25.6.2013

Juhannuksen lenkit Kurikan ja Ilmajoen rajamaastoissa

Juhannus ollaan vietetty mökillä Kurikassa, joten viime päivien lenkitkin on ajettu itselle vähän vieraammissa maastoissa. Toki täällä tuttujakin reittejä löytyy, kun joka kesä täällä pari kertaa tulee ajamassa käytyä. Tuli mm. käytyä Suomulan sillalla, jossa oon viimeksi tainnut käydä parikymmentä vuotta sitten. Ei päässyt kuitenkaan sillalle, kun oli ilmeisesti tulvavedet tehneet tuhojaan vanhalle riippusillalle. 

Suomulan sillalle ei päässyt
Tulvavedet oli tehneet vanhalle riippusillalle tuhojaan

Viime viikolla Laajavuoren kisan jälkeen ei oikeen sykeet meinannu nousta normaalilukemille, eikä Laajavuoren kisassakaan nousseet. Maanantain lenkki meni vielä ihan normisykkeillä, mutta tiistaina jäätiinkin sitten kauan normaalista. Päätinkin pitää muutaman päivän lepojakson. Tuntui kyllä alkuviikosta, että nyt on mies pohjalla. Pyörä ei liikkunut ja sykketkin oli normaalia matalammat. Niin se kunto vaihtelee kun reilu pari viikkoa aikasemmin Korsossa tuntui olevan vuoden tähän mennessä paras kunto. 

Laavu Lahden metsätien varressa

Seuraavan kerran lenkkeilin vasta lauantaina täällä Kurikassa. Silloin sykkeetkin oli taas normaalilla tasolla, joten tais pieni tauko tehdä vaan hyvää. Oon kyllä koko kevään treenannu suhteellisen paljon, mutta ei oo tänä vuonna tällaista sykeongelmaa, jos tuota nyt ongelmaksi voi kutsua vielä esiintynyt. Ehkä tuossa edellisen viikon ja viikonlopun aikana vaan kokonaisrasitus nousi niin ei kroppa päässyt kuitenkaan kunnolla palautumaan. Joskus aikasemmin oon vastaavaa huomannut kun oon ajanut 5-6 päivää putkeen niin huomaa, että sykkeet ei enää nouse normaalitasolle ainakaan kovemmissa vedoissa. 

Maisema Santavuoren näkötornista
Scale Santavuorella

Eilen sunnuntaina ajoin kisasimulaation. Eli reilu 3 tuntia lähes kisavauhdilla. Se täytyy sanoa, että ihan kaikkea ei yksin ajaessa itsestään saa irti, mutta hyvä treeni joka tapauksessa. Lenkki meni enemmän metsäteitä pitkin ja väliin aina polkuja. Ideana oli kuitenkin ajaa tuo kisan kesto ajassa kovaa vauhtia. Pääsee elimistö taas tottumaan siihen mitä on edessä. Löysinkin täältä paljon hyviä metsäautoteitä, joissa pääsee ajamaan rauhassa ja kovaa. Jonkun verran myös hyviä polkuja ja kalliopätkiä mm. Santavuorella ja läheisellä Loukajanvuorella. Etelä-Pohjanmaalla kaikki mäet nimetään vaatimattomasti vuoriksi :) Normaalilenkkiä vähemmän kuitenkin puhdasta polkua ollut, koska eipä täällä kaikkia polkuja kuitenkaan tiedä. Helposti menee metsässä ajelu siihen, että katsoo tuosta lähtevän hyvän polun ja kun on pari sataa metriä ajanut niin polku häviää. Paljon täällä olis varmasti ajettavaa kun tietäis reitit, että mikä polku johtaa minnekin ja mitä polkua kannattaa lähteä ajamaan metsäautotien päästä. 

Santavuoren kalliopolkua

Ja tätä riitti


Tänään oli vuorossa kolmen tunnin pk-lenkki. Vauhti oli eilistä huomattavasti rauhallisempi, mutta kuitenkin reipasta vauhtia ajoin koko matkan. Ja ettei nyt ihan liian hyvin olisi loma ja lenkit menneet niin pyörässä alkoi keskiö pitämään ihmeellistä natinaa. Aluksi tuo ilmeni vaan kovaa polkiessa tai esimerkiksi voimalla mäkeen ajaessa mutta loppujen lopuksi tuntui kyllä natisevan lähes kokoajan. Kokeilin putsata keskiön seutua ja rasvatakin sitä mutta eipä se natina mihinkään lähtenyt. Epäilys onkin, että press fit -keskiö alkaa sanoa sopimustaan irti. Mulla ei oo aikasemmissa pyörissä PF-keskiötä ollut, mutta mitä oon kuullut niin ei ne nyt kuulemma kaikista kestävimpiä ole. 

Loukajanvuoren näkötornin juurelta

Eihän tämäkään haittaisi, jos sattuisi kotioloissa. Nyt reissussa kuitenkin tuottaa enemmän ongelmia, varsinkin kun lauantaina olis tarkotus olla Tahkolla ajamassa ja sitä ennen ei olla Kokkolaan menossa. Kotioloissa käynti Maunumäellä varmasti auttaisi asiaa, mikäli kotikonstit ei auttaisi. Nyt täytyy varmaan käydä keskiviikkona Tampereella pyörähtämässä jossain pyöräliikkeessä, jos tuon keskiön sais vaihdettua. 

Tahkolle on muutenkin luvattu aika mielenkiintoista keliä. Toki sääennusteen vaihtelee kokoajan mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kuivassa kelissä ei ainakaan tarvi ajella. Saa nähdä uskaltaako lähteä Mezcaleilla vai olisko järkevää vielä vaihtaa toiset renkaat alle Tahkolle. 

Nämä opastekyltit on tainneet parhaat päivänsä nähdä

Nuijapoloku oli pääosin hyvin merkittyä polkua/reitistöä

Tämä kuva tais olla jonkun metsäautotien päästä jatkuneelta polulta

16.6.2013

Laajavuori XCM

Eilen lauantaina ajettiin Jyväskylän Laajavuoressa maraton-cupin toinen osakilpailu. Laajavuoren kisasta mulla ei oo aikasemmilta vuosilta kovin hyviä muistota. 2010 olin ensimmäisen kerran ja ajoin silloin puolikkaan (n. 40 km). Muistan kisan erittäin märkänä, kurasena ja tuskasena.. Viime vuonna starttasin sitten täysmatkalle ja matka keskeytyi takavaihtajan ongelmiin. Tänä vuonna olikin ainoana tavoitteena selvitä maaliin asti.

Maltoin alottaa yllättävän rauhallisesti kisan. Tavoitteena oli, etten oo heti alkumatkasta ihan hapoilla kun lähdöstä alkaa välittömästi nousu. Tässä on lähdössä se hyvä puoli, että mennään useampi kilometri alkuun latupohjaa/hiekkatietä niin porukkaa ehtii vähän hajota ennen ensimmäisiä polkuja ja kivikoita. Reitin alkuosa tuntuikin olevan lähes pelkkää nousua. Välillä toki aina vähän laskettiinkin, mutta pääosin noustiin.

Ei ihan mutarenkaat

Alkuosa oli myös suhteellisen kuiva. Puolen välin huollon tietämiltä alkoikin hyvä vähän pitempi laskuosuus, jolla sainkin joka kierros lisää virtaa ja laskun jälkeisellä ulkoilureitillä jaksoin aina ohittaa muutaman edellä menevän. Tämän jälkeen jatkettiin laskemalla mutaosioon. Seuraavat kilometrit olikin enemmän ja vähemmän mudassa rypemistä. Varsinkin kolmannella kierroksella pari mäkeä oli jo suhteellisen hankalaa/mahdotonta ajaa ylös. Rengasvalinta mulla oli Geaxin Metzcal. Ei ehkä se kaikkein paras rengas mudassa ajamiseen. Toisaalta rullas kyllä hyvin eikä tuon kanssa nyt suurempia vaikeuksia kuitenkaan tullut. Muutamassa mutakohdassa kyllä tuntui, että pyörä vie miestä eikä mies pyörää.

Ylämäkeä, Kuva: Jukka Härkönen

Pystyin kuitenkin ajamaan mielestäni koko kisan suhteellisen tasaisesti. Kierrosajatkin oli kahdella ensimmäisellä kierroksella vajaan minuutin sisällä toisistaan, viimeisellä sitten tuli jo vähän hitaampi aika. Viimeisellä kierroksella tosin ajoin pitkät pätkät yksin, kun edessä ei näkynyt selkiä, joita yrittäisi tavoittaa tai joiden perässä roikkua eikä takanakaan kovin lähellä näkynyt muita. Tuo aina laskee mun nopeutta, kun ajaa pitempään yksin niin vauhti tahtomattaan tippuu. Tähän pitäis jostain löytää parannus. Yks keino olis tietysti, ettei päästä porukkaa karkuun alkumatkasta.

Kuraa ja mutaa, kuva: JYPS

Yks ihmetystä kisan jälkeen herättäny asia oli sykkeet. Yleensä mun keskisykkeet pyörii kisoissa noin 168-175 tietämillä ja maksimi on sitten vaihtelevasti 185-200. Tällä kertaa kuitenkin keskisyke jäi vain 158 ja maksimikin 176. Yleensä vielä paljon ylämäkiä sisältävässä kisassa maksimisyke on todella korkea. En osaa sanoa mistä tämä mahtoi johtua. Onko viikolla olleella pienellä flunssalla vaikutusta asiaan. Vähän tukkonen olo ollut viikolla, ei kuitenkaan kunnolla flunssa iskenyt. Tai sitten oon väsynyt, toisaalta otin kyllä edeltävän viikonkin rauhallisemmin, ettei sekään oikeen tuohon sovi. Voihan tietysti olla, että oon treenannu vaan liian vähän kovilla sykkeillä, mutta oon mä kuitenkin ennen kisoissa kovemmat keskisykkeet saanu. Ja kisa oli kuitenkin raskas, ei missään nimessä helppo.

Ainut oikeastaan parannettava asia mitä mieleen jäi oli selän kestäminen nousuissa. Toisella kierroksella alkoi selkä vetää todella jumiin ylämäissä. Tämä sitten söi polkemisesta tehoa. Välillä tuntui, että jalat jaksais polkea kovempaakin, mutta ei vaan pysty kun selkään sattuu. Selkäkin oireili pahiten reitin alkupuoliskolla, vaikka kyllä niitä nousuja loppuun asti riitti. Vaikka selkää oon talven ajan vahvistanut niin pitempiä nousuja en oo ajanut, kun niitä ei oo niin tämä varmasti johtuu osittain siitä.

Lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen. Toki parantamisen varaa jäi paljon, eikä ajo niin hyvältä tuntunut kuin pari viikkoa sitten Korsossa. Nyt vaan lisää treeniä ja seuraavan kerran kisaillaan Tahkolla. Kiitos järjestäjille hyvästä kisasta ja kuvaajille kuvista. Kisan voitti Jussi Veikkanen. Hienoa nähdä Jussiakin kotimaan kisoissa ja vaihteeksi maastonkin puolella pitkästä aikaa.

Kuva: Jyrki Solja

12.6.2013

Brahe Mtb ja muita juttuja

Tänään kävin ajamassa Pietarsaaressa Brahe Mtb iltakisan. Mukava tuollainen noin tunnin kisa. Käy hyvästä treenistä. Harvoin tuollaisia tehoja saa itsestään lenkillä irti, mutta kun lyödään numerolappu kiinni ja muitakin samalle viivalle niin kummasti sykkeet nousee ja pyörä kulkee aivan eri tahtiin. Tosi siistin radan olivat tehneet.

Pääasiassa kovapohjaista mutkittelevaa polkua, joka nousi välillä ylös ja taas alas. Mutkat toi myös haastetta reittiin, varsinkin kun sai jatkuvasti kiihdytellä ja taas seuraavasta mutkasta sama homma. Lisäksi reitillä oli muutamia kivikko ja kalliopätkiä. Nopea reitti, ei kovin tekninen mutta vauhti teki siitä haasteellisen. Kyllä tuo mun mielestä vertoja vetää ihan xco-cupin kisareiteille.

Työpäivän päätteeksi kisailu ei oo se paras vaihtoehto mutta viimeistään ensimmäisen kierroksen aikana tuossakin kroppa heräsi. Alku oli vähän tahmeahkoa ennen kun sai vauhdin kunnolla päälle. Tietysti vois myös lähtöhetkellä olla sen verran hereillä, ettei oo just juomassa kun lähtö tapahtuu.. :) Hyvä kisa ja toivoisi näitä paikallisia viikkokisoja olevan useamminkin. Kiva näitä on ajella.

Muuten on viime päivät ollu vähä rauhallisempia. Viikonloppuna oli pientä flunssaoiretta. Nenä on edelleen vähä tukossa, vaikka varsinaista nuhaa ei olekaan. Juuri kun Korson kisan jälkeen tuntui, että kunto alkaa nousta niin sitten tulee takapakkia. Katsotaan nyt miten Laajavuoressa lauantaina jaksaa ajaa. Reitti ei oo kyllä ennakkoon mikään meikäläisen reitti, koska polkua on melko vähän ja nousuja taas paljon. Lisähaastetta taitaa tuoda vesisateet ja märkä keli. Saattaa reitti olla melkosta kuravellia, jos kunnolla sataa.

Viime viikonloppuna tuli ajettua muuten viides yli satasen lenkki tälle vuodelle ja samalla pisin koskaan mun ajama lenkki 138 km. Oon aikasempina vuosina tainnu ajaa yhteensä 4 tai 5 yli sadan kilometrin lenkkiä, mutta tänä vuonna niitä on tullut vähä tiheempään tahtiin. Ei sillä nyt sinänsä ole merkitystä, että onko lenkki 99 vai 101 km mutta onhan tuo satanen jonkunlainen merkkipaalu kuitenkin. Niin ja tosiaan kaikki nuo on tänä vuonna maantiellä ajettu.

3.6.2013

Korso MTB

Sunnuntaina oli vuorossa Korson maratonkisa. Tänä vuonna kisa ei kuulunut Maraton Cupiin, mutta päätin lähteä mukaan, koska viime vuoden perusteella tämä reitti oli yksi suosikeistani. Tänä vuonna olisi ollut mahdollista ajaa jopa kolmen kierroksen ja reilun 90 km matka, mutta mulle riitti kyllä perusmatka reipas 60 km.

Ennen kisaa olo oli aika varma. Kerrankin verensokerit oli just niinku pitää. Ei ollu jännityksesä johtuvaa liian korkeeta eikä myöskään laskenut juuri ennen kisaa liian matalalle arvot. Pääsi siis aika optimitilanteesta lähtemään kisaan. Normaalia kisajännitystä toki aina on ja siihen kuuluvaa vessassakäyntiä :)

Kisa lähti startilla auton perään ja parin kilometrin jälkeen siirryttiin metsätielle ja siitä polulle. Alkuhässäkän jälkeen pääsin hyvään ryhmään ja jaloissa tuntui olevan ainakin alkumatkasta hyvin tehoa. Tässä vaiheessa ainakin tuntui, että olin hyvässä porukassa, kunnes sitten tapahtui taas se mitä pari vuotta sittenkin. Huomasin, että takarengas alkoi olla tyhjä ja mutkissa kiemurteli alla. Ei muuta kun hiilihappopatruuna repusta ja rengas täyteen. Kyljestä suihkusikin jonkun verran litkua mutta näytti, että rengas paikkaantui. No muutama sata metriä ajoa ja totesin, ettei ihan niin helpolla päästy. Uudelleen sama homma ja samalla huomasin, että reikiä onkin ainakin kaksi. Tämän täytön jälkeen pääsinkin ajamaan 2-3 kilomerriä, tosin kaikki kivikot erittäin varovaisesti. Sitten oli taas renkaan täytön aika..

Kuva: Jarkko Pohjola

Tässä vaiheessa ajattelin, että parempi laittaa sisuri, mutta huomasinkin, että se on jäänyt autolle.. Ei muuta kun kolmas ja viimeinen hiilihappopatruuna ja ja taas vähän matkaa ajoa. Sen jälkeen joutuikin sitten pariin kertaan pysähtyä pumppaamaan kun ajattelin, että ajelen ainakin siihen puolen välin huoltoon ja siitä sitten takasin lähtöpaikalle. Huollossa sain sitten joltain lainaan vähän isompaa pumppua ja ajattelin vielä kokeilla, josko rengas kestäisi. Tällä kertaa litkut alkoi vihdoin pitämään ja pääsinkin ajamaan toisen kierroksen alkupuolelle asti ennen seuraavaa pumppausta.

Välillä ajo näytti jopa vauhdikkaalta, Kuva: Jarkko Pohjola

Tunsinkin itsensi nopeaksi kuskiksi kun sai ohitella porukkaa ihan tosissaan. Ajo tuntui kuitenkin kokoajan tosi vahvalta. Sijotukset oli mitä oli, mutta oma tunne oli hyvä kokoajan. Jopa tiepätkät kulki mielestäni hyvin. Toisella kierroksella tuli sitten pitkät pätkät kun joutui ajamaan yksin. Takaa ei tullut ketään kirittämään eikä edessäkään satunnaisia ohitettavia enempää porukkaa näkynyt. Tässä vaiheessa helposti käykin se perisynti, että vauhti tippuu mukavuusalueelle. Onneksi kierroksen loppupuolella oli taas enemmän porukkaa edessä, jolloin sain lisää virtaa ja loppu tuli taas ihan hyvää vauhtia. Lisätsemppiä tuli vielä tieosuudelle kohti maalia lähtiessä kun Skinsin miehet tsemppas, ilmeisesti 96 kilometrin voittajaa Henri Ojalaa odotellessaan.


29" syö pikku kivikot :) Kuva: Jarkko Pohjola

Kokonaisuudessaan olin kisaan tosi tyytyväinen. Rengasrikot kuuluu lajiin, mutta niistä huolimatta ajo oli vahvaa. Sijotuskin olis ollut yllättävän hyvä ilman rengasrikkoja, kun katsoo Garminista aikaa mitä olin liikkeellä ja vertaa sitä oikeaan loppuaikaan. Mutta nämä nyt on turhia spekulaatioita. Kuitenkaan en sijotuksista sisnällään aja vaan lähden joka kerta voittamaan itseäni ja tekemään hyvää suoritusta. Nyt se mielestäni tuli. Oon myös tosi tyytyväinen, kun verensokerit pysyi koko kisan ajan hyvällä tasolla. Ei tullut missään vaiheessa tunnetta, että olis liian matalalla tai korkeella. Maalissa sitten se perus lenkinjälkeinen 4,2. Eli kisapäivä oli miltei täydellinen myös diabetes huomioiden. Ja oli myös lämmin päivä. Garmin tais näyttää keskilämpötilaksi peräti 29 astetta, joten juomaa kului. Kisan aikana ei tullut minkäänlaisia kramppeja mutta illalla sitten muutaman kerran toinen jalka vähä kramppaili. Ilta menikin nestettä tankatessa ja tupla-annos magnesiumia nukkumaan mennessä.

Reitti on myös yksi parhaista maratonreiteistä, mitä oon ajanut. Korsossa osataan kyllä tehdä hyvät reitit. Niillä hidaskin kuski tuntee ajavansa kovaa. Koskee siis maratonreitin lisäksi xco-rataa. Todellä hyvä ja mukava reitti ja 29" jäykkis oli kuin kotonaan tällaisella reitillä. Mun mielestä tämä voittaa esimerkiksi paljon mainostetun Tahkon reitin mennen tullen. Kiitokset järjestäjille hienosta tapahtumasta ja kilpailijoille kisasta! Kiitos myös Jarkko Pohjolalle kuvista. Hienoa kun jotkut viitsivät viettää päivänsä metsässä kuvaamassa kisojen aikana. Ruokailu kisan jälkeen oli myös hieno juttu. Kyllähän tuolla ajaessa nälkä tulee ja eipä tarvi pitkänmatkalaistenkaan heti pysähtyä johonkin ABC:lle syömään kun kisapaikalla tarjoillaan lounas.