13.5.2013

Skins XCM Rajamäellä

Lauantaina kävin ajamassa maratonkauden avauksen Skins XCM:n Rajamäellä. Matkana oli noin 70 km hyvällä ja haastavalla reitillä. Ilmakin suosi tällä kertaa kun päästiin ajamaan reilun 20 asteen lämpötilassa. Kisaan lähdin hieman epävarmoin fiiliksin, kun maastoajoa on edelleen aika vähän tälle vuodelle ja noinkin pitkä lenkki "täysillä" tulisi olemaan raskas. Toisaalta enpä mä oo vielä koskaan kevyttä kisaa ajanutkaan.

Kisapaikalla oli ihan urheilujuhlan tuntua kun paikalla oli maastokisailijoiden lisäksi maantiepyöräilijöitä samaan aikaan ajettavasta Skins Road -kisasta. Hieno idea järjestää molemmat kisat samaan aikaan, sai ainakin porukkaa liikkeelle ja kyllähän tuollaisessa tilanteessa aina kisafiilis nousee. Aamun aikaisesta herätyksestä johtuen oli väsynyt olo, mutta kyllä siinä virkistyi kun porukkaa oli näin paljon koossa.

Kisa lähti liikkeelle auton perässä neutraalilähdöllä ja asvaltilta ulkoilureitille siirryttäessä alkoi varsinainen kisa. Itse nukahdin ensimmäisen kerran tässä vaiheessa ja jäin vähän turhankin taakse letkassa. Alkuosuudella kun ei paljoa ohitella vaan ajellaan jonossa peräkkäin. Yllättävän hyvin kuitenkin meni ensimmäiset kivikko-osuudet. Ei letka missään vaiheessa tainnut pysähtyä vaan kokoajan ajettiin eteenpäin ja aika pian niitä eroja alkaa maastossa tulla, jolloin se jonomaisuus häviää ja ajellaan enemmänkin muutaman kuskin porukoissa.

Rauhallisen lähdön jälkeen ajo lähti kulkemaan ihan hyvin ja pääsin hyvään porukkaan mukaan. Jossain kierroksen puolen välin jälkeen sitten alkoi tuntua, että verensokeri laskee.. Tuli heti mieleen viime vuosi tässä kisassa ja matalasta verensokerista johtunut keskeytys. Otinkin heti muutaman geelin ajatuksella, että nyt ei ainakaan keskeytetä. Vähempikin olis varmaan riittänyt, koska toinen kierros menikin sitten enemmän ja vähemmän korkealla verensokerilla, eikä itsestään saanut oikeen mitään irti. Tässä vaiheessa mielessä kävikin, että onko tässä kisaamisessa mitään järkeä. Ajella 500 kilometriä kisapaikalle, osallistua kisaan, jossa verensokerit sotkee ainakin osittain kisan ja ajella vielä väsyneenä 500 km kotiin. Harrastuksensa kullakin :)

Skins XCM, Kuva: Kaisa Kekola

Tuossa vaiheessa kun verensokeri nousee niin olo on tosiaan vetämätön, voimaton ja tuntuu, että mitään ei saa itsestä irti. Tässä vaiheessa taisinkin olla reitillä liikkuva keila, joka kierrettiin ohi oikealta ja vasemmalta. Lisätään nyt vielä sekin, että tuo verensokerin heilahtelu johtuu diabeteksestä, joka mulla on nyt reilu 26-vuotta ollut, että ihan uus juttu ei oo kysymyksessä, mutta välillä haasteellinen varsinkin näin kestävyysurheilussa. Toisen kierroksen lopussa alkoi taas tuntua paremmalta ja huollosta vähän vettä niin kolmannelle kierrokselle lähtiessä olikin taas hyvä tunne.

Kolmas kierros olikin varmasti parasta ajamista, mitä oon aikoihin ajanut. Toki väsymys tässä kohtaa verotti varmasti vauhtia, mutta ajo tuntui kuitenkin hyvältä ja kivikoissa ajamisesta nautti. Poluilla tulikin tällä kertaa selkiä vastaan eikä karannut. Kolmannen kierroksen hyvästä ajosta itselle jäi kisasta positiivinen olo ja eiköhän sitä taas kisailla jatkossakin. Selkä kesti 29" jäykkäperäsellä ajaessa täälläkin, mitä on positiivinen asia. Toki maalissa selässä tuntui, että jotain on tehty mutta ei kisan aikana ainakaan pahemmin. Sen sisjaan vatsalihakset oli kyllä tulessa kivikosta jumppailusta. Tai koko keskivartalo, mutta sitä perinteistä selän väsymistä ei tullut.

Hienosti järjestetty kisa ja hyvä reitti. Kyllähän tämä oli kunnon maastopyöräilyä. Kiitokset järjestäjille ja kisakumppaneille hienosta päivästä! Hieno juttu mun mielestä on myös, että kisan jälkeen pääsee saunaan ja halutessaan uimaankin.

2 kommenttia:

  1. Harmi että sokerit seilasi liian korkealla, ite olen noiden geelien kanssa kyllä todennut, että niin vähän niitä kuin mahdollista niin hyvä tulee. Ovat niin pikasokeria, että vetää herkästi yli. Ja tuntemukset ovat juuri kuten kuvailit, kuin lyijypuntteja yrittäisi raahata. Toivotaan, että seuraavassa kisassa osuu paremmin kohilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon noihin geeleihin löytäny hyvän rytmin, miten niitä yleensä syön lenkillä/kisassa. Mutta nyt tosiaan hiipi mieleen se viime vuoden keskeytys, kun ei sokerit nousseet oikeen millään niin otinkin sitten useamman. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että vähempikin olis riittänyt. Eipä sitä aina kisatilanteessa pysty järkevästi ajattelemaan ja sioita sen enempää miettimään. Mutta tästäkin pitää ottaa opikseen. Onneksi kuitenkin kisasta loppujen lopuksi jäi hyvä ja onnistunut fiilis itselle.

      Poista