Kausi 2013

Pyöräilykausi 2013 ainakin kisojen osalta on mun kohdalla ohi. Lokakuu menee offseasonia pitäessä, eli varsinaista treenaamista ei ole ja lenkkejäkin vain hyvällä kelillä. Muutenkin on aika vähän palautua menneestä kaudesta ja ladata akkuja kohti seuraavaa treenikautta.

Viime kausi alkoi mun osalta marraskuun alkupuolella, jolloin tein itselleni jonkunlaisen treeniohjelman mitä noudattaa. Alkuun mentiinkin hyvin suunnitelmien mukaan, mutta talven mittaan suunnitelmat ehti moneen kertaan muuttua. Talven aikana panostin aika paljon voimaharjoitteluun ja mielestäni se tuottikin tulosta. Muuten talviharjoitteluun kuului hiihtoa, jonkun verran talvipyöräilyä, trainerilla ajoa ja muutaman kerran tuli käytyä Botniahallissakin ajamassa. Jos Botniahalli olis vähän lähempänä niin tuolla tulis varmasti käytyä useamminkin, mutta tällä etäisyydellä ei kovin usein viitsi sinne ajella.

Toukokuu

Kisakauden avasin Toukokuun alussa Liedossa XCO-kisassa. Seuraavana oli vuorossa maratonkauden avaus Rajamäellä. Nämä kaksi kisaa jättivät kyllä sellaisen mielen, että paljon on parannettavan varaa. Ajotuntuma varsinkin Liedossa oli vielä hukassa, suurelta osin johtui siitä, että aika vähän oli tuohon mennessä täällä päässyt maastoon ajamaan sulan maan aikana. Molemmat kisareitit oli kyllä hyviä, mutta ei sitä toukokuussa vielä tarvi ihan huippukunnossa ollakaan.

Liedossa, Kuva: Jarmo Katajisto

Tämän jälkeen kävin ajamassa kisan maantiellä, kun Pännäisissä ajettiin paikallinen klassikkokisa PP-Runt. Lähdin hakemaan tuosta hyvää treeniä ja sen sainkin. Maantiellä kisaaminen on vähän erilaista kuin maastossa ja pitäis osata roikkua peesissä ja samoin olla hereillä silloin kuin ratkaisuja tehdään.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa oli vuorossa Korson maraton. Korson radasta oon aina tykännyt ja nytkin kisa oli siihen mennessä kauden paras. Ajo tuntui tosi hyvältä ja vahvalta. Harmittavasti tuolla rengasrikot sotki kisaa mutta hyvä fiilis kisasta jäi.

Korso Mtb, Kuva: Jarkko Pohjola

Tämän jälkeen kun olin kuntoon päässyt niin tulikin flunssa. Kävin ajamassa Pietarsaaressa Brahe MTB:n ja Jyväskylän maratonin. Molemmissa meno oli vähän tahmeaa. Varsinkin Laajavuoressa, jossa maksimisykekin jäi matalammaksi kuin esimerkiksi joidenkin kisojen keskisyke. Maaliin kuitenkin molemmissa. Kesäkuun lopulla oli vuorossa Tahko. Varmasti tapahtumana Suomen hienoin ja suurin. Ajo siellä ei tänäkään vuonna oikeen kulkenut ja energiat ei imeytyneet. Maaliin kuitenkin ajoin. Jostain syystä Tahkolla tuntuu joku menevän pieleen joka vuosi..

Tahko

Heinäkuu

Tahkon jälkeen olikin kesälomaa ja sain hyvin ajettua pitkiä lenkkejä. Tuntuikin, että tässä vaiheessa kunto lähti taas nousuun. Tämän takia Joupiskan maratonille oli odotukset hyvään kisaan. Ja poikkeuksellisesti ennen kisaa olokin oli aika varma. Tuntui, että jos vaan kalusto kestää niin ajonkin pitäis kulkea. Ihan hyvin se kulkikin, tosin pieni notkahdus tapahtui mutta hyvää ajoa. Seuraavana päivänä oli Vaasa XCO. Siellä loppui potku sitten kesken. Selkä ei kestänyt toista kisaa viikonlopulle. Ei huonoa ajoa mutta ei hyvääkään. Heinäkuussa ei muita kisoja mulla ollutkaan. Toisaalta vähän erikoinen tilanne kun kesän paras kuukausi ja kisat on yhtenä viikonloppuna.

Elokuu

Jämillä tulikin kesän ainut verensokerikeskeytys. Eli verensokerit koko kisan liian matalalla, joten oli järkevää noin puolessa välissä keskeyttää kisa. Tuossa tilanteessa ei kannata terveydellä leikkiä. Elokuun puolessa välissä Nivalan Pyssymäelle. Tämä on myös yks mun suosikkikisoista. Olinkin jo heinäkuun aikana käynyt reitin ajamassa läpi Jukan kans, joten aika hyvin tiedossa oli mitä tuleman piti. Tämä olikin kesän paras kisa. Koko kisa oma ajo suhteelisen vahvaa omalla tasolla. Alun maltoin ottaa rauhallisesti, joten hyytymisiäkään ei kesken kisan pahemmin tullut. Tällaisia suorituksia kun saisi enemmän.

Loppukuusta ajoin vielä Kauhajoella aluemestaruuskisassa, jossa ajo oli ihan hyvää, mutta jotain viimeinen puristus ajosta puuttui.

Pyssymäellä ajo kulki, Kuva: Kaisa Kekola

Syyskuu

Sitten oli vuorossa Nykarleby MTB, jossa vähän samanlaista ajoa kuin edellisenä viikonloppuna Kauhajoella. Ihan hyvää mutta en saanut parasta irti. Samoin rengasrikko kisassa vähän harmitti, mutta maaliin kuitenkin pääsin. Sitten oli tarkoitus ajaa XCM-SM, mutta se jäi flunssan takia väliin. Kisakausi päättyi sitten Hämeenkyroon. Siellä hyvä ajo ja kausi sai hyvän päätöksen.

Hyvää ja huonoa

Mikä oli sitten hyvää? Ehdottomasti parhaat ksiat mulla oli Pyssymäki, Korso ja Joupiska. Näissä kisoissa tuntui, että pystyy ajamaan jo ihan hyvää vauhtia. Samoin hyvää on se, että selkä kesti jäykkäperäisellä ajon koko kesän. Toki oli tilanteita, joissa selkä selvästi väsyi, mutta kuitenkin huomasi, että oon onnistunut sitä vahvistamaan. Samoin yläkroppa muutenkin kesti paremmin, joten voimasta oli selvää hyötyä.

Hvää oli myös se, että verensokerit eivät pahemmin kesän aikana kisoja sotkeneet. Jämi oli poikkeus, jolloin koko kisa meni pilalle. Alkukaudesta varsinkin muutamassa kisassa oli vähän ongelmia kun verensokerit laskivat ja nousivat ja eihän tuota voi kokonaan välttää, ettei jossain kisassa olla liian matalissa arvoissa, mutta sen kanssa on oppinut jo elämään.

Hyväksi asiaksi täytyy myös mainita, että kisoja on tullut useampia tähän lähialueille. Pyssymäki, Joupiska, Vaasa, Uusikaarlepyy, Pietarsaari. Ei tarvitse puolta päivää ajaa kisapaikalle mikä on aina positiivista. Tähän ei tosin kovin paljoa pysty itse vaikuttamaan, mutta positiivinen asia kuitenkin.

Huonoja puolia on sitten vauhdin riittämättömyys. Ei vaan pääse kovempaa ja samoin rytminvaihdokset kisan sisällä on hankalia. Etenen kuin dieselveturi tasasta vauhtia, mutta jos pitäisi kiristää vauhtia niin se onkin hankalampaa. Tähän pitäisi kiinnittää jatkossa huomiota. Kehitettävää löytyy kyllä myös yleisen kestävyyden puolelta, keskivartalo on edelleen turhan heikko yms..

Miten eteenpäin?

Marraskuun alkupuolella sitten uusi treenikausi käyntiin. Nyt pitää suunnitella vähän mitä ja miten mun kannattais harjoitella. Tällä kertaa kun malttais pysyä siinä suunnitelmassa suhteellisen hyvin eikä jatkuvasti sitä muuttaa. Toisaalta talven harjoittelun perusteet tulevat varmasti oleman voiman hankinta salilta, hiihto kunhan lunta vaan tulee ja sitten pyöräily mahdollisuuksien mukaan. Tuohon pyöräilyosioon pitää vaan vähän miettiä tarkemmin, että miten ajaa ja millä teholla. Jos sitä ens kesäksi vaikka kehittyis vähän lisää. Pitää asettaa itselleen haasteeksi, että katsoo miten hyvin vielä voi työn ja perhe-elämän ohella pyöräilyssä kehittyä. 

Tähän kauteen oon loppujen lopuksi ihan tyytyväinen. Pitää muistaa oma taso ja siihen nähden ajoin hyvän kauden. Ens vuonna sitten paremmin. Kisoissa tuun varmasti panostamaan XCM-kisoihin, kuten tänäkin vuonna. Se taitaa kuitenkin olla se mun laji. XCO on ihan kivaa, mutta se ei oikeen tunnu mulle sopivalta tai en oo ainakaan siitä löytänyt oikeen sellasta juttua. Lähden liian hitaasti liikkeelle ja kisa vähän kuin loppuu kesken. Maratoncupin lisäksi sitten joitakin yksittäisiä tapahtumia tulee varmasti ajettua, mahdollisesti Tahko, Jämi, Korso yms. Nämä selviää varmasti sitten kevään ja kesän aikana.