27.8.2013

Strava

Strava on siis palvelu, jonne voi ladata lenkkien gps-jälkiä/tietoja. Tällaisia palveluitahan on netissä useita, kuten Garmin Connect, jonne oon jo useamman vuoden lenkkitiedot siirtänyt. Ja lukematon määrä muitakin, joista osaa onkin tullut jonkun aikaa kokeiltua ja sitten niiden käyttö on syystä tai toisesta jäänyt. Stravan erikoisuus on mahdollisuus tehdä omia segmenttejä lenkeiltä. Joka kerta kun ajat tuon pätkän ja lataat lenkin tiedot Stravaan niin lasketaan tuon pätkän aika. 

Segmenttejä voi tehdä julkisia ja yksityisiä. Julkisiin segmentteihin voi kuka tahansa tuon pätkän ajanut osallistua, jolloin listataan pätkäajat. Strava laittaa listaukseen aina henkilön parhaan ajan, mutta kaikki omat suoritukset tuolla pätkällä näet myös erikseen. Pätkän nopein saa arvonimen "King of Mountain". Jos siis ajat ihan normilenkin, jolle joku muukin on segmenttejä tehnyt niin lenkin gps-tiedot Stravaan siirtäessäsi aikasi lasketaan myös näille segmenteille. 

Mä oon varmaan vähän myöhäisherännäinen tähän palveluun. Kaverit sitä on käyttänyt ja linkittänyt tuloksia pitkin kesää niin päätin nyt itsekin sinne kirjautua. Huomasinkin sitten, että oon näköjään jo viime kesänä sinne ensimmäisen kerran rekisteröitynyt, mutta oli asia päässyt jo unohtumaan. Eli en mä vissiin niin myöhään tähän ollutkaan herännyt :) Nyt kuitenkin aktivoiduin asian suhteen ja oon jo muutamalle pätkälle ajan saanut ajettua. 

Tuossahan on kiva kisailla kavereitten kans, kuka saa milläkin pätkällä parhaan ajan. Toinen ja mua vielä enemmän kiinnostava asia on, että saan pätkäajat esimerkiksi ylämäkitreenistä. Näkeehän mittaristakin tietysti ajan, mitä mäkeen kuluu mutta tässä voi sitten lenkin jälkeen tarkemmin tarkastella esimerkiksi 10 mäkinousun aikahajontaa. Yllättävän pienellä erolla olin onnistunut paikallista Köykärin rinnettä nousemaan, ei ollut kovin suuria eroja reilun 2 minuutin pätkässä 5-10 sekuntin sisälle kaikki ajat mitä viimeksi ajoin. Ja toki tuossa on kiva yrittää rikkoa seuraavalla kerralla omaa ennätystä. Itsensä voittaminen kun tässä maastopyöräilyssä on se yksi suurimpia innoituksen kohteita mulle edelleen. 

Pikaisella tarkastelulla näitä pätkiä tässä Kokkolan lähiympäristössäkin oli jo useita. Aika paljon maantiellä ja jonkun verran myös maastossa. Maastopätkien "huono" puoli on siinä, että ei aina tarkasti tiedä mistä pätkä alkaa ja minne päättyy, jos sitä ei ole itse tehnyt. Kartasta ei aina niin tarkkaa kuvaa saa. No tuo nyt ei ole kovin vakava puute, kunhan ei lopeta täysiä ajamista liian aikasin :) 

Tässä esimerkkinä mun tekemä segmentti Köykärin takarinteen noususta. Toistaiseksi sitä ei oo kukaan muu ajanut niin olen listauksen kärjessä. Strava imoittaa myös keskinopeuden, keskisykkeen sekä keskitehon (W). Teho on laskennallinen perustuen ilmeisesti kuskin ja pyörän painoon eli ei sitä millään tehomittarilla ole kuitenkaan mitattu. 

Katsotaan nyt, miten pitkään tätä tulee käytettyä. Toisaalta nämä segmentit ja aikojen vertailu tekee tästä kyllä mielenkiintoista. Ainakin tästäsaa vähän lisää haastetta ja onhan se kiva verrata omienkin aikojen kehittymistä tai taantumista kesän mittaan. 

17.8.2013

Pyssymäki XCM, kesän paras ja ehjin suoritus

Tänään tosiaan ajettiin Nivalassa Pyssymäellä kauden neljäs maratoncupin kisa. Odotin itseltäni hyvää ajoa, koska reitistä ainakin tykkään ja tämän päivän suoritukseen oonkin erittäin tyytyväinen. Oma ajo oli tasasen vahvaa ja ennenkaikkea ei tullut mitään kovin heikkoja hetkiä vaan kokonaisuutena ehjä suoritus, johon oon tyytyväinen. Sääennusteet oli lupaillu kisapäivälle vesisateita, mutta onneksi ennusteet ei tälläkään kertaa ihan osunu kohdalleen vaan kisa päästiin ajamaan hyvässä kelissä. Ainoastaan viimesellä kierroksella alkoi vähän tihkusadetta tulemaan, joka sopivasti kasteli kivikot vähän haastavammiksi väsyneille kuskeille :)

Reitti oli nopeassa kunnossa, kuten ratamestari lupaili. Viime vuotista mutarallia ei nähty vaan viime aikasista sateista huolimatta yllättävän kuivana koko reitti oli pysynyt. Yks tiepätkä oli vähä kurakkoinen mutta muuten maasto oli säästynyt pahemmilta vesiesteiltä. Radan erikoisuutena vois mainita metalliset sillat. Ei lähteny kuskien eikä veden mukana liikkeelle ja pitokin niissä oli loistava vähän märillä renkaillakin ajaessa. Eikä kyllä lahoakaan ainakaan meidän elinaikana metsään ne sillat.


Ennen kisaa Kustilta ja Jukalta vinkkejä kyselemässä päivän ajoon.  Kuva: Kaisa Kekola


Ensimmäisen kierroksen ajattelin alottaa rauhallisesti, että välttyisin siltä tutuksi tulleelta hyytymiseltä. Aika hyvin siinä onnistuinkin ja maltoin jopa jättäytyä yhdestä porukasta jälkeen, kun sykemittarista katselin, että loputtomasti ei pysty siinä vaiheessa kisaa sitä vauhtia ajamaan. Ensimmäisen kierroksen ihan lopulla tuli vähän mustempi hetki, kun loppunousuissa tuntu jaloista ja selästä katoavan voimat. Onneksi pääsin toisen kierroksen alussa Juntusen Uskon peesissä jonkun matkaa niin pääsi vähän palautumaan siinä ja sai taas ajorytmistä kiinni. Oli muutenkin Uskon kans hyvää yhteistyötä tiepätkillä läpi kisan. Ihan lopussa sitten kokemus puhui ja jäin vähän jälkeen enkä onnistunu enää lopun kivikoissa saavuttamaan. 

Toinen kierros oli ajallisesti vähän heikompi kuin ensimmäinen, mutta suurta eroa ei ollut. Kolmas tais olla vähän hitaampi, mutta ei missään vaiheessa tullut sellasta notkahdusta. Vähän tosiaan jäin siinä keskivaiheen pitkällä polulla, mikä tänään osoittautui mulle raskaaksi. Loppua kohti taas ajo parani. Siinä pitkän polkupätkän aikana vähän verensokerikin tuntui laskevan. Ei vielä mitenkään liian alhaiseksi, että olis ajoa haitannut. Geeli auttoi asiaan ja ehkä vähän joutui parilla tiepätkällä ajamaan rauhallisemmin, kunnes olo taas oli normalisoitunut. Tuo ei kuitenkaan lopputulokseen vaikuttanut mitenkään. Näin sen pitäisikin mennä, että geeli naamariin ja ajo jatkuu. 

Reitti oli kyllä mun mieleen. Oli sopivassa suhteessa polkua ja teknistäkin sellaista ja sitten "palauttavia" tiepätkiä. Eri asia sitten paljonko niillä pääsee palautumaan, mutta siinä mielessä hyvä reitti, että hitaampaa pätkääseurasi aina nopeampi yms. Ja reitti oli kyllä todellista maastopyöräilyä, poluilla sai tosissaan tehdä töitä.

Kyllä kulkee.. Kuva: Kaisa Kekola

Tänään verensokeritkin oli taas juuri niin kuin pitää. Ei tuota yhtä hetkeä lukuunottamatta tullut missään vaiheessa tunnetta, että olis laskenut/laskemassa liian alas eikä myöskään tuntunut, että olis liian korkeella. Keskisyke mulla oli päivän kisassa 170 ja maksimi 186. Ja muutenkin kun katsoo sykekäyrää niin tasasesti on koko kisan mennyt. Ei oo tullut missään vaiheessa selkeää pudotusta, mitä aina välillä käy. Tämänkin puolesta erittäin onnistunut suoritus. 

Pyssymäen kisassa positiivista on myös kisan jälkeinen mahdollisuus saunaan. Saunassahan sitä aina käydään parhaat spekulaatiot kisan kulusta. Ja kyllähän sitä tuollaisen suorituksen jälkeen on ihan kiva hetkeksi saunan lauteille istahtaa ennen kotimatkaa. Kuulutus oli kisassa myös asiantuntevaa, kummasti lisää kisafiilistä kun paikalla on kuuluttaja. 

11.8.2013

Vaihteleva viikko

Tämä viikko oli tarkoitus Jämin epäonnen jälkeen ottaa alussa vähän rauhallisemmin ja sitten vauhtia kiristäen kohti loppuviikon pitkiä lenkkejä. Etukäteen jo tiesin, että "normaalista" viikkorytmistä poiketen lauantai tulisi olemaan tällä viikolla lepopäivä, koska silloin olisi Sannin 4-vuotis synttärit. En sitten tiedä paljoko tuossa ehti lepäämään, kun koko päivän oli vieraita vaahtosammuttimen kokosista 80-kymppisiin ja kakkuakin tuli syötyä vähintään riittävästi.

Alkuviikosta maanantai meni vielä suunnitelmien mukaan. Silloin oli käytännössä koko ilta aikaa ajella tulikin ajeltua noin 3,5 tunnin lenkki, mikä on työviikolla harvinaista. Aikaa kun on rajatusti. Maanantain lenkki oli hyvä. Tiistaina sitten suunniteltu välipäivä, kun oli paljon muuta tekemistä. Keskiviikkona tarkoitus oli ajella mäkitreeni ja kovimman sateen loputtua pääsinkin klo 19 jälkeen illalla raikkaaseen keliin ajelemaan. Tällä kertaa maltoin lämmitelläkin kunnolla ja mäkivedot lähti kulkemaan hyvin. Kymmenen vedon jälkeen pieni palauttelutauko ja kiersin sopivan lenkin ympäri ja sitten yhdestoista kerta mäen päälle ja alas, siinä meni sit naula takarenkaasta läpi.

Just lähtiessä mietin, että kun meen ajamaan helppoon maastoon niin oi jättää kaiken turhan kotia, eli hiilidioksidipatruunat ja varasisurin yms. Ihmettelinkin tuossa naulan huomattuani, että rengas meni samantien ihan tyhjäksi. Yleensä litkut auttaa sen verran, että koko rengas ei tyhjene. Ilmaakaan ei oikeen pikkupumpulla alkanu renkaaseen menee niin ei auttanu ku soittaa kyyti kotia. Vähän söi kyllä miestä, kun oli hyvä treeni menossa ja tuntui, että saa itsestään tällä kertaa hyvin irti. Tarkemmin kun tutkin seuraavana päivänä kiekkoa niin huomasin naulan repineen vanneteippiin muutaman reiän niin siitä johtuen rengas sitten samantien tyhjeni.

Torstaina oli tarkoitus lähtee lenkille, mutta töitten jälkeen kova väsymys muutti suunnitelmia. Päätin viettää illan kotona perheen kans kun ajattelin, ettei näin väsyneenä saa lenkistä kuitenkaan mitään irti. Perjantaina oli heti aamusta kuumeinen olo. Kuumetta ei tietenkään ollut, mutta olo oli kuumeinen ja kurkkukin vähän kipee. Lauantai meni synttäreitä juhliessa ja tänään sitten oli nuo kuumeiset olot ja muut historiaa ja hyvä lenkki heti aamusta. Toki ketjut sain katkastua tämänkin päivän lenkillä, onneksi Juhalla oli ketjuliittimet (vai mikähän noitten powerlinkien suomenkielinen nimi mahtaa olla?) mukana. Eli suunniteltuun viikko-ohjelmaan ei tullut, kun tuo keskeytynyt mäkitreeni ja sitten tämän päivän lenkki.

Toivotaan ens viikolle vähän parempaa onnea lenkkien suhteen, koska lauantaina olis Pyssymäellä maratoncupin neljäs kisa. Silloin pitäis olla taas hyvä ajovire ja toivottavasti nyt ei ainakaan mitään flunssaa tuu sotkemaan enää tätä viikkoa. Kesällä kun kävin reitin ajamassa niin sai ajella kuivalla reitillä, mutta nyt on taas viikolle luvattu sateita, joten mielenkiintoista nähdä on reitti taas yhtä märkä kuin vuosi sitten vai päästäisiinkö ennusteista huolimatta ajamaan kuivassa kelissä.

8.8.2013

BV Sport pyöräilyhousut

Tuli ajankohtaiseksi hommata uudet pyöräilyshortsit ja hetken eri vaihtoehtoja mietittyäni päädyin kokeilemaan itselle ihan uutta merkkiä BV Sportia, jotka ostin 24hSportin verkkokaupasta. Oon muutamalta juoksua harrastavalta kaverilta kuullut positiivisia kommentteja BV Sportin kompressiotuotteista niin ajattelin kokeilla, minkälaisia varusteita siellä pyöräilypuolelle valmistetaan.

Shortsit oli reisien kohdasta aika jämäkän oloset. Mä kyllä haluankin, että pyöräilyshortsit on sopivan tiukat ja istuu hyvin päälle. Ensimmäinen lenkki meni vähän uusiin housuihin totutellessa. Kyllä se aina lenkin tai pari vaatii, että housut tuntuu "omalta". Nyt muutaman lenkin jälkeen täytyy sanoa, että oon kyllä hankintaani tyytyväinen. Kompressionhan sanotaan vähentävän happoja jaloista yms, mutta en osaa siihen vielä ottaa kantaa. Jos ylämäkitreenin ajaa niin kyllä ne jalat joka tapauksessa hapoilla on, mutta muuten kyllä hyvän oloiset housut. Varsinkin kovassa väännössä huomaa, että reidet on puristuksessa ja tuntuu, että jalasta saa kaiken voiman irti.

Ettei mee pelkäksi kehumikseksi niin parannettavaakin toki löytyy. Mä oon ollut aika tarkka pehmusteen mallista ja istuvuudesta mun hanurille. Mun mielestä pehmuste vois olla näissä vähän isompikin, mutta nämähän on maku- ja tottumiskysymyksiä. Jotain toista tuo ei varmasti haittaa yhtään. Kestävyys tulee sitten ajan kanssa testattua. Maastossa kun pääasiassa ajelen niin housut joutuu väistämättä kuran ja hiekan kanssa tekemisiin ja nehän myös kuluttaa housujen pintaa. Kulutuskestävyydestä voi kertoa paremmin vasta kun ajotunteja alkaa olla riittävästi takana. Toivotaan, että kestävyys on hyvällä tasolla.

5.8.2013

Jämi84 - taistelu matalia verensokereita vastaan

Lauantaina ajettiin Jämi84 Mtb. Koska kisa starttasi jo klo 10 niin ajelin perjantai-iltana Kurikkaan mökille yöksi. Säästää reilu pari tuntia aamusta, mikä on ihan kiva juttu. Tässäkin tapauksessa sai jo kuuden jälkeen herätä ja klo 7 auto starttasi kohti Jämiä, kuskin ollessa yllättävänkin virkeä siinä vaiheessa. Matkalla tein pakollisen vessapysähdyksen Parkanon Shellillä. Samalla mittasin verensokerin, joka oli vähän turhan alhaalla tässä vaiheessa. Joten ei muuta kun banaania naamariin samalla.

Jämille saapuessa kasasin pyörän ja lähdin hakemaan numerolappuja. Edelleen huolta aiheutti turhan matalalla oleva verensokeri. Ennen kisaa saisi arviot olla vähän korkeammat kuin 3-4 mmol/l. Edelleen lisää syömistä ja sainkin verensokerit tuosta nousemaan. Tässä on toki se riski, että kisan alkaessa verensokeri nousee sitten liian korkealle, joka taas tekee jaloille saman kuin raahaisi lyijypuntteja mukanaan.

Kisa starttasikin todella kovalla vauhdilla Jämin lentokentältä. Se täytyy heti alkuun sanoa, että kun startti tapahtui lentokentälle ja senkin jälkeen jatkettiin pitkään tietä/leveää latupohjaa niin perinteistä ensimmäisen polun ruuhkaa ei päässyt syntymään vaan kokoajan sai ajaa ihan tosissaan. Huomasinkin heti alkumatkasta, että tällä reitillä tulisi ryhmässä pysyminen olemaan tärkeää. Yksin jos joutuisi ajamaan pitkiä tieosuuksia niin siinä häviäisi huomattavasti verrattuna hyvässä ryhmässä ajamiseen.



Yritin aloittaa kisaa rauhallisesti mutta se tais jäädä yritykseksi. Ensimmäisen tunnin keskisyke näytti olevan 178. Yllättävän hyvin kuitenkin ajo kulki alusta lähtien. Sopiva porukka löytyi ja välillä ajettiin edellä meneviä kiinni ja välillä joku tuli takaa kovempaa mutta ajo tuntui hyvältä tässä vaiheessa. Jossain noin 20 km kohdalla sitten alkoi tuntua, että verensokeri laskee. Ei muuta kun geeliä taskusta suuhun. Tässä samalla onnistuin vähän jäämään porukasta, missä olin ajanut. Geelin ottamisen jälkeenkään ei ajo oikeen palautunut normaaliksi ja seuraavat 5 kilometriä menikin tuskallisen hidasta vauhtia. Sitten alkoi taas tuntua paremmalta, kunnes taas jossain 30 km jälkeen tuli tuttu tunne ja voimat hävis jaloista.

Jälleen geeliä ja energiapatukkaa, mutta eipä edelleenkään tuntunut auttavan asiaa. Jouduin tässä vaiheessa hidastamaan matkan tekoa huomattavasti, kun oletin verensokerien pian palautuvan ennalleen. Samalla alkoi porukkaa mennä ohi. En enää saanutkaan jaloista mitään irti vaan oma ajo meni todella tahmeaksi. Jossain 40 km kohdalla kun tuntui, että polkukin kapenee silmissä ja polulla pysyminen tuotti ongelmia tein päätöksen, että ajelen seuraavalle huoltopisteelle ja keskeytän ajon sinne. Harmitti vietävästi, mutta joskus pitää ymmärtää puhaltaa peli poikki ja laittaa terveys erusijalle.

Herättelin vielä toiveita, että jospa olo kohenis ennen huoltopistettä, mutta eipä se oikeen muuksi enää muuttunut. Sellainen päivä sitten tällä kertaa. Harmittaa todella paljon, kun ihan alkukauden kisoja lukuunottamatta verensokerien kanssa ei ole pahemmin ongelmia ollut. Näköjään joka kesä kuitenkin tulee ainakin se yksi kisa, jossa kaikki menee sitten pieleen. Tätä voi olla "tavallisten" ihmisten hankala käsittää, mutta tällaista se välillä diabeetikolla on. Aina on olemassa riski tällaiseen verensokerien heittelyyn ja nyt se toteutui. Tavallisella lenkillä tällainen ei niin haittaisi mutta kisatilanne on erilainen ja elimistö varmaan reagoikin eri tavalla kovassa rasituksessa, joten tulos voi olla sitten tällainen.

Huoltopaikalta järjestyi kyyditys kisakeskukseen järjestäjien puolesta mikä oli hieno juttu. Järjestäjien puolesta hienoa toimintaa tässä tapauksessa, kun keskeyttämään jouduin. Samoin huoltopisteellä kyllä tiedusteltiin useampaankin otteeseen kuntoa kyytiä odotellessa. Tämä jätti ainakin itselle hyvän kuvan järjestäjien toiminnasta.

Näyttää tuskaselta, Kuva: Onevision.fi

Sitten vielä itse kisaan ja reittiin. Vaikka reitti oli teknisesti helppo ja poikkesi tämän puolesta kisoista, mitä oon aikaisemmin ajanut niin vauhti toi kisaan haastetta. Ei tuo missään nimessä helppoa ollut. Ja vaikka foorumeilla monesti saa sellaisen käsityksen, että maastopyöräkisassa pitää olla mahdollisimman paljon kivikkoa, juurakkoa ja muuten vaan mörköpolkua niin kyllä tällaiselle tapahtumalle selvästi on tilausta kun osallistujia oli nytkin yli 700 kpl. Kisa järjestettiin vasta toista kertaa, joten kasvupotentiaalia varmasti on. Muutenkin hienosti järjestetty tapahtuma hienossa paikassa. Itsekin kylläpidän enemmän vähän teknisemmistä reiteistä, mutta kyllä tällaisellekin kisalle paikkansa on. Markkinoinnista pitää antaa myös positiivista palautetta. Toisin kuin eräässä toisessa isossa Mtb-tapahtumassa niin Jämillä on panostettu tiedottamiseen. Sivuilla on säännöllisesti ollut uutisia, treenivinkkejä ja kilpailijoiden haastatteluja (kuntopuntarit). Jämi on kokoajan näkynyt netissä, facebookissa, twitterissä yms.

Tästä jäi keskeytyksestä huolimatta niin hyvä mieli itselle, että pitää tosissaan harkita ensi talven Jämin hiihtotapahtumaa. Jos järjestäjä hoitaa hommansa näin hyvin niin mielellään heidän tapahtumiinsa osallistuu jatkossakin. Juoksutapahtuman kyllä taidan toistaiseksi jättää muille, sen verran raskailla jaloilla oon varustettu :) Onnittelut vielä kisan voittajille ja itsensä voittaneille, sekä muuten hyvin pärjänneille!