Ajattelin tästä aiheesta jotain kirjoittaa, ehkä se saattaa joitain ihmisiä kiinnostaakin. Itsellä on tuo 1-tyypin diabetes ollut jo vuodesta 1987 asti, joten mistään uudesta jutusta ei ole kysymys. Ja nuorempana tuli liikuntaakin harrastettua aktiivisesti päivittäin, niin oon oppinu sen kanssa myös elämään. Eli periaatteessa se ei mun päivittäisessä elämässä näy ulkopuolisille välttämättä mitenkään eikä oo myöskään liikuntaa/urheilua hankaloittanut.
Ongelmiahan tulee siinä vaiheessa, jos verensokeri laskee liian alhaiseksi. Toisaalta myöskään liian korkean verensokerin aikana liikkuminen ei ole ainakaan kaikista terävintä. Eli silloin tuntee helposti itsensä väsyneeksi eikä vaan jaksa painaa sillä teholla mitä normaalisti. Pyöräilyä oon nyt harrastanu aktiivisesti muutaman vuoden ja se on tuonut tähän tirtysti omat haasteensa. Koska lenkit ovat monesti ajallisesti pitkiä tulee verensokerikin huomioida vähän eri tavalla kuin tunnin sählypelissä esimerkiksi.
Mulla on toimiva ratkasu lenkeillä se, että otan noin tunnin tai puolentoista kohdalla energiageelin ja mikäli lenkki on pitkä niin sitten noin tunnin päästä seuraavan, Energiageelit ainaki mulla nostaa sopivasti verensokeria ja niitä on helppo ottaa. Toki pitemmillä lenkeillä on sitten muutakin mukana, esimerkiksi energia/myslipatukoita ja rusinoita tai sokerinpalasia pussillinen. Sokerinpalaset tosin vain siinä tapauksessa, että verensokeri alkaa tosissaan laskemaan. Joskus niinkin käy, vaikka yllättävän hyvin nuo lenkeillä tasapainossa pysyy.
Oon myös pyrkinyt siihen, että lenkille lähtiessä verensokeri olisi ainakin lähellä 10 mmol/l. Kuitenkin monesti lenkiltä tultaessa ollaan lukemissa 3-4 mmol/l. Kilpailutilanteessakin nuo energiageelit on käteviä, helppo ottaa nopeasti ja saahan niistä energiaa muuhunkin kuin vaan verensokerin nostamiseen.
Se on tässä vuosien aikana tullut myös huomattua, että verensokeri tasapaino pysyy hyvänä kun säännöllisesti liikkuu. Jo muutama päivä taukoa saa helposti aikaan sen, että arvot alkavat vähän kohoamaan. Toisaalta kun tämänkin tietää reilun parinkymmenen vuoden kokemuksella niin siihen osaa varautua. Oonkin oppinut, että diabeteksen ja aktiivisen urheilun yhdistämisessa ja diabeteksen hoidossa muutenkin on tärkeää tuntea ja tietää miten oma keho reagoi missäkin tilanteessa. Ei se mulla ainakaan mee niin kuin joku lääkäri sanoo tai jossain papereissa lukee.
Kiitos, kiinnostaa varmasti! Mitä enemmän on vertaisesimerkkejä sitä useampi 1-tyypin diabeetikko uskaltaa lähteä kokeilemaan liikuntaa ja urheilua. Ja jos laji osoittautuu pyöräilyksi niin aina vaan parempi :)
VastaaPoistaIte en ole vielä päässyt ihan sinuiksi pidemmän, kisavauhtisen ajon aikaisesta tankkaamisesta. Pyhän maantiekisassa (120km) otin geelejä 30-45min välein ja jossain 2,5h kohdalla tuli stoppi vähäksi aikaa - arvot todennäköisesti nousivat liian korkeiksi ja se osaltaan teki ajamisesta raskasta. Tervaetapeilla 76km maantiekisassa taasen ajoin toista tuntia ennenkuin hyytymisen jälkeen älysin ottaa geelin ja voimat palautuivat - sokerit oli sitten liian korkealla kisan jälkeen tunti myöhemmin.
Mutta enempi kyse taitaa olla siitä, että vauhtikestävyys ei vielä riitä ja siitä aiheutuu suurempi energiahukka kuin hyvässä kunnossa oltaessa ja sitäkautta sokeritkin pääsee laskemaan.
Hyviä ajoja sokeroituneenakin :)!
Tuon oon itsekin huomannut, että jos verensokeri pääsee liian alas laskemaan ja sitten paikkailee sitä kesken kisan "paniikissa" niin helposti nousee liiankin ylös sen jälkeen ja sekin vaikuttaa vauhtiin. Kyllähän tuo tietynlaista taiteilua on ja kuten mainitsin niin varmasti jokaisen elimistö reagoi eri tavalla rasitukseen ja verensokeritkin menevät sitten sen mukaan. Eihän tuohon yhtä oikeaa tapaa ole vaan pikkuhiljaa ajamalla löytyy se itselle sopiva tapa toimia.
VastaaPoistaJa varmaan niitä yllätyksiä siltikin tulee vaikka kuinka hyvin jo luulisi asian hallitsevansa.
Nytpä hokasin sun blogin JTK:n blogin kautta. Alkaa löytymään diabeetikoitakin yhä enempi pyöräilyn harrastajistakin. Olit näemmä tuolla Ellinmaalla Oulussa myös ajelemassa. Itsekkin kuntoluokassa sielä ajelin.
VastaaPoistaMulla on tuo pumppu auttanut aika paljon säätöä liikunnan/diabeteksen kanssa. Liikunta oli myöskin perustelu millä pääsin pumppuhoidon piirin. Aloitin itse liikkumisen vasta 4 vuotta sitten (32 vuotiaana) ihan tyhjästä/sohvalta ja muutos on ollut aikamoinen. Diabeteskin on paljon paremmin kontrollissa ja mies huomattavasti virkeämpi.
Mullakin kuten mainitsit blogissa 2 peräkkäistä lepopäivää alkaa jo vaatimaan isompia insuliiniannoksia. Parasta jos vähintään joka toinen päivä liikkuu.
Saattaapa olla että Seinäjojelle tulee kans raahauduttua viikonloppuna
-Mika
Se on hienoa, että muitakin diabeetikkoja on pyöräilyn löytänyt. Ja kyllä mä oon kans huomannu, että joka toinen päivä vähintään pitäis jonkunlainen lenkki ajaa jos vaan mahdollista niin pysyy verensokerti paremmin tasapainossa.
VastaaPoistaLomalla tuli myös huomattua, kun ajeli normaalia enemmän, että meni monta päivää suhteellisen matalilla arvoilla eli insuliinin määrää sai laskea aika paljonkin normaaleista, vaikka vastaavasti söin kyllä ihan normaalisti.
Tuota pumppua olen kans miettinyt joskus kun siitä oon hyviä kokemuksia aikaisemminkin kuullut paljon liikuntaa harrastavilta. Pitäis varmaan ottaa lääkärin kanssa puheeksi jossain vaiheessa.
Joo tuo Ellinmaan kisa sopi hyvin mun loma-aikatauluihin ja eipä sinne Ouluun nyt niin pitkä matka täältä Kokkolasta ole ajella, ettei elokuussakin siihen kisaan voisi tulla, mikäli aikataulut muuten antaa mahdollisuuden.