Laajavuori

Lauantaina Jyväskylässä ajettiin suomalaisessa maastopyöräilyssä jo legendaariseksi noussut Laajavuoren maratonkisa. Itse lähdin tällä kertaa lyhyelle matkalle hakemaan jalkoihin nopeutta, kun tuntuu vähän siltä, että nopeus on vakio tai tasaisesti kisan mittaan hidastuva matkasta riippumatta :) Lisäksi tuollainen lyhyempi kisa palvelee xco-ajoa ja viime aikojen kisailu alkaa jaloissa jo jonkun verran painaa, joten siinäkin mielessä lyhyt kisa suunnitelmiin sopi.

Tavoitteena oli lähteä alusta asti haastamaan nopeampia. Viime viikkoisen loistavan lähdön jälkeen nyt startti oli vähän heikompi. Heti liikkeelle lähdön jälkeen edellä jarrutettiin ja joutui ikäänkuin starttaamaan uudelleen. Tuossa meni porukkaa ohi ja tuntui, että jalat jäi starttipaikalle enkä oikeen saanut alun nousuun kunnon iskua päälle. Lähtö tuolla tapahtuu loivaan nousuun. joka jossain vaiheessa jyrkkenee, joten porukka saadaan kyllä jonoksi tuolla ennen ensimmäistä laskua.

Kuva: Touho Häkkinen

Muutenkin heti reitin alussa noustaan ihan kiitettävän paljon näin rannikon tasamailla ajamaan tottuneelle :) Nousua nousun perään. Reittinähän Laajavuori on teknisesti helppo, mutta fyysisesti raskas. Kyllähän tuollainen treenimaasto olisi ihan kiva tännekin saada niin saattaisi mäet nousta vähän eri malliin. Alun lähtöhässäköiden jälkeen löytyy yleensä porukka missä edetä. Niin kävi nytkin kun Mustikkamaan Timo tuli eteen, ei muuta kun koukkua selkään ja peesiin. Ajattelin, että jos tuossa vauhdissa pysyy niin voi olla tyytyväinen. Tasaisella ja ylämäissä pysyin hyvin mukana, mutta varsinkin alamäissä oli vähän ongelmia ja eroa meinasi tulla. Tuossa tietysti tulee se ero kun edessä lasketaan täpärillä ja mä olin jäykkäperällä matkassa. Toisaalta ylämäkeen pitäisi etu olla sitten jäykkäperälle vastaava.

Kuva: Vesa Saarikoski

Jossain vaiheessa vauhti ei kuitenkaan enää riittänyt roikkumaan tuossa ja koukkua oli heitettävä seuraaviin ohi meneviin selkiin. Tässä vaiheessa tuntui kuitenkin, että ei oikeen missään porukassa kauaa pysynyt. Hetken olo oli kuin keilalla radalla, mutta sitten sai taas ajorytmistä kiinni ja edellä meneviä selkiä sai taas kiinni ja porukassakin pysyi. Lopun todella jyrkkä ja pitkä nousu meni hyvin ja sitten vaan tykitystä maaliin. Lopputuloksissa olin viides. Jos olisin siinä Timon peesissä pysynyt niin olis ollu sarjan voitto lähellä, mutta tällä kertaa jalat ei siihen riittäneet. Tulokseen voi olla tyytyväinen, mutta vauhtia jalat edelleen kaipaa. Samoin joka kisassa tuntuu tulevan tuollainen musta hetki matkasta riippumatta. Toki tässä nyt pitää ottaa huomioon jatkuvat nousut, joissa oon perinteisesti saanut itseni aika loppuun ajettua.

Kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen kisapäivä, omia puutteita pitää pyrkiä kehittämään ja onhan tämä kuitenkin kivaa hommaa. Ja oli hienoa, että meillä oli GIF:stä tällä kertaa neljä kuskia kisoissa. Tähän asti kun alkukauden kisat ollaan menty 1-2 kuskilla/kisa. Torstaina sitten Patamäessä Kokkolan Maasto-Cupin kisa ja luvassa on paikallisesti mukavasti nousua kun paikalla sattuu olemaan yksi alueen kolmesta jätemäestä :)

Korso MTB

Viikonlopun ohjelmassa oli "etelän reissu" kun Korsossa ajettiin maratoncupin kisa. Rata on kyllä yks mun suosikkeja maratonradoista ja tällä radalla kyllä Top Fuel pääsee oikeuksiinsa. Pyörä sopi radalle kuin nyrkki silmään. Loput jää sitten kuskista kiinni ja valitettavasti se on yleensä se heikoin lenkki tässä yhtälössä.

Kisan alku oli mun osalta tällä kertaa loistava. Yleensä kun starteissa nukun ja lähdöt on surkeita niin nyt lähdin Jurvan Voiman kovimman maastomiehen takaa starttiin ja päästiin hyville paikoille letkaan, joka eteni auton perässä tietä pitkin. Jossain vaiheessa kun polut alkoi niin vähän jouduin antamaan periksi. Ei vaan oikeen oo mun tyylistä rynniä väkisin sinne poluille toisten eteen, mutta pahimmat ruuhkat kyllä onnistuin välttämään, että siinä mielessä paras startti varmaan koskaan ja hyvissä asemissa pääsi ajamaan kun varsinaiset polkuosuudet alkoivat.

Kuva: Tarja Kivirinta

Pääsin hyvässä porukassa etenemään. Vetovastuu vaihteli mutta porukka eteni aika hyvää vauhtia pitkän aikaa. Välillä tuntui, että olin vähän jojossa, mutta varsinkin nousuissa tuntui taas vahvemmalta. Polkuajokin sujui kohtalaisen hyvin. Tai poluilla ajo oli kyllä tiepätkiä vahvempaa. Jossain vaiheessa porukka sitten vähän hajosi pitemmällä polkuosuudella. Kärkiletka karkasi ja itse olin siinä vaiheessa letkan perällä niin ei oillut oikeen mitään tehtävissä. Tieosuudella ei saanut enää kiinni. 

Ekan kierroksen loppupuolella alkoi sitten jaloissa vähän painaa ja tuntui, että vauhti tippui reilusti ainakin hetkellisesti. Kierroksen loppupuolella taas pääsin hyvään porukkaan, missä ajo lähti taas sujumaan. Toisen kierroksen alussa sitten pudotin juomapullon ja tuo porukka karkasi samantien kun pulloa maasta keräilin. Toinen kierros oli muutenkin vähän epätasaista taistelua. Välillä tuntui, että ei päässyt mihinkään ja välillä taas jotkut polkupätkät meni hienosti. Mikkosen Ari ajeli jossain vaiheessa ohi ja tarjolla olisi ollut loistavan juttuseuran lisäksi hyvää peesiapua. Pari polkupätkää meni hyvin mutta sitten Arin selkä karkas. Jäi jutut kuulematta ja hyvä vetoapu meni samalla :) Vaikka maastossa ei varsinaisesta peesistä niin hyötyä olekaan niin jonkun edessä ajaessa saa monesti itsestään vähän enemmän irti.

Pullon vaihto ja toiselle kierrokselle, Kuva: Jari Hassinen

Kierroksen loppua kohti taas vauhti vähitellen löytyi. Ja lopussa tulikin muutaman kuskin kesken pieni lopputaistelu. Rata itsessään oli loistava. Oikeestaan on ihmeellistä, miten noin pienelle alueelle on saatu 32 kilometrin kierros. Järjestelyt toimivat mun mielestä hienosti ja on aina hienoa nähdä kavereita kisan ohella. Kelikin oli tälle keväälle/kesälle siinä mielessä erikoinen, että tuli jopa kuuma eikä ajolasit jäätyny :)

Loppuun vielä video reitiltä. Tuosta näkee hyvin eron mitä kärkikuskien ja tavallisten tallaajien ero alamäessä on. Vaikka pätkä ei kovin pitkä olekaan niin kyllä tuossakin saa eroja tehtyä. Videon kuvannut ThePosankka.