Laihia XCO ja keskikesän kisatauko

Viime keskiviikkona kävin ajamassa Laihialla Wasa Vélocityn järjestämän viikkokisan. Hienoa, että tällaisia viikkokisoja järjestetään ja tässä täytyy vielä erikseen mainita, että mitään osallistumismaksua kisaan ei ollut. Tällaiset viikkokisat on kuitenkin hyvää treeniä ja mukavahan sitä on kilpailla melkein kotinurkilla välillä. Loppujen lopuksi tuollaisen viikkokisan järjestäminen ei kovin paljoa vaivaa vaatisi. Toki radan suunnittelu ja merkkaaminen vie aikaa, mutta ei viikkokisoissa tarvitse radan olla mitään maailmanluokkaa kuitenkaan. Ja hyvä reitti Laihiallekin oli saatu tehtyä.

Kisa itsessään meni ihan mukavasti. Kisan sykkeet 179/189 kertoo jo, että aika kovilla on oltu. Reitti oli ainakin hapottava. Hyviä polkupätkiä ja muutama kalliopätkä ja sitten erittäin hapottavaa pururatanousua. Hannu oli suvereeni voittaja tässä kisassa ja itse olin neljäs. Kakkossija karkas parin heikomman kierroksen aikana ja kolmossijan hävisin ihan lopussa. Niin ja muistetaan toki, että kisan ennakkosuosikki kärsi rengasrikon ja ilman sitä olis ollu sijoilla 1-2 varmasti, että siinä minäkin yhden sijan voitin. Mutta sijoitusta tärkeämpää, mulle oli omasta mielestä hyvä ja aika tasainen ajo. Ja muutenkin kun Korson kisa meni mun osalta miten meni niin oli tärkeää saada hyvä suoritus tästä kisasta. Kiitokset vielä järjestäjille kisasta. Pitää toistekin tulla ajamaan, kunhan vaan aikatauluihin sopii.

Kuva: Jarkko Laine 

Viikonloppuna oli vielä tarkoitus ajaa Laajavuoren XCM kisa Jyväskylässä. Nyt meni kuitenkin perheen etu kisan edelle ja jäin kotiin. Meille on tässä lähiaikoina/viikkoina tulossa perheenlisäystä, joten katsoin paremmaksi olla kotona auttamassa, kuin olla koko päivä kisareissussa. Kisoja ehtii ajaa vielä loppukesästäkin ihan riittävästi. Nyt tuleekin kisataukoa mahdollisesti Joupiskan XCM-kisaan asti. Katsotaan, jos noita viikkokisoja on siinä välissä, jos sellaiseen ehtisi ajamaan. Mutta muuten pääpaino tulee olemaan lähiviikot kotona ja sen verran treenaamisessa, mitä ehtii/jaksaa.

Korso Mtb, tällä kertaa epäonnea

Viime sunnuntaina ajettiin Vantaalla Korso Mtb. Kisaraportti on vähän venynyt muiden kiireiden takia, mutta kerrotaan nyt kisasta jotain mielipidettä. Korson kisasta on tullut yks mun suosikeista, hyvän reitin ansiosta. Mun mielestä siellä on onnistuttu tekemään monipuolinen ja nopea reitti. Reitti tuntuu siis nopealta vähän hitaammankin kuskin mielestä, mikä on aina positiivinen asia. Tälle vuodelle oli vielä löydetty uutta polkua ja alun ja lopun polkuosuudet xco-reitillä oli hyvä lisä kisaan.

Lähtöruuhka oli tällä kertaa todella kova ja mun edessä pari kuskia kaatuikin heti lähdössä. Jotenkin mä tunnun aina jäävän noiden kasojen taakse, jolloin oma paikka lähdössä heikkenee huomattavasti. Tiesiirtymä auton perässä oli myös aika epävarman oloista kun porukkaa tunkee väkisin ohi ja hakee paikkoja. Sitten kun alkaa vapaa vauhti ja ajetaan hetki ulkoilureittiä ja siirrytään ensimmäiselle polulle niin ruuhka on taas valmis. Onneksi noista alkuruuhkista kuitenkin selvittiin aika hyvin ja oma paikka löytyi.

Alku kisasta sujuikin ihan mukavasti ja sain huomata taas, että varsinkin tieosuuksilla jaksoin vetää hyvin porukkaa. Noihin tieosuuksien ajamiseen on tullut kyllä viime kesästä selvä parannus. Hyvän alkun jälkeen sitten tuli lunta tupaan kun verensokerit laski. Vähän joutui vauhtia siinä vaiheessa hidastamaan, mutta tuossa vaiheessa en vielä huolestunut. Siinä vaiheessa kun ajo alkoi tuntua todella tukkoiselta ja huomasin, ettei sykkeitäkään saa enää nousemaan normaalisti arvasin, että verensokeritaso onkin noussut liian ylös. Tästä alkoikin mun osalta tuskien taival ja toinen kierros varsinkin meni pelkäksi pk-ajeluksi. Ei vaan saanut kropasta mitään irti. Ikävä tilanne, kun ajohaluja olisi mutta korkealle noussut verensokeri tavallaan pitää käsijarrun päällä kokoajan.

Kuva: Ari Alanko

Loppujen lopuksi ihan ok suoritus, vaikka toisen kierroksen aikana tuli mietittyä, että onko tässä kilpailemisessa mitään järkeä kun diabetes saattaa pilata koko kisan. Tavallaan sitä antaa aika paljon tasoitusta asioissa, mille ei aina mitään mahda. Maalissa pettymys kuitenkin pikku hiljaa hälveni ja kyllä mä tuun vielä kisoja ajamaan. Pitää vaan uskoa omaan tekemiseen ja toivoa, että seuraavalla kerralla ei vastaavaa tule. Näitäkin päiviä vaan mahtuu kisakauteen aina jokunen, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään.

Kiitokset vielä järjestäjille hienosta kisasta ja tapahtumasta. Eiköhän taas ens kesänä olla viivalla mukana.

Brahe Mtb

Eilen oli pienen tauon jälkeen taas kisapäivä, kun Pietarsaaressa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut Brahe Mtb. Kisa on xco-tyyppinen, eli noin 7 km rataa kierretään kolme kierrosta. Reitti oli pääosin hyvää ja mutkittelevaa singletrackia, alussa oli vähän pitempi pätkä ulkoilureittiä ja kahdessa kohtaa muuten reitin aikana oli pätkä leveämpää baanaa tai tietä muutama sata metriä. Eli erittäin hyvä reitti. Polut oli pääosin kovapohjaisia, muutamaa märkää kohtaa lukuunottamatta. Lisäksi hyviä kalliopätkiä ja pieniä nousuja ja laskuja. Hyvää suhteellisen nopeaa polkua. Ohituspaikat tosin oli aika harvassa reitillä ja parhaiten ohittaminen onnistuikin noilla muutamalla leveämmällä pätkällä.

Kovaa vääntöä :) Kuva: Yngve Sandström

Itse kisaan lähdin vähän epävarmoin fiiliksin, kun viime aikoina on astmaoireet ja yskä vaivanneet enemmän tai vähemmän kun kovempaa on ajanut. Ajattelin kuitenkin kokeilla mitä saan itsestäni irti tuollaisessa nopeassa noin tunnin kisassa, hyvää treeniä se ainakin on. Kisa menikin hyvin, eikä yskittänytkään kun vasta maalissa. Sykkeet oli 175/185 eli aika kovaa sai kokoajan ajaa. Lähtö mulla oli perinteisesti vähän huono, mutta aika pian löytyi oma paikka ja porukka missä ajettiin lähes koko kisa. Lähes koko kisan ajoin poerukassa sijoilla 4-8 ja viimeiselle kierrokselle saatiin myös sijalla 3 ajanut kiinni. Eli siinä vaiheessa oli hyvät mahdollisuudet, vaikka nousta kolmanneksi. Suunnitelmana olikin yrittää iskua viimeisellä tiepätkällä ennen viimeisiä polkuja. Niiden jälkeen oli enää lyhyt maalisuora ja siinä ei helposti enää ohi pääsisi.

Suunnitelmat vähän muuttui viimeisen kierroksen aikana kun edellä menevät päästivät vähän rakoa eteenpäin ja sitten tuli itse töpättyä yhdessä pienessä nousussa mutkaan. Vähän huolimattomasti siihen ajoin ja jouduin jalkautumaan ja siinä pääsi kaksi edellä menevää karkuun. Sijalle kolme ajanut meni vähän näiden edellä, joten jäin itse ajamaan sijoista 6-7. Tuon kuudennen sijan onnistuin pitämään ja olin kyllä tyytyväinen ajooni. Hyvä vahva suoritus ja vauhti oli sitä mitä eilen miehestä sai irti.

Maalisuoralla, Kuva: Yngve Sandström

Jos paremmin haluaisi sijoittua niin lähdössä pitäisi olla paremmin hereillä ja sitten se viimeisen kierroksen pieni virhe maksoi taistelun paremmista sijoista. Positiivista oli kuitenkin, ettei kärkikaksikkokaan hirveän kaukana edellä mennyt. Eteenpäin on siinä mielessä menty viime kesästä. Toki kärkikaksikon vauhti edelleen kovaa on, mutta kovia on kuskitkin.

Hyvä kisa ja hienoa, että tällaisia järjestetään ihan tässä lähiseudulla. Kiitokset järjestäjille hienosta reitistä ja hyvästä kisasta, samoin muille kisaajille hyvästä taistelusta. Ehdottomasti kannatti lähteä ajamaan.

PP-Runt 2014

Lauantaina kävin ajamassa paikallisen maantiepyöräilyn kevätklassikon PP-Runtin Pännäisissä. Pääasiallisenaa tarkoituksena oli saada hyvä ja vauhdikas treeni tehtyä. Ja onhan se aina kiva käydä kokeilemassa, miten sitä pärjää maantiellä muitten joukossa. Ja on myös hienoa kun tässä lähialueella joku kisoja järjestää niin mielellään niihin osallistuu.

Kisa alkoikin aika vauhdikkaasti ja välillä ajettiin 40-45 km/h ja paikoin jopa yli 50 km/h. Vaikka vauhti alussa oli kovaa niin jalat tuntui olevan yllättävän hyvin mukana, edellispäivän voimatreenistä huolimatta. Ajattelinkin ajaa kärkiporukassa niin pitkään kuin vaan jaksan. Sitten iski kramppi takareieteen ja jouduin jättäytymään porukassa vähän taaksepäin. Yritin heti takaa tulevien peesiin mutta takareisi ei suostunut yhteistyöhön. Ajelin hetken hiljempaa ja päätin yrittää sitten pääjoukon perälle, mutta reilun 40 km/h vauhdissa se ei onnistunut kun takareittä kiristi heti kun yritti vähän kovempaa polkea.

Lähdön jälkeen

Varsinainen kisa oli siis ohi jo ennen 15 kilometrin kohtaa. Onneksi perässä tuli pari muutakin krampeista kärsinyttä, joten lähdettiin kolmen miehen porukalla ja lyhyillä vuorovedoilla ajamaan lenkkiä loppuun. Tässä vaiheessa ajattelin, että vaikka vauhti tippuikin reilusti niin saa ainakin sen lenkin ajettua. Rauhallisesti pyöritellen pystyi hyvin ajamaan, mutta putkelta esimerkiksi ylämäkeen ajaminen ei oikeen luonnistunut. Myöhemmin saatiin kuitenkin kiinni lisää porukkaa ja päästiin ajamaan isommassa porukassa vastatuuliosuuksia. Tässä vaiheessa huomasi, että loppujen lopuksi vain muutamalla kuskilla oli haluja olla vetomiehenä, vaikka periaatteessa vuorovedolla mentiinkin.

Kramppijuna etenee. Kuvat: Marko Kuoppala

Itsellä alkoi tuossa vaiheessa takareisi olla taas kunnossa ja jaksoin hoitaa mielestäni ihan hyvin omat veto-osuudet. Ja loppumatkasta onnistui ajokin taas ihan kohtuudella ja päästiinkin parin muun kanssa ajamaan ihan reipasta vauhtia viimeinen osuus Purmosta Pännäisiin. Loppujen lopuksi siis sain sen mitä hainkin eli kovavauhtisen lenkin. Toki tässä lenkissä kovaa vauhtia trarjos alku ja loppu ja keskellä sitten palauttelua :) Krampeille ei voinut kuitenkaan mitään ja onneksi tuon lopun pääsi ajamaan vauhdikkaasti niin jäi ihan positiivinen mieli kisasta.

Pro Carbs Vitargo diabeetikon käytössä

Kuten ennen kisaa kirjoittelin niin testasin itselläni tuota Pro Carbs Vitargoa tankkausjuomana. Eihän tuo muuten varmasti mitään erikoista ole, on ihmiset niitä ennenkin käyttäneet. Diabeteksen kanssa kestävyystapahtumaan tankkaaminen on aina aavistuksen hankalampaa käytti sitten tankkausjuomia tai ihan perinteistä ruokaa. Lupasin palata aiheeseen ja kerrotaan nyt vähän omia kokemuksia aiheesta.

Keskiviikkona otin alkuillasta lenkin ja ruokailun jälkene ensimmäisen annoksen. Varauduin tuohon pistämällä insuliinia pari yksikköä normaalia enemmän. Mulla ei ollut tietoa, miten vaikuttaa verensokereihin niin lähdin kokeilemaan tällä. Illan aikana sitten säännöllisesti verensokerin mittausta. Verensokeri nousi varsinkin aluksi normaalia enmmän, mutta tasoittui sitten illan aikana normaalitasolle. Seuraavana aamuna ehkä aavistuksen normaalitasoa korkeampi. Normaalisti aamulla ennen aamupalaa noin 3,5-4,5 mmol/l nyt 5,8 mmol/l. Ei kuitenkaan merkittävää eroa.

Torstaina otin vielä kaksi annosta, iltapäivällä lounaan jälkeen työpaikan kahvitauolla työkavereiden ihmetykseksi ja sitten illalla vielä ruokailun jälkeen. Tässä tapauksessa laitoin myös lounaalla pari yksikköä insuliinia enemmänn ja illalla myös pari yksikköä. Näillä sain verensokerin pysymään suhteellisen normaalina. Toki pientä nousua oli havaittavissa. Perjantaina aamusta taas aavistuksen normaalitasoa korkeammalla tais olla noin 6 mmol/l. Perjantaina verensokeri oli päivän aikana vähän korkeammalla kuin normaalisti ja ainakin lounasta ennen laitoin yksikön enemmän insuliinia. Iltaa kohti kuitenkin normalisoitui.

Lauantaina ennen kisaa vähän turhankin matalalla, mutta muuten kisapäivän hyvällä tasolla. Tähänkin toki monta tekijää, mutta ei ollut enää turhan korkeita arvoja, mitä vähän pelkäsin tämän tankkausjuoman kanssa. Näin voidaan sanoa, että ainakin mun testin mukaan Pro Carbs Vitargo sopii diabeetikolle. Toki tässäkin on sitten henkilökohtaisia eroja, mutta toistaiseksi tämä on paras kokeilu mitä oon eri tankkausjuomilla tehnyt ennen kisoja. Nyt ei ksiapäivänä ollut verensokeri koholla, mikä väkisinkin vaikuttaa vauhtiin negatiivisesti.

Tämän kokemuksen perusteella tulen kyllä jatkossakin tätä kokeilemaan ennen maratonkisoja. Toivottavasti toimisi jatkossakin yhtä hyvin. Itse kisassa energiat mun mielestä riitti ihan hyvin. Toki toisella kierroksella olis kannattanut ehkä yks geeli enemmän ottaa energian saamisen kannalta, mutta siinä tulee sitten tuo verensokeri ongelmaksi. Liikaakaan ei voi kisan aikana syödä, ettei siellä sokerit nouse, koska insuliinia ei kuitenkaan kisan aikana oikeen helposti voi laittaa.

Suunnittelinkin, että toiselle kierrokselle voisi toiseen juomapulloon laittaa urheilijuoman lisäksi myös Vitargoa. Siitä saisi nopeasti energiaa, jos tilanne sitä vaatii. Tämä siis ihan omaa pohdintaa ja kokemusta aiheesta. Ilman diabeteksen tuomia lisähaasteita urheilevat voivat kokea tämän testin ehkä hieman erikoisena, mutta jotkut asiat vaan vaativat tarkkuutta, vaikka se ei päällepäin elämässä näkyisikään.

Mun kokemuksen perusteella myös diabeetikot voivat kokeilla tätä urheilusuoritukseen tankkaamiseen ja suorituksen aikanakin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen on yksilö ja elimistö reagoi näihin eri tavalla. Kokeilemalla oppii ja testaaminen on mielenkiintoista ja mahdollisesti hyödyllistäkin. Niin ja lisätään loppuun, että ihan itse oon juomajauheen ostanut, että tämä ei ole kenenkään sponsoroima testi vaan tehty ihan oman mielenkiinnon vuoksi ja eihän siitä haittaa ole, jos saan omaan suorituskykyyni jotain lisää näiden avulla.

Kisaraportti: Nurmijärvi MTB

Lauantaina tosiaan avasin kisakauden Nurmijärven Rajamäellä XCM-cupin avauskisassa. Kuten ennen kisaa kirjoittelin niin avauskisaan lähtiessä kunto ja ajovire on aina vähän arvoituksia. Siihen päälle vielä kunnon jännitys niin tulos voi olla melkein mitä vaan. Verensokerit pysyi kuitenkin suhteellisen hyvällä tasolla koko aamupäivän ennen kisaa. Vähän ehkä turhan matalia olivat, mutta tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin syönyt liikaa ennen lähtöä. Maltoin mieleni ja 15 min ennen kisaa otettu verensokeri oli vaan 5,4. Tiesin kuitenkin, että vähän aikaa sitten syöty banaani nostaa verensokeria väkisinkin, joten lähdin sillä liikkeelle.

Kisa alkoi aika vauhdikkaalla asfalttisiirtymällä, jonka jälkeen siirryttiin metsän puolella. Jäin lähdössä ehkä vähän turhan taakse ja jo tiepätkällä jouduin ajamaan "pääjoukkoa" kiinni. Poluille tultaessa meno kuitenkin aina rauhottuu. Toki siellä alkupäässä nähdään niitä mun mielestä typeriä ohituksia, kun jonkun on aivan pakko tunkea jostain pienestä välistä, vaikka sillä ei siinä tilanteessa mitään voitakaan. Alussa olisikin hyvä löytää se oman tasoinen porukka. Poluilla huomasin hieman yllättäenkin, että ylämäissä mulla ajo kulki yllättävän hyvin ainakin samassa porukassa polkeneisiin nähden. Yleensä oon ollu ylämäissä aika heikko, mutta ilmeisesti harjoittelu on tähän tuonut parannusta. Eli ylämäissä pääsin varsinkin alkuvaiheessa kisaa hyvin porukasta ohi.

Vähän tuskaisen näköistä oli meno välillä, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Reitti oli mun mielestä todella hyvä, löytyi sopivasti haastaviakin paikkoja mutta sopivassa suhteessa myös nopeampaa pätkää. Ja vaikka muutamassa kohdassa joutui jalkautumaan niin tuli siellä myös onnistumisen tunteita kun jostain hankalasta kohdasta pääsikin ajamalla. Toki suurin osa varmasti menisi ajamalla kun tuntisi kohdat ja pääsisi muutaman kerran ajamaan. Kisatilanne on aina vähän erilainen ja hankalissa paikoissa ei aina ehdi ajolinjoja liikaa miettimään vaan siitä mennään mikä ensimmäisenä mieleen tulee tai toisen perässä ajaessa mahdollisesti samaa linjaa edellä menevän kanssa.

Tiepätkillä ja helpommilla osuuksilla tuli myös huomattua, että jaksoin ajaa yllättävän hyvin. Siinä sai monesti edellä meneviä kiinni. Tuossakin kohtaa on siis kehitystä viime vuoteen tullut. Ensimmäinen kierros meni mun mielestä ihan hyvin. Putosin tosin kierroksen lopulla hyvästä porukasta kun jäin pulloja vaihtamaan. Toisen kierroksen teknisillä osuuksilla tuli sitten se perinteinen "musta 10 km". Tuntui, että seinä tulee vastaan eikä oikeen saanut ajorytmistä enää kiinni. En tiedä oliko energiat vähissä vai muuten vaan väsyminen. Tuokin tunne meni kuitenkin ohi ja loppuosa kierroksesta meni taas vahvemmin ja kisa päättyikin loppukirikamppailuun.

Kisan jälkeen jo nauratti, Kuva: Vesa-Matti Järveläinen

Oli hienoa nähdä, että siihenkin riitti vielä potkua ja saatiinkin hyvä kirikamppailu aikaiseksi Korson kaverin kanssa. Itsehän en tietenkään huomannut, että maali oli tieltä vasemmalle vaan odotin sen olevan siinä tiellä, missä vielä kierrosten vaihtuessakin "Maali" kyltit oli ja jossa oli maantiekisan maalikin ollut. No tuolla nyt ei ollut suurta merkitystä, kun ei kärkisijoista taisteltu. Tyytyväinen voin olla kisakauden avaukseen, seuraavassa kisassa sitten taas vähän paremmin.

Nyt on kisakausi avattu ja oli hienoa nähdä taas tuttuja kisakavereita ja huomata myös, että osalla kavereista vauhtikin oli loistavaa heti kauden avauksessa. Kovat on kovia ja todella kovaa siellä kärkipäässä ajetaan. Yksi todella hieno asia näitä kisoja kiertäessä on ehdottomasti tutut ja kaverit joihin on näissä kisakuvioissa tutustunut. Tälläkin kertaa tunnelma kisapaikalla oli oikein hieno ja positiivinen. Kiitokset järjestäjille ja ratamestarille hienosta kisasta ja reitistä!

Kisakauden avaus

Lauantaina Rajamäellä olis tarkoitus avata tämän kevään/kesän kisakausi. Ensimmäinen kisa ja varsainkin maratonkisa on aina pieni arvoitus itselle. Vaikka kunto on viime aikoina tuntunut olevan ihan hyvä niin on kuitenkin eri asia ajaa kisa kuin treeneissä. Tuollainen muutaman tunnin kova rasitus ensimmäisessä kisassa on aina vähän arvoitus verensokerienkin osalta. Joskus menee ihan hyvin, mutta on myös kokemuksia, että kova jännitys ja rasitus yhdessä ovat saaneet verensokerit joko aivan liian mataliksi tai sitten heittelemään. Lauantaina tuo sitten nähdään, miten tällä kertaa käy. Kiva kuitenkin päästä jo ajamaan kisaa, onhan sitä tullut odotettuakin jo ja kun kisakausi on avattu niin ei tarvitse ainakaan sitä kauden avauksen jännitystä enää uudelleen kokea.

Viimeksi tuli kirjoitettua noista flunssa- ja astmaoireista. Oikeestaan kun niistä pääsi niin on tuntunut, että ajo on kulkenut ihan mukavasti. Viime viikko oli varmaan pitkään aikaan paras harjoitusviikko oman tunteen perusteella. Raskaat harjoitukset oli raskaita, mutta onnistuneita ja pitkillä lenkeillä riitti potkua ja tuntui kevyeltä ajaa. Nyt tämä tunne vaan lauantaille niin voi olla omaan ajoonsa tyytyväinen.

Ennusteiden mukaan ei ainakaan liian kuivalla reitillä tarvitse ajaa. Tällä hetkellä ennuste tosin näyttää, että kisapäivänä ei sataisi, mikä on hyvä juttu. Mutta mikäli kisapaikalla nyt pari päivää sataa ennen kisaa niin pyörää varmaan saa kisan jälkeen pestä. Muuten tämä kesä todennäköisesti tulee menemään jonkun verran viime kesää vähemmällä kisaamisella. Pitää vaan koittaa olla kunnossa silloin kun viivalle lähtee.

Ja tottakai pitää kokeilla aina jotain uutta juuri ennen kisaa. Tällä kertaa ajattelin tehdä ihmiskokeen itselläni ja testata miten Pro Carbs Vitargo sopii diabeetikolle tankkaukseen. Yleensä noista tankkausjauheista on mennyt verensokeri enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta tässä oli hyvänä puolena, että otetaan 2-3 päivää ennen kisaa. Eli tänään enää ei. Ainakin toistaiseksi oon onnistunut pitämään verensokerit ihan hyvällä tasolla. aikaisempien kokemusten perusteella nämä vaan saattavat nostaa sitä vasta seuraavanakin päivänä yllättävästi. Jos tällä välipäivällä ehkäistäisiin se, että tuo nousu tapahtuu kisan aikana. Toki voi olla montaa mieltä, että tarviiko tavalliseen maratonkisaan tankata, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole ja tulee ainakin testattua tuo miten toimii diabeteksen kanssa, joka muutenkin asettaa vähän lisähaasteita. Haasteet on toki tehty voitettaviksi ja siksi tätä testaankin.

Toivotaan kaikille kisaan osallistuville hyvää kisaa ja onnistuneita suorituksia! Tästä se taas lähtee.