Jämi84 - MTB 2013, tv-kooste

Jos joku ei ole vielä huomannut niin Jämi84:n tv-lähetyksen voi katsoa netistäkin. Mielestäni hyvä kooste päivän tapahtumasta. Toki itse maastopyöräilyä harrastavana olisin mielellään pidemmänkin koosteen kisasta katsonut. Toisaalta 30 minuutin lähetys on sopivan tiivis, niin sen jaksaa katsoa muutkin kuin innokkaat harrastajat. Tämä on lähetyksessä ideana ollutkin. Jälleen kerran hienoa toimintaa Jämin tapahtumajärjestäjiltä. Selostajana Toni Flink ja kommentaattorina Antti Hagqvist.

Pirkka MTB, XCM-SM Katsojan roolissa

Eilen oli tarkoitus osallistua Ylöjärvellä ajettuun Pirkka MTB:n, joka oli samalla maratonmatkojen SM-kisa. Matka oli noin 85 kilometriä ja ennakkotietojen mukaan nousuakin Suomen oloihin riittävästi. Vaikka en kärkisijoista olisi taistellutkaan niin olis ollu hienoa osallistua SM-kisaan, mutta torstai-iltana alkanut flunssa esti tuon suunnitelman. Viime vuonna muuten flunssa iski juurikin samaan aikaan ennen Hyvinkäällä ajettua SM-maratonia. Silloin tosin onnistuin pyöränkin rikkomaan ennen kisaa, joten jotain edistystä tälle vuodelle, nyt ei ollut enää kuin mies pois pelistä. Pyörä odotti kisaan pääsyä ja saa odotellakin vielä kuun lopulle maratoncupin finaaliin asti.

Harkitsin hetken, että jos ajaisin vaan puolimatkan tuolla, mutta aika pian tuo ajatus hautautui kun flunssa ei tuntunut paranevan. Hyvä vaan, että en lähtenyt puolikuntoisena ajamaan, ei se ainakaan parantumista olis edistänyt. Päätin kuitenkin mennä seuraamaan ksaa ja siinä ohessa ottamaan muutaman valokuvan. Kisapaikalla pääsin vielä muutamalle kaverille huoltajaksi. Mikäs siinä, ihan mukavaa hommaa eikä tarvinnu jännittää yhtään niinkuin kisoissa ajamista.

Voittajan tyylinäyte

Osa kuvista onnistuikin ihan hyvin, mutta täytyy kyllä sanoa, että mun on ehkä parempi kuitenkin pysyä ajohommissa ennemmin kuin kuvaamisessa. Kyllä se ajaminen silti paremmin onnistuu, vaikka tuloksia katsomalla ei aina uskoisikaan :)

Kisan seuraaminen oli ihan mielenkiintoista. Pääsin hyvälle paikalle Horhan mäkiin seuraamaan, miten tekijämiehet nousee mäkeä ja miten lasketaan alamäkeen. Täytyy sanoa, että mestariksi ajaneen Jukka Vastarannan ylämäkeen ajaminen oli kyllä melkosen vauhdikasta, jopa muihin kärkikuskeihin verrattuna. Muutama kärkipään kuski oli harmittavasti pois kisasta, osalla olis varmasti olli mitalitaisteluunkin asiaa mutta toisaalta kisa ajetaan niillä miehillä, jotka starttiviivalle pääsevät.

Alamäkeen hienoimman suorituksen teki mun mielestä Sohkasen Simo. Hieno hyppy kohtaan, josta suurin osa kuskeista ajoi varmenpaa linjaa alas. Toki en kaikkia tuossa paikassa nähnyt kun huollettavat tulivat tuolle kohtaa niin kiiruhdin huoltopaikalle. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä paikka seurata kisaa kun kuskit menivät useamman kerran läheltä ohi.

Kisan kakkonen Valtteri Repo

Vaikka katsominenkin ihan kivaa oli ja nuo huoltohommat ja pullon antamiset toivatkin vähän tekemistä mulle niin mielummin sitä kuitenkin ajaisi itse. Onneksi on vielä vajaan parin viikon päästä mahdollisuus cupin finaalissa Hämeenkyrössä päättää kisakausi. Enköhän mä siihen mennessä oo jo taas kunnossa. Nyt vaan pitäis löytyä sen verran malttia, että ei yhtään hätäile sinne lenkille lähtemisen kanssa vaan malttais parantua kunnolla. Onnea vielä mitalisteille ja itsensä voittaneille. Kunnioitettava suoritus ajaa tuo matka läpi.

Kolmas, Juha Kangaskokko

Nykarleby MTB Maraton

Eilen pääsi ajamaan melkein kotinurkilla kisan, kun kisapaikalle Uuteenkaarlepyyhyn ei ollut kuin noin 45 min ajomatka. Se on vähän kun on taas kesän aikana matkannu useammankin edestakaisin noin 1000 kilometrin kisareissun. Reitistä mulla ei ollut ennakkoon paljoakaan tietoa. Ehtiihän siihen kisan aikana tutustua.

Kisa lähti liikkeelle oikeestaan ärsyttävän pitkällä pururataosudella. Toisaalta ihan ymmärrettävää niin porukka saadaan hajalle ennen ensimmäisiä polkuosuuksia. Pururataa nyt ei vaan oo kovin kivaa ajaa. Ensimmäinen polkuosuus olikin sitten ihan hyvää kivikkopolkua ja taidettiin siinä jollain kalliollakin käydä. Sen jälkeen mentiin vähän tietä ja sitten alkoikin pitempi polkuosuus. Tämä pätkä oli reitin parhaimmistoa ja polkujen jälkeen ajettiin vielä jotain kuntoradan/hiihtoladun pohjaa ylös - alas, mutta pohja oli kova, joten vauhtia se ei syönyt. 

Sitten pätkä tietä ja sitten alkoi ehdottomasti paras osuus kun polku meni hienolla kalliopätkällä. Siinä sai vähän katella ajolinjojakin, että mistä parhaiten pääsi. Ei kuitenkaan liian hankalaa ollut, että koko kalliopätkä oli ajettavissa. Lopussa vielä tutuksi tullutta pururataa ja uudelle kierrokselle urheilukentän kautta. 

Oma ajo lähti vähän tukkoisesti liikkeelle. Monesti kun alkuun ajetaan pitempi osuus kovaa, kuten tässä tuota pururataa niin ensimmäisellä polulla sitä on jotenkin hukassa. Ei vaan löydy se oikea ajorytmi sinne polulle. Ensimmäinen kierros menikin vähän ajorytmiä hakiessa ja reittiin tutustuessa. Toisen kierroksen aikana ajo alkoikin kulkea jo paremmin. 

Kolmas kierros oli oikeastaan samanlaista menoa kuin toinenkin, mutta yllätyksekseni huomasin, että ei oo sitä väsymistä tullut, mikä yleensä joka kisassa tulee. Tosin kisan kokonaismatka oli 45 km, joten saattoi siitäkin johtua. Yleensä se vaan tapaa siinä 30-45 välillä tulla. Kolmannella kierroksella huomasin, että takarengas tyhjenee hitaasti ja täytinkin sen pitkällä polkuosuudella. Sain vielä edellä menevän kiinni ennen kalliopätkää mutta siinä vaiheessa oli rengas jo aika tyhjä. Tyhjeni siis uudestaan tuon ensimmäisen täyttökerran jälkeen. Hitaasti mutta varmasti. 

Mulla oli enää yks CO2 patruuna taskussa, joten jouduin vähän riskillä ajamaan puolityhjällä renkaalla. Ajattelin, että jos toisenkaan täytön jälkeen litkut ei rengasta paikkaa niin tavoitteena kuitenkin oli maaliin päästä. Sen takia viivyttelin tuon toisen täytön kanssa mahdollisimman myöhään. Tuolla kalliopätkällä piti rengas kuitenkin täyttää ja siinä pääsi sitten kaveri karkuun. Loppumatkan ajoin aika varmistellen, että maaliin pääsen. Maalissa rengas kuitenkin oli aika hyvin ilmat pitänyt, joten litkut oli toisen täytön jälkeen asiaan auttaneet. Ihan hyvä fiilis jäi kisasta itselle. Ajo parani kisan edetessä, yleensä tuntuu, että käy päinvastoin. 

Reitti oli sopivan haastava, mutta kuitenkin ajettava ja vauhdikas. Jos jotain haluaisin reitiltä parannettavan niin joissain kohdin merkkaukset oli vähän epäselvät. Ensimmäisellä kierroksella ensimmäiset polkuosuudet ja käännökset oli vähän hakusalla kun en aina huomannut minne reitti menee. Toinen kehitysehdotus olisi, että pururataa vois olla vähän vähemmän kierroksella, jos mahdollista. Kiitokset kuitenkin järjestäjille ja hienoa, että tässä lähialueilla viitsitään kisoja järjestää. Kisaan oli myös saatu mukaan lähes kaikki tämän alueen kärkikuskit. Voiton vei Arto Tikkala ennen Markus Parkkista ja Tony Stooria. Onnittelut voittajille! 

Jännittävin kisapäivän tapahtuma oli ehdottomasti vasta maaliintulon ja suihkussa käymisen jälkeen. Olin jo suihkussa käynyt ja pukemassa puhtaita vaatteita niin huomasin, että housut onkin jääny autoon. Vaihtoehtoina oli siis laittaa hikiset pyöräilyshortsit jalkaan tai juosta pihan poikki bokserit jalassa.. Takki vaan päälle ja pyyhe lanteille ja takaoven kautta suihkutiloista pääsikin melkein suoraan autolle. Olin varmasti hauska ilmestys, jos joku sattui näkemään. 

Nyt alkaa pikku hiljaa kisakausi lähenemään loppuaan. Vielä olis pari starttia jäljellä tälle syksylle. Ens viikonloppuna Lamminpäässä ja kuun lopulla Hämeenkyrössä. Sitten onkin aika miettiä, mikä tässä kaudessa on onnistunut ja mitä kaikkea voisi parantaa.

Loppuun vielä Janne Grahnin kuvaama video tuolta tekstissäkin mainitulta kalliopätkältä:

Aluemestaruuskisat Kauhajoella

En olekaan koskaan aikaisemmin ollut aluemestaruuskisoissa ja nyt kun siihen tuli tilaisuus niin starttasin auton lauantaiaamuna puoli yhdeksän aikaan kohti Kauhajokea. Kisat järjestettiin Sotkan talviurheilukeskuksessa, jossa oli noin 4 kilometrin rata, jota kierrettiin 5 kierrosta. Eli xco-kisa. Rata ei ollut mikään tekninen. Yks lyhyt kivikkopätkä siinä oli ja muuten oli aika kovapohjaista polkua. Pari nousua ja alussa vähän pehmeämpää polkua. Ihan hyvä kisareitti kuitenkin.

Mulla ei ollut mitään sijotuksellisia tavoitteita kisaan, koska en yhtään tiennyt onko sinne tulossa miten paljon porukkaa. Pari kaveria toki tiesin ja heidät laskinkin kisan ennakkosuosikkeihin. Mulle ei edelleenkään xco ole oikeen paras mahdollinen kisamuoto. Pitäis varmasti treenata enemmän täysiä ajamista ja kovia tehoja, että sais itsestään paremmin tehoa ja vauhtia irti tämän tyyppisessä kisassa. Mun kroppa toimii vähän kuin dieselmoottori. Lämpeää hitaasti ja siksi maratonit tuntuukin enemmän "omilta kisoilta". Toisaalta erittäin hyvää harjoitustahan tällainen xco-kisakin kyllä tarjoaa.

Kisan alku vähän viivästyi ja odottelu lähtöpaikalla ei ole mitään herkkua. Muutenkin jännittää niin toivoisi, että kilpailu starttaa mahdollisimman nopeasti. Tuossa odotellessa ehti vähän alkulämmöt ja kovin lataus jo haihtua, joten kova startti tuotti vähän vaikeuksia. Löysin kuitenkin sopivan paikan letkasta lähdön jälkeen ja alku mentiinkin ihan mukavaa vauhtia. Kovempaa ei olis oikeestaan päässytkään :)

Kuva: Xtremedia

Yks pieni polulta ohi ajaminen vähän katkaisi porukkaa missä ajoin ja jäin vähän jälkeen. Sen jälkeen sitten toisella tai kolmannella kierroksella vähän takareidessä alkoi tuntua kireyttä. Pelkäsin hetken kramppeja, mutta onneksi tuo ei kuitenkaan ajoa haitannut. Aavistuksen tais vauhti tippua, mutta siinä vaiheessa edellä menevät ajoivat jo sen verran kauempana edessä, etten heitä millään saisi enää kiinni ilman dramaattista vauhdin nousua tai heille tulevia ongelmia.

Takana ajeli yksi kilpailija, joka itseasiassa ajoi mun peesissä lähes 4 kierrosta. Välillä vähän jäi jollain polkuosuudella, mutta ajoi sitten taas tasaisemmalla osalla kiinni. Vetohaluja ei tuntunut löytyvän vaan ajettiin peräkkäin lähes 4 kierrosya. Ihan hyvää vauhtia kuitenkin saatiin pidettyä ja takana tuleva kilpailija takasi sen, että ei vauhti pääse ainakaan mukavuusalueelle tippumaan missään vaiheessa.

Yritin viimeisellä kierroksella pariin otteeseen ratkaisua ja tiputtaa kaveria kyydistä. Alun polkuosuudella tais vähän eroa tulla, mutta se ei kauaa kestänyt. Reitin loppuosalla viimeisellä kunnon polulla vielä yritin lisätä vauhtia, mutta jälleen mut ajettiin kiinni latupohjalla ja ratkaisu jäi loppusuoralle, jossa en koskaan mikään vahva ole ollut. Niin kävi tälläkin kertaa ja kaveri kuittasi peesistä ohi ja selvään loppukirivoittoon. Ihan hyvä kisa joka tapauksessa. Lopputuloksissa taisin olla neljäs M-30 sarjassa. Sain hyvin kropasta tehoa irti (vaikka vauhtia sais olla enemmänkin) ja keskisykekin oli koko tunnin kovalla tasolla. Eli ei mitään notkahduksia siinä mielessä tullut.

Kyllä tällaisia paikalliskisoja sais enemmänkin olla. Viikonloput tietysti alkaa olla aika täynnä kisoja, mutta kyllä nämä lyhyemmät kisat arki-iltoinakin toimisi mun mielestä. Onnea vielä Hannulle kisan voitosta ja aluemestaruudesta!

Strava

Strava on siis palvelu, jonne voi ladata lenkkien gps-jälkiä/tietoja. Tällaisia palveluitahan on netissä useita, kuten Garmin Connect, jonne oon jo useamman vuoden lenkkitiedot siirtänyt. Ja lukematon määrä muitakin, joista osaa onkin tullut jonkun aikaa kokeiltua ja sitten niiden käyttö on syystä tai toisesta jäänyt. Stravan erikoisuus on mahdollisuus tehdä omia segmenttejä lenkeiltä. Joka kerta kun ajat tuon pätkän ja lataat lenkin tiedot Stravaan niin lasketaan tuon pätkän aika. 

Segmenttejä voi tehdä julkisia ja yksityisiä. Julkisiin segmentteihin voi kuka tahansa tuon pätkän ajanut osallistua, jolloin listataan pätkäajat. Strava laittaa listaukseen aina henkilön parhaan ajan, mutta kaikki omat suoritukset tuolla pätkällä näet myös erikseen. Pätkän nopein saa arvonimen "King of Mountain". Jos siis ajat ihan normilenkin, jolle joku muukin on segmenttejä tehnyt niin lenkin gps-tiedot Stravaan siirtäessäsi aikasi lasketaan myös näille segmenteille. 

Mä oon varmaan vähän myöhäisherännäinen tähän palveluun. Kaverit sitä on käyttänyt ja linkittänyt tuloksia pitkin kesää niin päätin nyt itsekin sinne kirjautua. Huomasinkin sitten, että oon näköjään jo viime kesänä sinne ensimmäisen kerran rekisteröitynyt, mutta oli asia päässyt jo unohtumaan. Eli en mä vissiin niin myöhään tähän ollutkaan herännyt :) Nyt kuitenkin aktivoiduin asian suhteen ja oon jo muutamalle pätkälle ajan saanut ajettua. 

Tuossahan on kiva kisailla kavereitten kans, kuka saa milläkin pätkällä parhaan ajan. Toinen ja mua vielä enemmän kiinnostava asia on, että saan pätkäajat esimerkiksi ylämäkitreenistä. Näkeehän mittaristakin tietysti ajan, mitä mäkeen kuluu mutta tässä voi sitten lenkin jälkeen tarkemmin tarkastella esimerkiksi 10 mäkinousun aikahajontaa. Yllättävän pienellä erolla olin onnistunut paikallista Köykärin rinnettä nousemaan, ei ollut kovin suuria eroja reilun 2 minuutin pätkässä 5-10 sekuntin sisälle kaikki ajat mitä viimeksi ajoin. Ja toki tuossa on kiva yrittää rikkoa seuraavalla kerralla omaa ennätystä. Itsensä voittaminen kun tässä maastopyöräilyssä on se yksi suurimpia innoituksen kohteita mulle edelleen. 

Pikaisella tarkastelulla näitä pätkiä tässä Kokkolan lähiympäristössäkin oli jo useita. Aika paljon maantiellä ja jonkun verran myös maastossa. Maastopätkien "huono" puoli on siinä, että ei aina tarkasti tiedä mistä pätkä alkaa ja minne päättyy, jos sitä ei ole itse tehnyt. Kartasta ei aina niin tarkkaa kuvaa saa. No tuo nyt ei ole kovin vakava puute, kunhan ei lopeta täysiä ajamista liian aikasin :) 

Tässä esimerkkinä mun tekemä segmentti Köykärin takarinteen noususta. Toistaiseksi sitä ei oo kukaan muu ajanut niin olen listauksen kärjessä. Strava imoittaa myös keskinopeuden, keskisykkeen sekä keskitehon (W). Teho on laskennallinen perustuen ilmeisesti kuskin ja pyörän painoon eli ei sitä millään tehomittarilla ole kuitenkaan mitattu. 

Katsotaan nyt, miten pitkään tätä tulee käytettyä. Toisaalta nämä segmentit ja aikojen vertailu tekee tästä kyllä mielenkiintoista. Ainakin tästäsaa vähän lisää haastetta ja onhan se kiva verrata omienkin aikojen kehittymistä tai taantumista kesän mittaan. 

Pyssymäki XCM, kesän paras ja ehjin suoritus

Tänään tosiaan ajettiin Nivalassa Pyssymäellä kauden neljäs maratoncupin kisa. Odotin itseltäni hyvää ajoa, koska reitistä ainakin tykkään ja tämän päivän suoritukseen oonkin erittäin tyytyväinen. Oma ajo oli tasasen vahvaa ja ennenkaikkea ei tullut mitään kovin heikkoja hetkiä vaan kokonaisuutena ehjä suoritus, johon oon tyytyväinen. Sääennusteet oli lupaillu kisapäivälle vesisateita, mutta onneksi ennusteet ei tälläkään kertaa ihan osunu kohdalleen vaan kisa päästiin ajamaan hyvässä kelissä. Ainoastaan viimesellä kierroksella alkoi vähän tihkusadetta tulemaan, joka sopivasti kasteli kivikot vähän haastavammiksi väsyneille kuskeille :)

Reitti oli nopeassa kunnossa, kuten ratamestari lupaili. Viime vuotista mutarallia ei nähty vaan viime aikasista sateista huolimatta yllättävän kuivana koko reitti oli pysynyt. Yks tiepätkä oli vähä kurakkoinen mutta muuten maasto oli säästynyt pahemmilta vesiesteiltä. Radan erikoisuutena vois mainita metalliset sillat. Ei lähteny kuskien eikä veden mukana liikkeelle ja pitokin niissä oli loistava vähän märillä renkaillakin ajaessa. Eikä kyllä lahoakaan ainakaan meidän elinaikana metsään ne sillat.

Ennen kisaa Kustilta ja Jukalta vinkkejä kyselemässä päivän ajoon.  Kuva: Kaisa Kekola

Ensimmäisen kierroksen ajattelin alottaa rauhallisesti, että välttyisin siltä tutuksi tulleelta hyytymiseltä. Aika hyvin siinä onnistuinkin ja maltoin jopa jättäytyä yhdestä porukasta jälkeen, kun sykemittarista katselin, että loputtomasti ei pysty siinä vaiheessa kisaa sitä vauhtia ajamaan. Ensimmäisen kierroksen ihan lopulla tuli vähän mustempi hetki, kun loppunousuissa tuntu jaloista ja selästä katoavan voimat. Onneksi pääsin toisen kierroksen alussa Juntusen Uskon peesissä jonkun matkaa niin pääsi vähän palautumaan siinä ja sai taas ajorytmistä kiinni. Oli muutenkin Uskon kans hyvää yhteistyötä tiepätkillä läpi kisan. Ihan lopussa sitten kokemus puhui ja jäin vähän jälkeen enkä onnistunu enää lopun kivikoissa saavuttamaan. 

Toinen kierros oli ajallisesti vähän heikompi kuin ensimmäinen, mutta suurta eroa ei ollut. Kolmas tais olla vähän hitaampi, mutta ei missään vaiheessa tullut sellasta notkahdusta. Vähän tosiaan jäin siinä keskivaiheen pitkällä polulla, mikä tänään osoittautui mulle raskaaksi. Loppua kohti taas ajo parani. Siinä pitkän polkupätkän aikana vähän verensokerikin tuntui laskevan. Ei vielä mitenkään liian alhaiseksi, että olis ajoa haitannut. Geeli auttoi asiaan ja ehkä vähän joutui parilla tiepätkällä ajamaan rauhallisemmin, kunnes olo taas oli normalisoitunut. Tuo ei kuitenkaan lopputulokseen vaikuttanut mitenkään. Näin sen pitäisikin mennä, että geeli naamariin ja ajo jatkuu. 

Reitti oli kyllä mun mieleen. Oli sopivassa suhteessa polkua ja teknistäkin sellaista ja sitten "palauttavia" tiepätkiä. Eri asia sitten paljonko niillä pääsee palautumaan, mutta siinä mielessä hyvä reitti, että hitaampaa pätkääseurasi aina nopeampi yms. Ja reitti oli kyllä todellista maastopyöräilyä, poluilla sai tosissaan tehdä töitä.

Kyllä kulkee.. Kuva: Kaisa Kekola

Tänään verensokeritkin oli taas juuri niin kuin pitää. Ei tuota yhtä hetkeä lukuunottamatta tullut missään vaiheessa tunnetta, että olis laskenut/laskemassa liian alas eikä myöskään tuntunut, että olis liian korkeella. Keskisyke mulla oli päivän kisassa 170 ja maksimi 186. Ja muutenkin kun katsoo sykekäyrää niin tasasesti on koko kisan mennyt. Ei oo tullut missään vaiheessa selkeää pudotusta, mitä aina välillä käy. Tämänkin puolesta erittäin onnistunut suoritus. 

Pyssymäen kisassa positiivista on myös kisan jälkeinen mahdollisuus saunaan. Saunassahan sitä aina käydään parhaat spekulaatiot kisan kulusta. Ja kyllähän sitä tuollaisen suorituksen jälkeen on ihan kiva hetkeksi saunan lauteille istahtaa ennen kotimatkaa. Kuulutus oli kisassa myös asiantuntevaa, kummasti lisää kisafiilistä kun paikalla on kuuluttaja. 

Vaihteleva viikko

Tämä viikko oli tarkoitus Jämin epäonnen jälkeen ottaa alussa vähän rauhallisemmin ja sitten vauhtia kiristäen kohti loppuviikon pitkiä lenkkejä. Etukäteen jo tiesin, että "normaalista" viikkorytmistä poiketen lauantai tulisi olemaan tällä viikolla lepopäivä, koska silloin olisi Sannin 4-vuotis synttärit. En sitten tiedä paljoko tuossa ehti lepäämään, kun koko päivän oli vieraita vaahtosammuttimen kokosista 80-kymppisiin ja kakkuakin tuli syötyä vähintään riittävästi.

Alkuviikosta maanantai meni vielä suunnitelmien mukaan. Silloin oli käytännössä koko ilta aikaa ajella tulikin ajeltua noin 3,5 tunnin lenkki, mikä on työviikolla harvinaista. Aikaa kun on rajatusti. Maanantain lenkki oli hyvä. Tiistaina sitten suunniteltu välipäivä, kun oli paljon muuta tekemistä. Keskiviikkona tarkoitus oli ajella mäkitreeni ja kovimman sateen loputtua pääsinkin klo 19 jälkeen illalla raikkaaseen keliin ajelemaan. Tällä kertaa maltoin lämmitelläkin kunnolla ja mäkivedot lähti kulkemaan hyvin. Kymmenen vedon jälkeen pieni palauttelutauko ja kiersin sopivan lenkin ympäri ja sitten yhdestoista kerta mäen päälle ja alas, siinä meni sit naula takarenkaasta läpi.

Just lähtiessä mietin, että kun meen ajamaan helppoon maastoon niin oi jättää kaiken turhan kotia, eli hiilidioksidipatruunat ja varasisurin yms. Ihmettelinkin tuossa naulan huomattuani, että rengas meni samantien ihan tyhjäksi. Yleensä litkut auttaa sen verran, että koko rengas ei tyhjene. Ilmaakaan ei oikeen pikkupumpulla alkanu renkaaseen menee niin ei auttanu ku soittaa kyyti kotia. Vähän söi kyllä miestä, kun oli hyvä treeni menossa ja tuntui, että saa itsestään tällä kertaa hyvin irti. Tarkemmin kun tutkin seuraavana päivänä kiekkoa niin huomasin naulan repineen vanneteippiin muutaman reiän niin siitä johtuen rengas sitten samantien tyhjeni.

Torstaina oli tarkoitus lähtee lenkille, mutta töitten jälkeen kova väsymys muutti suunnitelmia. Päätin viettää illan kotona perheen kans kun ajattelin, ettei näin väsyneenä saa lenkistä kuitenkaan mitään irti. Perjantaina oli heti aamusta kuumeinen olo. Kuumetta ei tietenkään ollut, mutta olo oli kuumeinen ja kurkkukin vähän kipee. Lauantai meni synttäreitä juhliessa ja tänään sitten oli nuo kuumeiset olot ja muut historiaa ja hyvä lenkki heti aamusta. Toki ketjut sain katkastua tämänkin päivän lenkillä, onneksi Juhalla oli ketjuliittimet (vai mikähän noitten powerlinkien suomenkielinen nimi mahtaa olla?) mukana. Eli suunniteltuun viikko-ohjelmaan ei tullut, kun tuo keskeytynyt mäkitreeni ja sitten tämän päivän lenkki.

Toivotaan ens viikolle vähän parempaa onnea lenkkien suhteen, koska lauantaina olis Pyssymäellä maratoncupin neljäs kisa. Silloin pitäis olla taas hyvä ajovire ja toivottavasti nyt ei ainakaan mitään flunssaa tuu sotkemaan enää tätä viikkoa. Kesällä kun kävin reitin ajamassa niin sai ajella kuivalla reitillä, mutta nyt on taas viikolle luvattu sateita, joten mielenkiintoista nähdä on reitti taas yhtä märkä kuin vuosi sitten vai päästäisiinkö ennusteista huolimatta ajamaan kuivassa kelissä.