2.9.2012

Korso XCO

Eilen olin ajamassa Korson XCO-kisan. Kisa ajettiin samalla reitillä kuin reilu pari viikkoa sitten ajettu Bianchi-cupin kisa ja tuo huippu reitti oli yksi syy, että tänne tuli lähdettyä ajamaan. Tulipa samalla ajettua yks XCO-cupin kisakin tälle kesälle. Pääpaino kun on maratoneissa ollut. Tosin hyvää tekisi varmasti näitä xco-kisojakin aina väliin ajella.

Reitti oli tällä kertaa vähän haastavammassa kunnossa kuin viimeksi. Vaikka kisan aikana ei satanutkaan niin maasto oli kosteaa ja kun kilpailijat samaa reittiä ajavat niin kyllähän moni paikka muuttui aika liukkaaksi. Koska oon yleensäkin äärettömän huono lähdöissä, niin tälläkin kertaa jäin ekalla kierroksella siinä mielessä vähän huonoon paikkaan, että ruuhkassa ajaessa moni paikka radalla on huomattavasti hankalampi. Ei oikeen pääse ajamaan omia ajolinjoja ja kun on ruuhkaa niin syntyy väistämättä tilanteita, että joutuu hidastamaan väärissä paikoissa yms. Tämä ei sitten ole mitään valitusta aiheesta, tästähän pääsisi sillä, kun lähtisi paljon kovempaa vauhtia alussa :)

Kuva: Mikko Sten

Toisella kierroksella kuitenkin löysin paremmin oman ajorytmin. Pääsinkin ajamaan suunnilleen samantasoisten kavereiden kanssa, jolloin syntyi myös pientä kisailua ja yritystä kun toinen ajaa aina toiset paikat nopeammin ja itse ehkä toisissa paikoissa sitten. Yllättäen reitin hankalin kohta itselle oli sellainen juurakko, joka varsinkin parilla viimeisellä kierroksella tuotti jo vähän ongelmia. Saattoi kyllä siinä vaiheessa johtua vähän väsymyksestä ja keskittymisen herpaantumisestakin.

Oli muuten hienoa seurata kun kärkikuskit meni kierroksella ohi. Jotenkin se huippujen ajo on vaan niin sulavaa. Pahatkin kivikot menee kuin lentämällä, mistähän sitä itse löytäisi vastaavan vauhdin sinne? Varsinkin kun pääsin Vastarannan Mikon perään yhteen laskuun niin oli hienoa seurata kuinka puhtaasti ja sulavasti sen voi laskea. Ehkä siitä jotain oppia jäi itsellekin. Ainakin kovasti yritin seurata ajolinjoja.

Kuva: Petra Talvitie

Viimeset kierrokset, oikeestaan 2 ja puoli viimestä menikin sitten ilman takajarrua. Huomasin jossain vaiheessa, että takajarru ei ota yhtään kiinni. Onneksi reitillä ei kovin paljoa mäkeä ollut, mutta silti joutui ajamaan vähän varovaisemmin varsinkin kivikoissa, kun ei yhtään tiedä jos edellä ajava joutuisikin yllättäen pysähtymään tai vaikka horjahtaisi, etten perään aja. Muutamissa laskuissa sai kans olla aika varovainen kun ainoastaan etujarrulla pystyi hidastamaan. Siinä on vaan suurena riskinä lentää sarvien yli jos tiukka paikka tulee, mutta maaliin selvittiin.

Pitääkin tuo jarru tutkia nyt kotona tarkemmin. Luultavasti nesteen päässy pihalle, koska paloja ainaki oli jäljellä vielä ihan hyvin. Kahva menee ihan pohjaan, mutta ei pahemmin jarrumäntä liikkunut, kun kisan jälkeen vähän katsoin tuota. Hienot kisat ja järjestelyt toimi hyvin. Kiitokset ratamestarille ja järjestäjäporukalle! Korsoon tulee jatkossakin mielellään ajamaan. Olihan Korson maratonkisakin yks mun suosikeista niin samoilla linjoilla mennään tämänkin reitin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti