Cycli XCO ja XCM

Viikonloppuna jatkui kisailu yli kuukauden tauon jälkeen Seinäjoella lauantaina Cycli XCO:n ja sunnuntaina XCM:n merkeissä. Jälleen kerran hieman arvoituksena oli oma kunto, miten kisan jaksaa ajaa ja hellekeli toi vielä omat haasteet matkaan. Olin käynyt edellisenä viikonloppuna ajamassa radat läpi, joten suurinpiirtein tiesin mitä on odotettavissa.

Lauantai alkoi ensiksi Sannin kans rataan tutustumisella ja pahojen paikkojen opettelulla ja sen jälkeen Sannin kisan seuraamisella. Tyttöjen sarjassa käytiinkin kova kisa Sannin ja Viitasen Veeran kesken. Tasaisesti tytöt ajoivat ja ohittelivat vuorotellen toisiaan. Ratkaisukin tapahtui vasta viimeisessä alamäessä ketjujen tippumiseen. Mutta se kuuluu lajiin, että joskus välineet ei kestä.

Kuv: Mikko Kallio

Omaa kisaa sai odotella klo 14 asti ja startin jälkeen tuntui olevan taas ylimääräistä virtaa mutta tällä kertaa oli malttia jäädä Mustikkamaan Timon perään jossain vaiheessa ensimmäistä kierrosta. Aika monta kertaa oon lähtenyt alussa kovaa ja sitten Timo on jossain vaiheessa kisaa mennyt ohi eikä mitään saumaa oo ollut perässä pysyä. Nytkin sai kyllä aika limiiteillä ajaa kun sykkeet pyöri koko ajan 180 tuntumassa tai paremmalla puolella. Samaan letkaan tuli pari muutakin M30 sarjan kuskia. Pääasiassa vetotyöt jäi kyllä sinne M40 sarjalaiselle ja me muut ajettiin perässä. Toki täytyy sanoa, että porukassa ajaminen varmasti ainakin mulla teki ajolle hyvää. Ajoin varmaan justiin niin kovaa kun pääsin ja hankalilla hetkillä tuo porukka auttoi ainakin hemkisesti sen verran, että mukana pysyi.

Viimeisellö kierroksella alkoi sitten tektikointi kun M30 sarjalaiset alkoivat hakea sijoituksia. Iskin joupiskan päälle nousevaan jyrkkään nousuun ja sainkin vähän eroa takana tuleviin. Mun kannalta harmittavasti kierrosta oli kuitenkin vielä yli puolet jäljellä, joten OTC:n mies ajoi ihan lopussa kiinni ja pääsi viimeisessä nousussa edelle. Yritin vielä mäen päällä päästä rinnalle ja ohi mutta suora loppui kesken ja alamäkeen ei enää ohitttamaan päässyt. Hyvä ja tasainen kisasuoritus kuitenkin tuli lopun tappiosta huolimatta. Lauantain ajo oli ehdottomasti kauden parasta tähän mennessä. Keskisyke kisassa oli 177 ja maksimi 190. Juomahuolto toimi hyvin kun Sanni hoiti sen. Joka kierros tuli urheilujuomapullo tai vesipullo käteen kun sitä tarvi ja kannustukset päälle. Lopputuloksissa M30 sarjan 6.

Kuva: Seppo Kekola

Sunnuntaina oli vuoroissa XCM. Olin ilmoittautunut puolikkaalle tai 2/3 matkalle. 40 km olisi lauantain jälkeen ihan riittävästi mulle. Vähän oli taas epävarmat fiilikset, miten lauantaista on palautunut ja miten toisen peräkkäisen hellekisan jaksaa. Toisaalta lauantain hyvä suoritus antoi myös itsevarmuutta tekemiseen.

Lähtö oli kamana. En saanut jalkoja liikkeelle kunnolla ja kun heti lähdettiin ylämäkeen niin sekin toi omat haasteensa. Kierroksen puolivälissä ajo alkoi kuitenkin maittaa kun päästiin kunnon polkuosuuksille. Eka kierros vähän alle tuntiin, mihin olin tyytyväinen. Toisen kierroksen alku oli taas hankalaa puurtamista mutta taas puolen välin paikkeilla ajo alkoi kulkea ja saatiin hyvä porukka kasaan missä vedettiin ainakin kahden miehen vuorovedolla tiepätkät ja onnistuttiin polulla ennen antimoania karistamaan takana tulevat matkasta. Tällä kertaa loppunousu Joupiskan päälle ei enää irronnut samalla tavalla kuin lauantaina mutta tuloksena kuitenkin neljäs sija kisasta.

Kokonaisuudessaan hyvä viikonloppu ja tästä on hyvä jatkaa kohti ens viikonlopun Liedon SM-kisoja. Radat on ihan erilaiset, mutta koitetaan pärjätä myös siellä.

Alkukauden kisat

Blogi on viettänyt hiljaisuutta koko alkuvuoden. Kokeillaan nyt vielä jos tässä kesän aikana keksisi jotain kirjoitella sinne tai sitten jos ei tule kirjoiteltua niin saa jäädä. Kaikki muu sosiaalinen media on tavallaan vienyt tämän aseman ja samoja asioita ei viitsi moneen kertaan kirjoitella eri paikkoihin.

Kisakausi alkoi Hyvinkään keskustassa ajetulla XCE-kisalla toukokuun alussa ja jatkui heti seuraavana päivänä XCO:lla myöskin Hyvinkäällä. Kauden aloitus on aina jännä, kun ei yhtään tiedä miten kulkee ja kuinka paljon kaverit on talven aikana menneet eteenpäin. XCE oli mun osalta vähän hakemista. Aika-ajossa lähti ketjut ja varsinainen kisakaan ei mitään ihmeitä tarjonnut. Ehkä jalkojen avausta seuraavaa päivää varten. 

Lauantain XCO sen sijaan kulki yllättävän hyvin. Suhteellisen tasainen suoritus ja oma taso tuntui ainakin vähän nousseen edelliskaudesta. Tärkeimpänä pidin, että jaksoin koko kisan ajaa aika tasaisesti. Pieni notkahdus tuli kolmannella ja neljännellä kierroksella, mutta lopussa pystyin vielä tekemään ratkaisuja sijoituksen suhteen. Hyvä kauden avaus. 

Korkeakangas XCO, Kuva: Mikko Rantanen

Kisat jatkui parin viikon päästä Vaasassa, jossa vanhasta xco-reitistä oli tehty selvästi helpotettu versio. Mulle olis kyllä maistunut se vanhakin reitti tai ainakin vähän enemmän siitä mutta sitä ajetaan mitä järjestäjä on reitiksi merkannut. Taas aika hyvä kisa. Ensimmäistä kertaa varmaan ajoin ensimmäisen kierroksen kokonaan kärjessä ja tipuin siitä kun yhdessä mäessä alkoi takareisi vähän kramppailemaan. Sen jälkeenkin ajo oli vielä ihan hyvää loppukisan. Vähän vauhti hiipui, mutta kokonaisuudessaan hyvä kisa. Hyvä kisavire oli siis säilynyt. 

Seuraavaksi kilpailtiin paikallista Kokkolanseudun Maasto-Cupia Larsmossa. Ennakkovalmistelu viikkokisaan meni vähän pieleen monen asian summana ja hyvä kun ehdin paikalle. Olematon lämmittely ja startissa jalat ihan unessa. Ensimmäinen kierros oli kauhea, ein päässyt mihinkään ja miehet joiden mukana olisi pitänyt pysyä karkasivat heti startissa. Toisesta kierroksesta eteenpäin ymmärsin olevani kisassa ja ajokin alkoi jo näyttää vähän ajamiselta. Ihan kohtuu suoritus lähtökohtiin nähden. 

Larsmosta parin päivän päästä jatkettiin Valkeakoskella Korkeakangas XCO:n merkeissä. Valkeakosken rata on aina tarjonnut ylämäkeä, teknistä haastetta alamäkeä ja taas nousua. Niin tälläkin kertaa. Omassa sarjassa paikallisen VlkMTB:n kuskit menivät odotetusti menojaan. Eikä ajossa ollut tällä kertaa oikeen terävyyttä. Ajo oli teknisesti ihan ok mutta sellainen viimeinen isku puuttui koko päivän ajamisesta. 

Sanni Korkeakangas XCO:ssa. Kuva: Mikko Rantanen

Päivän parasta antia olikin Sannin ajaminen T10 sarjassa. Ensimmäinen xco-cupin kisa ja lapsillakin aika vaativa reitti. Hienosti kuitenkin ajoi reitin läpi, toki muutamat jalkautumiset tuli mutta se kuuluu lajiin. 

Valkeakosken jälkeen oli treeneissäkin jonkun aikaa nihkeää menoa. Ei vaan oikeen kulkenut. Sitten vielä juhannuksen jälkeen onnistuin telomaan lenkillä käden kaatuessa. Sen takia meni viikko ajamatta ja pari viikkoa kevyemmin. Nyt käsi ei enää onneksi ajamista estä enää. 

2018 suunnitelmia

Niitä suunnitelmia ei nyt vielä liikaa ole tulevalle kaudelle. XCO-kisoja on tarkoitus ajaa, kunhan joskus kalenteri julkaistaan, että missä ja koska kisoja on. Olis tietysti kiva se mahdollisimman pian tietää, kun välillä joutuu vähän menoja ja lomia suunnittelemaan kisojenkin mukaan. Tässä tapauksessa vois mallia ottaa etelänaapuri Virosta, jossa paikallisen xco-cupin kauden 2018 kisat julkaistiin jo kesällä 2017. Vähän nuo kisat vaikuttaa meidän viikkokisoihinkin. Tarkoituksena olisi laittaa vähän eri viikolle kisoja, ettei paikalliskisa ole torstaina ja perjantaina saa lähteä ajamaan 500 km etelään lauantain kisaa varten. Ehkä ne ennen kevättä vielä julkaistaan.

Toivottavasti Maasto-Cup kerää ens kesänä yhtä hyvin osallistuajia kuin viime vuonna. Aika pienellä markkinoinnilla saatiin homma toimimaan. Toki markkinoida varmasti pitäisi enbemmän niin saataisiin varsinkin nuoria ja lapsia enemmän mukaan. Aikuiset kuitenkin tiedon saavat sosiaalisen median kautta helpommin. Tässä pitäisi varmasti seurojen välistä yhteistyötä lisätä. Esimerkiksi hiihtoa harrastaville maastopyöräily olisi hyvää vaihtelua kesälle ja siinä joutuu koko kroppa töihin. Sama pätee tietysti toisinkin päin ja itselle ainakin hiihto on hyvää treeniä talvella. Ja tässä voi käyttää hyvänä esimerkkinä kahden lajin Suomen mestaria Kusti Kittilää. Ei siitä maastopyöräilystä varmasti hiihtoon haittaakaan ole ollut.

Todennäköisesti avaan kisakauden Rajamäellä 12.5. Liedossa on ollut perinteisesti jo huhtikuun lopulla xco-kisa, mutta siellä ajetaan SM-kisat heinäkuussa niin ei varmaan ole kevään kisaa. Jos on niin toki sinne tulee sitten varmaan myös lähdettyä.

Muuten tuun ajamaan ainakin Syöte MTB:n. 2015 siellä olin ja reittihän on mahtava ja tapahtumanakin hieno. Tahkoa vielä vähän mietin. Hieno tapahtuma, mutta katsotaan keksitäänkö perheen kanssa joku muu kisareissu/lomamatka ens kesälle. Paikallisia kisoja tuun varmasti myös ajamaan. Viime kesänä omat kisat meni järjestelyhommissa, mutta jos nyt pääsis ajamaankin. Ja alueella on muutenkin nyt ollut hyvin kisoja tarjolla, kun Pietarsaari-Larsmo akselilla on useampi hyvä kisa järjestetty.

Evoc Explorer Pro 26L

Treenit on sujunu hyvin. Sopivasti on vaihtelua ollut ja punttitreeneissäkin siirryttiin maksimivoimaan vuoden alussa, mikä ainakin vähentää jaloista jumia tulevina päivinä ja toivottavasti tuo lisää voimaakin kroppaan :) Ja ainakin oma tunne on, että eteenpäin on menty. Samaa kertoo joidenkin treenien teho/sykelukemat. Tokihan se on aina positiivista kun tällä iällä vielä pystyy kehittymään. Tosin aina pitää muistaa, että lopullinen kehitys mitataan vasta kesän kisoissa. Testionnistumisia on tullut vuosien aikana monestikin.

Henkilön Jaakko Suomu (@jaakkosuomu) jakama julkaisu Tammi 7, 2018 kello 6.42 PST

Stravan vuosi 2017

Stravan mukaan viime vuonna liikuin näin. Jotain hiihtokilometrejä tuosta taitaa puuttua mutta muuten varmaan suurin osa ainakin pitäis olla tuolla. Tuntimäärä ihan hyvä tässä elämäntilanteessa kun koko ajan tuntuu olevan kiire johonkin. Muutenkin Strava on ihan mielenkiintoinen. Toki segmentit tuo jo koville lenkeille oman mausteensa mutta varsinkin kisoissa tuo on mielenkiintoinen kun pääsee näkemään paljonko milläkin pätkällä on kärjelle jäänyt. 

Kausi 2017

Nyt kun kisakauden päättymisestä on jo vähän aikaa niin on hyvä miettiä mitä kaudesta jäi käteen. Treenikausihan meni loistavasti. Varmaan ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun en talvella sairastellut. Ei tullu perinteisiä flunsssajaksoja ja muutenkin treeni kulki nousujohteisesti ja testien mukaan tulosta tuli ja watteja tuli lisää. Tästä suuri kiitos kuuluu Pettsson Coaching tekemille treeniohjelmille. Treenisuunnittelussa huomioitiin muukin elämä ja ohjelmassa oli ajatusta niin kehitystäkin tapahtui. Ja ainahan se nostaa omaakin motivaatiota kun näkee tulosta tulevan.

Kisakauden kynnyksellä sitten tuli se ensimmäinen flunssa ja Liedon xco meni oikeestaan sen takia aika penkin alle. Toinen syy oli kyllä myöhäinen kevät. Viikkoa ennen Lietoa pääsi ajamaan ilman nastoja, joten vähän oli ajotuntuma siinä vaiheessa vielä hukassa. Liedosta parin viikon päästä Rajamäellä oli jo hyvä kisa ja selvästi parempi kuin Liedossa. Sen jälkeen tulikin uus Trek Top Fuel, jota oli koko kevät odotettu. Muutaman mutkan jälkeen kuitenkin pyörä tuli ja siitä iso kiitos Cycliin. Uudella pyörällä pääsin ajamaan kisaa ensimmäistä kertaa Pietarsaaressa Piehi Mtb:ssä ja sen jälkeen Korso Mtb:ssä. Molemmissa ajo kulki ihan mukavasti, mutta paino sanalla mukavasti. Paras vire jäi vielä odottamaan itseäänn.

Kuva: Tarja Kivirinta

Juhannuksen aikaan alkoi kovempi treenijakso kohti heinäkuun XCO SM-kisoja. Tarkoitus oli treenata muutama viikko todella kovaa ja ajaa siinä välissä Tahko ja Cycli XCO. Sen jälkeen sitten vähän palautella ja koittaa nostaa kunto Valkeakoskelle. Tässä sitten menikin kaikki pieleen. Tahkoviikolla oli koko viikko kurkkukipua ja flunssaa. Mietin Tahkolla vielä perjantai-iltana, että kannattaako startata ollenkaan, mutta päätin ajella yöajon, että pääsisi kuitenkin Tahko-fiilikseen. Maltoin ajella aika rauhassa ja olo olikin vielä sunnuntaina hyvä. Maanantaina sitten alkoi lämpö nousta ja sitä oli oikeestaan koko viikon. Se siitä kovasta treenijaksosta. Seuraavalla viikolla pystyi ajamaan pari treeniä ennen Cycli XCO:ta, joka menikin lähtökohtiin nähden todella hyvin. Ehkä kauden paras ja tasaisin suoritus.

Valkeakoskella ajoin ensiksi lauantaina XCE:n ja sunnuntaina XCO:n. Lauantain XCE meni omalla tasolla ja ajattelin, että olis hyvä jalkojen ja kropan herättely sunnuntaille. Sunnuntaina kisan pilasi sitten matala vcerensokeri, joten se siitä. Noille nyt ei aina mitään voi, joten kokonaisuudessaan hieno viikonloppu kuitenkin oli. Tämän jälkeen mulla olikin taukoa kisailusta ja keskityin treenaamiseen. Seuraavan kerran kisailin vasta Korson XCO:ssa ja sen jälkeen vielä Hyvinkää XCO, Sju Sjöar Mtb ja Larsmo XCO. Parhaiten näissä kulki Hyvinkäällä ja Larsmossa.

Kokonaisuudessaan siis vähän vaisu kausi. Tasaisia ajoja, mutta se paras jäi puuttumaan. Käytiinkin Petterin kanssa kausi läpi ja missä onnistuttiin treenimielessä ja mitä ens kaudelle pitää kehittää tai tehdä toisin. Hyvällä fiiliksellä voi lähteä ens kauteen ja tavoitteena on toki kehittyä pyöräilijänä edelleen.

Muuten kesän aikana on Kokkolassa aloitettu GIF Maaasto-Cup, joka on ollut menestys. Ollaan järjestetty 5 kisaa, jotka on aika hyvin onnistunut reittien ja järjestelyjen osalta. Ideana oli tehdä reitit, jotka pystyy harrastelijatkin ajamaan, mutta niistä löytyisi kuitenkin enemmän kilpailevillekin jotain. Yks teknisesti vaikeampi rata tehtiin, mutta muissa radoissa haasteet haettiin lähinnä vauhdista ja Patamäellä nousuista. Hyvin alueen kärkikuskit kiersi kisoja, joten taso oli ainakin paikallisesti kova ja lisäksi nuoria ja lapsia saatiin hyvin mukaan kesän aikana. Parhaissa kisoissa oli yli 70 osallistujaa, mikä on todella hyvin. Toivottavasti näitä kisoja kiertäneitä lapsia nähdään jatkosssakin kisoissa mukana.

#waterproofsport

Nyt uuden treenikauden alkaessa on hyvä kiittää vielä perhettä mahdollisuudesta kisailuun ja treenaamiseen. Ja hienoin asia kaudessa oli kuitenkin Sannin innostuminen maastopyöräilystä. Mikäs sen hienompaa kuin käydä yhdessä ajelemassa metsäpoluilla ja samalla vähän ihmetellä maailman menoa metsässä :) Kiitos myös Pettsson Coaching treeniohjelmista ja neuvoista kauden aikana.

Larsmo XCO

Kisakauden 2017 päätöskisa mun osalta oli sunnuntaina ajettu Larsmo XCO. Larsmoon on viimeisen vuoden aikana rakennettu hieno xco-rata, joka vetää vertoja mille tahansa Suomen XCO-cupin kisaradalle. Tyyliltään lähimpänä ehkä Liedon rataa. Tällä kertaa kun kisa ajettiin vajaan 30 kilometrin päässä kotiovelta niin pääsi viikolla pari kertaa rataa treenailemaan. Tuolla radalla on kyllä etua, jos sen tuntee. Monessa kohtaa oikeasta ajolinjasta on hyötyä verrattuna siihen, että joutuu vähän hakemaan mistä sitä ajais.

Tällä kertaa sain kisaan hyvän startin. Tavoitteena olikin olla ensimmäisellä kivikko/kalliopätkällä hyvässä paikassa, että pääsisi ajamaan aika lailla omaa vauhtia ja niitä linjoja mitä on katsonut. Tämä onnistuikin hyvin. Pari ensimmäistä kierrosta takana hengitettiin niskaan niin se pani yrittämään vähän kovempaa. Pikku hiljaa eroa taaksepäin tuli kierros kierrokseltä lisää ja viimeinen kierros meni vähän varmistellessa. Aika tasaisesti kuitenkin pystyi ajamaan. Pikkaisen vauhti hiipui loppua kohti mutta oikeestaan kaiken sai itsestään irti mitä eilen oli otettavissa. Täytyy vielä kiittää radan varressa kannustaneita. Harvoin noin paljon kannustusta kuulee, mitä eilen kuuli. Kyllä se vaan aina vähän lisää virtaa antaa. Muutenkin yleisöä oli ihan mukavasti radan varrella kisaa seuraamassa. 

Omaa kisaa ennen ajelin lasten lähdössä Sannin ja Jasun kanssa. Serkukset ratkaisi oman kisansa loppukirissä, mikä meni tällä kertaa Jasun nimiin :) Molemmat kyllä tykkäs radasta ja tuntuivat viihtyvän kisan jälkeenkin paikalla kun ajoin oman kisan. Pikkaisen mietitytti, mitä serkukset keksii mun kisan aikana, mutta katastrofeilta vältyttiin ja juomapullokin tuli suoraan käteen :) Kisapaikalla siis riitti ainakin 8-vuotiaille tekemistä kisan seuraamisen ohella todella hyvin.

Itse kisa oli tosi hienosti järjestetty ja rata esimerkillisesti merkattu. Järjestelyistä sais moni ottaa mallia. Ja kuten oon aikaisemminkin maininnut niin toivottavasti Larsmossa ajetaan tulevina vuosina XCO-cupin kisa tai jopa SM-mitaleista XCO:ssa/XCE:ssä. Olosuhteet kunnon kisoille on olemassa sekä radan, että muiden puitteiden (pesutilat, parkkipaikat yms) puolesta. 

Nyt on aika ehkä vähän hengähtää ja miettiä mennyttä kautta ja myös tulevaa. Tässä kaudessa oli paljon hyvää, mutta paljon jäi myös parannettavaa. Treeneissä selvänä etuna aikaisempiin vuosiin on ollut, että nyt ne on suunnitellut joku muu eli Pettsson Coaching. Treeneissä on ollut koko vuoden joku idea ja rytmitys on tehty muiden menojen mukaan, joita näin työssäkäyvälle perheelliselle miehelle kertyy enemmän tai vähemmän joka viikko. Mutta nyt ei oo menny sellaiseksi päämäärättömäksi ajeluksi, mitä aina välillä on aikaisempina kausina käynyt. Pari flunssaa vähän sotki kautta vääriin aikoihin eli justiin silloin kun piti treenata kovaa mutta turha menneitä on enää murehtia. Ja vaikka kisailut omalta osalta ohi onkin niin ens lauantaina vielä järjestelyhommia, kun ajetaan GIF:n Maasto-Cupin päätöskisa Köykärillä.

Kuvat: Rune Härtull

Syyskuun kisat

Hyvinkään XCO:n jälkeen on ollut vähän hiljaiseloa blogin puolella. XCM SM jäi mun osalta ajamatta. Ennen Hyvinkään kisaa oli jo pientä flunssaa ja samoin sen jälkeen, joten Pyssymäellä ajoin vaan Sannin mukana lasten 7 km kisan. Sannille samalla lyhyen pyöräilyuran pisin kisa. Tähän mennessä viikkokisoissa matkat on olleet 1-2 kilometrin luokkaa ja nyt kerralla 7 km. Hyvä suoritus justiin 8-vuotta täyttäneeltä. Ja totesi itse kisan jälkeen, että seuraavalla kerralla menee varmasti helpommin noin pitkä matka kilpailussakin.

Viikko sitten oli vuorossa Cyclocrossia Kälviällä. En oo koskaan CX-kisaan osallistunut eikä mulla ole cx-pyörääkään, mutta tuolla sai osallistua maastopyörälläkin ja osui sopivasti lenkkimatkalle Kokkola - Kannus. Mukava kisa ja olis siitä voinu enemmän saada irti oikealla kalustolla, mutta viikon sateiden jälkeen rata oli niin märkä, että 3 ensimmäistä sijaa meni maastopyörillä ajaneille. Tai oikeestaan yks pehmeä pitempi kohta tuossa varmasti sen suurimman ero teki. Toki uskon, että voittaja olisi ollut sama oli pyörä mikä tahansa. Ei ollut paljon jalkaa vastata Martikaisen Tommin ajoon. Mutta joka tapauksessa kiva kisamuoto ja tuollainen vajaan tunnin kisa on kuitenkin hyvää treeniä ajaa kovaa.

Eilen kävin ajamassa Lappforsissa Sju Sjöar Mtb:n. Radasta ei ollut oikeen ennakkotietoa. Sen tiesin, että aika nopea se olisi ja tietä olisi paljon. Lauantai-iltana tulikin vaihdettua Top Fuelista keula Scottiin ja lähdin jäykkäperällä kisaan. Scalen keula vaatisi huoltoa enkä sitä nyt tähän hätään ehdi tekemään niin tällä ratkaisulla ainakin sai kunnolla toimivan keulan.

Lähtö oli tällä kertaa mun osalta surkea. Jäin vähän turhan taakse porukassa ja kärkiletka pääsi karkuun. Pääsin kyllä ohittelujen jälkeen parin metrin päähän mutta siitä ei enää lähemmäs päässy vaan joutui antamaan periksi kun tiellä mentiin. Positiivisena yllätyksenä kuitenkin reitillä oli ihan hyviä polkupätkiä ja osassa täysjousto olis varmaan ollut nopeampikin. Toisaalta taas tietä ja helppoa latupohjaa oli sen verran paljon, että jäykkäperä kyllä oli tänne oikea ratkaisu.

Ensimmäisellä reilun 20 km kierroksella varmana puoli kierrosta meni yksin ajellessa, mutta onneksi takaa tuli porukka joka ajoi kiinni. Tiepätkillä kuitenkin on mukavampi ajaa porukalla ja vauhtikin pysyy kovempana. Samalla porukalla ajettiin melkein toinenkin 14 km kierros. Loppua kohti porukka vähän harveni mutta ihan hyvää vauhtia saatiin pidettyä. Ihan ok kisasuoritus. Alun huono lähtö vähän harmitti, mutta hyvä kun jää parantamisen varaa seuraaviin kertoihin. Taas tuli kisan jälkeen fiilis, että kyllä kisoja onkin kiva ajaa. Varsinkin tällaiset 1-1,5 tunnin kisat on jotenkin optimeja mulle.

Henkilön Jaakko Suomu (@jaakkosuomu) jakama julkaisu 21. 08ta 2017 klo 12.23 PDT

Kisailut jatkuu vielä ainakin ens sunnuntaina Larsmo XCO:ssa. Sinne on rakennettu todella hieno rata, jota kannattaa ehdottomasti tulla kokeilemaan. Jos pitäisi verrata johonkin tämän kauden xco-cupin kisaradoista niin vähän saman tyyppinen kuin Liedossa. Tässä vielä linkki kisasivuille. Facebookistakin löytyy. Ja 7.10. on vielä GIF:n Maasto-Cupin päästöskisa. Silloin ei varmaan ajamaan ehdi, mutta eiköhän se ole samalla pyöräilykauden päätös ja sen jälkeen katseet suunnataan kohti kesää 2018.