Kisakausi päätökseen: Hyvinkää XCO ja 7 Veljeksen XCM

Hyvinkää XCO

Viikonlopun kisat ajettiin molemmat Hyvinkäällä, joten siellä meni kisakauden viimeinen viikonloppu. Lauantain kisa oli mulle näistä se tärkeämpi ja siihen olin viikon treeneillä tähdännyt. Sunnuntain maraton piti olla sitten enää se kauden huipennus.

Lauantain kisarataan käytiin jo perjantaina tutustumassa ja ajamassa se muutamaan kertaan läpi. Rata osoittautui erittäin nopeaksi, ei niin tekniseksi radaksi, jossa oli jyrkkiä laskuja ja teräviä nousuja. Vauhti toisi rataan haastetta. Radalla oli myös kiviä ja juurakkoa vähän menoa hidastamassa ja kovassa vauhdissa niiden kanssa sai olla tarkkana. Teknisesti kuitenkin selvästi helpompi kuin vaikka Korson rata. 

Mä oon nyt tällä kaudella innostunut tuota XCO-cupia kiertämään niin mulle oli tarjolla jopa cupin voitto. Tässä tapauksessa ahkera kisaaminen kannatti, kun kiersi riittävästi kisoja ja niistä sai pisteitä riitti se lopulta cupissakin ykkössijaan. Toki muutamat kovat kuskit ajoivat selvästi vähemmän kisoja, joten cupin loppupisteissä eivät niin korkealle päässeet. Ihan kiva bonus kuitenkin kisakauteen tämä.

Kuva: kunnonkuvaaja.fi

Kisa lähti liikkeelle ylämäkeen, jossa porukka saatiinkiin heti jonoksi. Samassa lähdössä ajoivat Elite, M30, M40, naiset ja harrastesarja. Eli selkää mitä seurata oli tarjolla muistakin luokista tällä kertaa. Tuntuu vaan nuo setämiesten (M40) selät menevän aika kovaa vauhtia, että perässä pysyisi :) Itse lähdin kisaan sillä asenteella, että tosissaan yritetään ja kaikki koitetaan saada irti. Neljännellä kierroksella alkoi jalat hetkellisesti olemaan aika valmiit, mutta viidennellä sain taas jostain lisäboostia menoon ja kuudes meni jo ajamisen ilosta kun tiesi, että kohta pääsee maaliin. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa maalissa oli kaikkensa antanut mies. Hetken joutui puhallella, että pääsi matkaa jatkamaan. Tuloksena oli oman luokan voitto, mikä olikin ensimmäinen voitto pyöräilyssä ikinä. 

Tuun kyllä ens kaudella myäs panostamaan näihin XCO-kisoihin. Jotenkin ne on nyt tuntunut omimmalta tällä hetkellä. Maratonejakin on välillä kiva ajaa, mutta kyllä XCO on ajanut mulla edelle. Ja kannattaisi monen, joka maratoncupin kisoja kiertää kokeilla XCO-kisoja. Kyllä siellä pärjää eikä ne sen pahempia ole. Samaa rataa kun ajetaan useampi kierros niin pahat paikat kyllä oppii kisan aikana ja nopeutta noista varmasti saa myös maratoneille. Kehittää sekä teknistä osaamista, että nopeutta ainakin. Ja jos ei halua lisenssiä hankkia niin siellä on harrastesarja, jossa voi ilman lisenssiä ajaa. 

XCO-cup M30-sarjan voitto

7 Veljeksen XCM

Sunnuntaina oli vuorossa kauden päätöskisa. Vähän jännitti, mitä jaloissa on jäljellä edellispäivän kisan jäljiltä. Koitin lämmitellä huolellisesti ja startissa ajo tuntuikin yllättävän kevyueltä. Hetkellisesti kävi jopa mielessä, että yllättävän rauhallisesti kärki starttasi. Yleensä kun ei maratoneilla ihan siellä kärjessä tule lähdössä oltua. No kyllä se kärkikuskien vauhti siitä kiihtyi niin, että itse tippui letkasta ja löysin oman paikkani. 

Alun starttiloopin ja hiekkatieosuuden jälkeen lähdettiin jo oikeille poluille, jotka osoittautuivatkin heti ehkä normimarakisaa vähän teknisemmiksi. Ei niissä vielä tässä vaiheessa mitään sen erikoisempaa ollut, mutta ehkä normaalia enemmän jumppaamista kuitenkin. Ajo tuntui kulkevan ihan mukavasti, kunnes yhtäkkiä takareisi kramppasi oikeen kunnolla ja jouduin hetkeksi pysähtymään. Pääsin jatkamaan matkaa, kunnes krampit tulivat uudelleen ja helpottivat taas. Tämän jälkeen ajo muuttui kyllä varovaiseksi. Ei oikeen uskaltanut enää tosissaan vääntää, vaan vähän pintakaasulla joutui ajamaan. 

Reitti sisälsi myös useita kallioita ja nousuja joissa ei vaan voinut ajaa, ainakaan ylöspäin, Nämä kohdat myös tekivät vähän huonoa tuolle kramppaavalle jalalle kun joutui jalkautumaan. Reitti itsessään oli hieno ja teknistä polkua riitti, mutta tosiaan muutamat kohdat oli kyllä aika lailla ajamattomia, mikä ei mun mielestä ole ehkä maratonreitin idea. Toki makuasioita nämä ja suurin osa reitistä oli kuitenkin ajettavaa polkua. Ennakkoon reittiin tutustumalla olisi tietysti osan kohdista päässyt ajamaan kun olisi tiennyt mistä sopiva ajolinja menee. Ja onhan se hyvä, että kisoja on eri tyylisiä, melkoinen taistelu tämä kisa ainakin oli. Loppuosa kierroksesta mulla menikin siiten tuon jalan kanssa tuskaillessa ja valitettavasti ajo jäi tällä kertaa yhteen kierrokseen. 

Mikä sitten aiheutti nuo krampit? 450 kilometrin kotimatkan aikana ehti asioita miettiä ja tulin siihen tulokseen, että viime viikot tuli vedettyä ehkä liikaakin tehopainotteisia treenejä. Lähinnä tuo xco silmälläpitäen ja muista menoista/ajanpuutteesta johtuen pitkät rauhalliset lenkit jäi aika vähiin viime viikkoina. Jalat on olleetkin aika jumissa jonkun aikaa, joten siinä mielessä kisakauden päätös tuli varmasti oikeaan paikkaan. Eiköhän ne tästä levolla ja kevyillä hyvän kelin lenkeillä taas palaudu ennen seuraavan harjoituskauden alkua.