Kisa lähti liikkeelle oikeestaan ärsyttävän pitkällä pururataosudella. Toisaalta ihan ymmärrettävää niin porukka saadaan hajalle ennen ensimmäisiä polkuosuuksia. Pururataa nyt ei vaan oo kovin kivaa ajaa. Ensimmäinen polkuosuus olikin sitten ihan hyvää kivikkopolkua ja taidettiin siinä jollain kalliollakin käydä. Sen jälkeen mentiin vähän tietä ja sitten alkoikin pitempi polkuosuus. Tämä pätkä oli reitin parhaimmistoa ja polkujen jälkeen ajettiin vielä jotain kuntoradan/hiihtoladun pohjaa ylös - alas, mutta pohja oli kova, joten vauhtia se ei syönyt.
Sitten pätkä tietä ja sitten alkoi ehdottomasti paras osuus kun polku meni hienolla kalliopätkällä. Siinä sai vähän katella ajolinjojakin, että mistä parhaiten pääsi. Ei kuitenkaan liian hankalaa ollut, että koko kalliopätkä oli ajettavissa. Lopussa vielä tutuksi tullutta pururataa ja uudelle kierrokselle urheilukentän kautta.
Oma ajo lähti vähän tukkoisesti liikkeelle. Monesti kun alkuun ajetaan pitempi osuus kovaa, kuten tässä tuota pururataa niin ensimmäisellä polulla sitä on jotenkin hukassa. Ei vaan löydy se oikea ajorytmi sinne polulle. Ensimmäinen kierros menikin vähän ajorytmiä hakiessa ja reittiin tutustuessa. Toisen kierroksen aikana ajo alkoikin kulkea jo paremmin.
Kolmas kierros oli oikeastaan samanlaista menoa kuin toinenkin, mutta yllätyksekseni huomasin, että ei oo sitä väsymistä tullut, mikä yleensä joka kisassa tulee. Tosin kisan kokonaismatka oli 45 km, joten saattoi siitäkin johtua. Yleensä se vaan tapaa siinä 30-45 välillä tulla. Kolmannella kierroksella huomasin, että takarengas tyhjenee hitaasti ja täytinkin sen pitkällä polkuosuudella. Sain vielä edellä menevän kiinni ennen kalliopätkää mutta siinä vaiheessa oli rengas jo aika tyhjä. Tyhjeni siis uudestaan tuon ensimmäisen täyttökerran jälkeen. Hitaasti mutta varmasti.
Mulla oli enää yks CO2 patruuna taskussa, joten jouduin vähän riskillä ajamaan puolityhjällä renkaalla. Ajattelin, että jos toisenkaan täytön jälkeen litkut ei rengasta paikkaa niin tavoitteena kuitenkin oli maaliin päästä. Sen takia viivyttelin tuon toisen täytön kanssa mahdollisimman myöhään. Tuolla kalliopätkällä piti rengas kuitenkin täyttää ja siinä pääsi sitten kaveri karkuun. Loppumatkan ajoin aika varmistellen, että maaliin pääsen. Maalissa rengas kuitenkin oli aika hyvin ilmat pitänyt, joten litkut oli toisen täytön jälkeen asiaan auttaneet. Ihan hyvä fiilis jäi kisasta itselle. Ajo parani kisan edetessä, yleensä tuntuu, että käy päinvastoin.
Reitti oli sopivan haastava, mutta kuitenkin ajettava ja vauhdikas. Jos jotain haluaisin reitiltä parannettavan niin joissain kohdin merkkaukset oli vähän epäselvät. Ensimmäisellä kierroksella ensimmäiset polkuosuudet ja käännökset oli vähän hakusalla kun en aina huomannut minne reitti menee. Toinen kehitysehdotus olisi, että pururataa vois olla vähän vähemmän kierroksella, jos mahdollista. Kiitokset kuitenkin järjestäjille ja hienoa, että tässä lähialueilla viitsitään kisoja järjestää. Kisaan oli myös saatu mukaan lähes kaikki tämän alueen kärkikuskit. Voiton vei Arto Tikkala ennen Markus Parkkista ja Tony Stooria. Onnittelut voittajille!
Jännittävin kisapäivän tapahtuma oli ehdottomasti vasta maaliintulon ja suihkussa käymisen jälkeen. Olin jo suihkussa käynyt ja pukemassa puhtaita vaatteita niin huomasin, että housut onkin jääny autoon. Vaihtoehtoina oli siis laittaa hikiset pyöräilyshortsit jalkaan tai juosta pihan poikki bokserit jalassa.. Takki vaan päälle ja pyyhe lanteille ja takaoven kautta suihkutiloista pääsikin melkein suoraan autolle. Olin varmasti hauska ilmestys, jos joku sattui näkemään.
Nyt alkaa pikku hiljaa kisakausi lähenemään loppuaan. Vielä olis pari starttia jäljellä tälle syksylle. Ens viikonloppuna Lamminpäässä ja kuun lopulla Hämeenkyrössä. Sitten onkin aika miettiä, mikä tässä kaudessa on onnistunut ja mitä kaikkea voisi parantaa.
Loppuun vielä Janne Grahnin kuvaama video tuolta tekstissäkin mainitulta kalliopätkältä:
Loppuun vielä Janne Grahnin kuvaama video tuolta tekstissäkin mainitulta kalliopätkältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti