Hyvin alkanut treenikausi koki pientä takapakkia ensin oksennustaudin ja sitten kurkkukivun ja pienen flunssan takia. Tässä vaiheessa vuotta on kuitenkin vielä "helppo" olla ajamatta ja hoitaa itsensä kuntoon. Eikä nuo nyt kovin pahaa taukoa harjoitteluun tehneet.
Tämä treenikausi on tuonut mulla jonkun verran muutoksia aikaisempaan. Toki varsinaista treeniä ei vielä ole montaa viikkoa takana, mutta innostus on ainakin ollut kova ja uusi ohjelma on ainakin motivaatiota nostanut. Tässä vaiheessa suurin panostus on voimaharjoittelulla ja sitten viikonlopun pitkällä/pitkillä lenkeillä. Vauhdin oon koittanut pitää maltillisena. Se on kyllä välillä hankalaa kun menohaluja olisi, mutta ideana ajaa pk1-lenkkiä. Oon kuitenkin pitänyt joka treeneissä sen idean mukana ja koittanut tehdä hommat kunnolla ja ajatuksella. Aikaa kun on rajallisesti niin hommat pitää tehdä kunnolla silloin kun tekee.
Viime viikolla kävin Kuortaneen Urheiluopistolla pyöräergotestissäkin. Nyt on tämän hetken syke- ja tuhoalueet taas tiedossa. Ja samoin laktaattitasot. Pientä muutosta oli viime vuoteen tullut. Keväällä sitten mahdollisesti uus käynti siellä. Talven aikana on sitten säännöllisesti luvassa omia testejä. Ideana ajaa puoli tuntia niin kovaa kuin pääsee. Katsotaan sitten mitä tuo testi aikanaan kertoo. Tuun sen todennäköisesti trainerilla ajamaan niin olosuhteet pysyy samana ja vertailukelpoisina keskenään. Wattbikella kovat kuskit tuota testiä tekee, mutta sellaista mulla ei ole eikä taida Kokkolasta sellaista löytyä miltään saliltakaan.
Mitä nousta testeistä kaverin kans juttelin niin vähän eri systeemeillä eri paikoissa niitä tehdään. Tuolla Kuortaneella 2 minuutin välein tuli 25 wattia lisää ja lähtötaso oli 50 wattia. Jossain taas tehoa nostetaan 3 minuutin portailla ja lähtökin on 150 watista. Eli ihan vertailukelpoisia eri testit ei taida keskenään olla. Toisaalta itseään varten siellä käydään ja kun käy samassa paikassa niin näkee sen oman tason muutoksen kun testi tehdään aina samalla tavalla. Itse en oo muualla testissä käynyt kuin Kuortaneella, joten ei vertailupohjaa ole. Tyytyväinen oon kuitenkin paikkaan ja kattavaan palautteeseen mitä sieltä testistä saa.
17.11.2014
Insuliinipumppu
Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kokeilemaan insuliinipumppua. Itse tasapainon kanssa mulla ei oo ollut mitään ongelmaa ja lääkärikin oli vähän sitä mieltä, että mitään perusteita pumpun käyttöön ei olisi. Pitkä keskustelu kisoista ja niiden aikana ilmenneistä ongelmista kuitenkin käänsi vaakaa siihen, että sain pumpun. Viimeistään ens kesän kisoissa sitten nähdään, että onko siitä apua kisatilanteessa. Treenit on kuitenkin aina ihan eri asia kuin kisapäivä jännityksineen yms. On muuten suhteellisen haastavaa keskustella lääkärin kanssa asioista, joka ei kestävyysurheilusta välttämättä ihan niin hyvin ole perillä. Mutta onneksi löydettiin yhteisymmärrys minkälaisia ne pyöräkisat on.
Pumpuksi mulle tuli Medtronicin Paradigm Veo. Siinä on mahdollisuus myös jatkuvaan glukoosiseurantaan, mikä varsinkin kisatilanteessateessa on hyvä juttu. Ja onhan se pitkillä lenkilläkin mielenkiintoista. Jatkuvaan seurantaan mulla ei tarvetta ole, mutta ennenkaikkea kisatilanteessa tuo on hyvä ominaisuus. Lisäinsuliinin ottaminen myös esimerkiksi geelin oton yhteydessä on helppoa tämän pumpun myötä.
Kyllähän pumppu tuo myös omat haasteensa. Mua on aikasemmin häirinnyt jo ajatus, että koko ajan pitää kuljettaa laitetta mukana ja olla kytkettynä siihen. Katsotaan nyt miten siihen tottuu. Ei ainakaan työpäivän aikana hirveästi häirinnyt, vaikka näin ensimmäisenä päivänä siihen varmasti kiinnitti normaalia enemmän huomiota. Toinen on sitten yö, mutta ei ainakaan nettikeskustelujen mukaan unta haittaa. Lenkikäytössä laite on myös vielä kokeilematta, mutta eiköhän se sielläkin mukana kulje. Tällä viikolla ainakin tarkoitus testata lenkillä ja punttisalilla.
Jonkun verran uutta tämä nyt alkuun tuo, mutta ainakin muilta kuullut kokemukset ovat olleet positiivisia. Ainut itseä vähän arveluttava asia on toimivan hoidon muuttaminen uudeksi. Toki tällä haetaan siihen kisatilanteeseen vielä parannusta, mutta muuten tuo monipistoshoito kyllä mulla hyvin toimi. Mielenkiintoista myös nähdä miten jalat reagoi kun niitä ei piikitetäkään enää useita kertoja päivässä, jos vaikka jumit vähän häviäis. Ja kyllähän tekninen laite aina mielenkiintoa herättää ja vielä kun koneelle saa tilastot niin sehän tilastoihmistä ainakin miellyttää. Ja ei uusia asioita pidä pelätä vaan ottaa haasteena.
Pumpuksi mulle tuli Medtronicin Paradigm Veo. Siinä on mahdollisuus myös jatkuvaan glukoosiseurantaan, mikä varsinkin kisatilanteessateessa on hyvä juttu. Ja onhan se pitkillä lenkilläkin mielenkiintoista. Jatkuvaan seurantaan mulla ei tarvetta ole, mutta ennenkaikkea kisatilanteessa tuo on hyvä ominaisuus. Lisäinsuliinin ottaminen myös esimerkiksi geelin oton yhteydessä on helppoa tämän pumpun myötä.
 |
| Glukoosiseurannan lähetin ja itse pumppu |
Jonkun verran uutta tämä nyt alkuun tuo, mutta ainakin muilta kuullut kokemukset ovat olleet positiivisia. Ainut itseä vähän arveluttava asia on toimivan hoidon muuttaminen uudeksi. Toki tällä haetaan siihen kisatilanteeseen vielä parannusta, mutta muuten tuo monipistoshoito kyllä mulla hyvin toimi. Mielenkiintoista myös nähdä miten jalat reagoi kun niitä ei piikitetäkään enää useita kertoja päivässä, jos vaikka jumit vähän häviäis. Ja kyllähän tekninen laite aina mielenkiintoa herättää ja vielä kun koneelle saa tilastot niin sehän tilastoihmistä ainakin miellyttää. Ja ei uusia asioita pidä pelätä vaan ottaa haasteena.
14.11.2014
Diabetespäivä
Tänään vietetään maailman diabetespäivää. Mullakin on ollut täällä blogissa jonkun verran diabetekseen tai lähinnä kestävyysurheilua harrastavan diabeetikon mietteitä ja kokemuksia. Tässä hyvä englanninkielinen teksti aiheesta, missä ammattilaispyöräilijät kertovat kokemuksistaan:
Cycling and Type 1 Diabetes: how the pros manage
Tuo saattaa ehkä vähän avata näitä munkin juttuja, että aina se ei ole niin helppoa kuin teoriassa pitäisi asioiden olla. Mutta kuten oon aikasemminkin todennut niin kyllä diabeteksen kanssa pärjää eikä se ole este kestävyysurheilussakaan. Haasteita toki tulee muutenkin vaativaan harrastukseen, mutta haasteet on tehty voitettaviksi.
1.11.2014
Verensokerit lenkin aikana
Mulla on nyt ollut muutaman päivän Medtronic Guardian verensokerien sensorointilaite. Ideana seurata 3-5 vuorokautta miten verensokerit päivän mittaan elää. Toki päivittäinen vaihtelukin kiinnostaa mua, mutta erityisen kiinnostavaa on seurata, miten lenkin aikana verensokerit käyttäytyy. Tänään ajettiin Juhan kans reilu 3 tunnin pk-lenkki. Alla olevassa kaaviossa kuvattu, miten verensokerit tuona aikana meni. Laite mittaa kymmenen minuutin välein verensokerin. Ensimmäinen geelin otto näkyy selvästi kaaviossa ja taisi siinä tulla energia/myslipatukkaakin otettua. Myöhemmin otin lisää energiapatukkaa, mutta se ei enää niin selvästi tässä näy.
Loppumatkasta vielä lisää energiapatukkaa, että verensokerin lasku ei olisi niin voimakasta. Kotiin päästiin ja kotona sitten palautusjuomaa. Samalla näkee, että geeli vaikuttaa selvästi enemmän verensokeria nostavasti kuin patukka. Tosin en kokonaista patukkaa lenkin aikana kerrallaan syönyt vaan otin sitä muutamaan otteeseen pienemmissä paloissa. Juomaa meni tasaisesti lenkin aikana.
Ja jos jotain kiinnostaa niin geelinä oli Gutzyn Cola, patukkana Gutzy Energy Bar mansikka ja urheilujuomana Fast Sports Drink Appelsiini/Workout Intra Appelsiini sekoitusta.
 |
| Verensokerit lenkin aikana, alla kellonajat |
Kokonaisuutena lenkki meni mun mielestä hyvin verensokerien puolesta (niin kyllä ajamisenkin). Ihan lopussa laski aika matalalle, mutta silloin oltiin jo niin lähellä kotia, että ei kannattanut enää geelillä verensokeria nostattaa, Tuo on siinä mielessä hyvä arvo lenkin lopussa, kun palautusjuoma verensokeria kuitenkin aina jonkun verran nostaa ja tänään oli ruokakin melko pian lenkiltä tullessa.
 |
| Tällainen laite hoitaa verensokerimittauksen |
28.10.2014
Lankutushaaste
Tartuin viime viikolla Kohti Konaa facebook-ryhmässä tehtyyn lankutushaasteeseen. Ideana oli, että maanantaina minuutti, tiistaina 2, keskiviikkona 3 jne.. Oon kyllä lankkua tehnyt aina silloin tällöin 1-3 minuutin aikoja vähän fiiliksestä riippuen. Joten ajattelin, jos neljä tai maksimissaan viis päivää pysyis mukana. Toki sen verran helppo mut on yleensä mukaan haastaa, että haasteeseen tartuin.
Jos Facebookia käytät niin kannattaa tuohon ryhmään liittyä, Siellä seurataan Kai Söderdahlin valmistautumista ens vuoden Hawaijin Ironmaniin. Samalla kun pääsee vähän tutustumaan triathlonin harjoitteluun niin pääsee seuraamaan myös miten huippu-urheilija treenaa.
Joka tapauksessa 4 ensimmäistä päivää haasteessa meni yllättävän helposti. Viidentenä päivänä alkoi jo keskikropassa tuntua, että jotain on tehty. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös edellispäivän punttisalitreeni, joka sai paikat "mukavan kipeeksi" pitkän tauon jälkeen. Lauantai meni oikeestaan puhtaasti sisulla, lopussa alkoi jo kroppa täristä. Sunnuntaina sitten 7 minuuttia, joista ainakin viimeinen täysin tahdon voimalla. Suorituksen puhtaudesta voi sitten olla jo montaa mieltä, sen verran kroppa lopussa tärisi, mutta pysyi sen 7 minuuttia ylhäällä. Eilen loppui sitten mun haaste. Ei mitään saumoja enään. Haastavaksi tämän teki mun mielestä se, että joka päivä tehtiin aina pidempi sarja. Itse haasteen alullepanija edelleen haastetta jatkaa. Tsemppiä haasteeseen!
Täytyy pitää muutama päivä lepoa lankusta ja jaktaa sitten sen tekemistä ehkä vähän pidemmillä kuin niillä vanhoilla minuutin tai parin sarjoilla. Ei tuosta ainakaan haittaa ole, että keskikroppa vahvistuisi.
Täytyy pitää muutama päivä lepoa lankusta ja jaktaa sitten sen tekemistä ehkä vähän pidemmillä kuin niillä vanhoilla minuutin tai parin sarjoilla. Ei tuosta ainakaan haittaa ole, että keskikroppa vahvistuisi.
 |
| Välillä oli Sanni tsemppaamassa :) |
25.10.2014
Kinesioteippaus
Oon vähän varauksella suhtautunut kinesioteippaukseen. Joskus sitä on tullut kokeiltuakin, mutta en ole koskaan täysin vakuuttunut sen vaikutuksesta. Nyt on tässä syksyn aikana polvi vihoitellut kuitenkin jo vähän pitempään ja ajattelin kokeilla siihen kinesioteippausta. Netistä lueskelin ohjeita ja katselin jonkun verran youtube-videoita aiheesta ja sitten kokeilemaan.
Yllätyin kyllä positiivisesti kun kipu ja vihlominen hävis tai ainakin väheni huomattavasti. Todennäköisesti kipu ainakin osittain johtuu kireistä lihaksista, jotka kiristää pakarasta lähtien reittä ja sitten polven lihaskalvoja. Tämä siis mielipide mikä ei perustu mihinkään tietoon lihaksista vaan omiin tuntemuksiin :)
Kokeilin torstaina ja tänään myös punttisalilla käyntiä ja vähän arvelutti esimerkiksi kyykyn tekeminen. Mutta siinä ei kyllä kipua tuntunut yhtään. Eikä ole pyöräillessäkään haitannut ainakaan suuremmin. Tosin aika vähän on tullut ajettua viime viikkojen aikana. Enemmän on tullut tehtyä kävelylenkkejä, Nyt on kuitenkin aikomus aloittaa taas kunnon treenaaminen. Täytyy toivoa, että polvikin kestää. Kokemus kinesioteippauksesta oli kuitenkin nyt erittäin positiivinen. Pitää tuohon jatkossa perehtyä vähän enemmän, jos siitä apua sais ajoittaisiin jumeihin tai muihin pikku vaivoihin mitä vastaan tulee.
Yllätyin kyllä positiivisesti kun kipu ja vihlominen hävis tai ainakin väheni huomattavasti. Todennäköisesti kipu ainakin osittain johtuu kireistä lihaksista, jotka kiristää pakarasta lähtien reittä ja sitten polven lihaskalvoja. Tämä siis mielipide mikä ei perustu mihinkään tietoon lihaksista vaan omiin tuntemuksiin :)
 |
| Polvi teipattuna |
Kokeilin torstaina ja tänään myös punttisalilla käyntiä ja vähän arvelutti esimerkiksi kyykyn tekeminen. Mutta siinä ei kyllä kipua tuntunut yhtään. Eikä ole pyöräillessäkään haitannut ainakaan suuremmin. Tosin aika vähän on tullut ajettua viime viikkojen aikana. Enemmän on tullut tehtyä kävelylenkkejä, Nyt on kuitenkin aikomus aloittaa taas kunnon treenaaminen. Täytyy toivoa, että polvikin kestää. Kokemus kinesioteippauksesta oli kuitenkin nyt erittäin positiivinen. Pitää tuohon jatkossa perehtyä vähän enemmän, jos siitä apua sais ajoittaisiin jumeihin tai muihin pikku vaivoihin mitä vastaan tulee.
13.10.2014
Kausi 2014
Nyt on aika vähän miettiä mennyttä kisakautta. Missä onnistuin, missä epäonnistuin ja missä asioissa jäi parannettavaa? Kausihan alkoi mulla lokakuun lopussa/marraskuun alussa, kun aloitin uuden treenikauden. Talven ja kevään treeneihin en nyt tässä sen enempää palaa, mutta kokonaisuudessaan talven treenikausi oli hyvä. Tuntui, että eteenpäin mentiin ja kehityin kuskina. Varsinkin keväällä kunto tuntui olevan ihan hyvällä tasolla.
Kisakausi alkoi Rajamäellä (Nurmijärvi Mtb) toukokuun alkupuolella. Kauden avausmaraton on aina tietyllä tapaa hankala, mutta tänä vuonna olin ajooni tyytyväinen. Kauden avauksessa huomasin, että ylämäet kulki suhteessa paremmin kuin aikaisemmin ja samoin tiepätkillä en jäänyt jalkoihin. Olin mielessäni kauden jakanut vähän kuin kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli Rajamäen kisasta Laajavuoren maratoniin ja sen jälkeen oli tulossa perheenlisäystä. Kauden toinen osa alkaisi sitten mahdollisuuksien (=perheen tilanteen) mukaan Joupiskalta ja jatkuisi Pyssymäen ja mahdollisten muiden maratonkisojen kautta SM-kisaan.
Rajamäen kisan jälkeen oli hyvin aikaa treenata ja kävin välissä ajamassa yhden paikallisen maantiekisan, PP-Runtin. Seuraavan kerran kisailin maastossa kesäkuun alussa Brahe Mtb:ssä Pietarsaaressa. Tämä olikin alkukauden paras kisa multa. Ajo kulki hyvin ja reittikin oli sopivan tekninen mun makuun. Tämä tiesi hyvää, kun viikko tästä Korson XCM-kisassa oli tarkoitus olla jo kunnossa. Korson reitti on mun yks suosikkireittejä maratoneilla. Tällä kertaa kisa vaan meni vähän pilalle verensokeriongelmien takia. Korsosta oli viikko Laajavuoren maratoniin, jonka oli tarkoitus "huipentaa" kevätkausi. Viikolla kävin vielä ajamassa Laihialla XCO-viikkokisan hyvänä treeninä.
Laajavuoren kisa jäi sitten väliin, kun tuleva vauva antoi vähän sellaisia merkkejä, että ei viitsi monen sadan kilometrin päähän lähteä. Ja muutenkin tilanne oli siinä vaiheessa se, että koin olevani kotona enemmän hyödyksi kuin kisareissulla. Tavallaan vähän harmitti tuo kun Korsossa ja Laajavuoressa piti olla kunnossa ja tuon Brahe Mtb:n perusteella kunto alkoi olla jo hyvä. Mutta verensokerit on aina vähintään pari kisaa pilannu kauden aikana ja tulee varmasti jatkossakin pilaamaan. Se pitää vaan hyväksyä. Toisaalta positiivista, että kunto alkoi olla jo kohdillaan silloin kun sen "pitikin olla".
Tämän jälkeen oli enemmän vauvanhoitoa kuin pyöräilyä ohjelmassa. Heinäkuussa tuli ajettua yks paikalliskisa, mutta sekin meni enemmän ja vähemmän univelkaisena vähän sinnepäin. Joupiska XCM oli tavallaan uus kauden aloitus ja jännityskin kova ennen kisaa. Kisa sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja olin tyytyväinen ajooni. Joupiska on edelleen yks mun suosikeista maratonreiteistä. Reitiltä löytyy helppoa kuntorataa ja hiekkatietä, mutta vastaavasti sitten pitkät pätkät huippua polkua. Paikoin ihan teknisiäkin pätkiä. Joupiskan jälkeen oli alunperin suunnitelmana ajaa Jämillä, mutta se jäi nyt väliin tyttären ristiäisten osuessa samalle päivälle.
Pyssymäki oli sitten elokuun puolessa välissä. Jälleen mun suosikkireittejä ja täällä ajokin on yleensä kulkenut ihan kohtuu mukavasti. Tälläkin kertaa olin ajooni tyytyväinen, vaikka selkä vähän jumiin kisan aikana menikin. Tulipa tuollakin mietittyä, että vois se täysjousto olla ihan hyvä tälläkin reitillä... Pyssymäen reitin eteen on tehty paljon töitä vuosien aikana ja mikäli oon oikeen ymmärtänyt niin työt reitin parantamiseksi jatkuvat edelleen. Mun mielestä tuolla vois ajaa joku vuosi vaikka SM-kisan. Sen verran hienosta reitistä on kyse.
Viikko Pyssymäen kisasta olin Rokualla ajamassa. Reitti ei ehkä ole ihan mun tyyppinen, mutta välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Ihan paras vire ei tänne osunut, mutta järjestelyiltään hieno tapahtuma. Kisan jälkeen uinti ja sauna kylpylässä ja päälle hotellin buffet-lounas. Kyllä kelpasi.
Seuraava kisa mulla olikin tarkoitus olla SM-kisa ja sitä ennen hyvänä treeninä Kirsta XCO Laihialla. Siellä saikin jumpata koko tunnin tosissaan, sen verran tekninen reitti kyseessä. Harjoituskisan reitiksi kuitenkin todella hyvä reitti ja toimiihan se Arton harjoittelupaikkana, joten siellä treenaamalla pärjää kyllä kisoissakin. Olisi varmasti ollut hyvää harjoitusta SM-kisaan. Se jäi tänäkin vuonna väliin, kuten aikaisemmin olen kertonut. Lasten terveys menee kuitenkin pyöräilyn edelle ja siinä vaiheessa perheen ajan käyttöä hallitsi 3 kertaa vuorokaudessa käynti sairaalassa antibioottoannosta hakemassa 3kk ikäiselle tytölle.
Tuossa loppukaudesta oli vielä suunnitelmissa ajaa lähialueen 7 Sjöar Mtb, mutta viikko ennen sitä meni flunssassa, joten jätin suosiolla väliin. Kisakauden päätti sitten Pirkka Mtb ja siitä tunnelmat edellisessä tekstissä.
Kokonaisuudessaan vähän rikkonainen kausi, mutta kun tuloksia katsoo ja omaa ajoa miettii niin kohtuu hyvin kuitenkin meni. Silloin kun olin suunnitellut olevani kunnossa myös olin, etli Kesäkuun alku - puoliväli ja sitten elokuussa. Valitettavasti tuo ensimmäinen kunnossa oleminen kaatui kisojen osalta vähän, mutta turha sitä on murehtia. Harjotusmäärät pysyivät suunnilleen samoina kuin edellisenäkin vuotena. Tänä vuonna koitin laatuun panostaa enemmän ja pitää kovat ja kevyet treenit selvästi erillään toisistaan.
Missä sitten jäi parannettavaa? Edelleen se tasaisuus puuttuu. Koskaan kisaan lähtiessä ei voi olla aivan varma mikä on päivän kunto. Eli rutiini ja varmuus puuttuu. Nopeutta tulisi myös kehittää ja tietysti sitä, ettei ajaisi itseltään jalkoja alta kisan alkuvaiheessa. Voimapuolella pitäisi kans parannusta ens kauteen tulla. Nyt kun on voimaharjoittelua tullut tehtyä lähinnä talvisin niin väkisin kesällä voimatasot tippuu. Tähän onkin suunnitelmissa ensi kesäksi muutosta.
Yksi positiivinen asia mitä kesän aikana tuli diabeetikon näkökulmasta opittua oli, että Vitargo sopii mulle tankkausjuomaksi kisaan. Mulla on ollut noiden tankkausjuomien/jauheiden kanssa aikaisemmin suuriakin ongelmia. Yleensä ne on nostaneet verensokeria liikaa tai tavallaan hallitsemattomasti yllättäen. Tämä ei oo ainakaan ksiapäivänä mikään hyvä juttu. Vitargon kanssa testi onnistui alusta lähtien hyvin. Osin voi kyse olla sattumasta, että kaikki toimi ja osin varmasti siitä, että tämä toimii mun kropan kanssa. Oikeastaan tästä Vitargon "löytämisestä" pitää kiittää Tom Söderdahlia, joka siitä mulle alunperin taisi mainita. Myös urheilijuoman sekaan olen tuota "toisen kierroksen" pulloihin laittanut lisäenergian saamiseksi.
Diabeteksen kannalta kesän kisat meni myös ihan kohtuu hyvin. Korso oli oikeastaan ainut mikä meni pahemmin penkin alle. Toki pieniä ongelmia kisojen aikana saattoi tulla. Varsinkin kun verensokeri ehtii laskea ja ja sitten saattaa nousta liikaakin. Ja toisaalta energiaa pitäisi saada kisan aikana myös muuten kuin vaan matalia verensokeriarvoja estääkseen. Tästä asiasta ensi viikolla pitäisikin mennä lääkärin kanssa neuvottelemaan. Täytyy toivoa, että lääkärillä olisi tietoa urheilusta, ettei ihan ummikolle tarvisi selittää näitä juttuja. Kuten kesällä yksi lääkäri totes: "meinaatko vielä montakin vuotta kilpailla, kun tuota ikääkin alkaa jo olla" :) Onhan sitä 34-vuotta, mutta ei se mun mielestä vielä niin paljoa ole, että kilpailemisen estäisi.
Kokonaisuudessaan siis postitiivinen kesä takana. Ja kyllähän tässä lajissa yksi hienoimpia asioita on kaverit ja tutut, joihin on kisojen yhteydessä tutustunut. Sen lisäksi, että ajamisesta pitää niin kyllä te kaverit teette tästä myös hienon harrastuksen.
Kisakausi alkoi Rajamäellä (Nurmijärvi Mtb) toukokuun alkupuolella. Kauden avausmaraton on aina tietyllä tapaa hankala, mutta tänä vuonna olin ajooni tyytyväinen. Kauden avauksessa huomasin, että ylämäet kulki suhteessa paremmin kuin aikaisemmin ja samoin tiepätkillä en jäänyt jalkoihin. Olin mielessäni kauden jakanut vähän kuin kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli Rajamäen kisasta Laajavuoren maratoniin ja sen jälkeen oli tulossa perheenlisäystä. Kauden toinen osa alkaisi sitten mahdollisuuksien (=perheen tilanteen) mukaan Joupiskalta ja jatkuisi Pyssymäen ja mahdollisten muiden maratonkisojen kautta SM-kisaan.
 |
| Nurmijärvi Mtb, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen |
Rajamäen kisan jälkeen oli hyvin aikaa treenata ja kävin välissä ajamassa yhden paikallisen maantiekisan, PP-Runtin. Seuraavan kerran kisailin maastossa kesäkuun alussa Brahe Mtb:ssä Pietarsaaressa. Tämä olikin alkukauden paras kisa multa. Ajo kulki hyvin ja reittikin oli sopivan tekninen mun makuun. Tämä tiesi hyvää, kun viikko tästä Korson XCM-kisassa oli tarkoitus olla jo kunnossa. Korson reitti on mun yks suosikkireittejä maratoneilla. Tällä kertaa kisa vaan meni vähän pilalle verensokeriongelmien takia. Korsosta oli viikko Laajavuoren maratoniin, jonka oli tarkoitus "huipentaa" kevätkausi. Viikolla kävin vielä ajamassa Laihialla XCO-viikkokisan hyvänä treeninä.
Laajavuoren kisa jäi sitten väliin, kun tuleva vauva antoi vähän sellaisia merkkejä, että ei viitsi monen sadan kilometrin päähän lähteä. Ja muutenkin tilanne oli siinä vaiheessa se, että koin olevani kotona enemmän hyödyksi kuin kisareissulla. Tavallaan vähän harmitti tuo kun Korsossa ja Laajavuoressa piti olla kunnossa ja tuon Brahe Mtb:n perusteella kunto alkoi olla jo hyvä. Mutta verensokerit on aina vähintään pari kisaa pilannu kauden aikana ja tulee varmasti jatkossakin pilaamaan. Se pitää vaan hyväksyä. Toisaalta positiivista, että kunto alkoi olla jo kohdillaan silloin kun sen "pitikin olla".
 |
| Laihia XCO |
Tämän jälkeen oli enemmän vauvanhoitoa kuin pyöräilyä ohjelmassa. Heinäkuussa tuli ajettua yks paikalliskisa, mutta sekin meni enemmän ja vähemmän univelkaisena vähän sinnepäin. Joupiska XCM oli tavallaan uus kauden aloitus ja jännityskin kova ennen kisaa. Kisa sujui kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja olin tyytyväinen ajooni. Joupiska on edelleen yks mun suosikeista maratonreiteistä. Reitiltä löytyy helppoa kuntorataa ja hiekkatietä, mutta vastaavasti sitten pitkät pätkät huippua polkua. Paikoin ihan teknisiäkin pätkiä. Joupiskan jälkeen oli alunperin suunnitelmana ajaa Jämillä, mutta se jäi nyt väliin tyttären ristiäisten osuessa samalle päivälle.
Pyssymäki oli sitten elokuun puolessa välissä. Jälleen mun suosikkireittejä ja täällä ajokin on yleensä kulkenut ihan kohtuu mukavasti. Tälläkin kertaa olin ajooni tyytyväinen, vaikka selkä vähän jumiin kisan aikana menikin. Tulipa tuollakin mietittyä, että vois se täysjousto olla ihan hyvä tälläkin reitillä... Pyssymäen reitin eteen on tehty paljon töitä vuosien aikana ja mikäli oon oikeen ymmärtänyt niin työt reitin parantamiseksi jatkuvat edelleen. Mun mielestä tuolla vois ajaa joku vuosi vaikka SM-kisan. Sen verran hienosta reitistä on kyse.
 |
| Pyssymäki, XCM, Kuva Merja Kivirinta |
Viikko Pyssymäen kisasta olin Rokualla ajamassa. Reitti ei ehkä ole ihan mun tyyppinen, mutta välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella. Ihan paras vire ei tänne osunut, mutta järjestelyiltään hieno tapahtuma. Kisan jälkeen uinti ja sauna kylpylässä ja päälle hotellin buffet-lounas. Kyllä kelpasi.
Seuraava kisa mulla olikin tarkoitus olla SM-kisa ja sitä ennen hyvänä treeninä Kirsta XCO Laihialla. Siellä saikin jumpata koko tunnin tosissaan, sen verran tekninen reitti kyseessä. Harjoituskisan reitiksi kuitenkin todella hyvä reitti ja toimiihan se Arton harjoittelupaikkana, joten siellä treenaamalla pärjää kyllä kisoissakin. Olisi varmasti ollut hyvää harjoitusta SM-kisaan. Se jäi tänäkin vuonna väliin, kuten aikaisemmin olen kertonut. Lasten terveys menee kuitenkin pyöräilyn edelle ja siinä vaiheessa perheen ajan käyttöä hallitsi 3 kertaa vuorokaudessa käynti sairaalassa antibioottoannosta hakemassa 3kk ikäiselle tytölle.
Tuossa loppukaudesta oli vielä suunnitelmissa ajaa lähialueen 7 Sjöar Mtb, mutta viikko ennen sitä meni flunssassa, joten jätin suosiolla väliin. Kisakauden päätti sitten Pirkka Mtb ja siitä tunnelmat edellisessä tekstissä.
 |
| Joupiska XCM |
Kokonaisuudessaan vähän rikkonainen kausi, mutta kun tuloksia katsoo ja omaa ajoa miettii niin kohtuu hyvin kuitenkin meni. Silloin kun olin suunnitellut olevani kunnossa myös olin, etli Kesäkuun alku - puoliväli ja sitten elokuussa. Valitettavasti tuo ensimmäinen kunnossa oleminen kaatui kisojen osalta vähän, mutta turha sitä on murehtia. Harjotusmäärät pysyivät suunnilleen samoina kuin edellisenäkin vuotena. Tänä vuonna koitin laatuun panostaa enemmän ja pitää kovat ja kevyet treenit selvästi erillään toisistaan.
Missä sitten jäi parannettavaa? Edelleen se tasaisuus puuttuu. Koskaan kisaan lähtiessä ei voi olla aivan varma mikä on päivän kunto. Eli rutiini ja varmuus puuttuu. Nopeutta tulisi myös kehittää ja tietysti sitä, ettei ajaisi itseltään jalkoja alta kisan alkuvaiheessa. Voimapuolella pitäisi kans parannusta ens kauteen tulla. Nyt kun on voimaharjoittelua tullut tehtyä lähinnä talvisin niin väkisin kesällä voimatasot tippuu. Tähän onkin suunnitelmissa ensi kesäksi muutosta.
Yksi positiivinen asia mitä kesän aikana tuli diabeetikon näkökulmasta opittua oli, että Vitargo sopii mulle tankkausjuomaksi kisaan. Mulla on ollut noiden tankkausjuomien/jauheiden kanssa aikaisemmin suuriakin ongelmia. Yleensä ne on nostaneet verensokeria liikaa tai tavallaan hallitsemattomasti yllättäen. Tämä ei oo ainakaan ksiapäivänä mikään hyvä juttu. Vitargon kanssa testi onnistui alusta lähtien hyvin. Osin voi kyse olla sattumasta, että kaikki toimi ja osin varmasti siitä, että tämä toimii mun kropan kanssa. Oikeastaan tästä Vitargon "löytämisestä" pitää kiittää Tom Söderdahlia, joka siitä mulle alunperin taisi mainita. Myös urheilijuoman sekaan olen tuota "toisen kierroksen" pulloihin laittanut lisäenergian saamiseksi.
 |
| Pirkka Mtb, Kuva: Kari Mäkinen |
Kokonaisuudessaan siis postitiivinen kesä takana. Ja kyllähän tässä lajissa yksi hienoimpia asioita on kaverit ja tutut, joihin on kisojen yhteydessä tutustunut. Sen lisäksi, että ajamisesta pitää niin kyllä te kaverit teette tästä myös hienon harrastuksen.
 |
| Hopeinen XCM-cup mitali viidestä maaliin ajetusta kisasta |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)