Ruka

Viime viikonlopusta eiliseen tuli vietettyä Kuusamossa Rukalla työpaikan mökillä. Ohjelmaan kuului lähinnä hiihtoa, mutta myös pyöräilyä, punttisalia ja uimassakin käytiin. Olis ollu hienoo jäädä vielä viikonlopuksi sinne seuraamaan Ruka Nordic Open kisoja, mutta valitettavasti mökki oli jo aikasemmin varattu sille ajankohdalle niin meidän loma loppui eiliseen. Kesäloma loppui jo heinäkuun puolenvälin jälkeen niin oli ihan kiva pitää vähä lomaa ja samalla lenkkeillä oikeen ajan kanssa.

Rukalla pääsi avaamaan hiihtokaudenkin. Vähän oli taas aluksi hakemista ennen kuin tuntuma hiihtoon alkoi taas löytyä. Yllättäen perinteisen kans oli enemmän tekemistä. Yleisesti oon siinä ollu parempi kuin vapaassa. En oo itse asiassa omistanu luistelusukset kun vasta pari vuotta ja sitä ennen en oo luisteluhiihtoa tainnu edes kokeilla. Viime talvena perinteisen hiihtäminen jäi aika vähiin ja muutenkin hiihtoa tuli normaalitalvea vähemmän. Nyt pitää perinteiseenkin vähän panostaa, kun ilmoittauduin Jämi42 hiihtoon helmikuulle. Siellä olis ihan suotavaa, että perinteinenkin kulkis jo ihan mukavasti.

Sen huomasin, että perinteisellä pystyn paljon paremmin hiihtämään pk-sykkeillä kun luistellen. Luistellen meinaa varsinkin ylämäissä sykkeet nousta. Toisaalta sitten jos haluaa vk-vetoja tehdä niin se onnistuu luistellen paremmin. Voitelu on myäs perinteisellä vähän haastavampaa, mutta yllättävän hyvin siinä mielestäni onnistuin. Tosin kolmen tunnin lenkin loppupuolella alkoi kyllä sukset lipsumaan enemmän, joten voidetta sais ilmeisesti laittaa reilumminkin, mitä laitoin.

Oli myös hienoa seurata viikonlopun maailmancup kisoihin valmistautuvia oikeita hiihtäjiä. Kyllä oli helpon ja kevyen näköistä meno kun pääsi läheltä seuraamaan. Tokihan siitä aina itsellekin saa vähän ylimääräistä virtaa, kun esimerkiksi  Matias Strandvall menee ylämäessä ohi :)

Tuli taas huomattua tuo pakkaskelien ongelma. Vaikka hiihtäessä tai pyöräillessä periaatteessa tulee kuuma ja pysyy lämpimänä niin siinä parin tunnin kohdalla ja joskus aikasemminkin alkaa kyllä tulla kylmä. Ilmeisesti kun tarpeeksi hikoilee niin jossain vaiheessa sitten kylmyys iskee riittävän kovalla pakkasella. Liikaakaan ei viitti vaatetta pukea, että yleensä pystyy liikkumaan. Tuo on kyllä vielö suurempi "ongelma" pyöräillessä mutta hiihtäessäkin huomasin saman ilmiön. Saattoihan tuo toisaalta olla myös pakkaseen tottumattomuutta kun ei oo tähän mennessä pahemmin pakkasta täällä Kokkolassa vielä ollut. Ja tarkoitan tällä nyt niitä -10 astetta kylmempiä kelejä, pikkupakkaset ei menoa haittaa.

Mutta kyllä tällainen lyhytkin loma on tehokas lenkkien ja treenin kannalta. Aamupalan jälkeen voi lähteä heti lenkille ja liikkua sen aikaa kun tuntuu hyvältä. Sitten syömään ja lepäilyä ja muuta oleskelua esimerkiksi tytön kanssa hiihtoa tai muuta leikkimistä, illalla sitten mahdollisesti toinen lenkki tai punttisali.

Tehokkaasti pakattu auto. Sisältä löytyy sukset, pyörä, voiteluteline, pulkka, ja perheen muut matkatavarat

Näkymä mökkirannasta

Scott Speedster

Uus maantiepyörä talven traineriharjoituksiin ja ens kesäksi maantielenkeille tuli haettua eilen Maunumäen pyöräliikkeestä Kälviältä. Scott Speedster. Alumiinirunkonen ja osasarja on Shimanon 105. Eli ihan peruspyörä perusosasarjalla. Yks maantiellä enemmän ajava kaveri kommentoikin, että vähintään pitää olla Ultegran tasoset osat, mutta mun ajoihin tämä riittää ihan hyvin. Ja ainahan sitä voi halutessaan päivittää parempia osia, jos siltä tuntuu. Täällä Pohjanmaalla ei myöskään oo mitään isoja mäkiä, mihin tarvisin oikeen kevyen pyörän ja treenilenkit pystyn ajamaan hyvin tuollakin. Maastopyörässä voi sitten vähän enemmän panostaa siihen keveyteen, kun sillä tulee kuitenkin kilpailtuakin. Maantiepyöräily on mulle vaan hyvä harjoitusmuoto, eriasia jos kilpailis siellä tosissaan niin kannattais toki kalustoonkin eri tavalla panostaa. 

Scott Speedster

Pitää nyt joku viikonloppu suunnata Botniahalliin ajamaan ja testaamaan pyörää käytännössä. Siellä kuitenkin saa muutaman tunnin lenkin, joskin rataa kiertäen, mutta enemmän se oikeeta ajoa muistuttaa kuin pelkkä trainerilla tai rullilla ajaminen. Kiitokset vielä Maunumäen pyöräliikkeeseen, kun löytyi sopiva pyörä erittäin sopivalla hinnalla ja tällä hetkellä tallista löytyykin vaan Scottin pyöriä niin maastoon kuin maantiellekin. 

Uusi treenikausi

Viime viikolla aloitin uuden treenikauden. Tulihan siinä jo noin kuukausi lepäiltyä, joten motivaatio aloittaa taas kunnolla harjoittelemaan oli kohdallaan. Tällä kertaa tuun myös menemään aika tarkasti suunnitellun harjoitusohjelman mukaisesti. Viime vuonnakin se oli tarkoitus, mutta jossain vaiheessa sitten suunnitelmat muuttui. Nyt kuitenkin päätin kokeilla, että saako tällä miehestä enemmän irti ens kesänä. Ainakin on sitten kokeiltu.

Harjoitustunteja viime kauteen (Marraskuu 12-Lokakuu 13) mahtui reilu 500, joista 405 oli pyöräilyä. Loput sitten hiihtoa, punttisalia ja muita oheisharjoitteita. Kilometrejä pyörän päällä kertyi noin 8400, joista maastossa 5831. Harjoituskertoja oli noin 320. Tätä määrää ei paljoa enää pysty työssäkäyvänä perheellisenä miehenä nostamaan tai muuten on työssäkäyvä perheetön mies :) Laatuun voi kuitenkin panostaa ja sen aionkin nyt tehdä.

Viime viikolla tuli käytyä taas pitkästä aikaa punttisalillakin. Ja sen kyllä tunti. Muutaman päivän sai kävellä kuin ankka, mutta kyllä siihenkin hommaan lihakset pikku hiljaa tottuu. Tietysti olis parempi, että salilla kävisi jonkun verran myös kauden aikana, mutta jotenkin valinta metsässä ajelemisesta hienona kesäpäivänä tai salilla hikoilusta on kyllä aika helposti kääntynyt metsässä ajelun puoleen. Ehkä nämä on juuti niitä asioita, mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Toki lihaskuntoa voi ylläpitää ja kehittää ihan kotikonsteinkin pitkälti.

Kuortaneen testi pari viikkoa sitten antoi ihan mielenkiintoista tietoa. Sykekynnykset oli korkeemmat mitä odotin. Eli pk-lenkkejäkään ei tarvi ihan niin hiljaa ajaa kuin oon luullut. Toki sykkeet vähän voi päivittäin vaihdella. Muutenkin tuli hyvää tietoa tuosta testistä ja varmasti tulee keväälläkin käytyä uudelleen.

Syötteen reissu

Jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunut syksyinen pyöräilyviikonloppu Syötteellä oli tämän viikon ohjelmassa. Perjantaina aamulla lähtö Kokkolasta kohti Syötettä ja tarkoituksena oli vielä iltapäivästä/illasta ajella lenkki. Tällä kertaa säätila muodosti pienen epävarmuustekijän matkaan, kun oli luvattu sekä vesi- että lumisateita. Lisäksi polut oli kuulemma jäässä, joten nastarengaskin piti varmuuden vuoksi toisille kiekoille vaihtaa.

Perjantaina kun Syötteelle päästiin niin siellä satoi noin nyrkin kokoisia lumihiutaleita tai oikeesrtaan räntää. Ajokeli ei siis olut kaikista houkuttelevin, mutta aika nopeesti oltiin valmiina kokeilemaan onnistuisiko maastopyöräily noissa olosuhteissa. Perjantain lenkki ajettiin jokseenkin haastavissa olosuhteissa. Perjantai-illan hienompi hetki oli kuitenkin illan syöminen ja saunominen.

Pytkynharjun huippupolkua

Makkaranpaistotauko.

Lauantain pikku pakkanen ja mahtavassa kunnossa olleet polut tekivätkin päivästä hienon. Yllättävän hyväkuntosia polkuja oli varsinkin Pytkynharjulla. Ajettiin Syötteen kierros aluksi ja joutuhan siellä varsinkin letkan kärkipäässä tekemään tosissaan hommia välillä kun poluilla lunta oli aika reilusti. Mutta 8 kuskin letkassa kärkipaikkaa pystyi vaihtamaan, joten ei tarvinnut liian pitkään siellä kärjessä puskea.

Pytkynharju

Käytiin myäs Ahmatuvalla, jonne mennessä meinas yhdeltä jos toiselta välillä usko loppua. Polku ei ollut missään ihan huippukunnossa pyörällä ajettavaksi ja varsinkin alkumatka oli täynnä pitkoksia. Lähes koko matka oli lisäksi pientä nousua, jota ei kyllä niin sinne mennessä edes huomannut. Tuossa vaiheessa mulla jo vähän verensokeritkin laski ja ihan lopussa ajo oli kyllä melko hidasta. Ahmatuvalla pieni tauko ja kunnolla evästä naamariin niin takaisinpäin oli kiva lähteä hyvin tallattua polkua ja vielä alamäkeen. Oli muuten päivän hienoimpia pätkiä tuo osuus. Pääsi oikeen kunnolla nauttimaan ajosta ja ajoittain jopa vauhdista.

Lunta oli metsässä jo aika hyvin

Lopuksi käytiin vielä Iso-Syötteen päällä. Lauantaina tuli siis ulkoiltua pyörän kanssa noin 7 tuntia. Toki tehokasta ajoaikaa ei noin paljoa tullut kun välillä oli makkaranpaistotaukoa ja muutakin taukoja pidettiin. Lauantain lenkki oli kyllä yksi vuoden parhaista, kun pääsi kunnolla nauttimaan luontoon ja kelikin suosi. Kiitokset kaikille mukana olleille, hieno viikonloppu ja tavallaan päätös pyöräilykaudelle 2013. Loppuun vielä vähän kuvasatoa.

Maisemat kohdallaan

Kuusen juurelta löytyi Cännäri

Iso-Syötteen huipulta

Pilvisenäkin päivänä hienot maisemat

Offseason

Syyskuun lopussa olleen Hämeenkyrön maratonkisan jälkeen oon ottanut lokakuun aika rauhallisesti. Pyörän kanssa on tullut ulkoiltua lähinnä hyvillä keleillä. Lisäksi oon kokeillu esimerkiksi rullasuksilla hiihtämistä tai lähinnä tasatyöntöä on tullu harjoiteltua. Pari kertaa on tullut käytyä myös maastossa juoksemassa. Aika raskas askel kyllä ollu juoksulenkeillä. Juokseminen ei oo kyllä yhtään mun laji, mutta maastossa juokseminen on kyllä ihan kivaa vaihtelua. Ja hyvä välillä harrastaa muutakin kun pelkkää pyöräilyä. 

Rullasuksilla hiihtäminenki oli yllättävän mukavaa puuhaa. Varsinkin kun parin lenkin jälkeen alkoi siihenkin löytyä jo vähän tuntumaa ja varmuutta. Edelleen kyllä otan alamäet ja risteykset varovaisesti mutta varsinkin loivaan ylämäkeen on mahtava painaa oikeen kunnolla menemään. Kyllä siinä mielessä jo kävi tuleva hiihtokausi, ihan hyvää valmistautumista siihen. Tosin nyt kun lunta satoi ja tiet on jäässä niin ei oo paljoa rullasuksilla asiaa lenkille.

Tein päätöksen, että lokakuun otan rauhallisesti enkä edes mieti treenaamista. Treenannu en oo mutta miettinyt kyllä oon.. Välillä on tehnyt tiukkaa kun mieli tekis jo ajamaan pitkiä lenkkejä, mutta oon koittanut nyt antaa kropan palautua kunnolla. Toki muutamia nautiskelulenkkejä on tullut ajettua, kuten eilen loistavassa kelissä ajettu lenkki parin kaverin kanssa. 

Keskiviikkona meen Kuortaneen urheiluopistolle suoraan pyöräergotestiin, jossa on myös laktaattimittaus. Ihan mielenkiintoista käydä tuossa testissä. Oon sinne suunnitellut jo pitemmän aikaa meneväni, muta aina se on jäänyt ja joskus oon joutunut jo varatun ajan perumaan kun oon tullut kipeeksi. Nyt kuitenkin käydään testaamassa minkälaisia tuloksia sieltä saa. Siitä saa ainakin hyvää pohjaa tulevien treenien suunnitteluun. 

Viikonloppuna on luvassa maastopyöräilyäkin vähän enemmän, kun mennään Syötteelle Kammenkiertäjien porukalla "pyöräilykautta päättämään". Perjantaina aamusta lähtö ja iltapäivästä/illasta jonkun verran ajelua ja lauantaina sitten käytännössä koko päivä pitkin Syötteen polkuja. Tuo on ihan kiva joka syksyinen perinne. Mahtavaa ajella rauhallisessa tahdissa hienoissa maastoissa ja nauttia kunnon poluista. Toki sää muodostaa aina pienen riskin, kun tähän aikaan vuodesta pohjoiseen menee. Saattaa sataa vettä, räntää tai lunta tai sitten on reilusti pakkasta mutta eiköhän siitä selvitä. 

Kausi 2013

Pyöräilykausi 2013 ainakin kisojen osalta on mun kohdalla ohi. Lokakuu menee offseasonia pitäessä, eli varsinaista treenaamista ei ole ja lenkkejäkin vain hyvällä kelillä. Muutenkin on aika vähän palautua menneestä kaudesta ja ladata akkuja kohti seuraavaa treenikautta.

Viime kausi alkoi mun osalta marraskuun alkupuolella, jolloin tein itselleni jonkunlaisen treeniohjelman mitä noudattaa. Alkuun mentiinkin hyvin suunnitelmien mukaan, mutta talven mittaan suunnitelmat ehti moneen kertaan muuttua. Talven aikana panostin aika paljon voimaharjoitteluun ja mielestäni se tuottikin tulosta. Muuten talviharjoitteluun kuului hiihtoa, jonkun verran talvipyöräilyä, trainerilla ajoa ja muutaman kerran tuli käytyä Botniahallissakin ajamassa. Jos Botniahalli olis vähän lähempänä niin tuolla tulis varmasti käytyä useamminkin, mutta tällä etäisyydellä ei kovin usein viitsi sinne ajella.

Toukokuu

Kisakauden avasin Toukokuun alussa Liedossa XCO-kisassa. Seuraavana oli vuorossa maratonkauden avaus Rajamäellä. Nämä kaksi kisaa jättivät kyllä sellaisen mielen, että paljon on parannettavan varaa. Ajotuntuma varsinkin Liedossa oli vielä hukassa, suurelta osin johtui siitä, että aika vähän oli tuohon mennessä täällä päässyt maastoon ajamaan sulan maan aikana. Molemmat kisareitit oli kyllä hyviä, mutta ei sitä toukokuussa vielä tarvi ihan huippukunnossa ollakaan.

Liedossa, Kuva: Jarmo Katajisto

Tämän jälkeen kävin ajamassa kisan maantiellä, kun Pännäisissä ajettiin paikallinen klassikkokisa PP-Runt. Lähdin hakemaan tuosta hyvää treeniä ja sen sainkin. Maantiellä kisaaminen on vähän erilaista kuin maastossa ja pitäis osata roikkua peesissä ja samoin olla hereillä silloin kuin ratkaisuja tehdään.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa oli vuorossa Korson maraton. Korson radasta oon aina tykännyt ja nytkin kisa oli siihen mennessä kauden paras. Ajo tuntui tosi hyvältä ja vahvalta. Harmittavasti tuolla rengasrikot sotki kisaa mutta hyvä fiilis kisasta jäi.

Korso Mtb, Kuva: Jarkko Pohjola

Tämän jälkeen kun olin kuntoon päässyt niin tulikin flunssa. Kävin ajamassa Pietarsaaressa Brahe MTB:n ja Jyväskylän maratonin. Molemmissa meno oli vähän tahmeaa. Varsinkin Laajavuoressa, jossa maksimisykekin jäi matalammaksi kuin esimerkiksi joidenkin kisojen keskisyke. Maaliin kuitenkin molemmissa. Kesäkuun lopulla oli vuorossa Tahko. Varmasti tapahtumana Suomen hienoin ja suurin. Ajo siellä ei tänäkään vuonna oikeen kulkenut ja energiat ei imeytyneet. Maaliin kuitenkin ajoin. Jostain syystä Tahkolla tuntuu joku menevän pieleen joka vuosi..

Tahko

Heinäkuu

Tahkon jälkeen olikin kesälomaa ja sain hyvin ajettua pitkiä lenkkejä. Tuntuikin, että tässä vaiheessa kunto lähti taas nousuun. Tämän takia Joupiskan maratonille oli odotukset hyvään kisaan. Ja poikkeuksellisesti ennen kisaa olokin oli aika varma. Tuntui, että jos vaan kalusto kestää niin ajonkin pitäis kulkea. Ihan hyvin se kulkikin, tosin pieni notkahdus tapahtui mutta hyvää ajoa. Seuraavana päivänä oli Vaasa XCO. Siellä loppui potku sitten kesken. Selkä ei kestänyt toista kisaa viikonlopulle. Ei huonoa ajoa mutta ei hyvääkään. Heinäkuussa ei muita kisoja mulla ollutkaan. Toisaalta vähän erikoinen tilanne kun kesän paras kuukausi ja kisat on yhtenä viikonloppuna.

Elokuu

Jämillä tulikin kesän ainut verensokerikeskeytys. Eli verensokerit koko kisan liian matalalla, joten oli järkevää noin puolessa välissä keskeyttää kisa. Tuossa tilanteessa ei kannata terveydellä leikkiä. Elokuun puolessa välissä Nivalan Pyssymäelle. Tämä on myös yks mun suosikkikisoista. Olinkin jo heinäkuun aikana käynyt reitin ajamassa läpi Jukan kans, joten aika hyvin tiedossa oli mitä tuleman piti. Tämä olikin kesän paras kisa. Koko kisa oma ajo suhteelisen vahvaa omalla tasolla. Alun maltoin ottaa rauhallisesti, joten hyytymisiäkään ei kesken kisan pahemmin tullut. Tällaisia suorituksia kun saisi enemmän.

Loppukuusta ajoin vielä Kauhajoella aluemestaruuskisassa, jossa ajo oli ihan hyvää, mutta jotain viimeinen puristus ajosta puuttui.

Pyssymäellä ajo kulki, Kuva: Kaisa Kekola

Syyskuu

Sitten oli vuorossa Nykarleby MTB, jossa vähän samanlaista ajoa kuin edellisenä viikonloppuna Kauhajoella. Ihan hyvää mutta en saanut parasta irti. Samoin rengasrikko kisassa vähän harmitti, mutta maaliin kuitenkin pääsin. Sitten oli tarkoitus ajaa XCM-SM, mutta se jäi flunssan takia väliin. Kisakausi päättyi sitten Hämeenkyroon. Siellä hyvä ajo ja kausi sai hyvän päätöksen.

Hyvää ja huonoa

Mikä oli sitten hyvää? Ehdottomasti parhaat ksiat mulla oli Pyssymäki, Korso ja Joupiska. Näissä kisoissa tuntui, että pystyy ajamaan jo ihan hyvää vauhtia. Samoin hyvää on se, että selkä kesti jäykkäperäisellä ajon koko kesän. Toki oli tilanteita, joissa selkä selvästi väsyi, mutta kuitenkin huomasi, että oon onnistunut sitä vahvistamaan. Samoin yläkroppa muutenkin kesti paremmin, joten voimasta oli selvää hyötyä.

Hvää oli myös se, että verensokerit eivät pahemmin kesän aikana kisoja sotkeneet. Jämi oli poikkeus, jolloin koko kisa meni pilalle. Alkukaudesta varsinkin muutamassa kisassa oli vähän ongelmia kun verensokerit laskivat ja nousivat ja eihän tuota voi kokonaan välttää, ettei jossain kisassa olla liian matalissa arvoissa, mutta sen kanssa on oppinut jo elämään.

Hyväksi asiaksi täytyy myös mainita, että kisoja on tullut useampia tähän lähialueille. Pyssymäki, Joupiska, Vaasa, Uusikaarlepyy, Pietarsaari. Ei tarvitse puolta päivää ajaa kisapaikalle mikä on aina positiivista. Tähän ei tosin kovin paljoa pysty itse vaikuttamaan, mutta positiivinen asia kuitenkin.

Huonoja puolia on sitten vauhdin riittämättömyys. Ei vaan pääse kovempaa ja samoin rytminvaihdokset kisan sisällä on hankalia. Etenen kuin dieselveturi tasasta vauhtia, mutta jos pitäisi kiristää vauhtia niin se onkin hankalampaa. Tähän pitäisi kiinnittää jatkossa huomiota. Kehitettävää löytyy kyllä myös yleisen kestävyyden puolelta, keskivartalo on edelleen turhan heikko yms..

Miten eteenpäin?

Marraskuun alkupuolella sitten uusi treenikausi käyntiin. Nyt pitää suunnitella vähän mitä ja miten mun kannattais harjoitella. Tällä kertaa kun malttais pysyä siinä suunnitelmassa suhteellisen hyvin eikä jatkuvasti sitä muuttaa. Toisaalta talven harjoittelun perusteet tulevat varmasti oleman voiman hankinta salilta, hiihto kunhan lunta vaan tulee ja sitten pyöräily mahdollisuuksien mukaan. Tuohon pyöräilyosioon pitää vaan vähän miettiä tarkemmin, että miten ajaa ja millä teholla. Jos sitä ens kesäksi vaikka kehittyis vähän lisää. Pitää asettaa itselleen haasteeksi, että katsoo miten hyvin vielä voi työn ja perhe-elämän ohella pyöräilyssä kehittyä. 

Tähän kauteen oon loppujen lopuksi ihan tyytyväinen. Pitää muistaa oma taso ja siihen nähden ajoin hyvän kauden. Ens vuonna sitten paremmin. Kisoissa tuun varmasti panostamaan XCM-kisoihin, kuten tänäkin vuonna. Se taitaa kuitenkin olla se mun laji. XCO on ihan kivaa, mutta se ei oikeen tunnu mulle sopivalta tai en oo ainakaan siitä löytänyt oikeen sellasta juttua. Lähden liian hitaasti liikkeelle ja kisa vähän kuin loppuu kesken. Maratoncupin lisäksi sitten joitakin yksittäisiä tapahtumia tulee varmasti ajettua, mahdollisesti Tahko, Jämi, Korso yms. Nämä selviää varmasti sitten kevään ja kesän aikana.

Kisakauden finaali, Hämeenkyrö XCM

Eilen ajettiin Maratoncupin finaalikisa Kyröskoskella, joka samalla päätti mun kisakauden 2013. Edellisen kisan olin ajanut syyskuun alkupuolella Uudessakaarlepyyssä, jonka jälkeen on ollut lähinnä flunssaa. Toki yks hyvä harjotusviikonloppukin tuohon väliin mahtuu. Vähän oli kuitenkin jännittynyt olo, että mikä mahtaa kisakunto olla. Lähdin tavoittelemaan hyvää ajoa, joka jättäisi hyvän fiiliksen kaudesta.

Ennen kisaa joutui miettimään vaatetusta, koska lämpötila oli kisapaikalle ajellessa jossain 5 asteen tuntumassa. Kisan aikana tarkeni kuitenkin ihan hyvin. Ei siinä kylmä ehtiny tulla ku täysiä koitti ajaa. Reitti oli vähän erilainen, mitä suurimmassa osassa tämän kauden maratonkisoissa on ollut. Tietä, metsätietä ja kärrypolkua oli normaalia enemmän ja teknisiä kohtia oli oikeastaan vaan parissa paikkaa. Reitti oli kuitenkin nopea ja haastava vauhtinsa takia. Polkuosuudet oli hyviä. Ja mun mielestä on hyvä, että cupissa on vähän eri tyylisiä kisoja. Ei kaikkien tarvi olla kivikko/juurakkojumppaa, vaikka sellaistakin on välillä kiva ajaa.

5;stä maaliin ajetusta Maratoncupin kisasta sai hopeisen mitalin

Kisa alkoi siirtymällä auton perässä, jonka jälkeen vauhti kasvoi kun ajettiin tieosuutta ensimmäiselle nousulle asti. Jyrkän nousun jälkeen oli ensimmäinen tekninen osuus kun ajettiin kivikkoista laskua alas. Tässä kohtaa harmittavasti jäin vähän huonoon paikkaan kun parikin edellä menevää talutti laskussa. Tämä taas tiesi sitä, että letka katkesi ja edellä menevät karkasivat. Koska tämän jälkeen jatkettiin nopeaa tieosuutta letkasta jääminen oli vähän huono juttu. Toisaalta kun olisi alussa ajanut vähän kovempaa niin ei olis tätä ongelmaa tullut. Edellä menevät menivät näköetäisyydellä, mutta kiinni ei ainakaan koko porukkaa enää saatu.

Kisan aikana oli selvästi etua, jos pääsi sopivaan porukkaan ajamaan tieosuuksilla. Siinä pystyy kuitenkin pitämään kovempaa vauhtia kuin yksin ajellessa. Polkuosuudet aina vähän hajottivat porukkaa pienempiin osiin ja jonkun matkaa sai ajella melkein yksin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella pääsis kuitenkin hyvään porukkaan, jossa vetovuorot toimivat hyvin. Harmittavasti suurin osa tais olla puolen matkan kuskeja, joten pullojen vaihdon jälkeen sai toisen kierroksen aloittaa yksin. Kiitokset Pertulle kannustuksesta tässä vaiheessa.

Toisen kierroksen alkuun tuli sitten se perinteinen kisan musta hetki. Tuntui, että ei oikeen pääse mihinkään ja yksin ajellessa ei saanut oikeen vauhtia pidettyä. Joku kuski tuossa vaiheessa tulikin takaa ohi enkä perään päässyt. Oikeestaan vasta toisen kierroksen polkuosuudella ajorytmi löytyi taas kunnolla ja sainkin edellä meneviä kiinni. Loppua kohti ajo oli taas vahvaa. Loppuosan matkasta taisinkin toimia aika pitkälti letkan veturina. Loppujen lopuksi kisasta jäi ihan hyvä fiilis. Parannettavaa toki jäi, mutta tämä oli hyvä lopetus kaudelle.

Scott Scale on ollut hyvä kaveri kesän kisoissa

Kisareitistä vois vielä mainita, että se oli todella hyvin merkitty. Edes tällainen "laput silmillä" ajava ei onnistunut missään vaiheessa ajamaan harhaan. Reitti oli todella vauhdikas ja vauhti nimenomaan toi reittiin sen haasteen. Huomasi taas, että paljon pitää vauhtia saada lisää tai lähteä ainakin terävämmin liikkeelle, että pääsee sopivaan porukkaan. Yleensä maratonilla kun oon malttanut lähteä rauhallisemmin liikkeelle on tulos ollut hyvä, mutta ehkä tässä kisassa olisi vähän terävämmin pitänyt lähteä. Jossitteluahan tämä on, kovat ajaa kovaa ja mä vähä hiljempaa :)

Kiitokset vielä järjestäjille hyvästä kisasta ja hyvistä järjestelyistä. Samoin kiitos kaikille kilpailijoille ja kisajärjestäjille kesän aikana. Ilman teitä ei olisi kisojakaan. Nyt ajattelin vähän levätä jonkun aikaa ja suunnitella pikkuhiljaa, miten kannattaisi harjoitella ens kautta varten. Toki lenkillä voi käydä ainakin hyvillä ilmoilla silloin tällöin, mutta muuten mennään offseasonille.