30.10.2016

Uuteen treenikauteen

Treenit kohti ens kesän kisoja on aloitettu jo tuossa lokakuun alkupuolella. Tällä hetkellä oon pääasiassa edennyt samanlaisella viikkosuunnitelmalla, johon mahtuu kaksi salitreeniä, 2-3 traineriajoa, seuran kuntopiiri ja sitten pari pitempää lenkkiä viikonloppuisin pihalla. Varsinkin viikolla aina vähän riippuu miten on aikaa, mutta yleensä kyllä tunnin traineriajoon aikaa jossain vaiheessa iltaa löytyy.

Salitreenissä pääpaino on ollut perusvoimassa eli pitkiä sarjoja ja paljon toistoja varsinkin kyykyssä ja maastavedossa. Tämähän vetää koko kropan mukavaan jumiin ja lenkeillä saakin vähintään puoli tuntia ajaa ennenkuin pääsee yhtään mihinkään. Toisaalta ei tässä vaiheessa kautta nyt haittaa ole, vaikka jalat ei ihan herkimmillään olekaan ajamiseen.

Tämän viikon treenit: 
  • Maanantai: Salitreeni 1:15 ja perään 30 min trainerilla kevyesti 
  • Tiistai: Traineri 1h, sweet spot 
  • Keskiviikko: Lepo
  • Torstai: Aamulla salitreeni 1h ja illalla tunti trainerilla 
  • Perjantai: Kuntopiiri 1:30 
  • Lauantai: Maastopyöräily 2:54 (jäi kesken kun vaihtaja/vaihtajan korvake hajosi)
  • Sunnuntai: Maastopyöräily 3:36

Tämän viikonlopun lenkit on ollu siitä mukavia, että tällä kertaa ei oo tarvinnu yksin ajella. Lauantaina oltiin isommalla porukalla aamusta liikkellä ennen auringonnousua ja tänään tiimikaveri Juhan kans pitkä pk tutuilla ja vähän uusillakin poluilla. Eli se Kokkolan vakio pitkä lenkki kohti Lentokentää Laajalahden kautta. Siihen sitten päälle vähän muita polkuja lisäksi. Ens viikko varmaan suunnilleen samalla suunnitelmalla eteenpäin. Saattaa tosin olla, että mahdolliset iltatyöt vähän muuttaa suunnitelmaa, mutta se selvinnee viikon aikana. 

Pitkän lenkin tärkeät kaverit Evoc Stage 3L ja banaani. Näillä pääsee pitkälle 

Pitkillä lenkeillä oon nyt ajanut pitkästä aikaa repun kans. Mä oon aina vähän vältellyt repun kanssa ajamista. Tahkolla sen kanssa pitää ajaa kun ei huoltoa ole ollut ja on yksi kierros eli juomapullon vaihto ei kesken kierroksen onnistu, mutta muuten oon koittanut selvitä ilman reppua. Keväällä kun arpaonni osui kerrankin meikäläiseen ja voitin ylläolevan Evocin repun Rajamäen kisan yhteydessä ollesta arvonnasta niin suhtautuminen juomareppuun muuttui heti parin kokeilun jälkeen. Tuo on kyllä sen verran mukava selässä eikä sitä oikeestaan edes huomaa ajon aikana. Saa tukevasti kiinni eikä haittaa teknisemmässäkään maastossa. Omien kokemusten perusteella voin suositella ja ainakin itsellä nyt ehdoton varuste pitkillä lenkeillä, jossa ei juomapullo riitä. Ja sen verran tilaa, että mukaan saa vähän muutakin evästä ja Co2-patruunat yms mahdollisten rengasrikkojen varalle. 

Nyt on kyllä ollu pyöräilyn kannalta ihanteellinen syksy. Sateisen kesän jälkeen ei oo satanu moneen viikkoon kuin muutamana päivänä siellä täällä niin maastot on olleet hyvässä kunnossa ajaa eikä pyörääkään oo tarvinnu pestä joka lenkin jälkeen. Ja nyt syksyllä on päässy reiteille, joita koko kesänä ei tullut oikeestaan ajettua kun ne oli pelkkää vettä ja kuraa. Eli sen puolesta ei oo talvella mikään kiire vaan mun puolesta nämä kelit sais vielä jatkua ja sitten kun talvi on tullakseen niin sais tullakin samantien hiihtokelit eikä sitä ikuista sohjoa. No tuo viimeinen lienee turha toive, mutta ainahan sitä saa haaveilla kunnon talvesta hienon syksyn perään. 

Jotain uutta 

Sen verran uutta on treeneihin tullut, että maastopyörästäkin löytyy nyt wattikammet tehon mittaukseen. Ennestään maantiepyörässä on BePro S polkimet, jotka sai mut vakuuttuneeksi wattimittauksen tärkeydestä. XX1 Quark tuli hankittua yhdeltä mestaritason kammenpyörittäjältä. Pääsi kammet ikäänkuin viettämään leppoisia eläkepäiviä tänne länsirannikolle sieltä entisistä mäkisemmistä kotimaastoista. Samanlaisia tehojahan niihin ei enää kohdistu kuin ennen mutta joka tapauksessa hyvä lisä treenaamiseen ja nyt saa sekä maantieltä ja maastosta watit talteen ja tietysti siinä sivussa myös trainerilla ajosta. Ja tilastomieshän tykkää kaikista tilastoista joita harjoittelusta saa talteen. 

16.10.2016

Uudet haasteet odottaa

Viime kausi on saatu päätökseen ja uus treenikausi alkuun. Samalla vaihtuu seura Kälviän Tarmosta GIF:n. Oikeastaan suurin syy seuran vaihtoon olin GIF:n perustettava maastotiimi, joka panostaa kilpailutoimintaan ja vielä kun siihen saatiin hyvin mukaan tällä alueella kilpailuissa käyvät maastokuskit ja treenikaverit niin seuranvaihto oli tosiasia. Ja edelleen mukaan mahtuu myös uusia kuskeja eli jos asia kiinnostaa niin rohkeasti yhteyttä muhun tai muihin tiimiläisiin. Lisäksi tarkoituksena on järjestää noin kuuden kilpailun viikkokisa-cup ensi kesänä. Viikkokisat toimivat hyvinä kovina treeneinä enemmän kilpaileville, mutta reiteistä tehdään sellaiset, että niistä selviytyvät kaikki harrastajat ja kisoihin osallistumiskynnys pyritään tekemään mahdollisimman matalaksi. Lisäksi tavoitteena on saada nuoria mukaan lajin pariin ja kiinnostumaan myös kisatoiminnasta ja pidemmällä aikavälillä mukaan seuran toimintaan.



Paljon uutta siis tiedossa ja kun tapana on asioista innostua niin ajauduin myös jonkunlaiseksi puuha-peteksi porukkaan. Eli facebook-sivua, esitettä yrityksille yms on tullut tehtyä viikonlopun aikana. Toivottavasti saadaan homma pyörimään ja kisoihin saadaan osallistujia kesän aikana. Cupissa on tarkoituksena kauden päätteeksi palkita sarjojen kolme parasta yhteistuloksissa. Kisat tullaan todennäköisesti kierrättämään 3-4 eri radalla eli ainakin osalla ajetaan usemman kerran. Paikalliset kuskit varmaan Patamäen reitin muistaakin niin se tulee varmasti olemaan yksi kisarata. Lisäksi vaihtoehtoina on Laajalahti, Santahaka, Harriniemi, Köykäri. Katsotaan minne saadaan sopivat kisaradat suunniteltua. Ja jos kilpailemisesta innokkaita löytyy niin porukkaan kyllä mahtuu mukaan. Samoin tarvitaan varmasti ainakin kisajärjestelyihin talkootyövoimaa.

Ja koska Gif Mtb Team panostaa kilpailutoimintaan niin kyllähän se omaakin harjoittelumotivaatiota nostaa ja oma tekemisen taso olisi tarkoitus nostaa seuraavalle tasolle ja parantaa suorituksia tästä kesästä. Kiitokset vielä Kälviän Tarmolle viidestä vuodesta teidän paidassa.


6.10.2016

Kisakauden 2016 yhteenveto

Kisakauden päättymisestä on nyt kulunut muutama viikko ja on aika koota yhteen mennyttä kisakautta ja raapia kasaan selitykset miksi kulki tai miksi ei kulkenut. Talvikauden treenit meni mun mielestä erittäin hyvin. Pystyin treenaamaan tasaisesti ja testien perusteella kehitystäkin tapahtui. Terveenäkin pysyin pääsiäiseen asti ja silloin oli tarkoitus ajaa vähän enemmän ja kovempaa mutta sitten tuli parikin flunssaa ja vähän sotki kevään suunnitelmia. No flunssia tulee ja menee, joten en antanut sen haitata menoa. Kisakauden avaus Lieto xco, radalla josta en ennen tykännyt yhtään, mutta joka kerta kun siellä oon ajanut rata on alkanut tuntua entistä paremmalta ja nykyisin siellä ajamisesta jo nauttii :) En toki edelleenkään saa siellä mitään huippusykkeitä aikaiseksi, mutta ehkä ajo näyttää jo ajamiselta. Haastava rata, joka vaatii teknistä osaamista ja taitoa ajaa siellä. Ihan ok aloitus kauteen, ei parasta menoa mutta kauden avaukseen olin tyytyväinen.

Seuraava kisa oli tästä viikon päästä Rajamäellä Evoc xcm. Olin ilmoittautunut puolimatkalle kun tuntui, että se sopisi tässä vaiheessa kautta hyvin suunnitelmiin. Pari päivää ennen kisaa viimeistelytreeni kotona ja selvästi kevään parasta menoa. Piti jo vähän hillitä menohaluja, kun tuntui, että ajo kuljee ja Komeja napsuu päikallisilta pätkiltä :) No samana iltana kurkku tulikin vähän karheaksi ja mietin, että lähdenkö kisaan ollenkaan. Kisa-aamunakaan ei kuitenkaan ollut kurkku kunnolla kipeä ja matkakin oli puolikas niin mukaan vaan viivalle. Huippu rata mutta oma ajo ei kulkenut lähellekään niin hyvin kuin pari päivää sitten. Tästä alkoikin sitten noin kuukauden sairas - terve - sairas - terve kausi, jonka aikana tuli erilaisia sydämen rytmihäiriöitä ja muljahteluita yms. Asiaa tutkittiin useampaan kertaan, mutta ei oikeen lopullista selitystä. Ylirasitus/alipalautuminen kaiketi kuitenkin kyseessä. Kesäkuun puolessa välissä kävin kokeilemassa Laajavuoren maratonia Jyväskylässä, mutta ajo oli surkeaa. Ei sanut mitään irti ja tässä vaiheessa päätin jatkaa lepäilyä ja koko kisakauden jatko oli vaakalaudalla. 


Pikku hiljaa ongelmat kuitenkin helpotti ja Tahkolla olin taas viivalla. Mietin perjantai-iltaan asti matkan muuttamista lyhyemmäksi, mutta päädyin kuitenkin ajamaan 60 km ja vaikeuksien jälkene ajo tuntui yllättävän hyvältä. Ei toki mitään huippuiskua ollut, mutta en kuitenkaan pelkkänä keilana reitillä pyörinyt. Loppumatkan tekniset ongelmat vei aikaa mutta olin tyytyväinen kun olin ajanut ilman mitään rytmihäiriöitä tai vastaavia koko kisan. 

Tahkon jälkeen alkoikin tiukka kisaputki, joka sisälsi Medilaser xco:n Valkeakoskella, Cycli xco:n Seinäjoella ja xco:n SM-kisan Korsossa. Valkeakoski on mun suosikkiratoja ja siellä ajokin kulki ihan kohtuullisesti. Tykkään ajaa tuolla radalla ja ens kauden SM-kisat ajetaankin siellä, joten siinäkin mielessä hyvä juttu, että on käynyt nyt parina vuotena rataa ajamassa. Seinäjoen kisa alkoi ihan hyvin mutta meno oli takkuista. SM-kisassa ajo oli suhteellisen hyvää mutta edelleen se paras terävyys ajosta puuttui. Kuitenkin omalla tasolla mentiin, eli jos olisi parempaa sijoitusta halunnut olisi täytynyt oma taso ylittää reilusti. Siihen ei olisi enää hyvä päivä riittänyt. 



Tämän jälkeen olikin treenitaukoa ja kesälomaa, joka teki treenimielessä hyvää. Sain muutaman viikon aikana paljon hyviä treenejä ja seuraavan kerran kisailin Rokualla elokuun loppupuolella. Tämä olikin ehkä yks kesän parhaita kisoja loppujen lopuksi. Rokuan reitti on nopea ja teknisesti helpohko ja täällä hyvällä porukalla on merkitystä kun ajetaan pitkiä tie- tai ulkoilureittipätkiä kovaa vauhtia. Rokuan jälkeen oli Vaasassa aluemestaruuskisat, joissa ajo jäykkäperäisellä Öjbergin röllipoluilla sujui yllättävän hyvin ja tästä kisasta jäi myös tosi hyvä fiilis. Harmi, ettei Öjbergillä tänä vuonna ajettu xco-cupin kisaa. Kauden päätös sitten Hyvinkäällä muutama viikko sitten. Alkoi jo vähän olla mehut syöty miehestä tässä kisassa ja kausi olikin sopiva päättä tähän. 

Kausi ei kokonaisuudessaan nyt mikään onnistumisen riemuvoitto ollut. Hyviä suorituksia ja itsensä voittamisia tuli siellä täällä, mutta ihan sellainen superpäivä jäi treeneihin. Tästä kaudesta ainakin jäi nälkää ens vuodelle ja nyt uuden treenikauden alkaessa motivaatio ainakin on kova kehittyä ens kesäksi taas paremmaksi pyöräilijäksi. Joitain uusia suunnitelmia ainakin ensi kautta varten on, katsotaan miten niiden kanssa käy ja niistä ehkä myöhemmin sitten lisää.