Mountain biker's training bible

Tuli tilattua tuo Joe Frielin maastopyöräilyn harjoitusraamattu. Osittain ihan mielenkiinnosta, kun tuosta on kehuja kuullut. Ja onhan siinä oma haasteensa kun kirja on englanniksi, että ymmärtää asiasisällön kunnolla. Kuitenkin ainakin mun kielitaidolla vähän eri asia lukea kirjaa englanniksi kuin suomeksi. Siinäpä talveksi haastetta, kun lueskelee tuota kirjaa.

Ensisilmäyksellä luettuna kirjassa oli ihan mielenkiintoista asiaa. Eiköhän tuosta ainakin jotain vinkkejä löydy, miten voisi treenata niin, että pyörä kulkisi taas ensi kesänä vähä kovempaa vauhtia. Toki pelkkää kirjaa lukemalla ei pyörä kulje vaan työntekoa se vaatii. Aikaa on rajoitetusti käytössä työn ja perhe-elämän viedessä oman aikansa, niin tuon vähäisen ajan kun saisi käytettyä mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen.

 

Teivo XCM

Eilen olin ajamassa Maraton cupin finaalikisan Teivo Mtb-maratonin Tampereella (tai Ylöjärvellä). Ennakkoon lähdin vähän epävarmalla pohjalla kisaan, koska edellisestä kisasta oli jo reilu kuukausi aikaa ja tuntuma siltä osin oli täysi arvoitus. Itsekseen harjoitellessa ei kuitenkaan tule täysiä ajettua. Ajo kulki kuitenkin ihan kohtalaisesti. Ylämäet aiheutti suurimmat hankaluudet kisan aikana. Jotenkin vaan tuntuu, että kunnon mäen jälkeen ei millään saa jaloista irti tehoja, että pääsisi tasaisella osuudella ajamaan normaalia vauhtia.

Kuva: Kosti Koistinen

Täällä kun ei tuollaisia mäkiä löydy, mitä kisareitti sisälsi. Eli kaikki otettiin miehestä irti, mitä eilisellä kunnolla saatiin. Tästä on hyvä sitten jatkaa ens kaudella ja toivottavasti vähän paremmalla vauhdillakin. Itse kisareitti oli hyvä. Samoin järjestelyt toimivat muutenkin hienosti, että siitä kiitosta järjestävälle seuralle. Kisatapahtuma oli muutenkin saatu hienoksi kun paikalla oli kisakanslian lisäksi muutama myyntikoju niin katsojillakin oli kisan seuraamisen lisäksi muutakin tekemistä. 

Rengasvalinta oli onnistunut. Lähdin ehkä pienoisella riskillä ajamaan Spessun Renegadeilla. En oo aikaisemmin niillä ajanut kun yhden lenkin. Rengas vaikutti kuitenkin hyvin rullaavalta ja kun kisareittikin oli yllättävän kuiva niin hyvin tuokin rengas siellä toimi.

Reitti ei ollut teknisesti kovin vaikea, mutta runsaat mäet toi siihen kyllä haastetta. Samoin reitti oli hienosti suunniteltu kun suurin osa matkasta ajettiin polkuja pitkin. Oikeastaan kunnon siirtymää ei ollut kun heti lähdön jälkeen ja sitten moottoritien ylityksessä. Muuten mentiin pääasiassa polkuja pitkin. Täytyy sanoa, että on tuolla Tampereen seudulla vaan hienoja maastoja pyöräilyn harrastamiseen. Ei ihme, että sieltä tuleekin paljon kovia maastopyöräilijöitä. 

Kohti kilpailukauden finaalia

Sunnuntaina lähden vielä Tampereelle ajamaan maraton cupin finaalikilpailun Teivo Mtb-maratonin. Kisakunto on kyllä vähän arvoitus, kun ei ole kuukauteen ajanut kilpailua. Lenkeillä ei kuitenkaan ihan samalla vauhdilla ja teholla tuu koskaan ajettua eikä ainakaan näin syksyllä ilmojen jo viilentyessä. Reittiä on kuitenkin kehuttu paljon, joten lähdetään nyt hakemaan ainakin lisää kokemusta kilpailuista jos ei muuta.

Alkuviikko on mennyt vähän flunssaa odotellessa. On ollut sellainen olo, että flunssa tulee, mutta eipä tässä oo nenän tukkoisuutta kummempaa kuitenkaan tullut. Ja ei oo edes nuhaa ollut, mutta aina välillä vaan vähän tukkonen olo. Toivottavasti ei vaikuta sunnuntaina ajamiseen ainakaan kovin paljoa.

Varasin myös Kuortaneen urheiluopistolle ajan polkupyöräergometritestaukseen. Eli tuo testi on maksimirasitustesti, jossa pitäis saada kaikki kynnystehot ja sykealueet sekä tarkat analyysit myös hapensaannista, koska siinä ajetaan "happinaamari" naamalla. Ihan mielenkiintoista tuonne lähteä testattavaksi. Oon suunnitellu ainaki puoli vuotta sinne lähteväni, mutta nyt sain ajan vihdoin varattua ja sen päivän töistä vapaaksi. Eli lisää informaatiota asiasta sitten lokakuussa testin jälkeen.

Miksi maastopyöräilen?

Itsekin on tullut välillä mietittyä, että mistä oikeen keksin alottaa maastopyöräilyn. Tarkkaa selitystä tuolle en kyllä tiedä. Varmaan se osittain lähti siitä, että piti keksiä joku tapa liikkua kun opiskelujen jälken työelämään siirtyessä oli liikkuminen jäänyt vähän vähemmälle. Maastopyöräillessä taas saa liikkua luonnossa, josta oon aina tykännyt. Pyörällä on muutenki liikkunut paljon koko ikäni, joten miksei sillä voisi maastossakin ajella. Muutamien kavereidenkin tätä lajia harrastaessa munkin kiinnostus maastopyöräilyyn oli herännyt. Ehkä nämä kaikki asiat yhdessä vaikuttivat siihen, että tuli syksyllä 2007 hankittua ensimmäinen maastopyörä.

Se pyörä vaihtuikin sitten jo seuraavana vuonna ensimmäiseen kunnon maastopyörään kun harrastus olikin alkanut kiinnostaa tosissaan. Aluksi ajattelin ostaa edullisen pyörän, jos homma ei kiinnistaisikaan niin ei menis ainakaan kaikki rahat hukkaan. Nyt kun kiinnostaa niin ne rahat kyllä tuntuu menevän aina uusiin ja uusiin hankintoihin :)

Maastopyöräilläkin voi monella tapaa. Joillekin se oikea tapa on kilpaileminen, osa taas haluaa lenkkeillä omaksi ilokseen ajamisesta ja luonnosta nauttien. Sitten on retkeilijät, joiden tavoitteena on ajella mahdollisimman pitkiä retkiä, mahdollisimman hankalissa maastoissa. Sitten löytyy maastopyöräilijöitä, jotka haluavat matkustella ja ajella eri maissa yms.. Esimerkit toki vähän kärjistettyjä ja yhtä oikeaa tapaa maastopyöräillä ei mielestäni ole. Jokainen ajakoon omalla tavallaan ja mikä mieluisimmalta tuntuu.

Itse olen nyt parina viime vuotena jonkun verran innostunut kilpailemisesta. Kun muistaa sen totuuden, että kovin suurta menestystä ei ole odotettavissa niin kilpailut ovat ihan kivoja haasteita. Niissä pääsee myös ajamaan uusiin maastoihin, minne muuten tuskin tulisi lähdettyä. Ja onhan monet kilpailut hienoja tapahtumia tunnelmaaltaankin.

Ymmärrän myös hyvin, että kaikkia ei kilpaileminen kiinnosta ja ajamisen motiivit löytyvät jostain muualta. Pyöräilyä voi harastaa monella tapaa ja tuskin mikään niistä on se oikea ja toinen väärä. Jokaiselle varmasti löytyy se oma tapansa harrastaa. Yhteisenä tekijänä varmasti kaikilla on kuitenkin se, että maastopyöräily on kivaa. Väkisin ei tarvi lenkille lähteä eli jos väsyttää tai ei huvita niin ei tarvi lähteä. Ja kyllähän se yleensä kivaa ja virkistävää on kun lenkillä käy. Uusia elämyksiä ja kavereita pyöräilyharrastus on myös tuonut.

Mäkitreeniä Levillä

Eilen ja tänään on tullut ajettua ihan hyvät lenkit ja varsinkin nousumetrejä noilla lenkeillä on tullut. Eilisellä lenkillä tuli ajettua Levin huipulle tietä pitkin ja samaa reittiä alas, sitä ennen lämmittelyksi läheinen Utsuvaaran nousu. Tänään sitten tuo Pyhänkierros ja siihen päälle polkuja pitkin  Levin huipulle. Oli kyllä mielekkäämpi ja myös haastavampi tuo polkunousu sinne huipulle. Tai ihan lopussahan ei nyt mitään polkuja enää ollut mutta retkeilyreittiä ja hissikuilua pitkin noustiin.

Nousumetrejäkin kertyi lähes 900 tämän päivän lenkillä Garminin mukaan. Ihan hyvä määrä kun vertaa normilenkkeihin, mitä kotona tulee ajettua. Saa ajaa aika monta pitkää lenkkiä, että vastaaviin lukemiin pääsee. Kyllä sen tosin jaloissa ja alaselässä tunteekin, että on tullut ylämäkiä ajettua. Mulla tuo alaselkä menee aina kovista nousuista jumiin. Varsinkin kun joutuu oikeen vääntämään.

Nyt on sitten Lapin lenkit tämän syksyn osalta ajettu ja huomenna lähdetään ajelemaan takaisin kotiinpäin. Kyllä täällä olis mielellään pitempäänkin ollut ja hyviä reittejä ajellu, mutta ehkä ens kesänä tai syksynä sitten uudestaan.

Kätkän ja Pyhän kierto

Sääennusteista huolimatta tänään ei satanutkaan, joten pääsi ajamaan lenkin ihan hyvissä olosuhteissa. Märkäähän tuolla maastossa on, mutta hyvä lenkki-ilma joka tapauksessa. Shimanon SH-RW80 gore-tex kengät on näille keleille kyllä huiput. Ei kastu jalat vaikka tuolla märässä maastossa joutuis välillä jalkautumaankin. Varsinkin kevään ja syksyn lenkkien aikaan nämä kengät kyllä pelastaa monet kerrat märiltä jaloilta. 

Tämän päivän lenkki tosiaan suuntautui tuonne Kätkätunturin kiertoon ja päätin jatkaa sitten Pyhänkierroksen merkatun reitin saman tien ja siitä vielä Ylläkselle päin. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin käännyttyä takaisin kun alkoi maasto olla välillä aika haastavaa. Kivikkoa täältä ainakin löytyy ja kivet on vielä aika teräviä eikä mitään pyöreäreunasia. Eli saa olla tarkkana, ettei hajota renkaita siellä kivikossa. 

Paikallista polkua

Ylläksen reitiltä kun tulin takaisinpäin niin tuli ajettua jonkun matkaa hiihtolatupohjaa ja moottorikelkkareittiä pitkin. No se menikin muutaman suoalueen yli. Ensimmäisen kohdalla katsoin, etä tästä pääsee varmaan ajamallakin. Pääsi puoleen väliin. Pari seuraavaa tulikin sitten kierrettyä metsiä pitkin. Oli aika mielenkiintoista kantaa pyörää siellä poluttomassa maastossa. Pääsin kuitenkin parin suon ylityksen jälkeen taas kunnon reitille, joka sisälsi muutaman aika jyrkän ja pitkän nousunkin ja vastapainoksi sitten pitkiä ja mahtavia laskuja. 

Kyllä täällä ajamisesta nauttii vähän eri tavalla kuin kotimaisemissa. Kai se on se vaihtelu ja uudet reitit, mikä täällä tuntuu niin hienolta. Jos näitä polkuja ajelis vuoden ympäri niin tuskin nämä sitten niin hienoja olis, mutta kuten oon monesti aikaisemminkin sanonut niin vaihtelu kyllä virkistää pyöräilyreiteissäkin. Nousua tulee myös ihan itsestään kun täällä ajelee, mikä on ihan hyvä kun nuo ylämäet ei mun vahvuuksiin kuulu. 

Näitä kavereita tulee aina välillä poluilla vastaan

Iltalenkki Levillä

Tänään iltapäivällä tultiin tänne Leville ja iltalenkkinä olikin ohjelmassa Levin kierto polkuja pitkin. Alkumatkaan tuli vähän pururataa, joka oli näinkin märällä ilmalla vähän ikävää ajettavaa. Sen jälkeen reitti paranikin ja oli hyvää polkua. Aika haastavaa kivikkoakin paikoin. Tulikin mietittyä, että miksi Levi24:n reitti ei kierrä tuolta LEvin toiselta puolelta. Siellä olis tosi hyvää polkua tarjolla, sopivan haastavaa. Tosin saattaa olla, että tuollaiseen massatapahtumaan nuo polut on paikoin liian hankaliakin. Siellähän pitää kuitenkin kaikkien pystyä reitti pääosin ajamaan. Johonkin maraton tai xc-kisaan sen sijaan tuolla olis hyvä reitti olemassa.

Jos kelit suosii, niin tässä viikon aikana olis tarkotus tutustua Levin alueen polkuihin perusteellisemminkin. Tuli karttakin hommattua, josta näitä lähialueiden reittejä voi tarkemmin tutkia. Kartan perusteella pääsee ajamaan aina Ylläkseltä Pallakselle asti eli ei ne reitit ainakaan kesken lopu.

Video Kammenkierroksesta

Tässä Anders Holmbergin kuvaama ja editoima video viime sunnuntain Kammenkierroksesta. Hienoa kun Anders näitä viitsii kuvailla, voi sitten syksyn räntäsadeiltoina näitä katsella ja haaveilla kesän maastopyörälenkeistä.

Rauhallinen viikko

Tämä viikko on ollut ainakin tähän mennessä lenkkeilymielessä huomattavasti rauhallisempi kuin menneet viikot. Osittain johtuu muista menoista ja osittain säästä. Vesisateeseen ei ole viitsinyt lähteä ajamaan ja toisaalta joskus on hyvä levätäkin vähän enemmän. Pari kertaa olen kuitenkin lenkillä käynyt, molemmat aika rauhallisia lenkkejä ja tänään vesisadekin kasteli lenkin lopuksi. Tuo nyt ei haittaa mitään, mutta jos lenkille lähtiessä sataa jo reippaasti niin se ei aina motivoi kovin paljoa.

Ens viikolla olis suunnitelmissa lomailla Levillä. Pyörä tai pyörät mukaan ja uusia reittejä ajelemaan. Suunnitelmissa olis piipahtaa myös Ylläksellä, mikäli kelit suosii. Ainut epävarmuustekijä on auto, joka tällä hetkellä on korjaamon pihalla. Ei lähtenyt käyntiin työpäivän päätteeksi, eli mikäli se saadaan kuntoon huomisen aikana niin ens viikolla lomaillaan lapissa. Jos ei niin sitten täytyy tehdä uusia suunnitelmia.

Kammenkierros 2011

Tänään ajettiin Kammenkierros, joka on paikallinen maastopyörätapahtuma/yhteislenkki, jossa kierretään Kokkolan polut ikäänkuin kaupunki kiertäen. Välillä kyllä käydään naapurikunnan puolellakin. Osallistujia oli peräti 19, mikä on hieno määrä, kun vertaa tavalliseen yhteislenkkiin. Taisi tosin suurin osa osallistujista olla Pietarsaaren seudulta, missä maastopyöräily on vähän suositumpaa mitä täällä Kokkolassa. Tai ainakin kerää enemmän porukkaa lenkeille. Kyllähän Kokkolassakin porukkaa maastossa ajelee, mutta osa ajaa yksin eivätkä syystä tai toisesta yhteislenkeille lähde.

Mä toimin aika suuren osan matkasta porukan vetäjänä, mikä olikin välillä aika haasteellista kun noinkin iso määrä pyöräilijöitä venyy siellä polulla aika pitkäksi letkaksi. Eikä kärjessä aina tiedä, mitä peräpäässä tapahtuu. Hyvin kuitenkin saatiin porukka pidettyä kasassa ja lenkki ajettua.

Reittikin oli aika monipuolinen. Alkumatkasta oli tasasempaa polkua ja loppupäässä sitten vähän enemmän juurakkoa ja kivikkoa. Eli kaikille jotain tais tuo reitti tarjota. Ja kyllä muuten ruoka maistu hyvälle ku oli koko päivän pyörällä ajanu. Kiitokset mun puolesta kaikille osallistujille, oli hienoa kun näinkin moni mukaan lähti. Tässä vielä päivän reitti:

Elokuun yhteenveto

Elokuussakin tuli pyörällä ajettua ihan mukavasti. Elokuun oon ollu kokonaan töissä, joten se aina vaikuttaa varsinkin arkena ajettaviin lenkkeihin. Tässä kuitenkin kuukauden saldoa.

• Aika: 47:16:54
• Kilometrit: 873,48
• Lenkkikertoja: 22
• Keskimäärin lenkkiin käytetty aika: 2:07:11

Maaston ja maantien välillä ajot jakautuivat sitten seuraavasti.
Maastossa:

• Aika: 41.13.54
• Kilometrit: 697,40
• Lenkkikertoja: 18
• Keskimäärin lenkkiin käytetty aika: 2:17:26

 Maantiellä:

• Aika: 6:03:00
• Kilometrit: 176,08
• Lenkkikertoja 4
• Keskimäärin lenkkiin käytetty aika: 1:30:45

Maantiellä ei elokuussa pahemmin tullut ajeltua ja lenkkien keskipituudestakin voi päätellä, että ovat tainneet olla lähinnä palautteluajoa maastokisoista tai kovemmista lenkeistä. Maantiellä kun tuo palauttelu ja rauhassa ajaminen sujuu multa helpommin ja paremmin kuin maastossa. Kokonaisuutena ihan hyvin on siis elokuussa tullut lenkkeiltyä. Viime viikko oli ehkä parhaita viikkoja, kun pelkkää maastoajoa tuli 200 km. Pikku hiljaahan tässä syksyn edetessä alkaa lenkkikerrat, kilometrit ja tunnit tippumaan. Riippuu tietysti paljon säästäkin, että kuinka paljon syksyn aikana vielä ehtii ja viitsii pyörällä ajella.