22.2.2015

Sohjossa ja jäätiköllä urheilua

Viime aikoina on saanut ulkoilut suorittaa joko sohjossa tai sitten jäätiköllä. Lumet on huvenneet täältäkin aika tehokkaasti vesisateiden ja lämpimien kelien myötä, mutta vastapainona sitten aina välillä on pakkasia, että varmasti joka paikassa on "mukavaa" jäätikköä. Toki jäätikkö mahdollistaa kelkkareiteillä pyörällä ajon, mutta muuten saa kyllä pihalla liikkuessa olla varovainen.

Hiihtokelitkin vaihtelee päivästä riippuen. Perjantaina oli talven ehkä nopein keli, kun latupohja oli sopivan jäinen, mutta hiihto onnistui kuitenkin hyvin. Ei tarvinnut kun vähän vaihtia lykätä niin mentiin sellaisia nopeuksia, että Olmikin olisi hyväksynyt ne jo urheiluksi. Täytyy kyllä myöntää, että olihan se välillä kiva hiihtää vähän kovempaakin vauhtia niihin norminopeuksiin verrattuna. Lauantaina sitten ladut olikin pehmeät ja paikoin märätkin ja hiihtokin oli kuin olisi liisterissä yrittänyt eteenpäin mennä. Vauhtikin siis palasi edellispäivän huippulukemista omalle tasolleen tai oikeastaan keskiarvon allekin. Onneksi mä en kerää sen enempää kilometrejä niin ei haittaa, vaikka parissa tunnissa ei niin paljoa ehtisikään eteenpäin. Pääasia, että koko ajan ollaan liikkeessä.

Tänään sitten viikonlopun perinteinen pitkä pk. Kierrettiin Jannen kans Kälviän pikkuteitä muutama tunti. Pyöräilykelit on kyllä olleet viime aikoinakin ihan kohtuuhyvät, vaikka kelit onkin vaihdelleet. Toki nastarenkaat pyörään nuo kelit oikeastaan vaatii tai ainakin voi ajella huomattavasti rennommin, kun ei tarvi peilijäällä jännittää, että koska lähtee pito alta.

Ens kesän alustava kisakalenterikin alkaa pikku hiljaa hahmottua. Kisakauden avaus taitaa olla Peurungassa 9.5. kun siellä ajetaan itselle täysin uusi kisa MTB-4-satanen, joka on samalla Maraton Cupin avauskisa. Mutta laitetaan tuota alustavaa kisasuunnitelmaa sitten keväämmällä tarkemmin näkyville, kun kesän suunnitelmat selkeytyy.

3.2.2015

Lisäravinteet tavoitteen mukaiseen harjoitteluun

Ostin ennen joulua Lisäravinteet tavoitteen mukaiseen harjoitteluun -kirjan. Mua aihe kiinnostaa ihan teoriatasollakin ja kyllä mä ainakin palautusjuomaa käytän kovien treenien jälkeen sekä urheilujuomaa lenkeillä. Lisäksi on mielenkiintoista testata, että mikä sopii itselle ja diabetes tuo vielä oman mausteensa tähän, kun kaikki tuotteet eivät taas välttämättä sen kanssa toimi. Tiedän, että tämäkin asia herättää monia mielipiteitä, joidenkin mielestä maito on paras palautusjuoma ja tämän päiväisen uutisoinnin mukaan kuulemma olut. Kyllähän sitä varmasti joskus on mukava ottaa olut vaikka kisan jälkeisenä iltana, mutta ei nyt tuohon sen enempää.

Yleensä vastaavat kirjat tai julkaisut, mitä olen lukenut painottuvat enemmän punttimiesten palautumiseen. Tässä kirjassa kuitenkin oli oma osuus myös kestävyysurheilijan näkökulmasta. Lisäksi omat lisäravinnekokemuksensa kirjassa kertoivat maastopyöräilijä Jukka Vastaranta ja Ironman Tom Söderdahl. Itse asiassa nämä kaksi henkilöä kirjan tekijöissä saivat minut tästä kirjasta kiinnostumaan. Tiesin, että näkökulma kestävyysurheiluun ei tulisi olemaan vaan teoreettinen vaan perustuisi myös käytännön kokemukseen ja tietoon. Lisäksi kirjassa käsiteltiin lisäravinteet myös salitreenin näkökulmasta ja tässä osiossa omat kokemukset toi Utti Hietala. 

Alussa kirjassa käsiteltiin Ravinnon perusteet, harjoittelun ja palautumisen idea sekä energiankulutuksen ja -saannin tasapaino. Sitten hiilihydraatit: (Nopeat hiilihydraatit, glykeeminen indeksi ja kuorma, kuidut, sokerit), eri proteiinit ja rasvat. 

Tämän jälkeen käsiteltiin urheiliravinteet salitreenin tukena ja tässä osiossa asiantuntijana oli Utti Hietala, joka kertoikin tarkasti omia kokemuksiaan ja toimintatapojaan. Tai tämä asiantuntijaosuus oli ensiksi ja sitten käsiteltiin tarkemmin tuo urheiluravinteet salitreenissä.  Mielestäni erittäin tarkasti käsitelty aihepiiri ja oli omastakin mielestä mielenkiintoinen, vaikka oma salitreeni painottuukin pyöräilyn tukemiseen eikä niinkään suurten lihasten hankkimiseen. Toki kieltämättä osuus kuulosti välillä tavallisen liikkujan korviin enemmän hifistelyltä, mutta toki jokainen voi tuosta napata ne oleelliset tiedot ja käyttää oman tarkoituksensa ja tavoitteidensa mukaisesti urheiluravinteita.

Tämän jälkeen oli Jukka Vastarannan osio, missä Jukka kertoo historiaansa lisäravinteiden käytöstä ja pyöräilystä ja treenaamisesta. Käsiteltiin myös maastopyöräilijän ravitsemus ja mitä lisäravinteita Jukka kisa- ja treenikaudella käyttää. Kestävyysliikkujan ravinto-osuudessa myös käytiin yleisesti läpi, miten kestävyysliikujan tulisi syödä ja mitä kannattaisi ottaa huomioon. Tankkaus, nesteet, kisan ja treenin aikainen energia ja palautuminen. Lisäksi kerrottiin kestävyysurheilijalle tärkeistä lisäravinteista (urheilujuomat, maltodekstriini, vitargo, geelit, patukat, kofeiini, BCAA, glutamiini, kreatiini ja beeta-alaniini.




Lisäksi oli painonhallinta ja laihtuminen osuus ja liikkujan lisäravinteet. Kirjan kirjoittaja Harri Männistö mainitsee heti kirjan esipuheessa, että tässä kirjassa puhutaan avoimesti lisäravinteiden puolesta. Kuitenkin mielestäni kirjassa ei tuputeta ostamaan mitään vaan kerrotaan eri lisäravinteiden roolista urheilussa ja liikunnassa. Kirja herättää lukijassa ehkä enemmän ajatuksia, että mikä itselle olisi hyödyllistä ja mikä menee hifistelyn puolelle. 

Oma suhtautuminen lisäravinteisiin on ollut emielestäni ihan positiivinen. Oon käyttänyt, kuten aikaisemmin mainitsin urheilujuomaa ja treenien jälkeen palautusjuomaa sekä lenkillä geeliä tai muuta energiaa tarpeen mukaan. Ei mulla toki kaapit täynnä mitään jauheita ole, Mulla toki vaikuttaa myös diabetes esimerkiksi lenkin ja kisan aikaiseen energian käyttöön. Jotkut tuotteet vaan sopii toisia paremmin. Lisäksi kun löytää itselle sopivat tuotteet ja tavat ja toimii niiden mukaan.

Suosittelen kirjan lukemista ainakin jos aihe kiinnostaa. Tietoa aiheesta saa paljon ja jokainen voi hyödyntää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Itselle ainakin vähän uutena asiana kirjassa oli aminohapot ja niiden hyöty myös kestävyysurheilussa. 

1.2.2015

Hyvä treeniviikko

Viime viikon lopulla tuntui kurkussa vähän sellaisia kurkkukivun oireita. Kevensin viikonlopuksi vähän harjoittelua ja tunne menikin oli. Saattoi toki johtua loppuviikon aika kylmistä keleistä ja niissä ajetuista lenkeistä. Päätin kuitenkin ottaa varman päälle ja ilmeisesti onnistuin.

Tämä viikko olikin onnistunut treeniviikko sisältäen mm. pari punttitreeniä, seuran kuntopiirin, pari hiihtolenkkiä, pari traineriajoa ja pari kertaa ulkona pyöräilyä, joista lauantaina pitkästä aikaa kunnon pitkä pk-lenkki. Ei oo pariin viikkoon tuollaisia yli 3 tunnin lenkkejä päässyt ajamaankaan. Joko on ollut liian kylmä noin pitkille lenkeille tai sitten tuo kurkkukipu, joka esti suunnitelmat.

Eilen kuitenkin oli hyvä fiilis ajaa ja pitkästä aikaa ehdin mukaan porukkalenkille niin kyllähän se on porukassa aina mukavampi ajaa kuin yksin puurtaa. Tai molemmissa on omat etunsa, mutta varsinkin pitemmät lenkit on kyllä mukavampi ajaa porukassa, kuluu aikakin paljon nopeammin. Aikataulusyistä ne vaan meinaa jäädä välillä aika vähiin.
Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi
Ens kesän ensimmäiset kisailmottautumisetkin tein viikolla. Ensimmäistä kertaa tulee lähdettyä Syöte MTB ajamaan. Tuota on kaverit paljon kehuneet niin pitäähän sitä lähteä kokemaan mikä siellä on tunnelma. Reitithän varmasti on hienot, sen on päässyt kokemaan jo muutamana vuonna kun siellä ollaan käyty ajelemassa. Vähän harmittavasti menee Jämi84:n kanssa päällekkäin, mutta tällä kertaa valinta kallistui Syötteen kisaan.

Toinen ilmottautuminen lähti sitten Tahkolle. Vähän kyllä alkoi tuo hinta jo kirpaista. Mitä niin paljon parempaa Tahkolla on esimerkiksi Syötteeseen verrattuna, että maksaa lähes 30 euroa enemmän. Toki tapahtumana erittäin hieno ja maksaahan järjestelyt yms järjestäjillekin, mutta silti yllättävän suuri ero tapahtumien hinnassa. Joka tapauksessa Tahkolle lähdetään tekemään uutta ennätystä 60 km matkalle, mikäli reitti on suunnilleen sama kuin pari vuotta sitten kun siellä viimeksi ajoin.

Muuten kisakalenteri on avoin vielä ens kesän osalta. Täytyy odottaa, että XCM-cupin lopullinen kalenteri julkaistaan niin voi suunnitella tarkemmin, että mihin kisoihin tulee lähdettyä. Toivottavasti nyt ainakin Pyssymäki on ens kaudellakin cup-kisana, että saadaan tännekin päin edes yksi kisa. Joupiskan maratonia alustavassa kalenterissa ei oo näkynyt, joten jos sitä ei sinne tuu niin toinen "lähialueen" kisa on jo vähemmän.

Lisäys: Ja nythän tuonne SPU:n sivuille oli kilpailukalenteri tullutkin. En tiedä onko lopullinen, mutta tuosta voi jo ainakin suunnitella tulevan kesän kisoja. Avauskisa näyttää vaihtuneen Nurmijärveltä Peurunkaan. Elo- syyskuussa näyttäisi myös maratoneja olevan hyvin tarjolla, joten toivottavasti ens kesänä onnistuis se kunnon ylläpito sinne syyskuulle asti. Yleensä kun heinä-elokuussa on ollu parhaat kisat ja syksy sitten sellaista pyristelyä.