Joupiska XCM

Tänään ajettiin Seinäjoella Joupiska XCM. Oon aina tykänny Seinäjoen reitistä ja tänään reitti olikin ennätysnopeassa kunnossa, kun koko reitiltä ei märkiä kohtia tainnut muutamaa enempää löytyä ja niihinkin oli tehty sillat. Voi sanoa ratamestarin jälleen onnistuneen työssään hienosti. Oma ajokin oli kesän parasta. Pari ensimmäistä kierrosta meni todella hyvin ja välillä joutui porukassa ajaessa jopa himmailemaan vauhtia, kun tuntui menohaluja olevan enemmän. Ajattelin kuitenkin pitää sen verran malttia hommassa mukana, ettei noutaja tulisi kovin aikaisessa vaiheessa liian suuren alkuvauhdin takia.

Joupiskan rata on mun mielestä aika monipuolinen. Alkuun noustaa ylös ja ajetaan alas vuorotelleen ulkoilureittiä/latupohjaa pitkin ja saadaan porukka hajoamaan. Sitten ajetaan polkuja, osa vähän teknisempiäkin ja taas välillä ulkoilureittiä. Aika hyvin rytmittyy ajo reitillä. Toki pitkille hiekkatieosuuksille ei kannata yksin jäädä, porukassa ajaminen niillä on kuitenkin huomattavasti helpompaa.

Tänään varsinkin toisella kierroksella ajettiin hyvällä porukalla ja tieosuuksilla vuoroveto toimi hyvin. Kiitokset vaan muille porukassa ajaneille (Matti ja Usko ainakin, muita en nimeltä tiennyt). Samoin poluilla vauhti oli hyvää. Tuollaisessa tilanteessa kun porukassa ajaa saa itsestäänkin huomattavasti enemmän irti kuin yksin edetessä.

Kolmannen kierroksen alkuun kun vaihdoin huoltopöydältä uuden pullot tipahdin vähän ryhmästä, jossa olin ajanut. Ajattelin, että saan kyllä porukan vielä kiinni mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Ensimmäisissä nousuissa tuntui, ettäjalat on ihan jumissa ja porukka pääsi karkaamaan. Ei auttanut vaikka miten yritti ajaa. Sitten alkoikin pitkä yksinajelu. Välillä jossain kauempana edessä näkyi joku paita, mutta liian kaukana, että kiinni saisi. Takanakaan ei ketään näkynyt, joten se helposti mun kohdalla tietää vauhdin putoamista. Poluillakin ajo vähän tökki ja tieosuudet meni hitaammin kun edellisellä kierroksella.

Tuskaa tuskaa.. Kuva: Kaisa Kekola

Vasta jossain kierroksen puolivälin tienoilla takaa tuli kuski ja sainkin huomattavasti lisää virtaa ajamiseeni. Tämän jälkeen polkuosuudella ajo kulki taas hyvin ja tieosuudella taisin vetää loppupätkät käytännössä yksin, muiden tullessa peesissä. Loppunousut oli yhtä tuskasia kun aikaisemminkin ja viimeisessä nousussa takaa pääsi joku vielä kuittaamaan ohi. Ei vaan löytyny enää voimia vastata tuohon.

Kuva: Kaisa Kekola

Kokonaisuudessaan oon kisaan erittäin tyytyväinen. Kaikkeni annoin ja ajo oli pääosin hyvää. Tuo kolmannen kierroksen heikko hetki nyt tuli, mutta ei se tyytyväisyttä päivän ajoon vähennä. Hyvä kuitenkin, että jää parannettavaa ja kehittämistä tuleviinkin kisoihin. Myös verensokerit pysyi koko kisan hyvällä tasolla. Ei ollu liian matalia eikä korkeita arvoja, vaan koko kisa mentiin kuin elokuvissa verensokerien osalta. Se on jo iso juttu onnistuneeseen ajoon, kun ei tuu ylimääräsiä ongelmia tuolta puolelta ajoa haittaamaan. Kiitokset järjestäjille ja kanssakilpailijoille hienosta kisasta!

Huomenna sitten ajetaan Vaasa XCO. Saa nähdä, miten jaksaa ajaa melko fyysisellä radalla. Huomennahan se nähdään, miten ajo kulkee. Illalla tuli vielä ajettua lyhyt palauttelulenkki ja päälle kevyt hieronta eli kaikki on ainaki tehty, että jalat tämän päivän kisasta palautuis.