Lauantaina avasin kisakauden Peurungalla XCM-cupin avauskisassa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin lähdin kisaan vähän epävarmoin fiiliksin. En tiedä johtuiko siitä vai alkaako kisakokemusta olla jo sen verran, mutta yllättävän vähän jännitti koko aamupäivän ennen kisaa. Oikeastaan vasta lähdossä alkoi olla tavallista jännitystä ilmassa.
Maltoin ottaa lähdön rauhallisesti ja tunnustelin alkumatkasta, että mihin olisi rahkeita kropan puolesta päivän kisassa. Muutamat nousut meni ihan mukavasti, mutta kyllä se aika pian selväksi tuli, että ylämäet koituu tänään kompastuskiveksi. Tai ensimmäisen kierroksen lopulla selkä meni kunnolla jumiin ja toisella kierroksella kävi jo mielessä, että selviytyyköhän sitä maaliin asti. Siinä tuli kuitenkin ajettua ihan hyvässä porukassa niin en tiedä sainko siitä lisää virtaa vai turtuiko tuohon selkäkipuun, mutta kolmas kierros meni mun mielestä taas paljon paremmin. Tuo selkä kyllä tahtoo aina vaivata kisoissa, joissa on paljon nousua. En tiedä johtuuko sitten vähäisistä mäkiajoista normaalisti vai mistä. Keskivartalon lihaksistoon oon nyt pari talvea kiinnittänyt erityistä huomiota.
 |
| Nousee nousee.. Kuva: Tarja Kivirinta |
Kisahan sisälsi nousuja nousujen perään ja reilusti mutaa sitten välissä :) Reittinä kyllä hyvä maratonreitti ja varmasti fyysisesti yks raskaimmista kisoista missä oon ajanut. Välillä kävi mielessä vuoden 2012 Valkeskosken kisa, joka oli todella raskas. Siellä tosin oli teknisyyttäkin huomattavasti enemmän kuin nyt. Teknisesti reitti ei siis ollut mikään paha. Enemän mentiin kärrypolkuja ja metsäteitä höystettynä muutamalla hienolla polkupätkällä. Tosin aika kivikkoisia ne kärrypolut tuntui olevan. Huomas kyllä kisan jälkeen, että koko kropalla oli saanut tehdä töitä. Jalkojen lisäksi kädet otti kyllä sen verran iskua vastaan. Kisan jälkeen pyörän pesukin tuotti vähän haasteita. Sen verran oli kuraa tarttunut matkalta mukaan.
 |
| Kuraa tarttui matkaan reitiltä |
 |
| Vähän pestävää |
Verensokeritkin pysyi koko kisan ajan hyvällä tasolla. Ei laskenut missään vaiheessa liiaan alhaalle eikä myöskään käynyt liian korkealla. Tässä mielessä tuo insuliinipumppu on kyllä onnistunut muutos. Geeliäkin sai nyt syödä huomattavasti enemmän energiankulutuksen mukaan eikä tarvinnut keskittyä vain siihen, että verensokerit pysyisivät halutulla tasolla. Pitää kauden mittaan tuosta pumpusta vielä lisää juttua laittaa, kun kokemuksia kisakäytössä kertyy lisää. Mutta nyt vajaan puolen vuoden kokemuksella on kyllä urheiluun mulle tosi hyvä valinta tämä. Pitkään ajattelin, etten missään tapauksessa halua pumppua käyttöön kun homma toimi ilman sitäkin tavallisessa elämässä hyvin, mutta nimenomaan urheilussa tuo on ollut todella hyvä.
Oma suoritus oli varmasti tämän hetken kunnon mukainen. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin ja keskittyä taas muutama viikko hyvään treeniin ennen seuraavia kisoja. Tämä kisahan tuli sairasteluiden jälkeen vähän "yllättäen" kun olin jo päättänyt jättää kisan väliin mutta mieli teki kuitenkin mukaan kun tuntui, että ajamaan pystyy. Toivottavasti seuraavassa kisassa saa taas vähän enemmän miehestä irti. Joka tapauksessa oli hienoa avata kisakausi ja nähdä taas tuttuja kavereita pitkästä aikaa kisatunnelmissa.
 |
| Kuva: Tarja Kivirinta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti