Kausi 2014

Nyt on aika vähän miettiä mennyttä kisakautta. Missä onnistuin, missä epäonnistuin ja missä asioissa jäi parannettavaa? Kausihan alkoi mulla lokakuun lopussa/marraskuun alussa, kun aloitin uuden treenikauden. Talven ja kevään treeneihin en nyt tässä sen enempää palaa, mutta kokonaisuudessaan talven treenikausi oli hyvä. Tuntui, että eteenpäin mentiin ja kehityin kuskina. Varsinkin keväällä kunto tuntui olevan ihan hyvällä tasolla.

Kisakausi alkoi Rajamäellä (Nurmijärvi Mtb) toukokuun alkupuolella. Kauden avausmaraton on aina tietyllä tapaa hankala, mutta tänä vuonna olin ajooni tyytyväinen. Kauden avauksessa huomasin, että ylämäet kulki suhteessa paremmin kuin aikaisemmin ja samoin tiepätkillä en jäänyt jalkoihin. Olin mielessäni kauden jakanut vähän kuin kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli Rajamäen kisasta Laajavuoren maratoniin ja sen jälkeen oli tulossa perheenlisäystä. Kauden toinen osa alkaisi sitten mahdollisuuksien (=perheen tilanteen) mukaan Joupiskalta ja jatkuisi Pyssymäen ja mahdollisten muiden maratonkisojen kautta SM-kisaan.

Nurmijärvi Mtb, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Rajamäen kisan jälkeen oli hyvin aikaa treenata ja kävin välissä ajamassa yhden paikallisen maantiekisan, PP-Runtin. Seuraavan kerran kisailin maastossa kesäkuun alussa Brahe Mtb:ssä Pietarsaaressa. Tämä olikin alkukauden paras kisa multa. Ajo kulki hyvin ja reittikin oli sopivan tekninen mun makuun. Tämä tiesi hyvää, kun viikko tästä Korson XCM-kisassa oli tarkoitus olla jo kunnossa. Korson reitti on mun yks suosikkireittejä maratoneilla. Tällä kertaa kisa vaan meni vähän pilalle verensokeriongelmien takia. Korsosta oli viikko Laajavuoren maratoniin, jonka oli tarkoitus "huipentaa" kevätkausi. Viikolla kävin vielä ajamassa Laihialla XCO-viikkokisan hyvänä treeninä.

Laajavuoren kisa jäi sitten väliin, kun tuleva vauva antoi vähän sellaisia merkkejä, että ei viitsi monen sadan kilometrin päähän lähteä. Ja muutenkin tilanne oli siinä vaiheessa se, että koin olevani kotona enemmän hyödyksi kuin kisareissulla. Tavallaan vähän harmitti tuo kun Korsossa ja Laajavuoressa piti olla kunnossa ja tuon Brahe Mtb:n perusteella kunto alkoi olla jo hyvä. Mutta verensokerit on aina vähintään pari kisaa pilannu kauden aikana ja tulee varmasti jatkossakin pilaamaan. Se pitää vaan hyväksyä. Toisaalta positiivista, että kunto alkoi olla jo kohdillaan silloin kun sen "pitikin olla".

Laihia XCO

Tämän jälkeen oli enemmän vauvanhoitoa kuin pyöräilyä ohjelmassa. Heinäkuussa tuli ajettua yks paikalliskisa, mutta sekin meni enemmän ja vähemmän univelkaisena vähän sinnepäin. Joupiska XCM oli tavallaan uus kauden aloitus ja jännityskin kova ennen kisaa. Kisa sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja olin tyytyväinen ajooni. Joupiska on edelleen yks mun suosikeista maratonreiteistä. Reitiltä löytyy helppoa kuntorataa ja hiekkatietä, mutta vastaavasti sitten pitkät pätkät huippua polkua. Paikoin ihan teknisiäkin pätkiä. Joupiskan jälkeen oli alunperin suunnitelmana ajaa Jämillä, mutta se jäi nyt väliin tyttären ristiäisten osuessa samalle päivälle.

Pyssymäki oli sitten elokuun puolessa välissä. Jälleen mun suosikkireittejä ja täällä ajokin on yleensä kulkenut ihan kohtuu mukavasti. Tälläkin kertaa olin ajooni tyytyväinen, vaikka selkä vähän jumiin kisan aikana menikin. Tulipa tuollakin mietittyä, että vois se täysjousto olla ihan hyvä tälläkin reitillä... Pyssymäen reitin eteen on tehty paljon töitä vuosien aikana ja mikäli oon oikeen ymmärtänyt niin työt reitin parantamiseksi jatkuvat edelleen. Mun mielestä tuolla vois ajaa joku vuosi vaikka SM-kisan. Sen verran hienosta reitistä on kyse.

Pyssymäki, XCM, Kuva Merja Kivirinta

Viikko Pyssymäen kisasta olin Rokualla ajamassa. Reitti ei ehkä ole ihan mun tyyppinen, mutta välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Ihan paras vire ei tänne osunut, mutta järjestelyiltään hieno tapahtuma. Kisan jälkeen uinti ja sauna kylpylässä ja päälle hotellin buffet-lounas. Kyllä kelpasi.

Seuraava kisa mulla olikin tarkoitus olla SM-kisa ja sitä ennen hyvänä treeninä Kirsta XCO Laihialla. Siellä saikin jumpata koko tunnin tosissaan, sen verran tekninen reitti kyseessä. Harjoituskisan reitiksi kuitenkin todella hyvä reitti ja toimiihan se Arton harjoittelupaikkana, joten siellä treenaamalla pärjää kyllä kisoissakin. Olisi varmasti ollut hyvää harjoitusta SM-kisaan. Se jäi tänäkin vuonna väliin, kuten aikaisemmin olen kertonut. Lasten terveys menee kuitenkin pyöräilyn edelle ja siinä vaiheessa perheen ajan käyttöä hallitsi 3 kertaa vuorokaudessa käynti sairaalassa antibioottoannosta hakemassa 3kk ikäiselle tytölle.

Tuossa loppukaudesta oli vielä suunnitelmissa ajaa lähialueen 7 Sjöar Mtb, mutta viikko ennen sitä meni flunssassa, joten jätin suosiolla väliin. Kisakauden päätti sitten Pirkka Mtb ja siitä tunnelmat edellisessä tekstissä.

Joupiska XCM

Kokonaisuudessaan vähän rikkonainen kausi, mutta kun tuloksia katsoo ja omaa ajoa miettii niin kohtuu hyvin kuitenkin meni. Silloin kun olin suunnitellut olevani kunnossa myös olin, etli Kesäkuun alku - puoliväli ja sitten elokuussa. Valitettavasti tuo ensimmäinen kunnossa oleminen kaatui kisojen osalta vähän, mutta turha sitä on murehtia. Harjotusmäärät pysyivät suunnilleen samoina kuin edellisenäkin vuotena. Tänä vuonna koitin laatuun panostaa enemmän ja pitää kovat ja kevyet treenit selvästi erillään toisistaan.

Missä sitten jäi parannettavaa? Edelleen se tasaisuus puuttuu. Koskaan kisaan lähtiessä ei voi olla aivan varma mikä on päivän kunto. Eli rutiini ja varmuus puuttuu. Nopeutta tulisi myös kehittää ja tietysti sitä, ettei ajaisi itseltään jalkoja alta kisan alkuvaiheessa. Voimapuolella pitäisi kans parannusta ens kauteen tulla. Nyt kun on voimaharjoittelua tullut tehtyä lähinnä talvisin niin väkisin kesällä voimatasot tippuu. Tähän onkin suunnitelmissa ensi kesäksi muutosta.

Yksi positiivinen asia mitä kesän aikana tuli diabeetikon näkökulmasta opittua oli, että Vitargo sopii mulle tankkausjuomaksi kisaan. Mulla on ollut noiden tankkausjuomien/jauheiden kanssa aikaisemmin suuriakin ongelmia. Yleensä ne on nostaneet verensokeria liikaa tai tavallaan hallitsemattomasti yllättäen. Tämä ei oo ainakaan ksiapäivänä mikään hyvä juttu. Vitargon kanssa testi onnistui alusta lähtien hyvin. Osin voi kyse olla sattumasta, että kaikki toimi ja osin varmasti siitä, että tämä toimii mun kropan kanssa. Oikeastaan tästä Vitargon "löytämisestä" pitää kiittää Tom Söderdahlia, joka siitä mulle alunperin taisi mainita. Myös urheilijuoman sekaan olen tuota "toisen kierroksen" pulloihin laittanut lisäenergian saamiseksi.

Pirkka Mtb, Kuva: Kari Mäkinen

Diabeteksen kannalta kesän kisat meni myös ihan kohtuu hyvin. Korso oli oikeastaan ainut mikä meni pahemmin penkin alle. Toki pieniä ongelmia kisojen aikana saattoi tulla. Varsinkin kun verensokeri ehtii laskea ja ja sitten saattaa nousta liikaakin. Ja toisaalta energiaa pitäisi saada kisan aikana myös muuten kuin vaan matalia verensokeriarvoja estääkseen. Tästä asiasta ensi viikolla pitäisikin mennä lääkärin kanssa neuvottelemaan. Täytyy toivoa, että lääkärillä olisi tietoa urheilusta, ettei ihan ummikolle tarvisi selittää näitä juttuja. Kuten kesällä yksi lääkäri totes: "meinaatko vielä montakin vuotta kilpailla, kun tuota ikääkin alkaa jo olla" :) Onhan sitä 34-vuotta, mutta ei se mun mielestä vielä niin paljoa ole, että kilpailemisen estäisi.

Kokonaisuudessaan siis postitiivinen kesä takana. Ja kyllähän tässä lajissa yksi hienoimpia asioita on kaverit ja tutut, joihin on kisojen yhteydessä tutustunut. Sen lisäksi, että ajamisesta pitää niin kyllä te kaverit teette tästä myös hienon harrastuksen.

Hopeinen XCM-cup mitali viidestä maaliin ajetusta kisasta