30.10.2016

Uuteen treenikauteen

Treenit kohti ens kesän kisoja on aloitettu jo tuossa lokakuun alkupuolella. Tällä hetkellä oon pääasiassa edennyt samanlaisella viikkosuunnitelmalla, johon mahtuu kaksi salitreeniä, 2-3 traineriajoa, seuran kuntopiiri ja sitten pari pitempää lenkkiä viikonloppuisin pihalla. Varsinkin viikolla aina vähän riippuu miten on aikaa, mutta yleensä kyllä tunnin traineriajoon aikaa jossain vaiheessa iltaa löytyy.

Salitreenissä pääpaino on ollut perusvoimassa eli pitkiä sarjoja ja paljon toistoja varsinkin kyykyssä ja maastavedossa. Tämähän vetää koko kropan mukavaan jumiin ja lenkeillä saakin vähintään puoli tuntia ajaa ennenkuin pääsee yhtään mihinkään. Toisaalta ei tässä vaiheessa kautta nyt haittaa ole, vaikka jalat ei ihan herkimmillään olekaan ajamiseen.

Tämän viikon treenit: 
  • Maanantai: Salitreeni 1:15 ja perään 30 min trainerilla kevyesti 
  • Tiistai: Traineri 1h, sweet spot 
  • Keskiviikko: Lepo
  • Torstai: Aamulla salitreeni 1h ja illalla tunti trainerilla 
  • Perjantai: Kuntopiiri 1:30 
  • Lauantai: Maastopyöräily 2:54 (jäi kesken kun vaihtaja/vaihtajan korvake hajosi)
  • Sunnuntai: Maastopyöräily 3:36

Tämän viikonlopun lenkit on ollu siitä mukavia, että tällä kertaa ei oo tarvinnu yksin ajella. Lauantaina oltiin isommalla porukalla aamusta liikkellä ennen auringonnousua ja tänään tiimikaveri Juhan kans pitkä pk tutuilla ja vähän uusillakin poluilla. Eli se Kokkolan vakio pitkä lenkki kohti Lentokentää Laajalahden kautta. Siihen sitten päälle vähän muita polkuja lisäksi. Ens viikko varmaan suunnilleen samalla suunnitelmalla eteenpäin. Saattaa tosin olla, että mahdolliset iltatyöt vähän muuttaa suunnitelmaa, mutta se selvinnee viikon aikana. 

Pitkän lenkin tärkeät kaverit Evoc Stage 3L ja banaani. Näillä pääsee pitkälle 

Pitkillä lenkeillä oon nyt ajanut pitkästä aikaa repun kans. Mä oon aina vähän vältellyt repun kanssa ajamista. Tahkolla sen kanssa pitää ajaa kun ei huoltoa ole ollut ja on yksi kierros eli juomapullon vaihto ei kesken kierroksen onnistu, mutta muuten oon koittanut selvitä ilman reppua. Keväällä kun arpaonni osui kerrankin meikäläiseen ja voitin ylläolevan Evocin repun Rajamäen kisan yhteydessä ollesta arvonnasta niin suhtautuminen juomareppuun muuttui heti parin kokeilun jälkeen. Tuo on kyllä sen verran mukava selässä eikä sitä oikeestaan edes huomaa ajon aikana. Saa tukevasti kiinni eikä haittaa teknisemmässäkään maastossa. Omien kokemusten perusteella voin suositella ja ainakin itsellä nyt ehdoton varuste pitkillä lenkeillä, jossa ei juomapullo riitä. Ja sen verran tilaa, että mukaan saa vähän muutakin evästä ja Co2-patruunat yms mahdollisten rengasrikkojen varalle. 

Nyt on kyllä ollu pyöräilyn kannalta ihanteellinen syksy. Sateisen kesän jälkeen ei oo satanu moneen viikkoon kuin muutamana päivänä siellä täällä niin maastot on olleet hyvässä kunnossa ajaa eikä pyörääkään oo tarvinnu pestä joka lenkin jälkeen. Ja nyt syksyllä on päässy reiteille, joita koko kesänä ei tullut oikeestaan ajettua kun ne oli pelkkää vettä ja kuraa. Eli sen puolesta ei oo talvella mikään kiire vaan mun puolesta nämä kelit sais vielä jatkua ja sitten kun talvi on tullakseen niin sais tullakin samantien hiihtokelit eikä sitä ikuista sohjoa. No tuo viimeinen lienee turha toive, mutta ainahan sitä saa haaveilla kunnon talvesta hienon syksyn perään. 

Jotain uutta 

Sen verran uutta on treeneihin tullut, että maastopyörästäkin löytyy nyt wattikammet tehon mittaukseen. Ennestään maantiepyörässä on BePro S polkimet, jotka sai mut vakuuttuneeksi wattimittauksen tärkeydestä. XX1 Quark tuli hankittua yhdeltä mestaritason kammenpyörittäjältä. Pääsi kammet ikäänkuin viettämään leppoisia eläkepäiviä tänne länsirannikolle sieltä entisistä mäkisemmistä kotimaastoista. Samanlaisia tehojahan niihin ei enää kohdistu kuin ennen mutta joka tapauksessa hyvä lisä treenaamiseen ja nyt saa sekä maantieltä ja maastosta watit talteen ja tietysti siinä sivussa myös trainerilla ajosta. Ja tilastomieshän tykkää kaikista tilastoista joita harjoittelusta saa talteen. 

16.10.2016

Uudet haasteet odottaa

Viime kausi on saatu päätökseen ja uus treenikausi alkuun. Samalla vaihtuu seura Kälviän Tarmosta GIF:n. Oikeastaan suurin syy seuran vaihtoon olin GIF:n perustettava maastotiimi, joka panostaa kilpailutoimintaan ja vielä kun siihen saatiin hyvin mukaan tällä alueella kilpailuissa käyvät maastokuskit ja treenikaverit niin seuranvaihto oli tosiasia. Ja edelleen mukaan mahtuu myös uusia kuskeja eli jos asia kiinnostaa niin rohkeasti yhteyttä muhun tai muihin tiimiläisiin. Lisäksi tarkoituksena on järjestää noin kuuden kilpailun viikkokisa-cup ensi kesänä. Viikkokisat toimivat hyvinä kovina treeneinä enemmän kilpaileville, mutta reiteistä tehdään sellaiset, että niistä selviytyvät kaikki harrastajat ja kisoihin osallistumiskynnys pyritään tekemään mahdollisimman matalaksi. Lisäksi tavoitteena on saada nuoria mukaan lajin pariin ja kiinnostumaan myös kisatoiminnasta ja pidemmällä aikavälillä mukaan seuran toimintaan.



Paljon uutta siis tiedossa ja kun tapana on asioista innostua niin ajauduin myös jonkunlaiseksi puuha-peteksi porukkaan. Eli facebook-sivua, esitettä yrityksille yms on tullut tehtyä viikonlopun aikana. Toivottavasti saadaan homma pyörimään ja kisoihin saadaan osallistujia kesän aikana. Cupissa on tarkoituksena kauden päätteeksi palkita sarjojen kolme parasta yhteistuloksissa. Kisat tullaan todennäköisesti kierrättämään 3-4 eri radalla eli ainakin osalla ajetaan usemman kerran. Paikalliset kuskit varmaan Patamäen reitin muistaakin niin se tulee varmasti olemaan yksi kisarata. Lisäksi vaihtoehtoina on Laajalahti, Santahaka, Harriniemi, Köykäri. Katsotaan minne saadaan sopivat kisaradat suunniteltua. Ja jos kilpailemisesta innokkaita löytyy niin porukkaan kyllä mahtuu mukaan. Samoin tarvitaan varmasti ainakin kisajärjestelyihin talkootyövoimaa.

Ja koska Gif Mtb Team panostaa kilpailutoimintaan niin kyllähän se omaakin harjoittelumotivaatiota nostaa ja oma tekemisen taso olisi tarkoitus nostaa seuraavalle tasolle ja parantaa suorituksia tästä kesästä. Kiitokset vielä Kälviän Tarmolle viidestä vuodesta teidän paidassa.


6.10.2016

Kisakauden 2016 yhteenveto

Kisakauden päättymisestä on nyt kulunut muutama viikko ja on aika koota yhteen mennyttä kisakautta ja raapia kasaan selitykset miksi kulki tai miksi ei kulkenut. Talvikauden treenit meni mun mielestä erittäin hyvin. Pystyin treenaamaan tasaisesti ja testien perusteella kehitystäkin tapahtui. Terveenäkin pysyin pääsiäiseen asti ja silloin oli tarkoitus ajaa vähän enemmän ja kovempaa mutta sitten tuli parikin flunssaa ja vähän sotki kevään suunnitelmia. No flunssia tulee ja menee, joten en antanut sen haitata menoa. Kisakauden avaus Lieto xco, radalla josta en ennen tykännyt yhtään, mutta joka kerta kun siellä oon ajanut rata on alkanut tuntua entistä paremmalta ja nykyisin siellä ajamisesta jo nauttii :) En toki edelleenkään saa siellä mitään huippusykkeitä aikaiseksi, mutta ehkä ajo näyttää jo ajamiselta. Haastava rata, joka vaatii teknistä osaamista ja taitoa ajaa siellä. Ihan ok aloitus kauteen, ei parasta menoa mutta kauden avaukseen olin tyytyväinen.

Seuraava kisa oli tästä viikon päästä Rajamäellä Evoc xcm. Olin ilmoittautunut puolimatkalle kun tuntui, että se sopisi tässä vaiheessa kautta hyvin suunnitelmiin. Pari päivää ennen kisaa viimeistelytreeni kotona ja selvästi kevään parasta menoa. Piti jo vähän hillitä menohaluja, kun tuntui, että ajo kuljee ja Komeja napsuu päikallisilta pätkiltä :) No samana iltana kurkku tulikin vähän karheaksi ja mietin, että lähdenkö kisaan ollenkaan. Kisa-aamunakaan ei kuitenkaan ollut kurkku kunnolla kipeä ja matkakin oli puolikas niin mukaan vaan viivalle. Huippu rata mutta oma ajo ei kulkenut lähellekään niin hyvin kuin pari päivää sitten. Tästä alkoikin sitten noin kuukauden sairas - terve - sairas - terve kausi, jonka aikana tuli erilaisia sydämen rytmihäiriöitä ja muljahteluita yms. Asiaa tutkittiin useampaan kertaan, mutta ei oikeen lopullista selitystä. Ylirasitus/alipalautuminen kaiketi kuitenkin kyseessä. Kesäkuun puolessa välissä kävin kokeilemassa Laajavuoren maratonia Jyväskylässä, mutta ajo oli surkeaa. Ei sanut mitään irti ja tässä vaiheessa päätin jatkaa lepäilyä ja koko kisakauden jatko oli vaakalaudalla. 


Pikku hiljaa ongelmat kuitenkin helpotti ja Tahkolla olin taas viivalla. Mietin perjantai-iltaan asti matkan muuttamista lyhyemmäksi, mutta päädyin kuitenkin ajamaan 60 km ja vaikeuksien jälkene ajo tuntui yllättävän hyvältä. Ei toki mitään huippuiskua ollut, mutta en kuitenkaan pelkkänä keilana reitillä pyörinyt. Loppumatkan tekniset ongelmat vei aikaa mutta olin tyytyväinen kun olin ajanut ilman mitään rytmihäiriöitä tai vastaavia koko kisan. 

Tahkon jälkeen alkoikin tiukka kisaputki, joka sisälsi Medilaser xco:n Valkeakoskella, Cycli xco:n Seinäjoella ja xco:n SM-kisan Korsossa. Valkeakoski on mun suosikkiratoja ja siellä ajokin kulki ihan kohtuullisesti. Tykkään ajaa tuolla radalla ja ens kauden SM-kisat ajetaankin siellä, joten siinäkin mielessä hyvä juttu, että on käynyt nyt parina vuotena rataa ajamassa. Seinäjoen kisa alkoi ihan hyvin mutta meno oli takkuista. SM-kisassa ajo oli suhteellisen hyvää mutta edelleen se paras terävyys ajosta puuttui. Kuitenkin omalla tasolla mentiin, eli jos olisi parempaa sijoitusta halunnut olisi täytynyt oma taso ylittää reilusti. Siihen ei olisi enää hyvä päivä riittänyt. 



Tämän jälkeen olikin treenitaukoa ja kesälomaa, joka teki treenimielessä hyvää. Sain muutaman viikon aikana paljon hyviä treenejä ja seuraavan kerran kisailin Rokualla elokuun loppupuolella. Tämä olikin ehkä yks kesän parhaita kisoja loppujen lopuksi. Rokuan reitti on nopea ja teknisesti helpohko ja täällä hyvällä porukalla on merkitystä kun ajetaan pitkiä tie- tai ulkoilureittipätkiä kovaa vauhtia. Rokuan jälkeen oli Vaasassa aluemestaruuskisat, joissa ajo jäykkäperäisellä Öjbergin röllipoluilla sujui yllättävän hyvin ja tästä kisasta jäi myös tosi hyvä fiilis. Harmi, ettei Öjbergillä tänä vuonna ajettu xco-cupin kisaa. Kauden päätös sitten Hyvinkäällä muutama viikko sitten. Alkoi jo vähän olla mehut syöty miehestä tässä kisassa ja kausi olikin sopiva päättä tähän. 

Kausi ei kokonaisuudessaan nyt mikään onnistumisen riemuvoitto ollut. Hyviä suorituksia ja itsensä voittamisia tuli siellä täällä, mutta ihan sellainen superpäivä jäi treeneihin. Tästä kaudesta ainakin jäi nälkää ens vuodelle ja nyt uuden treenikauden alkaessa motivaatio ainakin on kova kehittyä ens kesäksi taas paremmaksi pyöräilijäksi. Joitain uusia suunnitelmia ainakin ensi kautta varten on, katsotaan miten niiden kanssa käy ja niistä ehkä myöhemmin sitten lisää. 


12.9.2016

Scott Spark 900 RC

Eli otsikon mukainen kevyt täysjousto on myynnissä. Tarkemmat tiedot saa allekirjoittaneelta esimerkiksi sähköpostin välityksellä jaakko.suomu (ät) gmailpistecom.



Runko kevyttä HMX-kuitua, Keula Rockshox Sid XX 120 mm joustolla ja iskari Rockshox Monarch XX ja nämä saa lukkoon/auki Xloc Full Sprintillä eli yhdestä napista molemmat kerralla. Mukaan saa toki molemmille myäs omat vipunsa, jos erikseen haluaa lukita keulaa ja takaiskaria.

Voimansiirto on Sramin X01 ja jarruina Shimano XTR. Kiekkoina oletuksena kuvasta poiketen DT XR 331/DT Aerolite/FunWorks N-Light Evo, mahdollisuus myös kuvan kuitukiekkoihin, joissa DT Revolution pinnat ja N-Light Evo navat. Hinta pyörälle tässä kokoonpanossa 3400 €. Tarjota saa.

11.9.2016

Hyvinkää XCO

Hyvinkäällä ajettiin lauantaina XCO-cupin päätöskisa ja samalla mun kisakauden päätöskisa. Odotukset kisaan oli vähän epävarmat. Toisaalta viikko aikaisemmin Vaasassa oli kulkenut ajo hyvin, mutta sen jälkeen meinas muutaman päivän iskeä kurkkukipu ja flunssa, joten viimeistelyt jäi vähän vajaaksi tätä kisaa ajatellen. Oon huomannut, että liika lepo tai löysäily ennen kisaa ei toimikaan vaan vaatii kovia treenejä sopivasti alle.

Kuten kisoihin yleensäkin niin tämäkin oli yöreissu. Eli perjantaina jo illalla rataan tutustumaan ja rataa treenailemaan ja lauantaina sitten itse kisa. Näin varsinkin xco-kisojen kanssa oon tavannut toimia, kun yleensä noihin ratoihin on hyvä tutustua vähän ennakkoon. Tämä Hyvinkään rata oli teknisesti sen verran helppo, että olis saattanut mennä ilman tutustumistakin, mutta aina se on mukavampi ajaa kun rataa tuntee vähän ennakkoon. Kyllähän tämä rata selvästi poikkesi kauden aikaisemmista radoista ja mun mielestä tästä puuttui sitä mitä xco nykyään on. Toisaalta taas on kiva ajaa vaihtelevia ratoja ja kyllä tälläkin radalla nopein voitti.



Huonona starttaajana päätin tällä kertaa panostaa starttiin kunnolla. Startin jälkeen oli heti pari mutkaa, jotka vois sopia mulle hyvin koska siinä ei päästä vielä kiihdyttämään kovin kovaksi vauhtia vaan ehkä saisin koneen käyntiin ja pääsisin letkaan hyvissä asemissa. No nuo hyvät asemat meni ehka jo vähän ekassa mutkassa kun siinä tuli sen verran ruuhkaa, että joutui jalkaa jo maahan laittamaan :) Mutta ei muuta kun täysillä vaan muiden pertään. Polkujen alkaessa huomasin, että oli Korpelan Akin perässä, joten kovin huonossa paikassa en olisi. Siinä kun pysyisi niin sijoitus tulisi olemaan todella kova. No kovin kauaa en pysynyt kun Aki lähti ohittelemaan letkaa eli se siitä suunnitelmasta.



Nopea rata sopi siinä mielessä hyvin, että sai pidettyä suhteellisen tasaista vauhtia kolme ensimmäistä kierrosta. Kolmannen kierroksen lopulla verensokeri vähän pääsi laskemaan ja se vei jaloista vähän voimia, jonka takia neljäs ja viideskin kierros meni vähän huonommin. Kuudennelle löytyi taas parempi vauhti. Tuo verensokerin laskeminen taitaa tällä kertaa mennä omaan piikkiin kun en kisan tiimellyksessä hoksannu ottaa geeliä aikasemmin. Ainahan näille verensokerien laskemiselle ei mitään voi, mutta tällä kertaa kun sykkeet oli punaisella koko kisan niin geeliä olis tarvinnu ehkä vähän aikaisemmin.

Ihan hyvä fiilis kisasta jäi kuitenkin. Vähän jäi harmittamaan nuo uupuneet watit ja pieni hiipuminen kisan aikana. Toisaalta hyvä, että viimeisestä kisasta jää vähän hampaankoloon niin riittää tavoitetta ens kesäksi. Talven aikana, jos varastossa trainerilla ajaminen alkaa tympiä niin pitää muistaa nämä kesän startit :) Onnittelut myös päivän ja kokonaiscupien voittajille!



Kiitos kisakavereille tästäkin kaudesta ilman teitä ei olis kisojakaan tai ainakaan ne ei olis näin hienoja tapahtumia! Samoin tietysti kisajärjestäjille, sama koskee teitäkin. Kisajärjestäjän homma on ehkä kaikista epäkiitollisinta. Kova työ kisojen eteen ja en tiedä paljonko teitä kiitetään, mutta itse koitan ainakin muistaa joka kisan jälkeen järjestäjiäkin kisasta kiittää. Jatketaan kisojen merkeissä ens kaudella!
Kuvat: Mikko Rantanen


9.9.2016

Kohti kisakauden päätöstä

Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun kisakausi mun osalta vetelee viimeisiään. Toki joitain hyviä kisoja olis vielä jäljellä, mutta kun koko kesän on tullut Etelä-Suomeen ajeltua viikonloppuisin niin jossain vaiheessa se alkaa syksyllä riittää :) Ja on kieltämättä muutenkin jo vähän sellainen fiilis, että pieni tauko tekisi terää enne uuden harjoituskauden alkua. Tai tauko ainakin suunnitelmallisesta treenaamisesta. Ei sitä nyt sohvalla tuu makoiltua, vaikka muutaman viikon lepotaukoa pitäiskin.

Huomenna siis vuorossa Hyvinkäällä XCO-kisa itselle ainakin täysin uudella radalla, joten mielenkiinnolla odotan mitä rata pitää sisällään. Tänään olis tarkoitus jo mennä paikan päälle vähän rataa treenaamaan ja huomenna koitetaan ottaa sit kaikki irti mitä lähtee.

Hanskavalinta viimeiseen kisaan näiden välillä 

4.9.2016

Aluemestaruus XCO, Vaasa

Eilen ajettiin Öjbergillä Etelä-Pohjanmaan aluemestaruus XCO. Joku maantietoa tunteva voi hoksata, että en mä asuinpaikan tai seuran perusteella Etelä-Pohjanmaahan kuulu. Tosin sukujuuret on vahvasti Etelä-Pohjanmaalla, että oikeus kilpailuun tuli kuitenkin :) No jos totta puhutaan niin kyllä sinne varmasti saa tästä rannikolta osallistua oli sukujuuria tai ei.

Aamulla olin jo jättämässä kisaa väliin kun kurkku tuntui vähän kipeeltä. Muistissa oli kevään Rajamäen kisa ja siitä alkanut noin kuukauden flunssaputki. Aamupalan jälkeen kurkkukivusta ei ollut kuitenkaan tietoakaan, joten teinkin suunnitelmiin muutoksen, pyörä auton kyytiin ja kamppeet kasaan ja suunnaksi Vaasa. Öjbergin rata on ollut aina mun suosikkiratoja ja vaikka nyt olikin "helpotettu" versio normaalista XCO-cupissa olleesta radasta niin ei tuollakaan liian helpolla päässyt. Lisähaasteen toi vielä se, että olin jäykkä perällä matkassa. Viimeistelylenkillä hajotettu takavaihtaja Sparkista jätti vaihtoehdoksi kisaan Scalella tai vaihtoehtoisesti olisi saanut yöllä alkaa vaihtamaan vaihtajaa ja vipua Scalesta Sparkiin. Päädyin nukkumiseen ja kisan ajamiseen ilman takajouston tuomaa helpotusta :) Ja eihän se ajaminen nyt pyörästä ole kiinni vaan siitä kuskista pyörän päällä.

Kisa lähti starttiloopilla liikenteeseen ja yllättäen lähdössä oli taas vähän hankaluuksia, mutta oma paikka letkasta löytyi kuitenkin. Alkukierros sisälsi tuttua röllipolkua, jossa piti vaan ajorytmi säilyttää niin pysyi jonkunlainen vauhti päällä. Sen jälkeen noustiin mäen päälle "väärästä" suunnasta ja laskettiinkin serpentiini alaspäin ja sitten ajettiin cupin kisoissa ajetun radan alkuosa väärinpäin, joka olikin tämän radan loppuosa. Tuossa loppuosassakin oli yksi melkoisen haastava nousu, mikä on ajettu cupin kisoissa alaspäin. Pito kun loppui kesken tai eturengas tökkäs kerrankin niin meni juoksuksi. Joka tapauksessa hyvä ja raastava rata oli näilläkin muutoksilla ja varmasti tällaiseen aluekilpailuun sopivampi kuin kaikista haastavin laskuosuus jäi pois.

Haastavan nousun loppuosa, Kuva: Teemu Tuuttila

Tällä kertaa kisaa saikin ajaa tosissaan loppuun asti kun koko kisan ajan oli pari muuta kuskia taistelemassa samoista sijoista. Välillä vaihdettiin järjestystä ja vahvuudetkin osui aika hyvin eri puolille rataa. Mä olin vähän vaikeuksissa röllipolulla, mutta mäki nousi yllättävän hyvin. Ja huomasin tuossa kisan aikana, että jos ajoi polulla kärjessä niin tuli helpommin virheitä kuin toisen perässä ajaessa. Ehkä sitä ensimmäisenä vähän hätäili ja yritti mennä mahdollisimman kovaa ja se kostautui sitten virheinä.

Meidän porukan osalta kisan ratkaisu käytiin neljännellä kierroksella kun Matti iski kovaa ohi ja silloin ainut tavoite oli vaan pysyä perässä. Viimeiseen nousuun sitten multa löytyi sen verran jalkaa tällä kertaa, että kisa meidän osalta ratkes siihen. Lopputuloksena 7 sija. Ja oli kyllä mukava ajaa kun koko ajan joku hengitti niskaan tai sitten itse koitti parhaansa mukaan roikkua perässä. Kiitokset Wasa Velocitylle kisasta ja järjestelyistä.

Tänään sunnuntaina oli alunperin tarkoitus vielä mennä Pietarsaareen ajamaan Fäbodaloppet maastokisa, mutta eilinen lievä kurkkukipu sai sen verran varovaikseksi, että ei nyt tänään kilpailla, että ens viikonloppuna Hyvinkäällä XCO-cupin päätöskisassa pääsisi ajamaan terveenä ja mahdollisesti päättämään kauden siellä.

20.8.2016

Rokua MTB

Tänään pitkästä aikaa kisapäivä ja tällä kertaa Rokualla reilun 50 kilometrin maratonkisa. Aamulla herätys viiden aikaan ja jo puoli kuuden jälkeen Volvo oli kovaa vauhtia etenemässä kohti kisapaikkaa. Kisa alkoi jo kymmeneltä, joten paikalla piti olla hyvissä ajoin ennen tuota. Rokualla oli luvassa nopeaa baanaa, joten päätin lähteä kisaan jäykkäperällä. Kisan aikana tuli kyllä muutamaan kertaan mieleen, että olis se täysjoustokin voinut olla hyvä valinta. Vaikka reitti oli teknisesti helppo niin kovassa vauhdissa juuret ja pienet töyssyt kyllä rasittaa mulla aika paljon selkää. Tähän päälle teräviä nousuja niin selkä on kovilla. 



Lähdössä onnistuin taas vaihteeksi nukkumaan oikeen kunnolla. Jostain syystä en vaan saa konetta käyntiin millään startissa vaan menee vähintään se 10-15 minuuttia ennen kun pystyy jotenkin vastata vauhtiin. Ja tälläkin kertaa ajoin ihan hyvät lämmöt ja otin sopivasti vetoja, mutta ehkä se seisoskelu siinä lähtöalueella sitten ei oo hyväksi. Joka tapauksessa alun tuskien taipaleen jälkeen alkoi ajo maistua ja löytyi sopiva porukkakin missä mentiin sopivan reipasta vauhtia tiepätkät ja aika hyvällä vuorovedolla tuo onnistui. Samoin kun polkupätkät oli nopeata polkua niin tuosta porukassa ajamisesta siellä oli selvästi hyötyä. 



Ekan kierroksen lopulla sitten johonkin alamäkeen edellä menevät vähän kolaroivat ja jouduin jarruttamaan ja väistämään vähän metsän puolelle, etten päälle ajaisi. Tuossa sain sitten itseltäni ilmat pihalle ja samalla hyvä porukka pääsi karkuun. Vähän jäi harmittamaan, että itsellä ei ollut osaa eikä arpaa tuohon harmittoman näköiseen kolariin, mutta tavallaan jouduin siitä eniten kärsimään. Vähän aikaa meni, että sain taas ajorytmistä kiinni, mutta porukka edellä oli jo tuossa vaiheessa karannut eikä yksin ajaessa saanut millään kiinni. Tämän jälkeen toisen kierroksen alku ja nousut tuntui vähän tuskaisilta, mutta jossain vaiheessa olo taas normalisoitui ja näinkin, että takaa on yksi kuski saavuttamassa mua. Saatiinkin tiepätkille hyvä vuoroveto aikaiseksi ja ajettiin koko loppukierros maaliin asti hyvää vauhtia. Kyllä tuolla radalla selvästi on hyötyä kun saa porukassa ajaa tai edes on joku jakamassa vetovuoroja. Toki jos watteja löytyisi riittävästi niin mikäs sitä olis ajaessa reipasta vauhtia mutta watittomille miehille tuo porukka tuo ainakin vähän helpotusta. 


Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä kisa ja oli kiva pitkästä aikaa ajaa kisaa ja vielä maratonia. Ajokin kulki ihan mukavasti. toki kehitettävää on, esimerkiksi nuo lähdöt, jotka korostuu tällaisessa kovavauhtisessa kisassa. Reitti oli hieno ja vähän erilainen moneen muuhun maratonreittiin nähden. Hienoa tällaistakin reittiä oli ajaa, vaikka se ei ehkä ihan mun vahvuuksiin kuulukaan, mutta heikkouksiahan pitää kehittää. Muutenkin Rokua Mtb on tosi hienosti järjestetty tapahtuma, jossa kisan jälkeen pääsee kylpylään ja hotellin buffet-lounaalle. Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta ja kisakavereille kisailusta. 

Täytyy vielä näin yleisesti sanoa, että Rokua olisi varmasti hieno paikka lomailla ja pitää joku viikonlopun ajoleiri yms. Reittejä tuntuu olevan paljon missä ajaa ja majoitusolosuhteet ainakin olisivat kunnossa. Ja toki alueelta löytyy kansallispuistosta retkeilyreittejä yms, jos jotain muuta liikuntaa haluaa harrastaa. 
Kuvat: Tarja Kivirinta. 

16.8.2016

Treenitauon satoa

XCO:n SM-kisojen jälkeen oli aikaa keskittyä treenaamiseen ja ehti ajamaan ajallisesti vähän pitempiäkin lenkkejä. Kesäloma toi huomattavaa helpotusta alituiseen ajanpuutteeseen. Nyt on toki palattu jo vähän normaalimpaan päiväjärjestykseen kun vaimo on töissä niin päivisin ei ehdi eikä pääse ajamaan kun keskitytään leikkeihin ja esikoisen koulusta hakemiseen, mutta kyllä se silti on erilaista treebata illallakin kun ei ole päivää töissä istunut.

Ja ainakin omalla testimenetelmällä on tulostakin tullut kun sekä 20 minuutin, että 5 minuutin ennätykset (wateissa) on parantuneet useampaankin kertaan viime viikkoina ja muutenkin ajo on tuntunut kohtuu hyvältä. Toki tällä hetkellä on sellainen jumi päällä jaloissa, että katsotaan mitä mieltä ne on kun lauantaina pitäis Rokualla ajaa kisaa. Omat testit ja lenkit on kuitenkin taas ihan eri asia kuin kisa. Kisassa ei tee mitään lenkkiwateilla, tosin jos niitä lenkillä saa riittävästi niin kai sitä kisaankin jonkun verran mukaan tulee :) Oon nyt ottanut käyttöön Trainingpeaksin treenien seurantaan ja sillä nuo omien ennätysetn seurtaaminen onnistuu kätevästi. Ja on kyllä muutenkin kokeilemisen arvoinen ohjelma. Samoin sieltä löytyy aika paljon mielenkiintoisia blogitekstejä treeneihin liittyen.

Muutenkin nyt on ollut hyvä rytmi treenien suhteen. Oon ajanut aika paljon maantiellä, oikeestaan suurimman osan tehotreeneistä. Maastossa sitten kevyemmät ja jonkun verran röllipolkuja ja teknistä jumppaa. Lisäksi oon punttisalilla käynyt noin kerran viikkoon. Tiivimpänä kisakautena jäi kyllä väliin, mutta nyt taas on tullut käytyä. Toki painotus keskivartalossa sekä jaloilla vähän räjähtävyyttä ja lähinnä voimatasojen ylläpitoa. Sitten vielä mun uuteen suosikkiaiheeseen eli watteihin. Oon ehkä vähän myöhäsherännäinen wattien suhteen, mutta nyt kun niiden kanssa on päässyt sinuiksi niin kyllähän se tuo treenaamiseen ihan uuden tason. Viime talvi toi ne jo traineritreeneihin ja keväällä hommasin maantiepyörään wattipolkimet. Seuraavaksi varmaan pitäis jostain saada budjetti kasaan, että sais maastopyöräänkin wattikammet.

Kisakausi jatkuu siis lauantaina Rokua MTB:ssä ja sitten seuraavan kerran varmaan syyskuun alussa Vaasassa aluemestaruuskisoissa. Hyvinkään XCO syyskuussa on myös ohjelmassa ja oikeestaan se loppukauden tärkein kisa. Ja katsotaan sitten jos jotain muuta vielä tulee ajettua, ehkä Botnia MTB, vaikka taitaa pääasiassa hiekkatierallia olla. Jos sitä ennen sais jäykän keulan Scaleen hommattua niin vois sillä lähteä kisaan.

26.7.2016

XCO SM 2016

Viikonloppuna Vantaan Korsossa oli oikeen maastopyöräilyn juhlaviikonloppu kun lauantaina ratkottiin XCE:n ja sunnuntaina XCO:n mestaruudet. Itsekin olin XCO:ssa M30 sarjassa viivalla. Jo talvella tehdyn suunnitelman mukaisesti tämä olisi se kesän pääkisa, jolloin pitäisi olla kunnossa ja oma iskukyky saada siirrettyä kammelle ja pyörä vauhtiin. Kevään ja alkukesän vaikeudet on vähän tätä suunnitelmaa mutkistaneet ja tuossa kesäkuun puolessa välissä oli vielä hyvinkin epäselvää pääsenkö koko kisoihin ajamaan. No onneksi tilanne lähti korjautumaan ja nyt on päästy kisailemaan. Ja kyllähän SM-kisa on aina SM-kisa ja sitä myöden se arvokkain kisa Suomessa mun mielestä sarjasta riippumatta.

Korson radasta oon tykännyt aikaisemminkin ja viime vuonna taisin ajaa siellä yhden kauden parhaista kisoista. Radalla ei ole pahemmin nousuja, mikä on sopinut mulle hyvin, koska en oo mikään mäkimies yleensä ollut. Tänä vuonna tosin nousut on sujuneet yllättävän hyvin aikaisempaan nähden. Teknistä osaamista ja kivikko/juurakkojumppaa rata sen sijaan vaatisi paljon. Kävinkin viime viikon alussa Turkuun suuntautuneen lomareissun yhteydessä Liedossa ajamassa ja hakemassa juuri tuota kivikko-osaamista Liedon mainiolta XCO-radalta. 



Lauantaina oltiin taas poikien kans hiomassa ajolinjoja radalla ja muuten tuntuikin onnistuvan, paitsi yksi pieni nousu tuotti hankaluuksia. No piti vaan luottaa, että kisassa se menee ja jos ei mee niin sitten juostaan. Ja näytti se sama kohta videon perusteella tuottavan ongelmia ihan kärkipään Elitekuskeillekin. 

Kisa starttasi aika kovalla vauhdilla noin puolentoistakilometrin starttiloopilla, jonka jälkeen siirryttiin ajamaan 4 varsinaista kierrosta. Mä oon aina ollut lähdöissä vähän huono ja taas tuntui, että kaikki muut oli jo liikkeellä kun vasta yritin saada pyörää vauhtiin :) Tässä yksi kehitettävä asia lisää. Joka tapauksessa starttiloopissa mentiin jo aika reipasta vauhtia kun meidän sarjan kanssa starttasivat myös M40 sarjan kovat kuskit. M50 starttasi sitten minuutti meidän lähdön perään. Eli radalla tulisi olemaan paljon kovia kuskeja ja toivottavasti jostain löytyisi "taistelupari" jonka kanssa ajaa ja tsempata samalla 


Alku meni ihan mukavasti ja letkasta löytyi oma paikka. Poluille siirryttäessä koitin saada hyvän ajorytmin päälle, että vauhti pysyisi hyvänä mutta niin, etten ihan punaisella menisi heti ekaa kierrosta. No se tais vähän epäonnistua kun tuntui, että tietty rentous ajosta puuttui ja välillä kivikkojumppa meni vähän yliyrittämiseksi ja sitten piti yrittää saada menetettyjä sekunteja kiinni vähän ylikovaa ajamalla. 

Jossain vaiheessa kisaa jalat alkoi olla aika puhki, mutta niinhän ne aina menee. Ajokin vähän vaihteli kisan aikana. Välillä tuntui menevän mukavasti, mutta joitain hankalia kohtia oli, mihin ei vaan saanut sellaista flowta ajamiseen, mikä pitäisi olla. Siinä vaiheessa kun Kivirinnan Jukka meni ohi niin ajattelin, että siinä olis sopiva selkä seurattavaksi. Ollaan useampi vuosi ajettu aika tasaisia kisoja. Riippuu vähän kummalla sattuu olemaan parempi päivä. Nyt vaan kovaa taistelua niin tuo selkä pysyisi näköetäisyydellä. No ei näkyny selkää tällä kertaa kovin pitkään. Sinne meni menojaan :) 


Ihan neljännen kierroksen lopulla huomasin Mustikkamaan Timon lähestyvän kovaa vauhtia (oli pari kierrosta aikaisemmin ollut reitin varressa rengastöissä) ja ajattelin, että koitetaan pitää takana vaikka eri sarjassa ajetaankin. Tästä tulikin kisan loppuun mukava taistelu. Oli pakko yrittää, että pääsisi pariin viimeiseen laskuosuuteen edellä, muuten ei taitaisi olla mahdollisuuksia. Ja viimeinen nousu täysillä ylös. Loppukirikamppailu saatiin aikaiseksi ja tällä kertaa vein kun pääsin edestä lähtemään. Mutta oli maalissa ainakin kaikkensa antanut olo. 

Vaikka kisavire ei ihan se paras mahdollinen ollutkaan niin hyvä fiilis kisasta jäi ja loppusijoitus kuudes oli kuitenkin parannusta viime vuoteen. Ja vaikka se ajo ei aina niin kulkisikaan niin olihan tämä taas mahtava viikonloppu maastopyöräilyn merkeissä, Kyllä tässä on kuitenkin kilpailun lisäksi niin paljon muutakin hienoa, vaikka itse kisa keskiössä monesti näissä jutuissa onkin. Kyllä nytkin oli hienoa oman kisan jälkeen seurata Miesten ja Naisten Elite-startteja ja nuorten luokkia. Näkee ne maan parhaat ja tulevaisuudet tähdet samalla kun ikämiehet on saatu alta pois :) 


Kiitokset reitin varressa kannustaneille, kyllä siitä aina vähän lisää voimaa saa kun ihmiset kannustaa. Samoin kiitos järjestäjille hyvistä kisoista ja radasta. Samoin tietysti kilpailijoille ja onnittelut voittajille sekä tietysti oman sarjan mitalisteille Mikolle, Antille ja Heikille! Kovia olette! Kuvat tuttuun tapaan: Tarja Kivirinta. Kiitos. 

17.7.2016

Cycli XCO

Lauantaina Joupiskalla oli vuorossa kauden kolmas XCO-cupin kisa Cycli XCO. Kisa oli täysin uusi cupissa ja ratakin mulle uusi. Ratamestarin puheiden perusteella luvalla olisi kuitenkin hyvä ja fyysisesti vaativa reitti. Perjantai-illan tutustuminen reittiin kertoi, että kuivalla radalla ei tarvisi ajaa vaan kuraa ja mutaa tulisi olemaan ihan riittävästi. Kyllähän tuo varmasti reitin luonnetta vähän muutti. Kuivalla kelillä olisi ollut todella nopea rata, mutta nyt mutakohdat hidasti vähän menoa ja toi omat haasteensa kisaan. Toki kaikille olosuhteet oli samat.

Kuva: Juha Käenmäki

Kisaa ennen oli jotenkin vähän löysä olo. Tuntuu, että nämä vähän myöhäisemmät lähdöt (klo 14) ei oikeen oo mulle parhaita mahdollisia. Itse asiassa paras lähtöaika olis varmaan klo 9-11 välillä jos katsoo optimaalista aikaa aamupalasta ja aamupäivän verensokereista yms. Startin jälkeen löysyys kropasta kuitenkin hävisi ja sykkeetkin sai nousuun heti ensimmäiseen mäkeen. Kisan alku menikin yllättävän hyvin. Ainut ongelma oli, että teknisilläpätkillä ajo vähän tökki tai oikeastaan sillä yhdellä alaspäion menevällä polulla. En tiedä mistä tuo nyt johtuu, että tekniset pätkät on nyt viime aikoina vähän ollu mulle hankalia. Täytyy ehkä koittaa vähän ajoasentoa viilata, jos se asiaan auttaisi.

Joka tapauksessa hyvä aloitus kisalle ja jälleen vähän yllättäen mäki tuntui nousevan omalle tasolle kohtuu hyvin. Ylämäessä sain sen kiinni, mitä teknisessä hävisin. Muutama kierros meni kohtuu tasaisesti kunnes neljännelle kierrokselle vaihdoin pulloa. Jouduin pysähtymään ja vähän siinä kesti ennen kuin pääsin liikkeelle ja porukka, jossa ajoin karkasi tuossa. Enkä enää saanut kiinni, vaikka lähelle pääsin. Sitten tuli vähän seinä vastaan ja neljäs kierros ja viidennen alku oli melkoista taistelua.

Kuva: Mikko Kallio

Viidennellä kierroksella jossain siinä kividropin kohdalla ajo alkoi taas kulkea. En tiedä vaikuttiko se, että tiesi maalin lähestyvän vai pääsinkö vaan tuosta edelliskierroksella eteen tulleesta seinästä yli. Loppu menikin mukavasti ja ihan lopussa yritin vielä saada Mustikkamaan Timoa kiinni, mutta jäi tällä kertaa tuo päänahka vielä vajaan 10 sekunnin päähän. Toisinsanoen mun kannalta loppui viimeinen nousu kesken, alamäkeen ei enää sellaista vauhtia löytynyt, että olis pystynyt haastamaan. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen omaan ajooni. Parannettavaa toki löytyy, mutta sen eteen on tehtävä vaan lisää töitä, että heikkouksia saa parannettua. Viikon päästä jatketaan Korsossa XCO SM-kisojen merkeissä.

Kuva: Mikko Kallio

Järjestäjille kiitokset hienosta kisasta ja radasta! Mun mielestä homma toimi hienosti ja samoin rata oli sellainen, että oli kaikkien ajettavissa. Toki haastavia kohtia oli, mutta mun mielestä kaikki pääsi nyt ajamalla, vaikka ei ihan rohkein dropeista ajaja olisikaan. Nousuakin oli näille leveyksille vähintään riittävästi saatu kasaa, Hyvä kisa ja toivottavasti on jatkossakin mukana kilpailukalenterissa. Ja kuten oon monesti ennenkin sanonut, että olipa taas kiva ajaa kilpaa, pistää itsensä ahtaalle ja nähdä hyviä kavereita kisailun merkeissä, Erityisen iloinen oon Arton puolesta, joka ajoi vähän kuin kotikisoissaan hienosti kahtena päivänä podiumille. Ja vaikka sitä aina tosissaan aina yrittääkin parhaansa niin on tässä pyöräilyssä kuitenkin kyse paljosta muustakin kuin voittamisesta. On nämä kisapäivät vaan hienoja.

Voimansiirto kurassa kisan jälkeen. Kuva: Mikko Kallio 

12.7.2016

Glukoosisensorointi kisakäytössä

Mulla on nyt parissa viime kisassa (itse kisapäivän lisäksi ainakin edellinen päivä + kisan jälkeen muutama päivä) ollut glukoosisensorointi käytössä. Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että kropassa on kiinni tuo sensori ja lähetin, jotka lähettävät viiden minuutin välein insuliinipumppuun tiedon verensokerista. Ja insuliinipumppuhan on kiinni sitten 24/7 käytännössä, eli pieni sensori+lähetin ei tuossa enää haittaa.

Tuolla pystyy seuraamaan, miten verensokeri käyttäytyy vuorokauden ympäri ja tiedot saa talteen. Jo tämä on tilastoista kiinnostuneelle ihmiselle mielenkiintoinen juttu :) Siinä näkyy insuliiniannokset yms. Mulla on verensokeritasapaino yleensä pysynyt suhteellisen hyvänä, mutta kisatilanteessa koin, että tästä oli todella suuri apu. Ensinnäkin näen koko ajan, miten verensokeri kehittyy. Onko menossa alaspäin tai ylöspäin kuinka nopeasti yms. Tämä helpottaa jo edellisenä päivänä verensokerin seurantaa kun yleensä kisaa edeltävä päivä tai kisapäivän aamu tulee istuttua autossa ja jännitettyä tulevaa kisaa. Eli pitkään autossa istuminen jo poikkeaa normaalista päivärytmistä ja jännitys siihen päälle niin kaikki ei aina mene ihan niinkuin normipäivänä menee. Lisäksi maratonkisoihin jos tekee jonkunlaista hiilaritankkausta niin sekin verensokereihin vaikuttaa.

Sensoroinnin avulla pystyy kuitenkin reagoimaan verensokerin muutoksiin nopeasti eikä tarvitse koko aikaa olla verensokeria mittaamassa. Laitehan kalibroidaan pari - kolme kertaa vuorokaudessa ottamalla verensokeri, mutta tällä säästyy ne 10-20 mittausta mitä tulee kisapäivinä ja edeltävänä päivänä helpostikin tehtyä tilanteesta riippuen. Tuosta verensokerista sen verran, että sehän saa kisaan lähtiessä olla vähän normaalitasoa korkeammalla, ainakin maratonkisojen kohdalla. Mutta jos se on aamusta liian korkealla niin silloin voi käytännössä kisamenestyksen unohtaa. Saahan sen alas, mutta tässä tapauksessa kun aikaa on vähän vaarana on liian matalat verensokerit ja taas korjatessa liian korkea eli arvot heittelee ja ajofiilis sen mukana. Matala on sitten vähän sama homma. Hetken aikaa kulkee, kunnes ainakin mun tapauksessa seinä tulee vastaan eikä jalat toimi enää ollenkaan.

Sensori ja lähetin selän puolella ja insuliinipumpun kanyyli näyy vasemmalla

Tahkolla tuota verensokeriarvoa pystyi seuraamaan kisan aikanakin aina välissä sopivilla tieosuuksilla. Pumppu oli ajopaidan takataskussa, josta sen sai kaivettua esille ja vilkaistua arvon. Samalla näki olaanko menossa kuinka nopeasti alaspäin vai meneekö homma suunnitelman mukaan. Tässäkin kun näkee mahdollisen nopean verensokerin laskun voi asiaan ragoida hyvissä ajoin esimerkiksi geelillä. Pumpustahan voi tarvittaessa antaa myös lisäannoksen insuliinia, jos jostain syystä verensokeriarvo lähtisikin kisan aikana nousuun. Toki tämä ei ihan niin nopeasti käy, että siinä vaiheessa saattaa joutua pysähtymään tai ei ainakaan kovin kovaa vauhtia pysty ajamaan.

XCO-kisoissa taas on vauhtia ja tilanteita sen verran enemmän, että siellä ei oikeen pysty tuota verensokeria kisan aikana seurata, mikäli siihen ei saa erillistä näyttöä tai verensokeria näkyvill esimerkiksi Garminiin. Toisaalta kisakin on yleensä alle 1,5 tuntia, joten jos lähtiessä on oltu hyvällä tasolla niin yleensä kisan ajan kestää. Toki niitä verensokerin laskemisia on XCO-kisoissakin tullut, mutta vähemmän niin, että ajamista haittaisi suuremmin.

Insuliinipumppu. Tämä kulkee taskussa aina ja letkun toinen pää mahassa 

Yksi lisä mitä tuohon sensoriin kaipaisi varsinkin kisa- ja miksei lenkkikäyttöönkin olisi ant+ -lähetin, jolla tiedot saisi suoraan Garminin mittariin. Tai vaihtoehtoisesti joku pieni oma tankoon laitettava näyttö tai ranneke. Näin verensokerin seuraaminen olisi vielä helpompaa kisan aikana kun ei tarvisi pumppua kaivaa taskusta. Toinen huono puoli on sitten sensorin pysyminen kiinni. Kun liikkuu niin kyllähän se saattaa sieltä irrota kovassa vauhdissa, että ihan 100% luotettava tuo ei ole. Toki pumppu tuon myös ilmoittaa välittömästi, että ei yhteyttä sensoriin.

Lisäksi kun mulla on nyt ollut reilu puolitoista vuotta insuliinipumppu käytössä niin se on helpottanut varsinkin kisan aikana sekä treenatessa verensokerin tasaisena pysymistä. Pumpusta kun saa säätää perusannosta kisan ainaka pienemmäksi ja kun tuota on riittävästi kokeillut niin aika hyvin on löytynyt tuohon sopivat säädöt mitä kisassa käyttää ja mitä lenkeillä. Varsinkin kisassa ja lenkeilläkin tarvii energiaa niin pumppu antaa kuitenkin tasaisesti insuliinia niin verensokeri pysyy sen avulla tasaisempana. Vaikka monta vuotta olin ajatuksena pumppua vastaan niin en mä kyllä takaisin kyniin enää vaihtaisi, ainakaan niin kauan kun urheilen.

Tämä kaikki voi tietysti asiaan tottumattomalle tuntua hankalalta, mutta kun on kohta 30-vuotta diabeteksen kanssa elänyt niin siihen on tottunut ja se kuuluu päivittäiseen elämään samalla tavalla kuin vessassa käyminen ja hampaiden pesu. Toki muuttuvia tekijöitä on aina vähän enemmän urheilun kannalta, mutta en mä sen takia jätä kisoja ajamatta, että niissä saattaa tulla verensokerin kanssa ongelmia mikä mahdollisesti suoritusta haittaa enemmän tai vähemmän. Samalla lailla se verensokeri joskus laskee ihan kotonakin ollessa, että se ei ainakaan ole syy jättää urheilematta. Urheilu ja liikkuminen yleisestikin autata diabeteksen hoidossa.


9.7.2016

Medilaser XCO

Valkeakoskella oli vuorossa XCO-cupin toinen kisa Medilaser XCO, Korkeakankaan urheilukeskukseen rakennetulla radalla. Rata sisälsi näin rannikon asukkaan näkökulmasta todella paljon nousua ja riittävästi haasteellisia laskuja. Kumpiakaan en oo vielä täältä löytänyt :) Rata on fyysisesti vaativa ja yks mun suosikkiradoista, millä oon ajanut. Radalla on sopivassa suhteessa teknisempää pätkää, nousua ja vähän helpompaa baanaa missä tosin pitäis sitten vauhtia saada reilusti. Nousut on teknisesti helpompia ja laskut vaativampia mikä on mun mielestä hyvä, tosin nousuissakin sai tehdä täyden päivätyön, että ne yleensä sai noustua ylös.

Mäki nousee kunnon irvistyksellä :)

Kisa lähti suhteellisen vauhdikkaasti liikkeelle kun ajettiin Eliten kanssa samassa lähdössä ja samassa startissa oli mm. Sasu Halme ja Jukka Vastaranta. Lähtö on mulle vähän heikko kohta. Pitäis olla siinä terävämpi ja saada heti alussa kone käyntiin. Lähtö on vähän maratontyylinen, jossa ei ihan niin kovaa tarvi startata kun matka on pitempi.

Nhyt startattiin oikeastaan suoraan nousuun ja sen jälkeen ehkä reitin vaativimpaan laskuun. Jostain syystä tuo DH1-lasku ei mulla tänään oikeen onnistunut. Oli vähän tökkivää ajo siinä ja turhan varovaistakin. Ehkä se viime vuoden kaatuminen vähän vaikutti alitajunnassa eikä uskaltanut ihan niin kovaa päästää mäkeen mitä olis pitänyt. Ja jos ajo tökkii niin tuossa kivikossa se sitten tökkii. Positiivisena puolena oli sitten se, että ylämäet nousi mun mielestä tavallista paremmin. Ylämäet on yleisesti mulla vähän heikkous ja niiden treenaaminenkin on jäänyt aika vähiin, mutta tänään niiden ajamisesta melkein nautti.

Laskuissa oli vähän vauhtiakin

Muutenkin kisa oli multa aika tasainen suoritus. Sykkeet pysyi tasaisen korkealla koko kisan ja ajokin tuntui ihan hyvältä. Toki vauhtia uupuu, mutta vaikean alkukesän ja kevään jälkeen se on ihan odotettuakin. Kuitenkin kone alkaa olla nyt siinä mielessä kunnossa, että kierroksia löytyy, mutta tehoja ei vielä :) Loppusijoitus tänään kahdeksas.

Omassa sarjassa täytyy kyllä ainakin voittajan eli Kuiton Antin vauhtia kehua. Oli aika helpon näköistä ajoa, se on helppoa kun sen osaa. Kiitokset järjestäjille ja kilpailijoille. Hienot kisat oli. Tarjalle kiitos kuvista! Viikon päästä jatkuu mun osalta XCO-kisailut Seinäjoella.




5.7.2016

Uutta kenkää maastoon - Spiuk 16MC

Tahkolta tuli ostettua maastoon uudet Spiukin 16MC kengät. Oon tässä jonkun aikaa miettinyt uusien kenkien hankkimista entisten hyvin palvelleiden Shimanojen tilalle. Maantielle tuli jo aiemmin ostettua Spiukin 15RC kengät ja ne on tuntuneet todella hyviltä jaloissa, joten aika helppo oli maastokengissäkin päätyä samaan merkkiin ja tämän vuoden malliin. Itse asiassa viime aikoina on melkein tehnyt enemmän mieli ajaa maantiellä kun siellä on ollut paremmat kengät käytössä :) Vielä kun hinta oli kohdallaan niin kaupat syntyi perjantaina ja lauantaiaamuna starttasin jo uusilla kengillä kisaan. Toki oon monesti kuullut, että uutta osaa/tarviketta ei kannata kisaan ottaa sisään ajettavaksi mutta kun ei ollut mitään viime hetken säätämistä pyörässä (no sen takavaihtajan varmaan olis voinut tarkistaa) niin uudilla kengillä suoraan kisaan.

Kengissä on kaksi boa-kiinnitystä ja kengät muokkautuvat käytössä jalan muotoon. Eli tavallaan automaattinen lämpömuokkaus tai miten tuon nyt parhaiten sanoisi. Pohja on hiilikuituisena todella jäykkä ja kenkä kevyt ja mukavan tuntuinen jalassa. Kengän kiinnitys käy myös kätevästi ja kengän saa sopivan kireälle. Ainut miinus tietysti on se, että kun kenkä on kiristetty niin sen löysääminen ei onnistu ilman, että avaa koko boan ja kiristää sitten uudelleen. Eli pieni hienosäätö suuntaan tai toiseen ei ehkä ajaessa niin helposti käy. Ja se täytyy sanoa, että itsehän en ollut Spiukista kuullut tai ainakaan sen tarkemmin merkkiä tuntenut ennen kuin Haran Jere sitä keväällä mainosti.


2.7.2016

Tahko MTB 2016

Tahkon tämän vuoden kisa ajettu ja ihan tyytyväinen voi suoritukseen olla. Lähtötilanne kisaan oli kevään ja alkukesän vaikeuksien jälkeen vähän epävarma ja mietinkin itse asiassa eiliseen iltaan asti matkan vaihtamista joko lyhyempään tai sitten yöajoon, jonka voisi ajella mahdollisesti rennommin läpi. Sehän on selvää kun klo 9 startissa lähtee niin silloin tulee ajettua täysillä joka tapauksessa.

Ajo lähti liikkeelle ihan hyvin. Vähän koitin alkumatkasta hillitä menohaluja, ettei noutaja tulisi kovin aikaisessa vaiheessa. Edellisestä yli kolmen tunnin lenkistäkin taisi olla jo reilu pari kuukautta aikaa ja nyt ei oltu ihan lenkkivauhdilla liikkeellä. Alun tieosuuksilla pääsee kyllä hyödyntämään peesietua aika hyvin. Vähän toki pitää olla varovainen kun isossa ryhmässä aina joku yli-innokas heiluu laidalta toisella ja ihan alkumatkastakin kyllä tuli joitakin tyhmänrohkeita ohituksia, joilla oli lähellä mennä kisa pilalle sekä ohittajalta, että osalta ohitettavista.

Tahkon lähtö on mahtava kun samaan aikaan starttaa yli 400 kilpailijaa

Ennen Kinahmia mummonmäen nousussa piti vähän hidastaa vauhtia kun tuntui, että sykkeet nousee vähän turhankin korkealle tässä vaiheessa ja tiedossa olisi aika pitkä nousu. Kyllä tuo vaan joka vuosi tuntuu yhtä hankalalta ja tuskaiselta. Kinahmille talutettiin taas pyörät jonossa ja Kinahmin päällä oli aluksi vähän vaikeuksia saada ajorytmistä kiinni. Jotenkin ajo tuntui alkuun tökkivältä eikä oikeen saanut sellaista normaalia tatsia ajamiseen. Oikeastaan vasta laskuun sain vähän paremman ajotuntuman. Eskolanm huollon jälkeinen tieosuus meni hyvässä porukassa reipasta vauhtia. Kinahmi kakkosella nousukin meni hyvin. Ajamalla oikeastaan niin pitkälle kuin mahdollista ja hyvin sai nousussa tilaa taluttajilta. Kävelyosuuden jälkeen oli taas vähän tuntuma hetken hukassa mutta lasku meni mukavan vauhdikkaasti.

Muutenkin ajo tuntui kulkevan ihan hyvin. Oikeastaan jossain 40 km kohdilla tuli pieni väsymyksen tunne, mutta sekin meni ohi kun otti lisää geeliä koneeseen. Sitten noin ehkä 47 kilometrin kohdalla jyrkässä hiekkatienousussa aivan nousun lopulla ketju meni pakan ja pinnojen väliin. Ja menikin sitten kunnolla. Millään ei saanut irti, vaikka otin rengasta irti ja koitin ketjua repiä pois. Mielessä jo kävi, että tähänkö tämä nyt päättyy. Muistin sitten, että olin vähän aikaisemmin ennen nousua nähnyt Medilaserin huolllon ja Mustikkamaan Timon, joten pyörä kantoon ja sinne kyselemään jos saataisiin jollain ketjut irti. No ei siinä kauaa mennyt ja ketjun voitelu ja cokis kaupan päälle ja matka jatkui. Kiitokset tästä!Tähän kaikkeen kuitenkin tuhraantui sen verran aikaa, että varmalta näyttänyt oma ennätys reitille jäi kyllä tulematta.

Maaliin!

Loppumatkasta ei oikeen enää saanut sykkeitä nousemaan normitasolle ja El Grandessa ketjut vielä menivät toisen kerran tuonne väliin, mutta tällä kertaa hoksasin tilanteen ajoissa ja sain ne myös pois nopeasti. Aluksi maalissa vähän otti päähän tekniset murheet, mutta toisaalta ne kuuluu lajiin ja mikä parasta niin mies oli kunnossa. Ei ollu mitään sydämen rytmihäiriöitä ja muutenkin jaksoi ajaa hyvin läpi kisan. Ei pahempia tummumisia tai muutakaan. Samoin verensokerit pysyi koko kisan hyvällä tasolla. Tällä kertaa mulla oli pumpussa sensorointi niin pystyin tiepätkillä vilkaisemaan verensokerin tilanteen pumpusta. Tästä oli kyllä suuri apu ainakin henkisellä puolella, kun tietää tarkkaan missä ollaan menossa ja asioihin voi reagoida ajoissa eikä vasta sitten kun verensokeri on jo liian matalalla.

Kyllä kisa antoi kuitenkin itseluottamusta ja varmuutta kauden jatkoa ajatellen. Ehkä tästä kaudesta voi vielä tullakin jotain. Varsinkin muutaman viikon takaiseen Laajavuoren kisaan ero oli suuri. Tästä jatketaankin nyt kolme seuraavaa viikonloppua XCO:n parissa. Valkeakoski, Seinäjoki ja Korson SM-kisat ja katsellaan sitten loppukauden tilannetta sen jälkeen. Saattaa kuitenkin olla, että vähän vähemmän tulee kilpailtua, että pääsee aloittamaan uuden treenikauden sitten puhtaalta pöydältä, ettei sitten ainakaan enää ole mitään ylirasitustiloja päällä kauden jälkeen.

Takavaihtajaa pitää varmaan vähän tutkia, että mistä nuo ongelmat johtui. Oliko vaihtaja saanut iskua kisan aikana, vai oliko vaan ajan kanssa mennyt vähän huonoihin säätöihin. Meillä kun harvemmin noita kaikista pienimpiä vaihteita tarvii kun ei oo mäkiäkään niin en oo kyllä varma koska on viimeksi tullut ajettua 32-42 välityksellä,

Tapahtumanahan Tahko oli taas kerran mahtava. Koko perhe tuntui viihtyvän ja tänne kun tuntuu aina osuvan hyvät kelitkin niin mikäs sitä on ajaa ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa ja nähdä kisakavereita kerralla vähän enemmän ja vaihtaa ajatuksia kisasta ja muustakin. Kuvista jälleen kiitos Tarja Kivirinnalle!

23.6.2016

Grammanviilausta

Oleellinen osa pyöräilyä (joillakin enemmän ja toisilla vähemmän) on grammanviilaus. Eli pyörää voidaan kevennellä uusilla kevyemmillä osilla ja osa punnitsee hyvinkin tarkkaan kaikki pultit yms joista voi grammoja säästellä. Omanlainen harrastus tämäkin. Mulla tämä homma on pysynyt ihan hyvin hallussa eli toistaiseksi ei ole tullut kovin paljoa pyörää kevennettyä ihan keventelyn ilosta. Osittain varmaan johtuu suhteellisen tiukasta budjetistakin harrastuksen suhteen. Sen verran kuitenkin on Sparkia kevennetty, että nyt meni "heittämällä" alle kymmenen kilon (9,94) vähän raskaammillakin renkailla (Maxxis Ikon). Viime kesänä päästiin alle Thunder Burteilla.

Pientä päivitystä on varmaan vielä jossain vaiheessa luvassa ja samalla voi sitten osia siirtää treenipyörään eli Scaleen. Sen paino taitaa tällä hetkellä olla siinä 9,3 kilon tuntumassa, riippuen vähän kiekoista ja renkaista. Eli halutessaan tuon varmasti saisi alle 9 kiloon tiputettua.


21.6.2016

Palautumisen seurantaa Omegawaven avulla

Kokeilin joskus pari vuotta sitten Omegawavea palautumisen seurantaan. Se vaikutti jo silloin kiinnostavalta, mutta käyttö jäi pikku hiljaa vähemmälle ja loppui jossain kohtaa kokonaan. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olis ehkä kannattanut jatkaa. Tämän kevään ja alkukesän aikana olis tuosta saattanut olla hyötyä kun ylirasitusta ilmeni. Virheistä viisastuneena otin sen nyt taas käyttöön (katsotaan nyt kauanko tulee käytettyä). Mulla on tuo edullisin paketti tuosta niin kuukausimaksu ei nouse muutamaa euroa suuremmaksi. Nykyisin näyttää olevan tarjolla monipuolisempiakin ja enemmän mittaustuloksia tarjoavia paketteja, mutta eiköhän tämä perusmittaus riitä tällaiselle kilpakuntoilijalle.

Omegawaven mittaus perustuu sykevälivaihteluun ja hermoston tilaan. Samalla saa sen hetkisen leposykkeen ja elimistön palautumisen tilan, stressitason yms. Pelkästään tuolla leposykkeen mittaamisella, palautumisen tasolla ja stressitasolla olis saattanut loppukeväästä huomata, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Np parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Omegawaven alkunäyttö kertoo mittauksen tuloksen
System readiness

Stress
Stressi/rasitustaso mulla ainakin vaihtelee päiän aikanakin. Illalla kun mittaa niin se on yleensä korkeammalla kun taas yöunien jälkeen palautunut vihreälle alueelle. Kuten kuvauksessa sanotaan niin se mittaa fyysistä ja henkistä kuormitusta ja pitkään jatkuneena elimistö on väsynyt. Tämä taas sopii siihen, että iltaisin ja treenien jälkeen  tuo taso on monesti koholla ja aamuisin levänneenä normaalilla tasolla.

Adaptation Reserves
Mitä korkeampi Adaptation reserves on sitä paremmat edellytykset kovalle treenille näin lyhyesti käännettynä.

Recovery pattern 
Tässä joitakin kohtia mitä tuo mittaa. Omegawaveen kuuluu siis mittari joka on kuin sykevyö ja sitten puhelimeen/padille asennettava sovellus. Saa ainakin Androidille ja IOS:aan tuon sovelluksen. Eihän tämäkään mikään satavarma palautumisen mittari ole. Edelleen kannattaa omia tuntemuksia kuunnella, mutta tällaiselle tilastonikkarille niin kuin mä tämä on ihan kiva lisä ja kyllähän tuo aina jotain kertoo. Ja toisaalta vaikka tässä on kuinka yrittänyt itseään kuunnella niin jotain meni kokonaiskuortmituksen kanssa kevään aikana pieleen. Jälkeenpäin voi tietysti aina viisastella, mutta virheistä pitää ottaa opiksi ja toimia jatkossa viisaammin.

Ja positiivisena juttuna, että reilun viikon täyslevon jälkeen sunnuntaina kevyt lenkki ja eilen vähän kovempi ja omat tuntemukset ainakin nyt paljon paremmat. Tänään toki varmuuden vuoksi taas täyslepo. Ei oo nyt vähään aikaan sydämen muljahduksiakaan tullut ainakaan merkittävän paljon, kun en oo asiaan kiinnittänyt huomiota. Toki varovaisesti on edelleen edettävä ja kisakunto taitaa olla aika kaukana, mutta jos tämä näin jatkuu niin eiköhän sitä heinäkuussa ainakin voi jo kilpailla ja toivottavasti ei ihan keilana tarvi silloin radalla pyöriä :)

13.6.2016

Laajavuori XCM

Lauantaina ajettiin Jyväskylässä perinteinen Laajavuoren maratonkisa. Laajavuopren reitti ei ole koskaan lukeutunut mun suosikkeihin. Siellä on liikaa mäkeä tasamaan asukille ja reitti on muutenkin ollut mun makuun liian ulkoilureitti/tiepainotteinen. Ja ettei teksti lähtisi heti liian negatiiviseksi niin reitti oli kyllä muuttunut vuodesta 2013 huomattavasti parempaan suuntaan. 2014 jäi väliin kun Saanan syntyminen alkoi olla niin lähellä, että maastopyöräily jäi taka-alalle ja viime vuonnakaan kisa ei oikeen mun suunnitelmiin sopinut. Nyt kyllä reitistä jäi huomattavasti positiivisempi kuva. Eikä ne mäetkään nyt niin pahoilta tuntuneet, Reitillä oli toki paljon vaihdikasta ulkoilureittiä, mutta nyt oli kyllä entistä enemmän polkujakin ja kyllähän ne ylämäet vauhdin aika tehokkaasti tappaa. Ensimmäistä kertaa tykkäsin reitistä. Tällaisen kun saisi meillekin päin treenikäyttöön niin alkais mäki nousta vähän paremmin. Kyllähän tämä maratonreittinä oli erittäin hyvä, tykkäsin.

Nousee se mäki hitaallakin vauhdilla, Kuva: Tarja Kivirinta

Itse kisaan keksin lähteä jäykkäperäisellä Scott Scalella, koska ajattelin, että tämä jos mikä on reitti missä täysjousto ei välttämättä ole tarpeellinen ja Scalellakin on mukava välillä ajaa. Ainut mikä pyörässä mietitytti oli 1x10 vaihteisto ja Kokkolan treeniolosuhteissa iahn sopiva 11-32 pakka ja 34-piikkinen etulehti. Mielessä kävi, että joissain ylämäissä saattaa joutua vähän tiukoille tuon kanssa. Mutta tuleepa ainakin testattua. Kisan jälkeen kotimatkalla päätin, että hankin tähänkin pyörään Sramin X01/XX1 takavaihtajan, että jos jollain on tarjota käytettynä olen kiinnostunut. Sen jälkeen

Vähän epävarmoin fiiliksin sai muutenkin kisaan lähteä. Kevät on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa eikä kovin montaa kunnon treeniä oo saanu peräkkäin tehtyä. Jotain häikkää kropassa on ollut ja tutkittukin (mahdollisesti ylirasitusta). Lisäksi on ollut välillä erikoisia sydämen muljahteluita ja sitten sydän saattaa hakata jonkun aikaa todella kovaa, kunnes rauhoittuu. Tämäkään ei ole mitään usein toistuvaa mutta aina välillä, joskus jopa lenkillä, joskus lenkin jälkeen yms. Ja kun asiaa on tutkittu niin silloin tuota ei esiinny. Joka tapauksessa tuo vähän mietityttää aina, että mitä jos kisassa käy noin.

Syke tiistain lenkiltä ja kyseessä ei ollut mittarin häiriö, sen kyllä tunsi. 

Kisan startti tapahtui vauhdikkaasti ulkoilureittiä loivaan nousuun. Vähän himmailin alussa ja sitten jossain vaiheessa iski vähän alitajuntaan pelko, että ei uskallakaan anna sykkeiden nousta kunnolla, ettei nyt tuota sydämen hakkaamista ainakaan sen takia tulisi. Vaikka se ei ole kyllä ollut yhteydessä korkeisiin sykkeisiin välttämättä. Ja kun alussa ei ole tarpeeksi terävänä niin sitten jää jonoihin kun aletaan nousemaan kapeampia uria ylös. Tässä oli hieman vaikeata kun mun pienin välitys oli 34-32. Eli kun jono ylämäkeen meni riittävän hiljaa niin itsellä oli tuolla välityksellä hankala ajaa niin hiljaa, kun niin pienellä kadenssilla ei oikeen voi enää ajaa. Eli tuossa vaiheessa olis ollu Sparkista tuttu 10-42 pakka hyvinkin käyttökelpoinen.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisa eteni mun osalta jotenkin vähän pintakaasulla. En saanut missään vaiheesta itsestä oikeen kisavirettä irti ja keskisykekin oli 152 mikä on kisaan todella matala. Pitää nyt seurata kisasta palautumista ja katsoa saako sitä tänä kesänä vielä jalkoihin vauhtia vai siirtääkö katseen suosiolla kesään 2017. Jotenkin kroppa ei vaan ole nyt kunnossa ja palautuminen tuntuu vievän aikaa. Täytyy nyt koittaa treenata maltilla ja levätä. Jos nyt heinäkuun xco-kisoihin löytyis vielä voimia ajaa muuallakin kun joukon jatkona ja haastaa muitakin kilpailijoita, niin ei ihan vielä tarvis ens kautta suunnitella. Pyssymäen kisa nyt varmaan jää väliin kuitenkin, vaikka yks mun ehdottomia suosikkeja onkin. Kun tuo kuitenkin melkein kotikisa on niin enköhän mä paikalle tuu ja jos joku tarvii innokasta huoltomiestä niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi.

Tarjalle kiitokset kuvista!

4.6.2016

Pikku hiljaa kohti kisakuntoa

Edellisessä tekstissä käsiteltiin sairaskertomus, mutta nyt on onneksi päässyt jo treenaamaan ihan mukavasti. Edelleen oon koittanut toki maltilla edetä ja ajaa vähän normaalia rauhallisemmin sekä pitää vähän enemmän lepopäiviä. Sen huomaa, että pitemmän ajotauon jälkeen kovissa vedoissa jalat jaksaa ensimmäisen vedon mutta hyytyy heti seuraavaan esimerkiksi mäkivedoissa. Eka saattaa olla vaikka oma ennätys Stravaan, mutta toiseen ei riitä enää paukkuja. Mutta eiköhän tuokin tilanne tuosta korjaannu pikkuhiljaa kesän edetessä.

Kuva, jonka @jaakkosuomu julkaisi

Kisoihin paluuta olen miettinyt joko Laajavuoreen tai Pyssymäelle. Molempien ajaminen on vähän epävarmaa, mutta toiseen kiinnostaisi ainakin lähteä. Laajavuoresta sais ainakin nousumetrejä Tahkoa ajatellen ihan mukavasti. Samalla se olisi hyvänä testinä itselle, että mikä se kisakunto tällä hetkellä on. Toki jos oikeen hyvältä tuntuu tai kisasta palautuu normaalisti olis Pyssymäki heti seuraavalla viikolla. Se olis ainakin ratana mahtava maratonreitti ja sinne on kuulemma haettu 2017 SM-kisojakin. Täytyy nyt kuitenkin edetä maltilla, että heinäkuussa olis virtaa ja vauhtia ajaa eikä silloin tarvis enää palautella ylimääräsiä eikä ainakaan sairastella.

27.5.2016

Ei ihan suunnitelmien mukaan

Ihan ei oo mennyt suunnitelmien mukaan tämä loppukevät/alkukesä, Oikeastaan tuosta Evoc XCM-kisasta lähtien on ollut jatkuvaa flunssaa. Välillä pari päivää parempi ja sitten taas uudestaan. Kunnon flunssaa ei oo ollut vaan sellaista puolittaista, mutta oikeen ei uskalla treenatakaan. Tai kyllä mä sitäkin kokeilin, mutta ei se ainakaan flunnssaan auttanut. Oman mausteensa tähän toi vielä vähän erikoiset sydämen rytmihäiriöt tai vastaavat, Yhtäkkiä sydän saattoi lyödä jotain 120-150 ja erittäin kovaa. Eli siis yhtään vastaava kun lenkillä kun syke nousee.

No näitä on nyt tutkittu, mutta ei oo toistaiseksi mitään sen kummempaa löytynyt ja nyt näyttää, että pääsis taas treenaamisenkin aloittamaan kevyesti. Katsotaan nyt miten homma etenee. Korson kisa jää nyt varmuudella väliin ja täytyy tilanteen mukaan miettiä, koska seuraavan kerran viivalle lähtee. Olis tuossa ainakin Laajavuoren ja Pyssymäen marakisat, mutta pitää nyt varmistaa, että mies on kunnossa ennen kuin kisaamaan lähtee. Toivottavasti heinäkuun kisaputkeen mennessä olis siinä kunnossa, että kisoihin voi lähteä ja mielellään sais jotain aikaiseksikin.

Saattaa toki olla, että kyseessä oli ylirasitusta. Kevät on kokonaiskuormaltaan ollut aika raskas. Ollut vaan liikaa menoa ja ohjelmaa ja siihen koittanut sovittaa treenit päälle. Mutta täytyy nyt odotella kun nuo tutkimukset selviää. Mutta lupa treenata nyt ainakin on ja eiköhän täältä vielä nousta ja päästä kisoihinkin kesän edetessä.

7.5.2016

Evoc XCM

Tänään ajettiin Rajamäellä maratoncupin avauskisa Evoc XCM. Mä olin ilmottautunu puolimatkalle, kuten Liedon kisan jälkeen olin suunnitellutkin. Kisaan lähtökohdat oli vähän epävarmat kun torstaisen hyvin menneen viimeistelytreenin jälkeen tuli kurkku vähän kipeeksi. Jouduin jo miettimään koko kisaan osallistumista, mutta koska ei nyt mitään flunssaa kuitenkaan ollut niin päätin osallistua. Siinä mielessäkin oli hyvä, että olin vaan puolikkaalle ilmoittautunut. 

Vähän tunnustellen lähdin kisaan kuitenkin. Sellainen pieni epävarmuus oli, että alkaako tuo orastava kurkkukipu vaivata kisan aikana tai löytyykö jaloista yleensä voimaa ollenkaan. Joskus kun on flunssa tulossa niin sen huomaa ensimmäiseksi siitä, että treenissä ajo ei kulje ollenkaan. Ei tuo kuitenkaan tänään menoa haitannut ja alun varovaisuuden jälkeen ajoinkin sitten ihan hyvää vauhtia kierroksen loppuun. Reitti oli todella nopeassa kunnossa tänään. Ja nopeiden polkuosuuksien vastapainoksi oli kuitenkin välillä muutama vähä teknisempi pätkä. Niissäkin kuitenkin ajo kulki ja tuntui, että teknisimmissä pätkissä oma ajo oli tänään vahvimmillaan. Lopputuloksissa olin 8/71. Eli tulostenkin puolesta ihan hyvin mennyt kisa. 

Kuva: Jere Keskiaho

Kisapaikalla oli muutenkin hyvä meno kun samaan aikaan järjestettiin sekä maasto- että maantiekisat niin kilpailijoita tais yhteensä olla noin 700. Se tuo jo kisapaikalle vähän karnevaalitunnelmaa. Järjestäjille kiitokset hyvästä kisasta ja reittikin oli merkitty niin hyvin, ettei eksymisen vaaraa ollut ainakaan mulla. Kiitokset myös kuvaajille kuvista. 

Kuva: Tarja Kivirinta 
Tästä on hyvä jatkaa kisakautta. Pitää nyt hoitaa tuo mahdollinen flunssa alta pois ja sitten jatkaa taas treenaamista kohti seuraavia kisoja. Todennäköisesti Korsossa ajan maratonin kuun lopulla. 

Arvontapalkintona voitettu reppu!