Alkukauden kisat

Blogi on viettänyt hiljaisuutta koko alkuvuoden. Kokeillaan nyt vielä jos tässä kesän aikana keksisi jotain kirjoitella sinne tai sitten jos ei tule kirjoiteltua niin saa jäädä. Kaikki muu sosiaalinen media on tavallaan vienyt tämän aseman ja samoja asioita ei viitsi moneen kertaan kirjoitella eri paikkoihin.

Kisakausi alkoi Hyvinkään keskustassa ajetulla XCE-kisalla toukokuun alussa ja jatkui heti seuraavana päivänä XCO:lla myöskin Hyvinkäällä. Kauden aloitus on aina jännä, kun ei yhtään tiedä miten kulkee ja kuinka paljon kaverit on talven aikana menneet eteenpäin. XCE oli mun osalta vähän hakemista. Aika-ajossa lähti ketjut ja varsinainen kisakaan ei mitään ihmeitä tarjonnut. Ehkä jalkojen avausta seuraavaa päivää varten. 

Lauantain XCO sen sijaan kulki yllättävän hyvin. Suhteellisen tasainen suoritus ja oma taso tuntui ainakin vähän nousseen edelliskaudesta. Tärkeimpänä pidin, että jaksoin koko kisan ajaa aika tasaisesti. Pieni notkahdus tuli kolmannella ja neljännellä kierroksella, mutta lopussa pystyin vielä tekemään ratkaisuja sijoituksen suhteen. Hyvä kauden avaus. 

Korkeakangas XCO, Kuva: Mikko Rantanen

Kisat jatkui parin viikon päästä Vaasassa, jossa vanhasta xco-reitistä oli tehty selvästi helpotettu versio. Mulle olis kyllä maistunut se vanhakin reitti tai ainakin vähän enemmän siitä mutta sitä ajetaan mitä järjestäjä on reitiksi merkannut. Taas aika hyvä kisa. Ensimmäistä kertaa varmaan ajoin ensimmäisen kierroksen kokonaan kärjessä ja tipuin siitä kun yhdessä mäessä alkoi takareisi vähän kramppailemaan. Sen jälkeenkin ajo oli vielä ihan hyvää loppukisan. Vähän vauhti hiipui, mutta kokonaisuudessaan hyvä kisa. Hyvä kisavire oli siis säilynyt. 

Seuraavaksi kilpailtiin paikallista Kokkolanseudun Maasto-Cupia Larsmossa. Ennakkovalmistelu viikkokisaan meni vähän pieleen monen asian summana ja hyvä kun ehdin paikalle. Olematon lämmittely ja startissa jalat ihan unessa. Ensimmäinen kierros oli kauhea, ein päässyt mihinkään ja miehet joiden mukana olisi pitänyt pysyä karkasivat heti startissa. Toisesta kierroksesta eteenpäin ymmärsin olevani kisassa ja ajokin alkoi jo näyttää vähän ajamiselta. Ihan kohtuu suoritus lähtökohtiin nähden. 

Larsmosta parin päivän päästä jatkettiin Valkeakoskella Korkeakangas XCO:n merkeissä. Valkeakosken rata on aina tarjonnut ylämäkeä, teknistä haastetta alamäkeä ja taas nousua. Niin tälläkin kertaa. Omassa sarjassa paikallisen VlkMTB:n kuskit menivät odotetusti menojaan. Eikä ajossa ollut tällä kertaa oikeen terävyyttä. Ajo oli teknisesti ihan ok mutta sellainen viimeinen isku puuttui koko päivän ajamisesta. 

Sanni Korkeakangas XCO:ssa. Kuva: Mikko Rantanen

Päivän parasta antia olikin Sannin ajaminen T10 sarjassa. Ensimmäinen xco-cupin kisa ja lapsillakin aika vaativa reitti. Hienosti kuitenkin ajoi reitin läpi, toki muutamat jalkautumiset tuli mutta se kuuluu lajiin. 

Valkeakosken jälkeen oli treeneissäkin jonkun aikaa nihkeää menoa. Ei vaan oikeen kulkenut. Sitten vielä juhannuksen jälkeen onnistuin telomaan lenkillä käden kaatuessa. Sen takia meni viikko ajamatta ja pari viikkoa kevyemmin. Nyt käsi ei enää onneksi ajamista estä enää.