Kisakauden finaali, Hämeenkyrö XCM

Eilen ajettiin Maratoncupin finaalikisa Kyröskoskella, joka samalla päätti mun kisakauden 2013. Edellisen kisan olin ajanut syyskuun alkupuolella Uudessakaarlepyyssä, jonka jälkeen on ollut lähinnä flunssaa. Toki yks hyvä harjotusviikonloppukin tuohon väliin mahtuu. Vähän oli kuitenkin jännittynyt olo, että mikä mahtaa kisakunto olla. Lähdin tavoittelemaan hyvää ajoa, joka jättäisi hyvän fiiliksen kaudesta.

Ennen kisaa joutui miettimään vaatetusta, koska lämpötila oli kisapaikalle ajellessa jossain 5 asteen tuntumassa. Kisan aikana tarkeni kuitenkin ihan hyvin. Ei siinä kylmä ehtiny tulla ku täysiä koitti ajaa. Reitti oli vähän erilainen, mitä suurimmassa osassa tämän kauden maratonkisoissa on ollut. Tietä, metsätietä ja kärrypolkua oli normaalia enemmän ja teknisiä kohtia oli oikeastaan vaan parissa paikkaa. Reitti oli kuitenkin nopea ja haastava vauhtinsa takia. Polkuosuudet oli hyviä. Ja mun mielestä on hyvä, että cupissa on vähän eri tyylisiä kisoja. Ei kaikkien tarvi olla kivikko/juurakkojumppaa, vaikka sellaistakin on välillä kiva ajaa.

5;stä maaliin ajetusta Maratoncupin kisasta sai hopeisen mitalin

Kisa alkoi siirtymällä auton perässä, jonka jälkeen vauhti kasvoi kun ajettiin tieosuutta ensimmäiselle nousulle asti. Jyrkän nousun jälkeen oli ensimmäinen tekninen osuus kun ajettiin kivikkoista laskua alas. Tässä kohtaa harmittavasti jäin vähän huonoon paikkaan kun parikin edellä menevää talutti laskussa. Tämä taas tiesi sitä, että letka katkesi ja edellä menevät karkasivat. Koska tämän jälkeen jatkettiin nopeaa tieosuutta letkasta jääminen oli vähän huono juttu. Toisaalta kun olisi alussa ajanut vähän kovempaa niin ei olis tätä ongelmaa tullut. Edellä menevät menivät näköetäisyydellä, mutta kiinni ei ainakaan koko porukkaa enää saatu.

Kisan aikana oli selvästi etua, jos pääsi sopivaan porukkaan ajamaan tieosuuksilla. Siinä pystyy kuitenkin pitämään kovempaa vauhtia kuin yksin ajellessa. Polkuosuudet aina vähän hajottivat porukkaa pienempiin osiin ja jonkun matkaa sai ajella melkein yksin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella pääsis kuitenkin hyvään porukkaan, jossa vetovuorot toimivat hyvin. Harmittavasti suurin osa tais olla puolen matkan kuskeja, joten pullojen vaihdon jälkeen sai toisen kierroksen aloittaa yksin. Kiitokset Pertulle kannustuksesta tässä vaiheessa.

Toisen kierroksen alkuun tuli sitten se perinteinen kisan musta hetki. Tuntui, että ei oikeen pääse mihinkään ja yksin ajellessa ei saanut oikeen vauhtia pidettyä. Joku kuski tuossa vaiheessa tulikin takaa ohi enkä perään päässyt. Oikeestaan vasta toisen kierroksen polkuosuudella ajorytmi löytyi taas kunnolla ja sainkin edellä meneviä kiinni. Loppua kohti ajo oli taas vahvaa. Loppuosan matkasta taisinkin toimia aika pitkälti letkan veturina. Loppujen lopuksi kisasta jäi ihan hyvä fiilis. Parannettavaa toki jäi, mutta tämä oli hyvä lopetus kaudelle.

Scott Scale on ollut hyvä kaveri kesän kisoissa

Kisareitistä vois vielä mainita, että se oli todella hyvin merkitty. Edes tällainen "laput silmillä" ajava ei onnistunut missään vaiheessa ajamaan harhaan. Reitti oli todella vauhdikas ja vauhti nimenomaan toi reittiin sen haasteen. Huomasi taas, että paljon pitää vauhtia saada lisää tai lähteä ainakin terävämmin liikkeelle, että pääsee sopivaan porukkaan. Yleensä maratonilla kun oon malttanut lähteä rauhallisemmin liikkeelle on tulos ollut hyvä, mutta ehkä tässä kisassa olisi vähän terävämmin pitänyt lähteä. Jossitteluahan tämä on, kovat ajaa kovaa ja mä vähä hiljempaa :)

Kiitokset vielä järjestäjille hyvästä kisasta ja hyvistä järjestelyistä. Samoin kiitos kaikille kilpailijoille ja kisajärjestäjille kesän aikana. Ilman teitä ei olisi kisojakaan. Nyt ajattelin vähän levätä jonkun aikaa ja suunnitella pikkuhiljaa, miten kannattaisi harjoitella ens kautta varten. Toki lenkillä voi käydä ainakin hyvillä ilmoilla silloin tällöin, mutta muuten mennään offseasonille.