jos jotain negatiivista jäi mieleen niin se, että kierroksella ohitetut otettiin sivuun jo sen kierroksen jälkeen kun ohitus tapahtui. Yleensä kaiketi XCO:ssa on kaikki ajaneet niin kauan kunnes voittaja on maalissa ja sitten sen jälkeen kaikki otetaan maaliin oli kierroksia ajettuna 1 tai 10. Nyt esimerkiksi jos ohitus tapahtui kolmannen kierroksen loppuvaiheessa niin neljäs jäi ajamatta, vaikka "normaalioloissa" sen olisi päässyt ajamaankin. No tämä ei ollut järjestäjien vika, joten heidän piikkiin en tätä laita. Jos kuitenkin XCO:n suosiota halutaan kasvattaa niin tämä ei sitä ainakaan tee, vaikka sääntökirjan mukaan mentiinkin kaiketi. Ymmärrän tällaisen ratkaisun arvokisoissa (sm-kisat esimerkiksi), mutta tavallisessa cup-kisassa en. Tämä herätti paikan päälläkin jonkun verran keskustelua. Tai ainakin olisi hyvä, jos kaikissa saman sarjan kisoissa olisi sama linja.

Kokonaisuutena kuitenkin oon tyytyväinen viikonloppuun. Viikonlopun aikana tuli kesän paras ajo, eikä sunnuntaikaan huonoa ajoa ollut. Nyt vaan lisää harjoitusta ja pyörään lisää vauhtia tuleviin kisoihin. Onnittelut myös sarjansa voittajille Olmi, Arto ja Mustikka. Kovaa kulki pyörät pojilla taas kerran ja toivotaan heille onnea myös ensi viikonlopun SM-kisoihin.

13.7.2013

Joupiska XCM

Tänään ajettiin Seinäjoella Joupiska XCM. Oon aina tykänny Seinäjoen reitistä ja tänään reitti olikin ennätysnopeassa kunnossa, kun koko reitiltä ei märkiä kohtia tainnut muutamaa enempää löytyä ja niihinkin oli tehty sillat. Voi sanoa ratamestarin jälleen onnistuneen työssään hienosti. Oma ajokin oli kesän parasta. Pari ensimmäistä kierrosta meni todella hyvin ja välillä joutui porukassa ajaessa jopa himmailemaan vauhtia, kun tuntui menohaluja olevan enemmän. Ajattelin kuitenkin pitää sen verran malttia hommassa mukana, ettei noutaja tulisi kovin aikaisessa vaiheessa liian suuren alkuvauhdin takia.


Joupiskan rata on mun mielestä aika monipuolinen. Alkuun noustaa ylös ja ajetaan alas vuorotelleen ulkoilureittiä/latupohjaa pitkin ja saadaan porukka hajoamaan. Sitten ajetaan polkuja, osa vähän teknisempiäkin ja taas välillä ulkoilureittiä. Aika hyvin rytmittyy ajo reitillä. Toki pitkille hiekkatieosuuksille ei kannata yksin jäädä, porukassa ajaminen niillä on kuitenkin huomattavasti helpompaa.

Tänään varsinkin toisella kierroksella ajettiin hyvällä porukalla ja tieosuuksilla vuoroveto toimi hyvin. Kiitokset vaan muille porukassa ajaneille (Matti ja Usko ainakin, muita en nimeltä tiennyt). Samoin poluilla vauhti oli hyvää. Tuollaisessa tilanteessa kun porukassa ajaa saa itsestäänkin huomattavasti enemmän irti kuin yksin edetessä.


Kolmannen kierroksen alkuun kun vaihdoin huoltopöydältä uuden pullot tipahdin vähän ryhmästä, jossa olin ajanut. Ajattelin, että saan kyllä porukan vielä kiinni mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Ensimmäisissä nousuissa tuntui, ettäjalat on ihan jumissa ja porukka pääsi karkaamaan. Ei auttanut vaikka miten yritti ajaa. Sitten alkoikin pitkä yksinajelu. Välillä jossain kauempana edessä näkyi joku paita, mutta liian kaukana, että kiinni saisi. Takanakaan ei ketään näkynyt, joten se helposti mun kohdalla tietää vauhdin putoamista. Poluillakin ajo vähän tökki ja tieosuudet meni hitaammin kun edellisellä kierroksella.

Tuskaa tuskaa.. Kuva: Kaisa Kekola

Vasta jossain kierroksen puolivälin tienoilla takaa tuli kuski ja sainkin huomattavasti lisää virtaa ajamiseeni. Tämän jälkeen polkuosuudella ajo kulki taas hyvin ja tieosuudella taisin vetää loppupätkät käytännössä yksin, muiden tullessa peesissä. Loppunousut oli yhtä tuskasia kun aikaisemminkin ja viimeisessä nousussa takaa pääsi joku vielä kuittaamaan ohi. Ei vaan löytyny enää voimia vastata tuohon.

Kuva: Kaisa Kekola

Kokonaisuudessaan oon kisaan erittäin tyytyväinen. Kaikkeni annoin ja ajo oli pääosin hyvää. Tuo kolmannen kierroksen heikko hetki nyt tuli, mutta ei se tyytyväisyttä päivän ajoon vähennä. Hyvä kuitenkin, että jää parannettavaa ja kehittämistä tuleviinkin kisoihin. Myös verensokerit pysyi koko kisan hyvällä tasolla. Ei ollu liian matalia eikä korkeita arvoja, vaan koko kisa mentiin kuin elokuvissa verensokerien osalta. Se on jo iso juttu onnistuneeseen ajoon, kun ei tuu ylimääräsiä ongelmia tuolta puolelta ajoa haittaamaan. Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille hienosta kisasta!

Huomenna sitten ajetaan Vaasa XCO. Saa nähdä, miten jaksaa ajaa melko fyysisellä radalla. Huomennahan se nähdään, miten ajo kulkee. Illalla tuli vielä ajettua lyhyt palauttelulenkki ja päälle kevyt hieronta eli kaikki on ainaki tehty, että jalat tämän päivän kisasta palautuis.


9.7.2013

Aika Tahkon jälkeen

Tahkon jälkeen tuli pidettyä yks lepo/matkustuspäivä ja tiistaina sitten jo aikaisin aamulenkille. Kisan jälkeisenä päivänä sunnuntaina kävin siis Tahkolla vielä ajelemassa rauhallisen palauttavan lenkin. Nyt lomalla ollessa oon päässyt nauttimaan kesäloman eduista ja ajanut lenkit pääsääntöisesti aamuisin. Siinä kahdeksan jälkeen tai viimeistään yhdeksän aikaan oon lenkille lähtenyt. Näin pitkäkin lenkki on ajettu puoleen päivään mennessä ja on aikaa tehdä vielä kaikkea muutakin. Tämä järjestely tosin taitaa toimia vaan aamuvirkuille ihmisille, mitä mä yleensä oon.

Viime viikon alkupuoli tuli ajettua kovavauhtisia ja pitkiäkin lenkkejä ja loppuviikkoa kohti sitten vauhti vähän hiipui. Torstaina ajettiin vielä hyvä maantielenkki, mutta perjantaina kylläjo tunsi lenkillä jaloissa, että viikko on menty aika kovaa. Lauantaina olikin ansaittu lepopäivä ja samalla oltiin viettämässä hyvien kavereitten häitä. Sunnuntaina illalla kevyt lenkki maantiellä.Tosin kovassa myötätuulessa kotiinpäin oli hankalaa välillä muistaa tuo lenkin keveys. Myötätuuleen kun vauhti kasvaa muutenkin, niin huomaamattaan sitä alkaa laittaa lisää tehoja polkemiseenkin.



Maanantaina oli sitten vuorossa taas vähän pitempi ja kovavauhtinen lenkki. Pyrin pitämään sykkeet kokoajan vk-alueella ja vaihdin tasaisen kovana. Ja aina välillä vähän kovempia iskuja, jos vaan jaloista irtos. Ikäänkuin maratonin kisasimulaatio. Vähän jäi kyllä loppuaika oikeita maratoneja lyhyemmäksi, mutta olin kyllä tyytyväinen siihen, että vauhti tai sykkeet ei missään vaiheessa päässeet tippumaan. Helposti käy lenkeilläkin niin, että hitaamman osuuden jälkeen ei saakaan enää vauhtia nostettua, vaan ajelee mukavuusalueella.

Tänään oli sitten vuorossa teknisempää ajoa lähimetsän kivikoissa ja muutamia kovempia vetoja sinne sekaan. Huomenna vielä mahdollisesti Nivalaan ajamaan paikallisoppaan kanssa tulevaa maratonreittiä läpi ja mahdollisesti muutakin. Tuossa suunnitelmassa on nyt vielä säävaraus.

Viime viikolla Seljesissä

Muuten saakin nyt vähän rauhotella lenkkejä, kun viikonloppuna on luvassa todellinen haaste itselle. Lauantaina Joupiska XCM Seinäjoella ja sunnuntaina Vaasa XCO. Yleensä maratonkisoja seuraavana päivänä mulla on tavannu jalat olla aika väsyneet, niin saa nähdä, miten sunnuntaina jaksaa Öjbergin serpentiiniä nousta. Toki sama tilanne on monella muullakin tuolla ajavalla, että ajavat myös lauantain maratonkisan. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, miten sitä jaksaa ja mitä saa sunnuntaina itsestään irti. Haasteita pitää olla.  

2.7.2013

Tahko MTB 2013

Lauantaina oli Suomen suurin maastopyörätapahtuma Tahko Mtb. Aikaisempina vuosina Tahko on ollut ehdottomasti kesän kohokohta, mutta nyt kun on parina vuotena ajellut kilpailuja vähän enemmänkin niin Tahkon merkitys kilpailumielessä on vähentynyt. Jos ajattelee reittiä niin mun mielestä monessa Maraton-cupin kisassa on paljon parempi ja mielenkiintoisempi reitti kuin Tahkolla. Tahkon reitti on kyllä fyysisesti raskas ja vaativa ja toisaalta Tahkolla on 2000 kilpailijaa, joten reitin suunnittelussakin on tuo huomioitava. Eli polulle ei voi ihan heti alkumatkasta näin suurta porukkaa laittaa.

Tapahtumanahan Tahko on mahtava. Kokoaa kasaan suuren joukon samanhenkistä porukkaa ja tunnelmaltaan hieno viikonloppu. Tänä vuonna mulla oli ensimmäistä kertaa perhekin mukana. Vähän etukäteen jännitti, miten tuolla viihtyvät, mutta tyytyväisiä oltiin koko porukka viikonloppuun Tahkolla.Varmasti myös hienolla kelillä oli osuutensa tuohon. Vajaa 4-vuotiaan kanssa viikonloppu sadekelissä tai sisätiloissa ei varmasti olisi ollut yhtä hienoa kun pihalla auringonpaisteessa.

Tahkonlahden maisemaa

Lähtötapahtuma on myös hieno kun klo 9 lähtöryhmässä lähti yli 600 kilpailihaa. Mahtava joukko ja varmasti hieno seurata lähtöä myös katsojana, kun tuollainen porukka paahtaa ohi. Itse kilpailu alkoi omalta osalta yllättävän vahvasti. Ajo tuntui hyvältä ja vähän piti jopa hillitä menohaluja, ettei käytä kaikkia paukkuja heti alkumatkaan. Tätä kestikin noin 10 km. Sen jälkeen hävis yhtäkkiä voimat jaloista ja vauhti tippui dramaattisesti. Hetken jo mietin, että onnistuinpa nopeesti ajamaan itseltäni jalat alta mutta ei tainnut kuitenkaan siitä johtua.

Hiekkatietä Kinahmia lähestyessä oli pakko vähän hillitä vauhtia ja aloin jo miettiä, että mikähän nyt on vikana. Kiitokset myös Matti P:lle Seinäjoelta, hyvästä tsempistä ja juttuseurasta tässä vaiheessa matkaa. Kinahmin eka nousu menikin mukavasti jutellessa eikä oikeen tehnyt tuo tunkkausvaihe edes tiukkaa. Kinahmin päällä myös ajo kulki ihan mukavasti. Tässä tosin huomasi, että täysjoustosta olisi ollut hyötyä. Sen verran sai jäykkäperäsellä ajaa putkelta.

Sunnuntain palauttelulenkilläkin ajettiin Tahkon huipulle

Alamäkiosuus Kinahmilta meni hienosti. Alamäissä tuntui muutenkin, että sai porukkaa kiinni, vaikka en mikään alamäkiekspertti olekaan. Mielestäni tässä huomasi 29" edun. Laskeminen oli mun mielestä helpompaa kuin pikkupyöräisellä. Uskalsi antaa vaan mennä, tosin ei mulla mitään tieteellistä tutkimusta tästä helpommasta alamäkiajosta ole, mutta tuntuma oli tämä.

Tämän jälkeen ajettiinkin kovavauhtinen tiepätkä ennen Kinahmi 2:n nousuja. Tässä vaiheessa ajoin jalat ensimmäistä kertaa aivan tukkoon, ei meinannut päästä loppumatkasta edes kävelemään kun tultiin pyörän kanto-osuudelle. Mäen päällä olo vaan huononi ja tuntui, että energiaa ei saa, vaikka yritin säännöllisesti juoda ja geeliäkin ottaa. Lasku meni taas hyvin tai ainakin sain edellä menevät kiinni mutta pian tämän jälkeen saikin käydä ensimmäistä kertaa puskan puolella tyhjentämässä. Tässä sitten selvisi tuo voimien häviämisen syy, nesteet ja energiat ei tainneet oikeen imeytyä. Sama toistui vielä toisenkin kerran matkalla.

Tässä vaiheessa olo olikin aika huono, kun energiat tuli takaisin ja energiaa olis tarvinnut. Kävi kyllä mielessä, että onkohan tässä järkeä jatkaa matkaa ollenkaan. No luonne ei antanu periksi ja päätin ajaa maaliin, vaikka väkisin. Heikkoa oloa jatkui tästäkin eteenpäin jonkun matkaa, mutta parani sitten parin tyhjennyksen jälkeen. Sen jälkeen pystyi taas juomaan ja syömäänkin paremmin.

Loppua kohti ajo tuntui muutenkin paranevan, tosin kyllähän tässä vaiheessa ja noin 30 asteen helteessä väsymyskin alkaa tulla joka tapauksessa. Noin 10 km ennen loppua onnistuin vielä kaatumaan kovavauhtisessa laskussa. Pääsin oikeen nauttimaan laskun vauhdista ja ilmeisesti hetkeksi huomio herpaantui ja eturengas otti johonkin. Sen jälkeen matkaa jatkettiin ilmalentona sarvien yli. Pyörä toisella puolella ja mies toisella puolella polkua. Takana tuleville kiitokset, kun pysähtyivät kysymään vointia. Hetken piti hengähtää ja sitten jatkoin matkaa. Eipä tuossa verinaarmuja kummempaa tullut. Kolhuja, muestelmia ja verinaarmuja. Pahemminkin olis voinu käydä.

Paljon keskustelua herättänyt loppulasku

El Grande nousi ylös asti kovalla tsempillä. Vauhti ei kyllä enää mikään huippu tässä vaiheessa ollut. Samoin loppulasku meni aika vauhdikkaasti. Loppulaskustahan on ollut mm. Fillarifoorumilla paljon puhetta. Ei mulla oo tuossa koskaan jarrut pettäneet, enkä sitäpidä erityisen pahana muutenkaan. Ymmärrän kyllä, että se on lapsille ja kokemattomille kuskeilla paha lasku. Toisaalta kun noin ison ja hienon mäen päälle kiivetään niin aika tylsä ratkaisu on tulla suoraa linjaa mäkeä alas. Luulisi löytyvät polkua, joka olisi huomattavasti mielenkiintoisempi reitti laskea alas. Nyt El granden kova nousu vähän kuin valuu hukkaan, kun lasketaan mäki suoraa hissilinjaa alas.

Joka vuosi kuitenkin tuossa vaiheessa kun ollaan mäen päällä ja lasku alkaa niin tulee hieno fiilis. Tietää, että kohta on maalissa ja maaliin ajaminen on kuitenkin aina hienoa. Loppumatka menikin nautiskellen ja loppusuoralla irtosi vielä muutama päänahka kirissä. Maalissa olikin sitten paras palkinto, kun omat kannustusjoukot olivat vastassa ja sai jääkylmän Pepsi Maxin :)

Maalissa odotti paras palkinto :)

Vaikka kisa sisälsi pettymyksiä ja omasta aikatavoitteestakin jäin (loppuaika oli 3:48), niin loppujen lopuksi jälleen kerran hieno kokemus. Maaliin pääsyä voi pitää tietynlaisena taisteluvoittona, matkan hankaluudet voittaen maaliin, vaikka pää kainalossa :) Positiivisena voi pitää myös sitä, että verensokerit pysyivät hyvällä tasolla koko kisan. Ainakaan liian matalalle ei laskenut missään vaiheessa ja maaliin tulon jälkeenkin oli edelleen hyvällä tasolla (6.8, tosin palautusjuoma oli otettu jo jonkun aikaa ennen tätä).

Tällaista kisaelämystä ei tällä hetkellä muualta Suomesta saa. Toki pari muutakin tapahtumaa saattaa tulevina vuosina kasvaa lähelle tätä. Hieno paikka, iso osallistujamäärä, paljon ihmisiä kannustamassa yms tekevät Tahkosta tapahtumana  selaisen, että sinne tulee mielellään uudestaankin.

Muutamat kaverit myös ajoivat erittäin hienosti Tahkolla. Päällimmäisenä mieleen jäi 120 kilometrin kisassa hienosti ajaneet Samuli (5.) ja erityisesti Arto (7.). Varsinkin Arto on sen verran tähän kauteen panostanut, että todella hienoa kun tulostakin tulee.