Tänään oli Vaasan XC-kisa, jossa olin harrastesarjassa mukana. Ensimmäinen tuntemus reitistä oli helvetin raskas. Nousua oli ihan riittämiin, varsinkin kun tuo ylämäkeen ajaminen on jäänyt kotikulmilla vähä vähemmälle. Muuten kyllä ihan monipuolinen reitti, pari pahaa kivikkopätkääkin oli. Jos jotain sais toivoa lisää niin oikeita polkuja enemmän ja latupohjia/pururataa vähemmän. Mutta kisareitithän on aina jonkunlaisia kompromisseja ja tällä kertaa rata oli tällainen. Ehkä rata suosi enemmän maantiella ajaneita tai muuten tasasemmista pätkistä pitäviä, voittaja tosin oli sama kun teknisemmissäkin kisoissa eli Henri Ojala. Oli kyllä yks raskaimmista, mitä oon koskaan ajanut eli ilman hyvää kuntoa tuolla ei kyllä pärjännyt.
Tuloksellisesti kisa ei mennyt hyvin, mutta sai ainakin kovan ja raskaan ajon ajettua. Selkä/kylki tuotti pientä ongelmaa. 4. kierroksen nousuissa alkoi lievästi kramppaamaan selkä ja samoin kyljessä ja vatsalihaksissa tuo nouseminen tuntui. Viime vuonna Jyväskylässä oli vähä sama homma, kun nousua oli paljon. Tuohan tosin kertoo vaan sen, että treenata pitää enemmän, että paikat kestää. Missään nimessä tuo ei kuitenkaan mun tulokseen vaikuttanut. Lisää mäkitreeniä vaan niin tällaisetkin radat kulkee paremmin. Jaloissa ei mitään kramppioireita ollut, niitäkin on joskus kovia nousuja sisältäneillä reiteillä ollut.
Onneksi pyörä kesti tällä kertaa kisan hyvin. Se harmittaa aina jos tulee teknisiä ongelmia. Kokonaisuutena oon kuitenkin kisaan ihan tyytyväinen, onneksi tuli lähdettyä. Täytyy vielä onnitella Juhaa, joka Kokkolasta tuli elämänsä ensimmäiseen (?) maastokisaan ja ajoi todella hyvin. Kivikkopätkätkin sujui kun vaan ajoi. Ei muuta ku uusia kisoja vaan alle kun sopivia kohdalle tulee.
Tässä vielä garminin data kisasta. Keskisyke oli 172 ja maksimi 191 eli kovilla kierroksilla on kone käynyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti