PP Runt

Kävin tänään ajamassa Pännäisissä järjestetyn PP Runt maantiekisan. Kisa on paikallinen alkukesän klassikko tai näin mulle ainakin kisaa kuvailtiin. En ookaan ajanu maantiekisaa sitten Botniapyöräilyn 2010 jälkeen. Oli ihan kiva kokemus. Lähdin hakemaan tuolta kovaa treeniä. Tuollainen reilu 60 km matka kun yleensä ajetaan aika kovaa vauhtia niin ajattelin, että siinä saa itselleen samalla hyvän harjoituksen. Ja kyllähän sitä mielellään lähialueen kisoihin osallistuu.

Töitä porukan kärjessä, Kuva: Patrik Karlström

Melkosta kyttäilyä tuo ajaminen kyllä oli. Välillä mentiin todella reipasta vauhtia ja välillä sitten madeltiin kuin sunnuntaipyöräilijät. Sitten aina välillä kovempia nykäyksiä. Noin 37 km/h oli kuitenkin keskinopeus mulla tuolla, että kyllä siellä ajettiinkin. Alkumatkasta pyrin olemaan aktiivisesti kärkiporukassa mukana mutta myös tietyllä tapaa varovainen ajamisessani kun ei oo pahemmin tullu isossa ryhmässä ajettua. Ajattelin, että on varmempi ajaa varman päälle, ettei mitään kolareita ainakaan oman ajon takia tule.

Valitettavasti kolareilta ei tuollakaan vältytty, kun pari kilpailijaa oli viety sairaalaan. En tuota kolaria itse nähnyt, sattui mun takana mutta valitettavia tapahtumia nuo aina ovat. Pahaa jälkeähän sitä tulee kun kovasta vauhtista alkaa porukkaa kaatumaan. Välillä tuolla huomaskin, että osa kuskeista ajoi aika levottomasti ja vaihtoi jatkuvasti paikkaa. Sellaisessa tilanteessa ei oikeen lähellä takana uskalla ajaa.


Kisan ratkasut käytiin viimesen reilun 20 kilometrin aikana. Silloin käännyttiin vastatuuliosuudelta sivulle ja samantien ryhmä katkes ja 7 ajajan joukko pääsi karkuun. Tuossa kohtaa maksettiin oppirahoja vähäisestä maantiekokemuksesta, kun jäin pussiin eikä ollu paljo tehtävissä kun ryhmä katkes. Hetken ajan yritettiin ajaa kiinni, mutta eipä se parilla vetomiehellä onnistunut. Samalla tuossa sitten syntyi toinenkin porukka, jossa sitten ajelin maaliin. Sijotus tais olla noin 12. Eipä sillä sijotuksellä niin väliä oo. Enemmän oon tyytyväinen siihen, että sain mielestäni hyvän ajon ajettua. Jalat kesti niin kauan kun pitikin ja maalissa tuntui, että aika hyvin olin onnistunu ne tyhjäksi ajamaan.

Jos maantiekisoja meinaa enemmän ajaa niin sen ainakin huomioin, että hereillä pitää ratkaisupaikoissa kokoajan olla, eikä ajaa itseään pussiin. Toisaalta kun en reittiä ennalta tuntenut niin en oikeen osannut varautua tuohon ratkaisuun. Lisäksi voi ehkä vähän järkevämmin miettiä paljonko kannattaa kärjessä vetohommissa olla. Maastossa kun pääosin ajelee niin tuo peesaamisen taito ei ehkä oo paras mahdollinen. Hieno kokemus ja pitää katella jos tänä kesänä jonkun muunkin maantiestartin kävisin ajamassa, mikäli aikatauluihin sopii.

Tämä kuva eiliseltä maastolenkiltä, ei liity maantiekisaan mitenkään