30.6.2015

Tahko MTB

Lauantaina ajettiin Suomen suurin maastopyörätapahtuma Tahko MTB. Tuollahan on matkoja 25 kilometristä aina 180 kilometriin asti ja jotkut ajoivat sitten vapaaehtoisesti pari kierrosta päälle eli 300 km. Itse osallistuin, kuten aikaisempinakin vuosina 60 kilometrin matkalle. Tuo lienee nykyisin se Tahkon "päämatka", vaikka sekä 120 että 180 kilometriä keräävätkin myös kovia kansallisia ja kansainvälisiäkin kuskeja.

Ennen kautta suunnittelin, että Tahko olisi mun yksi kauden pääkisoista ja tavallaan tämän kevätkauden huipennus. Kevään sairastelut vähän muuttivat suunnitelmia, mutta tarkoitus oli kuitenkin lähteä ajamaan ehjä ja hyvä ajo. Tarkoitus oli myös perjantaina ehtiä Tahkolle vähän hakemaan tuntumaa vielä ennen lauantain starttia, mutta lähdön viivästyminen ja matkanteon hitaus (1-vuotias ei tällä kertaa viihtynyt autossa) muutti tilannetta niin, että perjantaina ehti hakea numeron ja katsoa, että pyörä toimii. Lauantaiaamun lämmittelytkin jäivät 3 minuuttiin mökiltä lähtöpaikalle. Jostain kumman syystä sain aamusta tuhrattua mökillä aikaa vaikka kuinka kauan ja lähtöpaikkahan oli ihan täynnä kun sinne ajelin. Eipä siinä viitsinyt enää lähteä kovin kärkeen rynnimään ruuhkassa vaan lähdin liikkeelle sieltä minne satuin tuossa vaiheessa enää pääsemään lähtökarsinassa.

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisan alun otin aika rauhallisesti. Tuossa saa hyvin hyödynnettyä porukan peesiaspua käytännössä Kinahmille asti. Ajattelin, etten tällä kertaa ainakaan alussa vedä itseäni ihan piippuun. Toisaalta jälkeenpäin ajatellen olis voinut ehkä vähän kovempaakin alun ottaa. Kinahmin päällä pääsi vihdoin ajamaan kunnon polkua kun jonkun aikaa oli jonoteltu. Ja muutaman ohituksen jälkeen käytännössä hetken omaa vauhtia kun edessä menevät menivät jo sen verran kauempana edellä. Tuollaisella teknisemmällä polulla tuo oman vauhdin merkitys kasvaa kun silloin pääsee ajamaan hankalat kohdat "oikealla tavalla". Hitaammin ajaessa ne monesti vaikeutuvat ja ajosta tulee tökkivää. Tietysti jos ruuhkilta haluaa välttyä niin pitäisi ajaa alkumatka lujempaa, mutta kaikille 2000 osallistujalle se ei ole mahdollista :) Ja aika hyvin tuolla kuitenkin tilaa sai kun ohituspaikkaa pyysi ja vastaavasti pyrin itsekin tilaa antamaan kun takaa joku kovempaa tuli.

Tässä kuitenkin olisi järjestelyorganisaatiolle kehittämistä. Monelle Tahko on kauden päätapahtuma ja sinne tullaan ulosmittaamaan sen hetkinen suorituskyky. Ja se on totta, että tuollaisissa ruuhkissa ajaessa ei sitä omaa suorituskykyä välttämättä saa ulosmitattua. Ja kuten aikaisemmin sanoin, että ajaa alun lujempaa niin pääsee paremmille paikoille varsinaisten polkujen alkaessa. Mutta eivät kaikki 2000 kilpailijaa voi olla kärjessä, vaikka kuinka kovaa treenaisivat ja oman suorituskyvyn ulosmittaamiseen varmasti pitäisi niillä 3-4 tunnin aikoja ajavillakin olla mahdollisuus. Tämä siis ihan kehitysideana, että joko ohituspaikkoja olisi saatava reitille lisää tai vastaavasti lähtöryhmien kokoja huomattavasti pienennettävä ja lähtöryhmien välejä pidennettävä. Nythän nopeimmat ajavat Kinahmille mennessä edellisen lähtöryhmän hännän kiinni ja jonottavat siellä joka tapauksessa. En tiedä haittaako tämä monia, mutta joidenkin kanssa asiasta on tullut keskusteltua ja tätä asiaa olisi kiva jotenkin tulevaisuudessa parantaa. Ja olisihan se itsekin mukavaa ajaa joskus Kinahmi ihan reipasta vauhtia läpi. Hikisten Siivujen Kimmokin oli samaa asiaa pohtinut.

Kuva: Kaisa Kekola
Polkuajo tuntui kulkevan ihan mukavasti, mutta vähän ylämäkiin kaipais lisää terävyyttä. Matkan aikana huomas muutamia kertoja, että tasaisemmalla kun joitain pystyi jättämään niin samat naamat otti sitten ylämnäissä kiinni. Vaikka välillä tuntui, että pystyi jättämään takana tulevat tai vastaavasti edessä menevät tuntuivat karkaavan niin aika lailla samojen kuskien kanssa sitä tuli kuitenkin ajettua. Välillä mentiin kovempaa ja välillä hiljempaa, mutta porukka tuntui kasautuvan aika aika ajoin.

Tällä kertaa ei tullut missään vaiheessa seinää vastaan kisan aikana, mikä on tähän mennessä tämän kauden maratoneilla tullut siinä parin tunnin kohdalla viimeistään. Tuo on tietysti positiivinen asia. Omasta aikatavoitteesta jäin, mitä voi osittain selittää kyllä erittäin mutaisilla ja kuraisilla olosuhteilla. Välillä tuntui kuraa olevan polvia myöten, mutta yllättävän hyvin siellä pääsi kuitenkin ajamaan. Pyörä ja vaihteisto toimi todella hyvin tuossakin kuramäärässä. Täytyy edelleen kehua Sramin 1x11 vaihteistoa. Varsinkin tällaisella mäkisellä reitillä se on todella helppo, kun ei tarvitse etuvaihtajan kanssa pelata.

Viimesessä laskussa, Kuva: Tarja Kivirinta

Joka kerta Tahkolla tulee pieni helpotuksen tunne kun käännytään viimeiseltä hiekkatieltä kohti El Grandea. Vaikka ajamisesta nauttiikin niin tuossa vaiheessa kyllä maalin lähestyminen helpottaa. En tiedä oliko aika kullannut muistot, mutta tuntui tuo El Grande kestävän ikuisuuden tällä kertaa. Aina vaan jatkui ja jatkui, onneksi lopulta näkyi huippu ja sitten vielä vähän nousua tietä pitkin ennen loppulaskua.

Kokonaisuutena olin kisaan ihan tyytyväinen. Toki parannettavaa jäi ja sen verran hampaankoloon, että ens vuonna uudelleen. Siihen olin kuitenkin tyytyväinen, että suorituksena ehdottomasti tasaisin kauden maratoneista. Verensokerit pysyi myös hyvin hallinnassa kisan ajan. Tuo on aina tärkeä asia jo suorituskyvynkin kannalta. Ja kyllähän se itselle tuo aina tietyllä tapaa varmuutta kun kisan aikainen verensokeri pysyy hallinnassa. Ei mulla toki sensoria ollut, että en tiedä koko kisan verensokeriarvoja, mutta missään vaiheessa ei laskenut kovin matalalle ja maaliin tulon jälkeen verensokeri oli 4,4 mmol/l.

Tais siellä reitillä vähän kuraa olla

Ja kyllähän Tahko edelleen tapahtumana on mahtava. Kisan jälkeen on kiva kierrellä maalialueella ja nähdä kavereita ja jutella kisan kulusta ja muustakin. Ja muu perhekin tuntuu tuolla viihtyvän hyvin. Varsinkin kun kelitkin osui taas kohdilleen.

26.6.2015

Kohti Tahkoa

Nyt on taas se aika kesästä kun maastopyöräilevä Suomi (ja jonkun verran Virolaisia) kokoontuu Tahkolle. Tahko on tapahtumana varmasti hienoin pyörätapahtuma, missä olen ollut. Parempia reittejä mun makuun löytyy muualta, mutta kisatapahtumana tämä on vailla vertaa. Paikalla on 2000 pyöräilyn harrastajaa ja jonkun verran tukijoukkoja päälle. Perjantaina on hieno kierrellä tapahtuma-alueella ja nähdä kavereita. Lauantaiaamuna mökiltä lähtöalueelle ajellessa sitten onkin jo huomattavasti jännittyneempi olo ja silloin tapahtumasta nauttiminen jää vähän taustalle.

Mä oon ensimmäisen kerran ajanut Tahkolla 2009 ja siitä lähtien joka vuosi viime vuotta lukuunottamatta. Viime vuosi jäi väliin kun tuli perheenlisäystä juurri muutama päivä ennen Tahkoa. Tänä vuonna sitten Saanakin pääsee mukaan tapahtumaan kannujstusjoukkoihin. Katsotaan jos joskus tulevaiduudessa jompi kumpi tytöistä haluaa tuolla ajaa. Sen oon luvannut, että jos toinen tai molemmat haluavat kisaan joskus osallistua niin oma kisa saa jäädä taustalle ja ajan heidän kanssaan. Tuo nyt ei ole ajankohtaista vielä vuosiin, mutta aika näyttää. Pari vuotta sitten meillä oli koko perhe ensimmäistä kertaa tuolla mukana ja viihtyivät todella hyvin. Toki asiaan vaikutti silloin hyvät kelit. Nyt saattaa kelien puolesta olla vähän heikommat näkymät.

Oma valmistautuminen on mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Ainut pieni huolenaihe oli, että tänään pyörä ei kyllä kulkenut mihinkään. Tai oikeastaan ensimmäinen tunti meni "lämmitellessä" ja sitten alkoi vähän kulkea. Ehtii vielä huomenna vähän hakea tuntumaa ja jos sitten lauantaina ajokin kulkis normaalisti. Vähän saa jännityksellä lähteä matkaan kun tämän kesän maratonit on olleet vähän tuskaista menoa. Nyt olis hyvä sauma muuttaa suunta.

Rengasvalinnoista kun aina puhutaan niin itse lähden kisaan Rocket Roneilla. Oon tähän asti tällä kaudella ajanut Spessun Fast Trakeilla, mutta RR:ssa on edes vähän isompaa nappulaa jos siitä mutapätkillä olis apua. Mitään mutarenkaita ei multa varastosta löydy, enemmänkin vaihtoehdot on tuota semi-slicksiä ja pientä nappulaa. Mutta tuskin ajo nyt renkaisiin kaatuu. Eiköhän siellä etenemään pääse ja jos ei pääse niin tunkataan. Hyvää kisaa kaikille kavereille ja tutuille!


8.6.2015

Vaasa XCO

Viikon toinen kisa ajettiin melkein kotimaisemissa Vaasassa. En oo Vaasassa maastopyöräilyä harrastanut, mutta kisapaikka Öjberget on kyllä tuttu jo lapsuusvuosilta. Lauantaina ehdin käydä päivällä vähä treenaamassa rataa ja hakemassa ajolinjoja kohdalleen hankalimmissa paikoissa. Tälle päivälle jäi enää ennen kisaa jännittäminen. Tänään olo ennen kisaa tuntui jotenkin vetelältä ja mietinkin, että saakohan sitä itsestään samalla tavalla irti kuin keskiviikkona Pietarsaaressa.

Oon juuri tiputtamassa pahaa haastajaa :) Kuva: Tarja Kivirinta

Siinä vaiheessa kun startti tapahtui niin kaikki jännitys unohtui ja keskittyminen siirtyi ajamiseen. Ajo lähtikin kulkemaan yllättävän mukavasti. Aina löytyy parannettavaa varsinkin röllipolulla vähän meinas välillä ajo tökkiä, mutta kokonaisuudessaan kulki ihan mukavasti eikä missään vaiheessa oikeen pahaa väsymystä iskenyt. 

Radallahan ei ollut oikeastaan missään veiheessa mitään ns. lepopaikkoja vaan koko ajan mentiin joko ylämäkeen, alamäkeen tai sitten kivikkoista polkua tai maali/lähtösuoraa. Tekemistä siis riitti ja muutenkin reitti on mun mielestä hyvin rytmitetty. Ei oo jatkuvasti nousua vaan kovempien nousujen välissä on aina muuta ajoa eikä toisaalta kivikkopätkätkään ole liian pitkiä vaan sopivin väliajoin mennään latupohjalle tai nousuun ja sitten taas polulle. 

Treenikaverit peräkkäin, Kuva: Tarja Kivirinta
Kivikkolaskua. Kuva: Tarja Kivirinta


























Neljännellä kierroksella huomasin kierroksen alussa, että keula on aivan pohjalla. Eli se oli jostain syystä päästänyt ilmaa pihalle. Vähensin kyllä ennen lähtöä keulasta ilmaa, mutta en mä sitä nyt noin tyhjäksi ollut päästänyt. Neljäs kierros menikin sitten vähän varovaisesti ja varmistellen. Piti ajaa keula lukossa ja kivikoissa se ei oo paras vaihtoehto nopeaan etenemiseen. Muuten hyvä kisa, mutta vähän jäi harmittamaan tuo keulan aiheuttama vauhdin hidastuminen kisan loppuun. Vaikka viimeinen kierros menikin rauhallisemmin niin keskisyke oli kuitenkin 172 ja maksimi 185. Eli kohtuu kovilla on taas oltu koko kisa. Lopputuloksissa olin M30 sarjan kolmas. Kärki meni kyllä tässäkin sarjassa todella kovaa. Oli myös hienoa nähdä monen tutun kaverin ajavan hyvin täällä.

Kuva: Tarja Kivirinta

Seuraavan kerran kisailen Tahkolla ja sitä ennen on nyt tarkoitus ajaa pitempää pk-lenkkiä. Sen verran nyt tämän viikon kisoista kuitenkin innoistuin, että enköhän mä lähde heinäkuussa ainakin Valkeakoskelle XCO-cupin seuraavaankin kisaan ajamaan. Mä oon aina enemmän  tykännyt maratoneista ja niitä yleensä ajanutkin, mutta on tässä xco:ssa omat hyvät puolensa ja lajina kuitenkin vähän erilainen maratoniin verrattuna, vaikka molemmissa maastossa ajetaankin. Kiitokset järjestäjille hyvästä kisasta ja reitistä! Samoin onnittelut kisassa pärjänneille! 

Harvinainen hetki mun kilpailu-uralla. 

4.6.2015

Brahe MTB

Eilen Pietarsaaressa ajettiin iltakisana Brahe MTB. Itse lähdin kisaan tekemään ennenkaikkea hyvää ja kovaa tunnin treeniä. Siihen nämä viikkokisat ovat todella hyviä. Ja toki kun kilpailusta on kysymys niin ainahan sitä yrittää myös ajaa mahdollisimman hyvin ja kovaa. Reitti oli periaatteessa tuttu aikaisemmilta vuosilta, mutta en sitä avauskierroksella kuitenkkaan oikein hyvin muistanut. Yksittäiset kohdat oli tuttuja, mutta hyvin ei muistanut mitä on seuraavaksi tulossa. Oli tarkoitus tulla ajoissa paikalle, mutta pyörän takajarrun vaihto ennen lähtöä ja pieni harhailu kisapaikalle löytämisessä vei tuon tutustumismahdollisuuden.

Numerot oli hiihtokisoista tutuilla numeroliiveillä Kuva: Martin Ek

Reittihän oli pääosin polkua ja sopivan mutkaista ja pientä nousua ja laskua. Eli reittinä todella hyvä. Tällä kertaa myös aika märkä kun viime viikot on vesisateita riittänyt. Ei tuo kura kuitenkaan kisaa haitannut tai kisafiilistä vienyt. Kyllähän maastopyöräkisoihin kurakot kuuluu ja luonnonvoimille ei järjestäjä mitään voi.

 Kuva Martin Ek

Kisa alkoi ihan mukavasti, tosin ensimmäisellä kierroksella vähän joutui reittiä opettelemaan ja olemaan tarkkana, mitä seuraavaksi tulee. Suhteellisen tasaista ajoa kuitenkin. Toisen kierroksen lopulla tuli lyhyt väsymyksen tunne, joka meni kolmannen kierroksen aikana ohi. Kolmannen kierroksen loppu oli taas vahvaa ajoa omalla tasolla. Ehkä olis pitänyt olla vielä neljäs kierros niin diesel olis kunnolla lähteny käyntiin :) Toisaalta noin tunnin kisa on paras mahdollinen kesto tällaiselle viikkokisalle. Sen jaksaa kuitenkin ajaa "täysiä" ja kisa pysyy mukavan vauhdikkaana. Eilisessä kisassa mun keskisyke oli 176 ja maksimi 188. Ihan hyvin kun anaerobinen kynnyssyke testien mukaan on 177. Eli aika maksimilla mentiin sykkeiden puolesta.

Kisan sykekäytä Garminin mukaan. 

Kiitokset järjestäjille ja muille kilpailijoille sekä kuvaajalle! Hyvät kisat oli järjestetty ja kovia kuskeja viivalla. Tulokset löytyy täältä.

1.6.2015

Korso MTB

Kauden toinen maratonkisa ajettiin Korsossa yhdellä mun suosikkireiteistä. Oon tuosta reitistä tykännyt oikeastaan aina ja tälle vuodelle reitti oli vielä saanut muutamia parannuksia kun polkua oli löydetty lisää. Reitin nopea luonne oli kuitenkin säilytetty, mikä on hieno asia. Ehkä kuitenkin muutosten myötä reitti oli enemmän täysjoustoreitti ainakin mun mielestä. Pari edelliskertaa tuli ajettua jäykkäperällä ja nyt oli alla taas täpäri ja olin valinnasta kisan aikana kyllä tyytyväinen. Pyörä siis sopi reitille erittäin hyvin. 

Kuva: Tarja Kivirinta

Itse kisa lähti omalta osalta aika rauhallisesti liikkeelle. Kun tuollainen väkimäärä (450 osallistujaa) lähtee poluille niin ruuhkaahan siellä tulee. Alkumatkan ruuhkista kun selvittiin niin päästiin kunnolla ajamaan. Monet moittivat tänä vuonna merkkausta, mutta itse pysyin kyllä reitillä. Toisella kierroksella meinasin kerran ajaa harhaan, mutta se tais johtua enemmän väsymyksestä kuin huonosta merkkauksesta. Onneksi takana tullut kuitenkin huikkasi suunnan niin en ehtinyt väärälle polulle ajamaan. 

Ajo kulki ensimmäiset 1,5 - 2 tuntia ihan mukavasti ja tuntui jopa, että vois vähän nostaa vauhtia toiselle kierrokselle. Se tosin jäi sitten vaan tunteeksi, koska pian toisen kierroksen alkupuolella tuli seinä vastaan. Kestävyys vaan loppui kesken ja loppumatka olikin melkoista taistelua maaliin. Ihan lopussa taas löytyi virtaa tai sitten johtui vaan tiedosta, että maali on lähellä. Tais se loppukevään influenssa kuitenkin tehdä kestävyyspohjalle vähän vahinkoa. Ja viime aikoina ei oo kyllä pitkiä rauhallisia lenkkejä paljoa ehtinyt ajamaan muista kiireistä johtuen. Lenkit on enemmän ollu lyhyitä ja tehokkaita. Pitää nyt jatkossa keskittyä tuohon ja ens viikosta lähtien aikaakin pitäis olla vähän enemmän käytettävissä. 

Kuva: Tarja Kivirinta

Kisanahan tämä kuuluu edelleen mun suosikkeihin ja reitti oli mahtavaa ajettavaa. Kelikin oli aika ihanteellinen kisailuun. Itselle jäi ihan hyvä fiilis kisasta, toki töitä on kunnon eteen vielä tehtävä paljon ennen seuraavaa maratonia. Verensokerit pysyi kisassa taas hyvällä tasolla. Täytyy sanoa taas, että kyllä tuo insuliinipumppu vaan on hyvä laite tähän hommaan. Ja mulle siitä on ollut suuri apu kisoissa ainakin tähän mennessä. 

Seuraavaksi tällä viikolla ajan pari xco-kisaa, keskiviikkona Pietarsaaressa ja sunnuntaina Vaasa XCO:n. Sen jälkeen ajattelin pitää vähän kisoista taukoa ja Laajavuoren maraton jää näillä näkymin väliin. Täytyy keskittyä treenaamiseen ja Tahkolla sitten seuraava maratonmatkan kisa. Kiitokset vielä kuvaajalle hienoista kuvista sekä kilpailijoille ja järjestäjille kisoista!