Jämi84 - taistelu matalia verensokereita vastaan

Lauantaina ajettiin Jämi84 Mtb. Koska kisa starttasi jo klo 10 niin ajelin perjantai-iltana Kurikkaan mökille yöksi. Säästää reilu pari tuntia aamusta, mikä on ihan kiva juttu. Tässäkin tapauksessa sai jo kuuden jälkeen herätä ja klo 7 auto starttasi kohti Jämiä, kuskin ollessa yllättävänkin virkeä siinä vaiheessa. Matkalla tein pakollisen vessapysähdyksen Parkanon Shellillä. Samalla mittasin verensokerin, joka oli vähän turhan alhaalla tässä vaiheessa. Joten ei muuta kun banaania naamariin samalla.

Jämille saapuessa kasasin pyörän ja lähdin hakemaan numerolappuja. Edelleen huolta aiheutti turhan matalalla oleva verensokeri. Ennen kisaa saisi arviot olla vähän korkeammat kuin 3-4 mmol/l. Edelleen lisää syömistä ja sainkin verensokerit tuosta nousemaan. Tässä on toki se riski, että kisan alkaessa verensokeri nousee sitten liian korkealle, joka taas tekee jaloille saman kuin raahaisi lyijypuntteja mukanaan.

Kisa starttasikin todella kovalla vauhdilla Jämin lentokentältä. Se täytyy heti alkuun sanoa, että kun startti tapahtui lentokentälle ja senkin jälkeen jatkettiin pitkään tietä/leveää latupohjaa niin perinteistä ensimmäisen polun ruuhkaa ei päässyt syntymään vaan kokoajan sai ajaa ihan tosissaan. Huomasinkin heti alkumatkasta, että tällä reitillä tulisi ryhmässä pysyminen olemaan tärkeää. Yksin jos joutuisi ajamaan pitkiä tieosuuksia niin siinä häviäisi huomattavasti verrattuna hyvässä ryhmässä ajamiseen.

Yritin aloittaa kisaa rauhallisesti mutta se tais jäädä yritykseksi. Ensimmäisen tunnin keskisyke näytti olevan 178. Yllättävän hyvin kuitenkin ajo kulki alusta lähtien. Sopiva porukka löytyi ja välillä ajettiin edellä meneviä kiinni ja välillä joku tuli takaa kovempaa mutta ajo tuntui hyvältä tässä vaiheessa. Jossain noin 20 km kohdalla sitten alkoi tuntua, että verensokeri laskee. Ei muuta kun geeliä taskusta suuhun. Tässä samalla onnistuin vähän jäämään porukasta, missä olin ajanut. Geelin ottamisen jälkeenkään ei ajo oikeen palautunut normaaliksi ja seuraavat 5 kilometriä menikin tuskallisen hidasta vauhtia. Sitten alkoi taas tuntua paremmalta, kunnes taas jossain 30 km jälkeen tuli tuttu tunne ja voimat hävis jaloista.

Jälleen geeliä ja energiapatukkaa, mutta eipä edelleenkään tuntunut auttavan asiaa. Jouduin tässä vaiheessa hidastamaan matkan tekoa huomattavasti, kun oletin verensokerien pian palautuvan ennalleen. Samalla alkoi porukkaa mennä ohi. En enää saanutkaan jaloista mitään irti vaan oma ajo meni todella tahmeaksi. Jossain 40 km kohdalla kun tuntui, että polkukin kapenee silmissä ja polulla pysyminen tuotti ongelmia tein päätöksen, että ajelen seuraavalle huoltopisteelle ja keskeytän ajon sinne. Harmitti vietävästi, mutta joskus pitää ymmärtää puhaltaa peli poikki ja laittaa terveys erusijalle.

Herättelin vielä toiveita, että jospa olo kohenis ennen huoltopistettä, mutta eipä se oikeen muuksi enää muuttunut. Sellainen päivä sitten tällä kertaa. Harmittaa todella paljon, kun ihan alkukauden kisoja lukuunottamatta verensokerien kanssa ei ole pahemmin ongelmia ollut. Näköjään joka kesä kuitenkin tulee ainakin se yksi kisa, jossa kaikki menee sitten pieleen. Tätä voi olla "tavallisten" ihmisten hankala käsittää, mutta tällaista se välillä diabeetikolla on. Aina on olemassa riski tällaiseen verensokerien heittelyyn ja nyt se toteutui. Tavallisella lenkillä tällainen ei niin haittaisi mutta kisatilanne on erilainen ja elimistö varmaan reagoikin eri tavalla kovassa rasituksessa, joten tulos voi olla sitten tällainen.

Huoltopaikalta järjestyi kyyditys kisakeskukseen järjestäjien puolesta mikä oli hieno juttu. Järjestäjien puolesta hienoa toimintaa tässä tapauksessa, kun keskeyttämään jouduin. Samoin huoltopisteellä kyllä tiedusteltiin useampaankin otteeseen kuntoa kyytiä odotellessa. Tämä jätti ainakin itselle hyvän kuvan järjestäjien toiminnasta.

Näyttää tuskaselta, Kuva: Onevision.fi

Sitten vielä itse kisaan ja reittiin. Vaikka reitti oli teknisesti helppo ja poikkesi tämän puolesta kisoista, mitä oon aikaisemmin ajanut niin vauhti toi kisaan haastetta. Ei tuo missään nimessä helppoa ollut. Ja vaikka foorumeilla monesti saa sellaisen käsityksen, että maastopyöräkisassa pitää olla mahdollisimman paljon kivikkoa, juurakkoa ja muuten vaan mörköpolkua niin kyllä tällaiselle tapahtumalle selvästi on tilausta kun osallistujia oli nytkin yli 700 kpl. Kisa järjestettiin vasta toista kertaa, joten kasvupotentiaalia varmasti on. Muutenkin hienosti järjestetty tapahtuma hienossa paikassa. Itsekin kylläpidän enemmän vähän teknisemmistä reiteistä, mutta kyllä tällaisellekin kisalle paikkansa on. Markkinoinnista pitää antaa myös positiivista palautetta. Toisin kuin eräässä toisessa isossa Mtb-tapahtumassa niin Jämillä on panostettu tiedottamiseen. Sivuilla on säännöllisesti ollut uutisia, treenivinkkejä ja kilpailijoiden haastatteluja (kuntopuntarit). Jämi on kokoajan näkynyt netissä, facebookissa, twitterissä yms.

Tästä jäi keskeytyksestä huolimatta niin hyvä mieli itselle, että pitää tosissaan harkita ensi talven Jämin hiihtotapahtumaa. Jos järjestäjä hoitaa hommansa näin hyvin niin mielellään heidän tapahtumiinsa osallistuu jatkossakin. Juoksutapahtuman kyllä taidan toistaiseksi jättää muille, sen verran raskailla jaloilla oon varustettu :) Onnittelut vielä kisan voittajille ja itsensä voittaneille, sekä muuten hyvin pärjänneille!