Tahko Mtb 2012

Tämän vuoden Tahko tuli ajettua ja tulokseen voi toisaalta olla ihan tyytyväinen mutta edelleenkään en itsestäni saanut sitä irti mitä pitäisi. Käytiin perjantaina ajamassa iltapäivällä 25 kilometrin lenkki läpi ihan tutustumismielessä. Se yllätti kyllä siinä mielessä vaativuudellaan, että sitä on tavannut ajaa jonkun verran lapsiakin mutta ensimmäiset 6 kilometriä oli käytännössä paikoin aika vaativaakin nousua. Toki mukavaa ajettavaa itselle, mutta jos ajattelee nousua nuorempien pyöräilijöiden näkökulmasta niin kyllä luulot otetaan heti alkuun pois.

Tuon nousun jälkeen reitti yhdistyikin 60 km reittiin, joten päästiin hakemaan vähän ajolinjoja lauantaita varten sillekin ja tutustumaan uudistettuun loppulaskuun. Loppulaskusta oli saanut jo foorumilta lueskella hurjia juttuja ja kyllähän se aika jyrkkä paikoin oli. Irtosoraa ja kova vauhti saattaa saada pahaakin jälkeä aikaiseksi, mutta kyllähän tuon nyt helposti kuitenkin ajeli. Toisaalta enemmän tuossa mäessä häviää kun voittaa, joten kannattaahan siinä vähän varovainen olla.

Maisemia reitin varrelta perjantaina

Lauantaiaamu alkoi yllättäen kurkkukivulla. En nyt viitsi palata tuohon kevään sairaskertomukseen enään, mutta ei ehkä kuitenkaan sellainen herätys mitä olis toivonut. Kisan päätin aloittaa suhteellisen rauhallisesti, koska turha sitä alussa on siellä ruuhkissa rynniä, kun ei kuitenkaan kärkisijoista taistele. Pääsinkin ajamaan oikeastaan Kinahmille asti sopivaa vauhtia hyvässä porukassa.

Kinahmille noustessa alkoi sitten vähän keuhkoissa pistää ja päätin ottaa ylämäet aika varovaisesti. Kinahmin päällä pääsi vihdoin kunnon poluille ajamaan. Paikoin tuollakin oli aika märkää, mutta muta ja kura (samoin kuin kivet ja juurakot) kuuluu maastopyöräilyyn. Oikeastaan ainut harmittava asia oli, ettei oikeen kunnolla päässyt tuota laskua laskemaan kun aika moni edellä menevä talutti sen. Ei mua nyt taluttajat haittaa muuten mutta laskuissa saattaa olla ongelmia kun joutuu vähän väärissä paikoissa hidastelemaan.

Alhaalla näkyy mm. lähtö- ja maalialue

Kakkoskinahmille nousu oli varmasti kisan tuskasin osuus. Loppuosa kun menee pyörän kantamiseksi niin se on vaan aina yhtä raskasta. Pitäs varmaan mennä paikalliselle Roskarukalle kangtamaan pyörää takarinnettä ylös aina silloin tällöin niin tottuis tuohonkin :) Tuo tosiaan on niin jyrkkä nousu, ettei loppuosaa kyllä pysty ajamaan mitenkään.

Loppumatkankin ajelin vähän ehkä turhaakin mukavuusalueella kun ei viitsinyt ihan kaikkea ottaa irti noiden pienten flunssaoireiden takia. Loppunousu oli taas yhtä raskas kuin ennenkin ja siinä alkoi pohkeet ainakin olla aika lopussa. Piti pyörittää tasaisesti, ettei tuu kramppeja. Jos erehtyi jossain kohtaa lopettamaan tasaisen pyörityksen niin tunsi ihan kuinka pohje lähtee kramppaamaan ihan just. El Grande kuitenkin selvittiin ja samoin uusittu loppulasku ja sitten vaan Tahkolahden kierto ja onnellisena maaliin.

Vihdoin ja viimein maalissa.. Kuva: konaworld@fillarifoorumi

Aika huononi viime vuodesta noin puolella tunnilla (4.02), mikä osittain varmasti johtui huomattavasti märemmästä ja mutasemmasta reitistä ja olihan tuo uus alkuosuuskin varmaan vähän hitaampi. Eli kokonaisuutena reitti oli vähän hitaammassa kunnossa. Osittain sitten varmasti tämän hetken kunnosta johtuen tuota nopeampaa ei vaan pystynyt ajamaan. Hieno kokemus kuitenkin tällainen iso tapahtuma. Onhan tuolla aina eri tavalla urheilujuhlan tuntua kuin tavallisessa maraton cupin kisassa, vaikka itse sitä yhtä koville joutuukin oli kisa sitten 1900 osallistujan Tahko tai vaikka 30 osallistujan pikkukisa. Molemmista sitä saa kuitenkin niitä elämyksiä, minkä takia pyöräilyä harrastaa.

Onnittelut myös kisassa pärjänneille ja kaikille muuten vaan itsensä ylittäneille!