15.7.2012

Joupiska XCM

Tässä vähän kisaraporttia tämän päivän Joupiskan maratonkisasta. Seinäjoen kisa on siitä harvinainen, että kisapaikalle mennessä ei tarvi paria tuntia enempää autossa istua. Etelä-Suomi painotteisessa maratoncupissa tämä on jo luksusta meille Kokkolasta kisapaikalle tuleville. Kisa ei ollu vielä alkanutkaan tänään kun huomasin, että takakiekosta on pinna poikki. Yleensä oon varmuuden vuoksi ottanu toiset kiekot mukaan reissuun mutta nyt jätin ne kotiin. Eihän yhden pinnan katkeaminen nyt vielä ajamista estä, mutta onhan riskinä tietysti vanteen vääntyminen tai muittenkin pinnojen irtoaminen. Nyt illalla katteln kiekot läpi niin olihan siellä toinenkin katkennu pinna vielä kisan aikana ilmaantunu.

Osuuko puuhun?

Kisa alkoi mun osalta yllättävän hyvin. Sain hyvän lähdön ja pääsin ensimmäiseen mäkeen ihan hyvissä asemissa. Sitten lähti ketjut. Sain ne äkkiä takaisin ja en oikeestaan menettäny ku muutaman sijan mutta sitten lähti uudestaan ja jouduin siirtymään sivuun ketjuja laittamaan. Siinä olinkin sitten ensimmäisen nousun jälkeen porukan viimeisenä. Hienosti siis alkoi kisa.

Koska en muutenkaan mikään mäkimies oo niin aika hankalaa oli sijoitusta alun mäissä nostaa kovin montaa pykälää. Eikä ihan alussa viitsi hapoillekaan heti jalkoja ajaa. Parantelin sijoitusta siinä alussa jonkun verran, mutta kunnon polkuosuuden alkaessa jäin harmittavasti vähän pussiin. Polulla olis ajo kulkenu, mutta ohittaminen siellä on aika hankalaa. Sitten kun muutaman ohituksen sai tehtyä niin alkoikin vähän hakea rohkeampia ajolinjoja ja hetken päästä huomasin lentäväni sarvien yli suoraan mutalammikkoon. Rengas oli napoja myöten siellä ja sitten vietiin miestä. Sama toistui vielä toistamiseen ensimmäisen kierroksen aikana ja samalla hävis ajotuntumakin. Ajo muuttui juurakossa ja kivikossa jotenkin tökkiväksi. Varmaan loputkin itseluottamukset omaan ajoon jäi sinne mutakuoppaan.

Tumpelointia

Toiselle kierrokselle lähtiessä ei ollu oikeestaan muuta mielessä kun parantaa ajoa. Polkuosuudet kulkivatkin tällä kertaa ihan hyvin, mutta nyt vaikeuksia oli pitkillä tieosuuksilla. Ei oikeen tuntunu jalkaa riittävän ainakaan vastatuuliosuudella. Onneksi takana tuleva sitten ohitti ja pääsin hetkeksi peesiin. Oli hauska huomata, että polkuosuudet kulki mulla tosi hyvin ja sain porukkaa kiinni tai tein eroa suunnilleen samaa vauhtia ajaviin, jotka sitten tieosuuksilla taas saivat mut kiinni/menivät menojaan.

Toisen kierroksen loppu ajettiinkin parin muun kanssa aika tasavauhtia, mutta kolmannen kierroksen alun ylämäissä jäin molemmista jälkeen. Ei vaan mäki noussut ja jalat oli ihan hapoilla. Polkuosuudella sitten saavutin molemmat ja pääsin jossain vaiheessa ohikin. Sen jälkeen sainkin ajella pitkän tieosuuden ja siellä kääntöpaikalla olevan polkuosuuden yksin. Ja pitkän matkaa tietä myös takaisin päin. Lopulta mut saatiin taas kiinni ja pääsin hetkeksi hengähtämään peesiin mutta viimeisellä polkuosuudella pääsin sitten taas ajokavereista karkuun ja ajelin loppumatkan maaliin yksin.



Kokonaisuutena täytyy olla ihan tyytyväinen. Ajo kulki varsinkin poluilla hyvin, mutta vastaavasti tieosuuksille ja ylämäkiin pitäis saada paljon vauhtia lisää. Tuskin sitä enää tälle kesälle saa mutta jospa jollekin tuleville kesille sitten. Tällä hetkellä ei vaan tätä kovempaa pääse. Nuo alun ongelmat toki alussa harmittivat, mutta tuskin ne lopputuloksen kannalta kovin ratkaisevia olivat. Ja posittiivisinta oli kuitenkin maaliin pääsy, kun tälle kesälle noita keskeytyksiä on jo riittävästi.

Oli kuitenkin hieno kisareitti, joskin aika kuranen, mutta järjestäjät ei paljoa voi sääolosuhteisiin vaikuttaa. Oli myös hienoa nähdä paljon tuttuja, joihin on näissä kisatouhuissa tutustunu. Muutenkin tunnelma näissä maratoncupin kisoissa on aika rento. Toivotetaan myös Olli Miettiselle pikaista paranemista, oli ilmeisesti todella pahasti kaatunut jossain vaiheessa kisan aikana. Toivottavasti mies on pian taas kunnossa.

*kaikki kuvat Harri Kekolan ottamia/julkaisemia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti