31.7.2012

Kuusamossa

Nyt on lomailtu muutama päivä Kuusamossa Rukalla ja samalla on tullut ajeltua täällä muutaman tunnin lenkkejä joka päivä. Välillä enemmän maastoa ja vaihtelun vuoksi välillä tielenkkejä. Täältä tuntuisi löytyvän ajeltavaa vähän pitemmäksikin ajaksi ja hyvien reittien ja maisemien lisäksi saa bonuksena mukavasti nousumetrejä. Varmaan tässä muutamassa päivässä tulee suunnilleen saman verran nousumetrejä, mitä Kokkolassa kuukaudessa. Täällä on myös muutama hyvä paikka, missä voi koittaa rikkoa nopeusennätystä alamäkeen. Tokihan jostain Alpeilta varmasti löytyis siihen tarkotukseen parempiakin mäkiä, mutta kyllä täälläkin muutama tuollainen reilu 70 km/h mäki on löytynyt. Meinaa vaan välitykset loppua kesken kun yrittää vauhtia veivata ja loppu menee sitten rullaavuuden piikkiin.



Tänään käytiin iltapäivällä myös Kuusamon Tropiikissa. Olikin kiva kolmen tunnin pyöräilyn päätteeksi mennä pariksi tunnuksi sinne veteen rentoutumaan. Taitaa illalla uni maistua hyvin. Ainakin perheen pienimmälle uni maistui heti uinnin jälkeen ihan mukavasti, vaikka ei ollut pohjalle pyörälenkkiä tehnytkään :)

Tuli myös kokeiltua tänään kuinka hienoa on ajaa Furious Fredeillä märillä pitkospuilla. Tuli pitkospuut vähän yllättäen vastaan pienen laskun jälkeen ja siinä kohdassa ne oli sopivan liukkaatkin. Sai olla aika tarkkana ja siltikin meinas renkaat lähteä alta muutamaan otteeseen aika nopeesti.



Uskoisin, että näistä vähä pitemmistä lenkeistä on hyötyä ens sunnuntain Pyssymäen maratonkisaan. On tänä kesänä jääny nämä pitemmät lenkit vähän vähemmälle, mutta onneksi näin lomalla on aikaa ajaa vähän useimminkin pitkiä lenkkejä. Jospa sitä viikonloppuna ajo kulkis vähän paremmin, mitä tähän asti tänä kesänä.


30.7.2012

Ahvenanmaa

Viime viikolla tuli tosiaan lomailtua muutama päivä Ahvenanmaalla. Aikaisemmin en ollutkaan tuolla käynyt, jos ei laivassa olemista satamassa lasketa. Hieno paikka ja pyöräiltävääkin löytyi mukavasti. Koska en aluetta yhtään tuntenut niin pyöräily painottui enemmän tielle. Maastopolkujen etsimiseen olisi mennyt se aika, mitä nyt käytti itse tehokkaaseen pyöräilyyn. Valitettavasti ensimmäinen päivä meni flunssassa. Katsoin paremmaksi jättää lenkin väliin ja parannella flunssaa. Tiistaina tuli sitten ajettua oma Tour de Åland. Eli kierrettyä saarta.

Ahvenanmaalla kissoillekin oli oma suojatie :) 

Keskiviikkona jatkoin vielä aamusta tuota kierrosta ennen kuin kiirehdittiin laivalle ja kotimatkalle. Ahvenanmaalla kyllä riittää hienoja pyöräreittejä varsinkin maantiepyöräilyyn. Saarella oli myös hyvin merkittyjä pyöräreittejä, jotka kiersivät pienempiäkin teitä ja osin myös hiekkateitä pitkin. Niitä pitkin oli mukavampi ajella kun pelkästään isojen teiden reunoja.


22.7.2012

Alastarossa ajelemassa

Perjantaina alkoi loma ja heti työpäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan Alastaroa kohti, jossa oli lauantaina häät ja tänään ehti sitten lenkillekin tutustumaan paikalliseen maastoon. Ihan hyviä polkuja, retkeilyreittejä ja latupohjia löysin reilun parin tunnin lenkkiin siitä mökin lähialueilta. Kyllähän tuolla varmasti enemmänkin ajettavaa olis, kun vähän ehtis tutustua paikkoihin paremmin. Tämän päivän lenkki olikin tuollainen aika rauhallinen maastoon tutustuminen ja ehti siinä samalla muutamia kuviakin ottaa. 

Scale Alastaron korkeimmalla paikalla

Kurkku tuli taas vaihteeksi kipeeksi, joten en viittiny kovin kovatehoista lenkkiä ajaa. Samoin tämä uusin kurkkukipu ratkas nyt sen, että en tuu tulevana perjantaina ajamaan Botnia Mtb:ssä Vöyrillä. Tapahtuma oli viime vuonna tosi hieno ja yleisöäkin oli runsaasti reitin varrella kannustamassa kaikkia kilpailijoita, mutta täytyy varmaan tämä alkuviikko ottaa rauhallisemmin ja parempi jättää suosiolla perjantain kisa väliin. Tähdätään sitten seuraavaan viikonloppuun ja Pyssymäen maratoniin. 

Täysillä vaan..

Pitäsköhän jo vähän hidastaa

Nyt kannattaa viimeistään kääntyä

Lomareissu tosiaan jatkui nyt illaksi Turkuun ja huomenna sitten Ahvenanmaalle. Loppuviikosta sitten takaisin kotiinpäin ja Sunnuntaina mennään Kuusamoon. Siinähän sitä ohjelmaa onkin alkulomaksi ihan riittämiin. Pyörä on reissussa mukana, joten tarkoitus on ajella mahdollisuuksien mukaan aina välillä lenkkejäkin uusissa maisemissa. 

Tällanenkin vanha pato löytyi matkan varrelta

18.7.2012

Sydämen rasitustesti

Tänään oli tosiaan tuo sydämen rasitustesti, joka liittyi noihin kokeisiin mitä nyt on tehty hengitysongelmien ja rintakehän kipujen takia. Testi oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Kuntopyörällä ajettiin niin kauan kun jaksoi ja vastusta tuli puolen minuutin  - minuutin välein lisää. Samalla sitten seurattiin sydämen toimintaa ja otettiin verenpainetta varmaan parin minuutin välein. Hankalinta tuossa testissä oli pitää kadenssi vaaditun matalana (60-65) ja myös ilman lukkopolkimia ajaminen tuotti varsinkin loppuvaiheessa vähän vaikeuksia. Kengät sai kyllä kiinni polkimiin jollain remmeillä mutta toinen jalka irtos polkimesta tai niistä remmeistä kokonaan ja ei tuo kuitenkaan lukkopolkimia vastaa.

No tuo nyt oli työterveyden tekemä testi. Pitäis varmaan sinne Kuortaneen urheiluopistolle joskus syksyllä mennä ihan oikeeseen testiin. Viime syksynähän olin jo menossa, mutta tuli sitten tuo mykoplasma ja se siirtyi. Joka tapauksessa tulos tämän päivän testistä oli kaiketi ihan hyvä ja puhalluskin pef-mittariin tuotti testin jälkeen suurempia lukuja kuin ennen testiä. Eli rasitusastmaa mulla ei mitä ilmeisemmin ainakaan ole, joka on kyllä ihan hyvä tieto.

Maanantaina kävin ajamassa hyvän lenkin Mustikan kanssa. Hän oli työmatkalla Kokkolassa ja lähdin näyttämään polkuja ja lenkkiseuraksi. Ihmettelin lenkin jälkeen vähän kun ei sunnuntain kisa painanu jaloissa oikeestaan ollenkaan. Vauhti oli reipasta mutta ei mitään täysillä ajoa, mutta tuollainen reipas ja tasanen vauhti kyllä tuntu toimivan ainaki mulle. Ilmeisesti kisasta oli palauduttu ihan hyvin. Muutenki oli ihan kiva jutella tuossa reilu pari tuntia yleisesti pyöräilyyn liittyviä juttuja yms.

Tänään illalla oli ajatus mennä ajelemaan Patamäkeen harjoitus xc-reittiä, jonka sinne suunnittelin ihan treenaamista varten. Ajelinkin jonkun aikaa, mutta huomasin sitten, että siellä oli pyöräsuunnistuskisat niin poistuin paikalta häiritsemästä pyöräsuunnistajia. Tuon reitin ideana oli saada itselle sopiva testi- ja harjoituspätkä, jota aina välilä voi käydä ajelemassa ja vaikka kellottaakin kierroksia jos siltä tuntuu. Tänään ei kyllä tuntunu kun jalat oli jotenki voimattomat koko lenkin ajan.

15.7.2012

Joupiska XCM

Tässä vähän kisaraporttia tämän päivän Joupiskan maratonkisasta. Seinäjoen kisa on siitä harvinainen, että kisapaikalle mennessä ei tarvi paria tuntia enempää autossa istua. Etelä-Suomi painotteisessa maratoncupissa tämä on jo luksusta meille Kokkolasta kisapaikalle tuleville. Kisa ei ollu vielä alkanutkaan tänään kun huomasin, että takakiekosta on pinna poikki. Yleensä oon varmuuden vuoksi ottanu toiset kiekot mukaan reissuun mutta nyt jätin ne kotiin. Eihän yhden pinnan katkeaminen nyt vielä ajamista estä, mutta onhan riskinä tietysti vanteen vääntyminen tai muittenkin pinnojen irtoaminen. Nyt illalla katteln kiekot läpi niin olihan siellä toinenkin katkennu pinna vielä kisan aikana ilmaantunu.

Osuuko puuhun?

Kisa alkoi mun osalta yllättävän hyvin. Sain hyvän lähdön ja pääsin ensimmäiseen mäkeen ihan hyvissä asemissa. Sitten lähti ketjut. Sain ne äkkiä takaisin ja en oikeestaan menettäny ku muutaman sijan mutta sitten lähti uudestaan ja jouduin siirtymään sivuun ketjuja laittamaan. Siinä olinkin sitten ensimmäisen nousun jälkeen porukan viimeisenä. Hienosti siis alkoi kisa.

Koska en muutenkaan mikään mäkimies oo niin aika hankalaa oli sijoitusta alun mäissä nostaa kovin montaa pykälää. Eikä ihan alussa viitsi hapoillekaan heti jalkoja ajaa. Parantelin sijoitusta siinä alussa jonkun verran, mutta kunnon polkuosuuden alkaessa jäin harmittavasti vähän pussiin. Polulla olis ajo kulkenu, mutta ohittaminen siellä on aika hankalaa. Sitten kun muutaman ohituksen sai tehtyä niin alkoikin vähän hakea rohkeampia ajolinjoja ja hetken päästä huomasin lentäväni sarvien yli suoraan mutalammikkoon. Rengas oli napoja myöten siellä ja sitten vietiin miestä. Sama toistui vielä toistamiseen ensimmäisen kierroksen aikana ja samalla hävis ajotuntumakin. Ajo muuttui juurakossa ja kivikossa jotenkin tökkiväksi. Varmaan loputkin itseluottamukset omaan ajoon jäi sinne mutakuoppaan.

Tumpelointia

Toiselle kierrokselle lähtiessä ei ollu oikeestaan muuta mielessä kun parantaa ajoa. Polkuosuudet kulkivatkin tällä kertaa ihan hyvin, mutta nyt vaikeuksia oli pitkillä tieosuuksilla. Ei oikeen tuntunu jalkaa riittävän ainakaan vastatuuliosuudella. Onneksi takana tuleva sitten ohitti ja pääsin hetkeksi peesiin. Oli hauska huomata, että polkuosuudet kulki mulla tosi hyvin ja sain porukkaa kiinni tai tein eroa suunnilleen samaa vauhtia ajaviin, jotka sitten tieosuuksilla taas saivat mut kiinni/menivät menojaan.

Toisen kierroksen loppu ajettiinkin parin muun kanssa aika tasavauhtia, mutta kolmannen kierroksen alun ylämäissä jäin molemmista jälkeen. Ei vaan mäki noussut ja jalat oli ihan hapoilla. Polkuosuudella sitten saavutin molemmat ja pääsin jossain vaiheessa ohikin. Sen jälkeen sainkin ajella pitkän tieosuuden ja siellä kääntöpaikalla olevan polkuosuuden yksin. Ja pitkän matkaa tietä myös takaisin päin. Lopulta mut saatiin taas kiinni ja pääsin hetkeksi hengähtämään peesiin mutta viimeisellä polkuosuudella pääsin sitten taas ajokavereista karkuun ja ajelin loppumatkan maaliin yksin.



Kokonaisuutena täytyy olla ihan tyytyväinen. Ajo kulki varsinkin poluilla hyvin, mutta vastaavasti tieosuuksille ja ylämäkiin pitäis saada paljon vauhtia lisää. Tuskin sitä enää tälle kesälle saa mutta jospa jollekin tuleville kesille sitten. Tällä hetkellä ei vaan tätä kovempaa pääse. Nuo alun ongelmat toki alussa harmittivat, mutta tuskin ne lopputuloksen kannalta kovin ratkaisevia olivat. Ja posittiivisinta oli kuitenkin maaliin pääsy, kun tälle kesälle noita keskeytyksiä on jo riittävästi.

Oli kuitenkin hieno kisareitti, joskin aika kuranen, mutta järjestäjät ei paljoa voi sääolosuhteisiin vaikuttaa. Oli myös hienoa nähdä paljon tuttuja, joihin on näissä kisatouhuissa tutustunu. Muutenkin tunnelma näissä maratoncupin kisoissa on aika rento. Toivotetaan myös Olli Miettiselle pikaista paranemista, oli ilmeisesti todella pahasti kaatunut jossain vaiheessa kisan aikana. Toivottavasti mies on pian taas kunnossa.

*kaikki kuvat Harri Kekolan ottamia/julkaisemia

14.7.2012

Vaihteeksi kisailua tiedossa

Huomenna ajetaan Seinäjoella Joupiska Maraton ja oon lähdössä sinne ajamaan. Seinäjoen maratonkisa on muodostunu mulle jo jonkunlaiseksi perinteeksi kun oon 2009 kesästä lähtien siellä joka vuosi ollut ajamassa. Aikaisempina vuosina tuon puolimaratonin ja tänä vuonna olis tarkotus koko matka ajella niinkuin kauden aikaisemmissakin kisoissa.

Tahkon jälkeen tuli mietittyä, että pitäisköhän kisoista pitää vähän taukoa ja antaa kropalle vähän lepoa mutta  rauhallisemman viime viikon jälkeen tällä viikolla on taas ajohaluja ollut ihan hyvin. Edelleen ajoittain nuo hengitysongelmat tulee, mutta en mä nyt ajatellu niitten antaa häiritä liikaa ajamista. Ajetaan sitten sitä vauhtia mitä pystyy ajamaan, mikäli ne alkaa häiritä.

Tällä viikolla on tullut tähän mennessä ajeltua pari maantielenkkiä ja keskiviikkona käytiin Himangalla ajelemassa maastolenkki mulle täysin uusissa maastoissa. Hyvän lenkkireitin oli Tuomas meille järjestäny sinne. Tänään tuli vielä vähän haettua tuntumaa huomista varten maastosta, joten eiköhän tässä olle valmiita. Tankkaus kisaan on vähän huonolla mallilla, kun ollaan oltu iltapäivästä lähtien menossa niin ei oo ehtiny syödä normaalia enempää. Pitää nyt vielä iltapalaksi koittaa saada jotain hiilaripitosta niin olis huomenna energiaa ajaa.

10.7.2012

Sellaronda Hero

Kaveri esitti tässä joku aika sitten mielenkiintoisen idean ens kesäksi "Tahkolle valmistautumiseen". Lähdettäis ajamaan Sellarionda Hero Italiaan. Tuollainen Keski-Euroopassa ajettava kisa/tapahtuma olisi kyllä joskus hieno kokea. Isompien mäkien lisäksi saattaa tunnelmakin olla vähän erilainen mitä kotimaan kisoissa. Tai eihän sitä tiedä, jos ei joskus lähde ottamaan asiasta selvää. 

Tämä idea on tosin vielä ihan fiilistelyn asteella, mutta laitetaan nyt muutama videopätkä, joista vähän selviää mistä tuossa Sellaronda Herossa on kyse. Matkoja on kaksi 82 km, jossa nousumetrejä on 4200 ja 52 km, jossa nousua on 2700 metriä. Lyhyemmällä matkalla on 34 km polkua, 11 km hiekkateitä ja 7 km asfalttia, kun taas pitemmällä määrät on 36 km polkua, 35 km hiekkateitä ja 11 km asfalttia. Tänä vuonna Jukka Vastaranta oli seitsemäs tuossa kisassa, joten se kertoo jotain myös kisan tasosta. Toki siellä on erikseen sitten harrastajien lähdöt. 

3D-reittikartta

Videota viime vuoden kisasta 1/2

Sellaronda Hero 2011 2/2

9.7.2012

Välillä kulkee

Lauantaina kävin Seinäjoella ajamassa Joupiska Maratonin reitin läpi. Juhalle kiitoksia oppaana toimimisesta! Tai vähän oikastiin kun alkoi vettä tulla, mutta polkupätkät tuli suurelta osin ajettua, tietä jätettiin pois. Reitti on kyllä mun mielestä edelleen hyvä. Siellä on sopivasti teknistä pätkää ja sitten "palauttavia" latupohja/tiepätkiä. Kiva päästä tuonne taas kisaamaan, toivottavasti tällä kertaa ajo kulkis niin, että vois olla tyytyväinen. Tämän illan lenkin perusteella niin vois jopa käydä. 

Muuten viikonloppu, kuten koko viime viikko tuli otettua aika rennosti. Oltiin mökillä niin aika meni uima-altaalla ja saunoessa. Sunnuntaina ei tullu edes harkittua lenkille lähtöä. Joskus saattaa tehdä ihan hyvää ottaa viikko vähän rennommin. Tuskin se kunto siitä pahemmin heikkenee eikä sitä nyt paremmaksikaan ainakaan seuraavaan kisaan saa, vaikka miten paljo olisin ajellu. 

Tänään kävin illalla ajamassa reilun parin tunnin maantielenkin. Alkukankeuden jälkeen ajo alkoi kulkea hyvin. Itseasiassa ei oo varmaan kuukauteen ainakaan tuntunu näin hyvältä ajaminen. En tiedä mistä johtui, mutta tuntui, että olis jaksanu ajaa vaikka kuinka pitkään ja vauhtiakin tuntui tänään löytyvän. Pitäisköhän harkita siirtymistä metsästä maantielle? No ehkei nyt kuitenkaan. Hyvältä kuitenkin tuntui kun ei noita viimeaikaisia hengitysongelmia ainakaan tänään esiintynyt. Kelikin oli varmaan kesän paras tähän mennessä. Puolipilvistä ja lämpöä reilu 20 astetta. Ei ollu paahtavan kuuma mutta ei myöskään kylmä. 

5.7.2012

Rasitusastma

Rasitusastmaa epäili lääkäri kun tänään kävin kertomassa näistä viime aikojen hengitysongelmista. Verikokeita otettiin muutama putkilo (allergiakokeita ja mykoplasma ainakin) ja ens viikolla on sitten joku koe ja seuraavalla vielä sydämen rasitustesti. Liikkua ja urheilla saa normaalisti jos siihen kykenee. Se on positiivinen asia. Tänään olikin ihan mukava käydä lenkillä, tosin kovaa en ajanu mutta rauhallisemmin ajellessa ei ainakaan nyt mitään suurempaa ongelmaa tullut.

Pitää nyt odotella nuo verikokeiden ja muiden testien tulokset ja katsoa löytyykö sieltä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Toisaalta ihan kiva saada jonkunlaista selvyyttä asiaan, vaikka en mä nyt mitään astmaa ainakaan toivoisi.

Trullevista tämän päivän lenkiltä

Viikonloppuna on tarkotus käydä taas Kurikassa mökillä ja jos vaan aikaa riittää niin lauantaina vois käydä ajelemassa Seinäjoella Joupiska Maratonin reitin läpi. Reitti on ennakkotietojen mukaan vähän muuttunut viime vuodesta, joten siinä mielessä voisin tuon läpi käydä ajelemassa, mikäli joku paikallinen/reitin tunteva ehtii oppaaksi lähteä.

Seinäjoen kisa on ollu mulle yks suosikkikisoista mitä oon ajanu. Tämä vuosi olis 4. kerta siellä. Mä oon aina tykänny siitä reitistä. Reitillä on ollu teknistä pätkää ja oikeita polkuosuuksia ja vastapainoksi sitten metsätietä/latupohjaa sopivissa määrin väliin. Toivottavasti ei oo liikaa viime vuodesta muuttunut, tosin kartan perusteella kaiketi aikalailla sama reitti pienillä muutoksilla.

1.7.2012

Tahko Mtb 2012

Tämän vuoden Tahko tuli ajettua ja tulokseen voi toisaalta olla ihan tyytyväinen mutta edelleenkään en itsestäni saanut sitä irti mitä pitäisi. Käytiin perjantaina ajamassa iltapäivällä 25 kilometrin lenkki läpi ihan tutustumismielessä. Se yllätti kyllä siinä mielessä vaativuudellaan, että sitä on tavannut ajaa jonkun verran lapsiakin mutta ensimmäiset 6 kilometriä oli käytännössä paikoin aika vaativaakin nousua. Toki mukavaa ajettavaa itselle, mutta jos ajattelee nousua nuorempien pyöräilijöiden näkökulmasta niin kyllä luulot otetaan heti alkuun pois.

Tuon nousun jälkeen reitti yhdistyikin 60 km reittiin, joten päästiin hakemaan vähän ajolinjoja lauantaita varten sillekin ja tutustumaan uudistettuun loppulaskuun. Loppulaskusta oli saanut jo foorumilta lueskella hurjia juttuja ja kyllähän se aika jyrkkä paikoin oli. Irtosoraa ja kova vauhti saattaa saada pahaakin jälkeä aikaiseksi, mutta kyllähän tuon nyt helposti kuitenkin ajeli. Toisaalta enemmän tuossa mäessä häviää kun voittaa, joten kannattaahan siinä vähän varovainen olla.

Maisemia reitin varrelta perjantaina

Lauantaiaamu alkoi yllättäen kurkkukivulla. En nyt viitsi palata tuohon kevään sairaskertomukseen enään, mutta ei ehkä kuitenkaan sellainen herätys mitä olis toivonut. Kisan päätin aloittaa suhteellisen rauhallisesti, koska turha sitä alussa on siellä ruuhkissa rynniä, kun ei kuitenkaan kärkisijoista taistele. Pääsinkin ajamaan oikeastaan Kinahmille asti sopivaa vauhtia hyvässä porukassa.

Kinahmille noustessa alkoi sitten vähän keuhkoissa pistää ja päätin ottaa ylämäet aika varovaisesti. Kinahmin päällä pääsi vihdoin kunnon poluille ajamaan. Paikoin tuollakin oli aika märkää, mutta muta ja kura (samoin kuin kivet ja juurakot) kuuluu maastopyöräilyyn. Oikeastaan ainut harmittava asia oli, ettei oikeen kunnolla päässyt tuota laskua laskemaan kun aika moni edellä menevä talutti sen. Ei mua nyt taluttajat haittaa muuten mutta laskuissa saattaa olla ongelmia kun joutuu vähän väärissä paikoissa hidastelemaan.

Alhaalla näkyy mm. lähtö- ja maalialue

Kakkoskinahmille nousu oli varmasti kisan tuskasin osuus. Loppuosa kun menee pyörän kantamiseksi niin se on vaan aina yhtä raskasta. Pitäs varmaan mennä paikalliselle Roskarukalle kangtamaan pyörää takarinnettä ylös aina silloin tällöin niin tottuis tuohonkin :) Tuo tosiaan on niin jyrkkä nousu, ettei loppuosaa kyllä pysty ajamaan mitenkään.

Loppumatkankin ajelin vähän ehkä turhaakin mukavuusalueella kun ei viitsinyt ihan kaikkea ottaa irti noiden pienten flunssaoireiden takia. Loppunousu oli taas yhtä raskas kuin ennenkin ja siinä alkoi pohkeet ainakin olla aika lopussa. Piti pyörittää tasaisesti, ettei tuu kramppeja. Jos erehtyi jossain kohtaa lopettamaan tasaisen pyörityksen niin tunsi ihan kuinka pohje lähtee kramppaamaan ihan just. El Grande kuitenkin selvittiin ja samoin uusittu loppulasku ja sitten vaan Tahkolahden kierto ja onnellisena maaliin.

Vihdoin ja viimein maalissa.. Kuva: konaworld@fillarifoorumi

Aika huononi viime vuodesta noin puolella tunnilla (4.02), mikä osittain varmasti johtui huomattavasti märemmästä ja mutasemmasta reitistä ja olihan tuo uus alkuosuuskin varmaan vähän hitaampi. Eli kokonaisuutena reitti oli vähän hitaammassa kunnossa. Osittain sitten varmasti tämän hetken kunnosta johtuen tuota nopeampaa ei vaan pystynyt ajamaan. Hieno kokemus kuitenkin tällainen iso tapahtuma. Onhan tuolla aina eri tavalla urheilujuhlan tuntua kuin tavallisessa maraton cupin kisassa, vaikka itse sitä yhtä koville joutuukin oli kisa sitten 1900 osallistujan Tahko tai vaikka 30 osallistujan pikkukisa. Molemmista sitä saa kuitenkin niitä elämyksiä, minkä takia pyöräilyä harrastaa.

Onnittelut myös kisassa pärjänneille ja kaikille muuten vaan itsensä ylittäneille!